Vallentunan juniorit

Tapaninpäivänä TV2 lähetti dokumentin, jossa seurattiin ruotsalaisen Vallentunan juniorien tekemisiä kahden vuoden ajan. Pojat olivat tuplasti vanhempia kuin meidän joukkueessa, joten toiminta oli vähän erilaista jo siinäkin mielessä.

Kovasti näytti aikuisvetoiselta joukkueen touhu. Tuli vahvasti se kuva, että kyseessä oli enemmän vanhempien, kuin lasten harrastus. Kuvissa vilahtavat pojat näyttivät lähinnä vaivaantuneilta kun isä vieressä suunnitteli miten hänen eläkkeitään maksellaan pojan NHL-rahoilla.

Ohjelman lopussa oltiin uuden kauden kynnyksellä ja B-tason koitokset lisääntyvien harjoitusmäärien kanssa pistivät ilmeet vakaviksi. Koko joukkueen 21 pelaajasta vain neljä pääsi jatkamaan seuraavan vuoden B-joukkueessa. Ryhmän ainoa tyttö matkusti Kanadaan pelamaan tyttöjoukkueessa. Kymmenen lopetti saman tien. Loput kuusi jatkoivat muissa joukkueissa, mutta kaikki näistä lopettivat seuraavan vuoden jälkeen.

Muistan oppimateriaaleista lukeneeni että vain kaksi prosenttia ikäluokan aloittaneista pelaa vielä aikuisikäisenä ja yksi promille huipputasolla. Näistä esimerkeistä voi päätellä missä mennään. Jääkiekkoliiton tavoite on että kaikille lopettaneille jäisi hyvä mieli harrastuksestaan. Toteutuuko tämä jos suurimmalla osalla taidot tai motiivia ei riitä, ja mahdollisuutta jatkaa matalammalla tasolla ei ole tarjota. Siinä haastetta juniorikentän toimintaa pohtiville.

Kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki!

Tuo minulle uusi maila jolla osun maaliin. Ja jonka lavassa kiekko pysyy ( edes vähän aikaa ). Sitten vielä pelisukat, jotka eivät unohdu kaapin hyllylle. Niin, ja korvatulpat vaihtopenkin ja keskusmiehen narinan takia.

Toivoisin vielä luistimia jotka liikkuvat nopeammin. Mutta jos se on mielestäsi liikaa, niin ei sitten tällä kertaa. Sen sijaan voisit tuoda joukkueelle uusia kiekkoja. Vanhat lentää kuin lepakko ( sano keskusmies ). Ja maalivahdille pidempi maila, jotta yltää koukkimaan jaloille kauempaa ja tulee iloiseksi.

Tai unohda koko juttu. Pääasia että maassa on rauha... ja jää liukasta.

Hyvää Joulua

Toivoo,

Harrastusjoukkueen nelosketjun laituri #21

( photo by JSS c 2005: "Santasen Klasu plays hockey" )

Maalikooste

Sopivasti syyskauden loppuun saatiin nähtäville yhden ottelun maalikooste. Pelin tilanteista näkyy hyvin, mitä tapahtuu kun ammutaan aina tilanteen tullessa, ja ennen kaikkea - pelataan loppuun asti.

Vastustaja sai ainokaisen maalinsa omasta virheestä joka näkyy myös pätkän loppupuolella. Muita virheitä ei sitten tehtykään. Koosteen voi katsoa tästä.

Kannattaa huomioida pelin loppu jossa muodostuu kohtalainen poikakasa. Tästä taisin jo aikaisemminkin kirjoittaa. Tuossa näkyy kaikki riemu siitä kun peli kulkee.

Tiivis tunnelma kopissa

Syyskauden viimeisessä ottelussa ei Joulupukkia tarvittu vahvistuksena, sillä voitto korjattiin kotiin ihan omin voimin. Koko kauden ajoittain esiintynyt flegmaattinen pelin alku toistui jälkeen. Nyt saatiin kuitenkin diesel vähitellen käyntiin ja sehän käy kun saa vauhdin päälle. Tällä kertaa seitsemän maalin voimin.

Kausi oli mukava päättää poikeuksellisesti Isossa Hallissa jonka kattoon ripustetut 33 voitonmerkkiä mestaruuksista kertovat pitkistä perinteistä. Vaikka puitteet oli areenan puolella hienot, pukukopeissa oli tyytyminen kauden vaatimattomimpiin oloihin.

Samaan pukukoppiin oli järjestetty kolme joukkuetta. Tai voisiko sanoa että kopit oli järjestämättä? Henkilökuntakuntakin oli tilanteen edessä kädetön, kuin se entinen hyökkääjä jonka maali jäi tekemättä. Vapaat kopit saivat siis jäädä lukkojen taakse.

Sopu sijaa antaa, joten koppiin sopi hyvin muiden joukkueiden pojat, vanhemmat kuin muutkin sukulaiset vauvasta vaariin. Osa meidän pojista tosin vaihtoi varusteensa käytävän puolella.

Joulutauko alkaa ja seuraavat harjoitukset pidetään uudenvuodenaattona. Kinkut sulatellaan ja tarinaa irtoaa taas. Voi tietysti olla että tauko tuo uusia ajatuksia niin harjoittelun kuin kirjoittamisenkin osalta. Viimeksi mainittu voi poikia hedelmää välipäivinäkin, mutta jäälle palataan tositoimissa vasta vuoden lopulla.

Joulupukki jäällä

Syyskauden päättäjäistapahtumassa oli myös vanhemmilla ja muilla perheenjäsenillä mahdollisuus olla jäällä. Paljon olikin väkeä saapunut paikalle. Kaikkien kesken järjestettiin myös taito- ja nopeuskisat josta parhaat palkittiin. Loppuaika oli vapaata luistelua.

Jossain vaiheessa itse Joulupukki ilmestyi kokeilemaan taitojaan lasten pariin. En ole koskaan nähnyt ryhmän kiertävän kaukalon puolikasta niin rivakkaa tahtia kuin se tapahtui pukin ohjatessa toimintaa. Jollain taikakäskyllä koko joukko singahti kiertämään keiloja.

Joulupukki osoittautui myös oivalliseksi kiekkotaituriksi. Keilat kierrettiin vuosisatojen tuomalla varmuudella. Yritin värvätä punanuttua joukkueemme riveihin, mutta kuten hän itse mainitsi, olisi luultavasti Y potenssiin 300 vuotta yli-ikäinen näihin kuvioihin.

Harmittava takaisku. Pukista olisi saatu oivaa vahvistusta vuoden viimeiseen peliin sunnuntaina. Koitoksen jälkeen voidaankin kaikki siirtyä joulun viettoon ja unohtaa jääkiekko hetkeksi.

( photo by JSS c 2005 )

Lumimyräkkä

Keskiviikon vuoroilla on tähän asti saatu nauttia hienoista olosuhteista. Niin nytkin. Jää oli mainiossa kunnossa, mutta tuntia liian aikaisin saapunut saderintama heitti lunta tupaan. Välillä jouduttiin käsipelillä auraamaan puhtaita väylillä kiekolle.

Loppupelit jätettiin pelaamatta ja tyydyttiin luisteluihin. Lumikasaan kaatunut Samppa oli aika hurjan näköinen kun ristikkomaski haukkasi koko mitalla lunta sisään.

Mietin itsekin jatkossa ristikollisen ykköskypärän käyttöönottoa myös poikien harjoituksissa. En haukatakseni lunta vaan muista syistä. Yksi kiekko viuhui parinkymmenen sentin päästä ja toinen kopsahti kypärän otsaan. Oma poika veti. Nostoja on harjoiteltu, joten ei auttanut kuin kehua hyvästä vedosta.

Lyömätön taktiikka

Oheinen tilanne on todella kuultu jossain pukukopissa, ei tosin meidän joukkueessa. Tämä sopii hyvin lähestyvään joulunaikaan.

Olimme valmistautumassa pikkunassikoiden lätkäpeliin.Valmentaja jutteli pukukopissa edellisen illan harkoista ja mitä sieltä pitäisi muistaa tämän päivän pelissäkin.Valkku kysyi: "Mitä tärkeää harjoittelimme eilen?" Hetken pohdinnan, muistelemisen ja hiljaisuuden jälkeen erään junnun ilme kirkastui ja oivallus tuli selkeästi kaikkien kuultavaksi: "Ylösnousemusta!!!"

Junnujen rankkarikisa

Lauantaina pidettiin harjoitukset... ja illalla oli tutustuminen pitkästä aikaa Porin jäähalliin. Istumapaikkoja, aitioita ja koppeja on vuosien saatossa tullut lisää, mutta vanha halli on edelleen tunnistettavissa. Legendaarinen seisomakatsomokin on säilytetty typistettynä.

Halli on liigan kylmin paikka - yhä edelleen - ja katsomossa ehkä kovin kannustus. Illan vastustajana ollut Pelicans sai tuntea sen. Ensimmäisessä erässä nähtiin - ties monennen kerran - parivaljakon Helenius-Nielikäinen kohtaaminen. Paikallislehden seuraavan aamun jutusta päätellen ainakin Nielikäinen on jopa kyllästynyt jatkuvaan nyrkinheilutteluun. Mies myös pelasi viimeisen pelinsä Ässissä.

Pelletouhujen vastapainoksi oli mukava katsella erätauolla junnujen rankkarikisaa. Muissakin kaupungeissa voisivat ottaa tämän ohjelmanumeron. Meidänkin pojista löytyisi varmasti innokkaita osallistujia.

Kisaan osallistujat olivat sieltä pienimmästä päästä, alkaen 4-vuotiaasta Emilistä, joka ei ihan pystyssä pysynyt maalille asti. Varmaan hienoa pojillekin päästä noin ison yleisön eteen. Muutama tuuletus maalin jälkeen oli kuin isompien peleistä.

Joulutauko alkoi liigassa. Junnujen harjoituksia on vielä muutama jäljellä ennen siirtymistä joulun viettoon. Tauko on taas paikallaan.

Sata nakkia

Joukkueen yksi tukijoista on legendaarinen Vaakon Nakki Pispalasta. Asiaan liittyen tulee mieleen tositarina jostain 60-luvulta - ajalta jolloin perinteisiä nakkikioskeja vielä oli melkein joka korttelin kulmalla.

Porissa jäätilanne oli huono siihen aikaan. Tekojää odotti vielä kattamista ja tästä syystä paikallinen kiekkoseura teki paljon harjoitusmatkoja Tampereelle. Etäisyys oli melko lyhyt, joten Ässät vieraili usein Hakametsän hallissa.

Eräällä reissulla pelien jälkeen joukkue kaipasi lisäpurtavaa kotimatkalle, joten bussi pysähtyi lähimmän nakkikioskin luona. Huoltaja lähetettiin rahat kourassa jonottamaan.

Pian vuoro tulikin ja tehtiin tilaus. - Sata nakkia sinapilla. Myyjä katseli rauhallisesti takaisin ja vastasi. - Syötkö tässä, vai pistetäänkö pakettiin?

Vapaat luistelut

Rankan pelijakson jälkeen keskiviikon jäävuorolla ei järjestetty ohjattua toimintaa. Vapaille jäille oli kuitenkin ilmaantunut kourallinen poikia ja vanhempia. Edellispäivän turnausmatka ei tuntunut enää missään.

Niilo 4v oli myös mukana opettelemassa maalintekoa. Hyvin näytti sujuvan isoveljen mallin mukaan. Jäällä oli kaikille tilaa tehdä laajojakin kaarroksia ja pitkiä liukuja. Sää mitä parhain.

Luistelu ja pelailu sujui vapaissa merkeissä. Lopussa otettiin vielä pieni höntsypeli kaukalon laidalta löytyneitä isompia poikia vastaan. Maali vain syötöstä ja peli käyntiin. Hyvin pienemmät pojat kiusasivat puolta isompiaan - osittain kaksinkertaisen pääluvun saattelemana - ja osoituksena siitä päädyttiin tasapeliin.

- Tosi kivat harjoitukset, kuului kommentti kun mentiin pukukoppiin. Olihan ne. Joskus on kiva luistella ja pelailla ilman ohjausta ihan omaan tahtiin.

Itsenäisyyspäivä jäällä

Itsenäisyyspäivää voi viettää myös jäällä. Jokerit oli järjestänyt hienon tapahtuman Myllypuroon. Mukana oli myös Hifk ja Hpk kahdella joukkueella. Poikien ensimmäinen turnausmatka jäi varmasti monelle mieleen.

Linja-auto lähti Sentterin pihasta klo 7:30 kohti Helsinkiä. Matkalla pojat söivät eväitä, pelasivat pelejä tai kulkivat muuten vaan pitkin auton käytävää. Vähän oli jännitystä ilmassa.

Linnatuulen taukopaikan jälkeen kuunneltiin musiikkia joka aloitettiin tietysti kappaleella Life Is Live. Loppumatkalla kyseltiin kovasti, koska ollaan perillä? Matka tuonne syrjäisille rannikkoseuduille on pitkä.

Naa Naa Na Naa-kertosäkeen tahdissa saavuttiin perille. Pukukopin löydyttyä valmistauduttiin kohtaamaan Hifk:n joukkueet. Peliaika oli 15 minuttia ottelua kohti. Yllätyksenä tuli, että käytössä oli isot maalit, normaalisti käytettävien pienten sijaan. Myös vaihtopenkkien puuttumista ihmeteltiin. Kaukalon laidoille oli ripustettu Suomen lippuja, kuten itsenäisyyspäivään sopii. Seuran viirit vaihdettiin, jonka jälkeen pudotettiin kiekko jäähän ja pelikello käynnistyi.

Kaikki neljä peliä Hifkiä vastaan voitettiin, jonka jälkeen siirryttiin pukukoppiin tauolle. Nyt oli sopiva hetki ruokailla, onkia palkintoja tai kokeilla laukauksen nopeutta tutkassa. Kukin vietti lepohetken haluamallaan tavalla ennen Jokerien kohtaamista.

Tauko ja ruokailu vaikutti omalta osaltaan, vire laski ja neljä koitosta isäntiä vastaan hävittiin. Kotijoukkueet olivat vireessä ja Peltosen poikien tahdittamina isojen maalien ylänurkat soivat. Vähän ihmettelin mihin Jokerien valmentajat hävisivät heti pelien jälkeen? Yleensä tapana on kätellä vastustajan ohjaajat.

Taas pidettiin pieni tauko jäällä ennen viimeisten pelien alkua. Omat pojat törmäilivät lämmittelyssä ja kopissa käytiin jääpussin kanssa yhtä jalkaa hoitamassa. Viimeiset koitokset saatiin lopulta käyntiin.

