Vuoden urheiluhetket

Vuosi lähestyy loppuaan ja taas valitaan maassamme sykähdyttävin urheiluhetki 2012. Kymmenen loppusuoralle päässyttä ehdokasta ovat yleisön äänestettävissä Suomen urheilugaalan nettisivuilla.

Jos omakohtaisia huippuhetkiä hakisin menneeltä vuodelta, valinta kohdistuisi seuraaviin tapahtumiin. Luonnollisesti tarkastelen asiaa omasta perspektiivistä, joka pyörii tämän blogin ympärillä. Valinta kohdistuu siis valmentamiini joukkueisiin, tai niihin joiden kanssa olen toiminut tiiviissä yhteistyössä.

Kaukaloblogin 2012 sykähdyttävimmät urheiluhetket:

1. TPV C14 Valkoinen - Tampereen piirin mestaruus sarjassa C14 Ykkönen (jalkapallo)
2. Tappara D1 Forum - Hämeen piirin mestaruus D1 AA -sarjassa (jääkiekko)
3. TPV C14 Valkoinen - Pori Cup pronssia (jalkapallo)

1. Joukkue saavutti sen mitä saavutettavissa oli. Teki sen puhtaasti, häviämättä yhtään ottelua. Tähän päädyttiin lähtökohdista, joissa ensimmäisenä ei ole kilpailullisuus. Joukkueella oli vaatimattomat harjoitusolosuhteet, kasvatuksellinen ja vapaaehtoista osallistumista salliva ilmapiiri, jokaisella mahdollisuus peleihin ja lähinnä pienen kaupunginosa-alueen kaveripiiristä koostuva joukkue.

Kun tämä kaikki vielä tiivistetään hyvään joukkuehenkeen ja joka osa-alueella hienosti kuluneeseen kauteen, vuoden sykähdyttävin urheiluhetki on löytynyt.

2. Jos jääkiekkojoukkueesta voidaan puhua, että tässä tapauksessa yhdistyy kilpailullisuuteen maltti, kasvatus, tasapuolisuus ja kaikkien huomioon ottaminen, niin tässä oltiin aika lähellä sitä. C-joukkueiden kynnyksellä kilpailu on kovaa ja sitä vaikeampaa ryhmän haltuun ottaminen. Nyt se onnistui (Kiitos Rike  ja Jampe).

3. Kun ykköstilan voittaneen joukkueen kanssa käydään nappaamassa pronssia kovassa turnauksessa, lomaillaan samalla kolme päivää erittäin hienossa säässä, hyvässä seurassa ja kaikki vielä toimii hienosti, on kolmostila hyvin ansaittu.

Tässä siis kaukaloblogin vuoden 2012 sykähdyttävimmät tapahtumat. Valtakunnalliset valinnat näemme tammikuussa. Huonoja valaintoja listalla ei olisi Leo-Pekka Tähti tai Jesse Joensuu. Hyvässä Padassa porisseet oman kaupungin lähettiläät. Onnea äänestykseen.

Joulun aikaan

Joulu. Lepäämisen, rauhoittumisen ja ruokailun aikaa. Ei kiire mihinkään ja voi vaan olla - tekemättä mitään. Näin ehkä meillä tavallisilla ihmisillä.

10-ottelija ja olympiavoittaja Daley Thompson oli toista mieltä. Harjoittelemalla täyspainoisesti myös jouluna hän sai pienen edun muihin kilpakumppaneihin, jotka rauhoittivat joulupäivän harjoituksilta.

Jos saavutettu etu ei ollut todellinen - fyysinen etumatka - niin varmasti myös henkisellä puolella ajatus pienestä yliotteesta vastustajiin ruokki voittajan matkaa palkintopallille.

Olisiko myös ollut niin, että kun Thompson aikoinaan antoi lehdistölle näitä lausuntoja joulupäivän kolmesta treenistään, niillä saatiin myös kilpakumppaneilta "polvet tutisemaan".

Kolme treeniä joulupäivänä. Näin tehdään olympiavoittajia. Lisää juttuja Thompsonin jouluharjoittelusta voi hakea täältä->.

Ja lopuksi huomio oheiseen kuvaan, joka kertoo Thompsonin tähteydestä kaiken. Joulu on vilkasta aikaa myös konsolipelimarkkinoilla ja kuten jo aikoinaan 80-luvulla - niin kuin myös tänä päivänä - vain suurimmat urheilutähdet saavat nimensä pelien kansiin.

VPK

Tänään Pro Urheilu -tunnustus. Onnittelut!

Ja tässä tarinat ->.

Vakuutukset kunnossa

Joukkueella on vuodenvaihteen tienoilla muutamia futsalin harjoitusvuoroja Pirkkahallissa. Eilen oli vuorossa ensimmäinen. Alkuun lämmittelyt, yksi harjoitus ja lopuksi kaivattua peliä. Koulun pienten salien jälkeen tämä on pelaajille aina herkkua. Iso kenttä ja oikeat maalit.

Jossain vaiheessa pelin tohinan keskellä tuli maalialueella puolustajalle käsirike ja pallo siirrettiin pilkulle. Maalivahti siirtyi maalille. Laukoja keskittyi tiukasti laukaukseensa, mutta jättikin viime hetkellä kesken ja käveli luokseni.

"Onhan meillä vakuutukset kunnossa?" kuului kysymys. Vastasin myöntävästi ja vetäjä palasi pallon taakse. Kova laukaus, mutta maalivahti pystyi torjumaan tällä kertaa. Päästiin taas jatkamaan peliä.

Omista pelaajista huolehtimista vai maalivahdin psyykkaamista? Oli sitten kumpi tahansa - hienoa.

Kanada

Vuodenvaihteessa on Tapparan 1998-ikäluokan vuoro suunnata perinteiselle Kanadan matkalle. Matkajoukkue pelaa Brantfordissa paikallissa Wayne Gretzky-turnauksessa ja vierailee eri nähtävyyspaikoilla.

Matkaan ei lähde koko ikäluokka, vaan rapakon taakse suuntaavat vain innokkaimmat matkailijat. Tänä vuonna taitaa suunniteltu NHL-peli kuitenkin jäädä Montrealissa näkemättä, sillä sarjan työsulku tuskin päättyy vielä siihen mennessä. Luultavasti koko kausi jää pelaamatta?

Matkalaisten tunnelmia ja ottelutuloksia voi seurata myös nettisivujen kautta ->

(Edit 19.12. - kuva ja nettisivun linkki vaihdettu. Sivusto muuttui ennenkuin pääsi edes alkuun...)

Hanskojen uusintaviikot

Hyvää ei kannata vaihtaa - ellei se sananmukaisesti hajoa käsiin. Tässä tapauksessa harjoitushanskat olisi pitänyt uusia jo kuukausia sitten. Projektin etenemistä viivytti uusien samanlaisten metsästäminen. Kun ne sitten lopulta löytyivät netin kautta BudjetSportista, selvisi että niitä sai vain nettikaupasta tilaamalla.

Joulun alla toimitus postissa oli ilmaista, joten uudet hanskat tuli lopulta tilattua. Rannetukihihna, kestävä kevlar-kämmen ja hyvä istuvuus ovat tämän tuotteen valttikortit. Ajan myötä reunaosien valkoinen nahka lähti  kuitenkin hapertumaan alta pois. Mikään ei kestä ikuisesti. Tässä tapauksessa uudet samanlaiset vielä löytyi tilalle.

JTB: Just Those Boys (vinyl)

Luistelukoulun apuvälineitä

Viikonlopun pelireissulla Turussa osui kohdalle nämä välineet. Kuvan punaiset luistelutuet ovat hyvät apuvälineet ensimmäisiä potkujaan jäällä  ottaville lapsille.

Käsikahvat voidaan säätää luistelijan pituuden mukaan sopivalle korkeudelle. Koko kehikko myös luistaa hyvin jäällä - toisin kuin ne muovituolit, joita käytettiin Tampereella ainakin 2000-luvun alun luistelukouluissa. Tuolinjalat tökkivät joskus jään epätasaisuuksiin.

Nämä välineet osuivat kohdalle Varissuon jäähallissa, joka on melko hyvin toimiva "luolahalli". Bussilla pääsee alas asti, eikä pelikasseja tarvitse roudata hisseissä. Toimiva konsepti sekin.

Maalin edusta

Tässä harjoituksessa joudutaan väkisinkin toimimaan maalin edustalla ja siellähän säpinää riittää kun kiekko on pelissä.

Videonäyte viime perjantain harjoituksista Tesoman jäähallilta.

Valmistelut

Huomenna siis käynnistyy C2 Häme-Länsirannikko -sarja ensimmäisellä ottelulla Turussa. Tappara Forum saa vastaansa Impivaaran hallissa joukkueen Kiekko-67. Nyt oli varmaan viimeinen hetki pistää nimet pelipaidan selkään?

Kolmen lajin illallinen

Perjantai-illan liikenne sujuu hyvin eteläisen ohitustien kautta Pirkkalan läpi. Ei liikennevaloja, ei seisomista jonossa - tämä voittaa rantatien odottelun. Hervannasta Raholan liikuntahalliin alle puolen tunnin.

Liikuntahalli on viileä ja ilmanvaihto toimii erinomaisesti. Isolla kentällä kaukalossa salibandyä on paras pelata. Tilaa riittää ja mailaviidakko jää vähiin. Tunti kuluu nopeasti, mutta riittää hyvin tämän päivän liikuntatuokioksi.

Nuhjuisen aulan läpi kirpeään syyskeliin. Illaksi nouseva pakkanen on jäätänyt parkkialueen. Ratin taakse ja  Tesoman läpi kohti paikallista ABC-kolossia. Joka pojan huoltokeskus. Illan menuu koostuu kana-ateriasta ja Suomi - Tsekki -pelin ensimmäisestä erästä. On Karjala-turnausviikko.

