Kädet ja jalat tarkkailun alla

Oman kiekkovuoron aikana huomasin että itse peliin ei pystynyt keskittymään kunnolla. Viikonlopun kurssin läheisyys varmaan aiheutti sen, että jäällä tuli mietittyä teränkäyttöä, ulko- ja sisäterää, potkun täydellisyyttä, yläkäden liikkuvuutta, alakäden irtonaisuutta...

Mielenkiintoista oli näitäkin tutkiskella pelin eri vaiheissa, mutta ehkä jo ensi kerralla kaarrokset poimitaan "selkärangasta"...

Salivuorot käyntiin

Joukkueen salivuoro käynnistyi eilen ja poikia oli menossa mukana kiitettävästi. Aluksi annettiin pallon kiertää ringissä ja kaikki esittelivät itsensä. Mukana on uusia poikia, joten näin tullaan paremmin tutuiksi. Aluksi leikittiin X-littaa ja vessanpyttyä. Sitten harjoiteltiin käden ja jalan koordinaatiojuttuja palloilla ja sen jälkeen steppailtiin erilaisilla askelluksilla. Lopuksi pelattiin käsipalloa ja harjoiteltiin näin paikanhakua ja syötön estämistä.

Saliharjoitus on yhtä tärkeä kuin viikottainen jääharjoitus. Tämän ikäisen lapsen hermosto on kasvussa ja se tarvitsee monipuolisia virikkeitä kehittyäkseen. Jäällä tapahtuvan toiminnan lisäksi tarvitaan siis muutakin. Ja yhtä tärkeää on se, että saadaan vaihtelua ja mahdollisuus tehdä kaikenlaista kivaa. Jäävuorojen aika ei riitä kaikkeen, ja monia juttuja on helpompi tehdä salilla.

Monipuolisessa toiminnassa on lisäksi yksi tärkeä seikka. Ihmettelin vähän ettei tämä asia tullut esille viikonlopun kurssin aikana mitenkään... Kyseessä on kuitenkin yksi tukijalka lasten kanssa toimiessa. Toiminnan moninaisuus takaa sen, että saadaan mahdollisimman monelle lapselle onnistumisen elämyksiä.

Kaikki eivät ole kehityksessä samalla tasolla esim. luistelussa tai kiekon käsittelyssä. Nämä lapset voivat taas olla parempia temppuradoilla tai tasapainoleikeissä. Kun lajeja on monta, kaikki ovat hyviä jossain. Tämä lisää intoa ja tuo jatkuvuutta lapsen harrastukselle.

( photo by: JSS c 2005 )

Megafoni käyttöön

Suomi on täynnä jäähalleja joiden akustiikka on jätetty täysin suunnittelematta. Näitä peltihalleja käytetään kuitenkin pääasiassa harjoituskäyttöön, jossa valmentaja on mukana antamassa ohjeita puhumalla. Käytännössä ääntä pitää käyttää, joten voidaan puhua huutamisesta. Ja silti asioista ei saada selvää. Pian on otettava megafonit käyttöön...

Hallit ovat kaikuvia metallisia koppeja, joissa ääni kimpoilee ja puuroutuu. Vaimennusmateriaaleilla tilannetta voitaisiin parantaa huomattavasti. Myös halleissa olevan äänentoistojärjestelmän asianmukainen suunnittelu ja asennus helpottaisi sekä musiikin tahtiin harjoittelevaa taitoluisteluryhmää, kuin viereisessä kaukalossa punnertavaa juniorijoukkuetta. Oikein tehty järjestelmä - kunnollisen akustiikan kanssa - suuntaa äänen haluttuun paikkaan ja viereinen kaukalo ei kärsi.

Kaikki tietysti maksaa, mutta olisiko akustiikan parantaminen liian kallista, sillä kyse ei ole pikkuasiasta. Pitäähän jäänkin olla kunnossa ja molemmat vaikuttavat valmennuksen laatuun. Toki huonollakin jäällä voi harjoitella, mutta jatkuva huutaminen ja asioiden toistaminen koittelee niin valmentajia kuin pelaajia. Meluinen ympäristö ei ole muutenkaan miellyttävä paikka oleskella.

Asian tärkeyttä ei nähtävästi ymmärretä riittävästi, ja näitä kaikukammioita nousee jatkossakin kotimaamme pelloille. Olisiko niin, että jääkiekon maine urheilulajina, jossa valmentaja huutaa aina, johtuisi näistä peltihalleista... ?