Hpk oli hyvillä joukkueilla matkassa ja tasapäisissä peleissä voitot jaettiin. Kättelyn jälkeen oli vuorossa mitalien jako. Suurin osa meidän pojista ei varmaan tiennyt saavansa mitalin Petri Variksen käsistä. Lopuksi järjestäydyttiin vielä yhteiskuviin joukkueittain.

Jokerit oli järjestänyt hienon tapahtuman. Järjestelyt ja aikataulut toimivat, tunnelma oli mukava ja pojilla oli hauskaa. Loppumatkasta pojat katselivat elokuvaa ja osa vanhemmista oli kuluttanut voimansa loppuun. Uni maistui.

Sentterille saavuttiin klo 18:30 ja siitä jatkettiin kotimatkalle kukin omaan suuntaansa. Pitkästä matkasta huolimatta väsymys ei ainakaan Joonassa tuntunut. Ruokailun jälkeen piti vielä illalla päästä hetkeksi ulos leikkimään.

Mistä löytyy tämä kaikki virta?

( photos by JSS c 2005 )

Voitokas viikonloppu

Sunnuntaina saatiin koko ryhmälle ensimmäinen pelkkiä voittoja sisältävä pelipäivä. Kolmessa pelissä tehtiin yhteensä kaksikymmentä maalia ja päästettiin vain kaksi. Tästä on enää vaikea tuloksellisesti parantaa?

Mukavaa nähdä miten toinenkin joukkue on vähitellen löytänyt pelijuonensa. Viikko sitten saatiin vain ensimmäinen peli sujumaan. Nyt meni molemmat peräkkäin samalla tempolla.

Hyvää peliä on esitetty alkukaudestakin, mutta nyt palaset loksehtelevat paikoilleen halutulla tavalla. Oma usko ei poikien osaamisen suhteen ole mennyt missään vaiheessa. Harjoitusten opit tulevat peleissä esiin ja kantavat hedelmää.

Itsenäisyyspäivänä lähdetään Myllypuron jäähallille katsomaan missä kuosissa on Jokerien peli. Turnauksessa ovat mukana myös Hifk ja Hpk, molemmat kahdella 98-joukkueella. Mielenkiintoista nähdä millä tasolla muissa seuroissa ikäluokan pelikuviot pyörivät ja mikä on kehityksen taso.

Viikonlopun hyvät pelit alla on mukava lähteä matkalle. Onhan tämä poikien ensimmäinen vähän pidempi matka turnaukseen. Linja-autolla mennään ja innolla tätä on odotettu - ainakin kyselyistä päätellen joihin on saanut vastata kaukalossa ja kopissa jo viikkoja aikaisemmin.

( photo by: JSS c 2005 )

Ulkokaukalot

Keskiviikon harjoitus vietiin läpi ulkoilmassa ja sää oli todella mitä parhain. Aste pakkasta ja jää hyvässä kunnossa. Lapsilla oli hauskaa. Kuka kaipaa peltistä koppia kun olosuhteet ovat kohdallaan ulkona? Pitää kuitenkin muistaa, että tässä tapauksessa kyseessä on tekojää, vaikka avoimen taivaan alla kaarrellaankin. Luonnonjäitä saa vielä odotella jonkun aikaa.

Tänä syksynä on sanomalahdessä keskusteltu kaupungin aikeista lakkauttaa ( taas ) luonnonkenttiä ja poistaa kaukaloita. Ja syynä on tietenkin kaupungille saatavat ( mitättömät ) säästöt.

Lapset tarvitsevat lähiliikuntapaikkoja. Kenttiä, joille voi mennä pelailemaan helposti ilman pitkiä matkoja tai autokyytiä. Kaikki eivät voi, tai halua osallistua ohjattuun harrastustoimintaan. Juuri näitä kaivataan eniten liikunnan pariin. Seuroissakin käyvät haluavat välillä mennä sille lähikentälle "höntsäilemään". Sinne voi saada joskus isän, äidin tai kaveritkin mukaan.

Kaupungin linja on käsittämätön. Perusteluna kerrotaan että kenttien käyttö on vähäistä. Jos kenttä on, sinne voi aina joku eksyä. Jos sitä ei ole, vuorenvarmaa on ettei käyttäjiä ole. Annetaanko me näin helposti periksi?

Suuri syy kenttien käyttämättömyyteen on myös se, että ne eivät houkuttele, ovat huonosti hoidettuja tai liian pieniä. Valaistus, maalit, katos ja penkit, auraus... tukevat lumikolat käytössä. Perusasiat kuntoon ja pidetään niistä kiinni. Silloin on tärkein tehty kaupungin puolesta ja kävijöitä löytyy varmasti.

Jos kustannuksista puhutaan, voidaan tulevaisuudessa odottaa yhä lisääntyviä kuluja yhteiskunnalle vaivoista, joita istumatyö ja liikkumattomuus väestölle tuo. Sen rinnalla säästöt suljetuista kaukaloista ovat pieniä. Katse tulevaisuuteen on paikallaan... ja helppoa.

Poikakasa jäällä

Viikonloppu hajotti ryhmämme erilleen, koska toisella joukkueella oli pelit jo lauantaina. Niinpä treenit ja Lumimiehen leikkiminen aloitettiin puolella miehityksellä. Siitä jatkettiin luistelu- ja maalintekoharjoituksilla. Lopuksi pelattiin vähän isommalla kentällä.

Peliin ei saatu kuin yksi maalivahti, joten ohjaajan piti uhrautua toiselle maalille. Onneksi mukana oli kakkospolvisuojat ja vähän muutakin. Luulen ettei parin vuoden päästä maalille ole mitään asiaa ilman asianmukaisia suojia. Sen verran kovia vetoja pojilta lähtee jo nyt.

Harjoitusten puolivälissä tuli tekstiviesti Eerolta. Pelit naapurikunnassa olivat päättyneet toisen joukkueemme osalta voittoon ja tasapeliin. Kahdessa ottelussa tehty 12 maalia... pienet juhlat siis.

Sunnuntaina oli vuorossa omat kahden pelin koitokset, vastassa tutun paikallisvastustajan joukkueet. Menneen viikon harjoitusten perusteella odotettavissa oli ihan hyvää peliä.

Kolmen kauden aikana en ole kertaakaan nähnyt samanlaista poikakasaa jäällä, kuin ensimmäisen ja voitetun ottelun jälkeen. Ei siinä kasassa koko joukkue ollut, mutta riemu purkaantui tavalla jota ei kovin usein näe.

Voitto oli myös ansaittu ja vain vastustajan hyvä maalivahti piti lukemat kohtuullisina. Päivän toisessa pelissä numerot kääntyivät toisinpäin. Suurin lataus hupeni ensimmäiseen peliin. Myös vastustajan millintarkat alanurkkavedot olivat vaikeita torjuttavaksi.

Huomasin jäällä ollessani miten tärkeä varuste kypärä on myös ohjaajilla. Koskaan ei tiedä kuka ympärillä pyörivistä pojista liukuu takaapäin jaloille. Nyt sellainen tapaus kävi kaksi kertaa ja toisella kerralla pää kolisi vaihtopenkin reunaan.

Valtaosa valmentajista ei käytä kypärää edes harjoituksissa, saati pelien aikana. Tämä on tietysti jokaisen oma valinta ja onhan monilla paksu kallo. Meillä on pääsääntöisesti kaikilla ohjaajilla kypärät käytössä niin harjoituksissa kuin peleissäkin jäällä ollessa.

Curren junnutreenit

Jokerien uusi valmentaja Curt Lindström veti tietojeni mukaan ensimmäisiä harjoituksia pelaajille viralliset pelipaidat päällä, koska se helpotti pelaajien nimien ja numeroiden opettelua. Mukavaa havaita että Curre on keksinyt tämän tavan, jota olemme käyttäneet jo viime kaudella junnujen kanssa.

Curre voisi ottaa muutakin oppia harjoituksistamme. Miehille alkuun vaikka pari kierrosta Lumimiestä, jota tulemme itsekin tulevana lauantaina leikkimään. Tällä, tai jollakin muulla tavalla nimimiesten kipsi on murrettava. Peliin on saatava takaisin ilo ja hauskuus. Myös paluu perusasioihin voisi auttaa.

Kaikesta huolimatta en halua opettaa Currea, koska häneen verrattuna olen tietämätön ja huono valmentaja. Vai voisiko sanoa... ylipäänsä minkään sortin valmentaja. Tsemppiä siis Currelle!

Illalla oli kauden ensimmäiset harjoitukset avokaukalossa. Asteet plussan puolella ja pientä tihkua ilmassa, mutta yllättävän hyvä jää oli kaikesta huolimatta. Jäällä jatketaankin kaksi kertaa viikossa. Parin viikon päästä on edessä poikien odottama turnausmatka Helsinkiin, Curren joukkueen poikia tapaamaan.

Varustevuori

Jääkiekossa tarvitaan paljon varusteita. Harjoituksista kotiin saapuessa huomasin että ohjaajalla kasseja voi olla jopa kolmin kappalein, kuten kuvasta voi havaita. Isoissa varustekasseissa kulkee mukana paljon tavaraa. Tässä pieni katsaus ohjaajan kasseihin.

Ensimmäisessä kassissa: Omat luistimet, kypärä, hanskat. Pojan luistimet, kypärä, pelihousut, polvisuojat, hartiasuojat, kyynärsuojat sekä täydellinen muu varustus pelipaitoineen. Pyyhe, kylpytossut, pesuaine, vaihtovaatteet, takki ja housut. Taktiikkataulu, tussi, pyyhin, ensiapulaukku, teippi, erkkaa...

Toisessa kassissa: Joukkueen kiekot, keilat, tötsät ja renkaat.

Kolmannessa kassissa: Maalivahdin polvisuojat, rintapanssari, kilpi, räpylä.

Tämän lisäksi kolme jääkiekkomailaa.

Ykkösauton tavaratilaan kassit juuri mahtuvat, mutta jos joudun ensi lauantaina turvautumaan italialaiseen urheiluautooni, tila voi loppua. Yksi kassi pitää varmaan ottaa syliin ja körötellä hallille.

Harjoitukset sujuivat ihan mallikkaasti. Sunnuntai on peleistä vapaa, joten ajatukset voidaan keskittää taas muuhun tekemiseen. Sää ovat kääntyneet vähän pakkasen puolelle, joten on mahdollista että ensi viikolla päästään jo ulko(teko)jäälle kokeilemaan. Vaihtelu virkistää, joten otetaan sekin ilo irti uudesta harjoituspaikasta.

( photo by: JSS c 2005 )

Palkitseminen

Ohjaajan tehtäviin kuuluu myös poikien palkitseminen. Harjoituksissa ja peleissä se on kehumista ja huomion antamista. Osassa peleistä jaetaan myös käsin kosketeltavia palkintoja. Ohjaaja joutuu nimeämään näiden palkintojen saajat.

Käytin sanaa joutuu, koska nimeäminen ei ole kiitollinen tehtävä. Lasten kohdalla palkintoa ei jaeta kuten liigapeleissä. Paras ei yleensä saa palkintoa. Jos näin tehdään, koko kauden kaikki palkinnot menevät yhdelle tai kahdelle kehittyneimmälle.

Palkinnot jaetaan siis tasaisesta kauden mittaan kaikille. Voidaan palkita myös yrittämisestä. Syysturnauksessa annoin palkinnon maalivahdille, joka ei onnistunut koska vastustaja oli niin paljon kehityksessä edellä. Yritys oli kuitenkin palkitsemisen arvoinen ja tarvittiin tilanteessa jossa maalivahtikurssi on alkamassa. Tarkoitukseni ei ole sammuttaa innostuksen säkeneitä, vaan ruokkia niitä.

Tasaisen jaon periaatteesta huolimatta myös parhaat saavat oman lisäpalkintonsa. Se voi olla maali, tai ohjaajan ja vanhempien kehut. Palkitsemisen periaatteita ei tarvitse silti keksiä kokonaan itse. Nuori-Suomi antaa selkeät ohjeet tämän ikäisten lasten palkitsemiseen. Ohjeistus on juuri se, että palkinnot pyritään jakamaan tasaisesti.

Oma poika ei ole koskaan, eli kahden kauden aikana saanut peleistä mitään palkintoa. Luultavasti se jää tälläkin kaudella saamatta. Periaatteesta huolimatta kynnys tähän nimeämiseen voi olla liian suuri.

Seitsemän kiekkoveljestä ja muuta taidetta

Kävimme Joonan kanssa konsertissa, jossa esiintyi orkesteri nimeltä Tohtori Orff & Herra Dalcroze. Varsin oivallinen kolmikko. Rumpalin pahvilaatikot olivat pojalle tuttuja jo tarha-aikojen konsertista. Bassorumpu on viime näkemän vaihtunut laatikosta uimaräpylään. Hyvä alku kevennetylle harjoitusviikolle.

Miten istuvat yhteen taide ja jääkiekko? Outo yhdistelmä? Kovin monen ajatuksissa haisevilla pukukopeilla ja kaukalossa ähkivillä raavailla ukoilla ei ole taiteen tai sivistyksen kanssa mitään tekemistä. Toisaalta huipputason valmentajina on nähty miehiä joilla on saavutuksia myös taiteen parissa. Alpo Suhonen on NHL-uransa lisäksi toiminut sekä teatterin että musiikin parissa, mm. teatterin- ja Pori Jazzin johtajana.

Maailma muuttuu, kuten monet jääkiekkoa seuranneet ovat huomanneet tänä syksynä. NHL on luomassa lajin julkisuuskuvaa uudeksi rankalla kädellä. Sääntömuutokset ovat siistineet otteet ja otteluja nähneiltä olen kuullut ylistäviä kommentteja. Tätä on odotettu ja muutos on paikallaan. Koska Eurooppa tulee perässä?

Taide ei ole aina hienostelevaa. Kansantaiteessa rapa lentää ja ukkoa kaatuu. Seitsemän Veljestä on Aleksis Kiven pääteos jossa veljekset temuavat kotipuolensa tanhuvilla junttimaisella tarmolla. Veljeksillä on myös harrastus - kiekon lyönti - josta voidaan luoda yhteyksiä jääkiekkoon ja suomalaisten innostukseen tästä pelistä. Ohessa pieni näyte veljesten harrastuksesta:

"Veljesten parhaita huvituksia oli myös kiekonlyöminen, jota leikkiä he vielä miehuutensakin iässä rakastelivat harjoitella. He silloin, jaettuina kahteen joukkoon, taistelivat kiivaasti, kumpikin puoli pyrkien kohden määrättyä esinettä. Kova oli silloin huuto, juoksu ja temmellys, ja tulvana virtasi hiki heidän kasvoiltansa. Humisten hyppeli kiekko pitkin tietä, ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja, niin että kun he palasivat leikistä, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. Niin kului heidän nuoruutensa päivät: kesät metsissä tai maantiellä kiekkoa heittäessä, talvet kodon uunin päällä hiottavassa kuumuudessa. " 1)

Seitsemän Veljestä voi ladata luettavaksi kokonaisuudessaan täältä.

