Yhtenäisellä rintamalla

Hämeen aluesarja jatkui sunnuntaina Lieskojen voitolla ja tasapelillä Tampereella. Pelitaidot kehittyvät ja otteet kristallisoituvat kauden edetessä. Kun yksilö fokusoituu paremmin pelin ytimeen niin koko joukkueen kuva pehmenee ( mennäänkö tässä lauseessa jargonin lähteille? ).

Sarjan E98 ja lohkon 3 tasainen keskikasti on muodostunut ja asiat ovat pienestä kiinni. Pelit ovat tasaisia näiden joukkueiden välillä ja sehän on hyvä asia - kunhan tuomarit pysyvät tiukkojen pelien vauhdissa mukana. Jos ote kirpoaa - näin valitettavasti välillä näyttää käyvän - peli voi kääntyä mihin suuntaan tahansa.

Tuomarit voisivat peleissä valvoa lähituntumassa myös miten kättelyt sujuvat ja mitä kieltä jonossa käytetään. Luultavasti tämä ei kuulu viralliseen toimenkuvaan, mutta saisi siihen sisällyttää. Kun tässä iässä opetellaan käytös, on myöhempinä ikävuosina helpompi hallita tilanteita. Oppi menee nyt paremmin perille.

Jalkapallon puolella on otettu tiukka kanta sopimattomaan kielenkäyttöön ja näistä jaetaan selkeästi huomautuksia ja rangaistuksia. Miksi samaa linjaa ei voisi kehittää myös jääkiekon puolella?

Maalivahdit pelasivat sunnuntain vähämaalisissa peleissä kiitettävät suoritukset, niin Lassi kuin Väinökin, jolle erityismaininta rankkarin torjumisesta, voitosta ja hyvistä otteista edelliskauden joukkuettaan vastaan. Tiukka paikka lähteä peliin torjumaan.

Loppuvuosi jatkuu vielä muutamalla Lieskojen pelillä, Salamilla niitä tulee tuplaten. Joukkueiden koot ovat pieniä joten tarvittavia pelaajalainoja varmasti tullaan joukkueiden sisällä näkemään. Lomat, sairastelut yms. esteet aiheuttavat oman katonsa pelipäivinä. 

Onneksi siirrot ovat sääntöjen mukaan sallittuja ja mikä sen suotavampaa koska samaa harjoitusryhmää ollaan. Muutenkin joukkueiden välistä yhtenäisyyttä pitää korostaa ja vahvistaa sillä onhan kaikkien yhteinen nimittäjä - ei enempää ja vähempää kuin - Tappara. 

( Photo by JSS © 2008 ) 

Hallista keikalle

Loppuvuosi on vuoden kiireisintä aikaa. Harjoituksia peleineen riittää ja lähestyvä joulu tuo perheille omat extramenonsa.

Keskiviikon tasojäillä ei tällä kertaa nähty Barkovia, joka kuluneella viikolla hyppäsi liiga-Tapparan ohjaimiin. Aika ei taida jatkossa riittää junnujen treeneihin, sillä pahnan pohjimmainen pitäisi herättää henkiin. Tavoitteena saada verkot heilumaan myös vastustajan päässä ja suunta ylöspäin. Saa nähdä miten Tapparan käy.

Tasojäiltä ponkaistiin Ferrarin renkaat sutien suoraan koulun joulumyyjäistapahtumaan. Juniorin keikka basson varressa odotti.

Muiden tapahtumien lisäksi myyjäisissä oli siis tarjolla elävä jukebox. Listasta sai valita biisin, maksaa sen kassaan ja bändi lähti soittamaan. Aika hieno idea.

Pelit jatkuu, keikat jatkuu. Erilaiset harrastukset tasapainottavat toisiaan. Joulujuhlassa soitto soi taas ja siihen mennessä on myös syyskauden pelit pelattu. Toivottavasti verkko on heilunut tiuhaan - myös liigajoukkueen toimesta.

