Vuoden viimeinen kirjaus

Vuosi vaihtuu täällä länsirannikolla, jossa 450-vuotias kaupunki valmistautuu juhlimaan keskiyöllä erikoisen näyttävällä ilotulituksella. Tämä tullaan näkemään raatihuoneella muutaman tunnin kuluttua. Nyt jo ulkona paukkuu ja räiskyy satunnaisesti.

Iltapäivällä käytiin katsastamassa kaupungin jäätilanne. Tekojään kaukalopuoli oli käytössä, kunnossa, valaistu ja ilmainen. Isolle jäällekin olisi päässyt euron maksulla, mutta koska kysessä oli mailaton vuoro, valittiin kaukalo jossa kiekkoa saa liikutella.

Samaisesta kaukalosta on peräisin hauska tositarina, jonka kuulin vaihtopenkillä. Eräänä talvipäivänä oli jääkone ajanut kehää ja malttamaton Veikko ( nimi muutettu ) oli ryhtynyt "lämmäilemään" koneen vielä kiertäessä.

Ja kuinka ollakaan, kova lämäri harhautui pahasti ja kiekko Zambonin kyljestä läpi. Jarrut päälle ja huoltomies koneen viereen ihmettelemään. Tilanteen selvittyä alkoi takaa-ajo, mutta Veikko oli jo vikkelänä poikana riisunut luistimensa ja paineli jo kohti keskustaa. Vimmainen jäämies jäi kaukalon laidalle puimaan nyrkkiään.

Kiekkotarinoita Porista... Hyvää Uutta Vuotta!

Vuodet viimeiset jäät

Viikonloppuna kierreltiin jääareenoilla ympäri kaupunkia. Lauantaina aamupäivällä Koulukadun jää oli todella huonossa kunnossa, pehmeä ja lammikoiden sävyttämä. Joonan uudet luistimet tuli kuitenkin sisäänajettua. Vanhoissa varpaat olivatkin jo lähes kippurassa.

Iltapäivällä suunnistettiin Tesomalle koko kentän harjoituspeliin Y-Tapparaa vatsaan. Tasaiseen tahtiin mentiin päästä toiseen ja opettelua tarvitaan jatkossakin, vaikka Koovee niukasti maalit veikin. Lopun rankkarikisassa maalivahdit loistivat, sillä montaa maalia ei nähty, vaikka isoilla maaleilla pelattiinkin.

Viikonlopun kiekkoilut päätettiin sunnuntaiaamun harjoituksilla. Jalkapalloturnaus oli vienyt suuren osan väestä Pirkkahalliin ja osalla oli muuta tekemistä. Saatiin kuitenkin hyvä tiivis ryhmä kasaan - Jere, Arttu, Aleksi, Joona sekä Elli 5v. Ohjaajana tälläkin kertaa vakituisia tuuraamassa Mika ja apulaisena hyörin jäällä minäkin.

Kun yksi maalivahtikin oli siis saatu mukaan, pienellä ryhmällä sai hyvät harjoitukset aikaan. Lähinnä keskityttiin syöttön antoon, vastaanottoon ja laukaukseen. Pienellä ryhmällä opetus on tehokasta ja yksilöllistä. Myös toistoja tulee enemmän kuin ison ryhmän kanssa touhutessa.

Tänään oli vuoden viimeiset tapahtumat jäillä. Seuraavan kerran Joona solmii uudet Grafit jalkaan ensi vuoden puolella. Syyskaudella ei pojalta ei jäänyt kuin kaksi harjoitusta väliin - sen jälkeen kun tositoimiin päästiin ensimmäisen kerran - joista toisessa kiusan toi taittunut kynsi ja toisessa tiedonkulkukatkos.

( Photo by © JSS 2007: "Jussi #17 ja Henri #9 irti Ylöjärven Tapparan maalilla" )

Lumelta salille

Joulun jälkeen on palattu jo liikunnan pariin. Salibandyssa ukot olivat joulun pyhinä nauttineen epäilyttävissä määrin euraasialaisperäistä sorkkaeläintä - latinaksi Sus scrofa - tai tarpemmin sanottuna eläimen yhtä osaa, jota nimitetään kinkuksi. Kuvassa nro 12.