ABC täyttyy kymmenistä nälkäisistä varusmiehistä, jotka valtaavat maastopuvuissaan pöydät. Kiekkopeli jatkuu taulu-tv:ssä maalittomana. On aika suunnistaa kohti seuraavaa liikuntapaikkaa. Väliin mahtuu ensin tankkaus ST-asemalla. Huono valinta. Valitsemani jono on hitain. Automaatti on vielä hitaampi. Tieto siinä kulkee madellen, mutta kello raksuttaa vimmatusti kohti tasatuntia.

Tesomalta siis Epilään ja Kaarilan koululle. Pojat vaihtavat jo kamoja pukukopissa ja Ilveksen tytöt ovat poistuneet salista. Maalikehikoiden kasausta, alkulämmittelyä - on viikon peliharjoituksen vuoro. Paikalla sopiva määrä kenttäpelaajia ja kaksi maalivahtia, joten futsal-pallo peliin. Ohjeistan parvelta tilanteita. Ylhäältä näkyy pelin hyvät ja huonot hetket.

Peli kulkee mukavasti. Juomatauko ja viimeisen vartin rutistus. Käyn pukuhuoneessa vaihtamassa jäävarusteet päälle ja palaan saliin kirittämään viimeisten minuuttien maalin hakua. Vapauttava osuma saadaan aikaan, lopputoimet, maalit kasaan ja sali hiljenee.

Vaihdan pihalla muutaman sanan erään vanhemman kanssa ja starttaan kohti illan kolmetta areenaa. Tesoman suuntaan käy taas tämäkin matka. Olen aikataulussa ja saavun jäähallin ykköskaukalon laidalle ajassa 20:15. Jäävuoron alkamisaika.

Jostain syystä kaikkien liikuntahallien ja salien kellot ovat 2-3 minuuttia etuajassa. Niin oli Kaarilan koululla ja näin on myös Tesoman jäähallissa. Pistäkääpä tämä merkille seuraavalla kerralla kun salikello osuu silmiin. Etuajassa ne on.

Ehdin vielä hyvin mukaan jääharjoitusten alkutohinoihin. Luistelua. liikettä, syöttöjä, laukauksia. Juomatauko ja taas jatketaan. Kamppailuharjoitus kulmassa kahhteen maalia ja lopussa peli toista ryhmää vastaan. Tunti jäällä vierehtää nopeasti.

Illan startista on kulunut tässä vaiheessa jo neljä ja puoli tuntia. Vielä on edessä auton pakkaaminen ja kotimatka kaupungin toiselle puolelle. Mukaan autoon kuvassa näkyvien kassien ja mailojen lisäksi vielä kaksi pelaajaa varustekasseineen.

Kun kaikki varusteet on kotona purettu, voi hetken miettiä mitä sitten? Perjantain viihdetarjonta oli tässä. Mihinkään muuhun ei enää energiaa löydy - saati sitten intoa. Tämä riittää. Kolmen lajin illallinen.

Pelissä tarvitaan maalit

Tampereen koulujen saleissa futsalin pelaaminen ja harjoittelu tapahtuu käyttäen erilaisia maaliviritelmiä. Varsinaisia futsalmaaleja (2x3 m) ei pääsääntöisesti löydy mistään. Näiden puutteessa on käytettävä vaikkapa voimistelupatjoja, jotka ovat sekalaisia kooltaan, hankalia liikutella ja kaatuvat helposti.

Vierailemme joukkueen kanssa viikottain kolmella eri salilla. Yhdestä salista löytyy jonkinlainen maaliviritelmä (kuva 1), kahdella salilla joudutaan käyttämään patjoja (kuva 2).

Puurimoista tehty maali on ilmeisesti kehitelty koulun käsityöpajalla. Maali saadaan kasaan liittämällä sivukehikoihin kolme rimaa painettavilla salvoilla. Käsityön leima näkyy ja huteruus vaivaa, mutta näillä pärjätään paremman puutteessa. Koko on ainakin oikea.

Liikkuvalle joukkueelle paras maaliratkaisu olisi kantokassiin menevä, helposti ja nopeasti kasattava malli. Selvittelin alkusyksystä koottavia maaleja ja löysin yhden mielenkiintoisen tuotteen (kuva 3).

Maalin pystyy kasaamaan kolmessa minuutissa ja se voidaan pakata kantokassiin autokuljetusta varten. Esteenä oli kuitenkin korkean hinnan lisäksi se, että Suomesta näitä maaleja ei voinut ostaa. Valmistaja ei myöskään suostunut toimittamaan niitä suoraan USAsta Suomeen.

Muita vaihtoehtoja liikuteltaviin maaleihin tarjoavat ilmatäytteiset kehikot (kuva 4), mutta niissä haittoina ovat hulppea hinta ja mahdolliset vuoto-ongelmat. Paikkaus vikatilanteissa tosin onnistuu ja nämäkin maalit pakkautuvat helposti yhden miehen kannettavaan muotoon kassiinsa. Kaikesta huolimatta tämäkään konsepti ei tuntunut toimivalta.

Joukkueen osalta omien futsal-maalien hankinnasta siis luovuttiin. Tyydytään niihin olosuhteisiin mitä saleista löytyy. Joka tapauksessa sarjapelit päästään pelaamaan vähän isommilla kentillä, hyvällä alustalla - ja ennen kaikkea - oikean kokoisiin, näköisiin ja tuntuisiin, aitoihin futsal-maaleihin. 

Voi olla että tästä johtuen virallinen peli tuntuukin sitä paremmalta. On siis kuin yhtä juhlaa.

Yhden asian ilta

Voittajana on helppo katsoa taaksepäin ja todeta onnistuneensa. Voitto ei välttämättä tarkoita suuria saavutuksia tai kunniaa - se voi olla sitäkin, mutta viikoista voi löytää arjen pieniä yksinkertaisia tekoja. Näin voi käydä jopa päivittäin.

Eilisen illan kituessa selän kanssa ja siirtyen siitä huonosti nukutun yön jälkeen seuraavaan päivään, ei voinut kuvitella tämän päivän kääntyvän voiton puolelle. Illan jäät on käyty läpi ja nopeaan tahtiin ollaan taas pelikunnossa. Lajiin kuin lajiin.

Nopeaa toipumista ja voittajan fiilis. Moneen kertaan on tullut todettua että periksi antamalla asiat mutkistuu. Jos yhden asian voi opettaa nuorille pelikentillä, niin ei sitä ei tarvitse pitkään miettiä.

Periksi ei anneta.

Hukassa

Päivittäinen varustekassien pakkaaminen on mielenkiintoinen prosessi. Harrastukset eri lajien parissa vaativat kukin ihan oman kombinaationsa pelikassiin.

Valmennustapahtumat ja omat pelireissut poikkeavat myös toisistaan. Kun pakkaaminen yleensä tapahtuu vielä kovassa kiireessä, voi kassista jäädä jotain oleellista pois - tai sinne eksyy ihan vääriä tamineista.

Saadakseni nämä operaatiot hallintaan, tein jokaiselle lajille oman Checklistin, jossa tarvittavat varusteet on listattu. Nyt esimerkiksi futsalille, salibandylle, valmennusjääkiekolle ja valmennusfutsalille on omat listansa. Kesä tuo mukanaan vielä ainakin golfin ja jalkapallon.

Olen tehnyt listat käyttäen Google Drivea ja näin saan ne näkymään suoraan helposti Android-puhelimessa omalla sovelluksellaan. Treeneihin lähtiessä voin siis helposti tarkistaa listasta mitä kaikkea tuli kassiin pakattua - ja mitä vielä puuttuu.

Luonnollisesti tarkistuslistan voi tehdä perinteisesti tulosteena vaikka jääkaapin seinään. Käyttäen tätä yksinkertaista palvelua netissä tai jotain muuta tapaa. Kynä ja paperikin toimii. Tapoja on monia.

Kun vielä keksisi hyvän systeemin, jonka avulla löytää ne Hukka-nimiseen paikkaan eksyneet varusteet, niin tavaroiden pakkaaminen olisi yhtä juhlaa. Järjestelmällisyys on hyve, mutta mystiset ovat varusteiden tiet.

Ylävartalovamma

Ylävartalovamma - kuten nykypäivän urheilussa on tapana asia mainita. Sanonta on pesiytynyt varsinkin jääkiekon oheen. Nyt lajina oli kuitenkin futsal ja päivän peleissä trapezius -  suomeksi sanottuna: epäkäslihas - sai pienen revähdyksen vartalon kierrossa. Olisiko ollut jo edeltä käsin pientä kireyttä ylävartalossa?

Näinhän se usein on. Vamma voi tulla myös niihin vartalon osiin joita et luule pelissä käyttäväsi. Tosiasiassa ihminen käyttää lajissa kuin lajissa hyvin kokonaisvaltaisesti vartaloaan. Tätä ei aina tule edes ajatelleeksi.

Muistan hyvin, miten aikoinaan liiallinen melominen aiheutti pienen rasitusvamman häntäluun sivuun. Vähän aikaan ei melomisesta ei tullut mitään, mutta ei tullut mistään muustakaan urheilusta. Normaali elo sujui hienosti, mutta kun yritti juosta, pyöräillä, pelata tai harrastaa mitä tahansa urheilua - siitä ei yksinkertaisesti tullut mitään.

Kevyttä venyttelyä, hierontatuolia ja sitten jäälle poikien iltaharjoituksiin. Sen jälkeen nähdään vamman laatu. Luultavasti nyt päästään saman tien takaisin toimintaan. Urheilun tie on silattu pikkukolhuilla. Onneksi niitä isompia tuleekin sitten harvemmin.

Kop, kop, kop.

Pallotaiturit

Jalkapalloseuran päättäjäisiin sopii mainiosti pallotaituri. Samassa tilaisuudessa palkittiin pysteillä monta kentillä ja taitokisoissa kunnostautunutta. Mukava olisi nähdä joku näistäkin lavalla tekemässä temppuja pallon kanssa?

