NHL huiput siis kävivät Suomessa ja kohtasivat Helsingissä kahdessa ottelussa. Paikalla olleet eivät suuremmin hehkuttaneet tunnelmaa ja katsomossakin oli paljon tyhjää tilaa. Siltä se näytti ja tuntui myös television välityksellä. Huippupeli olikin ehkä vähän tylsä tapaus.
Ottelutunnelma ei synnykään jäällä, vaan katsomossa - tarkemmin ottaen niistä ihmisistä jotka täyttävät katsomon. Ei auta, vaikka jäällä uria piirtelisi tukku maailmantähtiä ja peli olisi huippua. Ihmisjoukkokaan ei vielä riitä, sillä tarvitaan myös muuta. Kipinä.
Tuntemattomat pelimiehet rapakon takaa ovat vieraita miehiä. Kaukalokatsomoiden väki kaipaa oman kaupungin poikia - joiden railakasta menoa, yritystä ja onnistumisia vo seurata ottelusta toiseen. Jääkiekon ystävä odottaa lippunsa lunastettuaan aitoa henkeä suosikkijoukkueensa paitaan pukeutuneilta pelimanneilta. Henki.
Seisomakatsomoiden vähentyminen on poistanut tunnelmaa. Ahtaudessa olimme kaikki yhtä ja samaan joukkuetta. Jos ajatellaan vaikka Isomäen jäähallia, jossa seisomakatsomo on vieläkin säilynyt keskeisellä paikalla hallin ytimenä ja sieluna. Olisiko ilman sitä käsin kosketeltavaa värinää pelin alkaessa kun punaliput liehuvat ja katto tärisee rytmikkäästä huudosta? Tunne.
Isomäki oli 60-luvulla pahainen kaukalo, jonka laidalle kyhätyllä lautakatsomolla seurattiin - ja paleltiin - pelejä avoimen taivaan alla. Ajat muuttuivat 70-luvun mestaruuden myötä ja kaukalo sai katteeen, mutta yhä se oli sama viluinen loukko tuttuine seisomakatsomoineen. Rakenteiden jäänteet ja katsomokulttuurin perinne elää vielä jossain määrin tänäkin päivänä. Kulttuuri.
Uudet massiiviset kiekkoareenat lukuisine yksityisaitioineen parantavat mukavuutta - palvelu pelaa myös halvemmilla paikoilla. On lämmintä ja kivaa, soitto soi ja jättiruutu näyttää hidastukset. Onko näistä parannuksista huolimatta jotain menetetty? Hienoin peli ja parhaat katseluolosuhteet eivät pelasta, jos tärkein elementti puuttuu.
Katoaako tunnelma, kannustus, yhteishenki ja kipinä kaiken kasvaessa liian suureksi, kalliiksi ja etäiseksi? Onko enää syytä mennä katsomoon, jos se muistuttaa liikaa kotisohvaa, joka näyttää hidastukset ja tilastot yhtä hyvin - ellei paremmin - ja vielä tarkemmalla näytöllä. Palvelukin pelaa, sillä jääkaappi on lähellä.
Miten käy katsomon?
Tunnisteet: Ilmiöt, Jääkiekko
Katselin illalla dokumenttia Icehearts-toiminnasta, joka alkoi vuonna 1996. Vantaalaiset Ville ja Ilkka Turkka lupasivat silloin vetää 12 vuotta liikunnallisesti lahjakkaita poikia ilmaisen jääkiekkoharrastuksen parissa - eli kunnes nämä ovat täysikäisiä. Näin myös tapahtui.
