Kellojen tahtiin

Takaisin talviaikaan. Aamut ja illat sekaisin taas vähän aikaa, mutta ei niin pahasti kuin keväällä. Pitänee muistaa, että kesäaika on se keinotekoinen muutos pahempaan.

Jääkiekkoryhmä valmistautui viikon kuluttua käynnistyvään Leijonaliigan länsilohkoon pelaamalla harjoitusottelun. Vastakkain olivat Kooveen omat ryhmät Dynamo ja Torpedo. Miksi hakea vastusta muualta, kun kovin löytyy omasta ryhmästä? Ja koitos oli niin tasaista kuin vain voi olla. Maaliluvuissakin päädyttiin samoihin.

Iltapäivällä pikkukiekkoilija siivosi huoneensa ja imuroi - ja ihan innokkaasti. Tästä on hyvä lähteä uuteen koulu- ja harrastusviikkoon. Edellinen olikin vähän takkuisa ja viikonlopun harjoituksissa meno vähän nihkeämpää - viikolla ympäri mennyt sormenkynsikin on jo parantumaan päin.

Välillä mennään alamäkeä, toisinaan taas vastamäki hyydyttää menoa. Jarkko Niemisellä on pitkästä aikaa kova putki päällä ATP-turnauksessa. Jatkuuko veto loppuun asti? Siinä iltapäivän jännäri Yle Extralta.

Trampoliini

Vuoron odottelua...

Vauhtia pomppuun...

Ja voltilla matolle...

( Photos by JSS © 2007 )

Kirikiekko

Poikien jääharjoitukset jatkuivat viikonloppuna kahdella tapahtumalla. Tällä hetkellä koko pakettiin kuuluu vielä kolmaskin jää viikolla.

Näiden lisäksi sali ja uinti. Ihan kohtuullinen määrä harjoituksia 9-vuotiaalle. Kokeilkaa vaikka itse viikosta toiseen, niin ymmärrätte mistä on kyse.

Sunnuntaina oli jäällä kiertoja, syöttöjä, liikettä ja laukauksia. Harjoitteissa pelattiin yhteen kaverin kanssa, haettiin liikettä niin vartaloon kuin kiekkoonkin. Vauhti oli mukana kaikessa.

Kotiin ajellessa kysyin pojalta mikä päivän harjoituksista oli hauskin.

- Kaikki oli tuttuja.
- Niin, mutta mikä niistä oli hauskin?
- Kirikiekko.

Vastaus tuli empimättä. Osaltaan näissä vastauksissa näkyy se, miten hyvin pärjää. Kisailu on pojilla aina mukana - joskus välttämätön paha - mutta se on hauskaa mitä osaa ja missä on hyvä.

Alkuviikosta on luistimien teroituksen aika. Sen verran monta kertaa kaarteissa Joona paineli nurin, ettei sitä voi kohtuuttomalla vauhdillakaan selittää. Tassut vaan ei enää pidä. On saatava uutta terää alle ja taas kulkee. Kirikiekko.

( Photo by JSS © 2007 )

Todennäköistä?

Tampereella juhlitaan tänään kun paikallinen United varmistaa Veikkausliigan voittonsa kamppailussa Mypaa vastaan. Samassa kaupungissa Ykkösen kaksi joukkuetta joutuu kuitenkin toteamaan putoamisen karun kohtalon.

PP-70 pelaa varmasti ensi kaudella porrasta alempana, mutta TPV:llä on vielä pieni oljenkorsi. Oma voitto viimeisellä kierroksella ei riitä, vaan katseet kohdistuvat siihen, pystyykö sarjajumbo Klubi-04 venymään omassa ottelussaan edes tasapeliin vastustaja GBK kanssa.

Todennäköisyyksiä ravistellaan myös sunnuntaina, mikäli Kimi aikoo vielä mestaruuden ottaa Formula ykkösten kisailussa. Kaikki on aina mahdollista, vaikka aikoinaan käyty tilastomatematiikan kurssi avasikin silmät näkemään että moni asia elämässä on kuin lottovoitto. Se ei toteudu - ja toisaalta on asioita jotka toteutuvat vääjäämättä. Kortin kääntöpuoli?

