Itsenäisyyspäivä

Juhlapäivää voi viettää monella tavalla. Urheilijan ja valmentajan päivä voi alkaa vaikka aamulla kello 9 Pirkkahallissa. Näin siis kävi tänään. Futsal-joukkue avasi sarjakautensa kahdella pelillä. TPV Kaukajärvi kohtasi FC Hakan ja voitti lukemin 3-0. Toisessa pelissä TP-49-joukkuetta vastaan jouduttiin taipumaan 1-3. Hieno aamu, hienot pelit.

Pelikierros verotti päivästä sen verran ison siivun, että suunniteltu paraati piti jättää väliin. Itsenäisyyspäivän marssi järjestettiin tänä vuonna siis Tampereella. Tällä kertaa olisin osallistunut vain katsojana. Vuosia sitten tutustuin tapahtumaan Vaasassa marssirivistöstä käsin ja auton lavalla ase tanassa istuen. Kylmää puuhaa - on ensimmäinen muistoni tästä tapahtumasta.

Lämmintä sen sijaan oli tiedossa. Kun iltapäivä oli saatettu loppuun kahvakuula- ja kuntonyrkkeilysessiolla, saunomisella ja hyvällä ruualla, olikin hyvä hetki antaa aikaa itsenäisyydelle. Ajatuksen ja katselun voimin. Perinteinen itsenäisyyspäivän vastaanotto vyörytti eteemme jälleen kerran kansakunnan tekijöitä, näkijöitä ja vaikuttajia.

Urheilublogin silmin katkeamattomasta ihmisvirrasta silmä poimii suuren joukon urheilijoita. Eri lajien edustajia, jotka Suomen kansa on ottanut omakseen. Mukana on erityisryhmien edustajia, maailmanmestareita, joukkueurheilijoita - mutta selkeänä jääkiekon MM-kisojen sankarit päävalmentajan johdolla.

Ilmaveivimiehistä vain Granlund on paikalla, kaukalon ulkopuoliset "veivaajat" on jätetty kotikatsomoon. Hyvä niin, sillä koko joukkue ei linnaan mahtuisikaan. Ydinjoukko edustaa selkeästi tämän hetken suosituimman joukkueurheilulajin saavutuksia itsenäisen Suomen juhlassa.

Itsenäisyys on tärkeä asia. Se ansioista tätäkin tarinaa kirjoitetaan - ihan  puhtaalla suomenkielellä - ja linnassa voidaan juhlia suomalaisten saavutuksista maailmalla. Pitää myös muistaa ne rintamamiehet, jotka ovat Suomen itsenäisyyttä tukeneet ja pitäneet pystyssä. Antaen ja uhraten oman henkensä sen eteen. Ollaan ylpeitä siitä ja vaalitaan itsenäistä Suomea - maailman areenoilla ja pelikentillä, pää pystyssä ja Suomalaisina.

Onnittelut Suomi - 94v.

Tutkaparit

Tutkapareista jääkiekossa kirjoittaa päivän SM-liigasivusto. Samoja asioita olen miettinyt itsekin, sillä futsal-sarja käynnistyy itsenäisyyspäivänä Pirkkahallissa. Omat pohdintani ovat eri sarjatasolla ja lajikin on toinen, mutta pääkohdat ovat samat. Joukkueissa on selkeästi parivaljakkoja joiden välillä peli sujuu.

Näiden maagisen yhteyden omaavien pelaajien löytäminen on joskus kokeilun tulos - ei aina niin helppoa - mutta palaset voivat loksahtaa paikoilleen myös kerrasta. Futsal-joukkueen osalta yksi kaksikko on jo löytynyt, toinenkin on vain vahvistusta vailla. Tutkapari voi myös kehittyä harjoitusten ja pelin kautta.

Olen lähipäivinä kelannut harjoituspelien videoita läpi ja jotain ajatuksia on syntynyt. Joukkueen peluuttaminen ei ole koskaan helppoa. Se ei ole sitä ammattilaisilla - saati sitten harrastuspohjalta ponnistavalla valmentajalla.

Päivän jääkiekon liigakierrokselta tarttui yksi ottelukommentti: "...muutoksista peli menee yleensä sekaisin". Yksinkertaista ja toimivaa. Jos jotain tuloksekasta on löytynyt, siitä kannattaa pitää kiinni. Muutos on kehityksen väline, ei päinvastoin. Lainaus oli voiton ottaneen valmentaja Kiven lausahdus. Joukkueen tutkapari on muuten oheisessa kuvassa ja saalisti tänään pisteet 3+3.

Haastajan näytönpaikka?

 

Välineistä puhuttaessa vanhat, luotettavat merkit ovat vahvoilla. Niiden on kuitenkin on syytä olla tarkkana, sillä haastajan rooli on kuitenkin helppo - ei mitään hävittävää, vain voitettavaa. Kun Reebok tuli uutena merkkinä jääkiekon pariin, monille oli vaikea tunnistaa ja mieltää tätä monista muista lajeista tuttua merkkiä kaukaloiden maailmaan. Jaot oli jo tehty, mutta aina sekaan mahtuu uusia yrittäjiä.

Vähitellen merkki on tullut tutuksi suhteellisen edullisen varustevalikoiman kautta. Mailojen suhteen mennäänkin sitten ääripäähän, sillä uusi A.i. nine kantoi kaupassa hintalappua 225 euroa. Onhan monilla muillakin merkeillä ne huippumallinsa. Ihan tällä rahalla en kuitenkaan lähtisi höntsypeleihin tätä "tikkua" hankkimaan. Taitaisi jäädä myös pojan peleihin ostamatta, vaikka siinä tapauksessa puhutaan jo kilpaurheilusta.

Kieltämättä mailan muotoiltu varsi tuntuu käteen hyvältä. Hyvin pitkälle mailan hankinnassa onkin kyse siitä, mikä on se tuntuma ja ote pelivälineeseen. Kuten oheisessa videossa Pavel Datsyuk toteaakin, peli luistaa ja tuntuu hyvältä kun se tärkein väline on kunnossa ja luottamus siihen hyvä.

Välineissä kehitys menee jatkuvasti eteenpäin. Reebok A.i. 9 tuntuu kevyeltä, painoksi ilmoitetaan 450 g, jonka voi hyvin uskoa. Tässäkin tapauksessa pätee sama kaava, kuin muidenkin urheiluvälineiden kanssa. Lisägrammojen pudotus tuo sitä "painoa" sinne hintalapun suuntaan. Mutta jos tässä on hyvä väline pelimiehen käteen - miksi ei siitä maksaisi. Varsinkaan jos pelaa ammatikseen kuin tämä Pavel tekee.

Yhdensuuntaisella hiilikuiturakenteella saavutetaan keveys ja tasapaino. Mailan pitäisi olla myös oikeasti yksiosainen, joka varmaan on kaikessa suhteessa hyvä ratkaisu. Myös mailan nilkkaosaa on korotettu ja sillä saadaan uutta vakautta laukauksiin. Haastajalla on siis tarjolla uusia ajatuksia mailamarkkinoille, ja näillä eväillä omaa tilaa kannattaakin lähteä hakemaan. Vahvat perinteiset nimet voivat vielä luottaa perinteisiin ratkaisuihin. Nousijan on tarjottava uutta.

Junnujen peleissä ne "perinteiset" mailamerkit ovat vielä laajemmalti edustettuina, mutta myös tämä uusi haastaja on tulossa mukaan. A.i. 9 ei tässä tässä tapauksessa olisi oikea valinta, vaan A.i 5 joka hintaluokassaan on houkuttelevampi käyttäjille, jotka kasvavat sentin päivässä - ja toisen yössä. Mailoja siis ei junnujen kaukaloissa välttämättä kuluteta loppuun, vaan niistä kasvetaan ulos.

Mailojen ulkonäkö tuntuu olevan - niin junnuille, kuin ihan ammattipelaajillekin tärkeä asia. Se liittyy vahvasti pelivälineen tuntumaan, ja siihen miltä kokonaisuus näyttää. Henkinen puoli on tärkeä. Kuka nyt haluaisi pelata mailalla jota ei haluaisi pitää kädessään? Suhde mailaan pitää olla joka tasolla kohdallaan.

A.i. -malliston väritys on ainakin minun silmääni miellyttävä. Punainen yhdistettynä (pata)mustaan - johon lisätään sekaan pehmennyksenä ripaus valkoista - siinä on oma mieltymykseni "urheilun väreistä". Johtuisiko siitä, että olen näiden jääkiekon seuravärien alla varttunut? Ja tässä mailassa samoja sävyjä voi aistia. Länsirannikon sävyjä? Pata on pata.

Sponsored Post

Viral video by ebuzzing

Ydin

Monissa lasten ja nuorten liikuntaharrastuksissa podetaan osallistujapulaa. Uusia ei tule mukaan toimintaan ja vanhat siirtyvät muualle tai lopettavat kokonaan. Mikä on syynä siihen, ettei nuori jaksa harrastaa ja koe sitä mielekkääksi osaksi elämäänsä?

Olen pitkään seurannut lasten ja nuorten harrastamista seuroissa ja joukkueissa muutaman lajin parissa. On ryhmiä joilla menee "lujaa" ja niitä joissa väki vaihtuu tiuhaan joka kausi. Mistä tämä johtuu ja miten nuori saadaan pysymään lajinsa parissa?

Kyseinen asia ei ole kovin yksiselitteinen, ja siihen liittyy monia seikkoja. Kuitenkin vuosien varrella on tullut yksi hyvin keskeinen seikka esiin. Tämä on myös helppo perustella tutkimuksen kautta.

