10 päivää - 8 harjoitusta

Voitonhuudolle ei ollut tiistain kohtaamisessa käyttöä, mutta peli oli hyvää ja tasaista siitä huolimatta. Mielestäni oltiin pelillisesti aavistuksen parempia, mutta maaleja ei pystytty paikoista tekemään. Vastustajalla oli ne muutamat maalisähinät ja yksi läpiajo joilla kamppailu ratkaistiin tänään 1-3. Mielestäni tasoituskin saatiin toisella jaksolla kun pallo pyöri maaliviivalla, mutta sitä ei vihelletty maaliksi. Parempi niin, koska tuomari tuli meiltä. Ei tullut turhia puheita.

Katselin kalenterista jalkapallon ja jääkiekon ohjelmaa. Näyttää aika tiukalta tuo kymmenen päivän rutistus. Jotain taitaa pojalta - ja minulta - jäädä väliin tällä jaksolla. Vai miltä tuntuu tämä putki? Huomisesta alkaen:

• To - jalkapallo harjoitus/jääkiekon vanhempien kokous ( sama aika - kokous jää väliin )
• Pe - ei mitään ??? ( paitsi koulun liikuntatunti )
• La - jääkiekko harjoitus
• Su - jääkiekko harjoitus
• Ma - jalkapallo peli
• Ti - jalkapallo harjoitus
• Ke - jääkiekko sali
• To - jalkapallo harjoitus
• Pe - ei mitään ??? ( paitsi koulun liikuntatunti )
• La - jääkiekko harjoitus

Voitonhuuto purkissa

Sunnuntaina pidettiin jääkiekkovarusteiden tarkastuskierros ja pukemisharjoitukset. Poika on kesän aikana kasvanut, mutta suurin osa varusteista sopii vielä. Luistimet menevät lähiaikoina vaihtoon ja hartiasuoja oli aavistuksen pieni. Kaapissa odottaa isompi, mutta sen käyttö edellyttää pelipaitojen päivittämistä uusiin. Kasvu on jatkuvaa, joten tämän ikäisillä varusteet eivät kulu loppuun.

Varusteiden pukemista harjoiteltiin, sillä jatkossa kaikki pitäisi sujua omatoimisesti. Lopuksi varusteet pois ja ripustus henkarille. Paitojen ja pelisukkien viikkaamiseen päästyämme alkoi kuulua kitinää. Jatkossa tätä tehdään joka harjoituspäivä, joten saa nähdä miten lähtee kulkemaan.

Jääkiekon aloitus saa odottaa vielä viikon verran, mutta jalkapallo jatkuu tiistaina kotipelillä. Kotona Sorsat ei ole hävinnyt vielä kertaakaan. Miten käy nyt kun vieraaksi saapuu taitava Härmälän joukkue?

Toivottavasti pelin lopuksi kuullaan tämä. Tarjolla on nyt uunituore levytys, esittäjänä Kaukajärven Sorsat.

Syksyn ailahteleva turnaus

Syksyn viimeinen turnaus pelattiin vaihtelevissa merkeissä, niin sään kuin pelienkin puolesta. Ensin porotti aurinko ja hävittiin 5-0, sitten jopa tihkutti ja voitettiin 6-0. Näinhän se on - välillä paistaa, välillä sataa.

Ruutanan joukkue harjoittelee ja pelaa kotioloissaan ruohokentällä. Tämä oli selkeä etu turnauksen keinonurmella pelatessa. Kun vielä Sorsien pelillinen johtaja oli sairaana, rökitystä saattoi ounastella. Mutta nämä eivät selitä kaikkea. Juoksu ja jalkapallo ei ensimmäisessä pelissä jostain syystä maistunut. Ja samoja merkkejä on ollut nähtävissä kesätauon jälkeen joka pelissä.

Puolen tunnin huutorumballa olisin ( ehkä ) voinut tilannetta ( vähän ) muuttaa, mutta flunssasta kipeä kurkku ei tällä kertaa taipunut siihenkään - hyvä kun sain vaihdot hoidettua. Peli ei voi perustua pelkästään huudon määrään - jotain muuta on pielessä - eikä se edes toimi, vaikka erityisesti jääkiekon parissa se tuntuu olevan osa uskontoa.

