Pitkä ilta

Torstain illasta tulikin melko pitkä. Hallille lähdettiin viiden jälkeen ja olin kotona vasta puoli yhdentoista aikaan. Kohtalainen urakka jääkiekon parissa. Siihen ajankohtaan mahtui kaikenlaista ja viihdettä saatiin liigapelissäkin koko rahan edestä.

Ilta kuitenkin alkoi junnujen ensimmäisellä pelillä. Sairastelut sekoittivat kuvioita joten jouduin tuomariksi Juhan hoitaessa vaihtopenkkiä. Itselläkin oli molemmat korvat lukossa ja olin välillä ihmeissäni vaihtojen kommunikoinnin kanssa. Katsomon puolella pleksejä takova nyrkkisankari kyllä avusti omalta osaltaan vaihtohommassa. Töminä kantautui korvakäytäviä tukkivien vahapaakkujenkin läpi, joten kiitos avusta!

Kuulo on tärkeä tekijä myös urheilussa. Kaukalossakin toimitaan paljon kuulon varassa - hahmotetaan tilaa ja kommunikoidaan - nimenomaan aistitaan sitä "näkymätöntä" maailmaa ympärillä. Kuuro pelaaja tai tuomari menettäisi varmasti paljon pelitehostaan. Toisaalta katsojien pilkkahuudot eivät tuntuisi miltään töpeksiessä. Voisi vain hymyillä iloisesti takaisin "nuijaa" huutavalle fanijoukolle.

Hyvinhän ne lopulta hoituivat vihellykset ja niin sujui myös poikien peli. Alussa lähdettiin liikkeelle puoliteholla ja annettiin ne perinteiset maalit - joille maalivahti ei voinut mitään - mutta olin hyvin tyytyväinen muutamista asioista. 0-3 tappiosta noustiin tasoihin ja loppua kohden peli parani koko ajan. Vastustajan isoja poikia ei kumarreltu, vaan otettiin rohkeasti kiekkoa pois. Lopussa pääsi omaan päähän pari maalia, mutta koko joukkue ei missään nimessä ollut altavastaaja. Kova vastus annettiin ja olen ylpeä näistä pojista.

Poikien pelin jälkeen Joona matkasi kyydillä kotiin ja siirryin itse liigapelin pyörteisiin. Ensimmäinen erä oli jo mennyt, mutta ratkaisua haettiin sen verran pitkään ettei mitään menetetty. Voittomaalin jälkeen meteli D-päädyssä oli hirmuinen kun "Intiaanit" kiittivät kannattajiaan. Pelin jälkeen ulkona kaikuivat rytmikkäät "Tappara valitsi Ässät!"-huudot. Ehkä ei olisi kannattanut valita...

Lauantaina jatketaan kahdella poikien pelillä. Iltapäivällä on tarkoitus suunnata kohti Villiä Länttä. Sain hankittua istumapaikan loppuunmyytyyn Isomäen halliin. Korvista on tukkeet sulatettu ja hoitaja ruutannut käytävät puhtaiksi. Maailma avautuu kirkkaana. Tämä kyllä tarkoittaa sitä, että liigapeliin on otettava korvatulpat matkaan. Meteli nimittäin tulee olemaan uskomaton ja ehkä liikaa rassatuille korville.

Turnaus-look

Tervetuloa irokeesit, kyllä meilläkin tukka taipuu. Lopputurnausta odotellessa. Geelissä löytyy!

( Photo by JSS c 2006: "Joonan syksyinen turnaus-look" 

Hakametsä

Liigassa jatketaan tasaisesti - voitot ovat 2-2 - ja seuraava kohtaaminen on torstaina Hakametsässä. Samaan aikaan junnupojat aloittavat oman turnauksensa viereisessä hallissa. Sinne siis jouduttiin, vaikka ykköshalli oli meille varattu. Kolmoshallista siirrytään NoPy-pelin jälkeen isomman areenan puolelle katsomaan miten voitto otetaan.

Kuvassa viilettää Tapparan liigajoukkueen kakkosvalmentaja Kari Makkonen paidassaan numero 22. Vuosi on 1990 ja paikkana samainen Hakametsä. Silloin pelattiin divarisarjan ottelua Koovee - Ässät. Toisen erän jälkeen tilanne oli 1-10. Lopputulos on hämärän peitossa, mutta varmasti eroa saatiin vielä lisää kolmannessa erässä.

Photo by JSS c 1990/2006: "Hetkeä myöhemmin Makkosen syöttö lähtee maalille, josta kiekon toimittaa maaliin nro 26 Frolikov... häilyvä muistikuva... "

Kärppien mestaruus varmistui

Kärpät voitti jo kolmannen peräkkäisen mestaruutensa. Loppuotteluissa oli vastassa Oulu, joka ei pysynyt tällä kertaa kaukalossa porilaisten vauhdissa.

Mitäh? Jos jouduit lukemaan edellisen kappaleen toiseen kertaan, et varmaan tiedä mistä lajista on kyse. Ei hätää, se selviää kyllä. Ei kai tässä ole mitään enteellistä? Kolme peräkkäistä Kärpille...