12-vuotiaiden poikien jääkiekon harrastamisen motiivit:

1. kiva kuulua seuraan 81 %
2. kunnon kohottaminen 79 %
3. ottelumatkat 78 %
4. kiva olla kavereiden kanssa 74 %
5. tuottaa mielihyvää 68 %
6. kaverit 61 %
7. halu voittaa 58 %

Jos ajatellaan joukkuetoiminnan vetäjien toimintaa niin tärkeä seikka on huolehtia yksilön motivoinnista. Ruoki sisäistä motivaatiota.

Ja lopuksi se kristallinkirkas menetyksen kulmakivi. Tee joukkueesta sen pelaajien näköinen - ei valmentajan näköinen. Anna pelaajien tuntea että joukkue on Heidän joukkueensa.

Yhden kauden päättäjäiset

Käytävällä tungeksii lapsia, nuoria ja aikuisia, joiden asujen pääväri on punainen. Pöydällä, sisäänkäynnin edessä on tarjolla mehua ja jotain purtavaa - josta en ole tehnyt tarkempaa tutkimusta, sillä mielenkiintoni on joukkueen viimeisen "vesan" etsimisessä väkijoukon keskeltä. Siirryyn sivummalle ja soitan puhelun selvittääkseni myöhästyneen kohtaloa. En saa vastausta puheluuni. Tilaisuus on alkamassa, joten on pakko siirtyä salin puolelle.

Vähitellen auditorio alkaa täyttyä ja valkokankaalle ilmestyy jotain "tervetuloruudun" tapaista, jonka nainen sinne loihtii esitettäväksi pöydällä olevalta kannettavaltaan. Istun kolmannen rivin päätyistuimelle. Joukkue valitsi tämän rivin. Joona olisi halunnut ensimmäiseen riviin, mutta en antanut lupaa, sillä eturivit on tilaisuuksissa yleensä varattu puhujille, tai muille arvovieraille. Eturivi jäi kuitenkin nyt tyhjäksi. Suomalainen täyttää salin aina takarivistä alkaen.

Havaitsen hukkuneen lampaan ja ohjaan tämän muiden joukkoon - tosin vain toiselle riville valokuvaajanaisen viereen. ("vain" toiselle riville... kuten aikaisemmin totesin: suomalainen täyttää salina takarivistä käsin, eli takarivi on tärkein ja se etummainen vähäpätöisin.) Lopulta ensimmäisellekin riville löytää tiensä muutama poika. Tilaisuus on vihdoin alkamassa.

Puhe. Kaikki alkaa puheella. Niin tässäkin tapauksessa, ja koppiin astelee puheenjohtaja - kuinkas muutenkaan. Seuralla menee hyvin. Lajilla menee hyvin. Puhuja vaihtuu ja mielenkiintoni terästyy kun on puhe uudesta jalkapallohallista, joka on nousemassa Hervannan tekonurmen päälle. Olosuhteiden paranemisesta lajin parissa on aina mukava kuulla, ja onhan se hienoa jos kaikki tapahtuu seurojen yhteistyönä.

Tilaisuus jatkuu ja pojat haukottelevat. Työnnän palautettujen pelipaitojen kassin penkin alle ja yritän etsiä takilleni paremman lepoasennon. Jätän sen kuitenkin lopulta taas polvelleni. Huomioni kiinnittyy lavalla olevalle pöydälle sijoitettuihin palkintoihin. Melkoisesti pyttyjä. Yritän arvioida niiden jakamiseen menevää aikaa. Ei pelkästään jakaminen, vaan lavalle kävely, palkinnon vastaanotto, aplodit ja poistuminen. Luvassa on pitkä tuokio seuran hyvyyttä.

Olemme joukkueen kanssa paikalla vastaanottamassa kesän sarjan voitosta kultaiset mitalit. Näitä hetkiä ei pojille kovin usein tule. Tämän eteen ehkä kannattaa tunti haukotella. Yritän tätä uskoa valaa myös poikiin.

Palkintosadetta... kunniaa... voittoja. B2-nuorten SM-hopea on ilmeisesti tämän tilaisuuden palkittavista saavutuksista suurimpia. Lisää palkittavia vyöryy lavalle. Joukossa on paljon tuttuja poikia, joista muutamia olen valmentanut myös itse. Tuttuja valmentajia, hyviä ja erittäin hyviä. Palkittujen pitää olla hyviä. Ei sitä muuten palkituksi pääsisikään (huomaan lainaavani ajatuksissani ylikomisario Rautakalliota).

Tilaisuus jatkuu ja pojat haukottelevat yhä syvemmin ja pidempään. Pistän sanan kiertämään, että kun joukkueen mitalien jaon hetki tulee, kaikki tulevat jonon päästä käytävälle ja siitä lavalle. Sana kulkee eteenpäin tasan kaksi penkkiä. Ajattelen, että kaipa osaavat ilman ohjettakin lavalle kömpiä.

Tulee futisklubin palkintojen jaon hetki. Kuuluttaja latelee palkittujen nimiä ja tunnistan omani. Vuoden valmentaja? Lavalle harppoessani ajattelen, olisiko pitänyt pukeutua punaiseen, ja edustaa siis lavalla seuran väreissä. Turha jossitella siinä vaiheessa jo kun loikkii lavalle kiertopalkintoa hakemaan. Tätä olisi pitänyt miettiä jo aamulla sängystä noustessa. Yllätys on aina yllätys.

Kaupunginosamme on myös paras ja pysti on "iso kuin Fifan pokaali", suhauttaa vieressäni lavassa seisova mies. En tunne häntä, mutta hyvä on mies - palkinto kun näyttää olevan kourassa. Kaukajärven yhteyshenkilö tulee noutamaan mahtipyttyä ja lopulta palkittavien rivi on koossa lavalla. Aplodit ja pois.

Muiden poistuessa jään vielä lavalle. On joukkueen vuoro saaada palkintonsa. Kaukajärven joukkue kutsutaan seuraavaksi, mutta kukaan ei tunnu heti ymmärtävän lähteä liikkeelle. Tätä minä pelkäsin. Lopulta jono lähtee purkautumaan kohti lavaa.

Joukkue saa kultaiset mitalinsa. Katselen vierestä kun yksi kerrallaan solahtaa kaulaan. Pieni hetki, mutta toivottavasti se jää poikien mieleen. Ovat sen ansainneet, jokainen pelimies ihan taatusti. Lopuksi koko ryhmä vielä joukkuekuvaan ja homma on ohi. Poistutaan joukkueen kanssa omille paikoille.

Viimeiset palkinnon saavat omistajansa. Kutsuvat vielä kerran lavalle hakemaan ansiomerkin. Menen vanhalla rutiinilla. Palaan takaisin tutulle istuimelle penkin päähän. On loppupuheiden aika. Kiitokset ja taputukset niille. Tekijät ovat ne ansainneet.

Nainen siirtyy uudelleen tietokoneen taakse taikomaan "tervemenoaruudun" kankaalle ja tilaisuuden päätös on koittanut. Pojat soljuvat hiljalleen penkeiltään käytävälle ja suuntaavat kotimatkalle. Sali tyhjenee ja siirryn viimeisten mukana ovista ulos "punaisen" joukon keskellä.

Yhden kauden päättäjäiset.

Sarjapeli Pirkkalassa

Aluesarja jatkui reilu viikko sitten Pirkkalassa ja tässä kooste ottelussa. Ottelun alussa, puolen minuutin sisällä ehdittiin tehdä jo kaksi maalia ja lukemat siis 1-1. Ensimmäinen oli hienompi, mutta siihen ei edes kamera ehtinyt mukaan.

Toisesta aloituksesta vierailtiin vastapuolella. Näitä joskus sattuu maalivahdeille. Tärkeintä näiden jälkeen on koota itsensä. Helppoa se ei ole.

Tasainen vääntö. Pingviinit - Tappara Forum 5-3.

Pata kuumana

Fanituotteissa toteutetaan selkeästi uusia ideoita ja yritystä on. Aikaisemmin kerroin Pata-kiukaasta, ja nyt on siirrytty saunaillan jälkimmäiseen osioon - kulinarismiin, vai pitäisikö todeta: vatsan täyttöön.

Näin pidetään fanit kylläisinä ja kiinnostusta yllä. Ja rahastetaan. Kirjan sisältöön en ole tutustunut - ainakaan vielä.

Raikasta julkisuutta

Kiuas

Omaperäisiä fanituotteita pitää aina nostaa esille ja tässä on yksi sellainen. Patakiuasta ei tosin voi ostaa suoraan fanimyymälästä, vaan se on tarjolla paikallisessa rautakaupassa.

Sinänsä hieno idea. Onhan Isomäen jäähalli eräänlainen sauna, jossa vastustajaa hiostetaan - ja katsojat lyövät lisää löylyä otteluun.

Vuoden fanituote?

Sarjakausi käynnistyi Tapparan D1-joukkueen osalta Vammalan jäähallissa sunnuntaina. Vastassa oli VaPS joka joutui nyt taipumaan lukemin 1-12.

Oheisessa videossa koosteena ottelun loppupuolen tapahtumia.

Matka jäälle on sangen pitkä....

Jääkiekon Hämeen alueen AA-alkusarjan pelit käynnistyivät Vammalan jäähallissa ja vastassa oli paikallinen VaPS. Ottelusta tulee näkyville myöhemmin videokooste, mutta Tapparan tahtiin mentiin tässä kauden aloituspelissä lukemin 1-12. Numerot kertovat paljon, mutta kun vierailijan pelissä oli vielä paljon parannettavaakin - miten jatkossa lähtee lentoon?