Toiseen peliin lähdettiin jo paremmalla liikkeellä, mutta isoista numeroista huolimatta on vaikea sanoa miten paljon parempaa peli oli. Tasoerot tuntuvat olevan isoja joukkueiden välillä. Näyttää myös siltä että poikien energiasta suurempi osa menee tällä hetkellä painiskelun ja toistensa muksimisen merkeissä. Nytkin yksi ukko oli pelikyvytön jo ennenkuin ensimmäistäkään peliä saatiin käyntiin. Jotain pitää tehdä. Kurinpalautus tai sitten vaihdetaan lajista toiseen - siirrytään painin pariin.

Hauskaa oli. Aurinko paistoi ja makkara maistui. Välillä otettiin joukkueen valokuvat. Yksi joukkueen palloista hävisi ensimmäisen pelin tiimellyksessä. Niitäkin olisi pitänyt vahtia kaiken tohinan keskellä. Ehkä se vielä kulkeutuu takaisin. Joukkueen nimi ainakin on kyljessä.

( photo by JSS c 2006 )

Kolmen joukkueen synnytys

Torstai oli kiireinen päivä. Joona ensin kuvataidekouluun, illalla poikien harjoituksiin, sieltä suoraan jääkiekko-ohjaajien palaveriin. Varusteita en ehtinyt edes välillä vaihtaa. Muut ohjaajat ihmettelivät pubin terassilla kun marssin sinne jalkapallokengät jalassa.

Poikien harjoituksissa keskityttiin tiukasti pallon kanssa touhuamiseen. Perusasioihin palataan aina vaan uudestaan - syötöt, laukaukset, peli. Lauantaina pelataan turnausta. Välissä harjoiteltiin myös lentävien vaihtojen suorittamista juosten. Jatkossa pyritään siihen, että yhtään kävelyaskelta vaihtotapahtumaan ei sisälly.

Monet muut joukkueet vaihtavat koko ketjun kerralla, mutta olen noudattanut erilaista tyyliä. Koska vaihdot ovat lentäviä, yhden pelaajan vaihto ei häiritse pelitilannetta niin paljon kuin monen vaihto kerralla. Samalla saadaan kentälle vaihtelevia "pelaajapareja" - näin nuorilla tarkoitus ei ole ajaa sisään tuttuja "vakiokentällisiä" - vaikka monet joukkueet tuntuvat niin tekevän - vaan tarjota erilaisia pelipaikkoja ja -kavereita.

Illan päättänyt jääkiekkopalaveri nivoi yhteen tulevan kauden asioita. Harjoitusryhmästä muodostetaan tällä kaudella kolme joukkuetta: Säkenet, Lieskat ja Salamat. Joukkueet on nyt jaettu ja päästään jatkamaan eteenpäin. Joukkueiden kasaaminen ei ollut tuskaton tapahtuma, mutta pakkohan se oli tehdä - osa pojista joutui vaihtamaan viime kauden joukkueestaan uuteen ryhmään.

Kolmannen joukkueen mukaantulo lisäsi ohjaajien määrän tarvetta. Väkeä ja intoa tuntuu onneksi riittävän. Harjoitusten laadinta ja muut käytännön asiat on nyt hoidossa. Harjoitusten tekeminen on hajautettu nyt koko ryhmän kontolle tasapuolisesti. Kaikki pääsevät vaikuttamaan, mikä on hyvä asia.

Olen vain miettinyt onko meiltä jäänyt toiminnan päälinjat, tavoitteet ja kokonaisnäkemys unohduksiin - kuten viime kaudella vähän pääsi käymään. Tuleeko harjoituksissa kiteytymään se mitä tehdään ja miksi tehdään? Vedetäänkö joka köydellä samaan suuntaan?

Malli koulun pihasta

Joona aloitti kaupungin kuvataidekoulussa kerran viikossa tapahtuvan opiskelun. Iltapäivällä olin kyytimässä poikaa Tammelan koululle - jonka pihamaa on ollut pitkään remontissa ja on vieläkin kesken - mutta hyvää kannattaa odottaa.

Valmiina on jo laidoilla varustettu monitoimiareena, jossa kesällä pelataan tekonurmella jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa. Lisäksi alueella on telineitä ja välineitä monenlaisiin harrastuksiin.

Kaipailin näitä pelipuistoja sekä -pihoja kesällä aikaisemmassa kirjoituksessani. Nyt niitä ollaan toteuttamassa ja tämä on todella hieno juttu! Ja mikä parasta, suorituspaikkoja tarjotaan kaikille iltakäyttöön - myös aikuisille, johon viittasin kirjoituksessani. Kyse oli ilmeisesti juuri tämän koulun pihasta.