Turnauskevät käyntiin

Lempäälässä pelattiin lauantaina vaikuttavaa kiekkoa kaikissa peleissä. Aamupäivä aloitettiin 5-0 voitoilla molemmilla kentillä. Oli hauska kuunnella kuulutuksen kautta miten maaliluvuissa "kisailtiin" ja mentiin vuorotahtiin. Kun toisella kentällä tehtiin maali, toinen tuli heti perässä. Pienen tauon jälkeen jatkettiin muutama peli tasaisemmin ottein, kunnes jäätiin ruokatauolle odottelemaan pareja iltapäivän loppukoitoksiin.

Ennakkoon tavoiteltu loppu-ottelupaikka jäi kummallakin joukkueella kiinni vain yhdestä maalista. Säkenien kopissa tilannetta jännitettiin loppuun asti ja kun Ilves voitti viimeisen vastustajansa 7-0, jouduttiin tällä kertaa tyytymään pronssiotteluun. Lopputulos 6-0 olisi kantanut finaaliin asti.

Otettiin siis omien joukkueiden kesken tiukka vääntö. Aika loppui kesken ja Säkenet ei saanut konettaan täysin käyntiin, joten Lieskat otti hienon voiton maalein 3-2. Pelin jälkeen jaettiin mitalit ja karkkipussit. Monella pojalla oli kotiin viemisinä myös arpajaispalkintoja, pienoismailoja, jääkiekkopalapelejä ja muita voittoja.

Pitkästä jääkiekkokaudesta huolimatta osanotto oli runsas, järjestelyt toimivat ja kivaa näytti olevan kaikilla. Halli on kylmä, mutta se takaa hyvän laadun jäälle. Turnaus oli sopiva harjoitus kauden lopputurnaukseen. Petro Canada Cup käynnistyy torstaina.

Ja jälleen kerran esitellyssä kaksi joukkueen pelaajaa:
------
Lassi...

Toinen joukkueen kehittyneimmistä tällä kaudella. Pelisilmä ja mailan käsittely on toiminut jo syksyllä, mutta talven mittaan luisteluun on tullut huimaa parannusta. Harjoituksissa on vahvasti myös näkynyt halu kehittyä luistelussa ja ohjaajan silmin on aina miellyttävä katsoa tuollaista intoa.

Jokainen pelejä seurannut ei ole voinut olla huomaamatta kuka on pahoissa paikoissa puolustuksen varma lukko ja tilanteiden purkaja. Talvella alkoi hyökkäyspäässäkin tapahtua. Luottopelaaja. Yksi kolmen koplasta joita on vaikea saada pysymään vaihtopenkillä. Aina liikkeessä... ( ne muut ovat Topi ja Joona S )

------
Tony...

Omaa joukkueen ehkä kovimman maalivainun. Jostain syystä ajautuu/menee/joutuu tilanteisiin joissa pääsee verkkoja heiluttelemaan. Ja nehän heiluu. Myös syötöt löytävät tiensä maalin edustalle tarkasti. Loistava peliasenne... ja jokaisessa pelissä.

Poika jolla on palava halu päästä kentälle pelaamaan. Sanaakaan ei tarvitse sanoa, kunhan vain katsoo edessään pelikentälle odottavan poikajoukon kasvoja. Innokkaimmin loistavat silmät pääsevät usein kentälle ensimmäiseen vaihtoon. Oma tapansa palautua harjoituksissa: selällään jäällä maaten.

-----

Torstaina alkavan Cupin ensimmäiset ottelut oli tarkoitus pelata illalla Hakametsän isossa hallissa. Samaan aikaan jatkavat Tappara ja Ässät ottelusarjaansa, joten muutoksia tulee tapahtumaan aikatauluihin. Tuskin liigaa jatketaan kakkoshallissa, vaikka meille se kyllä sopisi, jos vielä saataisiin yleisötkin vaihdettua...

Säkenet - Nopy Reds ja Lieskat - Nopy Blacks ! Katsojia 5450... Tappara kiittää!

Puntit tasan

Lauantai-iltana pelattiin toinen kierros liigan loppuvääntöjä. Turnauskiireiden vuoksi oli pakko tyytyä ottelun videostreamaukseen netin kautta. Kuva ja ääni toimivat hyvin koko ottelun ajan 2 megan laajakaistalla.

Maanantain peliin on lippu jo hankittuna, joten hallissa katsotaan jatkuuko peli yhtä tasaisissa merkeissä Tapparan ja Ässien välillä. Toisaalta ikävää, että suosikkijoukkueeni joutuivat heti kättelyssä vastakkain. Toinen putoaa, mutta voittaja viekin sitten koko potin.

Vakuuttavaa oli kiekkoilu myös Lempäälän turnauksessa. Tarkemmin näistä kaarroksista sunnuntain jorinoissa.

Talous tasapainoon

Kauppalehti uutisoi jääkiekon liigaseurojen huonosta taloudellisesta tilasta. Puolet seuroista tekee tappiota. Junnupuolen tuntijana voin antaa ilmaiset vinkit miten joukkueen talous pidetään tasapainossa:

• Syyskausi aloitetaan myymällä arpoja hallin käytävillä liigapelien aikana.
• Kautta jatketaan myymällä joukkueen toppa-asuihin ja kausijulkaisuun mainostilaa, lähinnä työpaikan, tuttujen ja sukulaisten kautta.
• Turnaustapahtumissa päivystetään fanituotetiskillä pelaajien vanhempien toimesta.
• Uutenavuotena kaupitellaan ilotulitteita naapureille ja sukulaismiehille.
• Sydäntalvella kuskataan kassikaupalla toffeerasioita työpaikoille tarjolle.
• Kauden aikana uusia varusteita katsastellaan tuttavilta, kirppiksiltä ja alennusmyynneistä.
• Tämän lisäksi jokainen pelaaja ilahduttaa vielä vanhempiaan neljä kertaa kaudessa maksulapulla, jolla hoidetaan loput - ja suurin osa - lisenssimaksuista ja jäävuoroista.

