Maalikooste Mestis-karsinnoista

Syksyllä järjestyi ylimääräistä vapaa-aikaa, joten tein tämän maalikoosteen syksyn Mestis-karsintojen peleistä. Tappara C Forum pelasi hyvin, mutta lohkovoitto jäi nyt muutaman maalin päähän. Maalit sentään jäi muistoksi elämään.

Vaikka alkukausi on finhockeyn tilastoilla takunnut, ne olivat jo tätä tehdessä käyttettävissä. Tilastomerkintöjen avulla oli helpompi etsiä maalitilanneet pelimassan keskeltä.

Kahdella tuomarilla

Kauden futsal-sarjan suurin muutos on kahden tuomarin järjestelmä. Myös Pirkkahalli on saanut uuden alustan ja katsomon D-hallin futsal-kentälle. Tällä kentällä myös TPV B Valkoinen pelaa kotiottelunsa. Hyviä parannuksia molemmat.

Kahdella tuomarilla sivurajat ja muut tapahtumat nähdään nyt entistä tarkemmin. Kummallakin on oma sivurajansa hoidettavana. Neljä puusilmää näkee enemmän kuin kaksi, kuulin katsomosta vitsin ennen pelin alkua.

Kun Eino-myrsky - vai oliko se Oskari? - katkoi sähköjä loppusyksyllä, meni Turussa sijaitseva erotuomariasetteluohjelman palvelin nurin koko viikonlopuksi. Vähän jännitin saapuuko paikalle yhtäkään tuomaria.

Ohjeistuksen mukaan peli olisi pelattava kaikesta huolimatta normaalisti. Hetkinen... normaalisti!?Tuomarit kuitenkin saapuivat ajallaan, joten ei tarvinnut miettiä mitä tämä ohjeistus tarkoittikaan.

Syksyn toisessa kotipelissä Pirkkahallissa tarjosin toiselle tuomarille pelipallon. Tämä kokeili sen ilmanpaineita ja määräsi niitä vähennettäväksi. Hän halusi myös itse suorittaa venttiilitapilla nämä "päästöt". Sain lopuksi opastuksen, miten futsal-pallossa ei saa olla liikaa ilmaa, vaan sen on annettava käsissä kunnolla periksi. Kas näin. Aina oppii uutta.

Pelin puolivälissä toinen tuomareista tuli luokseni pallon kanssa ja sanoi, että pallossa on ilmaa liian vähän. Yritin pitää pokkani ja kerroin miten tuomarikaveri oli omatoimisesti "säätänyt" paineet. Pakko olla kohdallaan. Ja ilman muutoksia jatkettiin peli loppuun.

Pohjalta voittoon

Sain lopulta jouluna Kiven Kovat -kirjan käsiini ja luettuakin sen kannesta kanteen. Kannatti hankkia, lukea ja kirjoittaa. Porin Ässien kautta 2013-2014 kuvaava teos on hieno. Draaman ainekset olivat olemassa ja ne on saatu puristettua näiden kansien väliin.

Harvemmin urheilukirjoissa - ainakaan Suomessa kirjoitetuissa - mennään ja päästään niin hyvin "ihon alle" kuin tässä kirjassa on päästy. Ongelmista on vaikea kirjoittaa, mutta tässä tapauksessa sitä on helpottanut lopussa saavutettu voitto. Ilman sitä kirja olisi jäänyt kirjoittamatta.

Erityisen hyvin kirja tuo esiin pelaajien - ja valmentajien - taustalla vaikuttavat asiat. Tulee selväksi, että hekin ovat ihmisiä, joiden on välillä vaikeaa motivoitua työstään, tai miten ulkopuoliset asiat pyrkivät vaikeuttamaan sen työn tekemistä.

Kiven Kovat -kirja kuvaa myös hyvin sitä tosiasiaa, että urheilu ei ole vain fyysistä suoritusta, harjoittelua ja kilpailemista. Varsinkin jos ajatellaan voittamista ja lajissaan pärjäämistä, tarvitaan lisäksi asioita, jotka löytyvät pelaajien pään sisältä.

Sitoutuminen, uskallus, henkinen kovuus, loppuun asti yrittäminen ja joukkuehenki. Tässä muutamia asioita, joita ilman ei voi syntyä mitään suurta.

Kivi kertoo kirjassa, miten joukkueen olleessa "pohjalla" puiston oravatkin räkivät silmille ja uimalan saunassa viereen istuva toteaa vain: "Sun housuissa ei tässä kaupungissa kukaan haluaisi olla".

Kuulostaa kovalta, mutta niin "porilaiselta". Alkutalven pimeinä aikoina kaupungin karuus iskee todella luihin ja ytimiin. Valoisa ja vehreä kesäkaupunki jazz- ja kävelykatuineen, puistoineen ja toreineen muuttuu nopeasti paljastaen luonteensa.

Jos joukkue menestyy, niin tuki ja kannustus on vuolaan spontaania. Tappioputkessa tilanne muuttuu nopeasti. Silmille räkii koko kaupunki oravia myöden.

Lopuksi vielä lainaus Kiven päiväkirjasta 20.1.2013:

"Marjamäki huomasi perjantaina, että olen hajalla. Ei tiennyt että lauantaina olen vielä pahemmin hajalla"

Musta joulu

Tänä vuonna Tampereella vietetään mustaa joulua. Sade piiskaa ikkunoita ja on vuoden pimein aika. Pihoille viritetyt sähköiset jouluvalot sentään tuovat pienen tuikahduksen tämän pimeyden keskelle.

Kaikesta huolimatta tämä lumeton keli vie ajatukset lapsuuden jouluihin. Länsirannikolla plussakelit ovat aivan tavallisia joulun aikaan. Lämpöä varaava meri pitää huolen siitä, että talven tuloa saa odotella hyvinkin pitkään. Joskus se ei edes tule kunnolla.

Lumen puutteesta huolimatta joulupukin pulkka löysi tiensä myös Porin karuille kaduille. 70-luvun aikana suosittu ja toivottu lahja oli muovinen jääkiekkomailan irtolapa. Puumailojen kesto oli koetuksella, kun kiekkoa ja palloa hakattiin kaupungin asfaltoiduilla sisäpihoilla. Muovin soveltuvuus tähän puuhaan oli ihan toista luokkaa.

Monella pelimiehellä puumailat kuluivat lavan alaosasta ja lopulta tuloksena oli tikunohuet lavat. Kauppoihin ilmestyneet muoviset irtolavat nostivat asfalttipelin uusiin ulottuvuuksiin. Käyristyksiä tehtiin lämmittämällä lapa kuuman veden alla ja vääntämällä se lämpöpatterin välissä oikeaan muotoonsa.

Pelejä pelattiin kesästä alkaen pitkälle syksyyn ja lopulta tammikuussa saatiin ulkojäät kuntoon. Herralahden kenttä oli yksi suurista luonnonjääkentistä, jossa asfaltilla opitut kikat sovellettiin käytäntöön. Lyhyt, mutta kiihkeä jääkausi.

Tuohon aikaan pikkupojat myös puhuivat jääkiekosta. NHL-pelaajat omine sarjoineen olivat kyllä tuttuja - vaikka netti olikin kaukana tulevaisuudessa - mutta haaveilut olivat ihan jossain muualla. Kaikki halusivat pelata Ässien paidassa - vain ja ainoastaan.

Suurimmalle osalle pelaaminen oli kuitenkin vain leikkiä pihamaalla, ja hyvin pieni osa harrasti tosissaan lajia joukkueessa. Saattoi olla, että jalkapallon harrastaminen oli kaupungissa siihen aikaan huomattavasti yleisempää. Olosuhteet ainakin olivat huomattavasti paremmat jalkapallon puolella.

Siihen aikaan käytössä oli vain ja ainoastaan yksi jäähalli, jonka kapasiteetti ei riittänyt kaikkeen. Oltiin siis luonnonjään armoilla tässäkin tapauksessa. Pahin tilanne oli silloin kun mittari pysyi itsepintaisesti nollan yläpuolella. Musta joulu ennusti huonoa luonnonjäiden odottajille.

Ensituntuma uudistettuun kotiareenaan

Pirkkahallin futsal-olosuhteet ovat parantuneet viime kaudesta. Olisiko kesän aikana valmistuneen uuden messuhallin ansiota? D-hallin ykköskenttä on kuitenkin saanut uuden alustan ja katsomon. Positiivinen yllätys heti ensimmäiseen kotipeliin.

Sarjapeli Hakaa vastaan sen sijaan ei ollut yllätys. Taso sarjassa on juuri niin kova kuin osasin odottaa. Poikia vietiin ensimmäisellä jaksolla oikein urakalla. Litran mitta ei riitä. Maali toisensa jälkeen pisti maalivahdin ja puolustajat pyörittelemään päätään. Mennäänkö koko peli yhtä maalia?

Pelin alussa oli havaittavissa turhaa jännitystä ja vastustajan kunnioitusta. Vuotta vanhemmat hakalaiset eivät ujostelleet, vaan käyttivät tilaisuuden maalien tekoon. Tasoero oli selvä tällä kertaa.

Toiselle jaksolle saatiin "kipsi" murenemaan ja TPV Valkoinen ryhtyi pelaamaan "omaa peliään". Maalienkin tekoon päästiin ja toinen jakso saatiin pidettyä lukemissa 4-4. Mahdollisuuksia muutamaan lisämaaliinkin oli, kun vastustajan kumuloituvat virheet aiheuttivat rangaistuslaukauksia. Näistä pystyttiin hyödyntämään vain yksi.

Sääntäjen mukaan jaksolla tehty kuudes virhe johtaa rangasituslaukaukseen. Tästä eteenpäin jokainen virhe viedään pilkulle. Nyt niitä saatiin neljä.

Jos tämä tappio ei ollut yllätys, niin sarjan tasoero joukkueiden välillä on. Kun ensimmäinen peli voitettiin 12-2 ja tämä hävittiin 13-4, voi kukin miettiä mitä kentällä nähdään kun sarjan paras ja heikoin kohtaavat? Kuin suoraan sarjasta Kahden kerroksen väkeä?

Alkulämmittelyt aloitettiin C-hallin tekonurmella ja kaksi palloa saatiin taas "piippuhyllylle". Pirkkahallin vahtimestarit toimivat kuitenkin ripeästi ja pelin aikana molemmat pallot oli noudettavissa huoltokopista. Puolitoista kadonnutta palloa peliä kohti saattaisi kauden mittaa tuoda kohtuulliset lisäkustannukset joukkueen menoihin?

Perjantaina vuorossa harjoituspelit Kangasalla ja viikon päästä jatkuu futsal-sarja. Joko silloin päästään  tasaiseen kamppailuun?

Tunnelma katossa - ja pallo...

Futsalin sarjakausi käynnistyi viikonloppuna. TPV Valkoinen on ponnistanut pelivirettä mm. Kissat-hallista (kuva yllä) ja koulujen saleista. Tästäkin syystä - ja kun vihdoin päästään viralliseen peliin -  tapahtuma tuntuu juhlatilaisuudelta. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen peli pelattiin Raholan liikuntahallissa.

Kun isoon tilaan päästään, on katon korkeus testattava. Jo lämmittelyssä joku sankari tavoitti katon ja sai joukkueen pallon ilmastointiputken päälle. Sinne jäi ikuisiksi ajoiksi, tai ainakin seuravaa ilmastointiremonttia odottamaan. Pelitapahtuma nousi siis huippuunsa jopa ennen tuomarin pillin vihellystä.