( art by JSS c 2005 )

Kolmas kurssipäivä

Sunnuntaina lähdettiin liikkeelle tunnin jääharjoituksella - aiheena luistelutekniikka. Yksinkertaista, mutta vaikeaa... "Potkulauta"-harjoituksen kautta siirryttiin normaaliin luisteluun ja suoritusten tekniikan havainnointiin.

Tehokas ja eteenpäin suuntautuva luistelu rakentuu erilaisista osista. Oikea luisteluasento, painopisteen siirto potkaisevalle jalalle, liukuvan jalan oikea suuntaus, potkaisevan jalan suoristaminen ovat tärkeimpiä asioita jotka vaikuttavat suoritukseen. Puutteita näissä voidaan helposti analysoida ja korjata kun tiedetään mihin asioihin kiinnitetään huomiota.

Itse kokeillessa huomasi, ettei se niin helppoa olekaan. Vaikka lapsesta saakka on luistellut, oikeaa otetta piti hakea vähän pidempäänkin. Ja kyllähän se siellä tyydyttävästi löytyi kun asiat otettiin tarkkailtavaksi pala kerrallaan. Tunnin lopuksi jäällä olikin jo iso joukko tehokkaasti eteenpäin luistelevia kurssilaisia... vai oliko niin, että kurssin ohjaaja valmisteli kehuillaan opiskeluintoa loppupäivän teoriaosuudelle...?

Kun jäätunnin lopuksi oli pelattu kaukalon molemmissa päädyissä pienpelit, siirryttiin pukukoppien kautta urheiluopiston tiloihin jatkamaan teoriaosuutta. Ohjelmassa oli taidon opettaminen, sekä opitun kertausta. Keskusteluryhmien avulla käytiin oppimateriaalia läpi ja tärkeimmistä aiheista keskusteltiin tunnin lopuksi koko joukolla. Lopuksi paneuduttiin vielä harjoituksen alku- ja loppurutiineihin. Verryttelyt ja venyttelyt käsiteltiin lyhyesti, jonka jälkeen oli aika siirtyä vielä uudestaan hallille päivän toiseen käytännön osuuteen.

Kurssin viimeinen harjoitus aloitettiin salilla. Tutustuttiin erilaisiin koordinaatio-ja nopeusharjoituksiin. Näitä voidaan tehdä myös alkuveryttelynä pelkän juoksemisen sijaan ja saada näin ylimääräistä hyötyä. Hypyt, stepit, jalannostot saivat kyllä hien pintaan ja monelta jalat solmuun. Rytmijuttuja mentiin käsi kädessä "tanssahdellen"... Eerolla taisi olla parasta vientiä...

Kun vielä oli kokeiltu puukuulien käyttöä mailaharjoituksissa ja perehdytty kepin avulla nostotekniikkaan, siirryttiin alapuolella olevaan kaukaloon opettelemaan erilaisia leikkejä. Mielenkiintoista oli havaita miten määrätyillä leikeillä saadaan isollekin joukolle jatkuva liike ja tekeminen. Ja perinteinen kinastelu säännöistäkin saatiin myös aikaan ainakin yhden leikin lomassa... kuinkas muuten... Loppupeli potkittiin vaihtomiehin ja niinhän siinä kävi... voitto tuli! Ottamatta kantaa kenelle...

Pukukopissa lausuttiin kurssin päätössanat ja lähdettiin kotimatkalle. Päivä oli antoisa, kuten koko kurssikin. Viikonlopun antiin palataan myöhemmin, kunhan asiat on kypsytelty ja materiaaliin perehdytty. Päälimmäisenä jäi vaikutelma - ja vahvistus siihen - että oikeita asioita on tehty. Ja oikean suuntaan ollaan menossa. Toisaalta... uusi tieto ei tuonut valkeutta, vaan selvyyden siitä, että mitä enemmän tietää, sitä enemmän on opittavaa...

Viestiä jalkapalloturnauksesta

Kurssin aikana tuli tekstiviestinä tieto jalkapalloturnauksesta. Vastassa oli sarjan parhaat joukkueet ja pojille voitto molemmista otteluista, 4-2 ja 5-1. Harmi etten päässyt mukaan kurssin takia, mutta Merja hoiti hommat paremmin kuin hyvin. Muutakin tapahtui, sillä kenttä oli aamulla veden vallassa, yhtä poikaa pisti ampiainen juuri ennen pelin alkua, yhdellä tuli vatsa kipeäksi...