1) Lainaus teoksesta: Aleksis Kivi - Seitsemän Veljestä 1890

( photo by: JSS c 2005 )

Lepojakso

Aamulla oli vaikeuksia saada poikaa pystyyn ja aamiaiselle. Uni maistuu. Vuoden pimein aika vaikuttaa varmasti osaltaan. Harjoitusten ja pelien suhteen on seuraavat kaksi viikkoa rauhallisempaa aikaa. Tähän jaksoon on hyvä ajoittaa pieni toiminnasta vapaampi kausi. Pitää aina muistaa että kehitys ei tapahdu harjoituksessa, vaan levossa.

Sää on pysynyt leutona, joten ulkotekojäätä ei saatu vielä tälle viikolle käyttökuntoon. Lepojakson jälkeen on käytössä kaksi jäävuoroa viikossa ja näin jatketaan säiden salliessa jouluun. Luonto voi muodostaa tähänkin suunnitelmaan vielä oman ratkaisunsa.

Ulkojää on kuitenkin monessa mielessä hyvä ratkaisu. Poikien on aika tottua myös karumpaan ympäristöön. Hallissa on lämmintä ja kaikki tuodaan tarjottimella. Joskus on hyvä katsoa vähän toisenlaisia olosuhteita. Tuulta ja tuiskua...

Uutta ja vanhaa

Viikonloppu meni jalkapallokurssin parissa. Isänpäivän iltapäivä huipentui kahden ja puolen tunnin saliharjoitukseen. Hyvin tunsi tehneensä jotain fyysistä, koska takana oli jo kaksi koulutuspäivää harjoituksineen.

Perjantai oli omistettu maalivahtivalmennukselle. Hyvin selväksi tuli, että maalivahti on joukkueen tärkein pelaaja. Näin on myös jääkiekossa. Joukkue ei voi menestyä ilman hyvää maalivahtia.

Kaksi seuravaa päivää vietettiin pelikäsityksen valmentamisen parissa. Lajeina jalkapallo ja jääkiekko ovat erilaisia, mutta samoista elementeistä peli kuitenkin koostuu. Maaleja yritetään tehdä, pelivälinettä syötellään pelaajalta toiselle, hyökätään ja puolustetaan.

Kurssin sisällöstä suurin osa on käytettävissä vasta myöhempinä vuosina. Tämän ikäisillä tärkeintä on keskittyä taitotekijöihin, lajista riippumatta. Liian monimutkaiset pelilliset harjoitteet menevät hukkaan, jos perusasiat kuten juoksu/luistelu, pallon/kiekon käsittely ja syöttö eivät vielä onnistu kunnolla. Sitä paitsi kehittyvät lapset eivät pysty vielä käsittelemään ja hahmottamaan pelitilaa ja kanssapelaajia riittävän hyvin.

Tämän ikäisen harjoittelussa on muutenkin keskityttävä perustaitojen harjoitteluun, sekä monipuolisiin liikunnallisiin kokemuksiin. Pelien maaliluvuilla ei ole mitään merkitystä tässä iässä, jos halutaan pelaajalle kehitystä myöhemmin. Kasvuun liittyvät herkkyyskaudet olisi käytettävä hyväksi, ja tehtävä oikean ikäisenä oikeita asioita. Tämä perusasia tulee joka kurssilla ja käänteessä vastaan, oli laji mikä hyvänsä. Siksi tätä ei voi olla liikaa huomioimatta lasten valmennusta suunnitellessa.

Lauantain harjoituksiin en ehtinyt ja Lieskojen sunnuntain pelitkin jäi näkemättä. Kaikkeen ei voi ehtiä. Koulutuksessa kuulin jalkapallovalmentajasta joka aikoinaan oli käynyt vetämässä joukkueen harjoitukset viitenä päivänä viikossa. Ei tässä vielä mitään, mutta kun koti sijaitsi Äänekoskella ja joukkue Helsingissä, voi kuvitella mikä into asiaan on oltava. Minä en tähän pystyisi.

Haastattelu

Valmennuskurssin takia en päässyt lauantain harjoituksiin. Joona oli kuitenkin paikalla, joten antaa pojan kertoa mitä tapahtui.

Miten harjoitukset meni?
- Olin poikki...

Mitä te teitte?
- Keskellä oli rata.

Mitä muuta?
- Sitä on vaikea selittää. Päädyssä oli A edessä ja B takana... ja C teki maalin. Toisessa harjoiteltiin kirikiekkoa, hyökkääjän pitää kiertää keila... sitten puolustaja menee suoraan ja ottaa pois.

Vieläkö teitte jotain?
- Laudat joita sanotaan laatikoiksi... sitten tota noin... siellä oli kolme laatikkoa... piti ottaa kiekko pois.

Ja sitten?
- Ja sitten me pelattiin...

Kysymys

Viime viikolla kuulin harjoituksiin lähtiessä seuraavan kysymyksen: "Iskä, koska tämä urheilu loppuu?" Sillä hetkellä en osannut vastata kuin: "En tiedä". Näinhän se on. Syitähän voi olla monia.

Urheilu ei ole maailman tärkein asia, ei edes toiseksi. Toisaalta jos asian taustalla on se, että pleikkarin pelaaminen on kivempaa juuri nyt, ei se siihen lopu. Varmaa on kuitenkin että jos tekeminen ei ole hauskaa pääsääntöisesti, ollaan aika lähellä lopettamista. Mutta sitä ei tarvitse mitata, tai pohtia, sillä sen aika kyllä tulee ihan itsekseen. Jos on tullakseen...

Hallikisojen antia

Joukkueen yleisurheilun sisähallikisat pidettiin maanantain salivuorolla. Tapahtuma toi tervetullutta vaihtelua kahden edellisen viikonlopun tekemisiin. Lajeina olivat vauhditon pituushyppy, korkeus, pikajuoksu ja hernepussin heitto.

Pituushypyssä Juuso ja Veeti kisailivat tiiviisti kärkisijoista. Korkeudessa Veeti kohotti riman muita korkeammalle ja hurjan kannustuksen siivittämänä teki ylityksen. Pikajuoksussa Antero viiletti muilta karkuun. Samppa taas kokeili areenan rajoja hernepussin heitossa. Tila ei riittänyt salissa ja pussi tömähti seinään vieläpä kahdella eri yrityksellä.

Yritystä ja kannustusta riitti kaikille. Tapahtuman jatkeena suunnitellaan vastaavia kisoja kesäisissä merkeissä, josta aiheeseen liittyvä kuva ohessa. Koska kesä on kuitenkin jo ohi tältä vuodelta, yleisurheilun merkeissä otellaan vasta ensi kesän puolella.

( Photo by: JSS c 2005 )

Ensimmäiset sarjapelit

Joskus harjoituksissa voi tulla loppua kohti nouseva tunne siitä, että nyt toiminta ja tuntemukset ovat sitä mihin pyritään. Lauantain harjoituksissa saatiin maaginen veto päälle. Ei järjestyshäiriöitä... energiaa riitti ja tekeminen oli hauskaa.

Oliko lauantain energisyys alkusoittoa sunnuntain aamupäivän väsyneelle alavireelle. Ensimmäisessä pelissä luisteltiin tahmeasti ja muutaman pojan olisi voinut lähettää takaisin kotiin nukkumaan. Maalivahtipeli kuitenkin toimi ja esitys oli parempi kuin viikko sitten samaa joukkuetta vastaan. Ainakin siinä mielessä oli otetta parannettu.

Päivän toinen ottelu pelattiin melkein samantien. Paitoja vaihdettiin kopissa kiireellä oikean värisiin. Olisiko jo aika saada ennen sarjan alkua kaikilta joukkueilta tiedot siitä, minkä värisiä paitoja kenelläkin on käytössä? Ja tämä tieto pelilistoihin? Näin säätyisi aikaa ja vaivaa, joka nyt menee ihmettelyyn... varsinkin kun ottelupäivinä ohjaajilla on sata muistettavaa asiaa.

Toiseen koitokseen oli osa pelaajista saatu hereille ja ihan hyviä suorituksia nähtiin. Parempia oltiin - vahvisti myös katsomovalmentaja - mutta niin vain numerot kääntyivät. Katsoin ottelukellosta ajan 19:59 ja... klop! Vastustaja teki voittomaalin sekuntia ennen loppua. Hyvä peli, huono tulos.

Vähän mietitytti toisen pelin aikana se, että sain pojilta kolme kertaa kysymyksen: Joko peli pian loppuu? Vaihtoaition takana leikittiin myös sotaa, ratsastettiin keppihevosella ja suoritettiin liukuleikkejä. Selvästikään pelaaminen ei ollut kaikilla tänään ensimmäinen kiinnostuksen kohde.

7-vuotiailta ei voi aina odottaa täydellistä panosta ja keskittymistä pelaamiseen. On myös oltava tarkkana ettei vaadita liikaa, ja ettei peleistä tule liian vakavaa puuhaa. Lapsen on saatava leikkiä ja liika paineen alla toiminen voi johtaa siihen, että homma ei enää maistukaan.

Toinen joukkueemme otti molemmista peleistään voitot, vaikka toisessa pelissä luvuista vähän kiisteltiinkin, oliko kyseessä sittenkin tasapeli...? Aikuiset saavat välillä kädenvääntöä aikaiseksi.

Oma joukkue on vielä voitotta, mutta muutaman hienon pelin perusteella usko on edelleen vahva. Kun kaikki osuu kohdalleen, kuka tahansa talven vastustajista on voitettavissa. Ja olen tässä ihan tosissani.

Konkari kaukalossa

Oma viikottainen peliharrastus täytti marraskuussa vuoden päivät. Vaikka olen harrastanut salibandyä, jalkapalloa, hiihtoa, pyöräilyä, painonnostoa ja monta muuta lajia, jääkiekko on jäänyt pihapelien ja höntsäilyjen asteelle. Seuratason harrastus puuttuu kokonaan.

Joukkueen vuorolla käy todellisia konkareita. Parhaimmalla on pelivuosia takana viisikymmentä. Yhdellä on liigasta kultainen mitali. Taitaa löytyä A-nuorten mestarikin. Useimmilla on jonkinlaista seurataustaa, joillakin hyvinkin korkealle edennyt.

Tässä seurassa lajipohjani on siis noviisitasolla. Kuntopuolella haastan kenet vaan, mutta selkärankaan nivotut taidolliset ja pelilliset opit eivät voi mitenkään olla samalla tasolla kuin esimerkiksi liigan mitalimiehellä. Tämähän on totuus.

Tästä huolimatta olen ajatellut opetella lisää ja katsoa mihin jääkiekon parissa pystyy kun pohjalla on muista lajeista saadut opit. Tosin en ole pyrkimässä sarjatason koitoksiin. Tämä taso riittäköön. Löytyyhän noista miehistä riittävästi mittaa taidolliseen mittelyyn.

Joona on konkari isäänsä verrattuna. Marraskuussa 2001 poika aloitti kolmevuotiaana jo toista talvea luistelukoulussa, punainen kypärä ja keltainen X-paita päällään. Nyt takana on kaksi ja puoli vuotta luistelukoulua, jääpelikurssi, sekä kaksi vuotta jääkiekkoryhmässä.

Olipa kiinnostava laji mikä hyvänsä - urheilun, musiikin tai muun taiteen puolelta - oppiminen ei lopu koskaan. Vanha totuus: Selvitetyn kynnyksen takana odottaa uusi kynnys.

( photos by: JSS c 2005 )

Salituokio

Salilla tehtiin kivat harjoitukset. Vaikka poikia oli taas kerran ennätysmäärä, häiriöitä ei esiintynyt. Pallottelun ja tasapainoilun lisäksi pidettiin oppituokio vastustajan ohittamisesta. Loppupelissä oli aika tiukka vääntö vihreiden ja keltaisten välillä.

Taas osui silmään erikoinen seikka muutamien poikien osalta. Jääkiekkotaidoissa kehityksessä edellä olevien taidot salilla ovat muita jäljessä. Mailahommat sujuvat sielläkin, mutta kaikissa kehon hallintaan ja tasapainoon liittyvissä harjoituksissa ollaan jäljessä muita. Kehitys ei ole ongelma, tekemällä oppii... jos tekee... miten saada nämä pojat tekemään ja innostumaan muustakin kuin mailapelistä?

Kiireinen viikonloppu

Viikonlopusta tuli melko kiireinen, koska lyhyellä varoitusajalla saimme kutsun miniturnaukseen naapurikaupunkiin. Urakka käynnistyi kuitenkin lauantain harjoituksilla.

Alussa näytti jo siltä että lauantai aloitetaan tynkäharjoitusten merkeissä. Sinipaitaisista oli useampi myöhässä ja poikia tippui kopista jäälle yksi kerrallaan toiminnan jo käynnistyttyä. Toivottavasti vastaavaa ei tulla näkemään jatkossa, ainakaan näin mittavassa laajuudessa.

Eero oli järjestänyt hienot maskit maaleille ja nostoja harjoiteltiin ahkerasti. Tällä kaudella siirryttiin pienestä mustasta vähän isompiin, sinisiin kevytkiekkoihin. Tämä on osaltaan hankaloittanut kiekon käsittelyä. Jos pieni nousi, isompi ei välttämättä heti kohoa.

Laukauksen nostaminen on aika monessa pelissä ainoa tapa saada kiekko maaliin. Useat maalivahdit ovat jäissä jatkuvasti patjat levällään ja jäävedoilla verkko ei heilu. Toisaalta ihmettelen tässä iässä maalivahdeille opetettua tyyliä pelata jatkuvasti jäissä.

Maalivahtivalmentajan viesti kursseilla tähän oli hyvin selvä. Nuorella iällä kannattaa opetella pelaamaan enemmän pystyssä ja tehdä torjunnat refleksillä. Tämä palvelee myös sitä, että myöhemmin oman pelityylin valitseminen onnistuu paremmin, jos on opeteltu pystytyyli. Tässä maalivahtiasiassa, ja monessa muussakin, tuntuu peleissä menestyminen - maalien tekeminen - ajavan ohi sen, mikä on kehityksen kannalta parasta.

Sunnuntaina Säkenet pelasi kauden parhaan pelinsä ( tähän mennessä ). Yritystä, syöttöjä, laukauksia ei säästelty ensimmäisessä pelissä. Positiivisia esityksiä ja tilanteita kaikilta pojilta. Syysturnauksessa jatkunut suoritustason nousu jatkui vahvana. Pojat voivat olla tyytyväisiä sunnuntain peliinsä. ( Nyt ja jatkossakin huomio on peleissä Säkenien tekemisissä, koska toisen joukkueen pelejä en yleensä pääse näkemään ).