Kaikkia näitä on joukkueessa tehty kauden mittaan ja ilman korvauksia. Ja samaan malliin hoidetaan se varsinainen toiminta, eli... valmennus, kuljetus, huolto, koulutus, joukkueen johto, tiedottaminen... sama laji, eri maailma.

Viimeiset ulkojäät

Kevät tulee väkisin, vaikka pakkanen vielä yrittää talvea kannatella öisellä voimallaan. Kauden viimeiset ulkoharjoitukset tekojäällä vietiin läpi kohtuullisissa olosuhteissa. Toisesta päästä kaukaloa jää oli murentunut ja pohja pilkisti, mutta se ei tahtia haitannut. Pysyttiin vain poissa siltä osalta kenttää.

Ulkojäillä sää on ollut erinomainen koko talven ajan. Vielä nytkin vedettiin täydet harjoitukset - lopputalven tunnelmissa, mutta kuitenkin. Toiselta maalivahdilta puuttui räpylä ja toiselta maalivahdin maila, mutta ei annettu sen häiritä. Vähän pujoteltiin ja kierrettiin keiloja, tehtiin hyökkäyksiä maalille ja tutustuttiin kaukalon laidan ja kiekon yhteiselämään. Talven viimeisiä kaarroksia. Kevät on jo mielessä pojilla.

Harjoitusten lopuksi nakattiin avain koppiin ja lyötiin ovi lukkoon tältä kaudelta. Tuntui oudolta toiminnalta, mutta näin saimme käskyn tehdä. Avain koppiin ja ovi lukkoon. Tuli viimeisen harjoituksen tunnelma loppuun. Onkohan se avain siellä syksyyn asti?

Lopuksi nostetaan tälläkin kertaa kaksi nimeä joukkueesta esiin:

------
Ville...

Jos joku keskittyy peliin ja harjoituksiin, niin se on Ville. Olen myös havainnut että kypärän sisällä on vahva ymmärrys pelistä. Kun nämä kaikki yhdistetään ehkä ryhmän tasapainoisimpaan lajin jokaisen osa-alueen tekniseen hallintaan, voi sanoa että kehitys jatkuu syksyllä nousevana.

Hyvä käytös, innostunut ote toimintaan ja rohkeasti esitetyt kysymykset, sekä uusista opituista asioista kertominen ja näyttäminen ovat ohjaajan mieleen. Kauden aikana ollut aktiivisin maalille kyselijä harjoituksiin, vaikka kursseille ei ole osallistunutkaan. Herrasmiespelaaja.

------
Veeti...

Todellinen joka lajin virtuoosi. Syttyy herkästi pelissä kuin pelissä ja silloin tapahtuu. Pitää hallussaan joukkueen maaliennätystä yhdessä ottelussa... kuusi maalia. Mukava huomata suuri tiedonhalu lajia kohtaan. Kiperiin kysymyksiin on saanut vastata niin harjoituksissa ja vaihtopenkilläkin.

Tuntuu että joka pelissä vastapuolen joukkueessa on joku Veetin kaveri. Niitä siis riittää. Pelissä on lähtenyt lapa irti mailasta ja salilla on tarvittu jääpussia. Aina tapahtuu kun Veeti on vauhdissa. Talvi on tuonut esiin myös erinomaisen maalivahdin otteita. Varma valinta peliin, oli sitten maalissa tai kentällä...

------

Lauantaina matkataan turnaukseen Lempäälään ja sovittiin niin, että meidän omat joukkueet kohtaavat loppuottelussa. Miten sitten kävikään, siitä raportti sunnuntaina.

Vajavainen ohjeistus

Keskusmies ei ollut vireessä Kobrajäillä. Kopissa vinoiltiin ettei kenttäkavereilla peli kulje kun ohjeistus on vajavaista. Ei kuulunut huuto, ei... eikä napina. Myönsi itsekin ettei jaksa huutaa. Tällä kertaa tuntui mukavalta pelin jälkeen. Mistähän se johtui?

Kiekkotoimittaja Leppänen kirjoittaa blogissaan asiaa samasta aiheesta. Nykykiekkoilijoita, eikä ketään muutakaan saa tekemään asioita huutamalla ja lannistamalla. Työelämässä tästä johtamistavasta ollaan luovuttu jo vuosia sitten, ehkä jääkiekonkin parissa asia lopulta opitaan. Viimeistään silloin kun Jortikka siirtyy eläkkeelle?

Pelit poikki

Kotoisilla junnukentillä ei tämän tyyppisiä keskeytyksiä pelien aikana satu. Onneksi. Vaikka onhan meilläkin näitä nähty.

Sunnuntai-iltapäivä

Harjoitukset vedettiin poikkeuksellisesti sunnuntaina ja kaukana kotikulmilta. Aika ja paikka oli karsinut puolet pojista pois, mutta hyvät treenit vietiin läpi. Tesomalla on asialliset tilat ja jää, joten olosuhteet mitä parhaimmat. Luultavasti viimeiset viikonlopun harjoitukset tällä kaudella.

