Rantalentiksen aika

Alkukesän viimeisiin futis-harjoituksiin oli järjestetty erikoisohjelmaa. Roudasin paikalle verkon ja sessio aloitettiin pelaamalla jalkapallotennistä. Harmi vaan että niin harva pääsi paikalle, mutta toisaalta pienellä joukolla pääsi pelaamaan koko ajan.

Jossain vaiheessa hilattiin verkko ylös ja haettiin autosta rantalentis. Juonesta saatiin kiinni pienen totuttelun jälkeen ja lajihan on varsin hupaisaa - myös katsojalle. Sakit välillä vaihtoon ja uusi peli käyntiin. Näytti olevan kivaa ja sääkin suosi tällä kertaa.

Tilaisuuden aluksi sain ojentaa Matiakselle palkinnon alkukesän suorituksistaan. Osallistuminen niin harjoituksissa kuin peleissäkin on ollut täydet sata. Tässä on hieno esimerkki kelle tahansa ja tunnustuksen arvoinen. Osallistuminen muidenkin osalta on ollut kautta linjan hyvää, mitä nyt keskikesän lomat, leirit ja mummolakäynnit ovat vaatineet oman tarpeellisen aikansa.

Jalkapallotaidoissakin tapahtuu jatkuvasti kehitystä, vaikka sitä ei välttämättä huomaa kun poikia näkee joka viikko. Monenlaiset mittarit kertovat paljon. Pari viikkoa sitten tehtiin harjoituksissa rata, jossa salmiakin mallinen kuvio pujotellaan kahteen suuntaan ja sitten sama juosten. Kello kertoo syntyneen tuloksen.

Kolmelta pojalta oli tulokset samasta radasta myös viime kesältä. Tässä muutokset:

• 52.80 -> 43.97
• 49.32 -> 44.79
• 1.01.48 -> 48.05

Selkeitä parannuksia siis jokaisella pojalla. Myös joukkuelajeissa pitäisi pyrkiä enemmän siihen, että verrataan oman kehityksen muutoksia, eikä niinkään keskinäistä paremmuutta. Itsensä kanssa kilpaileminen on aina se kannustavampi muoto kehityksessä.

Tällä erää siirretään jalkapallot syrjään ja seurataan sään kehittymistä loman alkaessa ensi viikolla. Tunkeeko hellekausi hien pintaan, vai työntyykö jatkuvan sateen pysyvä rintama keskuuteemme. Tätä ei taida tietää edes sammakkomies. Annettakoon ajan kertoa totuus.