Lyhyen tauon jälkeen pelattiin vielä toinenkin ottelu. Pienoinen väsymys tuntui varmasti keskittymiskyvyn heikentymisenä. Vastustaja luisteli myös kevyemmin levännein jaloin. Pelin aikana nähtiin meidän puolelta myös mailalla hakkaamista ja poikittaisia mailoja, joita ei missään nimessä tule sallia. Näiden asioiden pois karsimiseen palataan harjoituksissa. Herää myös kysymys: Mistä nämä kyseenalaiset jutut opitaan? Liiga on yksi iso opinahjo?

Lauantain harjoitus poiki varmaan myös muuta keskustelun aihetta järjestyksen ja harjoituksissa käyttäytymisen osalta. Kyse on yksittäistapauksesta, mutta sekin varmaan käsitellään vielä loppuun asti.

Sunnuntain otteluista jäi varmasti kaikille mukava vire päälle. Kivaa oli ja järjestelyt toimivat mainiosti, siitä kiitos yhteistyöseuralle. Ensi viikonloppuna käynnistyvät sarjapelit. Tästä on hyvä jatkaa niihin.

( photo by: JSS c 2005 )

Yliannos jääkiekkoa?

Alkuviikkoon on sisältynyt jääkiekkokuvioita niin kuivalla maalla kuin kaukalossakin. Viikonlopun turnauspelit avasivat lokakuun kiekkoviikon. Tiistai jatkui omalla harjoitusvuorolla, jossa saatoin jopa kolme kiekkoa maalivahdin taakse ( jyvä löytyi... kuten sillä kuuluisalla sokealla kanalla ). Illalla liigamiehistö ei pystynyt hallissa edes siihen, joten oli parempi siirtyä talvirenkaiden vaihtoon ( en suosittele harjoitusten jälkeen... selkä joutuu koville ).

Aamulla olikin talvi jo kietonut meidät viittaansa. Päivän mittaan selvisi että seuraavalle sunnuntaille oli järjestynyt ylimääräiset harjoitusottelut naapurikaupungista. Myös itsenäisyyspäivän miniturnaus Helsingissä sai lopulliset ottelulistansa. Ja kun iltaan vielä lisätään käynnistyvän sarjakierroksen tiedotustilaisuus, voi sanoa alkuviikon jääkiekkoannoksen täyttyneen.

Liika on liikaa, jääkiekkoakin...

Virtaa riittää

Puhumattakaan siitä, että punaisessa autokaunokaisessani virtaa lopultakin riittää - eli harjoitusmatkat sujuvat - vielä enemmän sitä on 7-vuotiaissa pojissa. Sen latauksen kun saisi kerättyä talteen, olisi meillä aikamoinen voimalaitos.

Saliharjoituksissa on nyt päästy jollain tavalla stabiiliin tilaan ja energia ei pursu yli rajojensa. Aina välillä, mutta ei liikaa. Nyt päästään jo tekemään asioita, niitä joiden vuoksi salille on tultu.

Alkuleikin jälkeen rakennettiin pitkästä aikaa temppurata. Kierimiset, pyörimiset, hypyt ja kuperkeikat ovat sitä, jolla pää, hermosto ja lihakset saadaan toimimaan samaan pussiin. Ylättävän monella tuli lentäviä kuperkeikkoja, tuosta vaan. Perusmallin hallitsi jokainen.

Loppuun jätettiin vähän enemmän aikaa salibandyn pelaamiselle. Teemana syötöt, paikan hakeminen ja maalinteko. Lähes tasamiehitys saatiin peliryhmien mukaan. Ja tasaista oli pallottelukin, mutta perinteiseen tapaan peli päättyi. Moniääniseen keskusteluun siitä, kumpi oikein voitti tällä kertaa? Mielipiteitä voittajasta oli taas yhtä monta kuin viime kerrallakin... kaksi.

Syysturnaus - toinen päivä

Turnauksen toisena päivänä joukkueilla oli vielä yhteensä kolme ottelua. Maaleja syntyi ja kaivattu voittokin saatiin lopulta. Hienoja ja tasaisia olivat ne kaksi muutakin ottelua. Koko turnauksen yhteenveto kahden joukkueen osalta:

• 7 ottelua, 210 peliminuuttia.
• 1 voitto, 2 tasapeliä, 4 tappiota
• 8 tehtyä, 20 päästettyä maalia
• 25 jaettua kunniakirjaa, 7 palkintoa
• yhdet hukkuneet lenkkarit
• poikien osallistumisprosentti 100%

Ilahduttavaa oli nähdä kaikki joukkueessa harjoittelevat paikalla jokaisessa pelissä. On hienoa että ollaan omillaan ja lisäapuja turnauksiin ei tarvitse hakea isommista pojista. Otteluiden tulos ei numerollisesti suosi tätä tyyliä, mutta sehän ei ole tärkeintä. Jatkossakin haastetaan vahvoiksi rakennettuja joukkueita. Kehityksen kannalta tämä on hyvä tilanne.

Turnauksessa tärkeämpää kuin voitot on kuitenkin se, että kaikilla oli hauskaa pelatessa. Jokainen pääsi pelaamaan ja sai omat, toivottavasti positiiviset, tuntemuksensa pelistä. Ensimmäiset ottelut vietiin läpi pienessä jännityksessä, mutta viimeisissä pelattiin jo vapautuneemmin.

Syksyn turnaus on hyvä alku kaudelle, joka on vasta käynnistymässä. Viikon päästä lähtevät sarjapelit pyörimään. Näissä otteluissa on vähemmän rakennettuja joukkueita ja kokoonpanot vastaavat samanikäisten harjoitusryhmiä, joten ne antavat paremman kuvan ryhmien eroista.

Talven ensilumet tippuvat taivaalta, hentoina hiutaleina... mutta kuitenkin. Talvinen kiekkokausi pelien merkeissä on saatu käyntiin.

Syysturnaus - ensimmäinen päivä

Lähtö kotoa aamulla klo 9:10. Turnaus käynnistyy ja klo 9:40 kopissa istuu hiljaisia poikia. Uni painaa vielä silmää ja jännitystäkin on havaittavissa. En itsekään ole sen enempää hereillä, joten samassa veneessä ollaan. Ottelun alkuun vain viisi minuuttia, joten pitkiä puheita ei voi pitää. Marssimme siis jäälle.

Ja kuten aavistella saattoi, ensimmäinen peli käynnistyi nihkeästi. Kohta kiekkoa jo kaivettiin omasta maalista. Ei oltu "hyvässä vireessä", kuten Joona usein sanoo. Loppua kohti saatiin oma peli kulkemaan ihan positiivisesti ja tilanteita vastustajan maalille. 4-0 ei kerro kaikkea, mutta ainakin kapteeni voi olla tyytyväinen palkintoonsa ja suorituksiinsa.

Koppiin, varusteet kassiin ja kotiin. Varusteet pois ja kuivumaan. Ruokailu ja hetken lepo Joonan kanssa. Olo vähitellen kääntymässä voiton puolelle. Säkenet näyttää vielä kyntensä.

Varusteet kassiin, autoon ja hallille. Katson ohimennessä ottelulistalta Lieskojen tuloksen, 2-1, takkiin sielläkin. Koppiin ja varusteita pukemaan. Poikia saapuu hiljalleen paikalle. Kopissa on ahdasta ja yhä lisääntyvä hälinä - normaali tilanne. Odotellaan jääkoneen ajoa. Keskustelen poikien kanssa. Kerron lyhyesti että tekemällä asioita, joita on harjoiteltu, ottelu kääntyy hyvään suuntaan.

Peli alkaa ja tunnetila on hyvä, myös pojat ovat nyt hereillä. Vastassa on tunnetusti kovin vastus turnauksessa. Nyt on jäällä eri joukkue kuin aamulla. Pelin nopeus on hyvä, kuten näillä pojilla yleensä. Puoleen väliin peliä pystytään antamaan tasaväkinen vastus. Penkillä sanon pojille että tämä voitetaan. Peli jatkuu vauhdikkaana.

Lopussa vastustaja tekee ne maalinsa. Meilläkin yksi hieno maali, mutta 6-1 ei selittelyjä kaipaa. Uskallan kuitenkin sanoa että kiekollinen paine oli vastustajan päässä. Koko joukkue pelasi ja yritti, se riittäköön. Palkinto koko joukkueelle - jonka sai noutaa maalivahti, sillä hän jos kuka tarvitsee nyt innostukseensa avaimia, ja teki sen mihin pystyi.

Kierros kotona ja taas hallille. Lieskojen toinen peli käyntiin ja seuraan tapahtumia katsomosta. Hyvää yritystä ja kaksi hienoa maalia ylänurkkaan. Tasainen peli jossa pisteetkin jaettiin. Viime hetken tasoituksella meidät jätettiin ensimmäisenä päivänä voitotta. Sunnuntaina se tullaan ottamaan.

Loppuun vielä puolentoista tunnin päivystys myyntitiskillä ja kotiin. Ovella kello on 19:10. Kymmenen tunnin urakka...

( photo by: JSS c 2005 )

Luistimet kuntoon

Oma kiekkoilusessio jäi väliin kun italialainen urheiluautoni kadotti sähkönsä. Ilta meni vikaa etsiessä niin, että liigapelikin jäi väliin. Sen verran homma sekoitti illan kuvioita, että kiekkokassi jäi täynnä varusteita koko yöksi ulos pakkaseen.

Aamulla etsin luistimia viedäkseni ne teroitukseen ja lopulta huurteinen kassi löytyi keskeltä takapihaa. Onneksi pitkäkyntisiä ei ollut liikkeellä. Olisi lähtenyt koko sotisopa kypärästä luistimiin.

Illaksi luistimet oli saatu teroitukseen kun sähköäkin autosta taas löytyi. Turnausta ajatellen terät ovat nyt huippukunnossa. Kustannuksia huollosta aina tulee, sillä tämä operaatio pitää suorittaa noin puolentoista kuukauden välein kaksille luistimille. Luonnonjäiden tullessa väli supistuu kuukauteen.

Joukkueessa on ollut puhetta oman, käytetyn teroituskoneen hankinnasta. Edullinen kone maksaisi itsensä takaisin melko pian. Sopiva yksilö on jo kiikarissa, nähtäväksi jää syntyykö kaupat.

Naruhyppelyä

Naruhyppelyn ja palloleikkien lomassa aloitettiin viikko saliharjoitusten merkeissä. Tällä kertaa poikien käyttäytyminen oli mallikasta. Taas nähtiin, miten päivät voivat olla erilaisia.

Sali on hyvä paikka käydä läpi lyhyitä oppijaksoja, joihin ei kannata kallista jääaikaa uhrata. Kun käytössä on laidoilla varustettu sali ja maalit, pelitilanteita voidaan käydä käytännön esimerkein läpi.

Tällä kertaa saatiin opetusta puolustajan ja hyökkääjän käyttäytymisestä kulmissa kiekon kanssa. Mitä pitää tehdä, ja mitä ei saa tehdä. Hyvin pojat osasivat vastata esitettyihin kysymyksiin, joten tietoa kyllä löytyy. Nopeissa pelitilanteissa asioiden muistaminen ei ole yhtä helppoa, mutta harjoituksen kautta tämäkin asia parantuu.

Lopussa pelattiin salibandyä keltaiset vastaan vihreät - ilman maalivahtia ja vain syötöstä sai tehdä maalin. Maalit olivat kortilla, mutta sitäkin hienompia. Tasapeliin päädyttiin tällä kertaa.

Loppuviikosta palataan kaukaloon ja on turnauksen aika. Joitakin poikia tuntui asia jännittävän, mutta siitä ei ole haittaa kunhan asia ei tule liikaa esille. Sunnuntaina siis nähdään miten tämän kauden pelit käynnistyivät.

Kohti syysturnausta

Jos kaikilla ohjaajilla on tunne siitä että harjoitus on mennyt läpi hienosti, voi ajatella että myös pojista tuntuu siltä. Kopissa myös kysyin sitä, ja kaikki vakuuttivat näin olevan. Kehuin hienosta suorituksesta ja siinähän se - lauantain harjoitus. Ei moitteen sijaa.

Viikon kuluttua on turnaus ja sitäkin ajatellen peli näyttää hyvältä. Mielenkiintoista nähdä miten kaikki tosiaan sujuu. Onko keväästä menty eteenpäin. Sillä jo viime syksynä havaitsin monen pojan osalta kehitystä tapahtuneen. Tämä siis kesän aikana, vaikka jäällä ei oltukaan. Tauko ja kasvu tekevät monipuolisen liikunnan kanssa tehtävänsä.

Vuorossa oli luisteluharjoituksia, jotka ovat yksi pääteemoista. Viime kaudella tehtiin näitä samoja juttuja. Nyt otetaan entistä enemmän se kiekko mukaan - näin tehdään samoja perusasioita vaikeutettuna.

Puolustaja/hyökkääjä asetelmaa käytiin läpi niin paikkaharjoituksena, kuin pelinkin puitteissa. Puolustajan ja hyökkääjän roolit tulevat tällä kaudella entistä enemmän mukaan. Viime kaudella peleissä ei niistä hirveästi piitattu. Osalla oli vielä hukassa oikea ja vasen.

Sunnuntaina viriteltiin maali, laukaisualusta ja hukkakiekot estävä suojaverkko pihaan. Leipomista ja laukauksia voi harjoitella omallakin ajalla. Taito syntyy toistoista ja normaali harjoitusten aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Luonnonjäätäkään ei vielä ole tarjolla. Ehkä tällä iällä ei vielä pyritä määrien maksimointiin, mutta omatoimisuuden ajatusta voi opetella.

Koulutuksessa

Keskiviikko-ilta meni kiekkokoulutuksen merkeissä. Aika tuli paremmin käytettyä kuin, jos olisi seurannut tv:stä Suomen häviötä Tsekeille jalkapallossa.

Tiivis paketti joukkueen organisoitumisesta, sekä jää- ja saliharjoituksen periaatteista ja harjoitteista. Paljon oli tuttua asiaa, mutta aina mukaan tarttuu uuttakin. Kertaus on opintojen perusta ja jääkiekossakin taito tehdään lukuisilla toistoilla. Valmennusoppeja hakiessa vanhan kertaaminen on myös vahvistusta sille, että oikealla tiellä ollaan.

Illan annin voisi tiivistää: Menestyvän joukkueen perusominaisuudet. Miten ne saavutetaan? Mitä niillä saadaan aikaan?