Vasemmassa päädyssä vedin kahdella ympyräkentällä potkukiekkopelejä, oikeassa päädyssä tehtiin luisteluharjoituksia ja keskellä kiekon kuljetusta, temppuilua ja laukauksia. Lopuksi pelattiin ringettepeli koko kentällä. Meno oli liukasta, sillä ringette pitää vauhdin yllä - verrattuna normaaliin kiekkopeliin - koska renkaan hallinta on helpompaa ja vauhti säilyy paremmin kuin kiekkoa kuljettaessa. Samalla luisteluasento on ihanteellinen - pää pystyssä - kun ei tarvitse aina katsella sinne lavan suuntaan kiekkoa hallitakseen.

Joukkue-esittelyssä on ehditty puoleen väliin kun nostetaan taas pari poikaa esiin:
------
Jeremi...

Lopputalven muutamassa pelissä pistin merkille miten poika oli kentän paras. Energiaa ja yritystä puhkui kuin pienestä kylästä. Melkoista hinkua on löytynyt lopputalvesta myös maalin suulle. Mallikkaista jalkatorjunnoista näkee, että kotijäillä on harjoiteltu isomman veljen kanssa.

Rystypurkujen erikoismies, jonka taidon osasi jo viime kaudella ryhmästä parhaiten. Tällä kaudella tullut uusia osaamisen alueita mukaan. Positiivinen yllättäjä. Haluaisi peleissä olla jokaisessa vaihdossa mukana, ainakin omista puheistaan päätellen. Tästä pojasta kuullaan vielä.
------
Topi...

Tässä joukkueessa riittää loputtomasti poikia, jotka voi pistää maalille tai kentälle ja kaikki hoituu. Pelaaja joka parhaana päivänään on loistava. Luistelee, kuljettaa ja ampuu tarkasti. Kunnostautunut tällä kaudella maalillakin hyvällä menestyksellä.

Joukkueen valokuvauksellisin tyyppi kaukalossa. Aina kun kamera on ollut mukana, jostain syystä toiseksi eniten kuvia on tullut Topista ( eniten omasta Joonasta ). Jostain syystä nämä kaksi hakeutuvat kentällä väljille vesille ja kulkevat omia polkuaan, joten heitä on helppo poimia kuvaan.

Todellinen jämäkkä kiekkoilija, joka myös tällä hetkellä näyttää siltä. Etummaiset hampaat ovat vaihdossa ja antavat hyvän hymyn loppukauteen. Oman tiensä kulkija, herkkävireinen taituri joka huippuunsa viritettynä yltää mihin tahansa.
------
Harjoitusviikko jatkuu keskiviikkona ulkojäillä - ehkä viimeistä kertaa. Talvi näyttää yhä pitävän otettaan, lunta tuiskuttaa ja pakkaset jatkuvat poikkeuksellisen kauan. Kotijäille ja lumille vielä vähän lisäaikaa.

Aasi

Tiedätkö mitä on Aasi? Tietysti se on viehättävä eläin, mutta sen lisäksi peli. Joona opetti sen minulle tänään. Olimme illalla höntsäilemässä luonnonjäillä - ehkä viimeisiä kertoja ennen kuin kevätaurinko sulattaa ne - ja pelasimme välipalaksi muutaman kierroksen Aasia.

Tarvitaan kaksi pelaajaa, maali, pallo tai kiekko ja peli voi alkaa. Palloa ammutaan maaliin vuorotellen. Maalin sisäosat ja tolpat hyväksytään onnistuneiksi laukauksiksi. Pompusta toinen jatkaa uudella laukauksella, kunnes jompi kumpi lopulta ampuu ohi. Hän saa itselleen ensimmäisen kirjaimen A.

Näin jatketaan kunnes toinen pelaajista on ampunut ohi neljä kertaa, eli saanut täyteen koko sanan. Hänestä on tullut Aasi. Peliä voi vaikeuttaa ampumalla kovaa, jolloin pallo pomppaa kauas, tai tarkasti, jolloin se suuntautuu vaikka tolpan kautta nollakulmaan. Tätä peliä kannattaa kokeilla vielä ennenkuin viimeiset jäät sulavat tältä talvelta.

Toinen asia mitä kannattaa joskus kokeilla on elokuva Hardball ( 2001 ). Tarina on aiheeseen liittyvä. Ei siis aaseihin - vaan junnuihin - vaikka onhan elokuvassa yksi aasikin. Se joka lopulta tajuaa mikä on tärkeää.

Uusi alku

Alkavan kevään kunniaksi uusittiin blogin ulkoasu ja nimi. Lähinnä kokeilumielessä käynnistynyt kirjoittelu oli tarkoitus lopettaa kiekkokauden päätteeksi, mutta toisin kävi. Löpinöitä syntyy edelleen ja lukijoitakin tuntuu riittävän, joten voihan juttua jatkaa edelleen.

Samalla kun uusi kevätkostuumi otettiin käyttöön, laajennettiin myös aihepiiriä. Jääkiekon rinnalle tuli jalkapallo - josta jo syksyllä saatiinkin lukea - ja muut urheilun ympärillä pyörivät ilmiöt. Ohjenuorana on kuitenkin edelleen - kuten alusta asti on ollut - että suurimmasta osasta juttuja löytyy pieni tai suuri kytkentä junnujen maailmaan.

Kaukalosta siirrytään pian nahkakuulan pariin... Uusi alku.

