Kaukalo ja nahkakuula

Tiukassa puristuksessa

noreply@blogger.com (Jan) — Sun, 29 Nov 2009 17:19:00 +0000

Kateellisena ja ihmetellen astuttiin sunnuntaina pelireissulla Launeen jäähalliin. Kolme kaukaloa, katsomot, kahvio areenanäköalalla, tilavat pukukopit, lämpöä ja valoa. Perusasioita Lahdessa, mutta Tampereella ei vastaavaa löydy.

Kun Hervannan luoliin vajotaan, ero on kuin yöllä ja päivällä. Tulee mieleen Reino Helismaan Päivänsäde ja menninkäinen - ei ole vaikea arvata missä kaupungissa eletään luolissa?

"... hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on - ja toinen yötä rakastaa."

Kiekkoreippaan joukkueet antoivat hyvän vastuksen tänään, pelit olivat tasaisia ja vauhdikkaita - kuten hyvän ottelun pitääkin olla. Voittoja, tappiota ja tasapelejä jäi käteen. Katsomossakin oli mukava seurata tapahtumia kun olosuhteet olivat kunnossa.

Sol Areenan kahdessa kaukalossa luistelukoululaiset touhusivat, kolmannessa viskottiin curling-kiviä ja toiminta näytti sateisena sunnuntaipäivänä vireältä. Lahdessa on mukava vierailla.

Kaukalot viheriöi

noreply@blogger.com (Jan) — Tue, 24 Nov 2009 20:34:00 +0000

Viime päivien lämpimät ja sateiset säät jatkuvat Tampereella. Kaukalot viheriöivät Hervannassa ja viereinen jalkapallokenttä tekonurmineenkin oli kesäisessä kunnossa.

Hyvin valaistu kenttä sopi mainiosti illan juoksulenkille. Harmitti kun en ottanut palloa mukaan. Tyhjät maalit vain odottivat laukauksia. Kenttä oli muutenkin autio. Missä ovat höntsyporukat kun tarjolla on syksyn parhaat olosuhteet?

Joulukuu kolkuttaa jo ovella, mutta syksy jatkuu. Viime viikolla pelasin golfkierroksen Lempäälässä lähes kesäisissä tunnelmissa. Greenit tiukassa kunnossa.

Talven tulosta muistuttavat ainoastaan yhä lyhenevät valoisat hetket - varsinkin nyt, kun sää on pilvinen ja maa musta. Eletään vuoden pimeintä aikaa.

Tervetuloa Stadiin

noreply@blogger.com (Jan) — Sun, 22 Nov 2009 16:35:00 +0000

IFK toivotti tänään Aamulehdessä koko sivun ilmoituksella Tuukan tervetulleeksi Stadiin. Näyttämällä ilmoituksen sai myös jäähallin kassalla 5 euron alennuksen lipun hinnasta.

Hs-linkki / Edit 23.11.2009

Videopätkä ottelusta. Melart vs. Tuukka / Edit 26.11.2009

Ilta-Sanomat-linkki / Edit 26.11.2009

Tässä siis tämän tapauksen historia ja vaiheet. Luultavasti juonen käänteet eivät vielä tähän jää, vaan asioita tämän tiimoilta puidaan - jos ei muuta niin lehdistössä.

Kaiken kaikkiaan lapsellista, typerää ja turhaa. Yleisön mielenkiintoa herätellään kyseenalaisilla tavoilla. Tuukka on hölmöillyt, mutta jatkon juoni ei ole yhtään sen mairittelevampaa. Jätetään kuitenkin tämän farssin ruotiminen. Tarkastellaan asiaa vähän laajemmin.

Blogin aihepiiriin liittyen kysyn - Miten vastaavat tapahtumasarjat vaikuttavat lasten ja nuorten jääkiekkoharrastukseen? Ainakin saadaan (taas) kyseenalaisia käyttäytymismalleja, joita sitten viljellään junnujen kaukaloissa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Toinen tärkeä seikka. Kun vanhemmat näkevät näitä episodeja kauden mittaan, mikä kuva heille muodostuu jääkiekosta lajina? On muodostunut jo aikaisemmin ja vaan vahvistuu. Toisitko sinä lapsesi tämän reipashenkisen lajin pariin, jossa pelikaveria kunnioitetaan ja vastustajaa arvostetaan seurasta huolimatta?

Voisin olla varma - ja tiedän sen kokemuksen ja havaintojen perusteella - että jääkiekon maine karsii harrastajia jo nyt. Toisaalta jääkiekkoliitto ja eri tahot tekevät kovasti töitä saadakseen lapsia ja nuoria kaukaloihin, mutta näihin isojen miesten hölmöilyihin ei oikeasti puututa. Työ menee hukkaan?

