torstaina, syyskuuta 27, 2007

Rankka päivä

Olen taas pitkästä aikaa aloittanut salibandyharrastuksen. Kerran viikossa muun liikunnan ohessa pallo saa kyytiä. Aina se vaan on vähän tuskaista kun vanhaan lajiin palaa uudestaan. Hiki lentää ja takareidet kramppaa loppua kohti... uudet liikeradat ja kovat spurtit?

Toisaalta hikituokio teki hyvää illan päätteeksi. Ensimmäinen kerta on aina vaikea. Toisella kertaa jo vähän helpottaa ja kolmannella ollaan sisällä lajissa. Luultavasti huominen päivä menee palautellessa ja viikonloppuna voi miettiä jo uusia harjoituksia.

Ajokin kenttä tuntui myös melko kuumalta paikalta. Hiki virtasi vuolaasti ja lämpö nousi paidan sisällä. Vai kääntyykö heikon kunnon puolelle? Ensi kerralla pitänee kokeilla toisenlaista paitaa. Tekninen vaate ajaa paremmin hien ulos ja pitää kuivana. Vai onko sittenkin se kuntopuoli...?

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

Syksyn lämpö

Tänään oli harvinaisen lämmin syyspäivä. Vielä illallakin voi juoksulenkin tehdä lyhyillä housuilla ja katsella mennessään puiden värikirjoa. Hienoa aikaa liikkua ulkona. Syksyn viimeinen lämpöaalto?

Kooveen vesiralli jatkui uintikeskuksessa, jossa Joona suoritti hypyn kolmen metrin ponnahduslaudalta. Vesi vaan pärskyi kun yksi toisensa jälkeen loikkasi altaan sinertävään veteen. Osa kävi kyllä vaan kääntymässä laudan päässä ja palasi sitten sitten takaisin. Korkeus vielä hirvitti tällä kierroksella.

Uintikeskuksen uusi laajennus on valoisa ja ilmava. Isot ikkunat puistoon luovat tunnelman ulkona uimisesta. Tilan meluisuus laskee pisteitä. Kovat pinnat ruokkivat äänen hälymassaa ja vesijumppa-altaassa kärsitään. Aamulehtikin on tuonut asiaa esille.

Akustiikka on jäänyt suunnittelematta, kuten myös äänentoisto. Nyt vesijumpan vetäjät raahaavat vahvistinvaunun altaan reunalle ja kiskovat sähköjohtoja pitkin allastilaa. Pienellä suunnittelulla ja satsauksella tilaan olisi voitu rakentaa kiinteä kaiutinjärjestelmä ja langattomat mikrofonit vastaanottimineen. Ei vaunuja. Ei johtoja.

Oikeilla ratkaisuilla ääni olisi saatu myös kohdistettua altaan jumppaajille, jolloin selkeys olisi parantunut, melu vähentynyt ja äänen kierto-ongelmat pois. Asioiden korjaaminen on aina mahdollista jälkikäteen, mutta vaikeaksi ja kalliiksi se tulee - ja jää luultavasti myös tekemättä. Raha ratkaisee.

( Photo by JSS © 2007 )

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Moottorisurkeilua

DTM-sarjan toiseksi viimeinen kisa oli (surku)hupaisaa seurattavaa. Tämä "mersu-audi-mittelö" tarjosi kyllä roppakaupalla tapahtumia. Mika Häkkinen haastoi alkukierrosten kärkikamppailussa sarjaa johtavan Tomczykin - tuloksena suomalaisen keskeytys ja sarjajohtajan putoaminen pistesijoituksilta.

Eikä tässä vielä kaikki. Kahden autovalmistajan kädenvääntö jatkui koko kisan kaksinkamppailujen ja rangaistusten merkeissä. Kun lopulta Audin mestaruuspisteissä kiinni olevat kuskit joutuivat keskeyttämään, jäi kilpailu lopuiltakin kesken. Autot kutsuttiin radalta ja mersut jatkoivat yksin kisan loppuun. Rehti kilpa ja kiva yllätys katsojille...?