Pillikin lopulta soi ja peli käynnistyi. Tällä kaudella poikien B-sarjassa on mukana peräti kaksi tuomaria. Ainakin sivurajat tulee katsottua tarkasti molemmin puolin kenttää. Neljä silmää näkee enemmän - vaikka olisivat puuta. Nyt oli kyllä kaikkea muuta ja hyvä linja.

Ensimmäinen jakso pelattiin tasaisesti TPV Mustia vastaan. Hyökkäykset aaltoilivat päästä päähän. Vastustaja teki pari hienoa maalia, mutta se ei riittänyt tänään.

Toisella jaksolla Valkoinen ryhtyi maalintekoon. Moni pelimies teki niitä kaksin kappalein ja lopulta valotaululla oli numerot: 2 - 12. Aika suurilla maalieroilla mennään, mutta samaan tahtiin näytti päättyneen moni muukin sarjan ottelu.

Futsalissa maaleja tehdään runsain mitoin, mutta saattaa isossa sarjassa olla suurehkokin tasoero? Näin voisi ainakin muista lopputuloksista päätellä. Sarjataulukko ja pistepörssikin näkyvät tilastosivuilta.

Vaihtopenkillä ykköspuheenaihe oli sivurajapotkun antaminen. Juuri kun harjoituksissa oli asiasta puhuttu sen seitsemättä kertaa - miten potku annetaan oikeaoppisesti. Pallo viivalle tai ulkopuolelle ja paikalleen. Tukijalka viivan ulkopuolella ja potku. Ja pelissä kävi niin, että sivuraja vaihtui useamman kerran vastustajalle. Pallo oli liikkeessä tai kentän puolella. Tekijöitä odotti sovittu "naulakkoon nostaminen" pukukopissa.

Ensimmäinen peli selvitettiin kunnialla, mutta jatkossa voi tapahtua mitä tahansa. Kyseessä on mielenkiintoinen ja tasokas sarja. Tiistaina ollaan Pirkkahallissa ja vastassa nyt Haka Mustat.

Perjantai-ilta Kissat-hallissa

Tekonurmen pinnalla kuulalaakerimaiselta tuntuva kumirouhepinta on ensimmäinen havainto kun hallin sisälle astelee. Useammankin käynnin jälkeen huomio kiinnittyy ensimmäisenä tähän. Sileäpohjainen kenkä ei tällä pohjalla toimi, varsinkin kun tekonurmikin on melko pehmeä. Tekonurmelle tehty peruskenkä saattaa olla se paras?

Lämmittelyn jälkeen Aksu keksi takanurkasta liukuoven, jonka takaa paljastui varasto, josta löytyi kahdet futsal-maalit. Koko saattaa olla hieman pienempi kuin virallisissa, mutta suhteiltaan ne ovat lähempänä futsalia, kuin hallin vakiorautamaalit. Uusia yllätyksiä.

Alumiiniset futsal-maalit on helppo siirtää paikoilleen. Rautamaalit sen sijaan saavat jäädä niiden taakse paikoilleen. Tarvittaisiin kaksi joukkueellista pelaajia siirtämään näitä umpivalurautaisia hökötyksiä pois. Kun puhutaan vakiomaaleista, ei tarkoiteta vakiokokoa, sillä rautamaalit ovat ihan eksoottisia siinä suhteessa - leveitä, mutta matalia.

Harjoitusten puolivälissä kova vesikuuro ulkona rummuttaa pressukattoa niin, että ohjeet saa perille vain korottamalla ääntä kunnolla. Sade lisää melua, mutta ei katosta kentälle tippuvien pisaroiden määrä. Niitä tulee tasaiseen tahtiin. Ei paljon, mutta pisarointia ei voi tunnin aikana olla huomaamatta. Kyse on kattoon tiivistyvästä kosteudesta, ei niinkään vuodosta.

Harjoitukset jatkuvat. Juomatauon aikana huomio kiinnittyy seinällä olevaan julisteeseen. Se kertoo omalta osaltaan historiaa, josta halli on nimensä saanut. Ilves-Kissat on perustettu Viipurissa vuonna 1936 ja voitti ainoan Suomen Mestaruutensa jalkapallossa vuonna 1950. Tästä kertoo myös tuo juliste. Onpa seuralla tänäkin päivänä jonkinlaista toimintaa.

Tämän päivän toiminnasta Kissat-hallista kertoo toinen kuva. Tunnetun seuran jalkapallokoulu on järjestänyt syksyllä testitilaisuuden tässä hallissa. Kissat-hallista on ponnistanut moni tamperelainen juniori maailmalle, niin menneinä, kuin varmaan tulevinakin vuosina. Jos pressukatto kestää...?

Videomaailman pyörteissä

Kasasin lomalla ollessani oheisen videokoosteen, jossa nähdään kaikkiaan 27 maalia hidastuksineen. Ottelut on C-Mestiksen karsintasarjasta, jota Tappara Forum pelasi alkukaudesta. Hyvin mennyt sarja, mutta lohkovoitto jäi muutaman pisteen päähän.

Ei sen enempää niistä peleistä, mutta muutama sana videon koostamisesta. Kuvattu materiaali oli valmiina tiedostoina, mutta koko projekti piti käynnistää PC:n totaalisella tyhjennyksellä. Pitkään pyörineen käyttöjärjestelmän tapana on aikojen saatossa kerätä sisuksiinsa paljon turhuutta, joka oireilee käytön hitautena. Kiintolevy raksuttaa ja mistään ei tule mitään.

Varmuuskopiointi ja uusi Windowsin asennus puhtaalle kiintolevylle korjasi nämä ongelmat. Tämä vaihe oli yllättävän kivuton ja nopea. Erilaisten asetusten ja ajurien kanssa sitten vierähtikin melkoinen tovi. Yksi päivä askarreltiin näiden parissa. Lopulta päästiin itse asiaan.

Alunperin aikomukseni oli käyttää videon editointiin Windowsin Movie Makeria, jonka etu on helppokäyttöisyys. Kun kyseessä on yksinkertaisia "leikkaa ja liimaa"-toimintoja, ominaisuudet riittävät hyvin.

Heti alkuvaiheessa tuli kuitenkin selväksi, ettei Movie Makerin käyttö tule kysymykseen. Jo raakaversion valmistelu kesti kohtuuttoman kauan ja itse työn tekemiseen ei tuntunut pääsevän käsiksi lainkaan.

Edellisestä viisastuneena siirryttiin astetta järeämpiin työkaluihin, jotka antavat paremmat mahdollisuudet päästä työhön käsiksi lähes heti. Haittapuolena on kuitenkin se, että käyttäjältä vaaditaan enemmän osaamista ja kärsivällisyyttä asetusviidakoiden parissa liikkuessa.

Pienellä ajankäytön lisällä pro-tason ohjelman käyttö toi kuitenkin parhaan lopputuloksen. Kun ensimmäinen maali hidastuksineen oli editoitu, seuravat 26 olivat vain alussa opittujen rutiinien toistamista. Aikaa kului silti tämänkin videon tekemiseen useita tunteja.

Raakamateriaali sisälsi aina koko pelin erätaukoineen, eli haasteeksi - ja eniten aikaa vieväksi osuudeksi - muodostuikin maalitilanteiden etsintä tästä massasta. Tässä helpotti olennaisesti se, että Finhockey-sivusto tarjosi tilastoinnin, jota avuksi käyttämällä maalipaikat löytyivät syntyajankohdan perusteella.

Maalitilanteita kelaillessa havaitsin myös muutamia tilastovirheitä. Maalitekijät oli merkitty oikein, mutta muutamia syöttäjiä oli merkitty väärin. Osassa maaleista olisi selvästi voinut merkitä myös toisen syöttäjän. Jokainen maali oli kuitenkin selvästi maali. Videotarkistus näihin on siis tehty.

Kun koko materiaali oli valmiiksi koostettuna aikajanallaan, koitti viimeistelyn aika. Renderöinti, eli lopullisen tiedoston kokoaminen sujui lopulta hienosti, kun sopiva tiedostomuoto tuli selvitettyä asetuksineen.

Pieni mutta kiusallinen este viivästytti renderöinnin aloitusta. Ongelman aiheutti se, että missään ohjeissa ei kerrottu, että materiaali pitää valita markkereilla ja renderöinti tehdään tämän valinnan perusteella. Nyt kun valintaa ei tehnyt, ei mitään tapahtunut.

Olen aikaisemminkin kohdannut eri yhteyksissä ohjeistuksissa saman ongelman. Jätetään kertomatta joku hyvin yksinkertainen asia, olettaen että käyttäjä tietää sen. Vaikka uusi käyttäjä ei olekaan tyhmä, käytetyt toimintamallit eivät ole tuttuja, joten prosessi voi jumiutua johon hyvin typerään knoppiin. Ohjeen on laatinut asian täysin osaava henkilö, jolle toiminto on niin itsestään selvä, ettei tule ajatelleeksi ettei joku ymmärrä sitä automaattisesti.

Video valmistui siis lopulta HD-tasoisena ja osa maaleistahan on ihan hienoja. Muutama ihan loistava.

Lopuksi vielä ohjeistuksen ongelmiin liittyvä tarina menneiltä vuosilta.

Elettiin aikaa, jolloin työpaikoille hankittiin ensimmäisiä tietokoneita. Tähän asti kirjalliset työt oli tehty perinteisillä kirjoituskoneilla suoraan paperille. Nyt päästiin kirjoittamaan sähköisenä ja valmis dokumentti saatiin tulostimelta ulos.

Eräällekin työpaikalle kannettiin laitteet työpöydille, annettiin koulutus miten kirjoitukset tehdään ja lopuksi viimeistellään tulostimelle. Kaikki lähti hyvin käyntiin, tarjouksia ja muita tuotoksia syntyi koko talven.

Keväällä laitteiston toimittaja käväisi kauppaamassa taas uusia laitteita ja kysyi kahvipöydässä miten uusi ATK-järjestelmä on toiminut. Vastaus kuului, että dokumentteja on kovasti tehty koko talven ja tulostukset ovat toimineen.

Kaupparatsulta oli mennä kahvi väärään kurkkuun, kun vitsinä heitettiin, että pian ne varmaan keksi sellaisen laitteen, että vanhan kirjoituspohjan saa jotenkin muistiin. Ettei tarvitse aina aloittaa "puhtaalta pöydältä".

Paluu Kissat-halliin

Tamperelaisille junnupalloilijoille Kissat-halli on legendaarinen paikka. Pakkasta piirun verran enemmän kuin ulkona ja alusta kuin suoraan jalkapalloilijan pahimmasta painajaisunesta. Lumi ja tuisku sentään pysyvät seinien virkaa hoitavien pressujen ulkopuolella.

Vuonna 2006 myös TPV:n kehitysjoukkue Bremen aloitteli siellä talvikauttaan. Halli on yhä vaan pystyssä ja toiminnassa. Tulevana talvena TPV B Valkoinen harjoittelee siellä kerran viikossa. Tämän lisäksi on ohjelmassa kolme koulun salia viikossa.

