Jalkapallokauden kohokohtia ovat kesäiset turnausmatkat. Vuonna 2012 joukkue vieraili PoriCupissa ja viime kesänä Turun Kupittaalla. Nyt suunnattiin jälleen Turkuun Pepsi Soccer Cupin merkeissä. Tässä tarinaa kolmen päivän tapahtumista.
Sää oli taas kerran loistava, kuten se on ollut jokaisena turnauskesänä. Vaikka pieni lauantaikuuro nähtiin, riitti auringonpaistetta jokaiselle päivälle. Erityisen hieno oli perjantai, kun pilvinen Tampere jäi taakse ja horisontissa valkeni valoisa Turku.
Ensimmäinen pelipäivä koostui matkustamisesta kisapaikalle, jonne saavuttiin neljän henkilöauton voimin, sekä majoittumisesta Majatalo Kupittaan tiloihin. Tämä majapaikka jäi mieleen edellisen kesän kokemusten perusteella ja oli taas oivallinen valinta joukkueelle. Pelipaikat kadun toisella puolella sekä aamu- ja iltapalat helposti saatavilla.
Iltapäivällä pelattiin päivän ensimmäinen ja ainoa peli LiePaa vastaan Kupittaan kymppikentällä. Vuosia valmentaneena olen tottunut ottamaan pelitilanteet rauhallisesti, mutta tämä ensimmäinen peli jännitti aivan mahdottomasti. Syytä en tiedä, mutta muistan, että tilanne oli sama viime kesän turnauksen ensimmäisessä pelissä.
Tilannetta ei yhtään helpottanut vastustajan ensimmäisellä jaksolla tekemä johtomaali. Toisella jaksolla saatiin kulmatilanteesta puskumaali ja kun lopulta Juuso taisteli maalivahdilta pallon ja tuikkasi johtomaalin, loppu olikin yhtä jännitysnäytelmää viimeiselle minuutille asti. Avajaisvoitto ja hienot tunnelmat joukkueessa.
Ilta vietettiin lämpimässä säässä Ruissalon upeissa maisemissa pelaten minigolfia. Lupasin tarjota jäätelöt niille pelaajille, jotka lyövät paremman tuloksen kuin minä. Simppa ilmoitti tehneensä pohjat, mutta tuloslappua ei sitten löytynyt todisteeksi.
Hanhet lentelivät ylitsemme kun siirryimme vielä hiekkarannalle pelaamaan rantalentistä. Joku oli jättänyt RayBaninsa kentän laidalle. Omistaja ei niitä tullut hakemaan ja pallokin kiersi ne sopivasti. Sinne jäivät odottamaan noutajaansa.
Lentopallossa pelattiin tiukka kisa. Aksu sai välillä syöttöputken päälle, mutta tilanne muuttui koko ajan. Voittaja kuitenkin saatiin selville. Viime kesänä häviäjien kohtalona oli uinti viileässä meressä. Nyt sinne meni muutama vapaaehtoinen. Joku kävi myös kahlaamassa. Lämmintähän se oli, totesin sormituntumalta. Kokovartalokontaktilla olisin saattanut olla toista mieltä.
Illan päätteksi matka jatkui kohti majapaikka. Iltapala ja nukkumaan, sillä seuraava päivä tulisi viemään energiat pelaajista.
Yöllä avasin huoneeni ikkunan ja ihmettelin aamulla pihapuusta kuuluvaa jatkuvaa kahinaa. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomasin, että suoraan ikkunan kohdalla metrin päässä oli sepelkyyhkyn pesä. Naaras istui siellä pyrstö pystyssä ja ukko oli kantanut koko aamuyön risuja pesään. Siitä tämä jatkuva vilske ja väkästys.
Päivät ovat erilaisia. Edellisenä päivänä aurinko oli paistanut, peli kulkenut voitokkaasti ja ilta Ruissalossa mukavan kesäinen. Lauantaiaamu taas tarjosi itsensä kosteana ja ankeana. Kun vielä aamupäivän peli ei lähtenyt märällä kentällä sujumaan odotetusti, tuntui tappio HJK:ta vastaan laskevan tunnelmia. Ei ihan turhaan hävitty, sillä tuo joukkue voitti lopulta koko turnauksen.
Ottelun jälkeen suoritettiin pikainen turnausruokailu Veritas-stadionin yläkerran vip-tiloissa ja suunnattiin kohti Liedon metsiä. Sade oli väistynyt ja odottava kuulasota auttoi unohtamaan aamupäivän tappion. Haalarit siis niskaan, maski päälle ja värikuulat aseisiin.
Kaksi joukkuetta hajaantuu metsään. Keltainen lippu isketään joukkueiden väliselle alueelle ja kisa voi alkaa. Lipun napannut joukkue on voittaja. Osuman saanut soturi joutuu poistumaan pelistä ja palaamaan taukoalueelle.
