Sorsapuiston kenttä Tampereella on legendaarinen urheilupaikka, joka on viime vuosina ollut esillä paikallisissa otsikoissa. Kentälle on kaavailtu isoa monitoimiareenaa ja tehty vaihtoehtoisia, keskustelua herättäviä suunnitelmia liikuntapuistosta. Tänä talvena kentällä kuitenkin on totuttuun tapaan kaksi jääkiekkokaukaloa harrastajien iloksi.

Talven pakkasten myötä kentällä oli eilen sankoin joukoin pelaajia. Pysyvät pakkaset kun vihdoin saapuivat ja mahdollistivat luonnonjääkentät. Jäätä siis oli - melko heikkolaatuisena ja lumikerroksen peittämää - mutta kaukaloon päästiin silti pelaamaan höntsyvuorolla.

Jääkiekkoa on mukava pelata maaleihin. Nyt niitä ei vielä paikalta löytynyt, koska kaukaloiden takaosien suojaverkot oli asentamatta. Maalit siis tulevat aikanaan, ja kaikki sekin tapahtuu perinteiseen tyyliin ja tahtiin. Ulkokenttien hoito on herättänyt koko kaupungissa ihmetystä aikaisemminkin. Mikä siis "maksaa"?

Raskas keli ja raskas olo. Tämän talven jäävuoroilla ei vielä tähän mennessä ole luistin painanut niin paljon kuin tällä kertaa. Olisiko yhtenä syynä ollut iltapäivän hammaslääkärikäynti. Puudutusaine on saattanut valahtaa jalkoihin asti? Leikki leikkinä, mutta iltapäivällä annettu lidokaiini vaikuttaa jopa viisi kertaa pidempään kuin aamupäivällä annettu. Vaikutusta suorituskykyyn voi siis olla. Alan ammattilainen tietäisi.

Luonnonjääkausi on siis avattu. Joonakin viihtyi Messukylän kentällä reilut kaksi tuntia ja salitreenit meni sitten ohi tällä kertaa. Lumi, jää ja talven riemut kiehtovat - niin lapsia kuin aikuisia. Nautitaan siis talven antimista. Ei tätä herkkua kovin kauan kestä. Talvikausi on lyhyt, kun aloituskin siirtyi tammikuun puolelle. Toivotaan ettei se lyhene lopustakaan. Kevät kuitenkin tulee, ennemmin tai myöhemmin.