Itsenäisyyspäivä

Juhlapäivää voi viettää monella tavalla. Urheilijan ja valmentajan päivä voi alkaa vaikka aamulla kello 9 Pirkkahallissa. Näin siis kävi tänään. Futsal-joukkue avasi sarjakautensa kahdella pelillä. TPV Kaukajärvi kohtasi FC Hakan ja voitti lukemin 3-0. Toisessa pelissä TP-49-joukkuetta vastaan jouduttiin taipumaan 1-3. Hieno aamu, hienot pelit.

Pelikierros verotti päivästä sen verran ison siivun, että suunniteltu paraati piti jättää väliin. Itsenäisyyspäivän marssi järjestettiin tänä vuonna siis Tampereella. Tällä kertaa olisin osallistunut vain katsojana. Vuosia sitten tutustuin tapahtumaan Vaasassa marssirivistöstä käsin ja auton lavalla ase tanassa istuen. Kylmää puuhaa - on ensimmäinen muistoni tästä tapahtumasta.

Lämmintä sen sijaan oli tiedossa. Kun iltapäivä oli saatettu loppuun kahvakuula- ja kuntonyrkkeilysessiolla, saunomisella ja hyvällä ruualla, olikin hyvä hetki antaa aikaa itsenäisyydelle. Ajatuksen ja katselun voimin. Perinteinen itsenäisyyspäivän vastaanotto vyörytti eteemme jälleen kerran kansakunnan tekijöitä, näkijöitä ja vaikuttajia.

Urheilublogin silmin katkeamattomasta ihmisvirrasta silmä poimii suuren joukon urheilijoita. Eri lajien edustajia, jotka Suomen kansa on ottanut omakseen. Mukana on erityisryhmien edustajia, maailmanmestareita, joukkueurheilijoita - mutta selkeänä jääkiekon MM-kisojen sankarit päävalmentajan johdolla.

Ilmaveivimiehistä vain Granlund on paikalla, kaukalon ulkopuoliset "veivaajat" on jätetty kotikatsomoon. Hyvä niin, sillä koko joukkue ei linnaan mahtuisikaan. Ydinjoukko edustaa selkeästi tämän hetken suosituimman joukkueurheilulajin saavutuksia itsenäisen Suomen juhlassa.

Itsenäisyys on tärkeä asia. Se ansioista tätäkin tarinaa kirjoitetaan - ihan  puhtaalla suomenkielellä - ja linnassa voidaan juhlia suomalaisten saavutuksista maailmalla. Pitää myös muistaa ne rintamamiehet, jotka ovat Suomen itsenäisyyttä tukeneet ja pitäneet pystyssä. Antaen ja uhraten oman henkensä sen eteen. Ollaan ylpeitä siitä ja vaalitaan itsenäistä Suomea - maailman areenoilla ja pelikentillä, pää pystyssä ja Suomalaisina.

Onnittelut Suomi - 94v.

Tutkaparit

Tutkapareista jääkiekossa kirjoittaa päivän SM-liigasivusto. Samoja asioita olen miettinyt itsekin, sillä futsal-sarja käynnistyy itsenäisyyspäivänä Pirkkahallissa. Omat pohdintani ovat eri sarjatasolla ja lajikin on toinen, mutta pääkohdat ovat samat. Joukkueissa on selkeästi parivaljakkoja joiden välillä peli sujuu.

Näiden maagisen yhteyden omaavien pelaajien löytäminen on joskus kokeilun tulos - ei aina niin helppoa - mutta palaset voivat loksahtaa paikoilleen myös kerrasta. Futsal-joukkueen osalta yksi kaksikko on jo löytynyt, toinenkin on vain vahvistusta vailla. Tutkapari voi myös kehittyä harjoitusten ja pelin kautta.

Olen lähipäivinä kelannut harjoituspelien videoita läpi ja jotain ajatuksia on syntynyt. Joukkueen peluuttaminen ei ole koskaan helppoa. Se ei ole sitä ammattilaisilla - saati sitten harrastuspohjalta ponnistavalla valmentajalla.

Päivän jääkiekon liigakierrokselta tarttui yksi ottelukommentti: "...muutoksista peli menee yleensä sekaisin". Yksinkertaista ja toimivaa. Jos jotain tuloksekasta on löytynyt, siitä kannattaa pitää kiinni. Muutos on kehityksen väline, ei päinvastoin. Lainaus oli voiton ottaneen valmentaja Kiven lausahdus. Joukkueen tutkapari on muuten oheisessa kuvassa ja saalisti tänään pisteet 3+3.