Missä menee urheilun ja sirkustelun raja? Valmentajat eivät välttämättä arvosta turhaa kikkailua, koska niillä ei ole pelin kannalta oleellista merkitystä. Jääkiekon ilmaveivibuumi muutama vuosi sitten sai kuitenkin nuoret kiekkoilijat temppuja harjoittelemaan. Ainakin näillä on lajin parissa viihtymistä ja harjoittelua lisäävä elementti.

Jalkapallossakin virtuoosimainen pallon hallinta on peliin väriä tuova elementti. Kukapa ei olisi ihastellen seurannut vaikkapa nuorena futsal-kentillä taiturimaisen pallonhallinnan itselleen omineen Ronaldinhon peliä. Vaikka peruspeli on joukkueen menestyksen selkäranka, kansa rakastaa sirkustaiteilijoitaan.

Kaikesta huolimatta joukkue voi menestyä myös normipelaajien voimin. Välttämättä ei tarvita jönglöörien joukkoa taituroimaan pisteitä. Tähän voi riittää myös perusjyrien huolellinen ja yritteliäs urakointi. Joukkueen ei tarvitse olla sirkuslaisten tähdittämä. Menestyksen voi rakentaa monella tavalla.

Monista elementeistä rakentui myös TPV C14 Valkoisen kausi, joka palkittiin seuran kauden päättäjäisissä. Mitalit ja pokaali Tampereen piirin Ykkösen voitosta C14-sarjassa.

Kiitos ja kumarrus - myös joukkueen suuntaan. Hienon kauden päätös.

Selkä

Uusin Leijonat-lehti nro 3/2012 nostaa nuorten jääkiekkoilijoiden voimaharjoittelun esiin Tuomo Ruudun avustamana. Viime vuosina nuorten pelaajien selkävammat ovat lisääntyneet. Harjoittelussa tehdään asioita väärin ja yritetään mennä eteenpäin liian nopealla aikataululla. Tästä on ollut seurauksena mm. selän rasitusmurtumia.

Lehti esittelee Tuomo Ruudun pelaajana ja kertoo miten hänen harjoittelunsa nuorena meni väärille raiteille. Tältä pohjalta esitellään turvalliset tavat tehdä joitakin yleisimpiä voimaharjoituksia ja ohjeet siitä, miten pelaajan lantion kunnon voi testata muutamalla yksinkertaisella testillä.

Artikkelin asiantuntijana on toiminut Leijonien lääkäri ja fysiikkavalmentaja Harri Hakkarainen. Olin kuuntelemassa miehen luentoa muutamia vuosia sitten. Jo silloin hän puhui nuorten jääkiekkoilijoiden selän rasitus- ja muista ongelmista joita pitäisi tarkkailla.

Omissa havainnoissaan Hakkarainen oli jopa kohdannut pelaajia, joiden kätisyyden oli pystynyt näkemään pelaajan astuessa ovesta sisään. Selkä ei ollut enää suora, vaan vinossa mailan puolelle. Näissä tapauksissa keho ei ole enää lihastasapainossa.

Oma panokseni asiaan oli silloin tehdä aloite oman ryhmän valmentajalle. Onko mahdollista saada nuorten pelaajien selät tarkastuksiin? Pienessä piirissä tehty ehdotus ei herättänyt minkäänlaista vastakaikua. On siis hyvä, että asia tiedostetaan ja tulee esille isompien tahojen hyväksymänä ja saa julkisuutta.

Lehdessä haastatellut A-maajoukkeen päävalmentaja Jukka Jalonen ja jääkiekkoliiton vastaavat johtajat tiedostavat asian ja pitävät tärkeänä tiedostaa nämä asiat ja saattaa ne kuntoon.

Asiasta kiinnostuneita suosittelen lukemaan lehden koko artikkelin. Se sisältää paljon hyvää asiaa. Lauseista ja kappaleista voi myös poimia tärkeitä avainsanoja - monipuolisuus, pitkäjänteisyys, kokonaishallinta, maltti, tieto.

Näillä termeillä on hyvä edetä nuorten urheilijoiden parissa ja yritän niitä pitää mielessä toimiessani omissa vaatimattomissa valmentajatoimissani. Urheilija myös kehittyy paremmin harjoittelemalla - kuin istumalla tohtorin penkillä?

Pelataan

Pelataan koko ajan. Pelataan paljon. Pelataan vielä. Koska pelataan? Joko pelataan? Miksei pelata jo? Pelataan enemmän. Pelataan lisää. Pelataanko taas?

Tulospalvelu

Jääkiekkoliiton mobiilitulospalvelu laajeni nyt kattamaan myös alueiden tilastoitavat sarjat. Näin siis myös Hämeen alueelta löytyy C2-juniorien alkusarjat. Tämä on omakohtaisesti kiinnostavin osuus.

Leijonat-tulostuspalvelusta löytyy nyt 155 eri sarjaa. Asiasta uutisoi kiekkoliiton nettisivusto.

Käytännössä tilastoitava tulospalvelu tarkoittaa sitä, että joukkueella on käytössä kannettava tietokone toimitsija-aitiossa. Langattoman verkon kautta otetaan nettiyhteys jääkiekkoliiton palveluun ja tapahtumat kaukalossa kirjataan reaaliajassa järjestelmään.

Ja tältähän kaikki näyttää puhelimen näytöllä:

Lajista toiseen siirtyminen

Kesän jalkapallo vaihtuikin sitten melko nopeasti futsaliin. Syksyn pimeät ja sateiset illat salien kuiviin ja lämpimiin olosuhteisiin. Lämpöä kyllä riittää ihan harjoitustenkin puolesta. Kokeilkaapa vaikka oheisen videon harjoitusta. Sama tahti päälle ja useampi sarja molemmin puolin maalia.

Kaikesta samankaltaisuudesta huolimatta nämä kaksi lajia ovat hyvin kaukana toisistaan. Futsal-kenttä on pienempi ja alusta kovempi, joten pelaamisen vaatimukset poikkeavat nurmikentän vastaavista. Kun tähän vielä lisätään pallon ominaisuudet - pieni kuulamainen kimmottomuus - saadaan uusi ja haastava ympäristö pelata.

Tämän takia TPV Valkoinen siirtyi heti viimeisten nurmikenttäpelien jälkeen sisätiloihin. Talven C15 futsalin piirinsarjaan valmistautuminen vaatii oman aikansa. Palloon, kenttään ja liikkumiseen pienessä tilassa pitää totutella ennen varsinaisiin peleihin ryhtymistä.

Keväällä tämän huomasi hyvin. Ensimmäiset jalkapallopelit ulkona muistuttivat vahvasti talven futsal-kuvioista. Pelattiin pienessä piirissä. Ison kentän ulottuvuudet ja mahdollisuudet jäivät käyttämättä. Normaaliin peliin päästiin vasta vähän ajan kuluttua.

Tilanne on kuitenkin hyvin hallittavissa. Joka tapauksessa edellisen talven futsal-kaudesta oli selkeä hyöty myös jalkapalloon. Peli kehittää aina ja pallonhallinta paranee - oli sitten jaloissa pyörimässä vitosen pehmeä tai nelosen kova.

 

Jääkiekko on pukemista

Alkusarjan pelirumban keskellä varusteita vedetään päälle myös muista syistä - kuin pelaamisen takia. Perinteinen joukkueiden valokuvaus Hakametsän liigahallin käytävällä kuuluu syksyn edustustilaisuuksiin.

Koko joukkueen järjestäminen kuvauskuntoon vie oman aikansa. Eturivi kiskoo luistimet jalkaansa ja takarivi järjestäytyy pituuden mukaisesti niin, että pisimmät jäävät keskelle. Lopulta kaikki on valmista. Toimihenkilöt asettuvat rivien päihin.

Pressun takana kaukalossa valmistautuvat Tappara ja Kalpa nuorten SM-sarjan otteluun. Kiekkojen kopse kuului hyvin kuvauspaikalle. Jäällä laukovat pelaajat, mutta käytävällä kamera. Kuudestilaukeava laulaa ja homma on hoidettu.

Ryhmäkuvan jälkeen on vuorossa yksittäiskuvat jokaisesta pelaajasta. Naiskuvaaja yrittää kiskoa nuorista pelimiehistä hymyä esiin vitsailemalla yhteisistä tyttöystävistä. Joku vuoroaan odottavasta ryhmästä kysyy, mistä mistä nämä kuivat "heitot" on opittu. Kokemuksen myötä, tulee vastaus kameran takaa.

Vuorossa on kamojen purku kasseihin ja kohti uutta pukemissessiota. Sentterissä odottaa illan oma ottelu Ilveksen Buffaloa vastaan muutaman tunnin päästä. Jääkiekkoilija pukee vaatteita kauden aikana enemmän kuin vaatemalli?

Loppuun erilainen näkökulma tästä tapahtumasta.

Roolit

Katsottiin pojan kanssa TV-mainosta, jossa perheen roolit oli vaihdettu. Vanhemmat skeittasivat pihalla ja lapset tekivät ruokaa.

- Pitäisikö meidänkin joskus tehdä noin? Minä lähden skeittailemaan ja sinä jää kotihommiin ja ruokaa laittamaan, totesin junnulle.

- Tehdään vaan. Et muuten lähde mihinkään. Sulla on läksyjä.

Champions League: Real Madrid - Mancester City 3-2

Valmentaja autossa

Ensimmäistä kertaa vedin tänään jalkapalloharjoitukset autossa istuen. Päivän ohjelma oli vain pelkästään peliä, koska salibandykentällä ympäri menneen nilkan kanssa liikkuminen oli vaivalloista. Varsinkin Viinikan pallokentällä, jonka kunnon paikalliset hyvin tuntevat.

Tesoman jäähallin pihalla sain myöhemmin illalla hyvän vinkin. Joka pojalle langaton nappi korvaan ja ohjeistus olisi sujunut auton penkiltä kuin tyhjää vaan. Samaan tapaan kuin erotuomarit MM-kisoissa kommunikoivat. Luultavasti pelaajilta nämä laitteet olisi peleissä kiellettyjä, mutta harjoituksissa ohjeet kulkisivat perille. "Täällä komentokeskus, kuuleeko keskikenttä?"

