Ulkojäät tulivat

Ulkojääkausi on saapunut. Kolme tuntia Kallen puistossa ja pojan terät näyttivät kuin niillä olisi läpi kivien luisteltu. Niin varmaan olikin, sillä kovista pakkasista huolimatta sora paistaa vielä paikoin läpi. Ohutta on alkutalven jää.

Vajaan tunnin aikaväli harjoituksiin lähtöön ei antanut mahdollisuutta teroituskierrokselle, joten niillä terillä mentiin jotka alta löytyy. Erilliset ulkoluistimet olisi tähän saumaan kova veto, joten pitänee harkita asiaa. Lähipuiston teriä ahmiville jäille on kuitenkin kova hinku päästä, sillä siellä on kaverit ja höntsypelit muodostuu. Koulukadun tekojää on hyvälaatuinen, mutta kaukana, kaukalossa ahdasta ja pelejä ei synny.

Hyvät pakkastalvet synnyttävät ja pitävät vielä piha- ja puistopelitraditiota hengissä. Omatoimista harjoittelua ja pihapelien autuutta tuodaan kovasti esiin nousevien junnutähtien kohdalla. Näinhän asia onkin, sillä kehitys vaatii paljon peliä myös omalla ajalla, mutta seurojen osuutta ei pidä kuitenkaan väheksyä. Jos pelkillä pihapeleillä huipulle noustaisiin, olisin minäkin sinne noussut - sen verran paljon tuli kiekkoa ja palloa hakattua Herralahden jäillä ja Yrjönkadun sisäpihan asfalttitantereella.

Kun näissä kuvioissa talvi loppui, siirryttiin kesäkauteen ja silloin vasta pelit alkoi. Ja mailoja meni. Asfaltilla hakatessa mailat kuluivat lavoistaan ohuiksi tikuiksi hyvinkin nopeasti. Jossain vaiheessa kauppoihin alkoi ilmestyä muovisia lapoja, joita sitten soviteltiin puuvarsiin. Lavat taivutettiin kuumentamalla niitä ensin lämpimässä vedessä ja taivuttamalla ne sitten patterin välissä sopivasti kaarelle. Ja nehän kesti sitten koko kesän.

Niistä peleistä on jäänyt mieleen myös maalivahtien varusteet. Nykyajan kaupasta saatavia pihalätkävarusteita ei ollut, joten niiden virkaan ajoivat pesäpalloräpylä, pelihanskaan sidottu vaahtomuovista leikattu kilpi, sekä tärkeimpänä varusteena isoista vaahtomuovin paloista tehdyt polvisuojat.

Kypäriä tai maskeja ei käytetty edes maalivahdilla, mutta laukauksia viljeltiin aika surutta. Jossain pelissä eräskin maalivahti katkoi etuhampaansa "irtipoikki" kun sai tennispallosta laukauksen suuhun. Pienemmät "ihottumat" ja ruhjeet eivät ole jääneet mieleen, vaikka luultavasti niitä on sattunut melkein jokaisen pelisession aikana.

Pihapelit synnyttävät muistoja ja legendoja jotka elävät omaa elämäänsä.

Maistuu hyvältä

Hämeen aluesarja jatkuu huomenna Seinäjoella ja vastassa on paikallinen S-kiekko. Tapparan mies teippaili jo illalla mailaansa. Valkoista erkkaa olisi pitänyt olla, mutta viimeinenkin rulla oli tällä kertaa loppu. Mustaan oli siis tällä kertaa tyytyminen.

Uusi teippaustyyli oli myös hakusassa, huomasin sivusta touhua seuratessani. Teipin katkaisu tapahtui puremalla. "Maistuu hyvältä, tämä on kunnollista teippiä". Pelistä on varmaan odotettavissa hyvää, kun kerran erkkakin kutittelee makuhermoja. Viimeistely vielä päälle ja maila oli valmiina sunnuntain koitokseen.