Jos jääkiekko lajina aikoo mennä eteenpäin - kuten kovasti on viime aikoina seminaareissa puhuttu - tarvitaan yhä lisää harrastajia, myönteistä ilmapiiriä ja imagon kohotusta. Nyt vallitsevalla linjalla koittaa hiipumisen tie. Salibandy ja muut nousevat lajit vievät harrastajamassat. Näin se vaan on. Nyt on muutoksen aika? / Edit 26.11.2009

HS-uutinen. Ei pelikieltoja syyttömille. / Edit 27.11.2009

Penkkiä ei sitten kulutettu

noreply@blogger.com (Jan) — Thu, 19 Nov 2009 21:38:00 +0000

Tampereen Areenalla pelattiin tänään salibandyliigan huippuottelu, kun vastakkain olivat mestarisuosikit - paikallinen Classic ja SPV Seinäjoelta.

Tässä kuvassa on menossa vasta joukkueiden alkulämmittelyt. Vasemmalla, kuvan ulkopuolella (pressun takana) TeamTorstai lopetti hetkeä aikaisemmin omat pelinsä.

Tänään ei tähän TT:n vääntöön löytynyt ensimmäistäkään vaihtomiestä. Onkohan talven tautiaalto kaatanut miehiä? Ja onkin.

Tällä kertaa ajattelin ottaa pienen breikin jälkeen rauhallisesti, tyytyä passailemaan ja kuluttaa vaihtopenkkiä ahkerasti, mutta miten kävi? Kieli vyön alla mentiin kolmatta sataa Polarissa ja lopussa heitti vaihteen ihan kävelyksi. Se siitä rauhallisesta paluusta lajin pariin. Nähtäväksi jää miten kiekkovuorolla luistin huomenna kulkee.

SPV muuten voitti liigakamppailun jatkoajalla. Olisin voinut jäädä seuramaan matsia, mutta juniorilla oli kiire Ratinaan. Omien harrastusten myötä penkkiurheilu tahtoo jäädä minimiin - keskittyy lähinnä myöhäisillan tv-matseihin - jos niihinkään.

Keskusareena

noreply@blogger.com (Jan) — Tue, 17 Nov 2009 22:01:00 +0000

Tampereen keskustaan on suunniteltu junaradan yllä lepäävää uutta monitoimihallia. Hanketta esittelee oma sivusto.

Olympiakomitea on listannut kymmenen huippu-urheilun kannalta merkittävintä rakennuskohdetta. Tampereen keskusareena on sijalla viisi. Lisää asiasta Olympiakomitean uutisesta.

Nähtäväksi jää, eteneekö suunnitelma vai haudataanko se. Kiire painaa päälle sillä luvat ja kaavan pitäisi olla lainvoimaisia 2010 alkupuolella. Jääkiekon MM-kisat 2012 lähestyvät. Ehditäänkö enää siihen junaan?

Koulukadun avajaiset

noreply@blogger.com (Jan) — Sun, 15 Nov 2009 14:49:00 +0000

Takapajulassa avattiin ulkojääkausi ja tekojäätä on jatkossa tarjolla kahdessa kaukalossa. Vaikka viikollakin yleisövuoroja listassa on, jäätä on kaupungin kokoon nähden todella huonosti tarjolla - talvi toisensa jälkeen.

Muissa kaupungeissa saadaan nauttia isojen tekojäiden tarjoamista liikuntamahdollisuuksista. Luistelun riemua mittavilla, hyväkuntoisilla tekojäillä, ja mikä parasta - luisteluaikaa on tarjolla moninkertaisesti Takapajulan kaupunkiin verrattuna.

Otetaan ihan vartailun vuoksi esimerkit - Seinäjoki, Turku, Pori ja Helsinki. Näitä riittää. Voi voi Takapajula!

"Avajaisissa" kuitenkin piirrettiin kuvioita Koulukadun jäälle tämän videon malliin - ja Straussin tahtiin. Eipä syntynyt häävi videoteos - noin "lonkalta" - mutta kuvatkoon se Takapajulan tekojäätilannetta. Huano.