Alueella ei ole mitään varausvuoroja eikä maksuja. Suorituspaikat ovat kaikkien käytössä ja vuoroista sovitaan paikallisesti käyttäjien kesken. Kuulostaa hyvältä.


Samantyylistä pihaa on suunnitteilla toiseenkin kouluun. Toivottavasti tämä malli saa huomiota ympäri maata ja koulujen pihat saadaan uuteen malliin. Tällä tavalla ne pitäisi ottaa käyttöön ja antaa virikkeitä koululaisille ja iltaisin muillekin kävijöille. Seuraan mielenkiinnolla miten homma lähtee käyntiin.

( piirros - lähde: Aamulehti - JP Ahonen )

Sisällä asustaa pieni pallo

Maanantailta sateen takia siirretty firman perinteinen mölkkyturnaus pelattiin tänään. Mestaruutta ei tullut, vaikka alussa olinkin johdossa. Ennakkosuosikki heitti kolme nollaa ja putosi. Harri käytti tilaisuutta hyväkseen ja nappasi voiton muiden nenän edestä.

Eihän tuo mölkky mitään oikeaa urheilua ole, mutta sopiva seurapeli johon voi osallistua kaikenikäiset ja -tasoiset pelaajat. Tästä huolimatta tätäkin pelataan ihan sm-tasolla - mitäpä vähänkään kilpailtavaa lajia ei pelattaisi.

Poikien kanssa jätetään mölkky väliin ja sivuhypyistä huolimatta pääpaino on jalkapallossa - ja jääkiekossa. Eilinen harjoitustuokio osoitti selvästi miten kovalla innolla pojat ovat mukana jalkapallossa. Jokaisen pojan sisällä näyttäisi asustavan pieni pallo.

Maailmalta kantautuvat uutiset lajin lieveilmiöistä eivät latista perimmäistä ajatusta. Kun kaikki kuona karsitaan pois, jää jäljelle vain kenttä, pelaajat ja pallo. Tätä ei mikään voi pilata. Aito asia.

Quintessence: Never

Emma Salokoski - Nro 1...

Aitoa jalkapalloa

Kenttä oli täynnä hämmästyneitä poikia kun harjoituksen aluksi kaivettiin esiin pehmopesis-välineet ja ryhdyttiin huiskimaan. Perinteistä pesistä ei pelattu, vaan siihen pohjautuvaa leikkiä. Otettiin vähän vaihtelua tiukkaan jalkapalloviikkoon... mutta miten lopulta kävikään?

" Tämän pitäisi olla jalkapalloa, eikä mitään pesäpalloa. Mitähän nyt seuraavaksi on tulossa... " ( Jaakko pesisleikin jälkeen )

Jatkettiin perisuomalaisilla lajeilla, eli siirryttiin keihäänheiton pariin. Nähtiin hienoja suorituksia, joista mieleen jäivät Oton tyylikkäät heitot ja Tomin kovat karjahdukset heiton päätteeksi.

Juomatauon jälkeen oli vapaan valinnan aika: Mitä tehdään loppujaksolla? Pojat saivat päättää ja äänestää. Yllätys, yllätys... pelataan jalkapalloa! Ja sitähän pelattiin.

" Lopulta aitoa jalkapalloa" ( Jaakon kommentit )

Viikon voitto

Viikko aloitettiin voitokkaalla vieraspelillä Hallilassa. Alku näytti taas kääntyvän seisoskelun puolelle, mutta kun alun kankeus karisi, saatiin vihdoin maalihanat auki. Voitto otettiin tänään numeroin 4-2.

Kamppailu oli tasaista, vaikka kääntyikin selkeästi Sorsille. Vastustajallakin oli mahdollisuutensa, yksi tolppa ja ylärima - jonka Akseli torjui hienosti. Kavennusta yritettiin loppuun asti, kun tuomari unohti katsella kelloaan - yliaikaa pelattiin puolitoista minuuttia, jonka aikana vastustaja teki toisen maalinsa.

