Salituokio

Salilla tehtiin kivat harjoitukset. Vaikka poikia oli taas kerran ennätysmäärä, häiriöitä ei esiintynyt. Pallottelun ja tasapainoilun lisäksi pidettiin oppituokio vastustajan ohittamisesta. Loppupelissä oli aika tiukka vääntö vihreiden ja keltaisten välillä.

Taas osui silmään erikoinen seikka muutamien poikien osalta. Jääkiekkotaidoissa kehityksessä edellä olevien taidot salilla ovat muita jäljessä. Mailahommat sujuvat sielläkin, mutta kaikissa kehon hallintaan ja tasapainoon liittyvissä harjoituksissa ollaan jäljessä muita. Kehitys ei ole ongelma, tekemällä oppii... jos tekee... miten saada nämä pojat tekemään ja innostumaan muustakin kuin mailapelistä?

Kiireinen viikonloppu

Viikonlopusta tuli melko kiireinen, koska lyhyellä varoitusajalla saimme kutsun miniturnaukseen naapurikaupunkiin. Urakka käynnistyi kuitenkin lauantain harjoituksilla.

Alussa näytti jo siltä että lauantai aloitetaan tynkäharjoitusten merkeissä. Sinipaitaisista oli useampi myöhässä ja poikia tippui kopista jäälle yksi kerrallaan toiminnan jo käynnistyttyä. Toivottavasti vastaavaa ei tulla näkemään jatkossa, ainakaan näin mittavassa laajuudessa.

Eero oli järjestänyt hienot maskit maaleille ja nostoja harjoiteltiin ahkerasti. Tällä kaudella siirryttiin pienestä mustasta vähän isompiin, sinisiin kevytkiekkoihin. Tämä on osaltaan hankaloittanut kiekon käsittelyä. Jos pieni nousi, isompi ei välttämättä heti kohoa.

Laukauksen nostaminen on aika monessa pelissä ainoa tapa saada kiekko maaliin. Useat maalivahdit ovat jäissä jatkuvasti patjat levällään ja jäävedoilla verkko ei heilu. Toisaalta ihmettelen tässä iässä maalivahdeille opetettua tyyliä pelata jatkuvasti jäissä.

Maalivahtivalmentajan viesti kursseilla tähän oli hyvin selvä. Nuorella iällä kannattaa opetella pelaamaan enemmän pystyssä ja tehdä torjunnat refleksillä. Tämä palvelee myös sitä, että myöhemmin oman pelityylin valitseminen onnistuu paremmin, jos on opeteltu pystytyyli. Tässä maalivahtiasiassa, ja monessa muussakin, tuntuu peleissä menestyminen - maalien tekeminen - ajavan ohi sen, mikä on kehityksen kannalta parasta.

Sunnuntaina Säkenet pelasi kauden parhaan pelinsä ( tähän mennessä ). Yritystä, syöttöjä, laukauksia ei säästelty ensimmäisessä pelissä. Positiivisia esityksiä ja tilanteita kaikilta pojilta. Syysturnauksessa jatkunut suoritustason nousu jatkui vahvana. Pojat voivat olla tyytyväisiä sunnuntain peliinsä. ( Nyt ja jatkossakin huomio on peleissä Säkenien tekemisissä, koska toisen joukkueen pelejä en yleensä pääse näkemään ).

Lyhyen tauon jälkeen pelattiin vielä toinenkin ottelu. Pienoinen väsymys tuntui varmasti keskittymiskyvyn heikentymisenä. Vastustaja luisteli myös kevyemmin levännein jaloin. Pelin aikana nähtiin meidän puolelta myös mailalla hakkaamista ja poikittaisia mailoja, joita ei missään nimessä tule sallia. Näiden asioiden pois karsimiseen palataan harjoituksissa. Herää myös kysymys: Mistä nämä kyseenalaiset jutut opitaan? Liiga on yksi iso opinahjo?

Lauantain harjoitus poiki varmaan myös muuta keskustelun aihetta järjestyksen ja harjoituksissa käyttäytymisen osalta. Kyse on yksittäistapauksesta, mutta sekin varmaan käsitellään vielä loppuun asti.

Sunnuntain otteluista jäi varmasti kaikille mukava vire päälle. Kivaa oli ja järjestelyt toimivat mainiosti, siitä kiitos yhteistyöseuralle. Ensi viikonloppuna käynnistyvät sarjapelit. Tästä on hyvä jatkaa niihin.

