Raketin voimalla

Tampereen seudulla vietetään nyt koulujen talvilomia, joten liikuntaharrastukset ovat joltain osin myös tauolla. Luntakin on satanut, joten suksia on soviteltu pojan kanssa takajalkoihin. Loppuviikoksi on suunnitteilla myös keilailukisa.

Pääsiäisen turnaukseen on aikaa reilut kolme viikkoa. Osallistuvista joukkueista isäntä KJK tuli jo esiteltyä ja nyt on vuorossa Rockets.

Jonkin verran meni aikaa etsiessä tietoa, mistä kaupungista kyseinen joukkue oikein tulee. Löytyihän se lopulta seuran nettisivujen yhteystiedoista. Kyseessä on Loimaa - tuo lukuisten autokauppojen luvattu keidas. Myös tamperelaiset matkaavat sankoin joukoin menopelejä katsastamaan tähän kaupunkiin. Sen edemmäs matka ei jatku, sillä vaarana on joutua turkulaiseen vaikutuspiiriin. Ja se onkin jo toinen juttu - ja paha sellainen.

Rockets vaikuttaa jääkiekossa kattavalla toiminnalla junnuista leideihin asti. Tästä linkistä voi katsella minkälainen joukkue matkustaa Kankaanpään turnaukseen maaliskuussa. Tomeria poikia kasvaa Loimaan hallissa ja näkyy joukkueessa olevan muutama tyttökin.

Joukkuesivulta kannattaa katsoa miten hienot pelaajakortit on tarjolla. Harmi että kasvokuvat puuttuvat, mutta motot pelastavat paljon. #17 Oskari toteaa: "Fiksut pärjää aina" - vaikutteita on saatu. Tessalla #27 on toisenlainen tapa lähteä peliin: "Housujen kiristyys!". Ihan hyvä tämäkin. Pelistä ei tule mitään jos housut roikkuu kintuissa.

Joukkueen #22 Joonas luisteli vielä viime kaudella "kirvesrintojen" paidassa. Nyt mennään siis raketin voimin. Tämäkin katsastetaan turnauksessa - tuttu valmennettava edellisvuodelta kun on. Tsemppiä siis Rocketsille turnaukseen!

Antamisen opit

Ilmaiseksi peliin? kyselee Risto kirjoituksessaan ja ajatus on mielenkiintoinen. Nettipalvelut ovat hyvä esimerkki siitä, miten maksuttomuus vetää käyttäjiä. Massoilla on suuri voima - monessa mielessä.

Suuret urheilutapahtumat vaativat suuren yleisön. Hinnakkaat istumapaikat ja kausikortit, sekä tv-lähetysten siirtyminen maksukanaville karsivat suurta massaa lajin parista - niin paikan päällä - kuin kotikatsomoissa.

Elääkseen ja voidakseen hyvin, iso liiga tarvitsee katsojia, tunnelmaa ja huomiota. Hurmio ja suuret elämykset eivät synny puolityhjässä hallissa vaikka homman kustantaisi yksi rivi lottovoiton saaneita faneja.

Risto osoittaa taas kerran ajatuksillaan, kuka on "kunkku" lajista kirjoittamisen suhteen. Antamisen strategiasta voi lukea lisää Miikka Leinosen kirjasta, jonka voi ladata täältä.

Nolot tilanteet

- Muistatko sen nolon tilanteen silloin?
- Joo, pyyhkeet jäi matkasta.
- Ja kuivattiin verkkareihin.
- Nolojen tilanteiden miehet.
- Niin.

Autokeskustelun jälkeen kaarrettiin uimahallin pihaan. Ovista läpi - tai ainakin aukoista - ja pukuhuoneeseen. Valittiin vanha tuttu käytävä ja pukukoppi numero 745. Uimahousut, lakki, lasit ja sandaalit. Joona suunnisti altaille ja minä yläkerran kahvioon.

Tiskillä oli joukko naperoita ostamassa limsaa, munkkeja ja jäätelöä. Jonkun setelit ja lompakko lojuivat hylättyinä juomahyllyn edessä. Tönimistä, liikehdintää, pölötystä.

Kun lopulta sain vuoroni, ostin sämpylän, sitruunateen, maksoin ja siirryin pöytään lasiseinän viereen. Alapuolella näkyi lastenaltaassa alkuleikkiä aloitteleva Vesiralli-ryhmä.

