Kotiläksy nro 2

Pakkaset näyttävät jatkuvan ja ulkojäiden jäädytys on käynnissä. Saa nähdä mikä on tilanne jouluna. Jos jäitä jostain syystä on, niin luultavasti aattona saadaan lumimyräkkä - joka tarkoittaa sitä, että kentät ovat auraamatta pyhien ajan. Käsikolaa ei kentillä ole, joten mitäs sitten keksitään...?

Tässä kuitenkin toinen video, joka annettiin pojille puolitoista viikkoa sitten - "kotiläksyksi ulkojäille". Alexei Kovalev vuorossa tälläkin kertaa.

Matkalla uimahallille

Matkattiin pojan kanssa Ferrarilla kohti uimakeskusta pitkin Kalevankankaan suoraa. Köröteltiin rajoituksen mukaan viittäkymppiä. Menee hyvä urheiluauto hukkaan näillä leveysasteilla. Ja poliisin tutka-autokin vielä tien päässä odottamassa. Varmistaa asian.

- Sää tiedät sen Hervannan uimahallin, jossa käydään koulun kanssa? Poika avasi keskustelun.
- Joo.
- Kun sitä vettä ottaa suuhun, niin se maistuu ihan räältä...
- Ei kai.
- Joo.
- Miksihän?
- En tiedä. Kai ne räkii sinne veteen.
- Maistuuko se tuolla Kalevan hallissakin?
- Ei. Se on ihan hyvää.

Ohitettiin toinen poliisiauto. Tämä oli se joka pysäyttää, jakaa lapun ja toivottaa turvallista matkaa. Kohta jo ollaankin kivenheiton päässä uintikeskuksesta - jonka altaassa on hyvää vettä.

Herätys

Heräsin aamulla siihen, että peiton alle tungettiin uimahousut sekä uimalasit koteloineen. Poika oli noussut ensimmäisenä ylös ja huolehti iltapäivän uinneista. "Pistä sitten kassi kuntoon".

Harrastusinto on nyt tätä luokkaa. Seuraavaksi pitää kai varautua siihen, että sängystä löytyy luistimet?

Painisalilla

Maanantain painihommat jatkuivat Varalan opistolla. Paikalla oli vain neljä poikaa - joka on tämän syksyn pohjanoteeraus? Kello 17 on tietysti vähän aikainen hetki, varsinkin kun paikalle pitää tulla läpi ruuhkaisen keskustan. Toisaalta keskiviikon jäävuoro on kolme varttia aikaisemmin ja siellä kävijöitä kyllä riittää. Mistä kiikastaa?

Olisiko niin, että saliharjoitukset nähdään vähän toisarvoisiksi. Omasta mielestäni ne ovat 9-vuotiaalle vähintään yhtä tärkeitä kuin jääharjoitukset, varsinkin liikunnallista kehitystä ajatellen. Toinen juttu on se, koetaanko nämä tapahtumat mielekkäiksi. Ainakin Joona on joka ikinen kerta innolla lähdössä.

Kuvassa opetellaan seinällä kävelyä ja tästä lähtöasennosta ponkaistaan kohti kattoa. Uskoitko? Todellisuudessa liikesuunta on juosten lattiaa pitkin, ja homman juoni siis starttiharjoitus. Jokainen keksii vuorollaan mitä kummallisimman lähtöasennon ja muut ottavat sen.

Vuorossa oleva määrää ajankohdan jolloin lähtö tapahtuu. Liikahdus ja spurtti täysillä toiselle puolelle salia. Ja takaisin tullaan uuden lähdön myötä. Tässä siis yksi painituokioiden harjoitus. Tätä ja muita jatketaan vielä muutaman kerran ennen joulutaukoa.

( Photo by JSS © 2007: "Hämähäkkimiehen oppilaat..." )

Toinen pelikierros

Kauden toinen pelikierros pyöräytettiin Hakametsän hallissa. Koovee Torpedo sai kahdessa pelissä vastaansa Ilveksen joukkueet ja yhteismaaliluku 17-2 kertoo mistä oli kyse.

Torpedon peli kulkee nyt iloisessa ja yritteliäässä vireessä. Vielä on pientä opettelua syöttöjen osalta, sillä aina ei kiekosta haluta luopua yhteisen edun nimissä, vaan yksityinen taiteilu saa sijaa.

Tässä pieni kuvakimara.

( Photos by JSS © 2007 )

Ylin: Joona#18 ahdistaa Ilveksen numeroa #4. Karri #8 varmistaa.