Tämä ylenmääräinen ravinnon nauttiminen useana päivänä oli tehnyt pelureista hitaita, puuskuttavia ja runsaasti hikoilevia. Peli ei siis kulkenut, vaan näytti lievästi ilmaistuna tuskaiselta. Kohtuudella jouluruokia tankanneena voisin sanoa itse nauttineeni pelistä.

Joulupäivänä käväisin myös ensimmäistä kertaa ladulla. Ainoan tarjolla olevan ladun pituus Kaupissa oli noin 700 m. Samaa reittiä tultiin takaisin, joten lenkin pituudeksi tuli 1400 m. Tämä keinolumella suoritettu liikuntasuoritus toi mieleen etäisesti hiihdon.

Toisaalta olosuhteet hyvillä varusteilla olivat huomattavasti paremmat kuin armeijan suksisulkeisissa, joissa luisto taaksepäin oli yleensä loistava, eteenpäin kehno ja suksen alla 10 cm lunta - kuten nytkin, paitsi että armeijassa lumi oli kiinni suksen pohjassa.

Hiihtostadionin maalialueella katselin ja pohdin, minkä lajin suorituspaikat olivatkaan parhaimmassa kunnossa ( katso oheinen kuva ). Edessä näkyvät hiihtomaisemat, keskiosassa jalkapallokenttä ja taustalla lenkkimaastot. Voi olla - ja onkin niin - että latuareenat jäivät tässä kisassa kolmannelle sijalle. Ehdottomasti heikoimmat hiihto-olosuhteet Tampereella 17 vuoden ajalta, jotka olen täällä asunut. Lumi ja pakkanen puuttuu.

"Hyvä on hiihtäjän hiihtää kun latu on edessä auki... "

( muistuma: Parempi myöhään ja Pentti Siimes - hieno näyttelijä... )

Joulun aikaan

Jouluaika pyörähti käyntiin rauhalliseen tahtiin ja vähälumisissa merkeissä. Entisaikaan sanottiin että Suomen kesä on kylmä ja vähäluminen. Nyt on siis talvikin.

Eilen vedettiin kaukalossa hyvät harjoitukset. Aiheena oli iso kenttä, paitsio ja sijoittuminen kentällä. Mikä siis tapahtumasta teki hyvän? Seurasin kaukalon laidalta ja seuraava kappale on on omistettu sen tiivistämiseen.

Ohjaajaryhmä oli sisäistänyt harjoituksen, kaikki vetivät yhtä köyttä ja samaan suuntaan. Ohjaajia oli riittävästi ympäri kenttää opastamassa ja antamassa palautetta. Myös vaihdossa olleet saivat oman tiivistyksensä koppiohjaajilta. Ilmassa leijui käsin kosketeltava oppimisen tuntu. Onko ryhmällä hienompaa tapaa päättää syyskausi? Tehdä paras suoritus.

Sunnuntaiaamuna polkaistiin joulu käyntiin vanhemmat vs pojat höntsypelillä. Joona pääsi läpiajoon ja ohitti maalivahdin. Toisessa päässä tehtiin Teuvon kanssa hieno klap-klap-maali. Vahvistuksen mukana ollut Topin sisko vei aloituksen kuin aloituksen ja teki vielä rankkarista maalinkin. Viis vee - muuten! Näiden värikkäiden vaiheiden jälkeen päädyttiin tasapeliin 10-9 ( pojat tietää, aikuiset väittää... ).

Siispä lopuksi käytiin perinteinen rankkarikisa, jossa nähtiin hienoja torjuntoja, harhautuksia ja laukauksia. Mika kokeili miten maalivahti reagoi kun kiekko lipuu kohti alanurkaa ja ampuja tekee harhautuksen toiseen suuntaan - koskematta kiekkoon. Maalivahti lähtee harhautukseen mukaan ja kiekko menee suoraan maaliin. Toisellakin kerralla sama juttu. Vielä nämäkin opitaan, mutta osoittaa hyvin miten kova on harhautuksen voima.

Hallilta lähdettiin loman viettoon. Aikuinen pystyy vielä nielemään mustan joulun, mutta lapsille se tuntuu olevan kova paikka. Varsinkin jos on tottunut luminietoksiin. Länsirannikolla mustaan maahan on totuttu ja niiden kanssa opin itsekin aikoinaan elämään - myös monet joulut. Meri on aikamoinen lämpöpatteri josta riittää potkua pitkälle alkutalveen.