Toisaalta, on meille jotain suotu - syntyminen tänne kylmään pohjoiseen maahan.

Nightwish: Amaranth

Ylänurkkia hakemassa

Päivän urheilut kiertyivät tänään vain omaan salibandysessioon kun poika ei halunnut vieläkään lähteä luisteluharjoituksiin. Ei edes suostuttelemalla. Pakollahan ei mennä koskaan mihinkään. Kaikki lähtee omasta halusta.

Yksi epämieluisa tapahtuma voi lyödä "lukon" harrastukseen. Tämän takia aikuisten pitäisi suhtautua tapahtumien järjestämiseen niin, että mahdollisuus näihin minimoidaan. Aina sattuu ja tapahtuu, mutta jos näin pääsee käymään, niin sitten onkin menty jo monen seulan läpi.

Oman salibandyharrastuksen sisäänajovaihe on tehty ja homma kulkee nyt kitkatta. Edellisen päivän punttiharjoitukset tuntuivat vielä jaloissa, mutta loppuun asti vauhtia silti riitti.

Laukausten tarkkuus vaan tuntuu olevan hukassa. Puinen "levyvahti" piti hyvin pintansa. Alanurkkiin oli helppo pistää, mutta jatkuvasti tulee haettua myös sitä ylänurkkaa - täydellistä laukausta, joka viuhahtaa aukosta sisään reunoja koskematta ja pingottaa verkon piukeaksi.

Kotona huomasin sykemittarin tallentaneen maksimit, joiden perusteella ikävuosia karisi roppakaupalla. Laskennallinen maksimisykehän saadaan, kun arvosta 220 vähennetään ikä. Pelin tiimellys tuotti nyt mittariin arvon 196. Olikohan se virhelukema, vai lähestyykö uusi teini-ikä vääjäämättä? Ei siltä kyllä tunnu.

Syyslomaviikko

Koululaisten syysloma karsii viikolta muutamia harjoituksia ja näin tulee eräänlainen lepoviikko. Ihan hyvään saumaan pieni kevyempi jakso.

Harjoitusten suhteen on nyt päästy tasapainoiseen rytmiin. Jääharjoitukset, lajiltaan vaihteleva sali ja uintituokio - Joona on tyytyväinen näihin. Hauskuus säilyy, kaikissa käydään ja mitään ei ole liikaa.

Tulevan kauden jalkapallokupletti ratkesi kun ikäkausikarsinnoista tuli viime viikolla kirje. Joona ei mahtunut joukkueeseen, joten ratkaisu asiaan tuli kuin itsestään - ja helpottavasti. Kaksi lisäharjoitusta viikossa talvella olisi ollutkin liikaa.

Kaukajärven joukkueesta Otto ja Santeri siirtyivät toiseen perustettavista joukkueista. Hieno homma. Ikäluokasta tehtiin kaksi joukkuetta - Schalke ja Stuttgard - joissa on nyt yhteensä 28 poikaa. Karsinnan 41 tämän ikäluokan yrittäjästä 13 jäi siis tällä kertaa ilman joukkuetta. Yksi joukkueellinen siis...

Ensi kesänä luultavasti jatketaan palloilua kaupunginosajoukkueessa ja poika oli tähän ratkaisuun ihan tyytyväinen. Vaikka Bremenin kehitysryhmä oli kesällä hieno kokemus, niin Kaukajärven joukkue oli kuitenkin joukkueena se tärkeämpi juttu - luultavasti kaikille pojille.

Pallo upoksissa

Vesipedoilla oli tänään uppopallo-päivä. Toki muutakin altaassa tehtiin, mutta "matsi" oli ilmeisesti tapahtuman hauskin osuus. Oheisessa videossa pelataan "oikeasti" ja välineet ovat sen mukaiset. Lapsilla oli puoliympyrän muotoiset, pohjassa seisovat maalit ja tietysti uppoava pallo. Sitten sukeltelemaan ja pallo maalikehikosta läpi. "Ykköset" voittivat 2-1.