Asiat avautuvat pala palalta. Pääsuunta on kirkkaana mielessä. Kukaan ei ole koskaan valmis, aina on uutta opittavaa. Suuntausta tarkennetaan uusien, opittujen ja hyväksi havaittujen, perusteltujen oppien mukaisesti. Kivijalka pidetään vahvana, mutta mieli on avoin uudelle.

Loppuun vielä asian ydin:

Kehittyminen ja tulos ovat aina sitä mitä tahdomme sen olevan. Pitää tahtoa.

Pelinumerot

Viime viikolla yritin opetella poikien pelinumerot ulkoa. Projekti on vieläkin kesken. 25 poikaa ja saman verran numeroita. Nimet, kasvot ja numerot pitäisi oppia yhdistämään. Tietoa tarvitaan jäällä tunnistamista varten, varsinkin peleissä. Ei ole kovin helppo urakka, jokainen voi kokeilla...

Viime kauden numerot oli jo isketty muistiin, mutta pelipaidat vaihdettiin syksyllä kooltaan isompiin, ja samalla myös osa numeroista vaihtui. Tämän lisäksi pakkaa sekoittaa viisi uutta poikaa. Seura voisi kehittää jokaiseen paitapakettiin samat numerosarjat. Tämä helpottaisi ohjaajien työtä kun sama numero säilyisi vuodesta toiseen...

Kunhan henkilökuvat saadaan valmiiksi, tilanne vähän helpottuu ainakin kasvojen tunnistuksen osalta. Ristikkokypärän läpi kaikki näyttävät piirteiltään samoilta, ainakin vauhdissa ohi suhahtaessaan.

Yksi keino tunnistukseen on nimi/numerolappu kypärän otsassa. Käytäntö on toista kautta käytössä. Olisi mukava että se yleistyisi myös muilla joukkueilla. Otteluissakin tuomari voisi puhutella poikia suoraan omalla nimellä jne. Tällä kaudella osalla pojista on nimilappu myös selässä, aivan kuten isoilla pojilla...

( photo by: JSS c 2005 )

Koripalloa ja koppikeskusteluja

Salivuoro käynnistyi keräämällä pojat keskiympyrään. Oli mukava nähdä taas iso joukko poikia mukana. Veeti huomasi pillihihnassani väärän joukkueen nimen ja värit. Siinä olikin selittämistä...

Molemmilla (pää)ohjaajilla on ystäviä länsirannikon kaupungissa, josta tasaiseen tahtiin tulee "lahjoja", sukkaa, hihnaa yms. joissa on "väärän joukkueen" leimat. Mutta koska sääntö ja sopimus on sellainen, että lahjoja käytetään, näin myös tehdään. Vastalahjaksi viedään samoilla säännöillä lahjoja "omalta joukkueelta"...

Alkusäpinöiden jälkeen pelattiin koripalloa kahdella kentällä... toinen ryhmä hoiti hommat mallikkaasti, oma puoli käänsi pelin etäisesti amerikkalaista jalkapalloa ja katutappelua muistuttavaksi lajiksi. Eipä siinä auttanut kuin lopulta lähteä käymään ryhmän kanssa kopin puolella.

Pukukopissa ensimmäinen kysymys oli: Mitä me olemme tekemässä täällä salilla? Vastausta ei tarvinnut kauan odotella ja se oli oikein. Harjoittelemassa. Toinen kysymys oli, miksi harjoitus ei suju? Taas oikein. Koska kinastellaan, tapellaan, melutaan...

Lopuksi puhuttiin vielä syvällisiä asioita ja valmisteltiin paluuta kentälle. Kysyin kuka nyt osaa käyttäytyä kunnolla, käsi ylös... Vain puolet nousi. Lähdin ja kutsuin viittajat mukaani kentälle ja muut saisivat jäävät koppiin... No, kaikki tulivat perässä...

Loppuaika pelattiin salibandyä vaihtokentällisillä. Säpinää oli niin kentällä kuin vaihtoaitiossakin. Yksi ryhmä livahti tarvikevaraston patjoille pomppimaan. Kun hajoitin tätä ryhmää, toinen seurue keikkui jo puolapuiden ylimmillä askelmilla. Saatuani nämä alas, muutama edellisestä ryhmästä oli jo ehtinyt toiseen varastoon jättipallojen kimppuun. En muista koska viimeksi olisi tullut näin hiki, eikä se tullut pelikentällä...

Lopuksi todettiin yhdessä poikien kanssa että tällä kertaa ei tosiaankaan kaikki mennyt putkeen. Ensi kerralla yritetään parantaa...

Kahden lajin yhdistäminen

Jalkapallokausi loppui 75-vuotiaan seuran päätösjuhlaan. Palkinnot jaettiin ja esityksiä seurattiin... kuten kuvassa näkyvää cheerleader-tyttöjen ohjelmanumeroa...

Katsomossa tuli mieleen eri lajien yhteensovitukseen liittyvät ongelmat. Moni poika pelaa jääkiekon lisäksi jalkapalloa, muutamat harrastavat vielä vaikkapa yleisurheilua.

Näin nuorena monipuolisuus on hyvä asia ja käytännössäkin kahdella taholla voi olla mukana. Tosin jostain on tingittävä, ettei toimintaa tule viikolle liikaa.

Muutaman vuoden päästä ongelmaksi muodostuu lisääntyneet harjoitusmäärät ja seurojen halu sitoa harrastajansa oman lajin piiriin. Jossain vaiheessa on valinta tehtävä. Suotavaa olisi, että ne jotka haluavat jatkaa monipuolisesti, saisivat tähän mahdollisuuden.

Lähinnä kyse on eri lajien ja seurojen yhteistyöstä. Miten saadaan harjoitusajat sopimaan niin, ettei päällekkäisyyksiä tule. Kuulin tapauksesta jossa jääkiekkojoukkue muodosti samasta ryhmästä oman jalkapalloryhmän. Harjoittelu ja pelit tapahtui palloseuran lisensseillä normaaliin tapaan. Sama ryhmä molemmissa lajeissa mahdollisti joustavan harjoittelun varsinkin syksyllä kun molempien harjoitukset pyörivät vielä päällekkäin.

Eri lajien yhteistyössä seurojen välillä voisi olla kehitettävää. Myös asenteita voi muokata. Onhan se totta, että lajit kilpailevat keskenään harrastajista, mutta loppukädessä valinnan tekee harrastaja itse. On kaikkien etu jos köyttä vedetään yhteen suuntaan, ajatuksena lapsen ja nuoren etu...

( photo by: JSS c 2005 )

Lauantain jääharjoitus

Korkealla lentävien ( epämääräistenkin... ) pohdiskelujen jälkeen on taas aika kirjata käytännön toimintaa... Lauantain jääharjoitus oli vuorossa ja kauden paras tilaisuus. Kaikilla tuntui jääneen loppuun hyvä tuntemus hyvästä harjoituksesta. Poikien käytös oli mallikasta ja tekeminen kiitettävää...

Taas havaittiin se, että koko ryhmän luistelutaito on kiitettävä. Vuodessakin on menty monen kohdalla paljon eteenpäin. Vaikka pieniä kehityseroja poikien välillä onkin, tasaisuus on kuitenkin yllättävää. Myös monen nuorena käytyjen luistelukoulujen opetus kantaa hedelmää. Timon ja kumppanien tekemät pohjat näkyvät.

Luistelun harjoituksia ei ole syytä unohtaa. Kyseessä on kuitenkin yksi perusasia, johon tässä iässä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa. Myöhemmin kaikki on vaikeampaa ja korkeammalle ikätasolle noustessa harjoitusten painopiste siirtyy enemmän pelitekniikan harjoituksiin. Siinä vaiheessa luistelutaidon on hyvä olla hallinnassa.

Pelijuoni on myös löytynyt alkukauden harjoitusten myötä. Pienillä ryhmillä pelatessa kaikki saavat kosketusta kiekkoon, joka on tärkeää opittaessa peliä. Maali syötöstä-menetelmällä kiekolle on saatu liikettä, peli on levittäytynyt ja "sumppu"-pelistä päästy eroon. Harjoituksen loppuosan peleissä nähtiin niin hienoja suorituksia, että niitä hämmästeltiin ohjaajien kesken vielä pukukopissakin.

Vähitellen on kesän jälkeen saatu taas juonesta kiinni. Kasassa on hieno ryhmä poikia, joiden kanssa on mukava tehdä näitä juttuja. Myös ohjaajien ryhmä on hyvä paketti. Yksimielisyys asioista ja yhdessä tekemisen into on kohdallaan. Viime kaudella alkanutta toimintaa on hyvä jatkaa samaan malliin. Pieniä muutoksia on tullut, mutta tästä on tarkoitus parantaa joka osa-alueella.

Maanantaina jatketaan saliharjoitusten merkeissä. Tiedossa on ainakin koripalloilua...

( photo by: JSS c 2005 )

Luovuuden lähteillä

Luova toiminta joukkueurheilussa voi olla yksilön tai koko joukkueen malli. Liian tiukka kurinalaisuus ei salli luovuutta. Urheilijoiden kohdalla on puhuttu yksilöiden vapaudesta olla omia persoonia. Lähinnä kai kyse on ollut siitä, miten vapaasti voi toikkaroida pelikenttien ulkopuolella, mutta miksei tätä vapautta voisi sen sijaan toteuttaa kaukalossa?

Jo hyvin nuorilla pojilla on omat erityispiirteensä luistelussa, kiekonkäsittelyssä, pelikäsityksessä... Perusasioista ollaan yksimielisiä, mutta... Maailma on täynnä erilaisia valmentajia, toisistaan poikkeavia tapoja pelata jääkiekkoa. Mikä niistä on oikea tapa? Voi olla monta oikeaa tapaa...

On varmasti kaikkein hedelmällisintä jos pelaaja löytää oman tapansa toteuttaa itseään. Liika muottiin ajaminen voi viedä pelaajalta sen oman luontaisen pelinäkemyksen. Näin karsitaan ainakin osa luonnollista alkuvoimaa jonka kautta taito ja suuret urheilusuoritukset syntyvät.

Luovuus on toisin ajattelemista. Kehittääkseen jotain uutta, on vanhat normit rikottava. On uskallettava mennä totutun, kielletyn rajan yli ja kehitettävä uusi ajatusmalli tai toimintatapa. Vanhan kaavan mukaan ja tiukasti rajoja asettamalla uutta ei synny.

Persoonille voisi antaa sijaa jo pienestä pitäen. Kuka menee sanomaan, että joku toimii, tai pelaa väärin...? Kyse voi olla uudesta tavasta nähdä asia. Luovuus vaatii tilaa ja sen kautta syntyy uutta, parempaa ja nautittavampaa peliä.

Luovuuteen liittyy myös ajatuksen vapaus... kyky olla avoin erilaisille vaikutteille. Mieleen tulee visio tulevaisuuden jääkiekosta 20 vuoden kuluttua. Tämän esitti syksyllä järjestetyn kurssin vetäjä...

Jääkiekosta katoavat puolustajan ja hyökkääjän roolit... on vain pelaajia jotka pystyvät suoriutumaan molemmista tehtävistä. Peli elää vaiston ja tilanteen mukaan... paikka ei sido pelaajia ja liike on entistä sujuvampi...

Mielenkiintoinen ajatusmalli...

Laidasta laitaan

Viikon sisällä kaikki voi muuttua. Viime kerran saliharjoitus päättyi salin tyhjentämiseen ennen aikojaan. Nyt paikalla oli sama määrä väkeä, mutta meno kuin toisesta maailmasta. Häiriöitä ei esiintynyt ja hommat päästiin tekemään hienosti. Kuka kertoisi mistä on kyse?

Viikonlopun jääharjoitus jäi omalta kohdalta väliin. Ajankohdan siirto sunnuntaille kotihallin turnauksen vuoksi aiheutti varmasti monelle muullekin haittaa. Lauantai on se vakiopäivä harjoituksille, joten muita menoja sovitellaan sunnuntaille. Poikkeuksena talven mittaan tulevat pelit ja turnaukset.

Salilla siis aloitettiin viikko. Pääelementtinä oli tällä kertaa pallo... monissa eri muodoissaan. Käsipalloa pelattiin isolla pehmopallolla... oranssin värisellä, koska sopii luontevasti joukkueen väreihin. Viime talvena suoritin äänestyksen ja oranssi valittiin selvällä äänten enemmistöllä monen väristen joukosta ainoaksi oikeaksi väriksi...

Lisää palloja saatiin kentälle tennispallon muodossa. Koordinaatioharjoitusten jälkeen tehtiin muutamia askellus- ja loikkaharjoituksia. Hypyissä huomattiin miten 25 kiloisesta pojasta lähti isompi ääni lattiaan tömähtäessä kuin satakiloisesta Eerosta... Kissamaisen pehmeät liikkeet ovat pyrkimyksenä...

Lopussa pelattiin kaksilla kentällisillä salibandyä. Käytettiin muutamia keinoja joilla saadaan syöttöpeliä lisättyä ja turhat kikkailut pois. Muutamia tosi hyviä syöttöjä maalille ja laukauksia suoraan nähtiin.

Viikon sisällä on tultu yöstä päivänvaloon. Tästä on hyvä jatkaa sillä kausi on vasta alussa. Seuraavan kerran jatketaan viikonloppuna jäällä. Kolmen viikon päästä pelataan syysturnaus ja silloin nähdään missä mallissa syksyinen pelijuoni on...

Pallokauden päätös

Jalkapallokauden viimeisessä harjoituksessa pojat pelasivat vanhempia vastaan. Molemmin puolin nähtiin huippusuorituksia, mutta pojat veivät voiton maalein 4-2. Lopuksi jaettiin pojille mitalit muistona hyvin menneestä kaudesta.

Ja kausihan oli mainio. Kaikilla on intoa riittänyt, kivaa on ollut ja pallotaidot ovat kehittyneet kaikilla selvästi kevääseen verrattuna. Jos lukuja tarkastellaan, niin tässä on tietoa:

• 10 poikaa, 2 ohjaajaa.
• 39 tapahtumaa, joista 17 ottelua, 22 harjoitusta.
• osallistumisprosentti 70 ( keskiarvo ).
• 15 voittoa, 1 tasapeli, 1 tappio.
• 75 tehtyä, 15 päästettyä maalia.

Maalivahtivuorot kiersivät tasaisesti, jopa niin että joka ottelussa vaihdettiin puoliajalla uusi maalivahti. Monilla muilla joukkueilla näytti olevan vakimaalivahteja. Joukkueen koko oli melko pieni, josta johtuen 7 vs 7 peleissä ei paljon vaihtomiehiä ollut. Useita pelejä pelattiin yhdellä kentällisellä, vastustajan jopa kolmea vastaan. Välillä väsy iski loppupuolella, varsinkin isoilla kentillä pelattaessa.