Avoin linja

noreply@blogger.com (Jan) — Fri, 13 Nov 2009 22:02:00 +0000

Dopingtestien julkistaminen on nyt muodissa. Aino-Kaisa Saarinen näytti esimerkkiä ja nyt Virpi Kuitunen on myös julkistanut oman listansa nettisivuillaan. Aino-Kaisan lista on näyttää olevan vähän yksityiskohtaisempi - mm. testi ja tilaaja on myös näkyvissä. Tässä lainaus Aino-Kaisan päiväkirjasta:

"Täällä ollessani olen miettinyt miten voisin edistää itselleni niin tärkeän asian kuin puhtaan urheilun aatetta. Mielestäni asiasta on keskusteltu julkisuudessa liian vähän. Olisi äärimmäisen tärkeää että jo aivan lapsesta asti iskostuisi ajatus siitä, että vain menestyminen puhtaana urheilijana ja reilulla pelillä on aitoa ja oikeaa, sellaista mitä jokaisen urheilijan tulee tavoitella. Olenkin päättänyt julkaista tästä eteenpäin omat dopingtestipäiväni, sekä mitä on testejä on otettu. Tällä teolla haluan näyttää kuinka paljon meitä urheilijoita oikein testataan."

Viime aikoina ovat useat kilpauransa päättäneet urheilijat myöntäneet kiellettyjen aineiden käyttönsä aktiiviaikana. Asia siis painaa ja taitaa olla niin, että "kepulivoitot" eivät maistu urheilijalle samalta kuin puhtain keinoin saavutetut. Siinä ei ole sitä "aitoa ja oikeaa", kuten Aino-Kaisa kirjoittaa.

Saadaanko jatkossa lisää avoimen tien kulkijoita?

Kolmen kohdan ajatuksia

noreply@blogger.com (Jan) — Thu, 12 Nov 2009 21:47:00 +0000

Lasten urheilun parissa toimiessa herää paljon kysymyksiä ja ajatuksia. Voittaminen liittyy kiinteästi urheiluun. Mitä se on, mistä se tulee ja miten se saavutetaan. Tarvitaanko sitä?

Annetaan tällä kertaa jonkun muun esittää mielipiteensä. Christina, ole hyvä. Ja alaotsikot ovat:

Viimeisin näyttää olevan taas niin ajankohtaista asiaa. Vaasassa tapahtuu tälläkin kaudella...

Isänpäivä Heinolassa

noreply@blogger.com (Jan) — Wed, 11 Nov 2009 21:08:00 +0000

Heinolan jäähalli kutsui viikonloppuna Tapparan Fortiuksen pelimatkalle kello 9:50. Tampere-Pälkäne-Lahti väli sujuteltiin sankan sumun saattelemana. Jossain matkan varrella välähti nopeusvalvontakamera - mittauksen tulos toimitetaan myöhemmin postitse kotiin.

Lahdessa eksyttiin keskustan kautta huoltoasemalle tankkaamaan ja matka jatkui tietä nro 140 pitkin kohti Vierumäkeä ja sieltä edelleen Heinolan Urheilukadun hallille. Muut autoseurueet ihmettelivät reitinvalintaamme, mutta perille päästiin näinkin ja taukokin pidettiin.

Päivän ohjelmat muuttuivat taas paikan päällä, joten matkan kesto siis venähti alkuperäisestä. Pelicans-ottelulla aloitettiin, pidettiin ottelun mittainen tauko ja lopuksi koeteltiin kotijoukkue HeKin kunto.

Sairastelut ovat koitelleet koko ikäryhmää, joten sunnuntaina olikin reissulla sekalainen ryhmä. Pelit saatiin kuitenkin pelattua ja näin vältettiin luovutusvoitot vastustajille.

Matkapelejä on kauden aikana todella vähän, sillä suurin osa pelataan Hervannan luolissa. Vieraskaukalot tuovat vaihtelua ja katsojillakin on paremmat oltavat, isot katsomot ja miellyttävät olosuhteet. Kotipelit Tampereella tarjoavat ikävästi kylmyyttä, kosteutta ja huonoa näkymää katsojille.

Päivän pelit pelattiin loppuun HeKin mestishallissa ja illan hämärtyessä lähdettiin kotimatkalle. Mäkkäritankkauksen kautta siirryttiin ajourille ja sumu oli sakeutunut entisestään aamuun verrattuna. Monin paikoin tiivis seinämä ympäröi autoa ja näkyvyys oli nollissa. Lämpötilan suunta oli laskussa ja suola-autot tukkivat liikennettä monin paikoin.

Kello 19:10 saavuttiin Hakametsän jäähallin pihaan, purettiin tavarat ja kyytiläiset omille kotimatkoilleen. Kauden ensimmäinen aluesarjan matkakierros takana. Näinkin voi viettää isänpäivää.