Katonrajaan kiinnitetty televisio näytti Voice TV:n musiikkivideota - Herra Ylppö ja Ihmiset: Sata vuotta. Söin sämpyläni - johon ei mennyt niin kauan - nousin ja kävelin uudelleen kahvion tiskille, jonne oli saapunut uusi joukko keskenkasvuisia.

Yhdellä "eetvartilla" ei ollut varaa ostaa "rähmämunkkia", mutta objektin palauttaminenkin oli vaikeaa, sillä herkkua oli jo käsitelty paljain sormin. Myyjä valisti poikaa asiasta - ottimien käyttäminen on suotavaa. Raha löytyi viimein.

Siirryin jonon perään ja kaiteen ali livahti nälkäinen ja janoinen etuilija. Kiire näytti olevan kova - ja hätä - joten annoin vääryyden tapahtua. Opetuksen paikka kyllä olisi ollut.

Himoitsin omenaa, mutta kaksi viimeistä oli poistettu takahuoneeseen ylikypsymisen takia. Ne esiteltiin kyllä ja olisin saanut puoleen hintaan, mutta ulkomuoto ei houkutellut. Valitsin siis appelsiinin. Näin tulisi välipala viimeisteltyä illan harjoitusta ajatellen.

Söin hedelmän pöydässä ja siirryin sen jälkeen kahvion toiselle puolelle. Tarjolla oli eilinen Hesari ja näkyvyys isoon altaaseen, johon harjoitusryhmä oli siirtynyt taituroimaan kelluntalautojen kanssa. Niiden päälle istuttiin, maattiin ja seisottiin - samalla liikkuen, pyörien tai tehden jotain - en saanut selvää.

Keskityin lukemiseen. Uutisen kertoi Suhosen arvostelleen liigan pelaajakiintiöitä. Näistä pitäisi luopua. No jaa. Mikä ettei. Toinen juttu kertoi uimahallitestistä - tosin pääkaupunkiseudulla - mutta tilanteen huomion ottaen arvointitaulukot kiinnostivat muuten. Uimahallissa kun oltiin.

Lehti jäi kesken kun piti kiirehtiä allasosaston puolelle. Harjoitukset loppuivat, mutta pojan pitää aina lopuksi päästä hyppimään. Nyt mentiin monta kertaa vauhdilla vitosesta ja lopuksi "mahaplätsi" metrin ponnulta. Jonossa oleva poika nauroi.

Sandaalit matkaan ja suihkuille. Pukuhuoneen kautta kamat kassiin ja kotimatkalle. Ja taas löytyi autossa jutuntynkää.

- Menisit tota kautta.
- Menen täältä.
- Miksi.
- Se on hitaampi kun siellä on niitä liikennevaloja.
- Lasketaan. Ensin noi tossa ja sitten ne ja ne...
- Ja haluan mennä tätä kautta. Tämä on mukavampi reitti.
- Aha.

Maaottelu

Suomi-Ruotsi maaottelu oli perinteiden velvoittama, eli kiivastempoinen ja jännittävä kohtaaminen. Summerin soidessa mittareista voitiin lukea 4-4 tasapeli.

Vuorossa oli siis rangaistuslaukauskisa, jossa tehtiin tasaisesti ja yllättävän paljon maaleja. Lopulta Suomi ratkaisi voiton itselleen. Ei niin perinteinen loppuhuipennus? Pienempi Jii vei isompaa Jiitä tällä kertaa.

Aavistuksen Ruotsin peliä haittasi keskushyökkääjän #28 lonkkavika, joka esti nopeiden käännösten tekemisen. Olisiko miehen nimi ollut Jönsson...?

Myös Suomen syvälle maalin taakse karvaavalla hyökkääjällä oli ajoittaisia liikkumisongelmia. Auttaisiko pieni nivelien rasvaus #16 Haemaelaesen jumiin? Ruotsalaisella on pientä murtumaa, joten liukastusaineilla ei apua saada. Totaalinen vaihto on ainoa oikea ratkaisu. Nyt palikat pysyy kasassa pienen nippusiteen voimin.

Vähän on suunnitteilla ollut myös molempien joukkueiden myyminen ja uusien osto. Vaihtelu virkistää pelitapahtumaa ja nythän pelaajia saa myös kotimaisilla liigapaidoilla. Luulen että tällä hetkellä lähdettäisiin liikkeelle akselilla Ilves-Ässät?

The Mars Volta: Aberinkula

( Photo by JSS © 2008 )

Hyvästit pienille kentille

Joona pelasi sunnuntaina viimeiset pienen kentän pelinsä. Kolmen viikon päässä oleva loppuhuipennus jää esteen takia väliin, joten tässä se nyt oli. "Hän jätti kaukalot kymmenvuotiaana pikkukenttien konkarina ja siirtyi uusien haasteiden pariin."