Haastajan näytönpaikka?

 

Välineistä puhuttaessa vanhat, luotettavat merkit ovat vahvoilla. Niiden on kuitenkin on syytä olla tarkkana, sillä haastajan rooli on kuitenkin helppo - ei mitään hävittävää, vain voitettavaa. Kun Reebok tuli uutena merkkinä jääkiekon pariin, monille oli vaikea tunnistaa ja mieltää tätä monista muista lajeista tuttua merkkiä kaukaloiden maailmaan. Jaot oli jo tehty, mutta aina sekaan mahtuu uusia yrittäjiä.

Vähitellen merkki on tullut tutuksi suhteellisen edullisen varustevalikoiman kautta. Mailojen suhteen mennäänkin sitten ääripäähän, sillä uusi A.i. nine kantoi kaupassa hintalappua 225 euroa. Onhan monilla muillakin merkeillä ne huippumallinsa. Ihan tällä rahalla en kuitenkaan lähtisi höntsypeleihin tätä "tikkua" hankkimaan. Taitaisi jäädä myös pojan peleihin ostamatta, vaikka siinä tapauksessa puhutaan jo kilpaurheilusta.

Kieltämättä mailan muotoiltu varsi tuntuu käteen hyvältä. Hyvin pitkälle mailan hankinnassa onkin kyse siitä, mikä on se tuntuma ja ote pelivälineeseen. Kuten oheisessa videossa Pavel Datsyuk toteaakin, peli luistaa ja tuntuu hyvältä kun se tärkein väline on kunnossa ja luottamus siihen hyvä.

Välineissä kehitys menee jatkuvasti eteenpäin. Reebok A.i. 9 tuntuu kevyeltä, painoksi ilmoitetaan 450 g, jonka voi hyvin uskoa. Tässäkin tapauksessa pätee sama kaava, kuin muidenkin urheiluvälineiden kanssa. Lisägrammojen pudotus tuo sitä "painoa" sinne hintalapun suuntaan. Mutta jos tässä on hyvä väline pelimiehen käteen - miksi ei siitä maksaisi. Varsinkaan jos pelaa ammatikseen kuin tämä Pavel tekee.

Yhdensuuntaisella hiilikuiturakenteella saavutetaan keveys ja tasapaino. Mailan pitäisi olla myös oikeasti yksiosainen, joka varmaan on kaikessa suhteessa hyvä ratkaisu. Myös mailan nilkkaosaa on korotettu ja sillä saadaan uutta vakautta laukauksiin. Haastajalla on siis tarjolla uusia ajatuksia mailamarkkinoille, ja näillä eväillä omaa tilaa kannattaakin lähteä hakemaan. Vahvat perinteiset nimet voivat vielä luottaa perinteisiin ratkaisuihin. Nousijan on tarjottava uutta.

Junnujen peleissä ne "perinteiset" mailamerkit ovat vielä laajemmalti edustettuina, mutta myös tämä uusi haastaja on tulossa mukaan. A.i. 9 ei tässä tässä tapauksessa olisi oikea valinta, vaan A.i 5 joka hintaluokassaan on houkuttelevampi käyttäjille, jotka kasvavat sentin päivässä - ja toisen yössä. Mailoja siis ei junnujen kaukaloissa välttämättä kuluteta loppuun, vaan niistä kasvetaan ulos.

Mailojen ulkonäkö tuntuu olevan - niin junnuille, kuin ihan ammattipelaajillekin tärkeä asia. Se liittyy vahvasti pelivälineen tuntumaan, ja siihen miltä kokonaisuus näyttää. Henkinen puoli on tärkeä. Kuka nyt haluaisi pelata mailalla jota ei haluaisi pitää kädessään? Suhde mailaan pitää olla joka tasolla kohdallaan.

A.i. -malliston väritys on ainakin minun silmääni miellyttävä. Punainen yhdistettynä (pata)mustaan - johon lisätään sekaan pehmennyksenä ripaus valkoista - siinä on oma mieltymykseni "urheilun väreistä". Johtuisiko siitä, että olen näiden jääkiekon seuravärien alla varttunut? Ja tässä mailassa samoja sävyjä voi aistia. Länsirannikon sävyjä? Pata on pata.

Sponsored Post

Viral video by ebuzzing