Oheisesta hallikuvasta voisi ensi silmäyksellä luulla, että Heinolassa oikea ja vasen ovat vaihtaneet paikkaa ja nuoletkin vielä vahvistavat asian. Sisääntuloaukkoa koristava Vaakunaeläin on komea - Tappara ja ilves samassa kuvassa.

Kasista neloseen

noreply@blogger.com (Jan) — Tue, 10 Nov 2009 19:06:00 +0000

Hakametsän illan ottelussa yleisölle oli jaettu pahvisia "kaseja", joita heiluttamalla yritettiin kannustaa Tapparan Janne Ojanen ottelussa pisteen syrjään kiinni. Pelinumerot eivät tällä kertaa auttaneet uuden piste-ennätyksen syntymisessä.

Vierasjoukkueen Ässäfanit sen sijaan olivat muotoilleet pahvilätkät uuteen muotoon. Hyvin oli "kasi" taipunut "neloseksi" - joka siis on Arto Javanaisen jäädytetty pelinumero. Tällä kertaa maalitykin ennätys ei taipunut, mutta kauden mittaan se vääjäämättä tapahtuu?

Erilaisia tapoja toimia

noreply@blogger.com (Jan) — Sun, 25 Oct 2009 20:50:00 +0000

Katselin illalla dokumenttia Icehearts-toiminnasta, joka alkoi vuonna 1996. Vantaalaiset Ville ja Ilkka Turkka lupasivat silloin vetää 12 vuotta liikunnallisesti lahjakkaita poikia ilmaisen jääkiekkoharrastuksen parissa - eli kunnes nämä ovat täysikäisiä. Näin myös tapahtui.

Ajatuksen ytimenä on tarjota toimintaa ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä yhteiskunnassa. Näiden 12 vuoden jälkeen toiminta on laajentunut useampaan joukkueeseen. Hyvä toimintamalli joka tukee sosiaalityötä, koulua sekä vapaa-aikaa.

Tätä kirjoittessani tuli yllättäen tunne siitä, että olen aihetta sivunnut jo aikaisemmin. Ja löytyihän joulukuulta 2006 maininta asiasta. Laarista, jossa on 831 palikkaa, ei voi jokaisen ulkonäköä muistaa - ainakaan heti - sisällöstä puhumattakaan.

Tutka joka taskuun

noreply@blogger.com (Jan) — Thu, 22 Oct 2009 20:37:00 +0000

Urheilututka matkapuhelimessa mittaa eri lajien laukauksen nopeuden ja haastaa kalliit nopeustutkat. Juuri julkaisuun päässyt Speedhero on suunnattu myös tavallisille urheilun harrastajille.

Nopeustuloksia voi jakaa vaikkapa Facebookin kautta, tai ladata niitä tilastosivustoon. Kaikki edellytyksen myyvälle sovellutukselle ovat siis olemassa. Miten kaikki sitten toimii - ja toimiiko se todella?

Mittaus perustuu puhelimen mikrofonin kautta saatuun tietoon. Asetuksissa annetaan sovellukselle laukausmatkan pituus. Lähtö- ja maaliintuloääntä käytetään huippunopeuden laskentaan erilaisten algoritmien avulla ja kas kummaa - pelivälineen nopeus on näytöllä!

Eri lajeille on saatavana oma sovellusversio ja lajien kirjo kasvaa jatkossa. Sovelluksen markkinoija on sopinut yhteistyöstä Veikkausliigan ja SM-liigan kanssa, joten tuotteen näkyvyys on taattu.

Jonkinlainen hittituote tästä voi tulla nuorison keskuudessa. Onhan kautta aikain kiistelty siitä, kenen lavasta ne kovimmat kudit lähtee. Nyt ei tarvitse enää jossitella. Kisat pystyyn.

Onnistunut veivi

noreply@blogger.com (Jan) — Mon, 19 Oct 2009 10:49:00 +0000

Hieno suoritus! ...mutta ei mitään sangen tavatonta. Kuvaaja ei vaan ole aina paikalla kun tapahtuu - osaajia kyllä löytyy kotimaastakin. Viime kaudella Jeremi 10v teki vastaavan tempun maalivahdille harjoitusten alkulämmittelyssä. Olin paikalla - kamera ei.

Uutisen mukaan kiekkoagentit kiinnostuivat amerikkalaispojasta. Paikalliset agentit voivat aloittaa tarkkailun Tampereelta ja Sentterihallista.