Patonkivälipalan jälkeen ohjelmassa oli paluu Kupittaalle ja päivän toinen peli. FC TPK tuli ja teki sen ainokaisen maalin pienestä virheestä. Vaikka TPV B Valkoinen oli selvästi maalipaikoilla, jäätiin kuitenkin nollille, vaikka ennakolta ottelu olisi pitänyt pystyä voittamaan.
Nyt alkoi myös ilmaantua ongelmia, joita turnauksissa tulee eteen. Tärkeimmän maalitykin selkä alkoi vihoitella ja toinen sai iskun reiteensä. Kun joukkueen koostumus on pieni, kaikki takaiskut tuntuvat ja näkyvät heti kentällä. Ei pystytä antamaan parasta tulosta. Tappio illan viimeiseen peliin 0-1 ja joutuminen pelaamaan sijoista 7-9.
Majapaikalla nautittiin iltapala ja jaettiin palkintoviirit Ernolle ja Juusolle päivän parhaista suorituksista. Koko joukkue pelasi hyvällä asenteella ja yritti parhaansa. Tästä olin hyvin ylpeä.
Nyt tarvittiin paljon unta, sillä sunnuntaina oli vielä vuorossa sijoituspelit Kupittaan ykköskentällä. Aamu valkeni aurinkoisissa merkeissä. Heräsin aikaisin tarvitsematta turvautua puhelimen herätykseen. Valoisat aamut ja ohuet verhot tekivät tehtävänsä. Sepelkyyhkyjen temmellys auttoi myös asiaa.
Suoritin lyhyen aamukävelyn kentille ennen aamupalaa. Sää oli aurinkoinen, mutta selvästi viileämpi. Päivän ensimmäiset ottelut olivat jo käynnistyneet. Palasin takaisin majapaikalle, ruokailemaan joukkueen kanssa ja pitämään aamupalaverin.
Tappioista huolimatta joukkueen henki oli hyvä ja valmis päivän otteluihin. Lämmittelyt sujuivat hyvin, mutta taas tuli uutta Jobin postia. Lisää pelaajia pois kokoonpanosta. Parhaassa iskussa ei siis lähdetä tähänkään päivään.
Kun vielä turnausjärjestejä oli sulkenut päästadionin pukukopit illan liigapelin johdosta, jouduttiin kiireessä tekemään selvitystöitä pukukoppien löytämiseksi. Turnaustoimistossa käynnin jälkeen päädyttiin vaihtamaan varusteet kenttien takaisessa puistossa. Näin tällä kertaa.
Peli saatiin lopulta käyntiin. As Moon oli kuitenkin eri tason vastus kuin lauantain HJK, joten tämä peli pystyttiin hoitamaan 1-0 voitolla. Oma pää pidettiin mallikkaasti ja hoidettiin se tarvittava maali kotiin.
Aurinko oli kuitenkin pelin aikana ja päivän koittaessa noussut porottamaan. Tämä toi uusia haasteita turnauksen viimeiseen peliin, johon oli aikaa vain reilut kaksi tuntia. Kun tähän aikaväliin oli vielä pakko sovittaa turnausruokailu, nousi mieleen pahoja aavistuksia tulevan pelin suhteen. Ja ne kävivät toteen.
Veritas-stadionin nurmi vihersi houkutteleva kun saavuimme lihapatojen ääreen. Ruoka oli tälläkin kertaa hyvää - liiankin hyvää - mutta olin antanut ohjeet nauttia antimia kohtuullisesti. Näin myös tehtiin.
Peli, ruokailu ja hetki lepoa sen päälle turruttaa pelaajan kuin pelaajan, varsinkin jos aikaa on vähän. Majapaikka oli jo luovutettu, sinne ei päästy lepäämään. Joukkueen pelien välissä oli vain kaksi tuntia, kun vastustajalla oli ollut varhainen aamupeli ja näin kuuden tunnin tauko. Tämä näkyi kentällä.
Vastustaja VG-62 ei ollut sen erikoisempi kuin ensimmäisessä pelissäkään, mutta paremmin levännyt. Maaleja ladottiin. Onneksi ei pelattu mitaleista. Jos olisi pelattu, ruokailu olisi unohdettu. ja korvattu välipalalla.
Sunnuntai-iltana jätettiin hyvästit Kupittaalle ja suunnattiin kohti Tamperetta. Autosaattue pysähtyi vielä Auran Hesburgerissa, joka sai asiakkaansa ennen viimeistä ajorutistusta. Perille saapui joukko väsyneitä pelaajia ja matkalla mukana olleita valvojia.
Kokonaisuutena kuitenkin hieno turnausmatka, loistavat olosuhteet ja hieno sää. Pelillisesti ei päästy siihen mitä odotettiin, mutta hyvin lähellä oltiin sijoituksia 4-6. Luulen että terveellä joukkueella tämä olisi onnistunut.
Kiitos Kupittaa. Hieno urheilupuisto keskellä kaupunkia. Kateeksi käy.