Mestaruustaisto tiukkeni ennen viimeistä osakilpailua ja koska merkkien väliset suhteet ovat näin "lämpimät", loppusutinat kannattaa seurata. Katseet siis Hockenheimiin 14.10. vaikka Urheilukanavan kautta - jollei nyt satu olemaan Saksanmaalla juuri sopivana viikonloppuna.

perjantaina, syyskuuta 21, 2007

Muistot jää

Kesä 2007 ja Kaukajärven henki tullaan muistamaan vielä vuosienkin päästä. Mielestäni kaikki tiivistyi torstain viimeisen tapahtuman lopussa, kun vanhemmat oli lyöty ja huudot rivistä kaikuneet pimenevään iltaan. Kentälle muodostui spontaanisti kasa hurraavia poikia, eikä syynä ollut päivän voitto. Siinä purkautui koko kausi yhtenä ryöpsähdyksenä.

Vanhemmat lyötiin kentällä kahteen kertaan - ensin pelissä ja sitten pilkkukisassa. Jokainen kentällä ollut vanhempi huomasi, että helpolla ei pääse ja vastassa on joukko joka käy kiinni, eikä anna periksi. Taitoakin on taas tullut vuoden verran lisää.

Ja kuten kuten muutamista "isä/äiti-poika" kamppailuista pelissä voi todeta - väheksymättä vanhempia - jälkikasvu tuli, meni ja ohitti. Pallo kulki ja laukaus lähti. Myös rankkarikisassa, jossa kävin itsekin kerran maalissa. Joona #17 kiskaisi alanurkkaan maalin. Pääsin lopussa yrittämään revanssia - laukaus yli maalin. 2-0 "leukaan" ja niin kävi koko vanhempien joukkueelle.

Tilaisuuden lopuksi jaettiin muistolahjat pojille hienosta osallistumisesta. Tapahtumia oli kesän aikana 33 kappaletta. Matias #13 ja Julius #11 osallistuivat jokaiseen harjoitukseen ja peliin. Koko joukkueen osallistumisprosentti oli 72. Aikamoinen, kun huomioidaan lomat ja sairastelut, yhden jääminen pois kesän jälkeen, yhden tullessa mukaan vasta puolivälissä, sekä muutaman valinta harrastaa jalkapalloa sivulajina.

Toivottavasti kaikki pojat jatkavat myöhemminkin urheilun ja liikunnan parissa - kuka minkäkin lajin valinneena. Voi olla että ensi kesänä nähdään jalkapallonkin parissa. Kaikki on vielä omalta kohdaltani avoinna, mutta voi hyvin todeta, että mielelläni olen tuolla kentillä kulkenut. Toivottavasti tämä on näkynyt myös toiminnassa.

Kiitos Kaukajärvi! Legendaarinen stadion vaikenee.

( Photo by JSS © 2007 )

tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Ikäkausikatselmukset

TPV:n 98-syntyneiden ikäkausikatselmuksiin Pyynikille oli saapunut 41 poikaa. Yllättävän suuri joukko, joista eniten Bremenin poikia, mutta myös muista joukkueista tulleita. Siinä on päälliköillä miettimistä miten joukkueet kasataan ja kuka niihin lopulta päätyy. Tietoa tulee pari viikon sisällä.

Kaukajärveltä mukana oli neljä poikaa, Otto #3, Santeri #15, Joona #17 ja Robert #7. Puolitoista tuntia vierähti harjoitusten merkeissä, junioripäällikkö puhdisti poikien korvat samalla käynnillä ja muut päälliköt tekivät muistiinpanoja. Asiantuntijoita kaikki, lopputulos on varmaan hyvä.

Jalkapallokausi on viimeistä sinettiä vailla, kun vanhemmat saavat kyytiä torstaina. Taitaa tulla kauden pahin rökitys... Vai onko salaa harjoiteltu?

( Photo by JSS © 2007: "Voi kauhistus, nyt se pallo taas tulee!" )

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Sunnuntai Sentterissä

Sunnuntaina Sentterissä sirklattiin takaperin ja harjoiteltiin ahkerasti muitakin juttuja. Joona #18 testasi ( taas ) jäähypenkin kovuutta. Toinen kerta jo. On siellä joku muukin käynyt - entinen "tapparan miäs" sekin.