Oli hienoa nähdä miten yritystä löytyi loppuun asti, vaikka vaihtomiehiä ei ollut ja lopussa väsy alkoi painaa nihkeässä säässä. Tässä katsaus onnistujien tekemisistä - ja tälläkin kertaa niihin luetaan todella koko ryhmä:

• Aleksi - Kaksi maalia. Kova juoksu ja yritys läpi ottelun. Kentän hahmo tänään.
• Akseli - Toisen jakson maalivahtipesti tuotti koko joukkueen kesän parhaat maalivahtisuoritukset - taas kerran.
• Julius - Yksi maali. Sitkeää ja mallikasta puurtamista hyökkäyksen hyväksi.
• Samppa - Yksi maali. Hienon osuman lisäksi monta kertaa puolustuksen lukkona. Hienoja purkuja kun hätä oli suurin.
• Mikael - Kovaa yritystä ja korvaamaton panos keskustassa hyökkäysten lukkona.
• Joona S - Syöttö Sampan maaliin. Riistoja, laitahyökkäyksiä ja mallikkaita syöttöjä laidasta keskustaan.
• Otto - Harhautuksia keskialueella ja tärkeitä pitkiä syöttöjä kärkeen. Puolustuksen lukkoja tänään.
• + Merja - Äänenkäyttö todella kiitettävää. Kannustukseen tämä ei ainakaan olisi kaatunut!

Huomenna jatketaan harjoitusten merkeissä, ja koska viikko on aika täynnä jalkapalloa, on tiedossa jotain erilaista. Mitä sitten tehtiinkään, siitä voi lukea myöhemmin.

Toivotaan että kävijöitä riittää tällä viikolla, sillä taudit kiertävät kouluissa. Joka syksy sama juttu kun koulu alkaa. Nyt mentiin viikko ja meilläkin kaikki kolme lasta sairaana - eikä edes luultavasti samaa tautia. Koulunkäynnissä on omat haittansa.

Lasten areenat

Takapihan metsissä käydään kuulapyssysotaa. Muoviset ammukset rapisevat tiheään haavikkoon. Äänistä päätellen kyseessä ovat pienet soturit ja ihan laillisilla välineillä. Yksi pieni, valkoinen kuula löytyi takapihan nurmikolta. Tarkkana on oltava ettei tule siviiliuhreja.

Aamulehti kirjoitti tapauksesta jossa aikuiset ottivat pelikäyttöön koulun uuden pallokentän. Sivusta seuranneet närkästyivät siitä, että lapsilta on viety peliareena. Onko aikuisen sallittu pelata lapsille tarkoitetulla kentällä?

Itsekin olen pohtinut kyseistä asiaa monesti kun lapsen kanssa on kentällä pelailtu.

Palloilua

Tänä kesänä on palloilua voinut harrastaa monella tavalla. Hieno sää on suosinut myös ilmailua. Näitä palloja on kulkenut kesän mittaan talon yli kymmeniä. Tänään niitä lipui ohitse kolme - tyynen illan päätteeksi.

Ilmapalloilun lisäksi, jalkapalloilukausi jatkuu tulevana viikkona vilkkaana. Maanantaina peli, tiistaina ja torstaina harjoitukset sekä lauantaina kauden viimeinen turnaus. Tiivis ohjelma jota keventämään otetaan tiistaina jotain erilaista ohjelmaa.

Jääkiekon aloitus siirtyi toistaiseksi kun ei päästy kauden ensijäille. Luultavasti seuraavakin kerta jää kokeilematta palloturnajaisten takia. Mukaan ehtii myöhemminkin, sillä talvi on pitkä.

( photo by JSS c 2006 )

Kiekkokausi puskee päälle

Joonalta irtosi toinen etuhammas sopivasti huomisen kiekkokauden alkajaisiksi. Poika näyttää nyt ihan peruskiekkoilijalta. Onneksi kyseessä on normaali maitohampaasta rautahampaaksi-prosessi.

Huomisesta alkaen jatketaan niin jalkapallon kuin jääkiekonkin parissa. Vipinää tulee riittämään. Maanantaina otetaan mittaa futismatsin merkeissä ja yritetään pitää se mikä Mutarin kentällä luvattiin ja rivissä huudettiin: ...tämä toistu ei!

Firman mölkkyturnaus saattaa jäädä väliin pelikierroksen vuoksi, mutta eipä tuo haittaa. Kiertopalkinnot eivät ole niin houkuttelevia. Kunnia kelpaisi, mutta kun heittoharjoituksetkin on jäänyt vähille. Annetaan muillekin mahdollisuus.