Pelit alkaa

Liigan runkosarja saatiin päätökseen. Joulukuun puolivälissä heitin vastineen Juhan tekemään Jatkoajan välitilinpäätökseen ja arvioin samalla joukkueiden sijoitukset runkosarjan jälkeen. Viivojen väliset joukkueet osuivat nappiin ja puolet jopa oikeille paikoilleen. Vähäinen tieto pitää korvata isommalla annoksella tuuria. Veikkausrivi löytyy tästä.

Ruuhkaa salilla

Koululla oli koko perheen sählyilta ja Joona halusi että mennään yhdessä pelaamaan. Mikäs siinä sitten, kiekkoharjoitukset piti jättää tällä kertaa väliin. Kaikkeen ei pysty samana iltana.

Tapahtuma oli melkoinen hulabaloo. Laskin että tyttöjä ja poikia oli lopulta paikalla nelisenkymmentä, aikuisiakin kaksitoista. Oli kohtuullinen työ saada edes jonkinlaiset pelit pyörimään. Kiekkojunnujen salivuorolla on parhaimmillaan ollut noin 18 poikaa, nyt väkeä oli vielä pienemmässä salissa kolminkertainen määrä.

Sali jaettiin verholla kahtia ja sitten pelejä pystyyn. Omat pelaamiset jäi kun organisoin toisen pelin käyntiin, olin tuomarina ja hoidin vaihdot. Eli pääsin taas vetämään harjoituksia. Joona kuitenkin sai pelata ja huhkia hiki pinnassa.

Illan päätteeksi tapahtuman järjestänyt vanhempainyhdistys yritti näkemästään innostuneena värvätä minua vetämään koululle salibandykerhoa. Asia olisi hyvä, mutta tuskinpa vaan tällä kertaa. Kiekko- ja jalkapalloryhmän lisäksi en haluaisi enää kolmatta ryhmää. Johonkin on raja vedettävä, viisihenkiselle perheelle ja omille ( muillekin ) harrastuksille pitää myös löytyä aikaa.

Lapa jäässä

Keskusmies piti oppituntia kopissa harjoitusvuoron päätteeksi. "Lapa jäässä, lapa jäässä, lapa jäässä... siellä heilutaan ja huiskitaan maila ties missä. Lapa jäässä koko ajan. Peli paranee 1000 kertaisesti." Oppituokion hinta oli 10 euroa, mutta tippui kohta viiteen kun maksajia ei ilmaantunut. "Kohta sen saa ilmaiseksi", joku lohkaisi.

Illan liigapelissä seurasin, onko lapa jäässä. Ei ollut. Hetkittäin oli, mutta yleensä ei. Pelataanko liigassa vain 1/1000 tasolla? Olisiko niin, että peliin on tulossa uusia ulottuvuuksia?

Irti jäästä. Ollaanko pääsemässä irti jään pinnalta? Kiekko kulkee yhä enemmän jään pinnan yläpuolella, tavalla tai toisella. Pelaajien taitotaso on nousussa ja uudistuvat säännöt antavat tilaa käyttää ilmaveivejä ja muita uusia tapoja käsitellä kiekkoa.

Irti ajasta. Onko seuraava askel ennakoiva pelaaminen. Kuviteltu lapa jäässä riittää kun syöttö lähtee. Ja vastaanottaja hoitaa lavan kuviteltuun paikkaan hetkeä ennen kuin napsahtaa. Ennakoiva ajatus siitä, mihin lapa tulee ja koska. Yhteispelin uusi askel?

Julkisuuskuva

Jääkiekon julkisuuskuva jatkaa alamäkeään. Olympiakisoissa Jarkko Ruutu - tuo kovien poistojen erikoismies - heitti ensimmäisen kiven ja sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Miehiä on liiskattu pitkin laitoja monessa ottelussa, roskapöntöt ovat saaneet kyytiä, ja viimeisimpänä tapauksena huoltaja, joka pelissä löi junnua mailalla päähän vaihtoaitiosta käsin.

Itsekin olen saanut vastata kysymykseen: - Millaista touhua teillä niiden poikien kanssa on...? Samoin oman pelaamisen suhteen: - Et ole ollut sairaslomalla, vaikka pelaat itsekin...? Julkisuuskuva on tärkeä jos lajin harrastajamäärää halutaan kasvattaa. Mitä isommaksi halutaan, sitä enemmän kulmia pitää silotella.

Kaikesta huolimatta ollaan kuitenkin kaukana siitä, mitä nähtiin vaikkapa elokuvassa Slap Shot. Paul Newman esitti pelaaja-valmentajaa, joka yritti saada ryhtiä sarjan pohjalla rämpivään joukkueeseensa. Sitähän saatiin kun pelaajapulaa paikattiin Hansonin veljeksillä.

Nämä pitkätukkaiset, rillipäiset veikkoset polkaisivat oman shownsa pystyyn ja sitten mentiin. Näissä peleissä ei muksittu pelkillä nyrkeillä, vaan kopsittiin surutta suoraan mailoilla. Usein peli ei ehtinyt lämmittelyä pidemmälle kun veljekset jo rappasivat ensimmäiset hampaat vastustajien suista.

Tuskin kuitenkaan otamme tätä elokuvaa junnujen oppimateriaaliksi. Saati veljesten pelitapoja. Eiköhän lähdetä siitä, että jatkossa lajilla riittää kannatusta vähän laajemmissakin piireissä.