Loppujakso menikin sitten ihan kivasti. Harjoituksissa viilettää keltaisia, mustia ja punaisia "veljeksiä" - kuten vastaava valmentaja joukkojaan nimittää.

Kaikkia ei vielä tunne kaukalon laidalta, mutta vähitellen tulee joukko tutuksi. Tyylit ja tuntomerkit kyllä jää mieleen, mutta nimen yhdistäminen vaatii jo avustajan vierelle. Harjoituspaidoissa kun ei numeroita ole - saati nimiä.

( Photo by JSS © 2007 )

Näytön alaista toimintaa

Jääkiekon liigakausi käynnistyi omakohtaisesti Hakametsässä ottelulla Ilves-Ässät. Lehdet ja Jatkoaika ovat kertoneet ottelun tapahtumista, joten ei niistä sen enempää.

Joona veti omia harjoituksiaan viereisessä hallissa ensimmäisen erän ja erätauolla hain pojan mukaan ykköshalliin. Hommahan toimi aika kivuttomasti. Toisesta erästä jäi vain muutama minuutti näkemättä.

Hakametsän kattoon asennettiin kesällä uusi näyttötaulu, josta on keskustelua riittänyt jo ennen sen käyttöönottoa. Tässä linkkinä asian kimuraiset taustat.

Valittu laite ei täytä sille asetettuja vaatimuksia - ja sen huomaa. Tarkkuus ei riitä esittämään pelitilanteita, sillä kiekko ei erotu laajemmassa kuvakulmassa. Sen lisäksi näyttö on liian pieni. Tiukat rajaukset jääkiekon kaltaisessa nopeassa pelissä taas ovat sattuman kauppaa - kameramies ei pysy perässä.

Taulu on nyt katossa ja sen kanssa eletään vuosia. Pelitilanteisiin se ei sovellu, mutta mainokset näyttävät hyviltä. Automainokset ja "koffitölkit" vilkkuvat. Oliko tämä siis taulun tarkoitus? Alkuperäisen määrittelyn mukaan näyttötaulu on hankittu nimenomaan jääkiekon pelitilanteiden näyttämiseen. Tällä taululla tähän ei päästä.

Tässäkin näyttötaulussa on suora kytkös junioritoimintaan, joka on tämän blogin pääteema. Paikalliset jääkiekkoseurat joutuvat kustantamaan taulun, joten tämä tietää korotuksia seurojen toimintamaksuihin. Myös Koovee on mukana maksamassa, vaikka edustusjoukkue ei hallia edes käytä. Näin ollen minäkin olen yksi niistä jotka tämän taulun maksavat, koska poika on Kooveen kiekkotoiminnassa mukana.

Olisivat sitten edes hankkineet kunnollisen taulun. Videonäytön kehnouden lisäksi alaosan näyttötekstit ovat liian pienet ja päätykatsomon yläosissa vaivaa tuo näytön eteen sijoitetut valaisinpuomit. Viimeksi mainittu häiritsee lähinnä seisomakatsomoa. Köyhille pieni kannustin hankkia kunnon istumapaikkalippu?

( Photo by JSS © 2007 )

torstaina, syyskuuta 13, 2007

Kausi pulkassa

No eipä uskoisi että tämä kuva on otettu hävityn pelin jälkeen. Näin kuitenkin on, sillä Ruutana oli kauden viimeisessä pelissä 1-5 parempi - eikä tainnut muuten koko kesänä hävitä yhtään otteluaan.

Numerot eivät kerro ihan kaikkea, sillä peli oli erittäin tasainen. Yksi oma maali pois ja pari hukattua varmaa maalipaikkaa sisään olisivat voineet kääntää koko pelin. Nyt Ruutana ratkaisi muutamilla puhtailla yksilösuorituksilla homman kotiin. Ja olihan se hienoa nähtävää - Jertsu ja Miko vauhdissa.