Isänpäivä

Ihmeisä saa vielä kantaa viittaansa. Osaa ja pystyy, tekee mitä vaan. Korjaa autot ja koneet, rakentaa tyhjästä vaikka avaruusbotskin ja osaa vielä lentää sillä kuuhun asti. Tunnistaa linnut ja muut eläväiset, osaa luistella, pelata ja käyttää tietokonetta.

Muistaa, jaksaa, suoriutuu, venyy, paukkuu joka suuntaan, taipuu kuin suolaheinä tuulessa - mutta "pojong" suoristuu taas entistä ehompana. Lentää tärkätty viitta tyylikkäästi takakenossa pelastamaan hätään joutuneet.

Isä on ihmeisä vielä kaksitoistavuotiaalle, mutta epäilys alkaa herätä. Onko se ja pystyykö se kaikkeen tuohon? Ei se pystykään... eikä ole koskaan pystynytkään. Valokeilassa on kuitenkin mukava paistatella vielä hetki. Kaikki hiipuu aikanaan ja totuus tulee esiin.

Poika kasvaa ja on eräänä päivänä isompi, vahvempi ja fiksumpi - kuin isänsä.

E.S.T. - From Gagarin´s Point Of View

Keskittymällä onnellisemmaksi

Keskittyminen on urheilussa ja harjoittelussa yksi tärkeimpiä elementtejä onnistumisen kannalta. Tämän lisäksi asialla näyttäisi olevan myös muita puolia, sillä keskittyminen tekemiseen tekee myös ihmisen onnellisemmaksi.

Ylen tiedeuutisista voi lukea lisää.

Videon synty

Kuluva viikonloppu on peleistä vapaa ja ohjelmassa puolentoista tunnin harjoitukset Hakametsän ykköshallissa. Pihalle on pystytetty makkarakoju ja syy selviää hallin käytävälle siirtyessä. Nuorempien juniorien turnaus käynnissä ja viimeisiä pelejä saatetaan loppuun kaukalossa. Pelaavat jaetulla kentällä ja kahta peliä samaan aikaan. "Ysikasit" pelasivat aikoinaan poikittain, nyt mennään pitkittäin. Muuten samat kuviot.

Klonk, klonk, klonk... pyöräkassi kolahtelee joka portaalla kun siirrytään alas pukukopeille. Ulkoremontti on kesken ja perinteinen luiska pois käytöstä. Siirrytään ovesta jossa on iso Ilveksen logo ja teksti: "Vain pelaajille ja valmentajille". Klonkutellaan alahallin käytävälle.

Joona painelee alkulämmittelyyn ulos ja seurailen nuorempien viimeiset pelit loppuun kaukalon laidalla. Janne Ojanen käyskentelee alakäytävällä, varmaan oma joukkue - Timantit - on jo pelinsä pelannut. Hienoa nähdä kokenut pelimies ihan nuorimpien vetäjänä.

Ysikasi-ryhmä palailee lämmöiltä ja keräilee kassejaan. Huoltaja viuhtoo ohi ja kyselee kopin numeroa. Huikkaan tietämättömyyteni ja seurailen tilanteen edistymistä. Pukukoppi selviää ja alkaa uskomaton ryntäys. Kopissa on oltava jotain hienoa ja tavoiteltavaa, sillä sinne syöksytään jopa kassien pyörät kattoa kohti sojottaen. Vielä ei lue pelurin nimi hyllyn reunassa. Nopeimmat vievät parhaat paikat.

Käytävälle tulee vähitellen tilaa, joten pääsen siirtymään portaikkoon ja sitä kautta kohti hallin katsomoa. Matkalla sinne on vuorossa ajatusten vaihtoa hallin B-käytävällä ja kameralaukun nouto autosta. Makkarakoju on tällä välin purettu. Myynti loppui kuin seinään kun pilli kentällä vihelsi viimeisen pelin päättyneeksi. Eipä haittaa, sillä ruokapöydän kautta on hallille tultu.

Siinä se on koko komeudessaan - Hakametsän halli. Molemmin puolin kattoa roikkuvat ne lukuisat mestaruusviirit, joita on yhteensä uskomaton määrä. Lasken ne. Missään Suomen hallissa ei ole näin paljon mestaruusviirejä - eikä tule.