Jos Tampereen Hervannan jäähallin olosuhteet eivät kovin mairittelevat ole, Vammalan jäähalli kaipaisi pientä  - ei vaan suurta kohennusta. Pukukopit ovat pihalla ja jäälle marssitaan auringon paistaessa syksyiseltä taivaalta. Lopuksi portaat ylös ja etuovesta sisään.

Tapparan D1-pojat olivat varautuneet teräsuojilla, mitkä olivatkin likaisella kumimatolla hyvinkin tarpeen. Kotijoukkueen pojat näyttivät lähes poikkeuksetta kulkevan pelkillä terillä. Tottumiskysymys?

Vammalassa kiekkotoiminta on vireää ja tämäkin joukkue oli häviöstä huolimatta täynnä pirteitä pelimiehiä. Näistä lähtökohdista toivoisi paikkakunnan jäähallin olosuhteille parannusta. Toivottavasti suunnitellut laajennukset toteutuvat lähivuosina.

Futsal on nopea pallopeli. Ensimmäinen harjoituspeli Kangasalla osoitti joukkueen pojille miten tilaa kentällä on vähän ja ratkaisut pitää tehdä nopeasti. Vaikka harjoitusten peleissä jonkinlainen johdanto ja tuntuma asiaan oli luotu, nyt viimeistään todellinen laita selvisi kaikille.

Joukkueessa on vielä muutamilla opittavaa tuleviin koitoksiin. Liike on oltava kokoajan niin hyökätessä, kuin puolustaessakin. Jalkapallokentällä voi osa pelaajista välillä huokaista ja ottaa muutaman rennon kävelyaskeleen, mutta futsal ei sitä suo. Pieni herpaantuminen ja vastustaja rankaisee - kuten oheisessa videossa käy.

John Coltrane: In A Sentimental Mood

Vain 99,90

Ostaisitko sinä nämä jääkiekkohanskat? Ja tästä kaupasta? Kova kritiikki on saanut kaupan pyytämään anteeksi jääkiekkoliiton sivujen kautta.

Mainos ilmestyi uusimman Leijonat-lehden liitteenä ja kieltämättä vähän ihmettelin kampanjan luonnetta. Joka suhteessa lehtinen on suunnattu lasten ja nuorten varusteisiin, joten pienestä ylilyönnistä on kyse - tarkoituksella tai tahattomasti.

Otsikoihin on siis päästy. Ja tähän blogiin, jonka kannanotto asiaan ja tuomio on erisuuntainen kuin hanskassa, ja eri sormella tehtynä. Peukku alaspäin.

Futsal

Futsal-pallo vaihtui sujuvasti jalkapallon tilalle. Sateiset syyskentät saivat antaa tilaa salin stabiileille olosuhteille. Tänään otettiin ensimmäiset tuntumat joukkueen kanssa ja hyvin tunnelmin syyskausi lähti käyntiin.

Kun suljetut ovet ja eksyneet lampaat oli saatu selvitettyä, oli vuorossa lämmittely, tekniikkaharjoitukset ja pelituokiot. Sitä ennen joku sankari oli saanut toimitettua pallon salin katsomoon. Kulku toisen kerroksen katsomoon kulkee käytävän ovesta, joka siis tässä tapauksessa oli luonnollisesti lukittu. Onneksi ryhmästä löytyy aina yksi apina, joka kiipeää vaivattomasti vaikka pitkin seiniä.

Isot, paksut pehmusteet pystyyn nostettuina toimivat hyvin futsal-maaleina, sillä jostain syystä monestakaan koulun salista ei löydy kuin pieniä salibandymaaleja. Koon lisäksi ne ovat aivan liian heiveröisiä futsal-käyttöön. Onneksi isosta välinevarastosta löytyy sovellettavaa materiaalia.

Kymmenen minuuttia ennen vuoron päättymistä saliin pyrki joukko harmaita panttereita, joiden mielestä poikien vaatteet olivat pukuhuoneessa niin leveästi, ettei veteraanien lentopalloryhmä mahtunut sekaan. Poikien mukaan tilaa kyllä oli, mutta ihmisillä onkin erikokoiset egot. Jos meidän pojilla ei vaatteet nyt aivan järjestyksessä koukuissaan olleet, ainakin kelloajan he tuntevat - joiltakin se on jo unohtunut, tai kello edistää?

Lauantaina sali vaihtuu toiseen ja pallo vähän pienempään. Syysjakso on monipuolisen palloilun kausi. Jatkossa lisää tunnelmia niistäkin pelikuvioista.

Saga: Social Orphan

Siivet

Menneellä viikolla osallistuin järjestettyyn urheilutapahtumaan, jonka puolivälissä kentän laidalle pysähtyi mainosauto. Isoa juomatölkkiä katollaan kantavan menopelin sisältä löytyi pienempiä tölkkejä kentän reunalle kantava tyttökaksikko. Mainosjuomat oli pian jätetty ja auto kaasutti siivet selässään kohti uusia kohteita.

Pelin loputtua kaikille pelaajille oli siis tarjolla ilmaiset tölkit energiajuomaa ja mainoslehtinen. Juoma jäi juomatta, mutta tuli silmäiltyä mainoslehtistä. Värikäs "haitari" sisälsi paljon todisteluja  ja mielikuvia miksi ihminen  tarvitsee siivet.

"Tahtoisitko luoda loistavan uran, nousta maineeseen urheilussa, pyörittää menestyvien yritysten verkostoa, kasvattaa liudan lapsia ja siinä ohessa vielä rakentaa omakotitalon? Haaveet on tehty toteutettaviksi!"

Ja nämä kaikkiko tämä tulee kun juoman kaataa tölkistä kurkkuun...?

"Haluamme suorittaa ja kokea aina vain enemmän..."

No huh huh.

"Opiskelija, joka ei nuku luennolla, herää pian johtajan tuolilta."

Kas kas.

"Jotta pysyisit rytmissä vuorokauden ympäri, kehosi kaipaa energiaa ja tarvitset virkeää mieltä."

Nyt jo nukuttaa.

"Arjen sankarittaret... kun suursiivousvimma iskee, ja sen lisäksi pitää hakea lapset tarhasta, laittaa ruokaa ja ehtiä aerobiciin vielä samana iltana..."

Ratkaisu maailman ongelmiin on löytynyt.

Glukuronilaktonia, tauriinia, kofeiinia ja muuta mukavaa. Kentän laidalla pelaajien aikaisemmat kokemukset juomasta eivät olleet maailman ongelmia selättäviä. Sydämen tykytystä, unettomuutta, ei mitään vaikutusta... Tässäkö ne elämän huippuhetket?

Taitaa olla niin, että näillä tölkeillä "menestyvä yritysten verkosto syntyy" - myymällä niitä.

Champions League: Barcelona - Milan 0-1 
(30 sekuntia ja maali - siinä on maalintekijä tölkkinsä kumonnut.)

Elä hajoita - kehity

Pitkästä aikaa olin itsekin pelaamassa tänään jalkapalloa Viinikan kentällä. Pelatessa ihmettelin, miksei spurtti irtoa ihan siihen malliin kuin pitäisi. Olisiko syynä ollut eiliset punttiharjoitukset jaloille? Ja sitten vielä asiaa pitää ihmetellä. Joskus ei muista mitä edellisenä päivänä on tehnyt.

Monen lajin harrastajana huomaa hyvin miten lajitaidot "ruostuvat"... "eivät löydy"... "homma ei heti toimi". Pitäisi ehkä keskittyä vain yhteen lajiin ja satsata hieman sen hienouksiin. Nyt kun suhaa monella areenalla ja jos jonkin moisilla välineillä, kunto ja monipuolisuus kyllä kasvaa, mutta huippukehitystä ei tule.

Naurattaa puhua "huippukehityksestä"... Tällä harrastelijatasolla kehitystä on se, kun pallokentällä pääsee ylös ilman apuvoimia nauhojen sitomisen jälkeen. Huippukehitystä on, kun pystyy kiristämään saman pelin aikana molempien kenkien nauhat - ja on siitä huolimatta taas tolpillaan ja peliä jatkamassa.

Treeniloki kertoo, että olen edeltävän viikon aikana harrastanut maastopyöräilyä, rullaluistelua, golfia, jalkapalloa ja punttiharjoittelua - eikä siinä ole vielä kaikki lajit. Voisiko jotain jättää pois, keskittyä olennaiseen ja ehkä kehittyä?

Ihan turhaa jaarittelua. Vastaus on: Ei. Jos haluaa harrastaa montaa lajia, ja kaikki tuntuvat hauskoilta, onko siinä kehityksellä mitään väliä. Jätetään kehitys huippu-urheilijoille.

Ja tämän aasinsillan kautta päästiin huippu-urheiluun ja sitä kautta takaisin jalkapalloon, josta tämäkin juttu lähti liikkeelle - harhaili ja palasi taas uomaansa. Viiden minuutin kuluttua TV2 esittää suorana lähetyksenä Eurooppaliigan ottelun Schalke - HJK. Siirtykäämme joukolla siis sen pariin. Lähteekö tästä Suomen jalkapallo uuteen nousuun? (Miten niin uuteen...? Ylipäänsä nousuun).

Schalke - HJK TV2 21:10 (alkaa nyt...)

EDIT: Avot... ja HJK-pelihän se alkaa sitten vasta vuorokauden päästä. Viikonpäivät viiraa...