Pelit sujuivat vastoinkäymisistä huolimatta hyvin, ja onhan meillä kokemusta vesielementistä. Muutama harjoitus on pelattu silkassa vesisateessa ja isojen lammikoiden haitatessa pallon liikkeitä... vanhempien suostumuksella ja itse pelasin mukana, kengät yhtä täynnä vettä kuin pojilla...

Hienoja poikia kaikki...

Toinen kurssipäivä

Aamu käynnistyi jääharjoituksella klo 9:45. Ohjelmassa oli luistelutekniikkaa ja perehdyttiin terän käyttöön jäällä. Eteen, taakse, sisäterällä, ulkoterällä, kaarteet, käännökset, makkarat... siinä tunnin antia. Moni kurssilainen tunsi itsensä kankeiksi, ainakin vaikeimmissa harjoituksissa. Lopuksi pelattiin porukalla kevyt kiekkopeli, joka taisi päätyä tasapeliin...

Hiet saatiin siis pintaan ja siitä oli hyvä siirtyä urheiluopistolle jatkamaan teoriaosuutta. Aluksi tarkasteltiin jääkiekkoa pelinä, saatiin tietopaketti maalivahdin valmennuksesta ja perehdyttiin yhden jääkiekkoharjoituksen suunnitteluun. Käytiin myös läpi harjoittelun painopiste-alueita eri ikävaiheissa. Lopuksi käsiteltiin koko kauden suunnittelua ja mitä teemoja tämä pitää sisällään. Aiheesta saatiin myös etätehtävä, jossa laaditaan joukkueelle kausisuunnitelma.

Päivän lopuksi siirryttiin uudelleen hallille ja vuorossa oli päivän toinen jääharjoitus. Kiekon käsittely oli aiheena ja siihen tutustuttiin tekemällä kiekon siirtelyä, leipomista, asettelua, temppuilua... perehdyttiin myös eri syöttö- ja laukaisutekniikoihin.

Kummallista kyllä, pelkkä kiekon leipominen edessä, sivulla, ympäri, kahdeksikkoa, sai kohtalaisen hien pintaan. Paikallaan seisten, pelkällä ylävartalolla tehdyt harjoitukset tuntuivat niin, että tiesi tehneensä jotakin. Lopuksi taas pelattiin, tällä kertaa minimaaleilla. Taisin tehdä meidän puolen ainoan maalin.

Kotona oltiin klo 18:30, jossa suoraan saunaan... Sunnuntaiaamuna jatketaan jääharjoituksella klo 9:00, aiheena luistelutekniikka...

Ensimmäinen kurssipäivä

Kolmipäiväinen kurssi käynnistyi 3,5 tunnin teoriaosuudella. Pienryhmissä pohdittiin erilaisia väittämiä, etsittiin niille vastauksia ja käsiteltiin ne sitten joukolla läpi. NuoriSuomi-ajatuksiin perehdyttiin tauon jälkeen. Lopuksi vielä paneuduttiin lapsen herkkyyskausiin ja hermoston kehittymiseen. Saatiin tietoa mitä tehdään ja milloin...

Alku oli innostava ja mieleen pyrki ajatus ja vahvistus sille, että oikeita asioita ollaan tekemässä. Viime kausi meni oikean suuntaisesti ja jatkossa sama suuntaus vahvistuu. Pientä säätöä tehdään, mutta suunta on oikea ja sitä on hyvä jatkaa.

Tärkeänä asian korostui taas harjoittelun monipuolisuus. Nuorella iällä pitää tehdä erilaisia harjoitteita, jotta saadaan kasvavalle keholle ärsykkeitä. Näin voidaan vahvistaa kaikkia taito- ja voimatekijöiden osa-alueita. Viikottainen salihajoitus on siis yhtä tärkeä kuin se jääharjoitus. Samoin kuin muut leikit, kiipeilyt ja pelit. Näin saadaan kattava pohja lapsen kehittyvälle hermostolle.

Tauon aikana nostettiin myös iso kirkkovene järven rantaan, kun apua tultiin pyytämään. Useampi tarvittiin paattia kiskomaan, mutta miehissä se nousi vauhdilla ylös. Osuipa veneellä reitit yhteen vanhan tutun, Carloksen kanssa...

Huomenna koulutus jatkuu aamun jääharjoituksella klo 9.45. Teoriaosuus jatkuu sen jälkeen koko päivän ja lopuksi on vielä toinen jääharjoitus, jossa otetaan päivän toiset hiet.... Ilta on pitkällä kun kotiin saavutaan, toivottavasti entistä viisaampina...