Talviajan harjoitusolosuhteet ovat Tampereella yhtä huonossa tilanteessa kuin aikaisemminkin. Vaihtoehtoina Pirkkahalli, nykyinen Messu- ja urheilukeskus, sekä Ahvenisjärven tekonurmikupla. Näistä vuoroista "vääntävät kättä" paikallisten seurojen eri ikäisten joukkueet. Tarjonta ei vastaa kysyntää.

Pirkkahallin ongelma on myös se, että vuoden mittaan tiloissa järjestetään messu- ja muita tapahtumia lukuisa määrä. Tämän ajan isot hallit ovat pois urheilukäytöstä. Juuri valmistunut uusi lisähalli tuskin tuo parannusta tähän tilanteeseen.

Ikäluokan nelosjoukkueen kohtalo on selvä. Näissä mittelöissä ei mitään jää jaettavaksi tai putoa syliin. Kaikki on itse revittävä tyhjästä. Näin tehdään ja se ei menoa haittaa. Täältä tullaan. Paluu Kissat-halliin.

Piuhan etsintää ja kuvakulmien säätöä

Viikonlopun LiveArenan ottelukuvaus Tesomalla onnistui lopulta ihan hyvin. Suurin homma oli kadonneen piuhan metsästys. Kaikilla on tieto, että linjat ovat kunnossa, mutta kukaan ei tiedä mistä se rasia löytyy. Lopulta toimihenkilötiskin alta löytyi liittimet ja johtosykerö. Pitkään etsitty elämänlanka.

Kun vielä laitteille oli saatu jatkoroikan kautta sähköä, homma lähti toimimaan kivutta. Välijohdot kiiinni, PC käyntiin ja asetukset encoderille. Elävä kuva lähti rullaamaan nettiin. Kameran kanssa oli alussa vähän kuvakulmien hakua, mutta loppua kohti rutiini alkoi löytyä.

Ottelussa mentiin jatkoajalle ja vähän herkuteltiin päästäänkö kuvaamaan rankkaritkin. Tämä unelma ei toteutunut, sillä ratkaisu tuli jo jatkoajalla.

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on kaksi ottelua. Linkit näihin suoriin lähetyksiin löytyy joukkueen kotisivulta.

Vielä ehtii nähdä pelit ilmaiseksi. LiveArena muuttuu maksulliseksi 8.10 alkaen. Koko kauden katselu maksaa 49 euroa.

Ensimmäinen ottelukuvaus

Huomenna käynnistyvät LiveArenan videokuvaukset Tesoman jäähallissa. Tappara Forum kohtaa toisessa ottelussaan Pingviinit. Pelataan C-nuorten Hämeen alueen Mestiksen karsintasarjaa.

Vähän arveluttaa, onko nettiyhteys hallissa kunnossa ja mistä löytyy piuhan päät? Ja toimiiko yhteydet ensimmäisellä kerralla ja suoraa pelikuvaa saadaan siirtymään LiveArenan palvelimelle?

Olen jo edeltä käsin miettinyt kuvakulmia ja taktiikkaa koko kuvaukseen. Paras tulos tulee pitämällä zoomia auki, jolloin kentästä näkyy mahdollisimman iso osa. Pelin ollessa poikki on mahdollista ottaa muutamia tarkennettuja hetkiä, mutta näiden kanssa kannattaa käyttää harkintaa. Muuten lopputuloksesta voi tulla sekava.

Olosuhteet ja mahdollisuudet ovat rajatummat kuin Liigan peleissä, joten liikaa ei voi odottaa lopputuloksesta. Myös lähetyksen laatu ei kilpaile TV-lähetysten kanssa.

Ottelua voi seurata suorana tai uusintana myöhemmin tästä osoitteesta. Ottelu alkaa lauantaina 28.9.2013 klo 13.

http://www.livearena.com/Content/Index/7054

25 prosentin tähden

Kirjasarjan kolmannen osan kansi näyttää siis tältä. Tämä 148-sivuinen opus lähti painoon viime lauantaina. Ihan helpolla ei mennyt tämä projekti. Tässä vähän tarinaa siitä.

Kaukaloblogia väännetään siis myös perinteisen kirjan muotoon. Kaksi osaa on jo tehty ja kolmatta lähdin tekemään elokuun viimeisenä päivänä. Tämä siksi, koska käyttämäni kirjapalvelu lupasi 25 prosentin alennuksen elokuun loppuun mennessä. Mitä sitä kuitenkaan hosumaan. Aloitus yhdeksän tuntia ennen tarjouksen umpeutumista.

Blurb.com tarjoaa kirjapalvelun ja ohjelman, joka osaa "imaista" Bloggerin kuvat ja tekstit, sekä latoa ne haluttuun layouttiin automaattisesti. Näin säästyy paljon aikaa ja vaivaa. Helppoa kuin mikä - jos kaikki vaan toimii "laakista".

Projekti kohtasi takaiskun heti alkumetreillä, kun ohjelma ei suostunut kirjautumaan Bloggeriin. Tunnukset oli oikein, mutta tuloksena virheilmoitus. Tunti iltapäivästä vierähti palvelun forumista vastausta etsiessä. Selvyyttä ei vaan tullut, joten lähdin pojan kanssa golfkierrokselle. Ehkä raitis ilma virkistää ja kehittää uusia oivalluksia.

Ja näin myös tapahtui. Kello oli kuitenkin vierähtänyt lähemmäs iltayhdeksää kun lopulta ruokailun jälkeen istahdin uudelleen koneen äärelle. Ajatus ongelman aiheuttajasta syntyi yllättäen. Google-tilissäni on käytössä kaksivaiheinen vahvistus, jossa tunnusten lisäksi kysytään koodia, joka lähetetään tekstiviestillä. Kirjaohjelma ei tukenut tätä tapaa ja eikä pystynyt siis kirjautumaan.

Ratkaisuna siis poistamaan Google-tilistä kaksivaiheinen kirjautuminen ja heti lähti homma toimimaan. Kirjautuminen Bloggeriin onnistui ja kirja lähti latautumaan. Tässä vaiheessa kello olikin jo iltakymmennen nurkilla. Tarjous menisi umpeen kello 23:59.

Vaikka edessä näyttääkin olevan lähes valmiiksi ladottu kirja, on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Kansitekstit naputeltava eteen ja taakse, valokuvat niihin, taittolehtiin ja alkulehdille. Sen lisäksi kirjoitusten kappaleiden väleistä puuttui tyhjät rivit. Nämä jouduin käymään sivu kerrallaan läpi ja muuttamaan käsin.

Kello tikitti ja hiki virtasi. Vähitellen päästiin sivulle nro 148. Pikainen oikoluku ja kansien tarkistus. Kirja näytti olevan valmis ja aikaakin vielä nelisenkymmentä minuuttia. Tämä oli kuitenkin harhaa, sillä kirja oli vielä lähettämättä palveluun ja sen lisäksi valmis tuote pitäisi vielä käydä tilaamassa nettisivuilta.

Kirjan lataaminen alkuun ja nyt ei voinut kuin toivoa parasta. Latauspalkki liikkui hitaasti, mutta sitäkin nopeammin raksutti kello. Laskujeni mukaan siirtoaikaa menisi vajaa 30 minuuttia. Sen jälkeen ei olisi enää montaa minuuttia jäljellä tilauksen tekemiseen.

Nettitilauksen tekemiseen jäi lopulta yhdeksän minuuttia. Kirjautumisen jälkeen piti tehdä vielä erinäisiä valintoja, edetä vaiheesta toiseen ja lopulta kun naputtelin tarjouskoodin ruutuun ja painoin ENTERiä, kello näytti lukemaa 23:57. Kaksi minuuttia ja tarjous olisi ollut ohi.

Parin viikon päästä on kirja postissa. Jos painovirheitä löytyy, syy on ainakin selvä. Ihme jos ei löydy. Projekti oli lievästi sanoen kiireellinen.

Junnupelit suorina nettiin

Alkavalla kiekkokaudella junnukiekon ystävillä on mahdollisuus seurata sarjapelejä suorina videolähetyksinä netistä. Kolme vuotta Ruotsissa toiminut LiveArena aloittaa palvelun myös Suomessa ja mukana ovat suurimmat kaupungit.

Olin tänään mukana kuvauskoulutuksessa uudessa Sentterihallissa ja tositoimiin päästään kunhan sarjat käynnistyvät syyskuun loppupuolella. Kuvaukseen sopivilla halleilla on kuvauskalusto, jota joukkueen nimeämä henkilö (tai ryhmä) käyttää ja tuottaa näin materiaalia LiveArenan verkkoon.

Joukkueet siis hoitavat kuvauksen omin voimin. LiveArenan tukihenkilö valvoo Ruotsissa lähetystä ja antaa tarvittaessa tukea PC:n kautta chatin välityksellä.

Kalustoon kuuluu jalustan ja videokameran lisäksi Windows PC, joka kytketään pelin ajaksi nettiyhteydellä LiveArenan palvelimeen. Kun yhteys on kunnossa, aloitetaan kuvaus ja suora lähetys nettiin.

Tällä hetkellä palvelussa olevia otteluita voi seurata ilmaiseksi, mutta syyskuussa vaaditaan kirjautuminen. Koko kauden kaikki pelit pääsee näkemään suorana 49 euron maksulla. Lisäksi on tarjolla ohjelmakirjastossa kaikki kauden vanhatkin pelit.

Miten kuvaukset onnistuvat, ja sujuuko Tappara Forumin peli? Näitä voi siis talven mittaan seurata osoitteessa: www.livearena.com - ja tietysti tämän blogin kautta.

Askelmittari puhelimeen

Noom Walk on pieni askelmittari Android-puhelimille. Ohjelma pyörii jatkuvasti puhelimen taustalla ja kirjaa päivän mittaan otetut askeleet. Näkyviin saa myös viikottaisen ja koko käyttöajan lukemat.

Testasin ohjelmaa muutaman päivän ja se toimii yllättävän hyvin. Tulokset ovat melko yhteneviä sen kanssa, mitä todellisuudessa liikkuu. Tämä tietysti edellyttää, että puhelinta pitää mukanaan liikkuessa jatkuvasti.

Ohjelman yksi hyvä puoli on, ettei se kuluta juurikaan puhelimen akkua, vaikka onkin jatkuvasti päällä. Askelten lasku tosiaan perustuu siihen, että kulkee laitteen kanssa. Normaali puhelimen käytöstä aiheutuva liike ei synnytä lukemia.

Noom Walk on suositeltava ohjelma, jos haluaa tarkastella päivittäistä liikkumistaan. Suositusten mukaan yli 10 000 askelta on tarvittava määrä jossa liikunnalliset arvot täyttyvät.

Laskuriin kirjautuvat helposti myös muiden liikuntaharrastusten liikkeet. Rullaluistelulenkin jälkeen mittariin oli tullut 3000 askellusta lisää. Tämä ei haittaa, sillä liikuntaa on sekin.

Neljän päivän testauksen jälkeen pääsin vain yhtenä päivänä yli 10 000 askelen. Tämä suositus siis vaatii yllättävän paljon liikettä.

Tappara-päivä

Perinteistä Tappara-päivää vietettiin lauantaina Hakametsän jäähallin pihalla. Junnujen katulätkää, Tapparan pelaajien tapaamista, peräkonttikirppistä ja paljon muuta ohjelmaa sisältänyt tapahtuma edelsi illan European Trophyn ottelua Tappara - SC Bern.