11 vs 11

noreply@blogger.com (Jan) — Fri, 16 Oct 2009 16:34:00 +0000

Jääkiekko näyttäisi pelinä suurin piirtein tältä, jos kentällä olisi tasan yhtä monta pelaajaa kuin jalkapallossa. Tappara 98-ryhmän perjantain harjoitusten loppukuviot.

Omenoille kyytiä

noreply@blogger.com (Jan) — Wed, 14 Oct 2009 20:47:00 +0000

Tuttavani heiluu syksyisin pihassaan salibandymailan kanssa. Puutarha on täynnä puista pudonneita omenoita ja niistä pääsee parhaiten eroon laukomalla rannelaukauksia. Palkitsevaa hommaa, kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus.

Lajista toiseen. Suomi teki sen TAAS. Loistavaa peliä ja viimeisen kahden minuutin aikana niin surullisen tuttu sähellystakaisku. Jos pihalta löytyisi vielä puusta pudonneita omenoita, nyt olisi hyvä hetki kaivaa salibandymaila kassista.

Kohti uusia tuulia...

noreply@blogger.com (Jan) — Wed, 14 Oct 2009 10:47:00 +0000

Jääkiekon junioripuolen valmennus on muutosten alla. Erkka Westerlund vie eteenpäin kiekkoliiton suuntaan pientä vallankumousta.

"Sen pitää tapahtua valmennuksessa, mutta myös koko lähestymistavassa lajiin nimeltä jääkiekko. Miten kehitetään nuorten omatoimisuutta, pelirohkeutta ja itseluottamusta. Tällä hetkellä junioripuolella menestyshalu (joukkueena) ylittää yksilöiden kehittämisen."

Aamulehden tämän päivän uutisessa kerrotaan projektista jonka yksi alkupiste oli kevään hätäkokous Vierumäellä. Westerlund jatkaa aiheesta:

"Jos halutaan hyviä pelaajia, tarvitaan hyviä valmentajia. Heitä tarvitsevat lapset, nuoret ja huiput. Suurin pula on lasten valmentajista."

Muutokset etenevät portaiden huipulla vauhdilla, mutta miten nopeasti uudet tuulet puhaltavat käytännön tasolla. Tunnetusti uusien oppien ajaminen kentälle kestää ja on vaikeaa. Totutuista malleista pidetään sitkeästi kiinni.

Menestyminen tuloksellisesti on tällä hetkellä korostetusti esillä hyvän valmennustyön mittarina tämän päivän juniorikaukaloissa. Ikävä kyllä.

Koko jutun voi lukea Aamulehden nettisivuilta.

Katsomo

noreply@blogger.com (Jan) — Mon, 12 Oct 2009 18:59:00 +0000

NHL huiput siis kävivät Suomessa ja kohtasivat Helsingissä kahdessa ottelussa. Paikalla olleet eivät suuremmin hehkuttaneet tunnelmaa ja katsomossakin oli paljon tyhjää tilaa. Siltä se näytti ja tuntui myös television välityksellä. Huippupeli olikin ehkä vähän tylsä tapaus.

Ottelutunnelma ei synnykään jäällä, vaan katsomossa - tarkemmin ottaen niistä ihmisistä jotka täyttävät katsomon. Ei auta, vaikka jäällä uria piirtelisi tukku maailmantähtiä ja peli olisi huippua. Ihmisjoukkokaan ei vielä riitä, sillä tarvitaan myös muuta. Kipinä.

Tuntemattomat pelimiehet rapakon takaa ovat vieraita miehiä. Kaukalokatsomoiden väki kaipaa oman kaupungin poikia - joiden railakasta menoa, yritystä ja onnistumisia vo seurata ottelusta toiseen. Jääkiekon ystävä odottaa lippunsa lunastettuaan aitoa henkeä suosikkijoukkueensa paitaan pukeutuneilta pelimanneilta. Henki.

Seisomakatsomoiden vähentyminen on poistanut tunnelmaa. Ahtaudessa olimme kaikki yhtä ja samaan joukkuetta. Jos ajatellaan vaikka Isomäen jäähallia, jossa seisomakatsomo on vieläkin säilynyt keskeisellä paikalla hallin ytimenä ja sieluna. Olisiko ilman sitä käsin kosketeltavaa värinää pelin alkaessa kun punaliput liehuvat ja katto tärisee rytmikkäästä huudosta? Tunne.