Hansonin veljekset ovat muuten olemassa, ihan oikeasti... ( kiitos linkistä... Avokatsomo )

Stevie Ray Vaughan: Little Wing/Third Stone From the Sun

2. Turnajaispäivä

Takkiin 1-3:

Ihan hyvää peliä päivän alkajaisiksi. Voittoon ei ylletty tälläkään kertaan tästä vastuksesta. Naapurikunnassa on pojilla paremmat kaurapuurot. Ei sitä muuten noin isoksi ja vahvaksi kasva. Maalin ympäri ja vanhanaikaisella, toisella kertaa millimetrin tarkka veto tolpan viereen. Siinä ne voiton avaimet. Mainio peli pojilta kaikesta huolimatta.

Voitto 3-2:

Ja päivä parani taas kuten tapanamme on ollut. Kahden maalin takaa-ajosta noustiin ohi. Sarjapeleihin verrattuna peliaika on pudonnut melkein puoleen ( 40 -> 25 min ), joten maaliluvut jäävät väistämättä pieniksi. Nyt vältettiin se mikä iski kolmannessa pelissä.

Takkiin 0-4:

Kahden ensimmäisen koitoksen jälkeen pidettiin vähän pidempi tauko. Tultiin kotiin syömään ja lepäämään vähäksi aikaa. Hallimatkalla käytiin keskustan kautta heittämässä matkustaja. Joona otti automatkan aikana kunnon ruokalevot. Melkein kuorsaus kuului etupenkille. Kopissa oli vielä rähmät silmissä.

Tätä rataa on varmaan monen muunkin tauko kulkenut. Syöminen ja nukkuminen ei auttanut peliin, vaan nyt oli todettava vastustaja selkeästi paremmaksi. Levotonta energiaa kyllä riitti. Vaihtopenkin takana oli kauden kuumimmat asetaistelut. Poikia ei tahtonut saada pysymään millään penkillä.

Siinä samalla yritin vielä pitää ottelupöytäkirjaa, kirjata vaihtoja, seurata peliä ja antaa ohjeita. Ensimmäisen takaiskumaalin jälkeen oli myös annettava henkistä tukea torjumaan "me hävitään tää"-sanailua. Ja mehän hävittiin tää, totaalisesti.

Lauantain peleissä joukkue käyttäytyi iltapäivällä näkemistäni parhaiten. Penkeillä pysyttiin ja kaikki sujui mallikkaasti vaihtoja myöten. Nyt sunnuntaina oli uusi päivä ja uudet kujeet.

Kokonaisuutena turnaus meni koko harjoitusryhmältä niin, että molemmat joukkueet ottivat kaksi voittoa, kaksi tappiota, sekä tasapelejä 2 ja 1 - toisella joukkueella kun oli yksi ottelu enemmän. Tasaiseen tahtiin siis jatketaan ryhmän sisällä.

Lopuksi nostetaan taas parrasvaloihin kaksi pelaajaa:
-----
Allu...

Kunnostautunut sekä maalissa että kentällä, ja varsinkin maalivahtihomma kehittynyt huimasti talven kurssin myötä. Yksi Lempäälän voitokkaan vierailun legendaarisista sankareista, joka siellä kokosi itsensä huikeaan revanssiin syksyn vaisumman alun jälkeen.

Allun huikea hanskakoppi muistetaan jo viime kaudelta ottelussa paikallisvastustajan kanssa. Samaa räpylän suihketta nähtiin myös tuolla Lempäälän ikimuistoisella valloituksella. Mutta ei siinä kaikki, sillä pelikentän puolella on totuttu näkemään ryhdikästä kiekon vauhditusta. Kumipala lentää jämäkästi - kotipuolessa jopa mailojen lavat. Tällä kaudella on jo kaksi mailaa hajonnut Allun jykevissä kourissa.
-----
Antero...

Ryhmän nopein juoksija ja monipuolinen lahjakkuus. On ihastunut erityisesti luisteluharjoituksiin ja sen huomaa myös tuloksista. Kotijäillä viihtyy myös paljon maalin suulla, mikä monipuolisuuden eduiksi laskettakoon.

Luotettava valinta joka tilanteeseen pelikentällä. Kova into ja tinkimätön suhtautuminen harjoituksiin, joihin paneutumisesta näkee, että se on mieluista. Ensiluokkainen käytös, josta osoituksena valittiin syksyn joukkueen ensimmäiseksi kapteeniksi. Hyvä esimerkki kenelle tahansa.
-----

Yksi kolmesta kevään turnauksista on käyty. Kausi jatkuu vielä harjoitusten merkeissä kunnes parin viikon päästä suuntaamme turnaukselle Lempäälään. Paikkaan, jossa suoritetuista uroteoista pojat keskustelevat vielä kaukaisina eläkepäivinäkin. Muisti jo pätkii, mutta legendat elävät. Näin se menee....