( Photo by JSS © 2008 )

Leikki

Tänään 20.11. vietettiin Lapsen oikeuksien päivää ja teemaksi nostettiin lapsen oikeus leikkiin. Unicef on teettänyt tätä varten tutkimuksen kuudesluokkalaisten suhtautumisesta leikkiin, liikuntaan ja harrastuksiin.

Tutkimus osoitti mm. sen, että omaehtoinen leikkiminen ja liikunta, ohjatut harrastukset, sekä maaseutumainen ympäristö tukevat lapsen itsetuntoa. Esille tuli myös se, että lasten liikunnan liika kilpailuhenkisyys taitaakin olla enemmän vanhempien ( aiheeton ) huoli. Lisää asiasta tämän linkin kautta.

Sopivasti päivään liittyen (?) jääkiekkoryhmä järjesti lasersotatapahtuman pojille paikallisessa alan yrityksessä. Liivit niskaan ja joukkueet metsästämään pisteitä. Uusi tekniikka on muuttanut sotaleikkien välineet ja ympäristöt, mutta pojat ovat edelleen samoja poikia.

Viime aikoina on Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien herättäminä puhuttu lasten - ja lähinnä siis poikien - pyssyleikeistä ja siitä ovatko ne miten vahingollisia. Aikojen alusta pojat ovat kuitenkin sotaleikkinsä leikkineet ja niin varmaan tulee jatkossakin olemaan. Tässä ajassa on jotain muuta vialla. Lasten leikit eivät selitä kaikkea.

Eräässä päiväkodissa yrittivät muuttaa leikkien suuntaa keräämällä kaikki aseet, miekat ja muut sotalelut pois. Tuloksena oli se, että poikaviikarit söivät näkkileivistä itselleen pyssyt ja sota jatkui. Sen jälkeen palattiin takaisin vanhaan käytäntöön. Antaa lasten leikkiä, sillä sitähän se vaan on - kunhan turvallinen raja säilyy. Aikuiset ei aina ymmärrä. Se on vaan leikkiä.

Tuplakriisi kaupungissa

Talven ensilumi saapui Tampereelle. Peite on heikko ja pysyvää saadaan odotella vielä pitkä tovi, mutta onhan tuo silti pieni piristys synkkään syksyyn. Sitä tarvitaan sillä Tampereella on kriisi. Ja paha.

Jos TPS torstaina voittaa pelinsä, on perjantaina Hakametsässä vastakkain kaksi liigan peränpitäjää - Tappara ja Ilves. Tätä päivää ei moni olisi halunnut olla näkemässä. Heikompaakaan ei voi pilkata kun oma joukkue on yhtä huonossa hapessa. Kaikki ilo viety.

Tutkittu juttu on se, että suosikkijoukkueen menestys vaikuttaa suoraan kannattajan yleiseen olotilaan. Huipulla surffaillessa ei mikään elämän vastoinkäyminen tunnu miltään, mutta kun peli ei kulje elämältä putoaa pohja. Ruoka ei maistu, rouva nalkuttaa, työkaverit vinoilee, koirat ruikkii kintuille ja sitä rataa.

Patasydämen syntymässä saaneena toimenkuva on lähinnä empatian jakaminen, mutta toivotaan tilanteen kääntymistä pikaisesti parempaan suuntaan. Muuten koko kaupunki putoaa pimeän ja hyisen kosken syövereihin. Ja onhan hyvin mahdollista että perjantaina putoaa ensimmäinen - valmentaja nimittäin...?

Kiekkoa kaikille

Mitä yhteistä on Mikki Hiirellä ja suomalaisella jääkiekolla? Molemmat ovat päässeet kypsään 80-vuoden ikään. Hiiri tänään ja Suomen Jääkiekkoliitto tammikuussa.