Mutari pois mielestäin

Mutarin kenttä on on oudossa paikassa - kuopassa ja keskellä puistoa. Lähelle ei pääse autolla, vaan menopeli on jätettävä jonnekin pikkukujalle ja suunnistettava perille kartan, kompassin ja hyvän vainun avulla.

Oudolla kentällä on oudot maalit joissa ei ole lainkaan verkkoja. Vain mutkalle vääntyneet putkikehikot. Ilman verkkoja peli tuntuu samalta kuin pelaisi koripalloa ilman korisukkaa - on vaikea hahmottaa oliko se maali, vai eikö se ollut maali? En itse pelannut, mutta katselin kentän laidalta ja voin hyvin samaistua poikien tilanteeseen.

Kotiin tuomisina ei ollut oikeastaan mitään - paitsi koiranjätökset Joonan jalkapallokentän pohjassa. Sekin vielä. Kotimatkalla olo on kuin Seppo Rädyllä Saksan kisoista palatessa. Kitkerähkö.

Keilailun pariin

Ensimmäistä kouluviikkoa käydään ja harjoituksiin oli saapunut joukko levottomia poikia. Keskittymisen sijaan turha nahinointi pyrki esiin. Koulujen alkaminen tätä varmaan poiki.

Päästiin kuitenkin tekemään illan harjoituksia. Sopivan kosteassa ja raikkaassa säässä otettiin juoksua, askelluksia ja käännöksiä. Polvia ylös ja taakse, ristiaskelin ja sivuttain, käännöksin ja takaperin. Lopussa alkoi jo kulkea. Siirryttiin pitämään juomatauko.

Tehtiin seuraavaksi vähän vaikeampi syöttö- ja maalilaukausharjoitus. Syöttö kaverille sopivasti maalille, haltuunotto ja laukaus. Harjoitus tehtiin vaihtaen välillä syöttöpuolta ja näin saatiin molemmille jaloille laukauksia.

Kun mielenkiinto lopahti - eli nahinointi lisääntyi - siirryttiin tauon kautta loppupelin pariin. Ilman maalivahtia ja vain suoraan syötöstä hyväksytty maali. Näin jatkettiin harjoitustuokion viimeiset kaksikymmentä minuuttia.

Loppuvenyttelyn aikana osa joukosta häröili pusikkoon ja Tomi löysi sieltä keilapallon!? Joukon rahdatessa palloa kentälle jäi paikalle osunut hiiriparka jonkun jalkojen alle. Kohta osa porukasta ihmetteli tajunsa menettänyttä hiirtä, toiset taas kiehtovaa keilapalloa.

Hiiri varmaan tokeni kunhan joukko hajaantui. Tomi uhkasi viedä keilapallon kotiin. Saa nähdä menetettiinkö hyvä vahvistus keilaradoille? Pojan isä oli kyllä sitä mieltä, että keilapallo saa tulla mukana, mutta nahkaisen perässä juostaan jatkossakin. Sitä minäkin toivon.

Odottelun ytimessä

Urheilurintamalla haettiin vaihtelua yleisurheilun parista. Joona osallistui ensimmäistä kertaa 3-loikkaan. Hyvinhän tuo sujui, vaikka hyppytekniikka opeteltiin kotipihassa edellisiltana. Toisena lajina Hippokisoissa oli 40 metrin juoksu. Tulokset ja sijoitukset nähdään viikon puoliväliin mennessä.

Joona on kisojen konkari jo usean kesän ajalta. Parina suvena on tullut kauden päätteeksi mitali osallistumisesta. Tänä vuonna alkukesän kisapäivät eivät ole sopineet kuvioihin. Loppukesästäkin muutama maanantai menee jalkapallopelin merkeissä. Kahdelle areenalle ei ehdi samana iltana.

Kisojen osallistujamäärä on viime vuosina kasvanut huomattavasti. Odottaminen ja aikataulujen pettäminen syö intoa. Samalla liikkumisen määrä käytettyyn aikaan nähden on suhteellisen pieni. Vai miltä tämä kuulostaa?

Ilmoittautumiseen sai ensin jonottaa kaksikymmentä minuuttia. Sen jälkeen heti 3-loikkapaikalle, jossa vierähti tunti - jonka aikana ehdittiin hypätä vain kaksi kierrosta. Ilmoittautumisjonon vuoksi Joonalta jäi lämmittelyhyppy tekemättä.