Keilojen kierto

Viime harjoituksessa käytiin viestikisa, jossa pujoteltiin kolme keilaa kiekon kanssa. Suorituksen aikana nähtiin kaikki mahdolliset tavat edetä keilojen lomitse. Osa ohitti keilan, joku kaksi... oli joukossa myös suoraviivaisen toiminnan kannattajia... keilaakaan ei kierretty.

Tehtävä kuitenkin kerrottiin ensin suullisesti ja näytettiin vielä mallisuoritus ohjaajien toimesta. Oliko kyse siitä, että ei kuunneltu... tai ei katseltu... vai oliko ymmärtämisessä vaikeuksia? Kertoiko ohjaaja asian riittävän selvästi? Ajan puutteen vuoksi ei ollut aikaa ryhtyä tarpeellisiin selvityksiin, mutta tieto olisi tärkeä.

Mikään harjoitus ei aja tarkoitustaan jos tehtävää ei ymmärretä täysin. Tämä tosin riippuu vähän harjoituksesta. Suoritus voi mennä väärin, ja alussa sen pitääkin mennä, muuten vaikeusaste ei ole riittävä. Osaaminen tulee toistojen myötä, mutta se mihin pyritään, pitäisi oivaltaa alusta asti.

Pojat ovat aloittaneet koulutaipaleensa ensimmäisellä luokalla, joten kuunteleminen tulee varmasti paranemaan syksyn kuluessa. Luokassa pitää olla tarkkana, kun opettaja puhuu...

Ensimmäiset harjoitukset

Kauden ensimmäiset harjoitukset! Isot kassit mukana ahtauduttiin kaikki samaan koppiin. Nyt mentiin vielä väliaikaisvuorolla. Seuraavalla kerralla päästään jo vakiokäyntäntöön ja ajankohtaan, saadaan kaksi koppia käyttöön...

Aloitusjää pidettiin jo viikko sitten. Työkiireiden takia pääsin mukaan vasta nyt. Paikalla oli parikymmentä poikaa, joista suurin osa tuttuja, edelliskauden ryhmää... myös muutamia uusia on tulossa mukaan. Koko harjoitusryhmä on jaettu kahteen eri joukkueeseen, joissa kummassakin on nyt kolmetoista poikaa. Sopiva määrä, peleihin pitäisi riittää väkeä... mutta kuitenkin niin, ettei vahtopenkillä tule turhaa istumista.

Näin kauden alkuun tehtiin vähän perusjuttuja, kiekon käsittelyä eri tavoin... pienessä tilassa... Luisteluosuudessa lähtöjä, pysähdyksiä... etuperin, takaperin... kiekon kanssa. Hyvinhän tuo näytti sujuvan, mutta tietysti kesän vaikutus näkyy ja se että ollaan ensimmäisiä kertoja jäällä.

Uudet ja numeroa isommat pelipaidat jaettiin. Kasvua on tapahtunut ja joillakin pojilla mailakin näytti olevan vähän pieneksi jäänyt. Mailan pituudesta on käyty keskustelua, olisiko mahdollisesti vähän ylipitkä parempi vaihtoehto... kuin normaali.

Kausi on käynnistynyt...

Alkua odotellessa

Ensimmäisiä jääharjoituksia odotellessa toimintaa riittää jalkapallossa. Osa pojista harrastaa sitä jääkiekon ohessa - tai sitten toisinpäin - joten myös kesällä urheillaan. Tämän ikäisillä monipuolisuus on vielä mahdollista ja siihen pitää myös pyrkiä. Yksipuolinen harjoittelu ei ole hyväksi, varsinkaan näin nuorille... onko kenellekään...?

Tänään oli taas yksi kauden otteluista. Tällä kertaa palattiin kotiin tappiollisissa merkeissä. Kahdeksan ensimmäistä on palloteltu voiton merkeissä - tehty 50 maalia, päästetty 4 - joten voisi kai sanoa että: Tätä tappiota on odotettu...!

Vaikka tasaisiin peleihin pyritään ja häviö tekee välillä hyvää... Ei sitä pysty purematta nielemään. Kaikesta huolimatta. Vaikka leikkiähän tämä puuha näin nuorilla vielä on... Voitto ei ole tärkeintä... mutta... mutta...?