Sanonta mikkihiiri on urheilukentillä lähinnä pilkkaava nimitys, vaikka kaukalossa pienempikin voi pärjätä. Saku Koivu on kokoaan suurempi mies myös Kanadassa ja oli mukana Tupu, Hupu ja Lupu-ketjussa joka niitti mainetta Suomelle.

Kirjailija Juha Seppälä - tunnettu Ässä-kausikorttilainen - rinnasti aikoinaan osuvassa lehtikolumnissaan kiekkomiehemme Teemu Selänteen disneymaailman edustajaksemme USA:n länsirannikon unelmakaupungissa.

Nämä kaksi suomalaisen jääkiekkoilun kirkkainta kiintotähteä olivat muiden joukossa mukana kiekkoliiton juhlavuoden kiertuebussissa. Eivät henkilökohtaisesti, mutta valokuvien, palkintojen ja esineiden kautta.

Bussi oli aikataulun mukaisesti Hakametsässä tänään ja käväistiin paikalla Joonan kanssa tutkimassa esille tuotu anti. Tarjolla oli tiivis katsaus ja kaari suomalaisen jääkiekkoilun alkutaipaleilta tähän päivään. Mausteena ne pienet tähtihetket niin yksilötasolla, kuin maajoukkueenkin parissa.

Ja poistuessa lyötiin lähtijöille juhlakiekot käteen ( Made in Czech Republic... hmm? ). Kuin Mikki Hiiren korvat konsanaan. Onnittelut pitkästä taipaleesta. Kiekkoa kaikille.

Leijonat liikkeellä

Jääkiekkoliitto täyttää 80 vuotta ja tapahtuman kunniaksi museobussi kiertää maata. Tarjolla Canada-maljaa, aitoja pelipaitoja sekä muuta tavaraa höystettynä äänellä, videolla ja valokuvilla.

Tampereella vierailu tapahtuu tiistaina 18.11. Tappara - Pelicans ottelun yhteydessä. Muut Liiga- ja Mestis-paikkakunnat sisältävä aikataulu löytyy tästä linkistä.

Asian toinen puoli

Jokaisen jääkiekkovanhemman olisi välillä hyvä päästä kokeilemaan mitä on jääkiekkoharjoitus. Siis ihan kaukalossa ja tekevänä osapuolena. Miltä siis tuntuu tehdä samat harjoitukset kuin poika tekee neljä kertaa viikossa. Vaikka vain kerran kaudessa.

Yksikin harjoituskerta selventää ajatuksia ja auttaa ymmärtämään että asiat eivät ole aina niin helppoja miltä ne katsomosta näyttävät. Toisaalta tulee myös ymmärrystä siitä, miksi se on niin kivaa että sitä jaksaa tehdä neljä kertaa viikossa.

Ammattilaisten vetämänä luisteluharjoituksia, kiekonkäsittelyä, syöttöjä ja laukauksia. Lopuksi peliä ilman vaihtomiehiä niin että kieli roikkuu lähes jäänpinnassa kuivana kuin Saharan hiekka. Viikonloppuna tuli kokeiltua. Kiitos tilaisuudesta.

Ehkä tästä voi kehitellä lisäkuvioita siirtyä välillä taas jääpelien pariin - pitkän ( liian pitkän ) tauon jälkeen. Ainakin yhdellä peliryhmällä on tarvetta lisämiehille. Mutta odotetaan nyt ensin alaselän jumin avautumista ja tunnetta siitä, että omistaa jalat - eikä kahta halonpalaa.

Ison ladon ihmeet

Hämeen aluesarja jatkui lauantaina Längelmäki-hallissa. Tämä maaseudun perinteiseen punasävyyn maalattu, ladolta näyttävä urheiluhalli säilyttää omaleimaisuutensa myös sisätiloissa. Hyytävää kylmyyttä pehmentävät puurakenteet yhdessä sarjan isoimman kaukalon kanssa tuovat omaperäistä ilmettä alueen pelipaikkatarjontaan.