( photo by: JSS c 2005 )

Yliannos jääkiekkoa?

Alkuviikkoon on sisältynyt jääkiekkokuvioita niin kuivalla maalla kuin kaukalossakin. Viikonlopun turnauspelit avasivat lokakuun kiekkoviikon. Tiistai jatkui omalla harjoitusvuorolla, jossa saatoin jopa kolme kiekkoa maalivahdin taakse ( jyvä löytyi... kuten sillä kuuluisalla sokealla kanalla ). Illalla liigamiehistö ei pystynyt hallissa edes siihen, joten oli parempi siirtyä talvirenkaiden vaihtoon ( en suosittele harjoitusten jälkeen... selkä joutuu koville ).

Aamulla olikin talvi jo kietonut meidät viittaansa. Päivän mittaan selvisi että seuraavalle sunnuntaille oli järjestynyt ylimääräiset harjoitusottelut naapurikaupungista. Myös itsenäisyyspäivän miniturnaus Helsingissä sai lopulliset ottelulistansa. Ja kun iltaan vielä lisätään käynnistyvän sarjakierroksen tiedotustilaisuus, voi sanoa alkuviikon jääkiekkoannoksen täyttyneen.

Liika on liikaa, jääkiekkoakin...

Virtaa riittää

Puhumattakaan siitä, että punaisessa autokaunokaisessani virtaa lopultakin riittää - eli harjoitusmatkat sujuvat - vielä enemmän sitä on 7-vuotiaissa pojissa. Sen latauksen kun saisi kerättyä talteen, olisi meillä aikamoinen voimalaitos.

Saliharjoituksissa on nyt päästy jollain tavalla stabiiliin tilaan ja energia ei pursu yli rajojensa. Aina välillä, mutta ei liikaa. Nyt päästään jo tekemään asioita, niitä joiden vuoksi salille on tultu.

Alkuleikin jälkeen rakennettiin pitkästä aikaa temppurata. Kierimiset, pyörimiset, hypyt ja kuperkeikat ovat sitä, jolla pää, hermosto ja lihakset saadaan toimimaan samaan pussiin. Ylättävän monella tuli lentäviä kuperkeikkoja, tuosta vaan. Perusmallin hallitsi jokainen.

Loppuun jätettiin vähän enemmän aikaa salibandyn pelaamiselle. Teemana syötöt, paikan hakeminen ja maalinteko. Lähes tasamiehitys saatiin peliryhmien mukaan. Ja tasaista oli pallottelukin, mutta perinteiseen tapaan peli päättyi. Moniääniseen keskusteluun siitä, kumpi oikein voitti tällä kertaa? Mielipiteitä voittajasta oli taas yhtä monta kuin viime kerrallakin... kaksi.

Syysturnaus - toinen päivä

Turnauksen toisena päivänä joukkueilla oli vielä yhteensä kolme ottelua. Maaleja syntyi ja kaivattu voittokin saatiin lopulta. Hienoja ja tasaisia olivat ne kaksi muutakin ottelua. Koko turnauksen yhteenveto kahden joukkueen osalta:

• 7 ottelua, 210 peliminuuttia.
• 1 voitto, 2 tasapeliä, 4 tappiota
• 8 tehtyä, 20 päästettyä maalia
• 25 jaettua kunniakirjaa, 7 palkintoa
• yhdet hukkuneet lenkkarit
• poikien osallistumisprosentti 100%

Ilahduttavaa oli nähdä kaikki joukkueessa harjoittelevat paikalla jokaisessa pelissä. On hienoa että ollaan omillaan ja lisäapuja turnauksiin ei tarvitse hakea isommista pojista. Otteluiden tulos ei numerollisesti suosi tätä tyyliä, mutta sehän ei ole tärkeintä. Jatkossakin haastetaan vahvoiksi rakennettuja joukkueita. Kehityksen kannalta tämä on hyvä tilanne.

Turnauksessa tärkeämpää kuin voitot on kuitenkin se, että kaikilla oli hauskaa pelatessa. Jokainen pääsi pelaamaan ja sai omat, toivottavasti positiiviset, tuntemuksensa pelistä. Ensimmäiset ottelut vietiin läpi pienessä jännityksessä, mutta viimeisissä pelattiin jo vapautuneemmin.