Kaikesta huolimatta kinkku ja laatikot maistuvat, kuusi tuoksuu ja pukki voi tulla vaikka helikopterilla. Eiköhän tämäkin vielä ilon puolelle käänny. Joulu.

Oppitunnilla

Kotitehtävänä oli lauantain harjoituksiin opetella paitsio. Keväällä pelataan joitakin pelejä isolla kaukalolla, joten tähänkin asiaan kannattaa totutella.

Käytiin pojan kanssa homma läpi taulun avulla, mutta tämä tuokio meni lähinnä kertauksen merkeissä, sillä asiat oli jo tuttuja.

Toinen asia onkin se, miten hyvin paitsiot sitten vältetään siellä kaukalossa. Sen oppimiseen meneekin enemmän aikaa. Eihän asiat toimi aina liigajäilläkään.

Vuoden naputukset

Vuoden urheilija valittiin taas kerran jälkijupinan säestyksellä. Samat kuviot toistuvat vuodesta toiseen. Aina joku urheilija kärsii enemmän tai vähemmän. Eniten "päähän" on menneinä kertoina potkittu ilmeisesti autourheilijoita - tällä kertaa Kimiä.

Valinnassa on kyse urheilutoimittajien mielipiteistä ja lajien arvostus on erilaista. Suomi on Suomi ja maailman turut jotain muuta. Äänestyslistaa tutkiessa voi myös huomata, että monia lajinsa huippuja ei ole noteerattu listoille lainkaan - missä on tuore F1-veneiden maailmanmestari Sami Seliö?

Kaltoin kohdelluista autourheilijoista puhuttaessa moni ei muuten edes tiedä, että Mika Salo valittiin tänä vuonna Yhdysvaltojen parhaaksi autourheilijaksi moottoriurheilutoimittajien äänestyksessä. American Le Mans-sarjan voittanut Salo pesi valinnassa niin Nascar-, Cart- kuin muidenkin sarjojen tähdet.

Kohtalainen saavutus ajosuoritusten lisäksi mieheltä, jonka monet luulevat jo lopettaneen ajamisen ja siirtyneen eläkepäiviä viettämään. Ja miten nämä ansiot on huomattu kotimaamme tiedotusvälineissä? Aika laihoin otsikoin - jos edes sitäkään - vuoden urheilija-äänestyksestä nyt puhumattakaan.

Artistin kiemurat

Sunnuntain jääharjoituksessa tuli muistuma viime kaudesta. Oltiin Mikan kanssa jäällä kahdestaan poikien kanssa - paikkana Sentterin sama kaukalo jossa viime vuonna Tapparan harjoituksia vedettiin - ja lisäksi kahdeksasta pojasta kolme oli samoja kuin viime kaudella. Nyt vain paitojen väri poikkesi.

Joulun läheisyys tuo mukanaan kiireitä niin vanhemmille, pojille kuin ohjaajillekin. "Ysisyseillä" oli lisäksi pelipäivä - joka sitoi ne ohjaajat - mutta isosta joukosta löytyy onneksi rutinoituneita "varamiehiä" tiukkoihin tilanteisiin. Näin on asiat hoidettava - niin ei tarvitse tapahtumia peruutella.

Viikonloppu oli täynnä tohinaa, johon osui myös Joonan koekuvaus. Poika on selvittänyt jo kahdet karsinnat ja nyt oli vuorossa viimeinen "finaali" studioilla. Kuudesta pojasta poimitaan kaksi helmikuussa kuvattavaan jännitysfilmiin. Tieto valinnasta pitäisi tulla ennen joulua. Ja vaikka ei kutsua tulisikaan, hauska kokemus siitä huolimatta - kommentoi artisti.

( Photo by JSS © 2007: "Joona ja Topi pariluisteluharjoituksessa" )

Loppumattomat liput

Vapaaliput kädessä mentiin pojan kanssa katsomaan salibandyottelua Gunners - Erä. Pelistä poistuttaessa kädessä oli vapaaliput Tappara - HPK peliin. Laji ja paikka vaihtui - lippuja jäi saman verran.

Järjestysmiehillä olisi ollut lippuja myös sunnuntaiksi Ylöjärvelle - jätettiin ottamatta kun ei ehdi. Liika on liika, vaikka ilmaiseksi tarjotaan. Joulunalusviikot syövät muutenkin aikaa ja voimia.