On todella merkillistä, että jääkiekkokaupunki Tampere ei pysty järjestämään Hakametsän jokaiseen halliin omia junnujen tarvitsemia irtolaitoja. Laitapalikoita roudataan hallista toiseen tarpeen mukaan ja tuplatarpeen sattuessa joku jää ilman.

Ennenkuin laidat löytävät tiensä hallista toiseen, niitä kärrätään raskaissa vaunuissa monista ovista, ulkokautta lumessa ja pakkasessa. Lisäksi ykköshalliin pääsee vain jyrkkää luiskaa pitkin, joten jokainen laidanpala pitää kantaa käsin.

Tämän lisäksi laitasarja on puutteellinen ja keskelle kenttää muodostuu aukko, jota tukitaan lankunpätkillä tai muovikanistereilla. Eikö näitä voi korjata? Olisiko ylimääräinen sarja liian kallis? Käyttöikä olisi kuitenkin vuosia. Kiekkokaupunki Tampere saa nyt hävetä.

Ennen päivän pelikierrosten alkua saatiin seurata illaksi Jokerien vieraaksi lähtevän Ilveksen aamuharjoituksia. Kiekkovuoden juhlakalu sai käytävällä Tappara-pojilta raikuvat aplodit. Raipe se siinä meni.

Yhtenä pienenä sivujuonteena kiinnitti huomion harjoitus maalin nurkalla, jossa täydestä laukauksesta kiekko lyötiin ilmasta. Puoli metriä korkeat kudit napsahtelivat suoraan lapaan ja sitä kautta maaliin melkoisella prosentilla. Näitä maaleja näkee liigassa, mutta ne eivät ole sattumaa. Niitä myös harjoitellaan.

Liiga-Ilveksen poistuttua pääsivät 98-junnut aloittamaan pelisarjansa. Torpedo sai tasaisen ja tiukan vastuksen, kun Salamat saapui uudistetulla joukkueellaan kaukalon toiseen päähän. Salamat-Lieskat-Säkenet All Stars toi tuttuja pelimiehiä viime kauden harjoituksista kehiin ja vauhtia löytyi.

Viimeisen poikittaiskentän pelinsä Joona pelasi Ylöjärven Tapparaa vastaan iltapäivällä. Hyvin pelasi ja jatkossa näitä pelejä voi vain muistella. Nyt on sopiva hetki siirtyä isoon kaukaloon. Pienille pelimiehille poikittaiskenttä on hyvä ratkaisu, vaikka arvostelijoitakin löytyy. Oikea koko oikeaan aikaan. Järjestelmä on hyvä tältä osin.

( Photo by JSS © 2008 : "Jäänajoa odotellessa" )

Uuteen leiriin

Ja tämäkin logo sitten löysi tiensä näille sivuille. Poika oli kaverin kanssa katsomassa Ilves-Kalpa peliä ja saapui kotiin massiivinen Ilves-lippu kainalossa. Maksoi viisitoista euroa. Hieno lippu!

"Tämä saa nyt sitten jäädä", tokaisi katsellessaan aavistuksen pienempää Tappara-lippua ( ...josta muuten on kuvakin tuossa etusivun kehyksessä ). Kehotin kuitenkin säilyttämään muistona. Onhan siinä Janne Ojasen nimikirjoituskin.

Muutama Ilves-peli käytiin jo syksyllä katsomassa ja nyt on käännös tapahtunut petojen suuntaan. Lähipiirin kaverit ovat kaikki Ilvekseen päin suuntautuneita, joten vaikutteita ei tarvitse kaukaa hakea.

Yhden kiekkojoukkueen kaupungissa kasvaneena ei valinnan synnystä ole kokemusta, joten mielenkiintoista nähdä miten se muodostuu. Tampereella on kuitenkin leirinsä valittava ja asia näyttää olevan vakava - vaikka sitä ei heti huomaa ja kaikki eivät sitä myönnä tai näytä.

Lähtökohdista johtuen en siis asiaa ymmärrä ja siksi en ole pojan kanssa pyrkinyt edes ohjailemaan. Saa kannustaa mitä joukkuetta haluaa - tai olla kannustamatta - olen tämän sanonutkin. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä miten se leiri sitten löytyy ja suurin vaikutin tuntuu kuitenkin olevan ne kaverit. Niin tässä ja monissa muissakin asioissa. Hyvä niin ja ikävä kyllä.