Syksyn turnaus on hyvä alku kaudelle, joka on vasta käynnistymässä. Viikon päästä lähtevät sarjapelit pyörimään. Näissä otteluissa on vähemmän rakennettuja joukkueita ja kokoonpanot vastaavat samanikäisten harjoitusryhmiä, joten ne antavat paremman kuvan ryhmien eroista.

Talven ensilumet tippuvat taivaalta, hentoina hiutaleina... mutta kuitenkin. Talvinen kiekkokausi pelien merkeissä on saatu käyntiin.

Syysturnaus - ensimmäinen päivä

Lähtö kotoa aamulla klo 9:10. Turnaus käynnistyy ja klo 9:40 kopissa istuu hiljaisia poikia. Uni painaa vielä silmää ja jännitystäkin on havaittavissa. En itsekään ole sen enempää hereillä, joten samassa veneessä ollaan. Ottelun alkuun vain viisi minuuttia, joten pitkiä puheita ei voi pitää. Marssimme siis jäälle.

Ja kuten aavistella saattoi, ensimmäinen peli käynnistyi nihkeästi. Kohta kiekkoa jo kaivettiin omasta maalista. Ei oltu "hyvässä vireessä", kuten Joona usein sanoo. Loppua kohti saatiin oma peli kulkemaan ihan positiivisesti ja tilanteita vastustajan maalille. 4-0 ei kerro kaikkea, mutta ainakin kapteeni voi olla tyytyväinen palkintoonsa ja suorituksiinsa.

Koppiin, varusteet kassiin ja kotiin. Varusteet pois ja kuivumaan. Ruokailu ja hetken lepo Joonan kanssa. Olo vähitellen kääntymässä voiton puolelle. Säkenet näyttää vielä kyntensä.

Varusteet kassiin, autoon ja hallille. Katson ohimennessä ottelulistalta Lieskojen tuloksen, 2-1, takkiin sielläkin. Koppiin ja varusteita pukemaan. Poikia saapuu hiljalleen paikalle. Kopissa on ahdasta ja yhä lisääntyvä hälinä - normaali tilanne. Odotellaan jääkoneen ajoa. Keskustelen poikien kanssa. Kerron lyhyesti että tekemällä asioita, joita on harjoiteltu, ottelu kääntyy hyvään suuntaan.

Peli alkaa ja tunnetila on hyvä, myös pojat ovat nyt hereillä. Vastassa on tunnetusti kovin vastus turnauksessa. Nyt on jäällä eri joukkue kuin aamulla. Pelin nopeus on hyvä, kuten näillä pojilla yleensä. Puoleen väliin peliä pystytään antamaan tasaväkinen vastus. Penkillä sanon pojille että tämä voitetaan. Peli jatkuu vauhdikkaana.

Lopussa vastustaja tekee ne maalinsa. Meilläkin yksi hieno maali, mutta 6-1 ei selittelyjä kaipaa. Uskallan kuitenkin sanoa että kiekollinen paine oli vastustajan päässä. Koko joukkue pelasi ja yritti, se riittäköön. Palkinto koko joukkueelle - jonka sai noutaa maalivahti, sillä hän jos kuka tarvitsee nyt innostukseensa avaimia, ja teki sen mihin pystyi.

Kierros kotona ja taas hallille. Lieskojen toinen peli käyntiin ja seuraan tapahtumia katsomosta. Hyvää yritystä ja kaksi hienoa maalia ylänurkkaan. Tasainen peli jossa pisteetkin jaettiin. Viime hetken tasoituksella meidät jätettiin ensimmäisenä päivänä voitotta. Sunnuntaina se tullaan ottamaan.

Loppuun vielä puolentoista tunnin päivystys myyntitiskillä ja kotiin. Ovella kello on 19:10. Kymmenen tunnin urakka...

( photo by: JSS c 2005 )

Luistimet kuntoon

Oma kiekkoilusessio jäi väliin kun italialainen urheiluautoni kadotti sähkönsä. Ilta meni vikaa etsiessä niin, että liigapelikin jäi väliin. Sen verran homma sekoitti illan kuvioita, että kiekkokassi jäi täynnä varusteita koko yöksi ulos pakkaseen.

Aamulla etsin luistimia viedäkseni ne teroitukseen ja lopulta huurteinen kassi löytyi keskeltä takapihaa. Onneksi pitkäkyntisiä ei ollut liikkeellä. Olisi lähtenyt koko sotisopa kypärästä luistimiin.