Omaan tapahtumaani sisältyi ensin Tapparan järjestämä luento. "huippu-urheilun vaikutus nuoren psyykkiseen kehitykseen". Tanakkaa asiaa ja tarpeellista tietää niin nuorten vanhempien kuin valmentajienkin. Tilaisuus muuten järjestettiin uuden Keskusareenan näyteaitiossa. Sielläkin on siis vierailtu, vaikka komeutta vasta Tampereelle suunnitellaan. Nähtäväksi jää, tullaanko se myös rakentamaan?

Jäähallin pihassa ehdoton sankari oli Tapparan Ville Nieminen, jonka ympärillä parveili loputon jono nimikirjoitusten kyselijöitä. Illan pelissä kaatui SC Bern ja joukkue jatkaa kohti alkavaa Liigaa. Odotukset ovat suuret Tampereella.

Harjoituspelien aikaa

Tappara Forum aloitti kauden harjoituspelien sarjan lauantaina Lempäälässä. Ottelu LeKiä vastaan päättyi numeroin 4-4. Perinteenä tuntuu olevan, että joka vuosi näitä pelejä tahkotaan tasalukemin, oli sitten vastustajana kuka tahansa.

Sunnuntaina Hakametsässä oli vastassa HPK ja yllättävästi tuloksena 6-6. Tässä pelissä tapahtumia ja erikoisuuksia riitti yllin kyllin. Pelikello ja tulostaulu ei toiminut. Tapparan hyökkääjältä katkesi taklaustilanteessa solisluu. Toinen istui jäähyä ryntäyksestä, pääsi kentälle ja ajoi ruuhkaan. Uusi kakkonen taas ryntäyksestä. Tapparan tasoitus tehtiin viimeisellä sekunnilla, kun Tappara otti maalivahdin pois ja HPK sai jäähyn.

Kauden ensimmäiset pelit ovat aina tuntuman hakemista. Syötöt eivät napsahda kohdilleen, laukaukset menevät minne sattuu ja välillä hölmöillään muutenkin urakalla. Näitä otteita näkyi ajoittain kaikilla joukkueilla.

Kohti sarjan alkua kuitenkin mennään kovasti ja otteet paranevat koko ajan. Ja niin pitääkin, kun kysessä on silloin näillä joukkueilla C-nuorten Mestis-karsinta.

Elämäkertojen parissa

Sami Hyypiä sai oman elämäkertakirjansa jo niinkin aikaisin, kuin vuonna 2002. Pelaaja oli niihin aikoihin vielä uransa huipulla ja pelit jatkuivat vuosia tämän jälkeenkin.

Jostain syystä näitä elämäkertoja tehdään melko aikaisessa vaiheessa ennen peliuran päättymistä. Menneinä vuosina elämäkerta ilmestyi vasta vuosia aktiivisen toiminnan jälkeen. Oliko Hyypiän kohdalla siis ajateltu, että ura olisi jo ollut jo katkolla kirjan ilmestymisen aikoihin?

Elämän varrelle voi tietysti mahtua useita elämäkertoja. Saihan Teemu Selänne ensimmäisen kirjansa kauppojen hyllyille jo vuonna 1993 ja uusin teos ilmestyi tänä vuonna - kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Ja samaan aikaan herra neuvottelee uuden kauden jatkosta. Tästä miehestä kirjoitetaan vielä monta kirjaa.

Myös Sami Hyypiän osalta tarina jatkuu, ja tällä kertaa valmentajana. Saattaa olla, että siitäkin urasta tulee yhtä pitkä ja menestyksekäs kuin pelaajana. Kohta on taas on uuden kirjan vuoro.

Kuvassa näkyvä kirja muuten löytyi kirpputorilta kahdella eurolla. Luistinhuoltoa odotellessa. Eräänlaista sattuman kauppaa?

EDIT:

Samaa kirjaa voi ostaa esim. Googlen Play-kaupasta englanninkielisenä käännöksenä ja luonnollisesti siis e-kirjana. Hintakin on ihan kohtuullinen, kuusi ja puoli euroa.

Jostain syystä suomenkielisten e-kirjojen julkaisu ja hintataso laahaa perässä. Jos tätä kirjaa olisi saatavana myös suomenkielisinä, e-kirjan hinta olisi varmasti kolminkertainen. Mutta kun ei edes ole - en ainakaan löytänyt.

Viikon jalkapalloviihteet

TPV Valkoinen tarjoili menneen viikon kahdessa piiriliigan pelissä kauden parasta viihdettä. Joukkue elää pelissä tunteella ja kun loppuun asti viety yritys kentällä tuottaa tulosta, nähdään sarjan parhaita joukkuetuuletuksia. Ei pelkästään pelit ja voitot. Ilman joukkuehenkeä pelaavaa joukkuetta olisi sääli katsella.

Viikon ensimmäisessä pelissä Pyynikillä vastaan asettui Nops. Kauden ensimmäinen myöhäisillan peli pelattiin valonheitinten loisteessa. TPV Valkoinen aloitti hyvällä painostuksella, mutta joutui pian altavastaajan asemaan. Tasoitus 2-2 tilanteeseen tuli kuitenkin rankkarin jälkitilanteesta. Nopsin maalivahti torjui hienosti, mutta irtopallon iski sisään Valtteri Lipponen.

Tasoitus kuitenkin karkasi, kun vierasjoukkueen Ilves-vahvistukset tekivät pelin loppuhetkillä loppunumeroiksi 2-4. Vastus oli tänään liian kova.  Ilveksen pelaajat tekivät kaikki neljä maalia ja olivat mukana myös syöttöpuolella niissä. Juho Heikkinen on pelannut jopa kaksi vuotta vanhempien pelejä. Abdi Virtanen viimeisteli tänään kolme maalia. Hienoa katsoa näiden Ilves-lupausten peliä.

Viikon toinen peli pelattiin Hakkarin keskuskentällä Lekiä vastaan perjantaina. Viikon kaksi harjoitusta jouduttiin peruuttamaan. Ensimmäinen sananmukaisesti "vesittyi", kun taivas aukeni rankkasateen myötä. Toisen harjoituksen esti kaksoisbuukkaus, joten joukkueen valmistautuminen jäi vajaaksi. Tämähän ei joukkuetta masenna.

Hakkarissa pelattiin taas loistava viihdeottelu. Tasainen kamppailu alueliigassakin pelannutta Lekiä vastaan huipentui loppua kohti mahtavaan ilotulitukseen. Ylärimat paukkuivat kun TPV Valkoinen haki voittomaalia. Nyt saatiin silti vieraskentällä huippujoukkueelta tasapeli 2-2. Kolmaskin maali tehtiin, mutta tuomarin mielestä tilanteeseen liittyi maalivahdin häirintää. Aina ei voi onnistua - maalinteossakaan.

Maaleista vastasivat Mikko Lintula puskemalla kulmapotkusta suoraan alanurkkaan, sekä Juuso Nieminen läpiajon päätteeksi sijoittamalla taka-alanurkkaan. Ottelussa jaettiin muutamia varoituksia ja niitä olisi voinut pistää jakoon jo aikaisemmassa vaiheessa peliä. Loukkaantumisvaara lisääntyy pelin edetessä kun otteita ei hillitä ajoissa. TPV Valkoisten sairastuvalla on jo nyt kolme pelaajaa. Yhtään lisää ei kaivata.

Peliviihteen huippuviikko. Ja tästähän jalkapallossa on myös kyse. Tunnetta ja tapahtumia hyvällä sykkeellä.

Sadetta ja tuplabuukkauksia

Kuluvalle viikolle on osunut kaksi sarjapeliä, mutta harjoituksia ei nähtävästi yhtään. Eilinen harjoitus piti peruuttaa, koska Tampereelle osui ehkä kesän kovin sadepäivä. Turha yrittää, jos kenttä tulvii ja taivas aukenee.

Sadetutkaohjelmat ovat suuri apu, kun illan ohjelmaa suunnittelee. Niiden perusteella pystyy helposti arvioimaan mihin aikahaarukkaan sadekuuro tulee osumaan. Keskiviikkona arvio osui aivan nappiin ja veden tulo oli taattu.

Myös tämän päivän ennuste osui kohdalleen. Rankka kuuro pyyhkäisi ohi sopivasti ennen harjoitusten alkua, ja niiden aikana vallitsi selkeä sää. Vaikka olosuhteet menivät tämän suhteen kohdalleen, ei harjoituksiin kuitenkaan päästy. Vehmaisissa alkoi tyttöjen peli samaan aikaan. Perinteinen tuplabuukkaus.

Androidiin soveltuva sääohjelma on Ilmatieteenlaitoksen Rainman. Sadetutkapalvelu näyttää sadealueet lähes reaaliajassa ja ennusteet toimivat yllättävän hyvin. Ohjelmasta löytyy myös lämpötilat ja muut tiedot, mutta sadetutka on se tärkein ominaisuus. Oivallinen apuväline.

Kesätreenit - reprise

Jääkiekon kesätreenit on nyt tehty ja edessä on jääkausi, harjoituspelit ja varsinainen sarja. Juniorin kesään on mahtunut monipuolisia harjoituksia, joista osa on tehty matkan päällä - voisiko näitä paikkoja nimittää harjoitusleireiksi?

Oheinen kuva on yhdeltä "harjoitusleiriltä", jossa majailtiin vajaan viikon ajan heinäkuussa. Kaikki mahdollisuudet kannattaa käyttää hyväksi ja luoda olosuhteet sen mukaan. Oheisen välineistön lisäksi käytössä oli mm. terassilla olevan vanhan keinun runko. Mitä parhain rekkiteline. Kun siihen otettiin avuksi vastuskumit, niin leukojen veto onnistui mainiosti.

Kesällä kannattaa viihtyä ulkona niin paljon kuin on mahdollista. Talvella ehtii notkumaan jäähalleissa ja saleissa aivan riittävästi. Kahvakuulat ovat oivallinen väline pihalla tapahtuvaan harjoitteluun. Helppo siirtää ja kuljettaa mukana.

Mökkiolosuhteissa on myös kannustavia tekijöitä. Kuvan esittämässä paikassa oli hyttysten määrä kohtuullinen. Lisääntyvä hiki vielä houkuttelee niitä satojen metrien päästä. Pysyy kuitenkin hyvä tempo ja liike päällä, kun nämä pienet kannustajat ovat paikalla. Kesätreeneillä on ilonsa ja haittansa.

Piiriliigan avaus Sastamalassa

Hienoissa olosuhteissa aloitettiin syksyn piiriliiga Sastamalan keskuskentällä. Kesän pelitauon jälkeen pelivire on aina arvoitus, mutta TPV Valkoinen yllätti positiivisesti ottamalla ensimmäisellä jaksolla pelin hallinnan ja käyttämällä maalipaikat tehokkaasti. Kotijoukkue lähti miettimään toisen jakson kuvioita 0-4 asemasta.

Illan hahmoja oli tänään Konsta Tawast, joka harkituilla liikkeillä haki itselleen kaksi tekopaikkaa ja sijoitti pallon molemmista tilanteista maaliin. Myös Valtteri Lipponen pelasi energisesti keskikentällä ja loi tilanteita vastustajan maalille. Yksi Lipposen maalikin nähtiin kun pallo pompahti ylärimasta maalin sisään ja takaisin kentälle. Selvä maali jäi tuomarilta kuitenkin hyväksymättä.