Silmiinpistävää koko kesän aikana oli se into, jolla pojat asiaan paneutuivat. Omasta puolestani voin sanoa että jokaiseen kauden tapahtumaan on lähdetty mieluisasti. Vaikka juttuja on kesän aikana tehty ihan tosissaan, on toiminta pyritty pitämään rentona, niin harjoituksissa kuin peleissäkin...

Harjoituksissa olen aina ollut mukana kentällä ja toiminnassa. En usko malliin jossa kentän laidalta huudetaan ohjeita. Peleissä on joutunut pysymään pois kentältä, mutta ohjeita ei ole paljon tarvinnut huudella, niin hienosti on peli kulkenut ilman niitäkin. Maltillinen kannustus ja muutamat selkeät ohjeet ovat riittäneet. Asiat opitaan harjoituksissa ja peleissä ne vaan toteutetaan.

Olen myös sitä mieltä, että pelien aikana annettavasta liiallisesta ohjeistuksesta ja huutamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Selkeys, maltti ja kannustus. Siinä avaimet...

Tämä on ollut hieno ryhmä, joten kiitokset pojille, vanhemmille sekä erityisesti Merjalle toisen ohjaajan panoksesta... Ensi kesänä nähdään...

( photo by: JSS c 2005 )

Juniori-ilta

Ajankohtaisen kakkosen Juniori-ilta sai tiistaina mielenkiintoisia keskusteluja aikaan. Osallistujina oli iso joukko urheilun vaikuttajia, urheilijoita, valmentajia... Listaa nimistä löytyy tästä linkistä. Samalta sivulta voi siirtyä ohjelmaan liittyvään chat-osioon.

Keskustelun alkuosa hupeni huippu-urheiluun liittyviin aiheisiin. Muutaman huipun kokemat vääryydet veivät turhan paljon keskusteluaikaa. Aiheena piti olla juniorit ja alaotsikkona seuraavat kysymykset:

• Onko lasten ja nuorten liikunnasta tullut pakkotahtista suorittamista?
• Minne on kadonnut liikunnan ilo ja hauskuus?
• Onko tärkeämpää jokaisen nuoren osanotto liikuntaan vai harvojen huippujen voitot?
• Miten urheilussa saadaan huiput esille ja huipulle?

Loppuosan keskustelussa eniten sananvaihtoa nousi Kaikki Pelaa-järjestelmästä. Keskustelussa oli edustettuna niin ajatuksen kannattajat kuin vastustajat. Asioina tässä asettuvat vastakkain huippu-urheilun vaatimukset, ja toisaalta yhteiskunnan tavoitteet saada suuremmatkin joukot mukaan, ja pysymään liikunnan parissa.

Ohjaajan kannalta tilanne ei ole helppo, koska asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä mitkä ovat parhaat tavat viedä eteenpäin lasten ja nuorten toimintaa. Maamme johtavat seurat ovat kuitenkin asettuneet Nuori-Suomi-tavoitteiden taakse, johon yhtenä osana kuuluu Kaikki Pelaa-ajatus. Nämä toimintamallit perustuvat uusimpiin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat systeemin toimivan haettaessa molempia edellä mainittuja tavoitteita.

Tietysti, jos halutaan lapsesta tehdä huippu jo pienestä pitäen, voidaan valmennus aloittaa jo sikiövaiheessa. Itäblokin maissa tehtiin aikoinaan lapsitähtiä moneen lajiin jo varhain aloitetulla tehoharjoittelulla. Herää kysymys, missä kulkee inhimillisyyden raja? Mitä näistä lapsista tulee kun lyhyt huippuvaihe on ohi?

Samalla kun Juniori-ilta eteni Kakkosella, Nelonen esitti aiheeseen liittyvän dokumentin 11-vuotiaasta ihmepojasta. Tämän voimaharjoittelu aloitettiin vanhempien toimesta 3-vuotiaana... 9-vuotiaana penkiltä nousi kolme kertaa oman painonsa verran rautaa. Tämän lisäksi oli harjoiteltu itsepuolustustaitoja, voimistelua jne. Palkattu valmentaja ihmetteli ettei pojalla ollut lainkaan leluja, eikä leikkikavereita... Lapsuus vs huipulle tavoittelu...

Juniori-illassa keskustelua herättivät myös tutut aiheet, kuten koulujen liikuntanumerot... sekä huippu-urheilu... tarvitaanko niitä kumpaakaan... ?

Koululiikunnasta olen sitä mieltä, että se on yksi aine muiden joukossa. Eihän kukaan aseta kyseenalaiseksi sitäkään, että matikasta ei annettaisi numeroa sen mukaan mitä osataan? Liikuntatunneilla voisi enemmän painottaa ja arvostaa osallistumista ja yrittämistä. Varmaan näin jo tapahtuukin.

Ja kuten aina ennenkin... lähetyksen aika loppuu siinä vaiheessa kun keskustelu on päässyt parhaaseen vauhtiin... Lopussa hämähäkkimies esitteli uutta lajia, parkouria... Luulen että meidän pojat voisivat olla innoissaan tästä...

Showkiekkoa?

Syksyinen liiga on käynnistynyt nujakointien merkeissä. Myös lehdissä on kirjoiteltu paljon näistä nyrkkituokioista, joihin osallistuneet pukarit ovat ihmetelleet miksi heitä rangaistaan rehdistä tappelusta. Rehdistä tappelusta...? Mihin suuntaan ollaan jatkossa menossa, jos tappeluista tulee sallittava osa peliä, josta ei edes rangaistuksia anneta? Tuleeko kaukalosta showkiekon areena, jossa isot miehet muksivat toisiaan showpainin tapaan...?

Blogissa ei puututa liigan tapahtumiin sisänsä, mutta tässä tapauksessa tärkeä yhteys junioreihin on olemassa. Liigan tähdet ovat esikuvia nuorille ja viime kaudellakin hanskat heiluivat jo 7-vuotiaiden harjoituksissa. Tämä on suoraa kopiointia isojen kaukalosta. Vaikka satakiloiset miehet sanovat tietävänsä mitä tekevät, ja kyse on ( muka ) rehdistä tappelusta, lapsi ja nuori ei tätä asiaa ymmärrä.

Mihin jääkiekko menee tulevaisuudessa? Nähdäänkö rapakon takana muutaman vuoden päästä rinnakkain kaksi eri lajia - perinteinen jääkiekko ja showkiekko - vai pelkästään otakiinnimistäsaat-kiekkopainia...? Mitä tapahtuu kotoisissa kaukaloissamme...? Jos tällä nykyisellä linjalla jatketaan, pitää kohta ottaa poikien saliharjoitusten ohjelmaan nyrkkeilyä ja paidasta repimistä...?

Olen sitä mieltä että tappelut pitäisi karsia kokonaan pois liigasta. Suurin osa asiantuntevasta yleisöstä haluaa kuitenkin tulevaisuudessa nähdä vauhdikasta taitokiekkoa. Klap-klap-klap-tyyliä kaivataan kovasti kaukaloihin. Onko tämä katoavaa kansanperinnettä...?

Kohtuullinen kaaos

Paikalla 18 poikaa, kaksi ohjaajaa ja tyhjä sali. Alkamassa maanantain saliharjoitus. Sen jälkeen kaikki menikin vauhdilla metsään. Lopputuloksena kohtuullinen kaaos...

Osallistujien määrä lähenteli huippua tällä kaudella, tuskin viime talvenakaan päästiin näihin lukemiin. Alussa vielä kokoonnuttiin hyvin keskiympyrään. Niko ja Riku kertoivat kumpikin oman versionsa suomalais-ruotsalais-norjalaisvitsistä ja sen jälkeen päästiin aloittamaan alkuleikillä.

Tämän jälkeen kaikki kääntyikin yhä lisääntyvään hulinointiin, kinasteluun, mailojen heittelyyn... Seuraavat harjoitteet vietiin vielä jotenkin läpi, mutta sen jälkeen päätettiin ohjaajien kanssa yhteistuumin keskeyttää harjoitukset paljon ennen normaalia päätösaikaa. Salibandyä ei pelattu lopuksi minuuttiakaan, vaikka näin oli tarkoitus. Pojat poistuivat koppiin, jossa odotti rakentava keskustelu ohjaajien kanssa.

Viime talvena oli muutamia salivuoroja jolloin häiriöt kasvoivat melko suuriksi. Yleensä kuitenkin päästiin tekemään hyvin sitä mitä oli ajateltukin. Muutamilla kerroilla rauha ja keskittyminen oli jopa hämmästyttävää luokkaa.

Tämän päiväinen hulinointi ylitti jopa edellistalven kokemukset. Harjoituspäivillä voi olla eroja kuin yöllä ja päivillä, ja sitä ei voi kukaan ennustaa, miten seuraavalla kerralla menee.

Pukukopissa keskusteltiin miksi harjoitus lopetettiin etuajassa. Pojat tiesivät syyn hyvin. Asioihin palataan vielä myöhemmin pelisääntöjä laadittaessa. Tarkoitus on valita joukkueille kapteenit ja säännöt, joita on noudatettava. Näistä lisää myöhemmin...

Salilla joutui muutaman kerran korottamaan ääntä ja sekään ei vielä auttanut. Tälle linjalle ei voida pysyvästi lähteä, sillä kuvaan tulee mukaan pelko. Ja jos jatkuvalle huutolinjalle lähdetään, se tarkoittaa myös sitä, että seuraavalla kerralla on huudettava entistä kovempaa ja niin edelleen... Asiat pitää saada järjestykseen jollain muulla tavoin, ja varsinkin heti alkukaudesta. Muuten meillä menee koko talvi järjestyshäiriöiden kanssa painiessa. Näihin hupeneva aika pitäisi saada käytettyä taitojen opetteluun...

Jatkossa näemme miten tässä tulee käymään...

Nimi lipussa

Lauantain harjoituksissa keskityttiin tällä kertaa luistelutekniikkaan kahdessa eri harjoituspisteessä. Kolmannessa maalivahti sai tekemistä maalintekoharjoituksessa. Muutama törmäystilanne vei alussa osan harjoitteluajasta. Näissä tapauksissa harmit olivat lieviä, mutta tilanne pitää rauhassa katsoa ja toimia sen mukaan...

Harjoitusten jälkeen osalla väestä olikin kiire jäähallille jossa liigatapahtuma oli käynnistymässä. Seuralla oli myyntitiski varattuna hallin käytävällä arpojen ja korttipakkojen myyntiin. Lauantaina tilaisuus alkaa tavallista aikaisemmin ja paikalle oli tulossa paljon väkeä kauempaakin. Näille oli tarkoitus myydä näitä tuotteita joiden tuotosta tuki saadaan juniorien toimintaan, sekä seuralle että joukkueelle.

Myynti sujui suhteellisen mukavasti myyntistiskiltä ja hallissa kiertäviltä pojilta vanhempineen. Ennen ottelun alkua oli paras myyntipiikki ja molempia tuotteita meni tasaisesti. Klubin puolelle päästiin tekemään kierros ja se osoittautui parhaaksi paikaksi. Tosin monilla oli käteinen päässyt loppumaan, kortilla kauppaa olisi kyllä tullut useammassakin pöydässä...

Ottelua edeltävissä oheistapahtumissa oli Janne Ojanen jakamassa nimikirjoituksia. Joona halusi nimen lippuun ja päästin jonon päähän. Viimeisenä 7-vuotias saikin kirjoituksen lippuun ja saapui näyttämään sitä. "Kenen nimi siinä lukee...?", kysyin. "En tiedä...", vastasi poika. Jatkettiin matkaa hallin käytävälle.

Ottelu käynnistyi ja myynnin lomassa päästiin myös sitä seuraamaan. Vastustajan kannattajat löivät rumpua oikeanpuoleisella sektorilla. Vieressä istuvalle tytölle oli laitettu korvatulpat. Ne olivatkin tarpeen siinä melussa. Myös musiikki ja kuulutukset ajetaan nykyisin turhankin kovalla tasolla.

Liiga on viime vuosina satsannut otteluiden oheistoimintaan ja viihtyvyyteen. Harmi vaan ettei tässä ole otettu huomioon perheitä. Tapahtumista voisi tehdä sellaisia, että koko perhe viihtyisi niissä paremmin. Tällä hetkellä tapahtumista on tullut nuorten, aikuisten miesten temmellyskenttiä jossa heilutaan ja huojutaan... käytetään lapsille sopimatonta kieltä... jossain tapauksissa suoranaisesti örvelletään...

Tapahtumat eivät sovi 7-vuotiaille, eivätkä vähän vanhemmillekaan lapsille. Kielenkäyttö pelin aikana katsomossa, sekä hallin käytävillä tapahtuva laajamittainen virvoitusjuomien nautiskelu eivät anna hyvää esimerkkiä urheilijanuorille. Ikävää että tämän päivän liigakoneisto on niin kaljavetoinen... varmasti muitakin, urheilullisia voimanlähteitä löytyisi moottorin pyörittämiseen...

( photo by: JSS c 2005 )

Järjestäytymisen opettelua

Jääharjoitus nro 6 käynnistyi järjestäytymisen opettelulla. Tönimistä, huitomista, nyrkkeilyä, painia... siinä normaali harjoituksen aloitus. Tähän piti saada loppu. Olin yksin vetäjänä jäällä, koska vanhempien tilaisuus oli samaan aikaan, eli sopiva hetki "sulkeisille"...

Kun poikia on näinkin iso joukko, toiminta voi riistäytyä käsistä. Silloin ei mistään tule mitään. Nekin jotka haluaisivat kuunnella ja oppia, kärsivät muiden temppuiluista. Harjoituksen alku oli niin mahdoton, että otettiin keskiympyrään tulo uudestaan ja niin monta kertaa kuin tarve vaatisi... vähän tyyliin "taakse poistu" ja taas takaisin.

Vartin päästä tultiin jo rivakasti pillin vihellyksestä keskiympyrään. Ajoissa jarrut päälle ja hallitusti polvilleen. Katse kohti ohjaajaa ja korvat höröllä... Viimeinen suoritus oli sangen hyvä. Tämä asia on tärkeä koko talvea ajatellen. Muuten meiltä menee paljon aikaa tehottomaan punnertamiseen...

Päästiin viimein muihinkin harjoituksiin kun Eero saapui loppuajaksi paikalle. Siirryttiin samalla käyttämään sinisiä kevytkiekkoja. Parempi totutella ajoissa, koska peleissa sinisiä jo käytetään. Pienet mustat kierrätettiin nuoremmalle ikäpolvelle. Kiekon koon kasvukin kertoo että pykälää ylemmäs on siirrytty viime kaudesta. Jatkossa nähdään varmasti muitakin kasvun merkkejä. Niistä lisää kauden edetessä...