Iltaa kohti nilkka on tuntunut yhä paremmalta. Tällä päivälle suunniteltu pyöräily töihin ja illan jalkapunttitreenit jäivät väliin, mutta kävely alkaa vähitellen onnistua. Se on jo jotain. Ei pidä vaatia liikoja.

Edellisestä salibandyhaaverista onkin jo vuosia. Silloin joku tarjoili mailan jalan alle ja nilkka vääntyi. Sitä tapausta nilkutettiin pitkään. Nyt tilanne oli maalinedustatilanteessa samankaltainen, mutta maila puuttui välistä.

Mitä tämä päivä opetti? Urheilu on vaarallista. Valmentaa voi vaikka autosta käsin. Ja elämä jatkuu.

Lassi Hurskainen osa 2

Tässä jatketaan siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Usealla otoksella nämä temput onnistuu, mutta ei silti ihan helppoja ole. Tärkeää on myös se, miltä lopputulos näyttää.

Kolmatta osaa odotellessa...

Lassi Hurskainen osa 1

Jalkapallokausi on loppusuoralla, mutta pallon kanssa kikkailua voi jatkaa keinovalon loisteessa tai salilla. Lassi Hurskainen näyttää tässä mallia.

Joukkueen pojat... tästä mallia? Toimeksi ja kamerat käyntiin?

Paperista toiseen

Nykyaikaiset sähköiset kommunikointivälineet ovat suuri apu valmentajalle. En pystyisi suoriutumaan viikottaisista tiedotusaskareista ilman sähköpostia, nettiä tai vaikkapa matkapuhelinta. Ainakin kaikki olisi huomattavasti hitaampaa ja hankalampaa. Samaa toimintaa on kuitenkin pyöritetty vuosikymmeniä sitten kynän, paperin ja puhelimen voimin. Vaihtoehtoja ei ollut. Huh huh.

Muutama päivä sitten tuli jalkapalloryhmän harjoituksiin muutoksia. Lähetin ryhmäviestin Facebookin kautta, ja ensimmäinen kuittaus tuli minuutin päästä - "check"-teksti pompahti ruutuun. Ja tunnin päästä jo puolet oli lukenut viestin ja kuitannut sen.

Tämän päivän nuoret osaavat käyttää tekniikan mahdollisuuksia luonnostaan. Mobiililaitteet ja datayhteydet mahdollistavat hyvinkin nopean tiedonkulun - mutta vain jos välineet on käytössä. Luultavasti vanhemmille suunnattu sähköpostitus samasta asiasta ei saavuttanut näin kattavaa ja nopeaa tiedon perille menoa. Sukupolvien erot näkyvät.

Urheiluseuroissa näitä uusia välineitä ei vielä hyödynnetä riittävästi. Mahdollisuuksia on, mutta jotenkin asiat jäävät "puolitiehen". Ongelma on myös siinä, että tiedonjako vaatii kaksi osapuolta ja molemmilla pitää olla tietoa, taitoa ja uskallusta - valmiudet ja välineet uuteen viestintään.

Perinteisen tiedon jakamisen lisäksi muita uuden tekniikan käyttötapoja valmennustoiminnassa olisi videokuvan käyttö suoritusmalleihin ja analysointiin, palautteen antaminen kaksisuuntaisena, joukkueen yhtenäisyyden luominen, tai vaikkapa joukkueen välinen keskustelu. Mahdollisuuksia on paljon.

Apuvälineistä ei saa kuitenkaan tulla itsetarkoituksellista. Jos niiden käyttö koetaan hankalaksi, parempi tyytyä perinteisiin menetelmiin. Kynä on hyvä keksintö - ja paperi myös.

Apple julkisti uuden iPhone 5 -puhelimen.

Terät vaihtoon

Ensimmäistä kertaa juniorin terä kuluu nyt nopeammin kuin jalka kasvaa. Aikaisemmin luistimet ovat menneet kasvun tieltä vaihtoon melkoisen nopeasti ja terän loppumisesta  ei ole tarvinnut huolehtia.

Nyt jouduttiin jopa siihen tilanteeseen, ettei teroitus ollut enää mahdollista. Teroituskoneessa tuli ns "pohjat" vastaan. Vanha siis pois ja uusi Tuuk LS kakkonen alle. Nyt riittää taas kulutettavaa, kuten oikeanpuolisesta kuvasta näkyy.

Luistimen terä, sen profiili ja teroitus on tärkeä osa luistelua. Kosketus jäähän ratkaisee löytyykö vauhtia, onko pito kohdallaan, sujuuko kaarteet hallitusti. Ei auta jos miehestä löytyy potkua jollei terä toimi.

Terän teko on taidetta ja tiedettä. Tästä linkistä muutamia perusasioita terätieteen tiimoilta.

Nimi lehteen

Vanha jääkiekkoilijoiden sanonta kuuluu: Kiekko ylämummoon ja nimi lehteen. Tämä on nyt toteutunut ainakin puoliksi. Blogista kirjoitettu juttu on siis julkaistu Länsiväylässä. Sama tarina löytyy myös Tamperelaisen nettisivuilta. Luvassa huimia paljastuksia blogin menneiltä vuosilta. Kuka on salaperäinen "Pena"?

Joko näillä vuosilla voi käyttää sanontaa: Kaukaloblogi - jo vuodesta 2005!

(Terveiset Helille!)

Pallonsyöjäjärvi

Tampereen Hervannassa sijaitsee pieni järvi, joka syö jalkapalloja. Ahvenisjärven ahnaaseen kitaan on uponnut monen pelimiehen väline tänä kesänä. Pallokenttä sijaitsee järven välittömässä läheisyydessä, korkean rinteen päällä. Kun pallo karkaa ohi suojaverkon, se vierii jyrkkää rinnettä alas ja suorastaan pompahtaa veden syleilyyn.

Ongelma on tänä kesänä ollut vielä hankalampi, koska vanha metalliaita purettiin kuplahalli perusteiden tieltä. Tilalle pystytettiin tolppien varaan viritetty lankaverkkoaita. Tämä aita on matalampi kuin vanha ja lisäksi pallot menevät myös sen ali.

Tämän päivän sarjapelissä järvelle karkasi peräti viisi palloa. Kolme lämmittelyn aikana, yksi pelipallo ja yksi vaihtopelaajan oman hölmöilyn ansiosta. Pelin jälkeen lähti järven rantoja kiertämään etsintäpartio. Huomisissa harjoituksissa nähdään saatiinko Pallonsyöjäjärven kitusista mitään takaisin.

TPV Valkoinen muuten voitti pelin Vesviä vastaan puhtaasti 5-0 ja jatkaa sarjakärjessä. Ottelu pelattiin viides päivä syyskuuta, maaleja tehtiin viisi, järvelle karkasi viisi palloa ja niiden kokohan on numero viisi.

Tämän lisäksi lupasin karanneen pelipallon löytäjälle palkkion. Viisi euroa.

Karavaani

Karavaani kulkee, vastustajat ja pelipaikat vaihtuvat. Sarjan alku lähestyy ja harjoituspelit kovenevat. Lahdesta tuli Pelicans kylään ja tarjolla oli parhaat olosuhteet Hakametsän ykköshallissa. Astetta lämpimämmät kuin Tesoman hallin viileydessä.

Tapparan C2-poikien kopissa meteli alkaa ennen pelejä olla sitä luokkaa, että valmentajat tarvitsevat kohta korvatulpat. Iso soittoboksi jytisee nurkassa, eikä tosiaan mitään Rushia, jonka hienouksista nykyteini ei ymmärrä mitään. Jokaisella sukupolvella on omat virityksensä.

Jäällä meno on kuitenkin sitä samaa kuin ennenkin, kiekko on musta ja maalit ratkaisevat. Tappara Forumin rivit ovat tähän peliin harvat. Muutamia sairastuvalla, lainassa turnausmatkalla ja onpa yksi jopa mukana maajoukkueleirillä. Ei mitään turhia pelaajia.

Pelicans aloittaa vauhdilla. Kaukalossa ei ole yhtään ylimääräistä aikaa, vaan jokainen hetki on oltava hereillä.  Ensimmäiset maalit tekee vierasjoukkue. Tappara pääsee mukaan peliin ensimmäisen maalin jälkeen. Joona heittää kiekon nurkasta ja  Make lyö maalin edestä sisään. Tasaisissa merkeissä jatketaan kaksi erää.

Jääkone tekee liukasta pintaa kolmanteen erään ja joukkue lepää kopissa. Kuusi poikaa makaa lattialla, jalat ylhäällä penkkien päällä. "Mun jalat on ihan  tunnottomat". Päävalmentaja antaa ohjeitaan. Valot sammuvat yllättäen. Huomasin taas nojanneeni valokatkaisijan päälle. "Jätetään valot pois". Naps. Tulkoon valkeus.

Kolmas erä ja Pelicans siirtyy johtoon, mutta Tapparan kavennus tulee pian. Lopussa tarjoutuu vielä tilaisuus tasoitukseen rankkarista, joka tulee yllättävästi. Vaihtopenkillä joudutaan kaivelemaan "muistin syövereitä" tämän säännön osalta. Syynä on vaihtovirhe kahden viimeisen minuutin aikana - ja rankkari. Kuka näitä kaikkia muistaa, tuomarit on sitä varten.

Valtteri hoitelee kiekon maaliin ja kättelyyn lähdetään 5-5 tasapelin jälkeen. Joukkueen peli näyttää koko ajan paremmalta. Vuorossa on loppulenkki, suihkut ja kotiin lähtö. Tasainen pelikassikaravaani kulkee poistumisrampin suuntaan. Kohti uusia taipaleita.

Kuvat: Käynnissä harjoituspeli C2-pojat Tappara Forum - Pelicans. Hakametsä 1.

Palkinto

Kun syyskuu kääntyy viimeiselle viikolleen, joukkueet hiovat kuntoaan pian alkavaa sarjaa varten. Pelaajia siirtyy ryhmästä toiseen ja lopulliset vitjat alkavat muotoutua pala palalta valmentajien kuumina käyvien aivojen sopukoissa.

