Rautaa ja puuta

Mennyt viikko on ollut jääkiekkotoiminnan parissa tiedotuksellisesti aika vilkas. Asioita on siirretty nettisivuille tasaiseen tahtiin. Tämän lisäksi suorat sähköposti- ja tekstiviestit ovat tuoneet oman osansa viestitykseen.

Kauden alku ja loppu tuntuvat olevan vilkkainta aikaa. Kun uusia ryhmiä muodostetaan tai sarjat käynnistyvät, tietoa syntyy jaettavaksi. Keskitalven "peruskausi" taas etenee omaan rauhalliseen tahtiinsa.

Jos nämä kaikki asiat jouduttaisiin toimittamaan tälle isolle ryhmälle paperilla tai suullisesti, toimihenkilöiden urakka olisi melkoinen. Näin on kuitenkin toimittu joskus aikoinaan, kun netti vielä muhi yliopistojen omana projektina.

Toisaalta ei noista ajoista niin kovin kauan ole. Silloin jää oli aitoa ja harjoitukset pidettiin avoimen taivaan alla - viiman ja pakkasen tuodessa oman lisänsä hommaan. Varpaat jäätyivät luistimissa ja räkä jähmettyi pelimiesten neniin pitkiksi puikoiksi.

Karut olivat olosuhteet, mutta mitä niiden vallitessa syntyi? Kovaluonteisia kaukalon työmiehiä. Olisiko nykypäivän kovien urheilulajien ongelma helppo ja netin kyllästämä elämänmeno? Tekniikka helpottaa elämää, mutta helpottaako se liikaa?