Tässä tapauksessa käytettiin 24 kg kahvakuulaa, joka sattui olemaan juuri oikean kokoinen tähän käyttöön. Kelpaisiko niksi legendaariseen Niksi-Pirkkaan?
Tästä tulikin mieleeni omakohtainen tapahtuma varusmiespalveluksen ajoilta. Alokkaana olin komennettu työtehtäviin varusvaraston tiskille. Varuskunnassa kierroksella oleva kenraali seurueineen sattui juuri samana päivänä kierroksellaan paikalle.
Varusvarastolla oli tiskiin kiinnitetty puinen "ruuvipenkki", jonka avulla voi muotoilla ja venyttää kutistuneita lakkeja. Lakki pujotettiin penkin hahlojen päälle ja sitten kammesta kiertämällä nämä kaksi hahloa loittonivat toisistaan ja venyttivät samalla lakkia.
Kenraali suunnisti ovelta suoraan luokseni ja tarjosi lakkiaan. Kuulemma oli alkanut kiristää. Kantapäitä yhteen ja toimenpiteisiin. Ja antaa mennä reilusti vaan - kenraali huikkasi kun seurue suunnisti perähuoneeseen.
Ei sitä joka päivä päässytkään kenraalin lakkia säätelemään. Hahlot kiinni, lakki "keinopäähän" ja kampi pyörimään. Ensin varovaiset väännöt, lukitus päälle ja lakki jäi siihen venymään. Lakkia katsellessani muistin kenraalin sanat: Ja antaa mennä reilusti vaan.
No jos kerran kenraali käskee. Poistin lukituksen ja kiersin vielä kampea. Mitään ei tapahtunut. Vielä kierros "pohjiin asti" ja sitten jo tapahtuikin. Kuului uskomaton rusahdus - kuin joku lakin saumoista olisi antanut lopullisesti periksi. Muutama hetki meni paniikissa, mutta sitten sain lakin pois koneesta ja tiskille odottamaan.
Kenraali saapui ja tunsin miten peltipaita kostui selästä. Ukko otti lakkinsa, pyöritteli sitä käsissään ja asetti sen vihdoin päähänsä. Lakki upposi syvälle, todella syvälle. Vain korvat estivät sitä vajoamasta vielä syvemmälle. Kenraali tuijotti minua pitkään ja tiiviisti.
- Alokas. Hienoa työtä. Nythän tämä on kuin uusi.
Seurue poistui paikalta. Hikinen peltipaita liimautui ihooni.
1 kommentti:
Ja kyllähän tämä kelpasi Niksi-Pirkkaan:
http://www.pirkka.fi/albumit/119910-lakin-muotoilu-kahvakuulan-avulla
Lähetä kommentti