Kaukajärvikin esitti välillä parastaan. Nähtiin kauden hienoin tuplaharhautus, kun Otto #3 jallitti jalkojen välistä ensin toisen, ja sitten toisen puolustajan. Tekipä sitten lopuksi vielä maalinkin alanurkkaan.

Akseli #2 teki koko joukkueen kauden hienoimman torjunnan heittäytymällä alanurkasta. Teki muutenkin maalissa parhaansa, eikä voinut maaleille mitään.

Kaukajärvi pelasi kesän aikana kaikkiaan 18 peliä, joista 12 voittoa, 2 tasapeliä ja 4 tappiota. Ei kai tämän enempää voi vaatiakaan ja häviämistäkin pitää opetella. Muutaman tappion voin laskea ihan suoraan omaan "piikkiini". Vastuuta kentällä pitää jakaa myös niille, jotka eivät sitä vielä ole valmiita kantamaan, mutta tarvitsevat näitä kokemuksia.

Kaikinpuolin hieno kausi. Kiitos, pojat! Jäljellä on vielä päättäjäistilaisuus ja useista toivomuksista johtuen saavat vanhemmatkin vetää pelivälineet ylleen. Mikäs siinä, jos näin kerran halutaan.

( Photo by JSS © 2007 )

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Kaukajärven viimeiset harjoitukset

Harjoitus numero 18 ja kauden viimeinen. Jäljellä on enää yksi kotipeli ja päätöstilaisuus. Kausi on loppusuoralla ja kyllä syksyn tulo näkyy jo harjoituskentälläkin. Pimeys tulee yllättäen ja viileys iskee sormenpäihin.

Tänään vedettiin ihan täydet harjoitukset. Osanotto oli loppukesän runsain ja puhtia tuntui riittävän - osalla myös muuhun kuin jalkapallon pelaamiseen. Mitenköhän tuon energian saisi suunnattua torstaina pelikentälle? Kaksi viimeistä koitosta on mennyt alavireisesti. Saa nähdä miten nyt käy.

Naisjoukkue tuli ja valtasi puolet poikien harjoituskentästä. Valmentajan selitys ja kommentti oli erikoinen. Koska heidän kentällään pelasi joku, he tulivat meidän tontillemme. Tässä on kai selkeästi kyse perinteisestä "vahinko kiertämään"-ajattelusta.

Loppupelissä hiottiin kynsiä Ruutanan kohtaamiseen. Pojilla on tiedossa, että vastassa on ilman tappiota oleva joukkue, joten tältä pohjalta lähdetään viimeiseen kotipeliin. Lataus päälle ja voitto kotiin, jollei sitten mene yli. Riippuu myös vähän siitä, minkälainen päivä on Mikolla ja Jertsulla - Ruutanan tukipilareilla.

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Koovee -98 2007-2008


Viikonloppuna oltiin kolmesti jäillä - kaksi kertaa harjoitusten merkeissä ja kerran virallisessa potretissa. Alkavan kauden ryhmässä on kaksikymmentä poikaa, jotka muodostavat kaksi pelaavaa joukkuetta.

Ryhmäkuvassa joukkueen uudet pojat joutuivat takariviin, koska viralliset sukat vielä puuttuvat. Tapparankin värit siellä jollain vilkkuivat, mutta sehän ei tahtia haittaa. Lippiksestään Otto #21 sentään joutui luopumaan ennen kuvausta.

Lopuksi otettiin perinteiset yksittäiskuvat erilaisin poseerauksin. Maila käteen ja tiukka ilme. Tästä kausi lähtee käyntiin. Joukkuelistaa voi tutkailla täältä. Myös virallinen kuva ilmestyy sinne jossain vaiheessa. Perinteiseen tapaan epäviralliset "bloggaajat" ehtivät aina ensimmäisenä julkaisemaan kuvat - kuin myös jututkin.

( Photos by JSS © 2007 )

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Siirappia pelissä

Viikko on ollut niin kiireinen, ettei blogimerkinnöillekään ole löytynyt aikaansa. Salibandy, uinti, jalkapallo ja jääkiekko ovat vaihdelleet sulassa sovussa urheilurintamalla. Ja näiden lisäksi tukku ihan muun alueen juttuja.