KJK

Kooveen pojilla on ollut vähän rauhallisempi viikko, sillä treenejä on vähemmän ja harjoitusottelutkin tauolla. Nyt haetaan lisäpuhtia kevään viimeisiin peleihin ja kahteen tulevaan turnaukseen.

Sunnuntaina Leijonaliiga jatkuu viimeistä edellisillä pelituokioilla ja Torpedo kohtaa toistamiseen Tapparan Salamat. Mielenkiintoinen peli ainakin Topille, Juusolle ja Joonalle. Viime kauden tutut kaverit vastassa.

Maaliskuussa reilun kuukauden päästä on turnaus Kankaanpäässä. Tässä Jääkarhujen kotisivu sekä isäntäjoukkue ja vastaan tuleva ryhmä. Muut osallistuvat joukkueet esitellään viikottain.

Konalan jäähallissa muuten luistelee todella kokeneita lapsia - ainakin ikänsä puolesta. Montakohan on löytynyt tällä ilmoituksella? ( Kiitokset kuvasta Jirille! )

Kausi

Ykkösdokumentissa seurataan 13-vuotiaiden kiekkopoikien kautta loppukesästä kevään valintatilanteisiin. "Junnukollien" tapahtumia ja matkaa harrastuksesta kohti tavoitteellisempaa toimintaa TV1-kanavalla sunnuntaina 10.2. klo 21:15. Kuka siis mahtuu vielä seuraavan kauden joukkueeseen?

Kovatempoinen torstai

Salibandytouhuun saatiin uutta puhtia pienellä kisailulla. Vauhtia tuli peliin huimasti, pallo kulki ja seisoskelu väheni.

Paikalla oli torstaina seitsemän ukkoa, joiden kesken pelattiin 3 minuutin pienpelejä 3 vs 3 ja yksi oli vaihdossa kellomiehenä. Jokaisen pelin jälkeen kellomies vaihtui ja joukkueet sekoitettiin uudelleen valmiin taulukon pohjalta. Valmiita taulukoita on erilaisille pelaajamäärille.

Jokaisesta pienpelistä kirjattiin henkilökohtaiseen listaan voittajille 2, tasapelistä 1 ja häviäjille tietysti puhdas nolla. Tunnin täyttyessä laskettiin jokaisen pienpeleistä keräämä henkilökohtainen pistepotti. Näin saatiin voittaja sen kerran peleihin.

Peli kulki ilman maalivahteja minimaaleilla ja vasta keskiviivan jälkeen voi ampua. Aloitus keskeltä taaksepäin ja pallonhaku juoksevan ajan puitteissa. Käytännössä häviöllä ollut joukkue siis haki palloa kiivaasti kentälle ja peliin.

Suosittelen harrastusryhmille kokeiltavaksi. Vaihtelua kiinteällä joukkueella pelaamiseen ja henkilökohtainen kisailu tuo omaankin peliin uudenlaista potkua. Aika tiukkaa vääntöä alusta alkaen.

Tauon jälkeen

Hiihtokausi jatkuu Kaupissa nyt jo talvisissa merkeissä, kuten oheinen kuva hyvin kertoo. Mahtaa olla hyvässä kunnossa kesällä kun hoito on jo aloitettu. Nurmikko - siis.

Blogikirjauksiin tuli viikon tauko erinäisten kiireiden takia. Välillä on muutenkin hyvä telakoitua ja tarkastella merelle, imeä uusia vaikutteita ja ladata niitä tuleviin juttuihin.

Myös Joona piti viikon mittaisen totaalisen harjoitustauon. Kroppaa ja tuntemuksiaan pitää opetella kuuntelemaan. Nyt pojasta tuntui siltä, että tauko on paikallaan. Olin samaa mieltä ja näin tehtiin. Tätäkin pitää opetella. Hienoa.

Viikko lähti käyntiin uuden energian voimin maanantain salibandytuokiolla. Tänään jatkettiin unitikeskuksessa mm. räpyläuinneilla. Vapaata, selkää ja matouintia mentiin päästä päähän, minkä huomiolle panin lehdenlukuni lomassa.

Seuraavaksi kerraksi tuli ohje ostaa uimalakki. Pitkät hiukset pitää sitoa altaassa kiinni, ja pojan tsekkiläinen takatukka on jo aikamoinen. Leikata sitä ei saa, joten käytiin urheilukaupan kautta hakemassa lakki. Väri valkoinen ja hinta kaksi euroa. Nyt päästiin halvalla.