Kokonaisuus nousee kuin palikkatorni ja toiveena on saada perustuksiltaan tukeva rakennelma, joka kohoaisi ylväänä ylös - kohti korkeuksia ja sen yli - pysyen muotissa koko pitkän kauden. Unelmissa kasvaisi vielä siitäkin ja tuottaisi toivottua menestystä.

Voi myös käydä niin, että perustus on savesta valettu ja ensimmäinen tuiverrus saa koko rakennelman huojumaan liitoksissaan. Valuttaako ensimmäinen aalto hiekkalinnan mereen? Puhaltaako susi korttitalon nurin? Valmentajan syksyiset yöt ovat painajaisia  täynnä.

Töitä siis tehdään ja jää pelaajien alla kuluu urille. Kaaret piirtyvät yksi toisensa jälkeen puhtaaksi ajettuun peilipintaan. Terä muokkaa jäästä hileet ja himmentää pinnan. Samaan tahtiin hiipuu pelimiehen voima harjoituksen edetessä. Hien mukana poistuu voima, jalostuen ja kovettuen osaksi valmentajan muuraamaa perustusta.

Kiertosykli saavuttaa päätepisteen ja kaikki alkaa taas alusta uudelleen. Portit avataan ja jääkone lähtee kierrokselleen pyyhkien pois nuo kehityksen viivat jotka hetki sitten sen eteen piirrettiin. On levon aika. Kehityksen ja palautumisen vuorovesi saa pyyhkäistä pinnan puhtaaksi uutta yritystä varten.

Porras portaalta. Pala kerrallaan. Joukkue ei synny viikossa. Ei edes kahdessa, mutta kolmannessa on jo toivon siemen. Neljännessä on ensimmäinen kivi muurattu. Laastia kuluu ja lopulta talo on valmis. Tulevaisuus näyttää lopputuloksen, mutta yksi asia on varmaa.

Talon rakentaminen vaatii tekijänsä. Ilman työtä ei talo nouse. Ja tämä työ on itse se ydin. Palkinto.

Kuva: Tesoman jäähalli Tampere 27.8.2012 - Tappara Forum valmistautuu alkavaan C2 AAA-alkusarjaan.

Erilaisia venyttimiä

Kahvakuulalle löytyy muutakin käyttöä kuin se perinteinen voimailukäyttö. Urheilun tiimellyksessä nuhjaantuneen lakin voi pestä koneessa, ja pesun jälkeen kostean lakin pingottaa kuulan päälle. Siinä kuivuessaan lakki palautuu takaisin muotoonsa. Jos lakki ei pesua kaipaa ja on vaikka liiskautunut urheilukassissa, kastelu ja venytys palauttaa ryhdin.

Tässä tapauksessa käytettiin 24 kg kahvakuulaa, joka sattui olemaan juuri oikean kokoinen tähän käyttöön. Kelpaisiko niksi legendaariseen Niksi-Pirkkaan?

Tästä tulikin mieleeni omakohtainen tapahtuma varusmiespalveluksen ajoilta. Alokkaana olin komennettu työtehtäviin varusvaraston tiskille. Varuskunnassa kierroksella oleva kenraali seurueineen sattui juuri samana päivänä kierroksellaan paikalle.

Varusvarastolla oli tiskiin kiinnitetty puinen "ruuvipenkki", jonka avulla voi muotoilla ja venyttää kutistuneita lakkeja. Lakki pujotettiin penkin hahlojen päälle ja sitten kammesta kiertämällä nämä kaksi hahloa loittonivat toisistaan ja venyttivät samalla lakkia.

Kenraali suunnisti ovelta suoraan luokseni ja tarjosi lakkiaan. Kuulemma oli alkanut kiristää. Kantapäitä yhteen ja toimenpiteisiin. Ja antaa mennä reilusti vaan - kenraali huikkasi kun seurue suunnisti perähuoneeseen.

Ei sitä joka päivä päässytkään kenraalin lakkia säätelemään. Hahlot kiinni, lakki "keinopäähän" ja kampi pyörimään. Ensin varovaiset väännöt, lukitus päälle ja lakki jäi siihen venymään. Lakkia katsellessani muistin kenraalin sanat: Ja antaa mennä reilusti vaan.

No jos kerran kenraali käskee. Poistin lukituksen ja kiersin vielä kampea. Mitään ei tapahtunut. Vielä kierros "pohjiin asti" ja sitten jo tapahtuikin. Kuului uskomaton rusahdus - kuin joku lakin saumoista olisi antanut lopullisesti periksi. Muutama hetki meni paniikissa, mutta sitten sain lakin pois koneesta ja tiskille odottamaan.

Kenraali saapui ja tunsin miten peltipaita kostui selästä. Ukko otti lakkinsa, pyöritteli sitä käsissään ja asetti sen vihdoin päähänsä. Lakki upposi syvälle, todella syvälle. Vain korvat estivät sitä vajoamasta vielä syvemmälle. Kenraali tuijotti minua pitkään ja tiiviisti.

- Alokas. Hienoa työtä. Nythän tämä on kuin uusi.

Seurue poistui paikalta. Hikinen peltipaita liimautui ihooni.

Sankarit Stadionilla

Jari Litmanen palaa ja pelaa vielä syyskuussa Helsingin Olympiastadionilla. Respect-päivä kunnioittaa uransa päättäneitä pelaajia, ja tarjoaa hyväntekeväisyysottelun 8. syyskuuta Stadikalla. Mukana myös Sami Hyypiä ja joukko muita suomalaisen jalkapallon tähtiä - onpa pelaamassa myös maajoukkueen nykyinen valmentaja Mixu Paatelainen.

Kuvan pallossa on yhden suomalaisen huippupelaajan nimikirjoitus. Kysymys kuuluu: Kuka pelaaja?

Päivä nro 188

16:15. Työmatka kotiin pyöräillen. Maasto sujuvaa alamäkeä, sää hieno ja pyörätiellä liikennettä vähän. Ajaessa voi kerrata tulevien harjoitusten kuviot.

16:30. Nyt selvisi etten saakaan isompaa autoa käyttöön. Pitää pakata kaikki varusteet pieneen autoon. Suurin osa on pakattu valmiiksi jo aamulla. Kyytiin menee: jalkapallot, huoltajanlaukku, varustekassi, oma kiekkovarustekassi, jääkiekkomaila. On kaksien harjoitusten ilta.

16:50. Harjoitus käynnistyy Viinikan kentällä lämmittelyllä ja venyttelyllä. Ruoho on lopulta saatu leikattua ja kenttä näyttää yllättävän hyvältä. Vain näyttää.

17:10. Pelataan kolmen alueen peliä ja pallo kulkee hienosti. Syötöt napsahtelevat paikoilleen ja pysyvät hyvin rajaviivojen sisällä. Kentän reunalla nurmi on melko hyvä ja tasainen. Pojat ovat kehittyneet paljon kesän aikana.

17:20. Pelitilanneharjoitus juomatauon jälkeen. Hyökkäykset vyöryvät maalille, mutta maalivahti pitää. Haen yli ammutut pallon naapuripihan rajoilta. Kentän meteli häiritsee kuulemma yleisesti lähellä asuvia. No, sen voi uskoa, mutta peliin kuluu puhe, keskustelu ja äänet.

17:50. Lopuksi peliä pienellä kentällä, mutta isoihin maaleihin. Kerään samalla joukkueen pallot ja tavarat autoon valmiiksi. Palaan seuraamaan peliä ja ohjeistan liikkuvuuteen ja paikan hakuun. Verkon soivat ja tarkkailen välillä kelloa.

18:05. Jäähdettelykierros ja venyttelyt. Harjoitus päättyy aavistuksen aikaisemmin, koska pitää varata aikaa siirtymätaipaleelle Tesoman jäähalliin. Muistutan huomisen päivän harjoitusottelusta, pojat jäävät keräämään kamojaan. Kohti päivän toisia harjoituksia.

18:15. Valitsen reitin keskustan ja Pispalan läpi. Yllättäen eteneminen on sujuvaa ja liikennettä on vähän. Moottoritie imee ja Tesoma jo häämöttää.

18:35. Kaarran jäähallin parkkipaikalle ja joukkue tekee vielä oheisia pihassa. Tikasaskelluksia ja spurtteja. Paikalliset teinit kuluttavat aikaa viereisellä skeittirampilla. Lautojen kolina kuuluu kauas. Mopoautoja on parkissa enemmän kuin missään. Muistelen vielä edellistalvea, jolloin autosta vietiin erikoiset venttiilihatut juuri täällä. Nyt ne pyörivät jonkun teinin mopoauton renkaissa. Kaksi euroa kappale ja niitä saa kaupasta. Kannattiko viedä?

18:40. Kiskon varusteita päälle - housut, polvisuojat, lopuksi luistimet. Luultavasti pientä peliin osallistumista, joten kevyet suojat on paikallaan. Lopuksi kiskaisen kyrärän päähän ja siirryn ovelle. Jääkone tekee jo viimeistä kierrostaan. Osalla pojista ei vielä mitään kiirettä. "Kyllä me ehditään".

18:55. Peliä yhteen maaliin molemmissa päissä. Osallistun toiseen niin saadaan tasakentät. Kiekko kulkee ja maalivahti saa töitä.

19:10. Hyökkäysharjoituksia maalille. Syötön kautta siniviivalta maalille, laukaus, uusi kiekko kulmasta, kaarros ja toinen yritys. Keräilen irtokiekkoja kulmiin minkä ehdin ja yritän pysyä pois tieltä. Pojat liukuvat tasaisena virtana maalille. Kiekot viuhuvat verkkoon, maaliin ja tolppiin.

19:25. Palaveri vaihtoaition edessä. Päävalmentaja piirtää seuraavaa harjoitusta taululle. Pojat tunkevat jo liiankin lähelle. Ohjeistan eturivin polvilleen niin takarivikin näkee jotain. Muutamat piirrot vielä ja harjoitus jatkuu.