Toinen: Topi #15 ja Joona #18 Ilveksen maaliruuhkassa.

Kolmas: Topi #15 valmistautuu rystylaukaukseen.

Alin: Säpinää Ilveksen maalilla.

Loikka

Jumpsis, läiskis ja loiskis!

Altailla oli saatu pintasuihkut käyttöön. Vitosen hypystä on ollut puhetta, mutta... tilaisuudetkin on ollut vähissä koska lava usein suljettuna. Nytkin koko osasto avattiin huollon jälkeen juuri sopivasti ohjatun tunnin päätteeksi.

Tämmöttis pelii me pelataa...

Miehemme maailmalla on taas tehnyt musiikkia. Hiekkamyrskystä on tultu jäisiin elementteihin ja pelin pariin. Videon esikuvaa ei tarvitse kaukaa hakea ja parodiaa on tämäkin.

Kaukaloiden Spinal Tap-ryhmä mellastaa Daruden johdolla ja mukana on myös Hansonin veljeksiä elokuvasta Slap Shot muistuttava kolmikko - nyt nimellä Johnson Bros. Huomatkaa se seikka, että Adamsson ( swe? ) niminen tuomari ratkaisee pelin D-joukkueen voitoksi.

Hyvä meininki! Tätä on ilo kuunnella... ja katsellakin kunhan vääntää suotimet humor-asentoon...

Kotiläksy nro 1

Lauantain harjoituksista en nähnyt tänään potkuakaan, koska hoitelin kauppa-asioita samalla kun poika viiletti kaukalossa, mutta kotiin tuomisina oli paperi jossa luki: "Kotiläksyjä ulkojäille".

Katsotaanpa tästä ensimmäinen kotiläksy. Laukaus ja miten se tehdään. Miten saadaan mailan joustovoima käyttöön. Asiaa esittelee Alexei Kovalev.

Pata porisemaan...?

Alpo on nyt kehissä! Tämä tilanne on kiinnostanut nähdä jo vuosia. Tulihan se sieltä lopultakin. Seuraavaksi kiinnostavin valmentaja pataryhmään olisi Karri Kivi, mutta nuoren miehen tilaisuus tulee kyllä myöhemmin.

Olen aina pitänyt Suhosen ajatuksista ja tyylistä. Yksilökeskeisyyden korostaminen sekä taiteen ja kulttuurin tuominen jääkiekon pariin ovat luoneet poikkeavaa kuvaa valmentajasta. Toisaalta, minkäänlaiseen poikkeamiseen totutusta ei jääkiekon parissa liputeta, sillä onhan laji pelitantereineen kuin muinainen dinosauruspuisto - ainakin täällä Suomessa.

Vuonna 2003-2004 Suhonen oli Pori Jazzin toiminnanjohtajana. Löytyisikö Jazzin voimalla uutta potkua kaukaloon? Vuonna 1993 FC Jazz sambasi jalkapallomestaruuteen. Jazz ei ole vain musiikkia - vaan rytmiä, imrovisointia, rentoutta, oman tien hakemista, olotila...

Jazz Necesse Est.

Baywatch

Vesipedot molskivat taas tänään altaissaan. Neste loiskui, läiskyi ja pärskyi.

Alkuleikki oli melko hupaisaa seurattavaa. Yksi oli kapteeni ja jahtasi muita. Kiinni jääneen piti jäädä pinnalle kellumaan. Vapaana olevat voivat tehdä pelastuksen hinaamalla kellujan kotipesään, ja homma tehtiin tietysti hengenpelastajan ottein.

Hyvää harjoitusta tositilanteisiin - tuleville hengenpelastajille?

Annetaan mahdollisuus

Valtioneuvoston asettama komitea lähtee valmistelemaan tulevina vuosina kokonaisuudistusta sosiaaliturvaan. Tähän liittyen on esitetty ajatusta, jonka mukaan toimeentulotukea voitaisiin ohjata suoraan lasten harrastuksiin. Varten otettava ajatus, sillä korkeammalle sarjatasolle siirryttäessä korkeammat maksut tiputtavat helposti köyhien perheiden lapsia pois harrastuksen parista.

Urheilutoiminnan piirissä on tullut eteen myös tilanteita, joissa esim. auton puuttuminen perheestä vaikeuttaa harrastusta kohtuuttomasti. Jalkapallon parissa kaikki toiminta ei välttämättä tapahdu samalla kentällä ja varsinkin pelit pelataan ympäri kaupunkia. Jääkiekon osalta tilanne on vielä pahempi, sillä varustekassin koko ei anna mahdollisuutta siirtyä pelipaikalle vaikkapa bussia käyttäen - ihan oikeasti.