" Muistatkos Allu, miten Leki lyötiin silloin talvella 2006? Siitä on nyt jotain 68 vuotta... "
" Eihän sitä unohda, Tony... 6-0... ne oli aikoja ne... "
" Muistinne pätkii... ukot... tulos oli toinen..."
" Miten niin... Otto..."
" No siten niin, hyvä Veeti.... ei 6-0... vaan 8-0...!"
" Samapa tuo, mutta ottakaa pojat mailanne ja lähdetään jäälle. Meiltä menee jääaikaa hukkaan täällä kinastellessa. Pian saadaan lopettaa tämä Säkenet Oldboys-vuoro kun jää on tyhjänä... "
" Miten niin, Jeremi, onhan meitä vielä kolmetoista raavasta sälliä..."
" Joilla on ikää yhteensä lähemmäs 1000 vuotta..."
" Kokemus jyllää.... kokemus jyllää... "

1. Turnajaispäivä

Tasapeli 2-2:

Peli alkoi aavistuksen nihkeästi, kuten usein ensimmäinen peli tällä joukkueella. Paljon hyvääkin oli. Synttärisankari Otto napautti päivän kunniaksi maalin. Tony pääsi kahdesti yksin maalivahdin kanssa, mutta ei tällä kertaa onnistunut yllättämään maalivahtia. Yksikin lisämaali olisi muuttanut pelin luonnetta.

Pelin erikoisuuksina mainittakoon, että aikataulujen venymisen takia noin 4 minuuttia jäi pelaamatta. Vastustajalla oli matkassa kaksi 95-syntynyttä tyttöä - eli kolme vuotta vanhempia. Heidän osallistumisestaan peliin kysyttiin ja annoin luvan pelata.

Voitto 2-0:

Toinen peli lähti tuttuun tyyliin hyristen käyntiin. Allu maalilla ei saanut yhtään kunnon laukausta, kunhan muutaman kerran kauhaisi liruvan kiekon. Vastustajan päässä viihdyttiin ja paikkoja oli enemmän kuin tarpeeksi. Vastustajan sumppu oli hirveä ja usein ajauduttiin liian lähelle jäissä olevan maalivahdin eteen. Niistä on vaikea pistää sisään.

Joona kieputti itsensä yksin läpi ja nosti ylämummoon. Tässä on ensimmäinen valinta keväisen turnauksen rankkarikisaan, mikäli sellaiseen tilanteeseen joudutaan. Näin kävi viime vuonna ja kukapa oli silloinkin ensimmäinen vetäjä? Sama mies ja maali soi.

Tämän päivän pelaajista voisi nostaa esiin kaksi nimeä:
-------
Ilari...

Oikean laidan erikoismies, vauhdikas rymistelijä jonka kiekon näyttävät ylöstuonnit eivät jää huomaamatta. Syksyn hienoisen alavireen jälkeen noussut iloiseen lentoon. Ei näy maalintekijänä, mutta sitäkin enemmän vahvana omassa elementissään.

Nopea ja taitava - niin ylimpänä kuin samassa hetkessä se alin kiekon este. Mutta kaikki ei ole tässä. Hyvä käytös niin vaihtopenkillä kuin harjoituksissa, joissa jutut tehdään kuten pitää. Ei koskaan häiriköimässä tai sanomassa protestia vaihtojen suhteen.

Tervehdykseen saa aina iloisen hymyn takaisin. Meillä on oma juttu.
------
Joonatan...

Joukkueen ehkä eniten kehittynyt pelaaja kauden aikana. Varsinkin peleissä otteisiin tullut ison miehen särmää. Nyt otetaan se mikä kuuluu ottaa, ja sille annetaan kyytiä. Kiekolle nimittäin. Ja Kevyt Sininenhän lähtee liikkeelle jämäkällä otteella. Mikä parasta, sinne minne pitääkin. Tänäänkin maalin ylänurkkaan.

Syksyllä aloitti uutena, mutta on tullut ryhmään hyvin mukaan. Iso, mutta nopea. Huomasin tämän syksyn yleisurheiluottelun juoksukisassa. Äijämäinen pelaaja, jonka tyyliin tuubakin sopii hyvin - kuten myös kopissa kuullut Teräsbetoni-tulkinnat.
------
Huomenna jatketaan toisen turnajaispäivän tapahtumilla. Sitä ennen kukin voi lukea yhden totuuden siitä, mitä jääkiekko on ja kuka näin on sanonut. Tämäkin liittyy päivän puheenaiheisiin. Se löytyy tästä -> pelaajien peli.

Takki lisävarusteilla

Ostin kaksi viikkoa sitten alennusmyynnistä talvitakin. Tänään huomasin että takin vuorien sisällä tuntui jotain kovaa. Tutkin asiaa tarkemmin ja sisältä paljastui noin kymmensenttinen, metallinen esine. Kärki oli terävä ja toisessa päässä peukalon mentävä silmukka. Vekotin tuntui vuorien läpi saksien puolikkaalta ja oli tosiaan ommeltu takin sisään.

Palautin illalla takin liikkeeseen ja sain rahani takaisin. Arvoitukseksi jäi mikä esine takkiin oli eksynyt. Luultavasti potilaan sisään jääneet sakset. Mitähän olisi tapahtunut, jos tuon takin kanssa olisi lähtenyt matkalle ja pyrkinyt läpi turvatarkastuksen? Ainakin olisi kovasti joutunut selittämään, miten kummassa teräesine on takin vuorien väliin joutunut.

Viikonloppuna pelataan kevään ensimmäinen turnaus. Niitähän riittää, mutta sitähän varten tätä hommaa tehdään. Pelataksemme.

Rankkarikisasta kiekkotemppuihin

Lauantaina katselin junnujen rankkarikisaa ja kiekkotouhu jatkui sunnuntai-iltana Vakejäillä. Olin kotona 22:15. Kamojen purku, suihku, ruokailu... nukkumaan klo 01:00, aikaisemmin on turha yrittää. Yleensä kolme tuntia harjoitusten jälkeen onnistuu.