Isomäki oli 60-luvulla pahainen kaukalo, jonka laidalle kyhätyllä lautakatsomolla seurattiin - ja paleltiin - pelejä avoimen taivaan alla. Ajat muuttuivat 70-luvun mestaruuden myötä ja kaukalo sai katteeen, mutta yhä se oli sama viluinen loukko tuttuine seisomakatsomoineen. Rakenteiden jäänteet ja katsomokulttuurin perinne elää vielä jossain määrin tänäkin päivänä. Kulttuuri.

Uudet massiiviset kiekkoareenat lukuisine yksityisaitioineen parantavat mukavuutta - palvelu pelaa myös halvemmilla paikoilla. On lämmintä ja kivaa, soitto soi ja jättiruutu näyttää hidastukset. Onko näistä parannuksista huolimatta jotain menetetty? Hienoin peli ja parhaat katseluolosuhteet eivät pelasta, jos tärkein elementti puuttuu.

Katoaako tunnelma, kannustus, yhteishenki ja kipinä kaiken kasvaessa liian suureksi, kalliiksi ja etäiseksi? Onko enää syytä mennä katsomoon, jos se muistuttaa liikaa kotisohvaa, joka näyttää hidastukset ja tilastot yhtä hyvin - ellei paremmin - ja vielä tarkemmalla näytöllä. Palvelukin pelaa, sillä jääkaappi on lähellä.

Miten käy katsomon?

Autonrengas muistoksi

noreply@blogger.com (Jan) — Thu, 08 Oct 2009 20:51:00 +0000

SM-liiga jatkui ja Pelicans kävi vierailulla Porin Isomäen hallissa. Valmentaja Mika Toivolaa muistettiin - vanhojen hyvien aikojen pohjalta - autonrenkaalla. Kyseessä oli tosin pieni kartingauton rengas (jotka ovat erinonomaisia väineitä jääharjoittelun apuvälineitä).

Ottelussa tahkottiin muuten 13 maalia ja tukku jäähyjä. Näin sanailtiin lehdistötilaisuudessa.

Pelikenttä vai sohva - valinnan paikka?

noreply@blogger.com (Jan) — Thu, 08 Oct 2009 20:06:00 +0000

TeamTorstai kokoontui taas turnajaisiin, jossa vauhtia riittää, reikäpalloa hakataan kuin halkoa konsanaan ja laitojen kestävyys on kovilla. Mustat olivat käyttäneet alkuviikon tehokkaammin douppaamiseen - tai ties mihin suoritustason nostokampanjointiin - ja peli kulki. Lopussa väsy alkoi kuitenkin painaa ja valkoisilla oli ne omat maalipaikkansa - joita ei tällä kertaa pystytty käyttämään hyödyksi. Mustien maalivahti oli uskomattomassa vireessä.

Aika loppui, voitto meni ja päästettiin nuoremmat pelimiehet kentälle. Juniorien valmentajan puhelin piippasi tasaiseen tahtiin peruutuksia. Vaihdettiin siinä muutama sana vaihtopenkillä, ja valmentajan näkemys oli - korkealta paikalta seuratessa - että nykylapsilla on paljon poissaoloja, vaivaa ja kolotusta. Onko jotain vialla?

Jalkapallon puolella en ole vastaavaa havainnut, mutta isoja massoja seuratessa voi tietysti tilanne näkyä toisessa valossa. Vastaavia esimerkkejä on kyllä havaittu erilaisissa tutkimuksissa, ja varusmiespalvelustaan suorittavien joukossa. Yhä useampi nuori on huonossa kunnossa. Paikat eivät kestä, selkä oireilee ja muutakin vaivaa ilmenee.

Onko näyttöruudun edessä istumaan suuntautuva elämänmalli rapauttamassa yhä nuorempien kehoa? Tehokkaat ja lyhyet harrastustuokiot ajavat kropan koville kun riittävää yleiskunnon pohjaa ei ole? Merkkejä tästä on ja jatkossa tullaan näkemään mihin suuntaan kehitys kääntyy.

Ei silti, ettei vanhemmillakin pelisession jälkeen selkä jumittaisi, polvi sanoisi ruks ja pää poks - mutta se kai kuuluu asiaan ja ikään...? Ei taivu vanha ruoto enää nuoren malliin... mutta sitkeä on, ja yhä sitkeämmäksi tulee.

Nyt onkin muutaman kerran tauko salibandystä. Vuorot on peruutettu, joten niiden tilalle on keksittävä muuta tekemistä. Lajejahan riittää. Jääkiekko jatkuu ja sulkapallosessiot ovat käynnistymässä jalkapallon tilalle. Sitä sitten tai jotain muuta. Sohvalle ei ainakaan jäädä makaamaan.

