Grouph

Tämäkin on nähty. 2-10 tappiopelistä voi tulla kotiin tyytyväinen pelimies. Jatkosarjan edellisissä koitoksissa maalipaikkoja on ollut useampiakin, mutta nyt lopulta se gorilla vierähti harteilta. Läpiajo ja ohjaus vasemmalta tolpan kautta sisään.

Sikäli mielenkiintoista, että juuri näitä läpiajoharhautuksia kiitävä laituri harjoitteli maanantain ulkojäillä. Harjoittelu tuo rutiinia, rutiini tuo onnistumisia, onnistuminen tuo lisää onnistumisia. Mikään ei tule itsestään ja työ tuottaa tulosta.

Jäällä kun noita pelimiehiä katselee, niin jokaisella on omat vahvuutensa. Peli sujuu kun pelaa niillä omilla parhailla avuillaan. Heikkoja ominaisuuksia voi koko ajan kehittää, mutta käyttää vahvoja alueitaan kun hetki lyö. Miksi lähteä käyttämään jotain muuta kuin vahvinta asettaan?

Maalintekijä

Teljän lukiossa osuin ensimmäisen kerran kohdakkain pelimiehen kanssa. Itse olin vielä alemmilla luokilla, mutta ruokajonossa ei voinut olla huomaamatta jääkiekkoilijan alkua, joka mustan silmänsä kanssa oli kuin liigaottelusta tullut. Ja niin muuten olikin.

Siihen aikaan paikka liigajoukkueessa oli vasta löytymässä ja lukuisat maalikaudet häämöttivät edessä. Homma lähti kuitenkin alkuun rivakasti mestaruudella vuonna 1978. Siitä voi katsoa maalitehtailun alkaneen.

Olen Isomäen seisomakatsomosta nähnyt vuosien varrella kymmeniä, ellen satoja pelimiehen maaleja. Yksi tärkeä seikka korostui ja se oli laukausten määrä. Kaava on yksinkertainen - paljon laukauksia, paljon maaleja - eikä se millään tavalla himmennä lopputuloksen arvoa.

Suomalaisen jääkiekkoilun suuri maalintekijä. Ässien ässä. Yksi on poissa, mutta pelit jatkuvat muiden soturien voimin. Periksi ei anneta milloinkaan.

Java 1959-2011

Luonnonjäitä ja muuta mukavaa

Rautakorpi puhuu asiaa Aamulehden nettisivuilla. Seurat, valmentajat ja vanhemmat saavat kukin oman osansa tästä listasta mietittäväksi. Juniorikiekkoilua hallitsevat kalleus, liiallinen kilpailuttaminen ja epäterve ilmapiiri. Näihin ajatuksiin voi kyllä yhtyä.

Luonnonjäät ovat tällä hetkellä myös kovasti puheen aiheena. Tulevaisuuden toivot kuulemma harjoittelevat siellä aina kun vain on mahdollista. Onko siis tosiaan näin? Uskaltaisin väittää jotain muuta. Tänään pistäydyimme hyväkuntoisella luonnonjääkentällä parhaaseen aikaan alkuillasta. Jää oli hyväkuntoinen, lumesta puhdas ja sää mitä parhain - selkeä nollakeli. Kentällä käytössä kaksi ehjää rautakehikkoista maalia. Olosuhteet ei voi enää paremmaksi tulla - koulupäivä ohi ja työt tehty tältä päivältä.

Paljonko siis oli kiekkoilijoita ja muita luistelijoita yhteensä? Reilun tunnin aikana tasan kaksi - minä ja poika. Kuten Rautakorpi esittää: Miten luonnonjäät saadaan oikeasti käyttöön - ei vain puheissa, vaan myös käytännössä?

H-hetki

Hämeenlinna on jännä paikka. Viikonloppu käynnisti aluesarjan jatkopelit ja Joonalla oli Altiuksen riveissä sangen vaihteleva viikonloppu - vai mitä sanotte tästä. Ensimmäinen peli hyökkääjänä, toinen puolustajana loukkaantunutta paikkaamassa. Yksi syöttöpiste, yksi tolppaveto, yksi läpiajo ja maalipaikka molarin suojiin, yksi hyvin heppoinen jäähy, yksi sangen merkillinen jäähy (koska ei ollut edes kentällä kun tapahtui). Siinä vasta lauantain ykköslistaa, sunnuntain pelistä en tiedä kun en ollut paikalla.