Lipponen antoi myös pelin komeimman kulman takatolpalle, josta Juuso Nieminen puski vastustamattomasti maaliin. Vastaavia nähtiin jo harjoituspelissä Kangasalla. Juho Lehtinen viimeisteli neljännen ja samalla ottelun voittomaalin.

Toiselle jaksolle vastustajan oli pakko satsata hyökkäykseen päästäkseen mukaan peliin. TPV Valkoisen suoriittamat vaihdot puolijaksolla ja pelaajien energian hiipuminen loppua kohti vaikuttivat osaltaan siihen, että vastustaja pääsi tekemään vielä kolme maalia. TPV Valkoisen puolustus kuitenkin taisteli loppuun asti ja varmisteli voiton joukkueelleen. Lopputulos sarjan ensimmäisessa pelissä siis 3-4 ja täydet pisteet vieraspelistä Tampereelle.

Katsojille tarjottiin paljon maaleja, tilanteita ja jännittävä loppuratkaisu. TPV Valkoinen pyrkii aina luomaan myös katsojille hyviä tilanteita ja viihdettä. Ehkä tässä mentiin loppua kohti liiankin pitkälle ja peli ajettiin turhan jännittäväksi?

Sarjassa kaikki joukkueet ovat kovia, joten tarkkana on oltava täydet 70 minuuttia. Seuraavana on vuorossa ensimmäinen kotipeli tulevana maanantaina Pyynikin stadionin tekonurmella kun vastaan asettuu Nops.

Sivusta seurailtua

Vuoden kiivain toimintapiikki on lähestymässä. Kesä on hiljaiseloa, joutenoloa ja toimettomuutta. Kun tästä rauhasta ampaistaan täyteen vauhtiin, rytisee sitten oikein kunnolla. Työt ja koulut alkavat, jääkiekkokausi käynnistyy, jalkapallon ensimmäinen sarjapeli on ovella.

Ruotsalaisen sarjan murhaajatar - Eva nimeltään - juottaa myrkkykahvia ympärillään pyöriville miehille. Lopuksi lyyli pyrkii lasta suojelevan miehen perään tunkeutuen oven läpi kuin Hohdon seonnut talonmies. Kirveen sijasta sorkkaraudalla. Yle Fem).

Kesän jälkeinen kiihdytys saattaa olla liiankin vauhdikas. Jostain syystä kaikki vain keskittyy tähän ajankohtaan. Toisaalta tätä ei vielä uskoisi. Perjantaina pitäisi pelata jalkapallon sarjapeli, mutta tänään harjoituksissa oli paikalla vain viisi pelaajaa. Kuusitoista oli jossain muualla.

Silta on mielenkiintoinen ruotsalais/tanskalainen sarja joka pyörii parhaillaan monella tv-kanavalla. Lähetys uusitaan niin, että tulee varmasti selväksi. Joskus on vaikea seurata milloin uutta on "putkessa". Ylen Fem ja Areenakin osallistuvat näihin uusintatalkoisiin. Sarjasta lähetetään myös amerikkalainen versio. Nyt olisi mahdollisuus seurata, miten samaa tarinaa viedään eteenpäin Pohjoismaissa tai sitten USA:n ja Meksikon rajamailla.The Bridge vs Bron. Vertailuni mukaan eroja löytyy, vaikka tarina eteneekin samoilla linjoilla ja päähenkilöt ovat hyvin samankaltaisia. (Yle Fem).

Pirkkahallin kentällä pikkupoika oli tänään telonut leukansa metallisiin katsomorakenteisiin. Ohjasin pojan lähellä olevan joukkueen huoltajien paikattavaksi. Oma huoltokassi oli autossa. Jalkapallokentällä ensiapu löytyy yleensä helposti. Joukkueiden huoltajat ovat valmiudessa. Kun tarvitset apua, suuntaa pallokentälle. Pojan vanhemmat tavoitettiin ja haava lähdettiin tikkaamaan Acutaan.

Nanny ei ole naurusarjojen pahimmasta päästä, mutta en tiedä kumpi ärsyttää enemmän. Päänäyttelijän määkivä ääni, vai "katsojien" jatkuvat naurunremakat. (Kutonen).

Jalkapalloharjoitusten jälkeen koukkasin Hervannan urheilukentän kautta. Jääkiekkopojilla oli testijuoksut menossa. 30 minuutin juoksu on yksi tapa testata kestävyyttä ja parhaat pääsevät kuuden ja puolen kilometrin tuntumaan. Eilen oli vuorossa viivajuoksut ja 5-loikka.

"Plussaa. Pirkkaa. Plussaa. Pirkkaa. Plussaa. Fiksu tyttö. Tullut äitiinsä." Tai sitten manipuloitu. Tai humoristi? (Kutonen).

Myöhäisen illan lämpöä uhkuva sää kutsuu rullaluistelemaan, mutta ravinnon tarve on suurempi tällä kertaa. Ja täydellä tankilla ei ajella. Pimeyskin uhkaa tasaantumista odotellessa. Illan sääuutinen kuitenkin pistää katumaan. Sadetta ja kylmää luvassa loppuviikolle. Olisiko sittenkin pitänyt...? Varsinkin kun rullaluistelun taivas on avautunut Pirkanmaalle (tästä lisää myöhemmin... ehkä).

Areena lähettää ohjelmat myös suorana tablettiin. Android-ohjelmassa on vain pieni bugi. Yritettyäni avata kanavia ainakin kymmenen kertaa - saaden aina ilmoituksen: "Kanavaa ei juuri nyt voida avata. Yritä myöhemmin uudelleen" - keksin siirtää heti alussa kelausliukua aavistuksen eteenpäin. Nythän lähti ohjelma näkymään. Joka kerta. (Yle Areena Uutiset).

Huomenna on taas uusi harjoituspäivä. Jalkatreeniä ja jalkapallovalmennusta. Toivottavasti poikia on enemmän kuin tämänpäiväiset viisi. Riparit, lomareissut, pikkuvaivat ja juhlat ovat joukkueen riesa. Elämää, mutta riesa silti.

Pankkiryöstö kuminaamari päässä on nähty monessa TV-sarjassa. Ja toteamus: "posautan aivosi pellolle..." Sitten selvitellään tekijää (MTV3).

Illan lopuksi vielä Kinde-hetki rikoskomisarion tutkimuksia Uudenkaupungin Cityssä. Sitten Hyvää Yötä.

Kanavasurffailun sivustaseuraaminen päättyy kun luoti kaivetaan ruumiista. Ja kas... kuminaamarimieskin on viilletty kaulastaan. Siinähän selvittävät. (MTV3).

Matkakirjoitus

Suuret matkailijat tekevät matkoistaan jopa kirjoja, nyt pitää tyytyä lyhyeen blogikirjoitukseen. Onhan sekin jotain?

Toinen erikoisuus on se, että tämän matkan kesto oli 1 tunti ja 20 minuuttia. Matkaa tehtiin lähes tarkalleen 20 kilometriä. Pitkiin ulkomaanmatkoihin ei ole aikaa, eikä oikeastaan varaakaan. Pitänee siis tyytyä lähi- ja mikromatkailuun. Onhan tämäkin jotain?

Tampereelle osui hellepäivä, jonka aloitin aamupäivällä golkierroksella. Illalla oli rullaluistelulenkin vuoro, jonka käynnistyminen keinussa otettujen torkkujen jälkeen oli verraten nihkeää. Pääsin kuitenkin lopulta matkaan.

Kotiovelta ei pääse suoraan baanalle, joten hiekkaosuus taivalletaan (romu)crocksit jalassa. Luistimet jalkaan huoltorakennuksen portailla ja läpsyttimet talteen puuportaiden alle. Rullaluisteluosuus alkaa.

Liikennevalojen kautta matka suuntautuu Iidesjärven suuntaan. Hervannan rampista tuleva citymaasturi katsoo oikeudekseen pysähtyä odottamaan muuta liikennettä keskelle suojatietä. Tilaa olisi kyllä edessä ja takanakin.

Seuraavat liikennevalot ja lähdetään hakemaan vauhtia alamäestä kohti Hakametsää. Edessä ja takana pyöräilijöitä, joten tarkkana pitää olla. Aurinko paistelee hienosti Iidesjärven takaa. Sää on kesän parhaita.

Muutaman ylä- ja alamäen jälkeen ohitan Kalevan ostoskeskuksen. Yllättävästi liikennevaloista pääsee läpi suoraan vihreillä. Areenan seinällä kilpailevat mainostilasta kuntokeskus ja taivasten valtakunta. Vai onko se tämä Elixir?

Skeittipoikia rampeilla ja matka jatkuu Kaupin suuntaan. Vaihtelevaa maastoa ja alustakin on melko hyväkuntoinen. Ohitustien yli sillan kautta ja matka jatkuu Tamkin risteykseen. Kaarre oikeaan ja alamäki kohti Ruotulaa.

Liikennevaloissa vihreitä odotellaan pyöräilevän perheen kanssa. Pienet tytönnaperot vetävät perheletkaa aikamoista vauhtia ja joudun päästämään pyöräilijät edelle. Huonokuntoinen asfaltti hillitsee vauhtia. Antaa tyttöjen polkea.

Kevytväylä Taysin luota Linnainmaalle on vaihteleva ja mielenkiintoinen, mutta sisältää muutamat alamäessä olevat liikennevalot. Näihin on ikävä lasketella jos punainen vaihtuu viime hetkillä. Jarrupalat huutaa. Nyt pääsen näistä ajelemaan suorilla vihreillä.

Baana paranee ja pääsen tykittämään pyöräilijäperheen ohi. Nopea rullaluistelu vaatii väylän käyttöä koko leveydeltä. Täysi potku suuntautuu laidasta laitaan, joten nopea eteneminen ei onnistu jos reitillä paljon muita kulkijoita, tai jos asfaltti on railoinen, hiekkainen tai muuten epätasainen.

Alan päästä mukavaan matkavauhtiin. Muutama hikipisara tuntuu valuvan otsaa pitkin. Kiihdytän vauhtia entisestään. Tarkoitus on jatkaa Linnainmaan ostoskeskukseen asti juomatauolle. Oriveden tien ylitys siltaa pitkin ja viimeinen alamäki. Kaarros oikealle ja juomatauko kaiteella istuen.

Vesi maistuu. Toisella puolella potkii toinen rullaluistelija ja pyöräilijä neonkeltaisessa kypärässään. Ihmisiä matkalla ostoskeskukseen ja sieltä pois. Alan miettiä mikä päivä tänään oikein on? En ole rasituksesta sekaisin, vaan lomalla. Käsitys viikonpäivistä katoaa ilman päivittäisiä työrutiineja.

Jatkan matkaa kohti Linnainmaata. Rampista alas ja alikulusta eteenpäin. Citymarket jää vasemmalle. Lenkkeilijätyttö tulee vastaan musiikkia kuunnellen. Ei siinä mitään, mutta kun soittokoneena on iso tabletti. Hauis kasvaa, mutta kuvittelisin että liikkuminen on hankalaa. Tablettibuumi saa outoja piirteitä.