Neppari sanoi ping!

noreply@blogger.com (Jan) — Thu, 01 Oct 2009 19:36:00 +0000

Polarin lähetinvyöstä singahti neppari irti. Sanoi Ping! ja katosi iloisesti pyörähdellen pöydän alle. Ei ihme, sillä kiinnitys lähetinyksikköön vaatii aina muovipalan vääntämistä auki kun vyötä pukee pois. Jossain vaiheessa neppari antaa periksi, tai muovipalikasta murtuu osia.

Uuden mallin vyö Wearlink+ on parannettu versio, jossa vyö on yhtenäinen ja nepparit saa irti helposti. Päälle pukeminen hoituu uudessa mallissa kuvan mukaisella klipsillä - ei enää nepparin irroitusta.

Mikä parasta, uusi vyö sopii myös vanhaan lähettimeen. Nyt selvittiin siis vain vyön vaihdolla ja sekin tuli kuluitta suoraan postilaatikkoon. Vaikka nepparit irtoilee ja kehykset putoilee käsilaitteesta , niin ainakin takuut Polarilla toimii.

Taas sykkii. Kiitos!

Kaupparia tarvitaan

noreply@blogger.com (Jan) — Wed, 30 Sep 2009 20:36:00 +0000

Näkemiin mennyt kausi! Syksy tuli ja hiekkakentät tyhjenivät pelimiehistä. Päättäjäiset olivat kuin koulussa - puheiden aikana haukoteltiin ja lopuksi saatiin todistukset käteen. Tosin ilman numeroita, mutta osoitus kuitenkin jonkinlaisen luokan suorittamisesta.

Koulun lukukauden päätös on hauska ja odotettu. Onhan vuorossa edessä kesäloman riemut. Jalkapallon päätöstilaisuus on sävyltään erilainen. Moni ei ehkä haluaisi jättää harrastustaan, vaan jatkaisi kautta vieläkin pidemmälle. Jatkaisiko joku koulua vielä kesän puolelle?

Toisaalta on hyvä pitää taukoa, keskittyä muihin puuhiin ja koulunkäyntiin. Suurelle osalle kyseessä on kakkoslaji, ja muutkin ovat valinneet harrastustason, joka ei tähtää tavoitteelliseen kilpaurheiluun.

Kaupunginosatoimintaa tarvitaan ja sitä pitää vaalia. Kaikki eivät halua - tai eivät omaa mahdollisuuksia - harrastaa ympärivuotisesti, liian kilpailullisesti, eivätkä panostaa rahallisesti niin paljon.

Kaikesta huolimatta riittää intoa osallistua, tiukkaa yritystä ja aitoa kiinnostusta omien resurssien puitteissa. Näistä pelaajan aluista tulee vielä isona oikeita pelimiehiä jossain lajissa, innokkaita liikunnan harrastajia tai ehkä omia lapsiaan pallokentille tuovia innokkaita isejä.

Tai mikä tärkeintä - hyviä, onnellisia ja tasapainoisia aikuisia.

Ruotsalaisten vehkeet

noreply@blogger.com (Jan) — Thu, 17 Sep 2009 17:19:00 +0000

Syksyn ylialueellinen harjoitussarja jatkui tänään Hervannassa kahden Tapparan välisellä koitoksella. Nämäkin pelit on ohjelmassa, joten nehän pelataan. Kello käymään ja pöytäkirja täyteen.

Hervannan hallin helmi on ruotsalainen Westerstrand ajanottolaite. Käyttö on helppoa, mutta puoliajalla pitää asetuksia vaihtaa - tai muuten ei hyvä heilu.

Toimin siis kellomiehenä ja sain myös nimeni pöytäkirjaan toimitsijoiden esimiehenä. Kyseenalainen kunnia, mutta peli meni hyvin ainakin toimitsija-aitiosta käsin. Kello kävi, peli saatiin pelattua ja pöytäkirja täyteen merkintöjä. Onnistunut suoritus siis.

Kausi jatkuu YA-sarjojen merkeissä sunnuntaina Tesomalla. Toimihenkilöt löytyvät kotijoukkue Ilveksen leiristä, joten tällä kertaa keskitytään kuvaamiseen. Ottelukin on siirretty uuteen kakkoshalliin - jossa valoa riittää - vaikka olosuhteet ovatkin katsojien kannalta vaatimattomat. Lähinnä puuttuu tärkein. Se katsomo.