19:45. Loppupeli on pelattu ja kiekot kerätään valkoiseen ämpäriin. Mietin kiekkoja heitellessä, että pojan luistimille pitää nyt tehdä teroitus. Jos harjoitus aloitetaan sinisessä paidassa ja lopetetaan valkoisessa, on jään pinnassa vietetty liian paljon aikaa.

20:05. Pojat loppulenkillä ja valmennus vaihtaa viime hetken kuulumiset, tulevat tapahtumat ja muut asiat. Vähitellen pelimiehiä alkaa tippumaan koppiin. Siirrytään käytävälle ja pääoven kautta jäähallin pihaan. Ilma tuntuu tuon viileyden jälkeen lämpimältä.

20:15. Keskustelen pihalla - yllättävästi - jalkapalloasioista, joten kaksi lajia tuntuu nivoutuvan sujuvasti yhteen. Autoja pakataan ja kotimatka alkaa.

20:45. Pysäytän moottorin kotiruudussa. Kahden harjoituksen ilta takana. Neljä ja puoli tuntia kulunut siitä, kun polkaisin pyörän liikkeelle Lepakkoluolan edestä. Siitä asti tähän - koko ajan liikkeessä.

20:59. Eikä vielä siihen loppunut. Tavarat purettu, varastossa ja paikoillaan. On ruokailun aika.

Sään ehdoilla

Olympialaisten avajaiset lähestyvät ja kisajärjestäjät tuskailevat sään kanssa. Paikallinen kesä on mennyt sateen merkeissä ja samaa näyttää jatkuvan aina vaan. Myös kotimaassa on lomia vietetty samoissa merkeissä. Olisiko tästä apua suomalaisurheilijoiden valmistautumiseen? Etelän lämmössä harjoittelu ei ainakaan palvele sitä, jos kisatilanteessa vettä vihmoo kylmästi. Kotimaassa ainakin sataa reilusti.

Lontoon sateiden hillitsemiseksi on ehdotettu eläinten uhraamista Stonehengen monumentilla. No tämä on heitetty ihan vitsinä, mutta kuvastaa sitä, miten kiusallisena huono sää koetaan. Kisajärjestäjä haluaa tietysti tarjota vain parasta - niin urheilijoille, kuin kisaa seuraaville katsojille paikan päällä ja kotikatsomoissa. Säähän vaan ei pysty vaikuttamaan. Muistissa on taannoiset Helsingin yleisurheilun MM-kisat hirmusateineen.

Michael Johnson kuitenkin juoksutti olympiasoihtua kyseisessä Stonehengessä ja perjantaina tuli kuljetetaan avajaisiin. Kisat ovat kuitenkin jo käynnissä, sillä jalkapallon alkusarja otti varaslähdön. Ruotsalaistyttöjen peliä oli hieno katsoa. Etelä-Afrikka kukistui 4-1 hyvillä otteilla. Naisten jalkapallossa - ainakin tässä ottelussa - pyrittiin kovasti hyökkäysvoittoiseen peliin.

Mielenkiintoista kisojen jalkapallossa on myös Brittien yhdistetty joukkue, jonka ympärillä on käyty paljon keskustelua. Jalkapallomaailma on niin tottunut erillisiin Englannin, Skotlannin ja Walesin joukkueisiin. Miten lähtee kisoihin Team GB, siitä puhuu myös kapteeni Ryan Giggs.

Kisat on käynnissä ja pallo pyörii, mutta avajaisia odotellessa vaikka virallinen kisabiisi. Muse - Survival.

Yhden palikan tekniikka

Pelivarusteet eivät kestä ikuisesti, mutta käytössäni ollut Exel Maxima -salibandymaila on palvellut jo vuosia harrastekäytössä. Hajalle sitä ei saa, mutta kun alkuperäinen grippi alkoi olla niin haperaa ja ohutta, ajattelin hankkia samalla kertaa uuden mailan. Aika oli myös otollinen siinäkin mielessä, että menneen kauden malleja oli tarjolla puoleen hintaan.

Mailatekniikassa on vuosien saatossa tapahtunut paljon. Kun nyt vertailee uutta Oxdog Hybridiä tuohon vanhaan Exeliin, muutosta on tapahtunut paljon. Mailat ovat kevyempiä (306g -> 272g) ja niiden pelituntuma on parempi.

Oxdogin mallissa viehättivät ovaaliputki, yleistuntuma grippiin ja ennenkaikkea lavan ominaisuudet. Haluan pelata mahdollisimman suoralla lavalla. En halua loputonta kourua jonne pallo uppoaa ja katoaa - vaan lavan, jolla voi pelata sekä kämmen- että rystypuolelta. Oxdogin rystypuoli on täysin suora.

Mailassa on myös muutaman asteen kallistus niin, että lapa asettuu sopivaan kulmaan ja ei vaadi muutenkaan suuria käyristyksiä. Mailassa on myös mahdollista säätää painopistettä 45mm vaihtamalla mailan päähän erikokoisen painon (1g -> 20g).

Mailoja tutkiessani osui silmiini myös syksyllä myyntiin tuleva uutuus, jonka Oxdog on kehittänyt ensimmäisenä maailmassa. Yhdestä palasta tehty täyskomposiittimaila. Jääkiekon puolella siirtyminen puumailoista komposiitteihin mullisti lajin. Onko jotain samanlaista tapahtumassa myös salibandyn puolella?

Onko perinteinen yhdistelmä: komposiittivarsi, muovinen lapa ja sen loputon vaihtaminen, muotoilu ja virittely siis jäämässä historiaan. Luultavasti näin tulee käymään ainakin kilpapuolella.

Kehityksen kelkassa on pysyttävä. Sen sai kokea Juha Mietokin aikoinaan Falunin MM-kisoissa 1974 kun puusuksella ei pystynyt enää vastamaan kilpaveljien vauhtiin. Voiton vei Thomas Magnusson lasikuitusuksilla kolmenkympin vesikelillä.

Komposiittia odotellessa. Haluan nähdä sen, mutta en ostaa - ainakaan vielä. Hinnan pitää tulla "höntsytasolle", mutta tuskin siihenkään kovin kauaa menee. Jääkiekossa ei puumailoja käytä enää kuin teräksiset veteraanit - hiihdosta nyt puhumattakaan.

Armeijan varastosta puusuksia voi vielä löytyä. Suksia joiden pohjien lumenkeruuvoima oli jotain ihmeellistä. Kerää lunta kuin hirvi ja luistaa kuin tauti - mutta vain taaksepäin.

Lyödäkkö vai eikö lyödä?

Jääkiekkokauden alkuun ei ole enää kovin montaa viikkoa aikaa. Sen lisäksi, että sarjat käynnistyvät kaukaloissa, pyörähtää myös vedonlyönti jääkiekon osalta käyntiin erilaisilla sivustoilla. Asiantuntijalla on mahdollisuus lyödä tiedollaan rahoiksi, tai sitten tyytyä nuolemaan näppejään - näinhän sitä suurimmalle osalle yleensä käy.

Nykypäivänä netti tarjoaa niin paljon erilaisia mahdollisuuksia vedonlyöntiin, että harrastuksen pariin pyrkivä voi olla hetken aikaa ihmeissään. Mistä pitäisi aloittaa ja mikä olisi minulle paras vedonlyöntipalvelu. Palveluja tarjoavat yritykset jakelevat mainoksiaan nettisivuilla, blogeissa ja sähköpostitse. Googlaamalla mahdollisuudet suorastaan vyöryvät näytöllesi

Palveluista voi myös löytyä netin kautta arvostelu, jossa kerrotaan tarkemmin ominaisuuksista, pisteytetään eri palvelut, edut ja tarjoukset. Näitä vertailemalla voi kukin löytää oman suosikkinsa, oli sitten kyse vedonlyönnistä tai nettipokerista, kuten oheisessa esimerkissä. Tarjonta on alalla moninaista ja sekaan mahtuu eri tasoista yrittäjää.

Kun tekniset kanavat ovat kunnossa, tarvitaan enää vain hyviä vihjeitä. Niitä riittää ihan yhtä paljon kuin pelipaikkojakin. Viime kauden SM-liigan osalta silmiini osui "vahingossa" muutamia Tiki-Tikkasen pelivinkkejä. Näiden pohjalta olisi voinut hyvin päästä voiton syrjään kiinni - nimittäin lyömällä vetoa juuri päinvastoin. Asiantuntijoita on siis maailma täynnä.

Valinta on vapaa. Joku lyö kiekkoa kaukalossa, joku vetoa verkossa - vai pitäisikö sittenkin heittää ihan vaan pokeriksi?

SP

Golfin olympiavoittaja?

Kuka on tällä hetkellä viimeinen golfin olympiavoittaja? Kysymys voi herättää hämmennystä, sillä laji tulee olympiaohjelmaan vasta Rio de Janeirossa 2016. Golf oli kuitenkin olympialaisissa jo vuosina 1900 ja 1904. Pitkän tauon jälkeen laji siis palaa takaisin.

Vuonna 1908 olympialaiset järjestettiin Lontoossa, johon golfia ei enää haluttu mukaan. Laji koettiin silloin olympiahengen vastaisena. Alkuperäisissä kisoissa kun juostiin, heitettiin ja hypättiin. Tästä määrittelystä aika on ajanut ohi. Olympialaisissa on tehty jo vuosia paljon muutakin.

Lontoo on jäänyt golfista paitsi siis jo kahdesti. Ensin vuonna 1908 ja nyt tulevan kesän 2012 kisoissa. Alunperin golfia haettiin Lontooseen näytöslajiksi, mutta tämä ajatus kaatui yksinkertaiseen seikkaan. KOK:lla ei ole enää olemassa käytäntöä, jossa laji on ensin näytöslaji ja saa sitten virallisen olympiastatuksen. Nyt siis pelataan Rio de Janeirossa.