Ratinan stadionille

Jalkapalloa voi harjoituksissa pelata uskomattomattoman monella eri tavalla ja säännöillä. Pelaajien määrän vaihdellessa harjoituksissa, on pakko "normaalin" pelin sijaan kehittää erilaisia sääntöjä, joilla peliä voidaan tasoittaa, tai saada aikaan määrätynlainen harjoitusmalli.

Kahden kosketuksen peliä on pelattu useasti, mutta joskus voi pelaajienkin mitta tulla täyteen. "Ei enää kahden kosketuksen peliä... Eiiii". Palautetta pitää kuunnella, mutta kekseliäs valmentaja saa loihdittua syöttöefektiä erilaisilla variaatioilla. Tänään otettiin käyttöön "kolmella kosketuksella maali"-peli.

Syötön pitää toimia - ja lähes kaikkien pelurien olla mukana pelissä kun 4 vs 4-mallilla pelataan - jos aikomuksena on saada maali kolmella kosketuksella ja jokainen syöttö eri miehen "lapaseen". Ja tulihan niitä maaleja. Liikettä riitti, syöttö kulki ja yksin yritys oli tuhoon tuomittua.

Joskus sitä tuntee itsensä hölmöksi (aika usein, kun tarkemmin miettii... hmm). Kerroin joukkueelle uutisia, ja huomasin sitten olevani viimeinen jolle tieto on kulkeutunut (ne HirPyn tytöt... ). Uutinen ollut siis julkinen piiiitkän aikaa.

Joukkue pelaa tulevana lauantaina Ratinan stadionilla miesten piiricupin finaalin esiottelun. HirPy ja TPV Kaukajärvi kohtaavat D-junnujen mittelössä. Ei sitä kovin usein Ratinan stadionille pääse pelaamaan.

Ravinto ja kehitys

Kävin viikonloppuna Tapparan järjestämällä ravintoluennolla. Ravitsemusasiantuntijan aiheena oli Palauttava ja kehittävä syöminen. Aihe on sinänsä tuttu, mutta välillä on hyvä kerrata vanhaa tietoa ja ammentaa uusia näkemyksiä.

Pääsääntöisesti mikään ei ole vuosiin tällä osa-alueella muuttunut. Suunnitelmallisuus on kunniassa ja tasainen ateriarytmi, jossa jokaisella aterialla pitäisi saada jonkin verran proteiinia jossain muodossa. Urheilija tarvitsee rakennusaineita.

Maitotuotteiden käytön hyöty tuli tässä luennossa selkeästi esille. Urheilijan palautusjuomaksi suositellaan maitoa, jonka ominaisuudet ovat paremmat kuin vaikkapa erilaisten palautusjuomien. Luonnollisista ruokatarvikkeista koostuva ateriasisältö takaa parhaat avut nuoren urheilijan kehitykselle.

Juomisen merkitystä urheilun parissa ei voi koskaan korostaa liikaa. Vaikka janon tunnetta ei olisikaan, voi jo 5-10 desilitran vajaus haitata koordinaatiota ja keskittymistä. Janon tunteen tullessa suorituskyky laskee selvästi.

Ravinnon merkitystä ei siis voi liikaa korostaa. Kehityksen kolmiossa elementit ovat: harjoittelu, lepo ja ravinto. Jos satsataan ajallisesti paljon harjoitteluun, miksi jättää yksi tukipilareista heikolle hoidolle? Ravintoasiat on syytä pitää kunnossa - jo ihan nuoren urheilijankin arjessa.

Kesäkorjauksia

Kesällä on hyvää aikaa huoltaa jääkiekkovarusteita. Hanskojen yläkäden kämmen kuluu helposti puhki ja nahkapaikalla voi käyttöikää jatkaa. Junnujen varusteita on uusittava kasvamisen takia jo muutenkin, joten korjauksilla saatu lisäaika on aina tervetullutta.

Paikkauksessa voi käyttää myös liimaa, mutta olen todennut, että ommeltu paikka mukautuu hyvin käteen ja tuntuu parhaalta. Nahan ompelu on melko raskasta ja aikaa voi kulua. Tähänkin korjaukseen sai varata puolisen tuntia aikaa. Onko se nyt sitten lopulta edes paljon?

Korjauksia tekeviä ammattilaisiakin voi käyttää - jos niitä on tiedossa - mutta sinänsä korjaaminen on yksinkertainen juttu jos vähänkin kädentaitoa löytyy - varsinkin jos sopivia nahanpaloja löytyy omasta varastosta.

Colosseum: Rope Ladder To The Moon

Sentterin uusi halli osa 4

Uusi harjoitusjäähalli on saanut jo seinät ja katon ympärilleen. Aika vauhdilla homma etenee.

Mikä meitä miehiä vaivaa?

Tutkimus: Naisfutaajat filmaavat miehiä vähemmän

Alkukauden päätös turnusvoittoon

Jalkapallon kaupparitoiminnan alkukesän kausi päättyi viikonloppuna Hirsilän turnaukseen, jossa Kaukajärven joukkue voitti kultaa D-sarjassa.

Yhdeksän joukkueen sarja huipentui "finaaliin", jossa vastaan asettunut Tuisku piti kaataa kolmella maalilla voiton varmistamiseksi. Ja se tehtiin lukemin 3-0. Aikamoinen suoritus 25 minuutin peliajassa, kun vastassa on eri lähtökohdista ponnistava piirisarjajoukkue.

Ja kuten tapana tuntuu olevan, tässäkin turnauksessa toimistolla käytiin "omat kisat", joista ei tässä sen enempää. Kaukajärvi ei niihin ottanut osaa, vaan voitti pelikentällä ja palkittiin kultamitaleilla.

Tässä vielä mitalisarjan tulokset "historiankirjoihin":

• TPV Hallila - TPV Kaukajärvi 2-0
• Oriveden Tuisku - TPV Hallila 2-0
• TPV Kaukajärvi - Oriveden Tuisku 3-0

Taulukko:

• TPV Kaukajärvi 1 0 1 3-2 +1 3
• TPV Hallila 1 0 1 2-2 0 3
• Oriveden Tuisku 1 0 1 2-3 -1 3

Kesäloma

Kesäloman alkamisen voisi kuvitella lisäävän blogitekstien määrää, mutta toisin näyttää olevan. Asian toinen puoli on myös aurinkoinen sää ja ulkoilman houkutukset. Kuka nyt jaksaisi istua koneen ääressä kesähelteillä.

Kaikesta huolimatta aikaa pitäisi olla, ja paljon moneen muuhunkin tekemiseen. Loman koittaessa voi iskeä vimma tehdä sitä kaikkea mikä on jäänyt tekemättä ja "rästiin" talven ja kevään aikana. Lomalainen ajaa helposti itsensä "ähkyyn" ja suorituspaineisiin. Lomalla! Mitä ihmettä?

Ihminen on suorittava eläin. Loma tulee ja loma tappaa. Helteessä ihmispolo juoksee tapahtumasta toiseen, rannalta mökille - ähkii, rehkii, voihkii ja kituu. Tekee sitä, ja tekee tätä, suunnittelee kolmatta. Remonttia, pihan kunnostusta, ulkovaraston tyhjennystä, auton laittoa ja sitä sun tätä puhaa jolla lomansa voi pilata?

Stressi tulee siitä, kun yrittää tehdä liikaa (aivan) liian nopeassa aikataulussa. Kuten vanhan maratoonarin ohje kuului: Ei se matka tapa, vaan vauhti. Ja lomalla tulee helposti illuusio yli-ihmisen kyvystä tehdä maailman kaikki työt ja korjata asiat kuntoon muutaman viikon sisällä - ei nyt ihan koko maailman, mutta lähipiirin edes, mutta kuitenkin: Ihan kaikki. Eikä siihen saa mennä kuin viikko, sillä pitäähän ehtiä vielä "oikeasti" lomailemaan ne viimeiset kolme viikkoa.

Lomalainen. Istu vaikka keinuun ja sulje silmäsi. Odota hetki ja avaa ne. Ympärilläsi on kesän kukoistus, joten nauti siitä nyt. Tee rästityö päivässä, parhaassa kaksi, aikaa on maratoonin verran. Jos ei tänään huivta, niin huomenna sitten. Ja jos otat nyt pari päivää iisimmin, loppuviikosta voit rutistaa loput työt kunnon tehopuristuksella. No niin, ja taas kaatuu työt päälle.

Mitä taas tulee blogin kirjoittamiseen lomalla, siihen ei tarvita tietokonetta. Nykyisillä taskuviestimillä asiaa (ja asiattomuuksia) voi suoltaa keinussa tai laiturilla istuen. Toinen tapa, joka omalla kohdallani toimii myös erinomaisen hyvin, on kirjoittaa niitä "päähän". Tänään kirjoitin yhden aamupalaa syödessä pihaterassilla. Siellä se nyt odottaa pään sisäisellä muistikammalla siirtämistä toiseen muotoon.

Päähän kirjoittamisen ongelmana on, että valmis kirjoitus pitäisi saada purettua ulos mahdollisimman pian. Muuten käy niin, että blogiteksti häviää jonnekin aivojen syövereihin. Monta hyvää juttua on hävinnyt kirjoitusajan puutteen vuoksi. Sinne menivät.

Ihmiskallossa pitäisi olla mahdollisuus wlan-yhteyteen. Kun ajatustyö on valmis, ajattelee vain "Send" ja bloggeriin kolahtaa uusin tuotos. Ehkä tähän vielä päästään, kun ihmisestä tulee cyborgi tai jonkinlainen koneen ja ihmisen välimuoto. Stressaantunut loman aloittaja tosin voi jo nyt tuntea itsensä koneeksi, mutta se on taas toinen juttu - tai ensimmäinen, sillä näin päästiin takaisin tämän tarinan alkuun, eli mitä on olla lomalainen.