Pure rautaa

noreply@blogger.com (Jan) — Sun, 13 Sep 2009 11:21:00 +0000

Koulun juhlasalissa me pienet pojat hämmästelimme kun lavalle asteli Teräsmies viitassaan. Penkissä odotti ehta hevosenkenkä voimamiehen näytöstä. Viittaa naulaan ja kenkä solmuun - hampailla.

Viljami Hautaviita kiersi vielä vanhemmallakin iällä kouluissa esittelemässä voimiaan. Mies kiskoi erilaisissa tilaisuuksissa bussia ja lentokonetta hiuksillaan, sekä taivutteli mm. rautatankoja.

Tässä Teräsmies esittelee voimiaan Ylen dokumentissa vuonna 1981 - 77-vuotiaana - ja hevosenkenkä tottelee. Kuvan ääressä voi myös miettiä mitä voima on ja miten mieltää "voimamies".

Näytöksen olen aikoinaan nähnyt elävänä ja olihan se kovaa puuhaa. Kokeile tätä kotona niin tiedät!

Terät suojaan

noreply@blogger.com (Jan) — Sat, 12 Sep 2009 19:36:00 +0000

Luistimen teräsuoja on kannattava hankinta. Suojaa terää, kassia ja kassin purkajaa - sormivammoilta. Hallien kumimatoilla on hiekkaa, kiviä ja muuta ylimääräistä joka tuhoaa terät. Kopista kaukaloon kannattaa kopistella suojat päällä.

Pojan edelliset hajosivat - lopullisesti - joten oli uusien hankinnan aika. Kannattaa varoa ettei tule vahingossa ostaneeksi taitoluistinsuojia (kuvassa). Ulkonäkö poikkeaa vain hyvin vähän kiekkoluistimien suojista, jotka ovat kaarevammat. Nyt tuotteet erotti toisistaan vain pieni teksti pahvin nurkassa. Pakkauksetkin olivat väritystä myöten samanlaiset. Miksi näin? Kiireinen voi haksahtaa. Näin oli omallakin kohdalla käydä.

Ja taas kerran tuli todistettua vanha havainto. Market vs Urheiluliike 1-0. Hinta marketissa 8,90 kun urheiluliike "tarjosi" 12 euroa. Tämän eron takia ei kannata toiselle puolella kaupunkia suunnistaa, mutta jos kaupat ovat vierekkäin niin kumman otat? Ainakin tämä todistaa vanhan havainnon linjaa.

Puurolautasen äärellä

noreply@blogger.com (Jan) — Mon, 07 Sep 2009 18:59:00 +0000

Blogin kirjoittaminen on kuin urheiluharrastus. Jos et ilmesty koneen ääreen - eli peliareenalle - mitään ei tapahdu. Tekstiä ei synny, hiki ei virtaa. Luova tauko on välillä paikallaan, ja sen jälkeen potkitaan uusin voimin. Sana solisee ja luistin kulkee, mutta jos jää odottamaan vain luovaa hetkeä - sitä saa odottaa pitkään.

Kirjoittamista löytyy aiheesta kuin aiheesta, kunhan asioita osaa katsoa. Otetaan vaikkapa eilinen päivä. Kierros golfkentällä, sää mainio, tulos tasoituksen pintaan. Tavallista tavallisempi kierros, ei mitään kummallista. Vai oliko sittenkin?

Neljän ryhmässä pelasi kolme vasemmalta lyövää. Se on jo sangen harvinaista, kun vasureita on maailmassa vain noin 2 prosenttia pelaajista. Harvinaisuudet eivät tähän lopu. Neljännellä pelaajalla oli punalapainen draiveri, jossa oli musta patalogo. Ilmankos paidassakin oli samaa linjaa kun kyseessä oli patasydämien teejii.

Kettu vilahteli taas väylillä, mutta ei vienyt tällä kertaa palloja. Kuuden metrin putti kaarsi sisään seiskareiällä. Vaikka kierroksen jälkeen tuntui, että pelillisesti olisi mennyt heikosti, niin vain muutama lyönti vähemmän olisi parantanut tasoitusta. Tätä se on. Kynnys nousee ja potentiaalia on, mutta miten sen saa ulos?

Istuin siis koneen ääreen ja sain tähänkin juttuun kaivettua viitteitä kaukalosta - vaikka vihreillä kentillä liikuttiinkin. Maailman suorituspaikoilla on joskus vaikea saada tulosta - kuten välillä on vaikeaa tuottaa järkevää tekstiä muutamaa lausetta enempää - yleensä ei sitäkään. Totuus löytyy kuitenkin kaurapuurolautasen ääreltä. Mitään ei tapahdu jos ei lusikkaan tartu?