Toivottavasti golfin olympiakelpoisuus puhdistaa lajin ympärilleen kasaamat viimeiset esteet nousta koko kansan harrastuslajiksi. Kunto- ja virkistysarvot ovat kiistattomat, vaikka keinotekoisen "nurmikentän" luominen ei kaikkia miellytä. Golfkentillä on kuitenkin yllättäen rikas eläimistö. Laji myös haastaa harrastajansa niin fyysisesti, kuin ennen kaikkea henkisesti. Vaikeampaa lajia saa etsiä.

Niin. Se viimeinen golfin olympiavoittaja oli kanadalainen George Lyon.

Takapihan touhut

Oheinen video on Jared Aulin nimisen jääkiekkoilijan kesäharjoittelusta. Lisää näitä ja muita juttuja löytyy miehen blogista. Tennispallotykkiä voi siis käyttää moneen tarkoitukseen. Käsi-silmä koordinaatio onkin kaikkien mailapelien tärkeimpiä ominaisuuksia. Sitä kannattaa harjoitella.

Kiitos twitter-vinkistä: @TampereenPoika / Ville Nieminen

Ruutumaailma muutoksessa

Viime vuosina urheilu on kadonnut television ilmaiskanavilta. Samalla mainosten määrä on kasvanut, jopa niin, että Viestintävirasto on joutunut antamaan huomautuksen asiasta useille kotimaisille kanaville. Mainosten määrä lähetettyä ohjelmatuntia kohden on tarkasti määrätty.

Mitä on tullut urheilun tilalle? Ilmaiskanavat täyttyvät ohjelmista, joita kukaan ei halua katsoa, uusinnoista ja "halpatuotannoista". Viimeistä mallia edustavat työelämää seuraavat ohjelmat, kuten Matkaoppaat ja Poliisit. Näyttelijät ovat ilmaisia ja draama syntyy töitä tehdessä - siinä sivussa - tarvitaan vain kameramies.

Urheilun siirtyminen maksukanaville voi tuoda määrää, laatua ja mainosten poistumista. Ainakin se tuo lisää kustannuksia urheilun ystäville. Lajit ovat myös pirstaloituneet eri kanaville, joten usean lajin seuraaminen vaatii useamman kortin hankintaa. Aikaisemmin yhdellä tv-luvalla näki monen lajin kisat. Ja nyt pitänee muistaa, että yleinen tv-lupa pitää tänäkin päivänä jokaisen maksaa - jatkossa uuden yle-veron muodossa.

Urheilu näkyy ja kuuluu perinteisten kanavien lisäksi myös netissä - kannettavilla laitteilla lähes missä vaan. Tämä ei ole kuitenkaan vähentämässä väkeä katsomoista. Jos tarjonta on hyvää ja monipuolista, katsoja kiittää täyttämällä myös elävät katsomot.

Jalkapallojoukkue Bayern Munchen aloittaa liigakauden 24. elokuuta ja pelaa 17 kotiottelua. Kaikki 69000 paikkaisen areenan liput on myyty jo tässä vaiheessa. Kausikorttilaiset vievät näistä 39500 paikkaa ja yksittäiset otteluliput loput. Nekin on siis kaikki myyty.

Jääkiekon lähetysoikeudet siirtyvät syksyllä 2013 Neloselle. Mielenkiintoista nähdä, säilyykö nykyinen tarjonta, vai heikkeneekö tilanne? UrhoTV Total lähettää tällä hetkellä kaikki ottelut IP TV:n kautta. Säilyykö tämä malli, vai lähdetäänkö perinteiselle linjalla - muutama yksittäinen ottelu viikossa?

Tässä vaiheessa kehitystä pitäisi jo ymmärtää mitä kiekkofani ensisijaisesti haluaa. Nähdä oman joukkueen kauden kaikki ottelut yhdessä paketissa. Ihan kaikki. Ei muuta.

Kiekkoilijan kesähaasteet

Heinäkuun puoliväli lähestyy ja juniorikiekkoilijan kesäharjoittelujakso on täydessä käynnissä. Ohjelmassa on monipuolisesti lihaskunto- kestävyys- ja taitoharjoituksia. Kahden viikon aikana onkin tehty omatoimisesti jos jonkinlaisia treenejä. Tätä jatketaan elokuun alkuun asti, jolloin joukkue kokoontuu jääkauden avaukseen.

Lomanvietto voi tuoda harjoituksiin omat vivahteensa ja haasteensa - oltiin sitten mökillä tai mummolassa. Yleensä läheltä löytyy aina se urheilukenttä, järvi tai muu tarpeellinen tila, jossa harjoitukset voi tehdä. Sää, paikka tai välineiden puute ei ole este - pikemminkin haaste.

Muutaman viikon aikana on soudettu, rullaluisteltu ja pelattu jalkapalloa. Perinteisesti jääkiekkoilijan kesä on punttia ja lenkkiä. Niilläkin tehdään kova peruskunto, mutta nykyään on toisin. Varsinkin junnuilla monipuolisuus korostuu ja kaikenlaisten pelien pelaaminen on päivän sana.

Lihaskunnon kasvattamiseen kahvakuula on monipuolinen väline. Sopivilla harjoituksilla kasvatetaan niin voimaa, tasapainoa kuin liikkuvuuttakin. Varsinkin juniori-iässä, joiden aika ei ole vielä tarttua isoon rautaan, voidaan opetella oikeanlaiset nostotekniikat ja kehittää tarpeellisia tukilihaksia tulevaisuutta varten. Sarja kahvakuulia myös kulkee helposti auton perässä lomamatkalle.

Kesä ei ole kiekkoilijan alullekaan pelkkää lepoaikaa. Löytyy myös niitä pelimiehiä, joille harjoitus kesällä ei maistu. Lepoa toki tarvitaan, mutta kesälöhöilijää ei palkita syksyn tullen. Kesällä on hyvä olla hetki pois jäiltä, ottaa henkinen tauko ja kasvattaa nälkää syksyyn. Lajin vaihto ja vaihtelu ovat tässä avainkysymyksiä - niillä ruokitaan tulevaan talveen oikeaa puhtia, niin keholle kuin mielelle.

London 2012

Vuosi 2012 jatkuu isojen kisojen merkeissä. Lontoon olympialaisiin on aikaa reilut viisitoista päivää. Jalkapallon EM-kisat saatiin juuri päätökseen ja nyt ollaan taas uusien kisojen kynnyksellä.

Onneksi välissä on muutaman viikon tauko. Penkkiurheilijakin kaipaa välillä palautumisaikaa ja enemmän tuokioita myös omiin harjoituksiin. Sohvalla ei kunto kasva - lähinnä kai vatsa ja kansallistunto. Kohti olympialaisia.

Kalorit...

I just burned 1200 calories. I left the pizza in the oven too long. -- Jack Black (@IamJackyBlack)

EURO2012

Kesän odotettu jalkapallokisailu käynnistyy siis perjantaina. Suomalaiset ovat tälläkin kertaa EURO2012 -karkeloissa mukana vain seuraajan roolissa. Vaikka oma maa ei ole edustettuna, kiinnostusta kisoihin silti esiintyy. Kotivastaanottimet onkin viritetty ja ottelut voivat alkaa.

Kesä ja loma-aika on käynnissä, joten kisastudioita pystytetään myös lomanviettopaikkoihin. Olen seurannut läheltä yhtä projektia, jossa on nyt monen vaiheen jälkeen päädytty agregaatin käyttöön virtalähteenä sähköttömässä mökissä. Kisalähetykset heijastetaan dataprojektorilla seinään. Mitäpä ei kunnon fani tekisi nähdäkseen pelit paikassa kuin paikassa - ja parhaalla mahdollisella laadulla.

Kisatapahtumia voi seurata myös mobiililaitteilla - niin YLE Areenan kautta, kuin UEFAn virallisen Android-ohjelman kautta. Kisakalenteri, taulukot ja tulokset kulkevat siis mukavasti taskussa. Ohessa näyttökuva EURO2012 -ohjelmasta, jossa näkyy myös oma suosikkijoukkueeni tähditettynä.

Euroopan kisat tuovat pelit ruutuihin hyvään katseluaikaan ja ilman yövalvojaisia. Ainoa ongelma on löytää aikaa pelien seuraamiseen. Valmentajalla kun riittää junnujen pelejä, harjoituksia ja kyytimistä kahden lajin parissa aivan riittämiin. Panostus tulee osumaan illan myöhäisiin peleihin - numerosarja 2145 toimii hyvin.

Android valjaisiin

Eilisen kirjoitukseni pohjalta tutkin Android-ohjelmia, joilla voisi kyseisen 10-20-30 -juoksuohjelman ajastaa. Näitä löytyy Google Play -kaupasta useita, mutta kaikki eivät tue sisäisiä looppeja, joita hyväksi käyttäen kyseinen ajastus voidaan tehdä.

Harri Ohra-Ahon Impetus-niminen ohjelma suoriutuu mallikkaasti tästä haasteesta. Harjoittelija siis voi keskittyä juoksemiseen ja ajastin antaa äänimerkin aina kun toiminta muuttuu - tempo vaihtuu tai tulee lepohetken aika.

Ajastuksen ohjelmointi Impetukseen vaati jonkin verran ihmettelyä, kunnes looppien salat lopulta aukesivat. Helpottava ahaa-elämys tuli kun keksin, että palikoita voi raahata haluamiinsa paikkoihin vapaasti. Sen jälkeen kokonaisuus hahmottui selkeäksi.

Kuvassa näkyvä ohjelmointi on siis tehty niin, että sisempi silmukka (Kierrokset) pyörii viisi kertaa (Rounds: 5) ja kunkin pituus on se yksi minuutti (30+20+10 sek). Kun nämä viisi kierrosta on saatu täyteen, tulee kahden minuutin tauko (Lepotauko). Tämän jälkeen jälkeen lähtee uusi kierros alusta (Toistot), yhteensä siis kolme kertaa (Rounds: 3).

Ohjelmaa voi käyttää kaikenlaisiin ajastuksiin, joissa on tarve monipuolisiin ajastuksiin - oli sitten kyse urheilusta tai jostain muusta toiminnasta. Kun editointimalli lopulta avautui, Impetus osoittautui toimivaksi työkaluksi. Ohjelmasta on saatavana ilmaisversio, jolla toimivuutta voi testata, ja maksullisella voi sitten tukea tekijää hyvästä työstä.