Tilavat ja lukumääräisesti riittävät pukukopit tekivät pelireissusta miellyttävän kokemuksen. Äänentoisto hallissa on parasta mitä lähialueen harjoitushalleista löytyy. Seinien puurakenne on parempi kuin kaikuva peltikuori. Musiikki soi hyvin ja kuulutuksista saa selvää. Tämä ei hivele, mutta helpottaa audiomiehen korvaa.

Tappara Lieskat otti tänään kaikki tarjolla olleet neljä pistettä. Kotijoukkue JLS - Jokilaakson Lätkä-Sudet - teki ensimmäisestä koitoksesta piinaavan. Johtuiko kylmästä hallista vai pitkän pelimatkan puuduttamista pelaajista, mutta parhaassa iskussa ei liikkunut niin luistin kuin kiekkokaan.

Päivän toisessa ottelussa Lieskoja vastaan asettui KPK. Kyseessä ei ole Kajaanin PalloKerho, eikä Kurikan PunttiKlubikaan, vaan Koillis-Pirkan Kiekko. Toinen pieni, mutta pippurinen seura joka tarjosi astetta kovemman vastuksen kuin JLS. Lieskojen peli kulki nyt aamun unenmuistoista hapuilua paremmin. Kauden parasta peliä joukkueelta tähän mennessä.

Pöytäkirjat saivat yllättävän paljon täytettä jäähyjen muodossa. Kolme käskyä jäähyboxiin pelin aikana ajaa miehen suoraan suihkuun. Tänään Lieskoilta lähti ukko molemmista peleistä kesken tärkeimmän tohinan. Tuomarilinja elää siis tapahtumasta toiseen.

Päivän erikoinen 1. Vaihtoaitiosta ei löydy pelimiehille reittiä WC-osastolle. Ainoa reitti kulkee vain jään ja pelikentän poikki. Huoltajana neuvoin siis ainoaan mahdolliseen paikkaan jonne luistimilla pääsi - tuomarien pukukoppiin. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kopista löytyi kyllä ihan oikea WC.

Päivän erikoinen 2. Hallista löytyy yksi maan mieleenpainuvimmista ja historiallisista jääkoneista. Savupöllähdykset ovat suuta aukovia ja voi pojat sitä veden määrää jonka se jälkeensä jättää. Onneksi kylmä kangistaa ja jää on sen jälkeen kuin parasta silkkiä. Jo pelkästään tämän takia kannattaa ohimennessään piipahtaa. Linkki ja kartta kohteeseen löytyy tästä.

Pressun edestä ja takaa

Hukattua linkkiä - jota kaipailin viime viikon torstaina - ei kaikesta huolimatta löytynyt. Lyödään tiskiin sen sijaan toinen harjoitusvideo. Tätä samaa harjoitetta muunneltuna pojat tekivät tänään tasojäillä - luistimet jalassa ja kiekon kanssa.

Tällä kaudella on 98-ikäluokka jaettu kahteen tasoryhmään, joissa osaa pojista kierrätetään. Ajatuksena on siis samantasoisten harjoittelu omassa ryhmässään. Monissa harjoituksissa saadaan tasaväkisiä pareja, jolloin hyöty on parempi kaikille.

Edelliseen salibandykirjoitukseeni liittyen oli hauska huomata miten asiat voivat kohdata eri näkökulmista. Sen lisäksi, että joku näkee asiat eri tavalla, voi myös tarkastelupaikka olla erilainen.

Avokatsomon blogien aihepiiri liikkuu paljon salibandyn sarjapelien pyörteissä. Joskus myös huomioidaan mitä verhon takana toisella kentällä tapahtuu ( Classic / Team Torstai ). Riippuen siis siitä kuka asioita tarkastelee, päänäyttämö ja kiintopiste voi olla pressun edessä - tai sen takana. Joskus nämä kohtaavat ja se on hienoa.