Ja lopuksi siihen aamupalalla kirjoitettuun blogitekstiin. Yritän tulostaa sen päästäni ulos vielä tänään otsikolla "Valmentajan haasteet". Aikaa nimittäin on - olenhan nyt lomalla.

Luistelukausi käynnistyy...

... mutta vain pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupunki tarjoaa luistelukentän Oulunkylän liikuntapuistossa tästä päivästä alkaen.

Talvi ei kuitenkaan ole saapunut kesän keskelle, vaan alusta on synteettistä jäätä - muovia jolle luvataan jopa 15 vuoden käyttöikä. Kanadan Fort Chipewayn kaupungissa on pystytetty jopa täysmittainen kaukalo synteettisestä jäästä.

Jää rakennetaan kuvan mukaisista palasista kuin palapeli konsanaan. Ei jäädytystä ja ilman kilowatinkaan kulutusta jäädytyskoneistoon. Hoito on helppoa ja Zamboni saa ruostua talliinsa.

Sentterihalli osa 3

Nykyaikainen teräsrakenteen varaan rakentuva harjoitushalli nousee vauhdikkaasti. Nyt kesäkuun loppuvaiheilla hallin katto on jo nousemassa.

Sisärakenteet paljastavat kuvassa hallin toiselle reunalle tulevan katsomon, joka tulee myötäilemään kaukalon sivua. Taustalla näkyvässä vanhassa hallissa katsomot ovat ikävästi vain kaukaloiden päädyissä.

Kuvan ulkopuolella oikealla on myös ulkoseinä rakentumassa kovaa kyytiä. Pian ulkoseinät ovat jo pystyssä ja siirrytään seuraamaan sisätilojen edistymistä - siinä määrin kuin se on mahdollista työmaata häiritsemättä.

Tekonurmet käyttöön

Jalkapallokenttien käyttöä Tampereella pitkään seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että nurmi- ja tekonurmikenttävuoroja riittäisi hyvin myös kaunginosatoiminnan joukkueille. Nyt nämä "futisklubin" - tai millä nimellä toimintaa halutaankin kutsua - joukkueet joutuvat harjoittelemaan ja pelaamaan pölyävillä hiekkakentillä. Näin ei tarvitsisi olla. Kyse on vain vuorojärjestelmän uudelleen organisoinnista.

Tämän alkukesän aikana Kaukajärven D-joukkue on pystynyt viemään osan maanantain harjoituksistaan läpi tekonurmikentällä. Viereiseltä hiekkakentältä on siirrytty vapaalle tekonurmelle. Vuorot on kyllä varattu muille, mutta läheskään aina ei käyttäjiä kentällä kuitenkaan ole. On siis paljon "tyhjäkäyntiä". Miksi näin on?

Syy vapaisiin hetkiin on siinä, että joukkueella on peli jossain muualla, joku muu tapahtuma tai turnausreissu. Vakiovuoro jää näin käyttämättä. Koko kaupungin alueella näitä vapaita "haamuvuoroja" on varmasti päivittäin. Tämä vapautuva harjoituspaikkakapasiteetti pitäisi saada käyttöön. Käyttäjiä lepakkovuoroille kyllä olisi.

Kaiken lähtökohta olisi joustava, reaaliaikainen käyttövuorojärjestelmä, jota voidaan hallita joustavasti ja helposti - niin netin kuin mobiilisovelluksen kautta. Kun ikäkausijoukkueen valmentaja tietää että seuraavana päivänä joukkueella on vieraspeli naapurikaupungissa, hän merkitsee järjestelmään tekonurmivuoron "vapaaksi". Näin se on vaikkapa jonkun kaupparijoukkueen varattavissa.

Sen lisäksi, että käytössä olisi järjestelmä vuorojen hallintaan, pitäisi olla myös pelisäännöt minkä mukaan toimitaan. Kuka saa varata vapautuvia vuoroja ja miten ne jaetaan tasaisesti kenttiä haluaville joukkueille. Tämän lisäksi jokaisen joukkueen pitäisi sitoutua toimimaan sääntöjen mukaan. Jos kenttää ei käytetä, vuoro myös vapautetaan jonkun muun käyttöön.

Kaiken esteenä on kuitenkin aina avautuuko kukkaron nyörit. Tässä tapauksessa kentät on jo olemassa, joten näihin ei rahaa uppoaisi. Ainoa menoerä olisi vain varausjärjestelmän suunnittelu ja ohjelmien rakentaminen. Tämän voisi upottaa samaan projektiin, kun olemassa oleva varausjärjestelmä kuitenkin uusitaan jossain vaiheessa.

Otetaan nykyinen kapasiteetti tehokkaasti käyttöön. Tässä yksi ajatusmalli. Onko järkee vai ei?

Pendulum: Self vs Self

Sentterin uusi halli osa 2

Uusi harjoitushalli Tampereen Kaukajärvelle nousee kesän edetessä. Toukokuun lopulla työmaa näytti vielä tältä->.

Teräspalkkien pystytys on parhaillaan käynnissä ja hallin muoto alkaa hahmottumaan. Huomatkaa palkkien Lime-väritys.

Tältä paikalta kannattaa työn edistymistä kuvata, kunnes etualalle nouseva seinä peittää näkyvyyden. Sen jälkeen on aika etsiä erilainen kuvakulma, tai siirtyä seuraamaan sisätilojen etenemistä. Projekti etenee.

Rankkaa harjoittelua

Luulisi golf-chippien harjoittelun olevan helppoa ja mukavaa puuhaa. Aika veristä puuhaa voisi sanoa -  ainakin yhdistelmällä lämmin myöhäinen ilta, lyhyet shortsit ja paikallaan pysyvä harjoittelija. Tästä ne hyttyset tykkää. Kesäillan ilomme.

Harvinaista herkkua

Tänään oli kesän toinen kerta kun harjoitukset päästiin tekemään tekonurmella. Sää oli myös erinomainen, joten ohjelmassa oli harvinaista herkkua.

Hyviä olosuhteita oppii arvostamaan sitä enemmän, mitä vähemmän niitä on tarjolla. Kun muutaman viikon taas tahkoaa pölyssä ja hiekassa, tasainen nurmi maistuu ja tuntuu kuin olisi pyhäpäivä kun sinne pääsee.

Torstaina matkataan pelireissulle Oriveden Hirsilän kylään. Sielläkin odottaa nurmikenttä, kuten kaikilla Tampereen ulkopuolisilla pelikentillä.

Kauden neljä ensimmäistä peliä mennään nurmella, mutta ensi viikosta avataan hiekkainen kotipelikausi. Aloitetaan juhlatunnelmissa, mutta pian siis on paluu arkeen. Mikään ei kestä ikuisesti.

Tänään oli harjoitusten ohjelmassa ensin taito-osuus - pariharjoitteluna pallon haltuunottoja jalkaterällä, polvella ja rinnalla - josta jatkettiin ketteryys- ja koordinaatioharjoitusten pariin. Askeltikkaita nakuteltiin kolmella eri konseptilla ja lisäksi oli kiertorataharjoitus.

Juomatauon jälkeen harjoiteltiin laukauksia seinäsyötöllä, jonka jälkeen siirryttiin lopun pelijaksolle, josta saatiin aavistuksen pidempi kuin yleensä. Tekonurmesta pitää nauttia kun mahdollisuus on. Ja loppuvenyttelyn jälkeen matkattiin kotia kohti. Kauden parhaat maanantaiharjoitukset.

Sentterin uusi halli nousee

Sentterin uuden jäähallin rakennustyöt Tampereella ovat parhaillaan käynnissä. Kahden vanhan rinnalle nousee uusi ja entistä ehompi kaukalo.

Alunperin suunnitelmissa oli jopa kaksi kaukaloa kattava rakennus, mutta toinen kenttä putosi pois koska pysäköintitila olisi loppunut kesken.

Tältä työmaa näyttää toukokuun lopulla. Valmiina ja käyttökunnossa hallin pitäisi olla marraskuussa. Seurataanpa työmaan etenemistä siihen saakka valokuvin samasta paikasta.

Postia naapureille

Mikael Grandlundin maali Venäjää vastaan MM-kisoissa pääsi sitten myös postimerkin aiheksi. Pikavauhdilla ilmestynyttä merkkiä myydään vain postin verkkokaupan kautta perjantaista alkaen. Nykyajan tekniikalla nopeat aikataulut ovat mahdollisia.

Voisi ihmetellä onko maali postimerkin arvoinen, mutta aiheeksi se sopii hyvin. Kysehän on kisamerkistä, joita on julkaistu jääkiekon kotimaan kisoista aikaisemminkin. Tästä taitaa kyllä tulla eniten julkisuutta saanut.

Sitten vaan lähettämään postia - ensin Ruotsiin kaikille tutuille ja sitten vaikka Venäjän pojille.

Vaisto

Kohtasin asian ensin keväällä lukemassani Richard Schinkelin kirjassa Clint Eastwood - Mies ja elokuvat. Sama havainto tuli eteen tänään Yle Teeman esittämässä dokumentissa Clint on Clint. Vaisto on merkinnyt suurta osaa tämän näyttelijän sekä ohjaajan työssä ja valinnoissa.

Suuren elokuvantekijän aihevalinnat ja kuvauksissakin tehdyt ratkaisut ovat pitkälti vaiston varassa tehtyjä. Suunnitelmien mukaan mennään pitkälle, mutta lopullisen ratkaisun tekee vaisto. Mitä se oikein on?