Loikkakisa keskeytettiin aikataulun pettämisen vuoksi ja käytiin välillä pinkaisemassa 40 metriä, jonka jälkeen palattiin takaisin loikkapaikalle. Kolmannen kierroksen hyppy olisi vaatinut taas odottamista, kunnes väki on palannut paikalle ja sen jälkeen kierroksen läpikäymistä. Tyydyimme siis tällä kertaa kahteen kierrokseen ja lähdimme kotiin.

Puolentoista tunnin aikana Joona siis loikki kaksi kertaa ja pinkaisi 40 metriä. Kun lisätään matkat ja jonossa seisominen, saadaan tapahtuman kestoksi kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Tässä ajassa Joona sai urheilua 50 sekuntia. Hikeä pitikin siis ottaa odotellessa, lähinnä kaverin kanssa hippaa käydessä.

Tapahtumat ovat kyllä muuten - perinteisesti - hienosti järjestettyjä, ilmaisia ja uutteralla talkootyöllä läpi vietyjä. Kaikesta huolimatta kasvanut osallistujamäärä tuo paineita uusille ideoille. Kun väki on saatu liikkeelle, pitäisi se pystyä myös pitämään. Siinä haastetta järjestäjille.

( photo by JSS c 2006 )

Apuvälineet - osa 2

Tasapainolauta. Hyvä väline nilkkojen vahvistamiseen ja tasapainon harjoitteluun. Normaalin tasapainoilun lisäksi voi käyttää erilaisia variaatioita.

Kyykkyyn ja ylös on jo melko vaativa suoritus 8-vuotiaalta. Tempun voi suorittaa myös poimimalla lattialta erilaisia esineitä, joiden kokoa voi kasvattaa jalkapallosta pesäpalloon ja vaikeuttaa hommaa.

Ottamalla salibandymailan ja pallon käyttöön, voidaan harjoitella "leipomista", seinäsyöttöjä tai laukauksia - seisoen samalla tukevasti vaaterissa laudan päällä.

Mielikuvitus on rajana hakiessa uusia muotoja ja vaihtelua laudalla harjoitteluun. Ja ei pelkästään junnuille - apua löytyy myös seniorien luistelunilkkojen kunnossa pitämiseen.

Vuoden rajapyykki

Vuosi täynnä blogin avaamisesta. Tarinointi alkoi viime syksynä tästä. Alunperin tarkoitus oli mennä junnujääkiekon parissa kauden loppuun. Aihepiiri kuitenkin laajeni kun jalkapallo tunki mukaan ja löpinät saivat jatkoa.

Suurin osa uusista blogeista kuihtuu jo ennen puolen vuoden rajapyykkiä, monet jo paljon ennen sitä. En tiedä miten tämän kanssa tulee käymään, mutta tarkoitus on lähteä toiselle kierrokselle. Aihealue - urheilu ja juniorit - ei ole blogien maailmassa suuria massoja kiinnostava aihe. Näillä eväillä ei tavoitella suuria lukijamääriä, mutta sehän tässä ei ole tarkoituskaan. Paljastusblogeilla pääsisi sillä rintamalla parempiin tuloksiin.

Toivottavasti en tule kirjoituksissa toistamaan itseäni, sillä rajatussa aihepiirissä on se vaara. Lopetuksen paikka on viimeistään silloin, kun laskurin palkit on nollissa. Kesälomien jälkeen kävijämäärät on taas nousussa.

Lähes jokapäiväinen kirjoittaminen ei ole helppoa, edes vuoden kokemuksen jälkeen. Työsuorituksena vaivaton, mutta jos vähänkin perehtyy aiheeseen - ja tekee taustatyötä - muutama tiivistetty kappale tekstiä voi vaatia paljonkin ajankäyttöä.

Joutavan päiväistä jorinaa saa aikaiseksi kivutta, mutta sitäkin pitää olla - ei kipua, vaan hupia. Hauskanpitoa pitäisi löytyä enemmän myös jääkiekon ja jalkapallon areenoilta. Asioita voi ottaa välillä myös löysemmin rantein. Parhaat urheilusuorituksetkin tehdään kroppa ja pää rentoina, joten tämä on hyvä muistaa - niin kirjoituksissa, pallokentillä kuin kaukalossakin.

Uuden blogikauden alku.

Kultaa

Jukka Keskisalo!!! Kiitos!!!