Kukapa ohjaaja pystyy tappion nielemään täysin kakistelematta. Tuskin kukaan, mutta tämä voiton tavoittelu ei saisi näkyä jokapäiväisessä toiminnassa lasten parissa. Kyse on kuitenkin kasvatustyöstä, ei huippu-urheilusta jossa pyritään voittoihin keinoja kaihtamatta.

Jääkiekon puolella voittojen tavoittelu on johtanut siihen että otteluissa, ja varsinkin turnauksissa käytetään yli-ikäisiä pelaajia. Säännöt sallivat tämän, mutta onko oikein että tätä pelaajien "siirtelyä" tehdään voiton tavoittelun nimissä? Säännön tarkoitus on taata pelipaikka vähän vanhemmille jos oman ikäistä joukkuetta ei saada koottua.

Nyt sääntöä käytetään häikäilemättä hyväksi. Yli-ikäiset ratkaisevat pelit. On voittajia ja häviäjiä, mutta onko peli reilua...? Onko tämä oikea tapa kasvattaa lasta...?

( Photo by: JSS c 2005 )

Omat pelit puntarissa

Omakohtainen kosketus kaukaloon ja kiekkoon oli taas vuorossa tänään. Viime syksynä löytyi sopiva ryhmä ja kerran viikossa on kokoonnuttu taistoihin. Mukana on oivallisia pelimiehiä joiden otteita on yrittänyt oppipoikana katsella ja saada oivalluksia.

"Maailman nopein joukkuepeli", kuten Seppo aina sanoo. Ja sitähän se on. Nopeissa luistelun, kiekonkäsittelyn ja pelin hahmottamisen vaiheissa pelaajan aivokapasiteettia käytetään moninkertaisesti enemmän kuin vaikkapa shakinpeluussa. Motoriset liikkeet vaativat tehoja, myös aivojen osalta.

Yksi ajatus omien pelikuvioiden henkiin herättämisessä oli myös se, että sitä kautta voisi löytyä enemmän näkemystä myös poikien kaukaloon. Onhan se aina parempi jos on omakohtaista tuntumaa tekemiseen.

Sen on ainakin havainnut, että yksinkertainen on joskus vaikeaa ja päivät ovat erilaisia. Välillä joku asia sujuu, toisella kertaa taas ei mikään. Parempien kanssa pelatessa varmasti kehittyy, mutta palaute on myös käsiteltävä. Prosessi tuplaantuu kun omien tekosten miettimisen lisäksi on sulateltava ulkopuolinen paine. Tästä johtuu, että pojillakin suurin paine on sillä, joka ei vielä ole kehittynyt muiden tasolle.

Poikien harjoitusten lomassa on välillä hyvä ajatuksissaan vetää paita numero 21 päälle ja kuvitella itsensä peli- tai harjoitustilanteeseen. Ehkä se auttaa vähän paremmin ymmärtämään miltä pienen ristikkokypärän sisällä tuntuu...

( photo by: JSS c 2005 )

Kiekko ja lammaslauma

Kahtakymmentä poikaa kaukalossa on vaikea kerätä yhteen. Jos kaukalossa on SE, tehtävästä tulee miltei mahdoton. Ämpärillinen NIITÄ saa aikaan katastrofin. SE on peliväline... pala mustaa kumia... kiekko.

Mistä tulee kaikki se into joka saa pienet pojat säntäämään kiekon perään? Heitä "musta" kaukaloon ja katso mitä tapahtuu. Riittää kun sen vain laskee jäälle. Pojilla on silmät selässäkin ja korvia joka puolella havaitsemaan kiekon liikkeet. Ja tämän jälkeen terveiltä pojilta menee kyky aistia mitään muuta ulkopuolisesta maailmasta. Kiekko on vaarallinen väline.

Opetus onkin... Kerää ensin kiekot. Sen jälkeen sinulla on lauma lampaita - tai ainakin siltä tuntuu...

( photo by: JSS c 2005 )

Kaukalo avattu

Ilmassa on kesän viimeisten hetkien tuntua. Syksy tulee ja kausi käynnistyy. Hallissa zamboni kiertää kehää yhä uudestaan ja uudestaan, tehden kiiltävää jäätä kierros kierrokselta. Laidan ulkopuolella odottavat innokkaat pelimiehet. Viimeinen kierros ja kone kaartaa pois jäältä. Huoltoportit kiinni ja kaikki on valmista. Tyhjä ajettu jää... odotus...

Kaukalo on avattu.