Kun ihmiskunta vihdoin sai musiikintoiston välineet kehitettyä gramofonista HiFi-luokan laitteisiin, otettiin takapakkia ja keksittiin pakattu audio ja mp3-soittimet. Äänenlaatu huononi, mutta musa kulki kevyemmin mukana. Hyvä niin, mutta nyt siis mennään vielä askel taaksepäin. Painellaan iPad repussa menemään. Hyvä ettei se gramofoni.

Itsekin olen kuunnellut musiikkia lenkillä, mutta en tee sitä enää. Autojen seassa liikkuessa tarvitsee kaikki aistit selvitäkseen ehjin nahoin. Ja kaikki ei selviä silti. Havaintojeni mukaan Mersut on kaikkein pahimpia. Nopeus ei ole suuri, mutta säännöt on omat. Olen ajatellut itsekin hankkia joskus Mersun. Samassa ostoksessa saisi kaupan päälle ihan omat liikennesäännöt.

Läpi Linnainmaan jatkuu matkailijan tie. Mukavaa väylää ja muuta liikennettä maltillisesti. Atalan suunnalta ei tunnu tulevan perinteisiä grillituoksuja. Atalan Grillimaisteri Juha B taitaa olla muissa puuhissa. Ihmettelen kyllä, sillä säät ovat mitä parhaat grillaamiseen. Olisiko tuulen suunta väärä?

Mutka oikeaan ja kohti Vehmaisia. Vastaan tulee rullalautailija, joka on kuin suoraan Iron Sky-elukuvasta. Musta kypärä päässä ja olkapäässä salamatatuoinnit. Imogo on kunnossa, mutta laudalla eteneminen on sangen epävarman näköistä. Kukapa ei olisi joskus ollut lajinsa alkumetreillä.

Kaipaamani grillituoksut saadaan vihdoin. Paikallinen "snagari" tuoksuu sinapilta, sipulilta ja kurkkulta. Niin, ja rasvalta. Grillikotteron edessä on monta autoa. Sivummalla nuori mies kiskoo urakalla hampurilaistaan auton vieressä. Hyvältä näyttää. Kyllä ne suonet siitä vähitellen kuroutuu kiinni.

Matkani saa pienen häiriötekijän. Mieleen pyrkii väistämättä ruoka. Ajattelen jo munakasta ja pekoniperunasalaattia joita nautin lenkin jälkeen katsellen Norja - Tanska naisten semifinaalipeliä. Mielikuva pyyhkiytyy mielestäni kun olen lentää nokilleni risteyksessä. Vauhtia on lähes nolla, mutta hiekkaa sitäkin enemmän.

Pääsen tien yli kunnialla ja potkin eteenpäin. Alamäki vasemmalle ja mutka oikealle asuntoliittymään. Asfalttiin on kirjoitettu isoilla punaisilla kirjaimilla: HIDASTA. Outoa sinänsä, koska liittymästä tulevilla on kärkikolmio ja väistämisvelvollisuus.

Jatkan iloisessa alamäessä rautatien ali Kaukajärven suuntaan. Vauhtia on mukavasti ja edessä shokki! Risteys on revitty soralle ja tie tukossa. Hätäjarrutus ja väistö tien puolelle. Näitä "miinoja" riittää rullaluistelijoiden iloksi. Kiitos taas tästäkin vastuussa oleville tahoille.

Jatkan ajotiellä eteenpäin, enkä löydä pääsyä takaisin kevytväylälle. Seuraava suojatien kohta on taas soralla, samoin bussipysäkin kulkuväylä. Kiroilen mielessäni ja lopulta löydän yhtenäistä asfalttia. Saavun Kaukajärventien alkuun.

Ruuhkaa väylällä. Huomaan että Nippeli on muuttanut uusiin toimitiloihin. Ohitan moottoripyöräjengin toimitilat ja oikealla avautuu Glastonin toimitalon peiliseinät. Vasemmalla lipuu ohi Kaukajärvi, soutustadion ja uimaranta.

Matkani alkaa lähestyä loppuaa. Kaukajärven läpi mennään huonon karman vallitessa. Edessä kulkee koira oikealla ja taluttaja vasemmalla. Välillä on pinkeä hihna. Edelläni ajava pyöräilja kilistää kelloa. Soittaa toisen kerran. Kolmannen. Lopulta mies siirtyy samalle puolelle koiransa kanssa. Mietin tutkimuksissa havaittua seikkaa, että koira ja omistaja alkavat vähitellen muistuttaa yhä enemmän toisiaan. Nämä kaksi ovat olleet yhdessä pitkään.

Tietyömaan metallirampista läpi ja viimeinen kierros Lukonmäen kautta kohti Turtolaa. Ylämäessä luistelulihaksia polttelee. Tiukalla otteella loppuun asti. Ohitustien sillalla iso, parrakas ikuinen nörttipoika kantaa kauppakassiaan Citymarketista Lukonmäen opiskelija-asuntoonsa. Kassia enemmän painaa toisessa kädessä fourpack Cokista. Saattaa olla 1,5 litran pulloja. Eli siis yhden illan setti.

Viimeiset vedet pulputellaan huikkapullosta ja koti jo häämöttää. Oikaisen liikennevalot luistelemalla ajotien puolella ja kurvailen huoltorakennuksen edustalle. Pysäytän Sport Trackerin. 1h 20 min. Crocksit jalkaan ja hiekkataipaleelle. Satunnainen matkailija on perillä. Hieno sää, mahtava reissu ja lopussa odottaa koti - kultainen koti. Pitkästä aikaa.

UEFA WOMEN'S EURO 2013: Norja - Tanska 1-1 90 min

Edit: Norja rankkareilla finaaliin.

Jalkapalloviihteen parissa

Gamla Ullevi on näyttämö jossa naisten jalkapallon EM-kisat pelattiin kesällä 2013. Uusi stadion, jonka nimeksi on annettu "vanha". Hmmm. Ehkä ruotsalaiset osaavat selittää tämän erikoisen nimeämiskäytännön?

Göteborgin stadion tarjosi erinomaisia pelejä, vaikka Suomen esitys jäikin vähän vaisuksi. Odotukset jatkopeleihin pääsystä olivat suuret, joten pettymys oli selvä. Kaikesta huolimatta hienoa, että Suomi ylipäänsä on mukana EM-kisoissa. Miesten puolellaan tästä voi vain haaveilla.



Kisojen finaali on tätä kirjoitettaessa vielä pelaamatta ja näyttää siltä että kisäemännät jäävät sen ulkopuolelle. Saksa johtaa vielä 1-0 viimeisen kympin alkaessa. Tekeekö Ruotsi lopussa "ruotsit"?

Saksa "tökkäsi" yhden maalin ja siirtyi johtoasemaan. Ruotsi teki myös omansa, mutta hyökkääjä oli aavistuksen paitsiossa ja maalia ei hyväksytty. Kaikesta huolimatta Ruotsilla on lopussa ollut maalintekotilanteita yllin kyllin. Vain se maali uupuu.

Kesälomalla naisten EM-kisat ovat tuoneet viihdettä tälle rintamalle, koska muita kisoja ei ole ollut tarjolla. Eikä ollenkaan huonoa katseltavaa. Tämän lisäksi loman jalkapalloviihdykkeenä on toiminut FIFA 13 PS3-versiona. Peli ilmestyi kauppoihin alennetulla hinnalla, joten tartuin tilaisuuteen. Ja onhan tuo ihan loistavaa pelattavaa isolla näytöllä. Kaikki elementit ovat kohdallaan.

Näissä merkeissä jatketaan heinäkuun viimeinen lomaviikko - jalkapalloviihteen parissa.


UEFA WOMEN'S EURO: SWE - GER 0-1 80:00

Edit: Lopussa aina Saksa voittaa.

Ennen oli pyörät puuta...

....ja niin on myös tänään. Ranskalainen Bsgbikes valmistaa käsityönä puurunkoisia polkupyöriä. Hienolta näyttää, mutta jotenkin kaipaisi näihin vielä enemmän puisia osia. Ketjuissa ei varmaan ole teräksen voittanutta, mutta olisiko vaikka puusatula mitään?

Päivän yllätykset

Sunnuntaipäivän ensimmäinen yllätys osui kohdalle kun pakkasin juniorin jääkiekkovarusteita kesäsäilöön. Kävin kaikki vermeet läpi yksi kerrallaan ja tarkistin niiden kunnon. Viimeisenä olin työntämässä luistimia varustekassiin, mutta otin kuitenkin toisen lähempään tarkasteluun.

Luistimen kärkiosa näytti vähän oudolta. Tartuin puristusotteella kupista ja väänsin. Sen jälkeen luistin näytti vielä oudommalta. Koko kärkikosa lähes irti. Vain pääliosan pieni kaistale piti sitä paikoillaan. Sivusta paljastui vääntämällä ammottava aukko josta näkyisi varpaat - jos luistin olisi jalassa.

Luistimetkin pakattiin kyllä kassiin, mutta metriäkään niillä ei enää luistella. Toisessakin parissa oli vastaavanlainen repeämän alku. En ole koskaan nähnyt näin palasiksi hajonnutta luistinkenkää. Miten tämä on edes mahdollista kun kyseessä on uutena ostetut luistimet? Lomien jälkeen on siis uusien hankinta edessä.

Jatkoin iltapäivää kunnostamalla muutaman polkupyörän ja tutkimalla myös juniorin rullaluistinten kunnon. Salomonin jarrupala oli täysin loppu. Päivän toinen yllätys tuli urheilukaupassa - tällä kertaa positiivinen - kun myyjä haki takahuoneesta yhden ja ainoan, viimeisen kappaleen Salomonin jarrupalaa. Uusia ei ole, eikä tule. Salomon lopetti rullaluistinten valmistamisen jo vuosia sitten.

Alkuperäinen on aina parempi. Toinen vaihtoehto on tehdä jonkun muun merkin palasta sopiva. Tähänkin puuhasteluun siis jouduttiin pari kesää sitten. Ohjeet siis on, mutta löytyykö kyseistä Firefly-palaa enää kaupoista? Mietitään sitä sitten kun Salomonin alkuperäinen on ajettu loppuun.

Made in UK

Alennusmyynnit alkoivat ja kävin päivittämässä kulahtaneet lenkkarini uusiin. Erittäin hyvät löysin ja pysyin vanhassa merkissä. Kotona tossuja tutkiessani olin lentää pyrstölleni. Iltin alla oli kokomerkintä ja niiden yläpuolella lappu: Made in UK.

Nykypäivän tuotteista, ja varsinkin kengistä suurin osa on valmistettu halpatuontantomaissa. Poikkeuksiakin siis on. Nyt kuitenkin tuli kummasti tunne, että olenko maksanut näistä kengistä jotain extraa? Olenko saanut riittävästi laatua rahallani? Olisiko Made in China merkinnällä varustetut samanhintaiset kengät materiaalin puolesta astetta korkeammalla?

Mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta ainakin näissä kengissä hinta oli sopiva. Alennuskin melkein 60 prosenttia suositushinnasta. Ja ovat kyllä erittäin hyvät tossut. Jos valmistus sitten on maksanut enemmän, niin antaa mennä vaan. Ostos olisi tehty vaikka valmistusmaa olisi ollut tiedossa jo kaupassa.

Puiden latvoissa

Turun jalkapalloturnauksessa joukkueen ohjelmassa oli ilta kiipeilypuisto Flowparkissa. Kauppakeskus Skanssin takametsässä sijaitseva keskus pitää sisällään erilaisia puihin rakennettuja seikkailuratoja. Tehtävät on luokiteltu eri tasoihin ja vaikeimmat nousevat aina vaan korkeammalle.