Kotijoukkue hävisi kun vierailija punnersi johtomaalit kolmannessa erässä. Tulipahan nähtyä miltä näyttää salibandyliiga Suomessa - nyt. Kauden ennätysyleisö oli kuulemma paikalla - 1190 katsojaa - johtuikohan jaetuista vapaalipuista? Meno on vauhdikasta ja yleisöä riittää, mutta... mutta... Jotain uupuu siitä, että laji lähtisi ns. "lentoon".

Pelasin joitakin vuosia sitten salibandyottelun jossa vastustajan puolella tahkosi mukana myös muutamia Gunnersin pelaajia. Hävittiin siis, mutta ei sitä täysin altavastaajia oltu - varsinkin jos huomioi vaikkapa harjoitusmäärän ja ikäeron.

Tai sitten ryökäleet pelasivat "puolivaloilla". Antoivat "löysää" niin, että luultiin osaavamme jotain. Näin sen näkisin nyt aikavälin tuomalla perspektiivillä. Antoivat sittenkin löysää...

( Photo by JSS © 2007 )

Lämmön voimalla

Luistimet kehittyvät jatkuvasti, mutta pian on saatavilla jotain ihan uutta. ThermaBlade-terä voidaan lämmittää ja saada näin enemmän tehoa luisteluun kun terä pureutuu paremmin jään pintaan.

Terää lämmitetään vastuksella, joka saa virtansa PSoC-elektroniikkapiirien ohjaamasta akusta. Yksi lataus riittää 75 minuutin käyttöön. Lämmityksen voi sulkea pois vaikkapa jäähyllä istumisen ajaksi.

Tekniikka on siis valmiina, mutta koska se tulee sallituksi ammattilaiskaukaloissa? Sinnehän tämä tuote on suunnattu. Toinen kysymys onkin hinta ja tuleeko terä yleistymään myös joskus harrastuspuolelle?

Aiheeseen voi tutustua paremmin tuotteen linkistä. Tarjolla on myös useita videopätkiä testiluisteluista, joita on tekemässä myös yksi lajin suurista nimistä - Wayne Gretzky.

Kaksi kaatoa

Tornado pelasi vuoden viimeiset pelinsä Hakametsässä ja otti samalla kaksi voittoa. Topi, Joona ja Juuso odottivat eniten jälkimmäistä peliä, jossa vastaan asettui tuttuja viime kaudelta - Tapparan pojat.

Ensin verryteltiin Ylöjärven Ilves alta pois 10-0 numeroin. Joona oli tyytyväinen peliinsä ammuttuaan kaksi maalia. Ensin rystyllä pienestä kulmasta sisään ja sitten nappisyötön päätteksi laukaus taka-alanurkkaan. Moni muukin pääsi maalien makuun pelissä, joka ei paljon haastetta tarjonnut.

Salamat oli huhujen mukaan saanut pelaajille hierojan koppiin pelien välille. Tiedä häntä - mikä huhu lienee - mutta hyvin valmistautuneena joukkue luisteli Torpedoja vastaan Hakametsän hallin jäälle. Kiekko jäähän ja peli käyntiin.

Peli lähti alkuun tasaisissa merkeissä ja nyt Tornado sai kaivattua vastusta tällekin pelipäivälle. Salamien Lassi ja Eetu painoivat kovasti päälle laidoissa ja nurkissa, mutta muuten luistin ja kiekko ei kulkenut. Tornado sen sijaan lisäsi liikettä ja paineli pian muutaman maalin johtoon.

Salamien maalissa Lassi piti hienoilla otteillaan joukkuetta pystyssä. Hässäköitä ja laukauksia sateli välillä tiuhaan. Salamien Arttu ja Julius sutivat kiekkoja puolustuksessa minkä ehtivät. Torpedo liikutti kiekkoa alakerran kautta ja keskialueella saaden jatkuvasti laukaisupaikkoja. Maalin edustalle asti syöttöketju ei tälläkään kertaa yltänyt parhaalla mahdollisella tavalla, joten moni hyvä tilanne kuivui kokoon.

Salamat yritti kovasti, iski muutamilla pistohyökkäyksillä ja teki pari maaliaan yksilösuoritusten voimin. Torpedo potki kuitenkin tänään askeleen verran edellä, ja ennen kaikkea kiekko kulki - joten voitto ja numerot taululle tänään 6-2.