Kimppakyydit ratkaisevat osan ongelmasta, mutta niiden varaan ei pysty kuitenkaan koko harrastustoiminnan tapahtumia rakentamaan. Ja tilanne hankaloituu uudelle sarjatasolle noustessa. Enemmän harjoituksia ja pelejä - yhä pidempien matkojen päässä.

Seuroissa voitaisiin vielä enemmän miettiä toiminnan keskittämistä mahdollisimman paljon yhdelle pelikentälle, yhteen halliin - pienen alueen eli kaupunginosan sisälle. Tämä helpottaisi kaikkia lapsia ja varsinkin vanhempia harjoitusten kuljetuksissa ja aikataulujen kanssa painiskellessa - mutta ennen muuta niukemmin toimintavaroin toimivien perheiden tilannetta.

Lapsi ei saisi jäädä harrastustoiminnan ulkopuolelle siksi, että pihassa ei ole autoa tai perheen tulot eivät riitä korkeampiin lisenssimaksuihin. Köyhyys ei saisi periytyä ja estää lasten osallistumista vallitsevaan elämänmuotoon.

Isänpäivä

Isänpäivä, vapaat harjoitukset ja maalilla "pataan" Ruotsilta. Perinteinen päivä, perinteisin maustein.

Tiesittekö muuten, että ruotsalaisilla on oma osansa isänpäivän vietossa. Vuonna 1949 ruotsalaiset kauppiaat nimittäin ehdottivat, että päivää juhlittaisiin kaikissa Pohjoismaissa. Alunperinhän tapa on lähtöisin Yhdysvalloista.

Myös kaikenlainen "vapaa" toiminta on ilmeisesti alunperin lähtöisin ja kokeiltu Ruotsissa - sen on pakko olla. Vapailla jäillä oli kyllä ihan kivaa. Kampesin itsekin luistimet jalkaani ja painelin pojan kanssa kaukalossa kiekon perässä.

On se vaan niin väärin. Toinen puskee, painaa ja raataa. Toinen on fiksu, tulee ja nappaa pisteet päältä. Leijonan mieli ei riitä, jos lantinheitossa tulee aina se kruunu...? Ja viksut pärjää aina. Kaukalossakin - vaikka ei uskoisi. Lantilla pääsee ja kruunulla varsinkin - kolmella vielä pidemmälle.

Italialaisittain talveen

Kiireinen viikko vierähtänyt ja talvikin saapunut kujeineen. Autot ovat saaneet nastatassut alleen ja untuvatakki on kaivettu ajomatkoille. Ferrari ei ole mikään talviauto - kylmä käy luihin... nääs.

Vilu ei päässyt yllättämään sunnuntaina Hakametsässä. Leijonaliiga käynnistyi kymmenellä pelillä, joista olin tuomaroimassa neljää. Kohtuullinen urakka noin jääkauden avaukseksi. Maanantaina olikin sitten puhdas palautumispäivä. Yksi päivistä, jolloin huomasi omistavansa lihakset takareisissä.

Torpedo ja Dynamo pelasivat myös kaksi ensimmäistä peliään - vaihtelevalla menestyksellä. Yhden Dynamon koitoksen pääsin seuraamaan jäältä käsin, mutta muut pelit jäivät velvoitteiden takia täysin näkemättä. Valokuviakaan ei tullut nyt otettua ainuttakaan.

Iltapäivän viimeisessä pelissä Tapparan Salamat kohtasi Ylöjärven Tapparan ja kentällä vilisi tuttuja poikia. Niko, Julius, Lassi, Veeti, Antero... Maalissa Bremenistäkin tuttu Hallilan palloilija Lassi. Pudottelin kiekkoa jäihin ja seurasin peliä. Poikien yritys ja vauhti oli tuttua jo viime kaudesta. Selvästi oli kehitystäkin tapahtunut syksyn mittaan.

Miniturnausten merkeissä kiekkoilu jatkuu taas kahden viikon kuluttua. Sitä ennen on käyty taas monessa harjoituksessa, niin salilla, altaassa kuin jäälläkin. Talvi tulee ja luonnonjäät - niitä toivotaan jo joulun ajaksi. Sieltä löytyy seuraava lomajakso. Olisi mukava viettää se talvisissa merkeissä - jos ei lumilla niin jäällä ainakin.