Radat sisältävät erilaisia tikaspolkuja, heiluvia putki-, tynnyri- ja köysiviritelmiä sekä köysiverkkoja, joita pitkin edetään puissa sijaitsevilta lavoilta seuraavalle. Lavojen välejä liikutaan myös vaijeriliukuja pitkin.

Muutama pojista oli käynyt aikaisemmin vastaavavassa puistossa matkalla Sveitsissä. Siellä niitä näyttää riittävän ja maisemat ovat jylhempiä kuin täällä kotimaassa. Ja kyllä meno täälläkin aika hurjalta näytti - ihan vaan maanpinnaltakin katsellessa.

Ennen puihin nousua ryhmälle annetaan koulutus. Tarvittavat välineet ovat turvavaljaat, hansikkaat ja kypärä. Turvalenkki on oltava aina kiinni reitin vaijerissa kun maan kamaralta irrotaan. Kun tämä on mielessä, liikkuminen on turvallista.

Tuplapallo

Ja vielä kerran. Lopuksi tuplatrilogian viimeisin ja ehkä vaikein osa. Tuplan tekeminen vaati ensimmäisellä lyönnillä vain ohuen kosketuksen niin, että pallo pysyy tolpan nokassa putomatta. Toiseen voi sitten jo ladata täystyrmäyksen.

Nämä temput syntyivät harjoittelun "sivutuotteena". Hauskaa vaihtelua.

Tuplakori

Ja sitten osa kaksi todisteena siitä, että kyllä sen pallo sinne koriinkin uppoaa. Ja tämä, sekä se edellinen tupla tehtiin samaan 40 pallon sarjaan suoralla viiden minuutin video-otoksella. Mitään kuvanmuokkausta tai trikkejä ei ole käytetty.

Tuplaylärima

Tässä blogissa olen aikaisemmin julkaissut maalivahti Lassi Hurskaisen temppuvideoita (osa 1 ja osa 2). Tämän innoittamana päätin tehdä oman, samanhenkisen version vähän pienemmällä pallolla.

Nämä kaksi osaa syntyivät viiden minuutin suoralla otoksella ja niihin tarvittiin se vajaa 40 palloa. Molemmissa tempuissa kolmen putki oli todella lähellä. Tuplassakin on tekemistä. Kokeile tätä kotona!

Juhannuslenkki Vuorekseen

Monella saattaa olla juhannuksen perinteenä lenkki - makkara joka isketään grilliin pihisemään - mutta tässä tapauksessa kyse on rullaluistelulenkistä juhannusaattona. Ajankohta, jolloin tiet ovat tyhjiä ja liikkuja voi tuntea itsensä kaupungin omistajaksi.

Hienoin aiheeseen liittyvä kokemus on monen vuoden takaa Porista, jossa Yleisradion aseman päivystäjänä jouduin juhannuksen pyhiksi töihin. Uskomaton tunne pyöräillä työpaikalle juhannusaaton yönä kellon lähestyessä aamuneljää.

Valoisaa mutta aavemaista. Ei yhtä ainutta ihmista tai liikkuvaa autoa matkalla. Kaduilla voi ajella millä kaistalla tahansa ja mihin suuntaan tahansa. Vastaavia kokemuksia ei kovin usein kohdalle osu. Kaupungissa on yleensä elämää ympäri vuorokauden.

Tällä kertaa olin kuitenkin liikkeellä alkuillasta ja suuntasin rullaluistimeni kohti Vuoresta, joka on uusi lähiö Hervannan kupeessa. Jostain syystä nämä maisemat on jäänyt tähän mennessä tutkimatta ja näkemättä. Nyt siis oli aika sivistää itseään.

Lähtiessäni matkaan odotukseni olivat korkealla, sillä Vuoreksen tiet ovat uusia ja niiltä sopii odottaa nykyaikaisia, sujuvia väyliä hyvillä päällysteillä. Tamperehan on rullaluistelun ääshöyl. Kiltimmin sanottuna kevyen liikenteen väylät ovat rullaluistelua ajatellen pääsääntöisesti erittäin huonoja. On epätasaisia, rosoisia ja kuoppaisia pintoja, vaarallisia keskikorokkeita vinoilla kivetyksillä, soraisia tienristeyksiä sekä epäyhtenäisiä kevytväyliä. Kun tähän lisätään vielä merkitsemättömät tietyömaakuopat ja piittaamattomat autokuskit, voidaan puhua rullaluistelun kohdalla vaarallisesta urheilusta.

Matka eteni Koivistonkylän kautta ohitustien yli ja ABC:n ohitse Vuoreksen tienristeykseen. Oltiin siis Vuoreksen porteilla. Suunta jatkui nyt kohti lähiön keskustaa. Jo ensimmäiset metrin antoivat hyvän ensivaikutelman. Tasapintainen kevytväylä eteni metsän läpi. Ei liikennettä. Auringonpaistetta ja napakka vastatuuli. Hienoa matkantekoa.

Pieni ylämäki, jonka jälkeen tiukka kaarros alamäkeen ja sivutien yli. Ja viime hetkellä koukkaus ajotien puolelle. Koko risteys täynnä soraa. Mikä mukava ansa luistelijalle. Kaartuvan alamäen alla odottaa hengenvaarallinen risteys. Kävelen nurmikaistaleen yli takaisin kevytväylälle. Toivottavasti vastaavia esteitä ei tule eteen jatkossa.

Vuorossa on matkan kohokohta. Pysähdyn Särkijärven sillalle. Toisella suunnalla näkyy Hervannan vesitorni ja vastapäätä aukeaa järvi kaikessa komeudessaan. Ohessa kuva juuri tähän suuntaan kuvattuna.

Särkijärvi on hyvin tuttu paikka. Olen vuosien saatossa melonut kajakilla sen rantoja kymmeniä kertoja ja  nähnyt esimerkiksi viiden metrin etäisyydeltä kun kolme kuikkaa lipuu hiljaa ohi täysin tyynessä vedessä. Iso ja upea lintu, joka suosii hiljaisia erämaajärviä. Tämä jo kertoo Särkijärven ainutkertaisuudesta. Näin lähellä keskustaa rauhallinen keidas ilman moottoriveneliikennettä ja massiivista mökkirakentamista.

Näkymät ovat upeat, mutta järven suunnasta silta ei varmaan ole kovin viehättävä näky. Luultavasti järvellä ei enää saavuta sitä erämaatunnelmaa, jonka joskus koin kajakilla meloessa. Silta on pilannut järven.

Jatkan matkaa ja Vuoreksen keskusta lähestyy. Vasemmalla näkyy pitkä rivistö värikkäitä taloja, oikealle nousee joskus muuta rakennelmaa. Sillan yli ja vastassa on liikenneympyrä, joka tuo mieleen keskustan. 

Oikealta alas ja liittymän yli. Kevytväylä loppuu kuin seinään ja taas ollaan ajotiellä. Onneksi ei ole autoliikennettä lainkaan. Matkanteko jatkuu tietä pitkin, sillä vasemmalla kulkeva kevytväylä on neljämetrisen sorakaistaleen takana. Mitä on miettinyt tiestön suunnittelija?

Vuores alkaa jäädä taakse. Loppu matkasta on hiekkaisia väyliä, sorakeskeytyksiä ja päättymätöntä kevytväylää. Kiroilen rämpiessäni kymmenen metriä soralla päästäkseni taas asfaltin pariin. Lopulta edessä siintää alikulku ja nousuramppi Sääksjärventielle. Hyvän alun jälkeen Vuoreksen reitit jättivät kitkerän jälkimaun.

Kevytliikenneväylä Hervannasta Sääksjärvelle on pitkä ja luonteva rullaluisteluun. Ei katkoksia ja vähän risteäviä teitä. Harmi vaan, että koko väylä on pilattu jo heti tekovaiheessa. Pinta on epätasainen ja aiheuttaa luistellessa jatkuvaa tärinää, joka puuduttaa jalkapohjat ja täristää hampaista paikat. Tämä väylä olisi paratiisi, jos se olisi aikoinaan pinnoitettu sileällä asfaltilla. Nyt siitä ei ole nauttinut kuin urakoitsija matkalla pankkiin.

Nopeasti pois täryreitiltä ja käännös kohti Hervantaa. Vasta nyt tajuan, että nenään tulee enmsimmäiset grilliruuan tuoksut. Voisi kyllä puhua hajusta, sillä karrelle oli palanut se pihvi. Saavutaan reitin korkeimmalle kohdalle. Vesitornin ja jäähallin kautta lähdetään reitin laskuosuudelle. Soramiinat ja tärinäpinnat seuraavat toistaan, mutta kohta saavutaan päätepisteeseen. Kaupunkijuhannuksen perinteitä on siis jatkettu. Kaarros kotipihaan, varusteet pois ja vuorossa seuraava juhannukseen kuuluva perinne. Ja sehän on sauna.

Androidin parissa

Blogijuttujen kirjoittamiseen Androidin Blogger toimii hyvin, mutta huomasin sen käytössä muutaman ongelman. Edelliset kolme julkaisua tein Android-tabletilla ja esikatselin tuotoksia netin kautta vasta nyt. Pientä korjaamista löytyi. Ajatus mobiilibloggamisesta murenee alkutekijöihin, jos kirjoittamisen jälkeen pitää siirtyä nettiliittymään korjatakseen muotoilua. Nyt siis näin piti tehdä.

Androidin Bloggerissa pitää lisätä ylimääräinen rivinvaihto kappaleiden väliin, jotta saadaan haluttu tyhjä rivi. Sen lisäksi kuvien hallinta on Androidin puolella heikoissa kantimissa. Oletuskokoa ei nähtävästi pysty muuttamaan ja silloin kuva näyttää hyökkäävän kehyksen yli. Myös kuvan asettelu tekstiin nähden näyttäisi puuttuvan täysin. Pitänee tutkia tätä asiaa vielä lisää?

Kuvien kanssa oli muutenkin ylimääräistä askartelua. Suora liittäminen Dropboxin kautta ei onnistu, vaan tulee virheilmoitus: Kuvamuotoa ei tueta. Sen sijaan, kun kuvan kopioi tabletin omaan muistiin sellaisenaan, liittäminen onnistuu ilman ongelmia. Taas lisää turhia välitoimintoja ja ajankäyttöä.

Myös tunnisteiden käyttö on tehty hankalaksi. Niitä ei voi valita listasta, mutta kun antaa alkukirjaimen, niin sillä alkavat sanat näytetään.

Android Bloggerissa on vielä kehitettävää. Toivotaan että sitä tapahtuu, sillä oman editorin käyttö on tabletilla tai puhelimella yksinkertaisempaa kuin hallinta netin kautta. Nopeampi käyttää ja dataakin siirtyy vähemmän. Jatketaan testejä.

Turun turnaus

Viime viikonloppuna TPV C15 Valkoinen kävi Turussa pelaamassa kolmipäiväisen jalkapalloturnauksen. Pepsi Soccer Cup pelattiin Kupittaan loistavilla nurmilla. Urheilukeskus aivan keskustan tuntumassa on kokonaisuudessaan hieno urheilupaikka, joten siellä kelpasi pelata.