Vaihtorumbaa ja muuta haittaa

Tulipa taas kerran huomattua miten erilaiset ulkopuoliset tekijät vaikuttavat pelin kulkuun ja ratkaisevat huomattavan paljon miten peli elää. Tässä ne muutamat asiat joita ilman Tekmanni olisi ollut lyötävissä salibandykentällä.

Jos vaihtoruletti ei ole selvä, yksinkertainen ja selkeästi johdettu, energiaa kuluu paljolti muuhun kuin pelaamiseen keskittymiseen. Jos maalivahti joutuu poistumaan kiireiden takia kesken pelin ja uusi mies joutuu kehiin, keskittyminen maalilla alkaa nollasta. Jos tapahtuu loukkaantuminen ja toinen lähtee saattajaksi, palataan alkuun - on vaihtoarpomisten vuoro. Voita siinä sitten.

Kahdelle jälkimmäiselle asialle ei voi mitään. Ensimmäiselle voisi yrittää tehdä. Kaikesta huolimatta nyt on kyse harrasteliikunnasta, joten viis niistä voitoista. Pääasia että hiki irtoaa, on hauskaa ja selviää ehjänä kotiin. Vai miten se nyt olikaan?

Torstai-illan hieno pelitapahtuma. Viereisellä kentällä Classic valmistautui kotipeliinsä, musiikki soi ja valaistustakin oli ottelutapahtumasta johtuen tarjolla myös pressulla erotetulle takakentälle. Kaiken kruunasi kaksi tuomaria. Ihan oikea pelitunnelma. Vain katsojat puuttuivat. ( Ja voitto ).

Kuulaharjoituksia

Poika käyttää ulkoterassia puukuulaharjoituksiin ja selvittelin mitä vinkkejä netti tarjoilee asiaan. LOK-kurssimateriaalista löytyi paljon harjoituksia, mutta kuva kertoo enemmän ja liikkuva kuva vielä enemmän. Tässä videolla muutamia harjoituksia.

Kansiota selaillessa sivujuonteena osui silmään myös taulukko 10-12-vuotiaiden liikuntatekijöiden kehityksestä ja mihin alueisiin harjoituksissa kannattaa painopiste luoda. Tässä siis ne hermotuksen kehittymisen kannalta otollisimmat herkkyysalueet - toisin sanoen: oppi menee parhaiten perille tässä iässä näillä osal-alueilla.

• Koordinaatio
• Reaktiokyky
• Rytmikyky
• Nopeus / Askeltiheys
• Liikkuvuus

Löysin myös toisen aihetta sivuavan videopätkän jonka halusin liittää tähän, mutta linkki katosi jonnekin ( bittiavaruuteen ). Palataan asiaan viikonloppuna mikäli sattuisi vielä löytymään.

Kumit käyttöön

Tampereen jäähalleihin on ilmestynyt tälle kaudelle hyviä apuvälineitä jääharjoituksia varten. Yksinkertainen ja aivan loistava keksintö joka hakkaa muoviset kartiot 3-0. Painoa on riittävästi ja kuminen pinta pitää tötsän paikoillaan jäällä. Helppo käsitellä ja siirtää latomalla tarvittava määrä mailan varteen.

Oivallus on loppuun ajettu mikroauton rengas. Paikkakunnilla joissa kartingia harrastetaan, on kumeja varmaan tarjolla tähän käyttöön. Kannattaa kysellä. Blogi suosittelee.

Päivä huoltajana

Jääkiekkojoukkueen huoltajan päivästä voisi kirjoittaa vaikka romaanin. Tuskin ketään kuitenkaan kiinnostaisi sitä lukea - vaikka joukkueena olisi Montreal Canadiens - eikä varsinkaan jos olisi E98 junnujoukkueesta kyse. Huono idea siis, mutta tapahtumia silti riittää.