Armeijan malliin

Pölyävä hiekka kiusaa kentällä harjoituksia. Suut ja silmät on illalla täynnä jalkapallomuistoja. Pojilla varmaan vielä pahempi tilanne, koska ovat tiukasti harjoituksen keskellä. Sadetta odotellaan nyt tilannetta helpottamaan.

Tänään kokeiltiin vähän vaativampaa toimintarataa ja näki hyvin, miten ryhmän pojilla on suuria eroja fyysisyydessä. Vuosikin tekee paljon ja kukin kasvaa omaa rataansa. Tämä pitää vaan huomioida ja tehtäviä voi helpottaa.

Jotenkin tuli armeija-ajat mieleen - pölyävä sulkeiskenttä, marssi- ja kokoontumisharjoitukset. Poikien piti odottaa kentän nurkassa kun asettelen viimeiset pallot ja keilat paikoilleen. Kävikö näin? Ei. Jostain syystä koko joukko seurasi kuuliaisesti perässä - olo kuin kanaemolla poikasineen.

Siinä sitten marssittiin jonossa ympäri kenttää ja pysähdyskin tapahtui hienosti kun annoin käskyn - Osasto seis! Käännös oikeaan päin! Näin tapahtui ja kaikki meni nappiin, aivan kuin vanhoilta armeijan käyneiltä. Hmmm, outoa...?

Loppujakson pelissä määräsin kapteenit ja nämä valitsivat vuorotellen omat joukkueensa. Saatiin tasaiset pelit ja pojat olivat kerrankin tyytyväisiä jakoihin. Tätä pitää kokeilla toisellakin kerralla.

Kauden ensimmäinen rankkari

Tiistaina pelattiin syyskauden ensimmäinen koitos. Vieraaksi oli saapunut Nopy - Nokialta asti. Jääkiekon parissa on kyllä kohdattu, mutta jalkapallon puolella oli ensimmäinen tutustuminen seuraan. Ja tästähän saatiin kauden kovin vastus ja värikäs ottelu. Yleisöä oli paljon ja se varmasti viihtyi näkemänsä parissa.

Ennen pelin alkua kokosin pojan puun varjoon ja käytiin läpi pelin taktiikkaa - eli sotasuunnitelma, kuten pojat sanovat. Ohjeet olivat yksinkertaisia ja mieleenjääviä. Lyhyen tuokion jälkeen siirryttiin kentälle aloitukseen.

Joona S aloitti maalissa, pitäen verkon puhtaana ja esittäen muutaman hienon torjunnan. Vauhdikkain haltuunotto nähtiin kuitenkin karannutta palloa hakiessa. Kierähdykset päätyivät puskiin asti. Esitys ei jäänyt katsomossakaan huomaamatta.

Kuiva kenttä pölisi ja peli eteni vauhdikkaana päästä päähän. Nopyn taitavat pojat tekivät vaarallisia hyökkäyksiä Sorsien maalille - tuloksetta. Lähimmäksi päästiin torjunnan jälkeisellä ylärimakudilla.

Toisessa päässä sen sijaan aloitettiin maalinteko. Tomi kunnostautui kahdella maalilla. Puoliajalla maaliin vaihdettiin Samppa, joka esitti vuorollaan joukon mahtavia torjuntoja ja sai niistä hienot aplodit katsomosta. Vastustaja sai yhden vahinkolirun sisään veskarin hutipotkusta. Toisessa päässä taas Otto tykitti näyttävästi kahden tolpan kautta pallon takaisin kentälle. Ei maalia.

Sorsat siirtyi 3-1 johtoon kun Joona K pelasi maalilla loppuun asti. Tässä toteutui yksi niistä asioista joita olen painottanut. Pelataan aina loppuun asti! Näissä numeroissa mentiin ihan pelin loppuhetkille. Viimeisillä sekunneilla vastustajan laukaus osui puolustajan käteen ja tuloksena rankkari. Ensimmäinen laatuaan tällä kaudella.

Vetäjä keskittyi vetoonsa ja lähti vauhtiin. Laukaus oli kova, mutta Samppa torjui hienosti. Valitettavasti jatkopallo toimitettiin verkon perille. Tämän vahingon otan omaan piikkiini. Sorsat vain seisoi torjunnan jälkeen - syystä ettei tästä erikoistilanteesta ollut vielä puhuttu harjoituksissa mitään.