Oheinen kuva on otettu turnauksen ensimmäisenä päivänä pelin jälkeen. Avausvastustajana oli Puotinkylän Valtti, joka voitettiin lukemin 2-0. Pelin jälkeen kokoonnuttiin yhteiskuvaan joukkueen lakanan viereen. Taustalla näkyy turkulainen monumentti, eli Hesburgerin ravintola.

Turnauksen aikainen majapaikka ei näy kuvassa, mutta sijaitsi pari sataa metriä Hesburgerista oikealle, tien toisella puolella. Erinomainen sijainti, koska pelikentät aivan vieressä, kuten myös Hesburger. Myös lähimpään Siwaan oli vain 900 metriä. Mitä muuta turnauspelaaja voisi vaatia?

Tämän lisäksi majatalossa oli omat sängyt kaikille, rauhallinen ympäristö ja maistuva aamiainen. Koulumajoituksen sijaan tehtiin tämä valinta ja se oli onnistunut.

Kesän pääturnaus tuotti viidessä pelissä kolme voittoa, yhden tasapelin ja yhden tappion. Näillä peleillä saavutettiin hopeiset mitalin, kun FC Honka vei sen isoimman pytyn Espooseen.

Matkan ohjelmaa kuului pelien ohella ruokailua, rantalentistä ja uintia Ruissalossa, keilailua ja sekä kiipeilyä Flowparkin puissa. Viimeisestä kohteesta myöhemmin tiedossa erillinen tarina.

Turnauksen ruokailut oli järjestetty Veritas-stadionin yläkerran ruokalaan. Maisemaseinät oli auki upealle stadionille, taulutelevisiosta tulvi jalkapallopelejä ja seinillä isoja pelivalokuvia. Erittäin sopiva ympäristö jalkapalloturnaukseen. Tämän lisäksi ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Turun matkasta jäi hyvät tunnelmat koko joukkueelle. Onnistunut matka ja pelillinen napakymppikään ei ollut kovin kaukana. Honka peliä hallittiin, mutta vastustustaja teki  lopulta pari "pomppumaalia". Myös tasapeli PöKan kanssa oli vain viimeisen pelin viimeistelytaidon puutetta lauantaina jumiutuneilla jaloilla. 1 vs 1 tilanteitakin maalivahdin kanssa oli peräti kolme. Yleensä näistä tehdään ainakin yksi maali.

Kesän kohokohta. Kiitos Turku.

Enne

Pepsi Soccer Cupin lauantain kolmas peli oli alkamassa ja joukkue lämmitteli kentän nro 1 takana olevassa puistossa. Juuri ennen venyttelyn alkamista sanoin pelistä joukkueelle muutaman sanan ja katsoin samalla maahan. Jalkojeni juuressa nurmella oli valkoinen arpakuutio. Kuutonen oli ylöspäin.

Näytin kuution joukkueelle ja sanoin, että tämä on enne.

- Hävitään kuusnolla, joku heitti heti.

- Ehkei sentään, vastasin. Jotain tässä kuitenkin oli?

Tämän jälkeen tein viimeiset muutokset kokoonpanoon ja siirsin pelaajan numero 6 puolustuksesta keskikentälle. Tulisiko tästä ratkaisu?

TuPV voitettiin joukkueen turnauksen suurimaalisimmassa pelissä numeroin 4-0. Pelaaja numero 6 ei tehnyt maalia, tai ratkaissut peliä. En keksinyt mitään muutakaan yhteyttä numeroon kuusi. Se siitä enteestä.

Illalla majapaikassa poimin arpakuution taskustani ja asetin sen pöydälle. Päivän aikana pelattiin kolme peliä: 2-0, 0-2 ja 4-0. 2+0+4 = 6. Kuutio näytti päivän aikana tehdyt maalit. Kuusi.

Paavo Nurmi

Illan sade aiheutti muutoksia omiin treeneihin. Koulukadun ulkosähly vaihtui Amurin koulun saliin, mutta lopulta sinnekään ei saatu riittävästi pelaajia. Tarvittiin siis suunnitelma C - kuntopyöräilyä ja säkkiharjoittelua.

Polkiessani katselin samalla lähetystä yleisurheilukisoista Turusta. Paavo Nurmi Games toi mieleeni viime viikonlopun junnujoukkueen turnauksen Kupittaalla. Perjantaina oli ensimmäisen pelin jälkeen ohjelmassa rantalentistä ja uintia Ruissalossa. Siirtyessämme Ruissaloon ajoimme pitkin Aurajoen rantaa ja ohitimme matkalla Paavo Nurmen patsaan. Patsas on kopio olympiastadionin vastaavasta.

- Miksi tuo juoksee alasti? Kuului takapenkiltä yhdeltä pelaajalta. Muut kyydissä olevat  liittyivät ihmettelijöiden joukkoon.

- Se esittää Paavo Nurmea, kuuluisaa juoksijaa, vastasin.

- Juoksiko se alasti?

En pystynyt vastaamaan. Tuskin Paavo Nurmi juoksi koskaan alasti, mutta patsas juoksee - tai esittää juoksevaa Nurmea. Miten tämän voisi selittää? En tiedä itsekään miksi on näin. Taisin muuten lapsena joskus ihmetellä samaa asiaa olympiastadionilla.

Ja ei ole vaikea arvata mikä oli kysymys samassa paikassa kun palattiin Ruissalosta kohti majapaikkaa. Aivan oikein.

Mexico - Italia 1-1 33:49 Confederations Cup ( Mexicon rankkari sisään)

Kendojanari

Parhaillaan käynnissä olevat jääkiekon MM-kisat on tuonut keskusteluun eri lajien väliset jännitteet, jotka ilmenevät mediassa monessa muodossa. Erityisesti jalkapallofanit ovat innostuneet näistä kendojanari-nimityksistä. Termihän on halventavaa slangia joka tarkoittaa innokasta jääkiekkoilijaa tai lajin ihailijaa. Kendo-nimitys viittaa japanilaiseen keppitaistelulajiin.

Ylen toimittaja kirjoitti aiheesta viime vuoden lopulla, kun muistissa oli kaukaloiden syksyiset kahinat. Tässä Jari Korkin bloggauksessa katsellaan asiaa vain yhdestä näkökulmasta. Oma laji on valittu ja muille voidaan nauraa. Tämähän on melko yleinen suhtautumistapa, jonka aikaansaamiseen ei tarvita yksinkertaista kendojanaria. Fiksu toimittajakin siihen kykenee.

Valmentajien ja aktiivien urheilijoiden käyttäytyminen poikkeaa puhtaasta fanituksesta. Urheilun kirjon suhteen ollaan ymmärtäväisiä. Monet oman lajinsa huiput ovat harrastaneet nuorempana useampia lajeja, joten ymmärrys erilaisuutta ja poikkeavia mielipiteitä kohtaan on suuri. On nähty asioita eri puolilta ja opittu toimimaan monenlaisissa urheiluympäristöissä.

Omakohtaisesti olen valmentanut, harrastanut ja seurannut sekä jalkapalloa, että jääkiekkoa ja suhtautumiseni molempiin lajeihin on täysin balanssissa. Voin heittäytyä lajista toiseen, nähdä niiden hienot piirteet linnoittautumatta kummankaan barrikaadin taakse.

Meitä positiivisen viestin viejiä on kyllä muitakin ja yhdistävänä tekijänä kendojanari-tyyppisen lähestymistavan välttäminen urheilusta puhuttaessa. Jokaisella lajilla on ne mustat lehtensä historiassa, eikä se johdu lajista, vaan siitä, että harrastaja on ihminen. Lajikunnan musta lammas on kautta vuosituhansien jättänyt jälkeensä tuhoa ja kauhua - olipa sitten kyseessä urheilu- tai taistelukenttä.

Ihminen on luonnostaan kendojanari.

Se on siinä! 1978 - 2013

Ässät vei lopulta mestaruuden kevään 2013 finaaleissa 35 vuoden tauon jälkeen. Hyvää kannatti odottaa, sillä legendaarinen mestaruus sisälsi kauden aikana sellaisen määrän draamaa, ettei tavallinen katsomon kansa tiedä niistä puoliakaan.

Tammikuun puolivälin jälkeen alkoi joukkueen nousu sarjataulukon sijalta 12. kohti kärkeä. Koitti 14 ottelun voittoputki, joka mahdollisti play off-viivan ylityksen ja mahdollisuuden loppupeleihin. Loppu olikin samaa taipumatonta etenemistä kohti kannua.

Pata ei pysähdy. Jos runkosarjan lopussa vähänkään seurasi joukkueen otteita kentällä ja esiintymistä medioissa, ymmärsi miten tämä sankaritarina tulee päättymään. Joukkue kävi syksyn ja kevään nousuputken aikana läpi sellaisen koulun, että sen jälkeinen loppupelisarjojen voitto yksi toisensa oli vain opittujen asioiden kertausta.

Tyly, tylympi, Ässät. Joukkueen käytös kaukalossa oli niin itsevarmaa ja uhmakasta, että Mestaruus huokui siitä jo paljon ennen loppupelien alkamista. Tämä saattoi tulla monelle yllätyksenä, mutta draaman kaaren päätös oli nähtävissä jo paljon ennen loppupelien alkamista. Monessa mielessä jääkiekon kausi 2012-2013 oli hengen voitto materiasta.

Vuonna 1978 Ässät voitti viimeisessä loppuottelussa Isomäen jäähallissa juuri Tapparan joukkueen. Suurimmalta osin seisomakatsoilla täytetyyn halliin oli ahtautunut 14 000 katsojaa. Tunnelma ja meteli hallissa oli jo silloin samaa luokka kuin vuonna 2013. Niinä vuosina luotiin kuuluisa seisomakatsomon ja hallin Porin Henki, joka tuli finaalien 2013 aikana tutuksi ympäri maata.

Olin itse paikalla tuossa vuoden 1978 ottelussa, jossa mestaruuskannun nosti ylös joukkueen kapteeni Veli-Pekka Ketola. Vuoden 2013 ratkaisevan finaalin jälkeen Vellu kantoi palkinnon jäälle ja ojensi sen kapteeni Ville Uusitalolle. Tämä hetki oli henkilökohtaisesti tilaisuuden koskettavin. !3 vuoden tauon jälkeen Vellu oli nyt ensimmäistä kertaa Ässien kotiottelussa ja tähän pokaalien vaihtoon liittyvän tunnelatauksen voi ymmärtää vain Ässien taipaleita pitkään seurannut porilainen.

Ude pyysi hiljaisuutta, sai kannun ja kohotti sen korkeuksiin. Katsomo räjähti huutoon ja koko joukkue kerääntyi kasaan. Joukkue on katsomonsa näköinen, rento ja rehellinen, Tie mestaruuteen ei ole helppo, mutta kun suurimmat esteet kohdataan jo runkosarjan aikana, loppu saattaa olla jo tuttua ja elettyä kokemusta.

Hienoa olla Porissa syntynyt ja kokea nämä hetket. Kyse ei ole vain jääkiekosta, vaan siihen liittyy pienen kaupungin identiteetti, sen asukkaiden selkäranka ja yhteishenki niin vaikeina aikoina, kuin juhlan hetkinä. Näitä tarjosi vuonna 2013 Patakunnan Suuri Sydän. Kiitos Ässät. Periksi ei anneta!