Juhlamarssilla

Seura täytti 50 vuotta ja väki kokoontui keskustorille sankoin joukoin. Juniorit pelipaidoissaan värittivät torin ohikulkijoiden ihmeteltäväksi. Vaikka ilma oli syksyisen kolea ja tuulinen, aurinko kuitenkin paistoi ja tunnelma oli hieno. Pipo ja käsineet olisivat silti olleet tarpeen marssia odotellessa.

Sinisiä ja oransseja ilmapalloja jaettiin kaikille halukkaille. Paljon niitä katosi myös tuulen mukana Takon suuntaan, ilmojen teille... Taisipa jonkun palloryhmän mukana kohota kaikille jaettu pienoislippukin.

Juhlapuheiden jälkeen kulkue lähti liikkeelle johtoauton perässä, seuran cheerleadersien tahdittaessa menoa rytmikkäästi. Perässä tulivat juniorit, marssien kukin oman joukkueensa mukana. Johtoauton soittaessa Life is live-biisiä edettiin pitkin Hämeenkatua, josta käännyttiin Tuomiokirkonkadulle.

Sorin aukiolla oli päätepiste, josta osa jatkoi bussikyydillä kohti Hakametsää. Alkamassa oli ottelu paikallisten joukkueiden välillä. Juhlat jatkuivat siis hallilla perinteisesti lajin merkeissä ja liigan avauskierroksen parissa. Oma juhliminen päättyi marssin jälkeen. Joonan kanssa haettiin auto parkkiluolasta ja suunnattiin jalkapalloharjoituksiin. Ohjaajan juhla vaihtuu nopeasti arjeksi...

Onnittelut 50-vuotiaalle Tapparalle! Tähän yhtyvät varmasti kaikki jääkiekon ystävät ympäri Suomen... omasta joukkueestaan tai kaupungista riippumatta...

( photo by: JSS c 2005 )

Kiertosuunta

Oletko koskaan seurannut mihin suuntaan kaukaloon hyppäävä kiekkoilija lähtee kiertämään? Myötäpäivään? Ei, sillä lähes poikkeuksetta kaukalossa lämmitellään ennen pelin alkua kiertämällä kelloa vasten.

Syytä tähän pohdittiin myös käymäni kurssin aikana. Yhtenä selityksenä tarjottiin pelaajien kätisyyttä... leftin miehiä on enemmän ja muut seuraavat perässä.

Selkeää vastausta asialle ei keksitty. Kiertosuunta on vakiintunut mm. yleisurheilussa, hevosurheilussa, moottoriurheilussa... jostain syystä valittu suunta on ihmisille luontevampaa.

Päällekkäisyyttä

Koska kahtia jakautuminen on mahdotonta, kahdesta tilaisuudesta piti valita jalkapallopeli. Janne lupautui salivuoron vetäjäksi, joten voin ohjata pojat voittoon kauden toiseksi viimeisessä pelissä.

Nähtiin taas mitä loppuun asti yrittäminen tarkoittaa. Tomille kaksi maalia ja lopussa koko joukkue sinnitteli kolme kertaa isompaa ryhmää vastaan. Yhdellä vaihtomiehellä tulee lopussa väsy, varsinkin kauden isoimmalla kentällä.

Parin viikon päästä siirrytään pelkästään jääkiekon pariin...

Jääharjoitus nro 5

Kauden viides jääharjoitus ja paikalla 21 poikaa, neljä ohjaajaa... Jää loistokunnossa, vaikka jätettiin tälläkin kertaa ajamatta. Saadaan jonkin verran ylimääräistä aikaa tällä tavalla. Kaikki valmiina toimintaan...

Pillin vihellyksellä tullaan jo melko sujuvasti keskiympyrään. Aina joku kikkailee nurkassa kiekon kanssa kuulematta tai näkemättä mitään. Uusi vihellys toimii herättäjänä ja kaikki saadaan kasaan. "Oletteko hyvässä vireessä tänään?" Kysyn. "Jooo..." tulee monesta suusta. "Iskä tuli Englannista... " toteaa Juuso. Tiedän ja on saatu myös jäälle, vaikka firman salibandyturnaus vaatii oman aikansa...

Harjoitus käyntiin ja alkulämmittelynä X-littaa... Vaikka alussa painotetaan että toinen pelastetaan ryömimällä jalkojen välistä nimenomaan edestäpäin... näen heti "takaa" pelastajan... Maalivahdeilla on vaikeuksia mahduttaa pelastaja läpi. Onnistuu vasta kun vaihdetaan pienempi mies joka sopii polvisuojien välistä...

Uudelleen keskiympyrään ja porukka kahtia. Päivän aiheena on syöttö ja siihen liittyviä harjoituksia tehdään kaukalon molemmissa päissä. Harjoituksen aikana mietin että toiseen osioon olisi voinut ottaa vähän liikkuvamman harjoitteen, mutta siitä huolimatta kaikilla on tekemistä... Jonotusta ja odottamista kannattaa vältellä. Mahdollisimman paljon liikettä kaikille...

Juomatauko. Autan Joonan kypärän kanssa tankkauksen jälkeen. Takaisin jäälle ja ryhmät ristiin. Nyt on helppo vaihto kun ei ole kuin kaksi ryhmää jotka menee päästä toiseen. Viime kaudella oli kiertopaikkaharjoitteissa välillä pojat sekaisin... ja ohjaajat vielä enemmän sekaisin... että, kenen pitäisi olla milläkin paikalla seuraavaksi...

Lopuksi pelattiin kolmella kentällä pienpelit. Sääntönä pidettiin että vain suoraan syötöstä sai tehdä maalin. Lopussa alkoi syöttöpeli toimia ja muutamia mallisuorituksia nähtiin...

Keräännyttiin vielä ympyrään ja opeteltiin yksi venytysliike. Toiseen ei ollut aikaa, koska kenttäsetä kolisteli jo kaarteessa ovia auki. "Ensi viikolla nähdään..." Ja koppiin...

( Photo by: JSS c 2005 )

Roskapostia tulee...

Näköjään roskapostittajat ovat löytäneet tämänkin blogin. Kaksi "kommenttia" olen jo joutunut poistamaan... Jos näitä englanninkielisiä "syöttöjä" tulee lisää, en suosittele kokeilemaan mainostettuja linkkejä. Poistan roskat heti kun niitä havaitsen.

Shakki

Jalkapallo-ottelun jälkeen pelattiin pojan kanssa erä shakkia. Lajia on välillä hyvä vaihtaa ja oppia kaikkea monipuolisesti. Taidot kasvavat näin joka alueella.

Jalkapalloilun tuoksinassa tein eilen muutamia havaintoja. Harjoittelu ja asioihin tutustuminen antaa helposti edun toiselle. Pelissä tuli tilanteita jossa pallo kohosi vähän korkeammalle. Kävi niin, että meidän pojat tavoittelivat palloa päällä ja jopa onnistuivat siinä. Vastustaja vain seisoi edes yrittämättä juuri mitään. Meillä on myös pääpeliä harjoiteltu ensin tasapainoilemalla, sitten narupallolla ja vähän kevyillä puskuillakin. Vastustaja ei ollut tutustunut lainkaan tähän tapaan hallita palloa.

Toinen vastaava tilanne tuli pari viikoa sitten turnauksessa. Aamuinen kenttä oli sateen jälkeen täynnä lammikoita. Meillä on harjoituksia viety läpi silkassa vesisateessakin. Nyt tämä "outo" tilanne olikin meidän pojille täysin tuttua, ja vettä ei aristeltu.

Vaihteleviin tilanteisiin tutustumalla saa yllättävän edun, niin pallokentällä kuin jäälläkin... Aina sekään ei auta. Shakkipelissä hävisin, ja sitä onkin jo vaikeampi selitellä...

( photo by: JSS c 2005 )

Salibandyn parissa

Salibandy oli tämän päivän aiheena. Ryhmää oli juuri sopivasti yhdelle ohjaajalle. Alkuleikin jälkeen lähdettiin liikkeelle perusasioista, asento, mailan käsittely, leipominen, kuljetus.... Lopuksi pelattiin ja vaihtomiehiä ei tarvittu, koska väkeä oli sopivasti kahteen kentälliseen.

Normaali peli eteni "sumpputyyliin", mutta siitä päästiin eroon ottamalla loppuajaksi lisäsääntö käyttöön. Pallollinen pelaaja ei saa liikkua. Nyt peliin saatiin enemmän syöttöjä, paikanhakua, syötön katkoja... Samaa kaavaa noudatettiin edellisviikon käsipallopelissä, nyt sama komponentti siirrettiin eri elementtiin.

Salivuoron jälkeen siirryin 750 metriä länteen, koulun jalkapallokentälle vetämään illan toiset harjoitukset. Tälläkin areenalla loppupeleissä suunnattiin ajatuksia oikeaan sijoittumiseen, syötön antoon ja vastaanottoon. Väen vähyyden takia maalivahteja ei käytetty, joten siinäkin mielessä oli parempi hyväksyä vain suoraan syötöstä tehdyt maalit. Nopeasti pojat omaksuivat tämän säännön mukanaan tuomat rajoitukset.

Illalla keskustelimme vielä ohjaajien kesken puhelimitse. Aiheina Eeron kanssa oli motivaatio, ajankäyttö, paikallaolo, innostunut ote tekemiseen... Tekemisen kannalta oleellisia asioita kaikki... ja niitä pyöriteltiin, koska näistä jutuista se ohjaaminen lähtee. Näiden "palikoiden" puute heijastuisi varmaan jäällä ja salilla myös lasten omaan tekemiseen ja käyttäytymiseen...

Kyseltiin että riittääkö meillä näitä kaikkia...? Todettiin että riittää... ja tästä jatketaan...

( photo by: JSS c 2005 )

Sunnuntaipäivän ajatuksia

Suurin osa päivästä meni harrasteauto siivouksessa ja kunnostuksessa. Herää kysymys, miten harrasteauto liittyy jääkiekkoon? Kyse ei ole autosta jota rakennellaan harrastuksena, vaan kulkuneuvosta jolla kuljetaan harrastuksiin...

Ohjaajan pestistä ei tule mitään korvauksia vaivan palkaksi. Kuluja sen sijaan riittää oman vuoron ja pojan maksuja tilittäessä. Harrastusten kustannukset nousevat vielä uuteen valoon jos laskee tähän käyttöön hankitun toisen auton kustannukset. Päävaunu kun on muussa käytössä. Kokonaiskustannuksia ei viitsi edes laskea... jostain syystä...

Päivällä etsin poikaa syömään ja lähipuistossa oli Otto veljensä kanssa koripalloilemassa. Tämän jalkapallolupauksen äidin kanssa puhuimme viihtyisästä puistosta. Oton veli heitti pallon sukkana sisään ja totesin itse virittäneeni ( oman ) korisukkani telineeseen alkukesästä.

Koripallo on mukavampaa kun on sukka... kaikki vähänkin harrastaneet tietävät, että asian suola on siinä... Kaupunki taas ei ymmärrä asiaa... saati kustanna ja asenna, vaikka heille on asiaan liittyvät prinsiipit jo kentän suunnitteluvaiheessa kerrottu...

Illalla on vielä pojan nimilappujen ompelu molempiin pelipaitoihin. Toivottavasti värit menevät oikeinpäin, olisi ikävämpi tehdä homma kahteen kertaan. Ehkä näin ei tapahdu, jos kirjaan ajatuksen tähän.

Klo 21:15 on vuorossa vielä oma jääkiekkovuoro. Kyseessä on viikon toiset turnajaiset. Nyt pelataan eri porukalla kuin tiistaisin. Homma saa vaihtelua kun kasvot vaihtuvat. Ajankohta on vähän myöhäinen, mutta sopii perheelliselle. Ainoa haitta on unen siirtyminen myöhäisemmäksi. Lepoakin tarvitaan... työpäivän päätteeksi on huomenna saliharjoitus 17:15-18:15 ja heti sen perään jalkapalloharjoitus 18:30-19:30...

Porkkanasta tehdyt housut

Taas oli aika vetää pelihousut jalkaan ja siirtyä harjoitusten pariin. "Porkkanasta tehdyt housut...", kuten Joona sanoi varusteita pukiessa. Tämän ikäinen osaa jo melkein itse pukea kaikki varusteensa. Luistimet ovat vielä liian vaikeat.

Hallille lähdettiin ja paikalla olikin kiitettävästi poikia. Pukukoppeja oli nyt käytössä kahdet, joten edelliskerran ahtautta ei esiintynyt. Jäällekin päästiin vähän etuajassa kun todettiin Mikan kanssa että jää kannattaa jättää ajamatta, koska se oli niin hyvässä kunnossa jo muutenkin.

Alun hippaleikkien jälkeen harjoiteltiin kiekon käsittelyä paikoillaan ja vauhdissa. Monella pojalla tuntui mailan käsittely olevan jo heti alusta alkaen sulavaa. Onhan näitä harjoiteltu jo viime kaudellakin.

Myös uudet pojat olivat joukolla mukana... Oliver, Lassi, Teemu... Nimet pitäisi vielä oppia, ja yhdistää oikeisiin kasvoihin. Olen huomannut että kypärä päässä ja samanlaiset paidat päällä, kasvoja on vaikea oppia tuntemaan. Jalkapallon parissa pojat tulivat nopeammin tutuiksi. Tosin väkeäkin on kaukalossa yli kaksi kertaa enemmän.

Lopussa pelattiin kahdella kentällä. Vähän näytti olevan pelituntuma hakusessa. Aikamoista sumppua syntyi kiekon ympärille, kaksi omaa miestä yritti hakea kiekkoa... mutta tästä se lähtee...

Lopuksi Eero otti kaksi keskinäistä nahistelijaa erilleen ja pojat saivat purkaa tarmoaan keskinäisellä painiottelulla. Muut lähdettiin koppiin ja sitä kautta kotiin... Odottelemaan seuraavia harjoituksia...

( photo by: JSS c 2005 )

Espoon opit...

Raimo Summanen on tarjoamassa Espoon oppeja koko maahan. Jatkoajan haastattelussa Summanen puhuu myös juniorikiekkoilun kehittämisestä. Asiaakin on joukossa, mutta pitääkö harrastajan olla täysillä mukana lapsesta asti? Halutaanko huiput poimia joukosta jo 7-vuotiaana? Jos asia olisikin näin yksinkertaista...

Totuus on, että kukaan ei pysty sanomaan kenestä lapsesta tulee huippu. Sen näyttää vain aika... myöhemmin. Jos liikunnallinen pohja on saatu monipuoliseksi 7-12 vuoden iässä, kaikki on mahdollista. Varsinainen kukkaan puhkeaminen tapahtuu tämän jälkeen.