Huoltajan tuurauskeikka alkoi kopissa esittelyllä, vaikka kaikki pojat tuttuja ovatkin. Moni jo usean vuoden takaa. Esittely tuotti heti ensimmäisen kommentin penkiltä: "Onnittelut". Minuuttia myöhemmin asiat palautettiin oikeisiin mittasuhteisiin päivän toisella palautteella. "Täytä pullo, palvelija!" Näissä kahdessa kommentissa kulminoituu ilmeisesti joukkueen huoltajan koko toimenkuva. Palvele ja ole onnellinen.

Pullot täyteen, muutamat luistimen nauhat kiinni ja kohta ollaankin matkalla vaihtoaitioon. Lunta muovipussiin kolhujen varalle ja samantien onkin jo ensimmäinen peli käynnissä.

Kesällä uusittujen kaukaloiden ovien lukko on hieman jäykkä. "Paina tosta", opastaa Oskari ja kas kummaa, ovi aukenee helpommin kuin varsinaisesta kahvastaan. Huoltajan homma onkin helppoa - varsinkin kun on fiksuja poikia opastamassa.

Puolivälissä peliä tulee ensimmäinen käynti kaukalossa kun yksi hyökkääjistä on jäänyt jään pintaan. Makaa siellä ja kädet vaan liikkuu. Aina ei tiedä onko jotain vakavampaa. Sillä asenteella pitää kuitenkin mennä ja toimia. Ukko auttaen vaihtopenkille eikä mistään vakavammasta ole kyse. Suurin osa vammoista jäällä taitaa olla enemmänkin henkisiä kolhuja.

Ovea auki ja kiinni. Auki ja kiinni. Auki ja kiinni. Pelin aikana noin ja aika tarkaan kolmekymmentä kertaa. Siinä ne saranat kuluu. Summerin pärähdys, huudot keskialueella ja koppiin kuuntelemaan mikä meni vikaan tällä kertaa.

Parin tunnin tauko ja kaikki alkaa taas alusta. Jääkiekko-ottelu on loppumaton kehä, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan, aina uudestaan ja samanlaisina. Alkuveryttelystä koppiin ja kopista jäälle. Samat rutiinit toistuvat vain pienin vivahde-eroin.

Uusi peli käynnissä ja puolustajat pyrkivät kentälle. Syntyy seuraavanlainen episodi. "Ei vielä, vasta kun pilli on soinut". "Se on vaihto nyt". "Kello on vasta 10:57. Vasta kun pilli soi". Kolmen sekunnin kuluttua pilli soi. Aition ovi auki. Jäälle menevän katse kertoo: "Mitäs minä sanoin. Se oli vaihto." Yritän katsoa perään: "Mutta pilli... ". Jotenkin tuntuu että hävisin tämän sanailun?

Taas on aika kipittää pikaisesti jäälle, sillä näyttää sattuneen ihan oikeasti. Hyökkääjä talutetaan penkille ja haetaan jäitä kolhun saaneen ranteen päälle. Onneksi ei pahempaa tälläkään kertaa ja seuraavassa vaihdossa pelimies on jo kentällä viemässä joukkuettaan voitokkaasti loppuun.

Voittopelin jälkeen kopissa on iloisempi tunnelma. Varusteet riisutaan ja jotkut painelevat jo suihkuun kun muutama ei ole saanut vielä ensimmäistäkään suojusta pois. Ohjelmassa on vesipullojen tyhjennystä ja liian riehakkuuden karsimista. Yksi toisensa jälkeen pelimiehet suoriutuvat kotimatkalle. Pullot ja roskat pois lattioilta. Vessan ja suihkutilojen tarkistus. Sormikkaat, pariton sukka ja yksi juomapullo jäävät kaipaamaan omistajaansa. 

Päivän tuuraus huoltajana päätöksessä. Lieskojen ja Salamien E98 päivän pelitulokset löytyvät täältä.