Voitto 3-2, hieno peli koko joukkueelta ja tuuletukset pelin jälkeen olivat näkemisen arvoisia. Loppukauden pelit saatiin näin käyntiin. Ensi viikon torstaina matkataan Mutariin...?! Missä lienee?

Ruotsin junnut

TV1 uusii dokumentin Vallentunan junnuista tiistaina 8.8. klo 21. Kirjoitin tästä samaisesta ohjelmasta blogiin ensimmäisellä esityskerralla joulukuussa. Junnukiekosta kiinnostuneet tiistaina ykköskanavalle.

Uusi jääkausi koittaa

Helteen keskelle on hiipimässä uusi jää(kiekko)kausi. Kesätunnelmissa asiaa ei ole tullut ajateltua, mutta tutut merkit ovat ilmassa. Urheiluliikkeet mainostavat syksyn uusia varusteita, liigajoukkueet pelaavat harjoitusturnauksiaan ja jääkiekko hiipii hiljalleen myös lehtien juttuihin.

Joukkueenjohtaja otti yhteyttä palaveriajatuksin ja se on merkki siitä, että pian viilettävät myös pojat kaukaloissaan. Viime vuonna ensimmäinen tutustuminen jäähän oli 13. elokuuta. Tähän päivämäärään on enää viikko aikaa. Ehkä pitänee vähitellen totutella ajatukseen. Helppoa se ei ole - vaikka kalenteri kertoo toista - sillä mitä parhaimmat kesäsäät jatkuvat. Aina vaan.

Apuvälineet - osa 1

Kesän aikana harrastajan luistelukunto voi päästä rapistumaan. Jos jostain syystä jäälle ei pääse, tai edes rullaluistelemaan, tuntumaa voi ylläpitää luistelumatolla.

Tarvitaan vain tossut ja niiden päälle vanhat villasukat. Matto puhtaalle, tasaiselle alustalle ja luistelu voi alkaa. Suihkaus silikonia pintaan pitää menon liukkaana. Luistelulihakset ja nilkat pysyvät kunnossa ja kausi lähtee sujuvasti liikkeelle.

Erinomainen vaikka pitkille mökkireissuille. Helppo rullata ja ottaa mukaan. Sisätilan lisäksi sitä voi käyttää myös pihalla, jos sopiva alusta - kovalevy tai muovilevy - löytyy alle. Sopii myös lämmittelyyn - vaikka ennen kaukaloon astumista.

Oman mattoni olen ostanut yli kymmenen vuotta sitten. Onkohan näitä vielä myynnissä jossain? Kevyt googlaus ei tuottanut tulosta, joten mahdollinen ostopaikka jää nyt linkkaamatta.

( photo by JSS c 2006 )

Pallo rullalle

Kesätauon jälkeisiin tiistain harjoituksiin löytyi pojilta ihan kiitettävästi puhtia. Pallotkin menivät kuvan mukaisesti "rullalle".

Nuorisopäällikkö oli tullut seuraamaan harjoituksia ja siinähän näytettiin mitä Sorsat osaa. Kentän laidan muurahaiset häiritsi niin reaktioharjoitusta kuin venyttelyäkin. Nurmelle kun piti mennä istumaan ja selälleen - murkkujen juhlaa. Syyskausi saatiin siis käyntiin.

Torstaina löytyi puhtia vieläkin enemmän ja vedettiin ehkä parhaat harjoitukset koko kautena. Alkuun otettiin pieni oppitunti teoriaa. Aiheena oli puolustaja ja hyökkääjä - mitä, missä ja milloin. Asioita sovellettiin loppupelissä.

Kiripallon kamppailussa tuli ensimmäiselle sorsanpojalle kauden ensimmäiset kunnon pintanaarmut. Kyynärpäätä vähän paikkailtiin ja pian oli ukko pelikunnossa. Yllättävän vähän on naarmuja tullut vaikka hiekkakentällä pelataan. Yhtenä syynä varmaan se, että käytetään hiekkahousuja, pitkähihaista paitaa ja hanskoja - myös pelaajilla.

Kuvan pallo ei kuitenkaan mennyt pelin tohinassa, vaan räjähti pallokassissa. Töistä tullessa olin nostanut kassin varastosta nurmikolle ja syödessäni terassilla muutaman metrin päässä, pallo räjähti pussissa. Oli jo kolmas samanlainen tapaus tällä kaudella. Sama merkki ja malli - älä osta näitä palloja!

( photo by JSS c 2006 )