Päättyneissä jääkiekon MM-kisoissa nuori, huippusuosituksi noussut Mikael Granlund heitti kaikkien mieleen painuvan maalin. Haastatteluissa pelimies sanoi pelaavansa vaistolla. Miksi niin monen menestyjän kuulee puhuvan samasta asiasta? Vaistosta.

Ihmisellä ja eläimellä on alkukantaisia vaistoja, joita ovat esimerkiksi itsesäilytysvaisto ja muuttovaisto. Ihmisellä äidinkielen oppimista pidetään nykyisin vaistonvaraisena. Mainittujen taiteilijoiden viittaamista vaistoihin, kyse on mahdollisesti muihin lähtökohtiin perustuvasta toiminnasta.

Oikea termi voisikin ehkä olla intuitio, joka tarkoittaa ei-loogista ajattelua tai toimintamallia. Sitä voisi myös kuvata sanonnalla: Emme tiedä, että tiedämme.

Oli termi sitten mikä tahansa, näiden taiteilijoiden tapauksessa toiminnassa yhdistyvät opitut asiat, poikkeuksellinen taito omassa lajissaan - kyky "nähdä näkemättä" tulevia tilanteita ja toimia sen mukaan ajattelematta loogisesti - päätyen oikeaan lopputulokseen ja sitä kautta menestykseen.

Vaistoon ja intuitioon - tai miten sitä haluamme nimittää - luottaminen luo uusia malleja ja kehittää uutta, oli laji tai toimintaympäristö mikä tahansa. Sanalla sanoen kyvyn hallitsija menestyy. Vaistoon kannattaa luottaa.

Kate Bush: Love and Anger

(Kirjoitettu vaiston ohjaamana.)

Kesäpalloilun makiaa

Kesäsarjoista on monen vuoden kokemus, mutta aina tulee eteen uutta ja ihmeellistä - jopa hämmästyttävää. Junnujen sarja käynnistyi maanantaina maakuntamatkailun merkeissä. Joukkue saatiin nippa nappa kasaan, joka on aina valmentajan ensimmäinen huolenaihe matkapelissä. Ensimmäinen voitto on kun seitsemäs pelimies astuu kentälle. Huh.

Toinen voitto oli se, että pelattiin omaa peliä, eikä kiinnitetty huomiota ulkopuolisiin tekijöihin. Ensimmäisellä jaksolla niihin oli vaara lähteä mukaan, mutta tämä ryhmä skarppaa hienosti, niin pelin kuin käytöksenkin osalta. Molemmat ovat yhtä tärkeitä elementtejä toiminnassa.

Ja illan kolmas voitto oli - niin se voitto. Peli kulki, yritys oli ensiluokkaista ja yhdellä vaihtomiehellä jaksaminen yllättävän hyvää. Harjoitus näkyy ja tuntuu. Kun vielä viimeistelyyn ja laukaustarkkuuteen saadaan kohennusta sekä peliä rauhoitettua varsinkin puolustuspäässä, voi kiitolaukka alkaa.

Ja niistä hämmästyksen aiheista - ei tässä sen enempää. Paikalla olleet voivat hyräillä mukana: "hämmästyttää kummastuttaa..."

Maailmanmestaruus Osa 2 - Mitalin himmeämpi puoli

Tänään maailmanmestarit juhlivat Tampereella 30 000 hengen edessä keskustorilla. Nyt mentiin ihan nollatoleranssilla, toisin kuin kisojen jälkeisenä päivänä. Mitä silloin oikein tapahtui ja miksi?

Jotenkin harmillista, että voiton jälkeen ei puhuttu siitä jääkiekon MM-voitosta, vaan median ja ihmisten huomio kiinnittyi joukkueen käytökseen suurta voittoa seuraavana päivänä. Kuka kaatuili monellako veivillä, kuka hoiperteli satama-altaan reunalla tai mikä sitä nilkkaa nyt vaivasikaan? Moneenko palaseen Poika oikein lopulta saatiin pilkottua? MM-kultaa 16 vuoden tauon jälkeen ja lehdet on täynnä tätä tuubaa. Naurattaisi jos ei potuttaisi.

Ihmettelin miksi kansanjuhla piti järjestää heti kotimaahan saavuttaessa. Voiton jälkeen takki on usein tyhjä ja jotenkin väsyneen joukkueen olemuksesta paistoi "väkisin juhlimisen" maku? Pakko juhlia kun voitto tuli. Olisiko tilanteen voinut rauhoittaa, katsoa muutaman päivän ja astua sitten yleisön eteen hyvissä voimin ja levänneenä?

Voittojoukkue lähti jokaiseen peliin äärimmäisen hyvin valmistuneena, mutta nykypäivän armottoman Youtube-median eteen tultiin ilman mitään suunnitelmaa. Joukkue tekee sitä mitä saa tehdä ja sehän tekee. Johdolla kai pitäisi olla vastuu katsoa että velvollisuudet hoidetaan loppuun asti, mutta valitettavasti kenraalit veivasivat eturivissä.

Yleisissä keskusteluissa oli huvittavaa, miten löytyi paljon joukkueen käytöstä moralisoivia ja vielä enemmän näitä moralisteja moralisoivia - niitä samoja joiden mielikuvien ykköspahis - The Evil - on Kukka hattu täti. Tuo kaikkea kivaa vastustava persoona, jota ei kukaan ole varmaan koskaan tavannut. Samanlainen satuhahmo kuin Elli Eläkeläinen, joka esiintyy, ja jolle luvataan maat ja taivaat joka vaalikeskustelussa, mutta joka kuolee vaalien jälkeen herätäkseen jälleen henkiin neljän vuoden päästä koko köyhän kansan inkarnaationa.

Hienoa oli havaita, miten jääkiekkolegenda Ville Nieminen (Kukkahattutäti?) myös uskalsi hieman moittia joukkueen käytöstä - lähinnä kai johdon lipsumista tilanteessa - lehdistön kautta ja herätteli ajatuksia esikuvana olemisesta oman juniorivalmennuksen kautta. Ymmärrän hyvin nämä ajatukset ja samaistun niihin (näin ollen siis myös Kukkahattutäti?).

Suomen maajoukkue on koko kansan omaisuutta ja sen paitaa kantaessa pitää muistaa tehtävän vastuullisuus. Muuten käy sananmukaisesti ohraisesti ja nythän kävi. Kisoja seuraa koko kansa, myös ne jotka eivät oikeasti jääkiekosta välitä. Voittajat ovat koko kansan sankareita jotka nostetaan jalustalle. Kaikki tietävät että Leijonapaidan alta löytyy tavallinen Jonne Jokunen omine heikkouksineen, mutta haluamme kuitenkin nähdä nuhteettomia esikuvia. Nämä hegemoniset voittoepisodit eivät ole reaalielämää, vaan tunneaaltoja jotka ruokkivat ja yhdistävät Kansan itsetuntoa.

Urheilun perimmäinen ajatus on voittamista, sankaruutta ja esikuvia. Onko väärin vaatia kohtalonsa valinneita kantamaan viittansa loppuun asti? Vai pitäisikö naamiot riisua ja kaataa sankarit jalustoiltaan. Jääkö sen jälkeen enää mitään muuta kuin kamppailu ja voittaminen. Pitäisikö siitäkin luopua? Häämöttääkö kaukaisuudessa ystävyysotteluina pelattavat kisat joiden voittaja arvotaan. Miten käy arvojen?

(Kuvassa kisojen himmeän puolen symboli: Pilkottu Poika.)

(Lopuksi: jäi kiusaus tehdä erikseen analyysi Kukkahattutädistä - minkälainen persoona taustalta hahmottuisi... hmm? Ehkä kesän valoisina öinä...)

Palalla on väliä

Rullaluistelu kuuluu jääkiekkojuniorin kesäharjoitteluun niin ohjatusti, kuin myös muulla ajalla. Vauhtia riittää ja jarrupalaa kuluu. Uuden palan vaihto ei aina ole ongelmaton juttu.

Salomon lopetti sinänsä laadukkaiden rullaluistinten tuotannon nelisen vuotta sitten ja samalla loppui myös jarrupalojen valmistus. Kiinnitysstandardia ei ole, vaan jokaisella valmistajalla on oma tapansa tehdä asioita. Tuttua niin monen muunkin laitteen kanssa.

Viimeinen Salomonin oma pala (kuvassa oikealla) tuli heti kesän alussa tiensä päähän, joten tilalle piti saada uutta kumia. Paikallisesta urheiluliikkeestä löytyi Firefly-merkkiseen tuotteeseen sopiva vaihtopala (kuvassa vasemmalla). Silmämääräisesti katsottuna näytti siltä, että tästä voisi muokata uutta vauhdinestoa vanhan tilalle.

Arvio osoittautui oikeaksi. Kun puukolla poisti Fireflyn palasta kuvassa näkyvän ylimmän ison palan kokonaan ja suoritti pienen viimeistelyn, olikin käytössä uusi jarrupala Salomonin luistimeen. Myös vanha kiinnitysruuvi kävi suoraan ja kiristyksen jälkeen istuvuus oli hyvä (alakuva). Ruuvin vaihtaminen Fireflyn paksumpaan malliin olisi vaatinut poraushommia, joten nyt säästyttiin myös siltä työltä.

Myös K2-luistimen jarrupala näytti otolliselta muokattavalta Salomonin malliin, mutta sitä ei tarvinnut kokeilla kun ensimmäinen yritys tuotti tuloksen. Uudella jarrupalalla mennään mahdollisesti tämä kesä. Vuoden päästä tilanne onkin toinen, sillä juniorin jalka kasvaa jatkuvasti ja edessä on välineiden vaihto.