"Kippis ja kulaus - tuomarin munaus!" Salamat oli varannut huumoria mukaan kun se kokoontui riiviin ja huutamaan. Meni muuten hienosti yhteen ääneen. Olikohan oikein harjoiteltu tätä ottelua varten?

( Photo by JSS © 2007 )

Linnan kundit

Itsenäisyyspäivää vietettiin jälleen perinteisissä Linnanjuhlissa. Paikalla oli myös kaksikko, josta löytyy vankka esikuva urheileville nuorille - Jari Litmanen ja Tero Pitkämäki. Toinen on vasta urheilu-uransa alkutaipaleella ja toinen näyttönsä antanut, mutta molempien otteista huokuu Suuri Suomalainen Urheiluhenki.

Toisenlaisessa "linnassa" juhli maamme itsenäisyyttä Helsingistä Ouluun siirtynyt jääkiekkoilija, jota en samaiselle korokkeelle kahden edellä mainitun kanssa nostaisi. Ensi viikolla valitaan taas perinteinen Lucia-neito, joten suotakoon tälle tomeralle puolustajalle edes jokin tunnustus. Vaikka mies tänään vapautettiinkin, niin epäilemättä tässä on vuoden Lusija.

Räpylät poikittain

Vuoden viimeiset räpiköinnit altaassa loiskuteltiin Vesirallin tahtiin. Kuten viikko sitten, takajoissa oli jatkeet - eli räpylät - ja niiden käyttöä opeteltiin tavallisen uinnin lisäksi delfiinipotkuilla.

Räpylöillä näyttää saavan - ja saa - aivan uskomattomat vauhdit. Nopeimmat tuntuivat tosiaankin liitävän kuin delfiinit veden pintaa pitkin.

Sukellusta harjoiteltiin ensin noutamalla renkaita kahdesta metristä ja sitten syvässä päässä yrittäen koskettaa pohjaa. Yksi kuulemma oli jopa onnistunut. Räpylät auttavat kun neljää metriä tavoitellaan, mutta vaikeaa se silti on - lähtekää kokeilemaan.

Syyskauden lopuksi pokattiin t-paidat ja sitten joulutauolle. Kuukauden päästä ollaan taas altaassa.

Yö kytiksellä

Pyynikin uimahalli suljetaan kahdeksi vuodeksi ja harrastajat siirtyvät muihin halleihin. Ryhmiä ei kuitenkaan kevääksi lisätä, joten halukkaita on enemmän kuin paikkoja. Niinpä uimaryhmät pistettiin kevääksi haettavaksi "puhtaalta pöydältä" ja ilmoittautuminen alkoi maanantaina klo 00.01 netissä. Odotettavissa säpinää...?

Kirjauduin Tarmo-ilmoitusjärjestelmään hyvissä ajoin, mutta puolelta öin palvelu pudotti pois. Kevään ryhmät oli ilmeisesti valmiina varauksiin. Tarmoon ei kuitenkaan linkin kautta päässyt tämän jälkeen. Sivua ei löytynyt ja lopulta Kooveen nettisivukin lopetti toimintansa. Palvelin ilmeisesti kaatui ruuhkan seurauksena.

Lopulta keksin kokeilla suoraa linkkiä kirjautumissivulle ja tätä kautta pääsin palveluun, joka toimi ihan siististi. Ilmeisesti vain Kooveen nettisivun kautta toimiva linkki tukki pyynnöt sieltä käsin. Oikotie toimi hyvin.

Vesirallin varaus pojalle siis onnistui noin klo 00:33 ja siihen mennessä näytti jo puolet varauksista tähän ryhmään tehdyiltä. Seuraavana päivänä katselin, että ryhmä oli jo aamupäivällä täynnä, kuten varmaan oli suurin osa muistakin ryhmistä. Kooveen nettisivut olivat vielä aamullakin nurin.

Jonotus on siirtynyt kaduilta bittien maailmaan ja tämä on tätä päivää. Jos tietokonetta ja yhteyksiä ei omista, jää helposti näiden palveluiden ulkopuolelle. Tähän on tultu ja tuskinpa paluuta vanhoihin tapoihin enää on.

Vaihtelevat pelit

Kolmas pelisunnuntai ja tällä kertaa Ylöjärven hyisessä hallissa. Miten halli voikaan olla noin kylmä?