Siirryn katsomon yläosaan ja availen kameralaukun valmiiksi. Lehdistöpöydällä on vielä kansio ja muuta materiaalia ringeten MM-kisojen jäljiltä. Suomi voitti edellisenä päivänä tällä paikalla mestaruuden. Kaivan kameran ja otan muutamia yleiskuvia. Yksi niistä päätyy myöhemmin tämän blogisivun taustakuvaksi.

Kello raksuttaa ja vähitellen Tapparan 98 AAA-pelaajan valuvat yksi kerrallaan jäälle. Maaleja siirrellään paikoilleen ja ryhmä valmistautuu lämmittelemään. Otan vielä muutaman yleiskuvan ja vaihdan videokameraan. Toiminta alkaa.

Kuvatessa aika menee nopeasti. Välillä tavallisia otoksia ja taas videokuvaa. Harjoitukset vaihtuvat, kamera pyörii ja akkujen teho alkaa hiipua. Ennakosta poiketen en lähde kiertämään kaukalon laidalta lähikuvaa, vaan tyydyn tällä kertaa kuvaamaan vain yhdestä paikasta.

Harjoitusten loppu lähenee, joukkue vetää viimeisen vedon ja samalla akun teho hiipuu. Aika hyvä ajoitus. Koko joukkue vetää vielä nopeuskisan päädystä siniviivalle. Kaksi nopeinta palkitaan suihkukomennuksella. Ensimmäinen startti ja tämähän on Joonan laji - suihkunhimoinen rykäisy, tuuletus vielä siniviivalla ja ensimmäisenä koppiin. Uusi kierros käyntiin - ja uudet suihkumiehet.

Loppulenkiltä tulijaa odotellaan lopuksi hallin käytävällä ja sitten kotimatkalle. Harjoitukset on tallessa muistikortilla ja 15 minuutin kooste suunnitteilla. Kyllä tätä kelpasi dokumentoida ja tässä lopputulos. Näyttelijät ainakin pistivät parastaan.

Höntsäilyä

Höntsäily on kivaa. Ongelmana on koota kaverit ja löytää pelikenttä. Joskus tämä onnistuu, mutta olosuhteiden luomiseen voi tarvita apua. Uusi palvelu tarjoaa Tampereella kentän ja pelikaverit maksua vastaan.

Kävin testaamassa salibandyvuoron Saukkolassa ja huomasin että alaselkä on olemassa - ja reidet. Sen verran aikaa on viimeisestä pelituokiosta, vaikka puntit on tehty ja muutakin liikuntaa harrastettu.

Viikottaisen vakiovuoron ongelma on - niin - viikottainen vakiovuoro. Jos aikataulut eivät siihen taivu, tai et halua maksaa koko kaudesta, Höntsy-palvelun tarjoamat vuorot eri lajeista ovat ratkaisu. Lajia voi vaihtaa ja vuoroilla käydä silloin kun sopii.

Tarjolla on sählyä, futsalia, koripalloa ja talven tullen jopa jäävuoroja. Hyvä niin, sillä Tampereella on vaikea löytää höntsäilyporukkaa ulkojäiltä. Koulukadun kentätkin ovat turhan ahdas junnujen laukausharjoitusareena. Pelejä ei sinne muodostu, niihin ei ole kiinnostusta, eikä tilaa, eikä ilmeisesti perinteitäkään?

Palvelu on uusi, joten mielenkiintoista nähdä miten se lähtee pyörimään syksyn ja talven mittaan. Riittääkö osallistujia? Voi olla että tämä jää tavaksi. Pitkään pyörinyt salibandyryhmittymä Team Torstai hajosi keväällä. Syksyn salikausi innostaa kuitenkin tarttumaan taas mailanvarteen. Uusin kuvioin tällä kertaa.

Me ollaan kontiaisia kaikki...?

Suomi siis juhli tänään ringette-kultaa Tampereella hienoissa tunnelmissa. Onnittelut voitosta!