Oma merkkini on se K2 - sitä voin hyvällä kokemuksella suositella kenelle tahansa - ja siltä pohjalta uutta lähdetään hakemaan. Luistellaan kuitenkin tämä kesä ja Salomonit ensin finaaliin.

Maailmanmestaruus Osa 1 - Kullan kiilto

Ja lopulta se kauan odotettu maailmanmestaruus tuli. Vuosi 1995 on pyörinyt mielissä legendaarisena tapahtumana, jonka muisteloon on palattu joka kisojen tullessa. Nyt voidaan siirtyä raikkasti uudelle vuosiluvulle näissä merkeissä. Vuosi 2011 on jääkiekon uusi vuosiluku.

Erityisen hienoa oli nähdä, miten Suomen joukkue oli yhtenäinen ryhmä joka kasvoi kisojen loppua kohti selvään mestaruuteen. Peleissä näkyi venymisen taito ja sitkeä taka-asemasta voittoon nouseminen. Haettua maalijyvääkin löytyi lopulta runsain mitoin ja oikeaan aikaan.

Yleisesti kisoissa herätti huomiota yksilötähdille rakentuvien joukkueiden romahdus. Sama linja on ollut nähtävissä myös kuluneen kauden SM-liigassa. Yksittäisiin huippupelaajiin vahvasti tukeutuvat ryhmät eivät ole menestyneet parhaalla tavalla. Vastuulla kuormitetut nimipelaajat eivät ole kantaneet, vaan joukkue on romahtanut.

Joukkuehengellä on ollut suuri merkitys. Laajalla rintamalla käytetyt voimavarat ja peluutus yhdistettynä koko ryhmän yhtenäisyyteen ovat tuoneet tulosta paremmin. Nykypäivänä ei enää pärjää yhden tähtiketjun joukkueilla millään areenoilla.

Hieno jääkiekon MM-kulta saatiin vihdoin Suomeen. Kiitos Leijonat. Olitte sen arvoisia.

Lehtikatsaus

Keskiviikon 18.5. Aamulehden jutussa jääkiekkosankari Ville Nieminen toi esille muutaman hyvän ajatuksen juniorikiekkoilun piiristä. Nuorten toiminnassa pitäisi olla enemmän monipuolisuutta ja harjoitusta, jopa pelien vähentämisen kustannuksella, Nieminen puntaroi.

Miksi ahnehtia liikaa jäätä, jäätä ja jäätä? Tietyt ominaisuudet eivät kehity jäällä, vaan siksi tarvitaan erilaisia harjoituksia ja ärsykkeitä myös muilla alustoilla. Jäällä eräät ominaisuudet jopa heikkenevät. Liikunnallinen monipuolisuus on tärkeä kivijalka jos haluaa jatkaa pidemmälle lajin parissa.

Onko myöskään järkeä autoilla puolta tuntia (ja takaisin toinen mokoma) tunnin jääharjoituksen perään, jos tilalle voidaan järjestää lähietäisyydellä muu harjoitus? Toinen seikka on myös kustannuskysymys, johon seurojen on paneuduttava tulevina vuosina yhä pontevammin.

Se toinen Niemisen viesti oli: Suorituspaikat kuntoon! Jäähallit ja oheisharjoittelun tilat ajanmukaisiksi. Hervannan kallioluola onkin kaamea paikka. Kostea ja kylmä, kulku hankalaa ja oheistoimintaan ei tiloja.

Keskusareena vs junnuhallit. Toiseen ei löydy materiaalia ilman toista. Kehitysareenat tarvitaan myös.

Oranssi viuhahtaa

Palloliitto kokeilee Helsingin piirissä oranssin kortin käyttöä junioripeleissä. Kortti viuhahtaa kentän laidalla häiritsevästi huutelevalle vanhemmalle merkkinä siitä, että pelin ohjaajaa pitää kunnioittaa ja kielenkäyttöä hillitä.

Kortin voi viedä mukanaan ja lukea siihen merkityt ohjeet käyttäytyä. Mukana on myös nettiosoite, johon voi turhautumistaan purkaa. Hyvä keino puuttua kaikenlaiseen häiriökäyttäytymiseen junnukenttien laidalla. Toivottavasti tästä tulee yleinen käytäntö.

Ylen uutinen asiasta->.

Se on ratkaisu

Jalkapallon kesäkausi lähestyy ja tässä vähän maistiaisia. FC Eurajoen voittomaalin viimeisellä minuutilla tekee maalivahti koko kentän kuljetuksen päätteeksi. Hyvässä kunnossa näyttää olevan Porin kentätkin tässä talviturnauksessa.

Jääkiekkoilijan tarpeet

"Kauden kovimmat harjoitukset", sanoi kiekkomies illalla kotiin tullessaan. Sitä ei sovi epäillä, koska yksi jos toinenkin oli kuulemma viimeisten vetojen jälkeen jäällä pitkittäin - eli kansanomaisesti ketarat pystyssä. Harjoituksista vapaata viikonloppua edeltävä rutistus.

Iltapäivän uintisessio varmasti vaikutti myös osaltaan siihen, että meno hyytyy illan jäillä kun oikein painetaan. Altaassa oli sukellusta sinne, sukellusta tänne, etuperin ja takaperin. "Näitä se jääkiekkoilija tarvitsee", evästi uintiohjaaja ja kommentti kuului ihan katsomoon asti. Lajit menevät näin kivasti ristiin.

Ja se tarvetilaus oli tämä: Ensin liukuun, siitä kuperkeikan kautta pystysukellus pohjaan ja käsiseisonta. Pintaan ja sama taas uudelleen, kunnes vastaan tuli lopulta punainen poijurivistö. Takaisin kohti lähtöreunaa ja uusi kierros. Eri temput ja uintityylit vaihtelevat jatkuvasti. Monipuolista ja kehittävää.

Illan ohjelma jääharjoitusten jälkeen eteneekin sitten järjestyksessä - venyttelyt, ruokailemaan, nukkumaan. Mutta ei kovin aikaisin, sillä lämmin ateria harjoitusten jälkeen on klo 21:30, heti harjoituksista saapumisen jälkeen. Ja voi kuvitella ettei heti tämän jälkeen pysty rauhoittumaan nukkuakseen.

Jotkut päivät siis venyvät aika pitkiksi, mutta mikä vaihtoehdoksi myöhäisen illan harjoituksille Lempäälässä. Ei mikään, sillä jäästä on Tampereella pulaa. Ainakin toistaiseksi, kunnes Keskusareena valmistuu. Mikä taas ei auta junnuja yhtään. Ville Nieminen kiteytti jossain asian osuvasti: Ilman harjoitushalleja ja jäätä ei sinne areenallekaan riitä pelaajia. Ei kai siihen mitään lisättävää.

Tekemisen nälkä

Kirjoittaminen on kuin urheilulaji - jääkiekon pelaaminen - tai mikä tahansa suoritus. Joskus homma toimii, välillä taas ei mikään onnistu. Nyt on se vaikea vaihe. Kirjoittaminen siis tökkii.

Jostain syystä blogitekstejä tulee usein yhtenä ryöppynä - niitä riittää viikon jokaiselle päivälle - mutta sen jälkeen tulee se "kuiva kausi". Ajanjakso jolloin maaleja ei yksinkertaisesti tule - näin jääkiekkotermein ongelmaa kuvatakseni. Tahroja ei synny paperille. Muste on kuivunut. Tarina ei kulje.

Tästä huolimatta asioita tapahtuu ja tarinoita syntyy pään sisällä, mutta ne eivät kulkeudu lopulliseen muotoonsa. Usein kirjoitus on jo valmis, kun koneen ääressä ryhtyy sitä julkaisemaan nähtäville. Miksi siis voi tulla muutaman viikon tauko?

Tämäkään blogiprojekti ei ole maailman tärkein asia. Monta velvollisuutta ajaa sen ohi. Tärkeämpää on kuskata poikaa harjoituksiin, kuin saada muutama rivi tarinaa syntymään. Pakkopulla ei maistu joten pitää kasvattaa nälkää. Ylensyönti on pahasta.

Juniorien urheilussa nälkä on myös tärkeä juttu. Ähky vie ilon tekemisestä. Oikeanlaista nälkää kannattaa pitää yllä ja haistella tuulia. Urheilukoneistossa pitäisi olla sisäänrakennettu kierrostenrajoitin, joka lyö "tappiin" aina kun mennään liian kovilla luvuilla, ja tekemisen nälkä, into ja hauskuus katoaa. Tästä löytyy yksi juoni pitkäjänteiseen tuloksekkaaseen toimintaan. Tekemisen hillitseminen ja nälän ylläpito.

Blogin tekeminen jatkuu. Yhä vaan. Nälkää odotellessa.

(Lindsey Vonn - aika kova laskija... voittaja... nälkäinen urheilija.)

Reikäpallon voima

Sormiin lämätty salibandypallo saa aikaan tämän tyyppiset jäljet.

Kassit olkapäille

Kuluneen harjoitusillan huippusuoritus Ratinan salilla oli puolivoltti vauhdilla eteenpäin. Viime viikonloppuna se oli varmaan puhdas ylämummo Kreipas-pelissä. Kouluviikolla taas 34 pinaattilettua koulun ruokailussa edusti jonkinlaista huippuhetkeä. Tämä "tankkaus" tapahtui luvan kanssa ilman mitään menneiden vuosien kouluruokalan "kalapuikko"-episodia.