Lauantain peleissä kumpikaan Tapparan joukkue ei jostain syystä ollut oma itsensä. Parasta osaamista ei näytetty. Ei myöskään tuomarien taholta - olipa joku tarjoamassa katsomosta omia silmälasejaankin apuvälineiksi. Hikisiä hetkiä Hämeen hegemoniahurmoksessa.

Ensi viikonloppuna pelit jatkuvat Jyväskylässä ja sitten onkin pitkä putki Hervantaa. Kyseessä on sananmukaisesti Tapparan kotiluola (50 metriä kun maan alla pelataan). Kevät lähestyy, pelit paranee?

Gaala

Menneen vuoden urheiluhuiput palkittiin tänään TV:n Urheilugaalassa ja sen tärkeimmän pokaalin nappasi suunnistaja Minna Kauppi, joka innoissaan repi mekkonsa ja hukkasi toisesta palkinnosta "kiekon". Lopputunnelma oli kuin missikisoista - kruunu putoilee kimallesateessa ja valot välkkyvät.

Moni muukin urheilija, joukkue tai vaikuttaja sai ansioistaan oman pystinsä - joka muuten näkyy viereisessä kuvassa ja muistuttaa suuresti käsipunnusta. Hmmm. Voittajilla taitaa "haba" kasvaa?

MM-kisat kultaisesti kuitannut salibandymaajoukkue valittiin nyt vuoden joukkueena. Kisojen aikaan käytiin keskustelut siitä, onko laji edes oikeaa urheilua. Kyllähän se sitä on, ja harrastajana olen myös huomannut että hiki tulee ja sykkeet on korkealla - menee jopa jääkiekkosta yli. Kova laji.

On myös esitetty näkökulmia siitä, että olisi kaksi erillistä lajia - salibandy ja sähly - mutta omasta mielestäni salibandyä pelataan myös siellä koulun saleissa. Mailat on nykypäivää, taitotaso hyvä ja henki sama kuin muovikaukaloissakin. Sählyksi nimittäisin oikeastaan sitä 80-luvun koulun liikuntatunneilla löysävartisilla mailoilla pelattua pallonlyöntipeliä, jossa pesäpallo/golfswingi-tyyppisillä yrityksillä huidottiin pelivälinettä salin päästä päähän. Näistä ajoista on tultu mahtiloikin eteenpäin.

Gaalalla ja voittajien valinnoilla on paikkansa, vaikka lajeja onkin vaikea arvottaa. Maku- ja arvostuskysymyksistähän näissä kyse ja urheilutoimittajilla oma näkemyksensä. Jos joku urheilija ei listoille mahdu, niin on ainakin joku joka arvostaa - fanit ja kansa.

Onnittelut voittajille!

Uutta putkea alle

Takuukatselmuksessa olleet luistimet saapuivat lopulta kierrokseltaan. Itse asiassa liikkeessä odotti uusi pari, joten maahantuoja otti vastuun asiassa. Koska tilanne eteni näin, lähdettiin samalla vaivalla hakemaan uutta ratkaisua luistinpulmaan. Täyden vaihtorahan turvin siirryttiin Bauer-osastolle, josta haettiin hyvää ratkaisua. Ja se löytyi.

Junnujen luistimien valinta voi olla ongelmallista, sillä jalka kasvaa kovassa tahdissa ja muuttaa muotoaan, myös kehon mittasuhteet muuttuvat kasvun myötä. Luistelukin opetellaan eräällä tavalla uudestaan. Juniorit eivät vielä pysty analysoimaan omia luistimiaan ja tuntemuksiaan riittävästi, joka hankaloittaa valintoja.

Ensimmäiset harjoitukset on uusilla putkilla viety läpi ja peukalo pystyssä sieltä eilen tultiin. Luultavasti ollaan hyvään suuntaan menossa. Välineiden kanssa voi mennä kerrasta nappiin, mutta on joskus syytä testata ja hakea parhaat ratkaisut. Pala kerrallaan kuntoon.

HIFK - Ässät 0-1 toinen erätauko