Mailat tuon lajin pariin tulevat muuten jääkiekon puolelta. Siellä huoltajien pahin harmi onkin mailavarastoihin helposti pesiytyvä lapamato. Onneksi lavattomiksi syödyt varret voidaan kiikuttaa ringette-joukkueille uusiokäyttöön.

Lapamatoa pöllytellään mailoista seuraavan kerran 98-junnujen toimesta sunnuntain harjoituksissa Hakametsän ykköshallissa. Samassa paikassa missä ringettemestarit nostelivat tänään voittopystiään. Harjoituksia ja MM-kisoja Hakametsässä - mutta kuinka kauan?

Hakametsän jäähalli on nimittäin jäämässä jääkiekon historiaan. Mikäli uusi Keskusareena saa betonia alleen, kiekkoilu historiallisessa vanhassa hallissa loppuu. Halli ei nyt ihan purkuun joudu. Suurhalli-hankkeen myötä Hakametsän ykkönen saa antaa tilaa muille lajeille jo muutaman vuoden sisällä. Remontin jälkeen käytössä olisi uusi sisäliikuntakeskus.

Keskusareena poikkeaa mukavasti muista vireillä olevista rakennussuunnitelmista Tampereella, sillä se rakennetaan maan päälle - ja vieläpä rautatien ja betonilaatan päälle. Keskustan parkkihallia ja Näsijärven rannan ohitustunnelia jyrsitään ja suunnitellaan maan alle.

Tuntuu siltä, että Tampere tosiaan tarvitsee jotain virkistävää, näkyvää ja konkreettista. Koko ajan vaan pyritään maan alle. Kuka nyt haluaisi viettää aikaansa esim. Hervannan jäähallin uumenissa yhtään pidempään kuin on pakko? Jos ihmisen olisi tarkoitus elää maan alla, sillä olisi lapiomaiset eturaajat ja se söisi pääasiassa kastematoja - kuten kontiainen.

Jätetään maanalainen elämä kontiaisille ja annetaan uuden toivon tornien nousta kohti korkeuksia (kuvassa). Ja seuraavat MM-kisat Tampereelle - ei vain ringetten, vaan ne seuraavat jääkiekon kotikisat?

Rengas liikkuu

Osuin sattumalta tv:n kakkoskanavalle seuraamaan ringetten ensimmäistä finaalia, jonka Suomi lopulta käänsi edukseen Kanadaa vastaan jatkoerässä. Jännittävää katsella ja lajihan on hieno.

Mukava olisi käydä ihan paikan päällä seuraamassa toista finaalia, varsinkin kun aivan lähinurkilla kisoja pelataan - Tampereen Hakametsässä. MM-kisat on aina MM-kisat ja hieno nähdä kun Kanadaa viedään.

Ringetten renkaita käytettiin jonkin verran myös nuorempien kiekkojunnujen harjoituksissa. Näin saatiin vaihtelua jäälle ja peleihin ihan uudenlainen ajatusmaailma kuin kiekon kanssa pelatessa. Peli nimittäin muuttui huomattavasti kun heitin peliin renkaan ja mailat käännettiin ympäri.

Useampi dominoiva pelaaja kentällä vaihtui. Nopeat ja vikkelät luistelijat, joilla kiekonkäsittely oli taidoissa hieman jäljessä muista, pääsivät nyt oikeuksiinsa. Rengasta on helppo kuljettaa ja pitää hallussa. Heikommat luistelijat eivät enää pysyneet perässä ja omatuista mailankäsittelytaidoista ei suurta etua saanut näissä peleissä.

Käyttämällä rengasta pienpeleissä pystyi helpommin opettelemaan ja keskittymään itse liikkumiseen pelin sisällä, paikanhakuun ja vaikkapa pään pystyssä pitämiseen. Rengas kun pysyy mukana, eikä vaadi niin kovaa keskittymistä kuin kiekko - varsinkin jos taidot ovat vielä kehitysvaiheessa.

MM-kisat siis jatkuu vielä ja Suomi on menossa kohti mestaruutta. Jos halliin ei pääse, tunnelmia voi tarkastella virallisen kisasivuston kautta. Jääurheilua tämäkin - ja isolla Jiillä.