Päivät ovat täynnä uusia asioita ja onnistumisia. Ruoka myös maistuu liikkuvalle ja kasvavalle juniorille. Joinakin iltoina maistuu jopa kaksi lämmintä ateriaa - ennen ja jälkeen harjoitusten. Tai sitten niiden kahden välillä. Energian riittävyydestä on pidettävä huolta.

Tällä kiekkokaudella varustekassin käsittelyyn on tullut selkeä muutos. Aikaisempina vuosina pyöräkassia vedettiin perässä pyörät kitisten. Nyt on siirrytty selkeästi kantolinjalle. Kassi olkapäälle ja menoksi. "Voimat siinä kasvaa" ja "pyörät on vaan tiellä", tulee kommenttia asiasta kysyttäessä. Äijät kantaa omat kamansa.

City Boy: Interrupted Melody

Pesäpalloliitto kieltää energiajuomat

Hyvä homma. Peukku tälle->.

Paljon on muitakin juttuja joita ei suvaita junnujen parissa, mutta aikuisten ympyröissä ne ovat "jokapäiväistä kauraa" - oli sitten kyse energiajuomista tai kaukalotappeluista.

Esimerkin voima on suuri. Mallit siirtyvät isiltä pojille, jotka haluavat olla ja käyttäytyä kuin aikuiset. Koska lähdetään tekemään muutoksia myös "aikuisten areenoille"?

Grouph

Tämäkin on nähty. 2-10 tappiopelistä voi tulla kotiin tyytyväinen pelimies. Jatkosarjan edellisissä koitoksissa maalipaikkoja on ollut useampiakin, mutta nyt lopulta se gorilla vierähti harteilta. Läpiajo ja ohjaus vasemmalta tolpan kautta sisään.

Sikäli mielenkiintoista, että juuri näitä läpiajoharhautuksia kiitävä laituri harjoitteli maanantain ulkojäillä. Harjoittelu tuo rutiinia, rutiini tuo onnistumisia, onnistuminen tuo lisää onnistumisia. Mikään ei tule itsestään ja työ tuottaa tulosta.

Jäällä kun noita pelimiehiä katselee, niin jokaisella on omat vahvuutensa. Peli sujuu kun pelaa niillä omilla parhailla avuillaan. Heikkoja ominaisuuksia voi koko ajan kehittää, mutta käyttää vahvoja alueitaan kun hetki lyö. Miksi lähteä käyttämään jotain muuta kuin vahvinta asettaan?

Maalintekijä

Teljän lukiossa osuin ensimmäisen kerran kohdakkain pelimiehen kanssa. Itse olin vielä alemmilla luokilla, mutta ruokajonossa ei voinut olla huomaamatta jääkiekkoilijan alkua, joka mustan silmänsä kanssa oli kuin liigaottelusta tullut. Ja niin muuten olikin.

Siihen aikaan paikka liigajoukkueessa oli vasta löytymässä ja lukuisat maalikaudet häämöttivät edessä. Homma lähti kuitenkin alkuun rivakasti mestaruudella vuonna 1978. Siitä voi katsoa maalitehtailun alkaneen.

Olen Isomäen seisomakatsomosta nähnyt vuosien varrella kymmeniä, ellen satoja pelimiehen maaleja. Yksi tärkeä seikka korostui ja se oli laukausten määrä. Kaava on yksinkertainen - paljon laukauksia, paljon maaleja - eikä se millään tavalla himmennä lopputuloksen arvoa.

Suomalaisen jääkiekkoilun suuri maalintekijä. Ässien ässä. Yksi on poissa, mutta pelit jatkuvat muiden soturien voimin. Periksi ei anneta milloinkaan.

Java 1959-2011

Luonnonjäitä ja muuta mukavaa

Rautakorpi puhuu asiaa Aamulehden nettisivuilla. Seurat, valmentajat ja vanhemmat saavat kukin oman osansa tästä listasta mietittäväksi. Juniorikiekkoilua hallitsevat kalleus, liiallinen kilpailuttaminen ja epäterve ilmapiiri. Näihin ajatuksiin voi kyllä yhtyä.

Luonnonjäät ovat tällä hetkellä myös kovasti puheen aiheena. Tulevaisuuden toivot kuulemma harjoittelevat siellä aina kun vain on mahdollista. Onko siis tosiaan näin? Uskaltaisin väittää jotain muuta. Tänään pistäydyimme hyväkuntoisella luonnonjääkentällä parhaaseen aikaan alkuillasta. Jää oli hyväkuntoinen, lumesta puhdas ja sää mitä parhain - selkeä nollakeli. Kentällä käytössä kaksi ehjää rautakehikkoista maalia. Olosuhteet ei voi enää paremmaksi tulla - koulupäivä ohi ja työt tehty tältä päivältä.

Paljonko siis oli kiekkoilijoita ja muita luistelijoita yhteensä? Reilun tunnin aikana tasan kaksi - minä ja poika. Kuten Rautakorpi esittää: Miten luonnonjäät saadaan oikeasti käyttöön - ei vain puheissa, vaan myös käytännössä?

H-hetki

Hämeenlinna on jännä paikka. Viikonloppu käynnisti aluesarjan jatkopelit ja Joonalla oli Altiuksen riveissä sangen vaihteleva viikonloppu - vai mitä sanotte tästä. Ensimmäinen peli hyökkääjänä, toinen puolustajana loukkaantunutta paikkaamassa. Yksi syöttöpiste, yksi tolppaveto, yksi läpiajo ja maalipaikka molarin suojiin, yksi hyvin heppoinen jäähy, yksi sangen merkillinen jäähy (koska ei ollut edes kentällä kun tapahtui). Siinä vasta lauantain ykköslistaa, sunnuntain pelistä en tiedä kun en ollut paikalla.

Lauantain peleissä kumpikaan Tapparan joukkue ei jostain syystä ollut oma itsensä. Parasta osaamista ei näytetty. Ei myöskään tuomarien taholta - olipa joku tarjoamassa katsomosta omia silmälasejaankin apuvälineiksi. Hikisiä hetkiä Hämeen hegemoniahurmoksessa.

Ensi viikonloppuna pelit jatkuvat Jyväskylässä ja sitten onkin pitkä putki Hervantaa. Kyseessä on sananmukaisesti Tapparan kotiluola (50 metriä kun maan alla pelataan). Kevät lähestyy, pelit paranee?

Gaala

Menneen vuoden urheiluhuiput palkittiin tänään TV:n Urheilugaalassa ja sen tärkeimmän pokaalin nappasi suunnistaja Minna Kauppi, joka innoissaan repi mekkonsa ja hukkasi toisesta palkinnosta "kiekon". Lopputunnelma oli kuin missikisoista - kruunu putoilee kimallesateessa ja valot välkkyvät.

Moni muukin urheilija, joukkue tai vaikuttaja sai ansioistaan oman pystinsä - joka muuten näkyy viereisessä kuvassa ja muistuttaa suuresti käsipunnusta. Hmmm. Voittajilla taitaa "haba" kasvaa?

MM-kisat kultaisesti kuitannut salibandymaajoukkue valittiin nyt vuoden joukkueena. Kisojen aikaan käytiin keskustelut siitä, onko laji edes oikeaa urheilua. Kyllähän se sitä on, ja harrastajana olen myös huomannut että hiki tulee ja sykkeet on korkealla - menee jopa jääkiekkosta yli. Kova laji.

On myös esitetty näkökulmia siitä, että olisi kaksi erillistä lajia - salibandy ja sähly - mutta omasta mielestäni salibandyä pelataan myös siellä koulun saleissa. Mailat on nykypäivää, taitotaso hyvä ja henki sama kuin muovikaukaloissakin. Sählyksi nimittäisin oikeastaan sitä 80-luvun koulun liikuntatunneilla löysävartisilla mailoilla pelattua pallonlyöntipeliä, jossa pesäpallo/golfswingi-tyyppisillä yrityksillä huidottiin pelivälinettä salin päästä päähän. Näistä ajoista on tultu mahtiloikin eteenpäin.

Gaalalla ja voittajien valinnoilla on paikkansa, vaikka lajeja onkin vaikea arvottaa. Maku- ja arvostuskysymyksistähän näissä kyse ja urheilutoimittajilla oma näkemyksensä. Jos joku urheilija ei listoille mahdu, niin on ainakin joku joka arvostaa - fanit ja kansa.

Onnittelut voittajille!

Uutta putkea alle

Takuukatselmuksessa olleet luistimet saapuivat lopulta kierrokseltaan. Itse asiassa liikkeessä odotti uusi pari, joten maahantuoja otti vastuun asiassa. Koska tilanne eteni näin, lähdettiin samalla vaivalla hakemaan uutta ratkaisua luistinpulmaan. Täyden vaihtorahan turvin siirryttiin Bauer-osastolle, josta haettiin hyvää ratkaisua. Ja se löytyi.

Junnujen luistimien valinta voi olla ongelmallista, sillä jalka kasvaa kovassa tahdissa ja muuttaa muotoaan, myös kehon mittasuhteet muuttuvat kasvun myötä. Luistelukin opetellaan eräällä tavalla uudestaan. Juniorit eivät vielä pysty analysoimaan omia luistimiaan ja tuntemuksiaan riittävästi, joka hankaloittaa valintoja.

Ensimmäiset harjoitukset on uusilla putkilla viety läpi ja peukalo pystyssä sieltä eilen tultiin. Luultavasti ollaan hyvään suuntaan menossa. Välineiden kanssa voi mennä kerrasta nappiin, mutta on joskus syytä testata ja hakea parhaat ratkaisut. Pala kerrallaan kuntoon.

HIFK - Ässät 0-1 toinen erätauko