Vain pienestä osasta lapsia tulee huippu-urheilijoita, joten... eikö ole arvokasta jos mahdollisimman moni saa kokea olevansa jossain elämänsä vaiheessa mukana joukkuetoiminnassa, tai muun urheilun parissa? Keihäänheittäjä Aki Parviainen on muistellut parhaimpana urheilukokemuksenaan kilpailua koulun kentällä 6-vuotiaana. Miksei myös jääkiekkoilijan paras kausi voisi olla 7-vuotiaana?

Valokuvaus

Joukkueiden valokuvaus keräsi taas pojat yhteen. Eturivissä vedettiin luistimet jalkaan, takarivi tuoleille polvilleen. Ohjaajat taustalle näyttämään mahdollisimman isoilta. Itsekin seisoin varpaillani, lyhyeksi kasvanut...

Kuvaaja jututti poikia ja salamavalot räiskyivät. Muutama otos ja sitten vielä pelaajakuviin. Käteen annettiin määrätyn merkkinen maila, muun merkkistä omaa kuin ei kuvissa saa näkyä. Olisiko mitään jos tämä mailavalmistaja lahjoittaisi pojille yhdet mailat kaudessa...?

Monilla pojilla oli kuvausten päätyttyä kiire jalkapallopeleihin, kuka mihinkin seuraansa. Niin meilläkin. Aikataulut sopivat ja ehdimme juuri ennen pelin alkua kentälle. Hoidin vaihtoja, annoin ohjeita. Pelit pelattiin ja palattiin kotiin. Ovelta huikattiin: " Neljä nolla, hyvä olla... " Ja kotiväki kommentoi: " Te olette kauheita... "

Kädet ja jalat tarkkailun alla

Oman kiekkovuoron aikana huomasin että itse peliin ei pystynyt keskittymään kunnolla. Viikonlopun kurssin läheisyys varmaan aiheutti sen, että jäällä tuli mietittyä teränkäyttöä, ulko- ja sisäterää, potkun täydellisyyttä, yläkäden liikkuvuutta, alakäden irtonaisuutta...

Mielenkiintoista oli näitäkin tutkiskella pelin eri vaiheissa, mutta ehkä jo ensi kerralla kaarrokset poimitaan "selkärangasta"...

Salivuorot käyntiin

Joukkueen salivuoro käynnistyi eilen ja poikia oli menossa mukana kiitettävästi. Aluksi annettiin pallon kiertää ringissä ja kaikki esittelivät itsensä. Mukana on uusia poikia, joten näin tullaan paremmin tutuiksi. Aluksi leikittiin X-littaa ja vessanpyttyä. Sitten harjoiteltiin käden ja jalan koordinaatiojuttuja palloilla ja sen jälkeen steppailtiin erilaisilla askelluksilla. Lopuksi pelattiin käsipalloa ja harjoiteltiin näin paikanhakua ja syötön estämistä.

Saliharjoitus on yhtä tärkeä kuin viikottainen jääharjoitus. Tämän ikäisen lapsen hermosto on kasvussa ja se tarvitsee monipuolisia virikkeitä kehittyäkseen. Jäällä tapahtuvan toiminnan lisäksi tarvitaan siis muutakin. Ja yhtä tärkeää on se, että saadaan vaihtelua ja mahdollisuus tehdä kaikenlaista kivaa. Jäävuorojen aika ei riitä kaikkeen, ja monia juttuja on helpompi tehdä salilla.

Monipuolisessa toiminnassa on lisäksi yksi tärkeä seikka. Ihmettelin vähän ettei tämä asia tullut esille viikonlopun kurssin aikana mitenkään... Kyseessä on kuitenkin yksi tukijalka lasten kanssa toimiessa. Toiminnan moninaisuus takaa sen, että saadaan mahdollisimman monelle lapselle onnistumisen elämyksiä.

Kaikki eivät ole kehityksessä samalla tasolla esim. luistelussa tai kiekon käsittelyssä. Nämä lapset voivat taas olla parempia temppuradoilla tai tasapainoleikeissä. Kun lajeja on monta, kaikki ovat hyviä jossain. Tämä lisää intoa ja tuo jatkuvuutta lapsen harrastukselle.

( photo by: JSS c 2005 )

Megafoni käyttöön

Suomi on täynnä jäähalleja joiden akustiikka on jätetty täysin suunnittelematta. Näitä peltihalleja käytetään kuitenkin pääasiassa harjoituskäyttöön, jossa valmentaja on mukana antamassa ohjeita puhumalla. Käytännössä ääntä pitää käyttää, joten voidaan puhua huutamisesta. Ja silti asioista ei saada selvää. Pian on otettava megafonit käyttöön...

Hallit ovat kaikuvia metallisia koppeja, joissa ääni kimpoilee ja puuroutuu. Vaimennusmateriaaleilla tilannetta voitaisiin parantaa huomattavasti. Myös halleissa olevan äänentoistojärjestelmän asianmukainen suunnittelu ja asennus helpottaisi sekä musiikin tahtiin harjoittelevaa taitoluisteluryhmää, kuin viereisessä kaukalossa punnertavaa juniorijoukkuetta. Oikein tehty järjestelmä - kunnollisen akustiikan kanssa - suuntaa äänen haluttuun paikkaan ja viereinen kaukalo ei kärsi.

Kaikki tietysti maksaa, mutta olisiko akustiikan parantaminen liian kallista, sillä kyse ei ole pikkuasiasta. Pitäähän jäänkin olla kunnossa ja molemmat vaikuttavat valmennuksen laatuun. Toki huonollakin jäällä voi harjoitella, mutta jatkuva huutaminen ja asioiden toistaminen koittelee niin valmentajia kuin pelaajia. Meluinen ympäristö ei ole muutenkaan miellyttävä paikka oleskella.

Asian tärkeyttä ei nähtävästi ymmärretä riittävästi, ja näitä kaikukammioita nousee jatkossakin kotimaamme pelloille. Olisiko niin, että jääkiekon maine urheilulajina, jossa valmentaja huutaa aina, johtuisi näistä peltihalleista... ?

( art by JSS c 2005 )

Kolmas kurssipäivä

Sunnuntaina lähdettiin liikkeelle tunnin jääharjoituksella - aiheena luistelutekniikka. Yksinkertaista, mutta vaikeaa... "Potkulauta"-harjoituksen kautta siirryttiin normaaliin luisteluun ja suoritusten tekniikan havainnointiin.

Tehokas ja eteenpäin suuntautuva luistelu rakentuu erilaisista osista. Oikea luisteluasento, painopisteen siirto potkaisevalle jalalle, liukuvan jalan oikea suuntaus, potkaisevan jalan suoristaminen ovat tärkeimpiä asioita jotka vaikuttavat suoritukseen. Puutteita näissä voidaan helposti analysoida ja korjata kun tiedetään mihin asioihin kiinnitetään huomiota.

Itse kokeillessa huomasi, ettei se niin helppoa olekaan. Vaikka lapsesta saakka on luistellut, oikeaa otetta piti hakea vähän pidempäänkin. Ja kyllähän se siellä tyydyttävästi löytyi kun asiat otettiin tarkkailtavaksi pala kerrallaan. Tunnin lopuksi jäällä olikin jo iso joukko tehokkaasti eteenpäin luistelevia kurssilaisia... vai oliko niin, että kurssin ohjaaja valmisteli kehuillaan opiskeluintoa loppupäivän teoriaosuudelle...?

Kun jäätunnin lopuksi oli pelattu kaukalon molemmissa päädyissä pienpelit, siirryttiin pukukoppien kautta urheiluopiston tiloihin jatkamaan teoriaosuutta. Ohjelmassa oli taidon opettaminen, sekä opitun kertausta. Keskusteluryhmien avulla käytiin oppimateriaalia läpi ja tärkeimmistä aiheista keskusteltiin tunnin lopuksi koko joukolla. Lopuksi paneuduttiin vielä harjoituksen alku- ja loppurutiineihin. Verryttelyt ja venyttelyt käsiteltiin lyhyesti, jonka jälkeen oli aika siirtyä vielä uudestaan hallille päivän toiseen käytännön osuuteen.

Kurssin viimeinen harjoitus aloitettiin salilla. Tutustuttiin erilaisiin koordinaatio-ja nopeusharjoituksiin. Näitä voidaan tehdä myös alkuveryttelynä pelkän juoksemisen sijaan ja saada näin ylimääräistä hyötyä. Hypyt, stepit, jalannostot saivat kyllä hien pintaan ja monelta jalat solmuun. Rytmijuttuja mentiin käsi kädessä "tanssahdellen"... Eerolla taisi olla parasta vientiä...

Kun vielä oli kokeiltu puukuulien käyttöä mailaharjoituksissa ja perehdytty kepin avulla nostotekniikkaan, siirryttiin alapuolella olevaan kaukaloon opettelemaan erilaisia leikkejä. Mielenkiintoista oli havaita miten määrätyillä leikeillä saadaan isollekin joukolle jatkuva liike ja tekeminen. Ja perinteinen kinastelu säännöistäkin saatiin myös aikaan ainakin yhden leikin lomassa... kuinkas muuten... Loppupeli potkittiin vaihtomiehin ja niinhän siinä kävi... voitto tuli! Ottamatta kantaa kenelle...

Pukukopissa lausuttiin kurssin päätössanat ja lähdettiin kotimatkalle. Päivä oli antoisa, kuten koko kurssikin. Viikonlopun antiin palataan myöhemmin, kunhan asiat on kypsytelty ja materiaaliin perehdytty. Päälimmäisenä jäi vaikutelma - ja vahvistus siihen - että oikeita asioita on tehty. Ja oikean suuntaan ollaan menossa. Toisaalta... uusi tieto ei tuonut valkeutta, vaan selvyyden siitä, että mitä enemmän tietää, sitä enemmän on opittavaa...

Viestiä jalkapalloturnauksesta

Kurssin aikana tuli tekstiviestinä tieto jalkapalloturnauksesta. Vastassa oli sarjan parhaat joukkueet ja pojille voitto molemmista otteluista, 4-2 ja 5-1. Harmi etten päässyt mukaan kurssin takia, mutta Merja hoiti hommat paremmin kuin hyvin. Muutakin tapahtui, sillä kenttä oli aamulla veden vallassa, yhtä poikaa pisti ampiainen juuri ennen pelin alkua, yhdellä tuli vatsa kipeäksi...

Pelit sujuivat vastoinkäymisistä huolimatta hyvin, ja onhan meillä kokemusta vesielementistä. Muutama harjoitus on pelattu silkassa vesisateessa ja isojen lammikoiden haitatessa pallon liikkeitä... vanhempien suostumuksella ja itse pelasin mukana, kengät yhtä täynnä vettä kuin pojilla...

Hienoja poikia kaikki...

Toinen kurssipäivä

Aamu käynnistyi jääharjoituksella klo 9:45. Ohjelmassa oli luistelutekniikkaa ja perehdyttiin terän käyttöön jäällä. Eteen, taakse, sisäterällä, ulkoterällä, kaarteet, käännökset, makkarat... siinä tunnin antia. Moni kurssilainen tunsi itsensä kankeiksi, ainakin vaikeimmissa harjoituksissa. Lopuksi pelattiin porukalla kevyt kiekkopeli, joka taisi päätyä tasapeliin...

Hiet saatiin siis pintaan ja siitä oli hyvä siirtyä urheiluopistolle jatkamaan teoriaosuutta. Aluksi tarkasteltiin jääkiekkoa pelinä, saatiin tietopaketti maalivahdin valmennuksesta ja perehdyttiin yhden jääkiekkoharjoituksen suunnitteluun. Käytiin myös läpi harjoittelun painopiste-alueita eri ikävaiheissa. Lopuksi käsiteltiin koko kauden suunnittelua ja mitä teemoja tämä pitää sisällään. Aiheesta saatiin myös etätehtävä, jossa laaditaan joukkueelle kausisuunnitelma.

Päivän lopuksi siirryttiin uudelleen hallille ja vuorossa oli päivän toinen jääharjoitus. Kiekon käsittely oli aiheena ja siihen tutustuttiin tekemällä kiekon siirtelyä, leipomista, asettelua, temppuilua... perehdyttiin myös eri syöttö- ja laukaisutekniikoihin.

Kummallista kyllä, pelkkä kiekon leipominen edessä, sivulla, ympäri, kahdeksikkoa, sai kohtalaisen hien pintaan. Paikallaan seisten, pelkällä ylävartalolla tehdyt harjoitukset tuntuivat niin, että tiesi tehneensä jotakin. Lopuksi taas pelattiin, tällä kertaa minimaaleilla. Taisin tehdä meidän puolen ainoan maalin.

Kotona oltiin klo 18:30, jossa suoraan saunaan... Sunnuntaiaamuna jatketaan jääharjoituksella klo 9:00, aiheena luistelutekniikka...

Ensimmäinen kurssipäivä

Kolmipäiväinen kurssi käynnistyi 3,5 tunnin teoriaosuudella. Pienryhmissä pohdittiin erilaisia väittämiä, etsittiin niille vastauksia ja käsiteltiin ne sitten joukolla läpi. NuoriSuomi-ajatuksiin perehdyttiin tauon jälkeen. Lopuksi vielä paneuduttiin lapsen herkkyyskausiin ja hermoston kehittymiseen. Saatiin tietoa mitä tehdään ja milloin...

Alku oli innostava ja mieleen pyrki ajatus ja vahvistus sille, että oikeita asioita ollaan tekemässä. Viime kausi meni oikean suuntaisesti ja jatkossa sama suuntaus vahvistuu. Pientä säätöä tehdään, mutta suunta on oikea ja sitä on hyvä jatkaa.

Tärkeänä asian korostui taas harjoittelun monipuolisuus. Nuorella iällä pitää tehdä erilaisia harjoitteita, jotta saadaan kasvavalle keholle ärsykkeitä. Näin voidaan vahvistaa kaikkia taito- ja voimatekijöiden osa-alueita. Viikottainen salihajoitus on siis yhtä tärkeä kuin se jääharjoitus. Samoin kuin muut leikit, kiipeilyt ja pelit. Näin saadaan kattava pohja lapsen kehittyvälle hermostolle.

Tauon aikana nostettiin myös iso kirkkovene järven rantaan, kun apua tultiin pyytämään. Useampi tarvittiin paattia kiskomaan, mutta miehissä se nousi vauhdilla ylös. Osuipa veneellä reitit yhteen vanhan tutun, Carloksen kanssa...

Huomenna koulutus jatkuu aamun jääharjoituksella klo 9.45. Teoriaosuus jatkuu sen jälkeen koko päivän ja lopuksi on vielä toinen jääharjoitus, jossa otetaan päivän toiset hiet.... Ilta on pitkällä kun kotiin saavutaan, toivottavasti entistä viisaampina...