Torpedolla oli ohjelmassa kaksi hyvin erilaista ottelua, jotka päättyivät numeroin 1-4 ja 4-1. Jälkimmäisessä oli vastus vähäistä ja ainoastaan vastustajan maalivahdin torjunnat pitivät lukemat siedettävinä.

Ensimmäinen peli oli taas hyvä esimerkki siitä, mitä uusia puolia joukkueesta tulee esiin kun vastassa on aavistusta vahvempi joukkue. Sen lisäksi, että ennakointi puudutti käsiä ja jalkoja - jännityksen tuomaa - tuli eteen uusia tilanteita.

Edellisviikon kaksi peliä olivat helppoja, joten keksityttiin pelkästään hyökkäämään. Nyt tilanne oli muuttunut ja kiekko liikkui enemmän oman maalin ympärillä. Nurkista purettiin kiekkoa oman maalin edustalle, kun olisi pitänyt hoitaa ne laitaa pitkin pois. Tässä yksi esimerkki asioista joita peleissä on tullut vähemmän eteen ja harjoiteltua. Puolustus.

Vaihtelevat vastukset opettavat ja tuovat uusia elementtejä opeteltavaksi. Kehitystä tapahtuu ja peleissä on mukava seurata, miten yhteispeli paranee, syötöt lähtevät ja kiekko kulkee.

Mukana on kolme uutta poikaa ja koko ryhmä on uudelleen kasattu joten vie aikansa kunnes peli kulkee - ja kulkeehan se jo nytkin. Muutamia tosi hienoja syöttöjä ja maaleja nähtiin Ylöjärvelläkin. Syyskauden viimeinen kierros pelataan Hakametsässä viikon kuluttua ja ilmassa on uutta latausta kun vastaan asettuu Tappara Salamat.

Elokuvat ja todellisuus

TV1 lähetti elokuvan Hockey Mom, jossa jääkiekosta kiinnostuneet naiset saavat tarpeekseen miesten puheista, kokoavat joukkueen ja lyövät lopulta miehille luun kurkkuun. Samaa kaavaa toteutti jalkapallon puolella aikoinaan tehty elokuva FC Venus. Elokuvissa voi tapahtua mitä vaan, mutta miten onkaan todellisessa elämässä?

Avustin pyynnöstä alkukesän muutamissa harjoituksissa miesten puistofutis-sarjaan osallistuvaa naisjoukkuetta. Nyt olen - ja pysyn - kaukana näistä jutuista, mutta katsotaanpa miten on puistofutiksessa käynyt. Sarjat on pelattu ja miltä taulukko näyttää?

Ensimmäisessä tapauksessa pisteitä nolla ja maaliero 4-155. Ei ole toisillakaan mennyt yhtään paremmin. Pisteitä niinikään nolla, maaliero 3-129. Kolmannessa tapauksessa voidaan jo puhua jonkinlaisesta sopivuudesta sarjaan, jota kahden ensimmäisen esimerkin osalta ei ole.

Kaikenlaista voi tietenkin harrastaa jos on intoa poimia palloa jatkuvasti - peli toisensa jälkeen - oman verkon perukoilta. Julkisuutta ainakin tulee, jos sitä ollaan hakemassa. Mäkihypyn puolella Eddie "The Eagle" Edwards on yksi esimerkki siitä, miten lajin "ääripäät" keräävät julkisuutta - Nykänen vs Edwards.

Voitot ja pisteet eivät ole harrastusliikunnassa tärkeitä, vaan osallistuminen ja iloinen mieli, mutta missä mennään jos harrastuskauden jälkeen voidaan laskea vain mustelmia, ruhjeita ja - kuten nytkin on käynyt - murtuneita käsiä ja sormia? Muistan hyvin, miten ensimmäinen kysymykseni ensimmäisissä harjoituksissa olikin: "Onhan teillä vakuutukset kunnossa?"

Pelasin itsekin puistofutissarjaa joukkueessa Kruutin Pallo 90-luvulla ja meno oli silloin aika vauhdikasta. Ohessa muutama Aamulehdessä julkaistu sarjataulukko ajoista joilloin pelattiin vain kahdessa lohkossa ja joukkuemäärä sarjassa oli pieni. Muutama näistä joukkueista on mukana vieläkin. Kruutin pallon tarina jäi kahteen kauteen, joista tässä ensimmäisen kauden sarjataulukot.