Pitkän odottelun jälkeen videopätkässäkin tehdään maali - viime metreillä - vai koriksiko täysosumaa tässä lajissa nimitetään? Laji on Underwater Rugby ja nimi kertoo otteista paljon - rankemman puoleista menoa.

Erilaiset puhdetyöt

Seuroilla ja joukkueilla on erilaisia tapoja helpottaa harrastusten kustannuksia. Jääkiekon viime kaudella myytiin urakalla toffeerasioita - työkaverit oli kovilla ja omiinkin kaappeihin laatikoita lunastettiin.

Nyt on uusi seura ja uudet työt. Lauantaina päivystettiin kioskilla kellon ympäri. Voi sitä kahvin, pullan ja varsinkin makkaran määrä joka kiekkoväkeen uppoaa. Selkä ja jalat joutuivat koville seisoessa, mutta mikään ei vedä vertoja sille höyrymakkaran katkulle joka tuntuu vieläkin seuraavan perässä - suihkun, vaatteiden vaihdon ja kahden päivän jälkeen. Katsomossa se houkuttelee, mutta kioskipestin jälkeen aivan jotain muuta. Lähinnä tulee mieleen sana - kuvottaa.

Viikon sisällä hypätään kioskista teatterin narikkaan - solmio kaulaan ja liivit niskaan. Sen jälkeen on syksyn velvoitteet näiltä osin hoidettu ja harrastuskassaa helpotettu. Ja kuten tutkimuskin kertoo, yhdistysten nimissä Suomi paiskii töitä olan takaa.

Porin Matin paluu - osa 2

Piristysruisketta länsirannikolle. Viime paluu jäi vähän torsoksi, mutta sitä edeltävä kausi olikin yhtä juhlaa. Ja rahastahan nämä hommat eivät kiinni jää. Jos ei muuten, niin pärekori kiertämään Porin torille ja tuohet on siinä.

Nyt katsotaan miten pelit lähtevät kääntymään. Ei yksi mies kesää tee, mutta tämä kertoo kaiken. Nickerson: "It's good to be back home".

Kolmen metrin hyppy

Tämä viikon vesiharjoitusten päätteeksi oli ensin hyppyjä metristä ja sen jälkeen kolmen metrin tasolta. Alastulossa pyrittiin pitämään vartalo suorana veteen tullessa.

Viime kerralla kolmen metrin ponnahduslaudalta ei onnistunut kuin ensimmäinen hyppy. Tänään uskallus riitti jokaiseen kymmeneen hyppyyn saman korkuiselta tasolta. Lauta on kapeampi ja notkuu, joten viime hetkellä voi tulla jänistys. Tuskin enää näiden hyppyjen jälkeen. Sen verran sutjakasti viimeiset loikat tulivat alas.

( Photos by JSS © 2007 )

Taas näkyy

Pieni tekninen ongelma vaivasi blogia, mutta nyt näyttää olevan kunnossa.

Uudet lenkkimaisemat

Joonan keskittyessä jääkiekon oheisharjoituksiin Varalan opistolla - painihommiin tällä kertaa - oli vajaa tunti aikaa lenkkeillä Suomen upeimmissa maisemissa. Vai onko jollain tarjota parempaa kuin Pyynikin harju?

Näkötornilta lähtiessä vasemmalla avautuu Pyhäjärven selkä, ilta-auringossa välkehtivä vesi ja syksyn värikyllästämät saaret. Kehon saadessa elvytystä matkan edetessä, myös sielu imee silmien kautta oman osansa.

Harjun länsihuipulta lenkkipolku kääntyy mutkitellen alamäkeen, sukeltaa tiheän metsän läpi ja kääntyy kohti itää. Alkaa nousu kohti näkötornia. Ja koukkaamalla pohjoisen kautta silmä tavoittaa alapuolella siintävän Näsijärven suuren selän. Ja kohta alkaa uusi - kahden järven kierros.

Ensi maanantaina suuntana on vielä Pyynikki, mutta sitten suunnataan kolmen viikon ajaksi Pirkkahalliin ja voimistelutuokioihin. Olisiko silloin aikaa testata sisähallin juoksurataa?

( Photo by JSS © 2007 )