Vähemmän on enemmän?

"Viisi minuuttia päivässä ja olet kesäkunnossa" -tyyliin mainostettavat treeniohjelmat voi unohtaa. Niiden avulla ei paino putoa, eikä kunto nouse. Ilman hikeä ei odotettuja tuloksia synny.

Toisaalta, jos kunto on aivan rapautuneessa tilassa, pitää liikkuminen aloittaa hyvin varovasti ja pienissä erissä. Tyvestä puuhun noustaan - pienin askelin, kuten legendaarisen jääkiekkovalmentajan yksi prinsiipeistä kuuluu.

Viime vuosina on tutkittu paljon menetelmiä, joissa harjoitusaikaa lyhennetään ja harjoituksen intensiteettiä vastaavasti nostetaan. Tanskalaiset ovat tutkineet juoksijoiden harjoitusmalleja ja kehittäneet 10-20-30 menetelmän, josta myös tavallinen kuntoilija voi hyötyä.

Mallissa harjoitusaika puolitetaan ja saadaan silti parempia tuloksia kuin vanhalla menetelmällä. Ajan käytön hallinta onkin nykyihmisen suurimpia ongelmia. Aika loppuu, varsinkin kun pitää ehtiä tehdä kaikkea mahdollista - ja mahdotonta.

Harjoitus siis kestää vain 20-30 minuuttia ja aloitetaan kilometrin lämmittelyhölkällä. Tämän jälkeen juostaan 3-4 kertaa viiden minuutin sessio joka koostuu seuraavasti minuutin osista: 30 sekuntia kevyttä vauhtia, 20 sekuntia kovaa vauhtia ja loput 10 mennään täysillä. Ja uudelleen alusta. Viiden minuutin jakson väleissä on aina kahden minuutin lepotauko.

Kiinnostavaa tässä on on harjoituksen lyhyt aika. Kalenterit täyttyvät ja omiin harjoituksiin ei jää aina kunnolla aikaa - näin ainakin minulla on tilanne. Tällä metodilla pystyisi siis lyhyetkin tyhjät aikavälit käyttämään hyödyksi.

Menetelmä tuo varmasti myös uutta vaihtelua juoksuharjoitukseen. Toisaalta voisi kuvitella, että tämä menee kellon kanssa touhuamiseksi, kun koko ajan pitää olla laskemassa sekunteja ja minuuteja. Löytyisikö jostain Android-ohjelma puhelimeen, jonka voisi ohjelmoida piippailemaan aina haluttuna aika tempon vaihdot ja tauot?

Harjoitusmenetelmät tulevat ja menevät. Aika näyttää, onko tämä uusi muoti-ilmiö vai paikkansa vaakiinnuttava metodi. Yksi totuus ainakin pysyy. Ei hikeä, ei tuloksia. No Pain, No Gain.

Kevätsarjan loppurutistus

Jalkapallon kevätsarja on saavuttanut puolimatkan ja kuudella ottelulla jatketaan vielä kesäkuun lopulle. Päästäkseen tähän pisteeseen TPV Kaukajärvi on ottanut kahdessa kesässä yllättävän suuria harppauksia monessakin suhteessa. Kun juna kulkee, on turha hamuilla jarrukahvaa.

Viime kesänä kaupparijoukkue aloitti kenttien hiekkaa pölytellen, kasvoi joukkueeksi ja voitti lopulta D-sarjan puhtaalla pelillä. Piti talven tuntumaa yllä futsal-sarjan parissa ja valmistautui tulevaan kesään. Siirtyminen pelaamaan C14 -piirinsarjaan oli todella iso muutos.

Ensinnäkin vaihto pieniltä hiekkakentiltä täyden kentän mittaisille hyväkuntoisille alustoille - joilla tunnetusti taito pääsee oikeuksiinsa ja palloa hallitsevat kultajalat näyttävät kykynsä - toiseksi, pelaaminen tasokkaampia joukkueiden vastaan ja ylipäänsä kilpailullisempaan ilmapiiriin totuttelu.

Erikoista oli myös se, että joukkueen koko kasvoi talven myötä. Kun tässä ikävaiheessa on vaikea muutenkin pitää harrastajia lajin kuin lajin parissa, niin nyt tulijoita vaan alkoi olla ja täysikokoinen joukkue muodostui itsestään. Ja suurin osa vielä samalta pieneltä asuin- ja koulualueelta.

Kehitys menee eteenpäin. Nyt pelataan nimellä TPV C14 Valkoinen ja peli kulkee. Taitoa on tullut lisää, mutta pohjalla on samoja vahvuuksia kuin viime kesänäkin. Vahva maalivahtipeli, nopeus, juoksuvoima ja loppuun asti yrittäminen. Kauppari tai kilpasarja, tällä perustuksella voidaan pärjätä.

Aika hyvin joukkueelta, joka on tullut nöyränä kokeilemaan siipiään. Kesäkuu aloitetaan sarjakakkosena. Tästä joukkueesta voi olla ylpeä.

Voittajien kortit?

Jääkiekon MM-kisat siis saatiin päätökseen ja kotijoukkueen osalta kaikki ei mennyt ihan nappiin. Mitaliakin oli tarjolla, mutta tällä kertaa sekin jäi haaveeksi. Joukkueen kasaaminen kisoihin on myös aina jonkinlaista pokerin peluuta. Oikeiden kisakorttien löytäminen voi olla vaikeaa.

Pokeria voi pelata myös ilman riskiä häviämisestä. Kuuluisa ruotsalaistähti Mats Sundin - jonka meriitteihin tunnetusti kuuluu myös Suomen nöyryyttäminen kisoissa - vaikuttaa nyt toisen lajin pelitallissa.

Sundin siis pelaa ilman riskiä häviämisestä sopimuksen myötä ja voitotkin menevät sata prosenttisesti hyväntekeväisyyteen. Mittavat kiekkotulot Toronton paidassa pelannut entinen kiekkotähti ei varmaan  lisätienestiä kaipaakaan, onpahan eläkepäiviksi jotain puuhaa.

Tietysti herää kysymys, katoaako pokerin pelaamisesta jokin viehätys ilman konkreettista voittoa ja tappiota? Ainakin silloin on kyse vain ajanvietteestä, ei tuloista tai tappioista - rikastumisesta ja vararikoista - joiden kautta ainakin luodaan mielikuvia pelaamisen ympärille.

Tämän vuoden MM-kisat menivät myös Ruotsin joukkueelta penkin alle. Olisiko tarvittu taas Mats Sundinin tapaista vainua kentällä? Monta kertaa Sundin on nöyryyttänyt Suomen kiekkojoukkuetta. Pokerin kautta on vielä mahdollisuus maksaa miehellä vanhoja kalavelkoja, kun tämä osallistuu World Series of Poker -turnaukseen nimimerkillä "MatsSundin".

Pokeria pelattiin MM-kisoissa myös kisalippujen osalta. Tunnettu strategia oli 155/195, joka ei ainakaan kiekkokansan keskuudessa saanut yleistä hyväksyntää. Liput olivat liian kalliita, ja sen on myöntänyt myös kisajärjestäjä. Mutta miten sitten voitot nällä pelipöydillä jaettiin? Kisojen aikana vaikuttanut parodinen Twitter-hahmo Kullervo Kammola ilmaisi asian selvästi. "Turha koittaa, Kale voittaa".

SP

Kesäkauden avauskisa

Perjantaina kisailtiin Tampereen Nekalassa kuuden sekajoukkueen kisa aurinkoisessa säässä. Lajeina oli kahvakuulaa, punnerruksia, kyykkyjä - lopun kruunasi auton työntö suoran toisen päähän. Vajaan vartin tiukka rutistus teki viimeisen rastin yleisliikkeen hypyistä melko vaivalloisia. Ei se matka, vaan vauhti.

Paikallinen  Cross Training -keskus vietti kesäkauden avajaisia leikkimielisen kisailun merkeissä. Myös Tapparan kiekkojunnut olivat mukana touhussa. Osallistuin joukkueessa "Pizza", joka starttasi viimeisessä lähdössä, teki pohja-ajan ja voitti siis kisan.

Joukkueelle tuli kiitosta hyvin organisoidusta toiminnasta. Ratkaisevaa olikin se, miten jokaisen suorituspaikan 500 toistoa jaetaan niin, että joukkueen voimavarat tulevat optimaalisesti käyttöön. Ja se onnistui.

Tapparan C-junnut jatkavat harjoituksia salilla keskikesälle asti monipuolisissa merkeissä.

Koivun ehdoilla

Koivun kukinta on tänä keväänä ollut runsaampaa kuin pitkään aikana. Viimeksi vastaaviin lukemiin on ilmeisesti päästy vuonna 1993. Siitepölyallergia häiritsee tavallista elämää viettävää, mutta urheilua harrastavilla viikottaisista peleistä tai harjoituksista voi tulla haastavia.

Siitepölyn runsaan esiintymisen on huomannut myös jalkapallojoukkueen parissa. Tänä kesänä monella junnulla on ollut vaivoja, osa on joutunut jättämään tapahtumia väliin. Uutisen mukaan oireita voi esiintyä nyt myös niillä, joilla allergiaa varsinaisesti ei ole.

Kun kevään kylmät ja sateiset säät vaihtuivat lämpöön ja auringonpaisteeseen, joutuivat monet välttämään pelikenttiä. Pärskiminen, valuva nenä ja punoittavat silmät häiritsevät normaalia toimintaa jo muutenkin, saati sitten kun pitäisi vielä juosta reilu tunti pölyävällä hiekkakentällä. Ja miten toimii hengitys?

Jalkapallokentän tapahtumiin vaikuttavat monet yllättävät asiat. Jos peli ei kulje, syy voi löytyä vaikka kentän laidalta. Sielläkin niitä voi seisoa monta rivissä. Koivu toisensa vieressä - havisemassa.