Kaukajärvi matkasi illaksi syrjäiselle länsirintamalle hyökkäämään ja puolustamaan ryhmänsä kunniaa. Sotureilla näytti olevan tänään siirappia kenkien pohjissa, kun Tesoman joukkue asettui vastaan. Liikkuminen oli tahmeaa ja hidasta.

Edellisviikon peli mentiin kohtalaisessa alavireessä ja linja näytti jatkuvan. Koulun alku ja muiden harrastusten tulo ilmeisesti on vaikuttanut jalkapalloiluryhdin notkahtamiseen. Vai mistä tämä "väsymyskausi" johtuu? Koulu asettaa omat vaatimuksensa?

Lopussa peli kuitenkin rullasi hetkittäin vanhaan malliin ja kasvot säilytettiin 4-2 voitolla. Tesoman tyttöketju kyllä näytti kovaa yritystä ihan alusta alkaen, joten selkeä voitto ei tänään ollut.

Jaakko#8 on keräillyt ja säästellyt ruutiaan koko kesän, mutta tänään tuo kaikki lataus saatiin ulos. Olihan sellainen tykki, että vastustajan maalivahti oli mennä pallon mukana. Myös muilla vähemmän maaleja tehneillä oli pelin lopussa kiitettävästi tilanteita. Mikko#4, Akseli#2 ja Matias#13 pääsivät yrittämään kukin vuorollaan. Pallo vain suuntautui tällä kertaa ohi maalin. Elmeriltä jopa kahdesti ja saman joutui toteamaan myös Santeri#15, joka paukutti tuplasti kehikkoihin.

Maalinteko ei ole tärkeintä. Syötöt ja puolustuspeli ovat yhtä tärkeitä. Ja näistäkin ajaa ohi osallistuminen, yrittäminen ja itsensä voittaminen. Jos samaa rataa jatketaan, niin päästään huipulle. Kaikista näistä vie voiton koulunkäynti.

Läksyt on hoidettava ja ne ovat ykkösasiat. Sen jälkeen tulevat urheiluharrastukset. Tällä viikolla on ollut tiukkaa tehtävien kanssa, mutta jatkossa hommaa tiivistetään. Matikat ja äikät ojennukseen. Nyt oli musiikistakin soittoläksy.

Nokkahuilu on tuttu kaikille ensimmäisenä soittimena, ja itse asiassa se on vähän aliarvostettu soitin, mutta ei kuitenkaan mikään helppo instrumentti - kaikkea muuta. Halpuus ja koko ovat tehneet siitä suositun ensisoittimen, joten ehkä se puolustaa paikkaansa tässä tehtävässä.

sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007

Ensimmäiset jäät

Viikonloppuna hypättiin viimeinkin jääkiekon pariin kahden harjoituksen merkeissä. Hyvin Joona näytti pääsevän mukaan porukan vauhtiin, vaikka osalla on jo kolmen viikon totuttelu takana.

Lauantai lyötiin harjoituspaita päälle ja mentiin luistellen, luistellen ja luistellen. Pelistä ei ollut tietoakaan ja hyvä niin. Nyt ollaan perusasioiden lähteillä eli siellä mistä kaikki lähtee.

Sunnuntaiaamunakin poika jaksoi mennä, vaikka toinen jalka oli varpaista teipattu - siitä oli nahat irti. Edellispäivän kaatuminen juostessa piha-asfaltilla irroitti kengän ja katu repi varpaat. Viime aikoina on "sattunut leukaan" useammin kuin olisi tarvis.

Ihmettelin tänään kaukalon laidalla miten pojan luistelu oli niin "lonksuvaa". Pyysin tauolla penkille ja toinen luistin oli lähes irti - molemmat aivan liian löysällä. Poika oli itse solminut kopissa nauhansa, vaikka voimat vielä riitä siihen. Eikä edes puhu kenellekään mitään, vaan "lonksuttelee" menemään. Joskus kitinä käy pienistäkin asioista, mutta välillä luistimet voi olla vaikka väärissä jaloissa ilman kommenttia. Kitinälläkin on paikkansa.

90.33

Kiitos, Tero! Kiitos!