Tiistaina Kobrajäät ja luistin ei liikkunut valkoisilla entiseen tahtiin - saati kiekko - leuat kyllä loksuivat aitiossa sitäkin tiiviimmin. Lähdin vähän aikaisemmin kun en jaksanut kuunnella vanhojen ukkojen jäkätystä. Vähän nauratti koppiin mennessä.

Ilta jatkui valmennustiimin palaverilla. Nyt mietittiin ensi syksyn puuhia, sillä tämä kausi on pian kaluttu loppuun. Poikien pelisysteemit muuttuvat kun pelit pelataan jatkossa 4 vs 4 systeemillä. Nyt näyttää siltä, että harjoitusryhmän koko kasvaa entisestään ja ison ryhmän hallitsemisessa on omat ongelmat.

Pienemmissä ryhmissä kaikki sujuisi paremmin, mutta ikävä kyllä jäävuorojen kallis hinta ja saatavuus pakottaa isoihin ryhmiin. Jalkapallon puolella kokemukseni pienestä ryhmästä olivat viime kesänä positiiviset. Hiekkakenttiä kaupungissa riittää ja kustannuksia ei tule, joten asiat on helpompi hoitaa.

Keskiviikkona pyyhällettiin liukkailla jäillä. Kirpeä ja selkeä pakkassää siivitti vauhtiin. Harjoiteltiin perusasioita sekä mailakikkoja. Nähdyn perusteella ilmaveivit sujuvat jo monelta pojalta muutaman vuoden kuluttua. Henkilökohtaisiin taitotekijöihin kannattaa panostaa harjoittelussa.

Viikon tunnustus Ilveksen valmentaja Elorannalle Saipa-pelin jälkeisistä lausunnoista Aamulehdessä. Tämän tyyppisiä miehiä tarvitaan lajin pariin enemmän.

( photo by JSS c 2006: "Ässäjunnujen rankkarikisa erätauolla. Maaliin lipuu..." )

Kun sai niin halvalla...

Loman loppupäivät vietettiin länsirannikon kiekkohuumassa. Liigakierrokseen haettiin tuntumaa Isomäen jäähallista ja omaan peliin Joonan ja Mikan kanssa Koivulan kaukalosta. Jää ja olosuhteet olivat hyvät pelailuun ja harjoituksille - valaistus kunnossa ja sää hyvä. Ainoa miinus oli lukossa olevat pukukopit.

Olosuhteet näyttävät olevan kunnossa, mutta missä ovat harrastajat? Kaukalo loistaa tyhjyyttään, niin täällä kuin kotipuolessakin. Joskus takavuosina höntsääjiä riitti iltaisin sankoin joukoin. Tänä päivänä muut aktiviteetit ovat vieneet harrastajat. Kiinnostavatko salibandy, tietokoneet ja konsolipelit enemmän kuin liikkuminen ulkona?

Lauantaina eksyin urheiluliikkeen loppuunmyyntiin. Kaikki tavara oli tarjolla 85% alennuksella. Laukkuun osui ainakin: kahdet jalkapallokengät, maalivahdin hanskat ja housut, kahdet luistimen nauhat, rannesuojat, kahdet urheiluhousut, rullaluistinsuojat, irtolapa... niin ja se itse laukkukin tuli ostettua. Tarpeellista tavaraa... ja kun sai niin halvalla.

Sunnuntaina käydään vielä pulkkamäessä, jos löydetään pulkat mummon varastosta. Iltamyöhään olisi vielä oma jäävuoro kotimaisemissa. Se on ohjelmassa jos kotimatkalle päästään riittävän ajoissa. Ainakin työpaikalle pitäisi aamulla itsensä kuskata - sillä loma loppuu aina - ennemmin tai myöhemmin.

( photo by JSS c 2006 : "Isonmäen legendaarinen seisomakatsomo pimeässä ja pitkällä valotuksella kuvattuna. Ottelun alkuun viisi minuuttia" )

Veljenpojat jäällä

Joukkueen harjoitusten historiassa ensimmäisen kerran paikalla oli vain kolme veljenpoikaa, sininen, valkoinen ja maalivahti. Sekä kaksi setää vahtimassa näitä ankanpoikia.

Mahdollisuuksien rajoissa olisi ollut peli yhteen maaliin - Tupu Hupua vastaan kamppaillen - ja Lupu maalissa. Varsinaisia harjoituksia ei lähdetty tällä joukolla tekemään, varsinkin kun apu oli lähempänä kuin kuviteltiinkaan.

Viereisessä kaukalossa Tesoman ryhmällä oli nimittäin saman tyyppisiä ongelmia, joten voimavarat päätettiin yhdistää. Siirryttiin kaikki samalle areenalle ja pidettiin yhteiset harjoitukset. Näin se yhteistyö toimii. Kiitos ja terveiset kaupungin toiselle laidalle.

Loppuviikko meneekin mummolassa. Varusteet on mukana, joten peli pyörii matkasta huolimatta. Mummo ei luistele - saati taklaa - mutta pelikavereita löytyy silti. Matkaraportti tuleekin viikonloppuna tien päältä. Miltä näyttää pimeä länsi...?

( photo by JSS c 2006: "HPK jyrää!" )