Illaksi luistimet oli saatu teroitukseen kun sähköäkin autosta taas löytyi. Turnausta ajatellen terät ovat nyt huippukunnossa. Kustannuksia huollosta aina tulee, sillä tämä operaatio pitää suorittaa noin puolentoista kuukauden välein kaksille luistimille. Luonnonjäiden tullessa väli supistuu kuukauteen.

Joukkueessa on ollut puhetta oman, käytetyn teroituskoneen hankinnasta. Edullinen kone maksaisi itsensä takaisin melko pian. Sopiva yksilö on jo kiikarissa, nähtäväksi jää syntyykö kaupat.

Naruhyppelyä

Naruhyppelyn ja palloleikkien lomassa aloitettiin viikko saliharjoitusten merkeissä. Tällä kertaa poikien käyttäytyminen oli mallikasta. Taas nähtiin, miten päivät voivat olla erilaisia.

Sali on hyvä paikka käydä läpi lyhyitä oppijaksoja, joihin ei kannata kallista jääaikaa uhrata. Kun käytössä on laidoilla varustettu sali ja maalit, pelitilanteita voidaan käydä käytännön esimerkein läpi.

Tällä kertaa saatiin opetusta puolustajan ja hyökkääjän käyttäytymisestä kulmissa kiekon kanssa. Mitä pitää tehdä, ja mitä ei saa tehdä. Hyvin pojat osasivat vastata esitettyihin kysymyksiin, joten tietoa kyllä löytyy. Nopeissa pelitilanteissa asioiden muistaminen ei ole yhtä helppoa, mutta harjoituksen kautta tämäkin asia parantuu.

Lopussa pelattiin salibandyä keltaiset vastaan vihreät - ilman maalivahtia ja vain syötöstä sai tehdä maalin. Maalit olivat kortilla, mutta sitäkin hienompia. Tasapeliin päädyttiin tällä kertaa.

Loppuviikosta palataan kaukaloon ja on turnauksen aika. Joitakin poikia tuntui asia jännittävän, mutta siitä ei ole haittaa kunhan asia ei tule liikaa esille. Sunnuntaina siis nähdään miten tämän kauden pelit käynnistyivät.

Kohti syysturnausta

Jos kaikilla ohjaajilla on tunne siitä että harjoitus on mennyt läpi hienosti, voi ajatella että myös pojista tuntuu siltä. Kopissa myös kysyin sitä, ja kaikki vakuuttivat näin olevan. Kehuin hienosta suorituksesta ja siinähän se - lauantain harjoitus. Ei moitteen sijaa.

Viikon kuluttua on turnaus ja sitäkin ajatellen peli näyttää hyvältä. Mielenkiintoista nähdä miten kaikki tosiaan sujuu. Onko keväästä menty eteenpäin. Sillä jo viime syksynä havaitsin monen pojan osalta kehitystä tapahtuneen. Tämä siis kesän aikana, vaikka jäällä ei oltukaan. Tauko ja kasvu tekevät monipuolisen liikunnan kanssa tehtävänsä.

Vuorossa oli luisteluharjoituksia, jotka ovat yksi pääteemoista. Viime kaudella tehtiin näitä samoja juttuja. Nyt otetaan entistä enemmän se kiekko mukaan - näin tehdään samoja perusasioita vaikeutettuna.

Puolustaja/hyökkääjä asetelmaa käytiin läpi niin paikkaharjoituksena, kuin pelinkin puitteissa. Puolustajan ja hyökkääjän roolit tulevat tällä kaudella entistä enemmän mukaan. Viime kaudella peleissä ei niistä hirveästi piitattu. Osalla oli vielä hukassa oikea ja vasen.

Sunnuntaina viriteltiin maali, laukaisualusta ja hukkakiekot estävä suojaverkko pihaan. Leipomista ja laukauksia voi harjoitella omallakin ajalla. Taito syntyy toistoista ja normaali harjoitusten aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Luonnonjäätäkään ei vielä ole tarjolla. Ehkä tällä iällä ei vielä pyritä määrien maksimointiin, mutta omatoimisuuden ajatusta voi opetella.

Koulutuksessa

Keskiviikko-ilta meni kiekkokoulutuksen merkeissä. Aika tuli paremmin käytettyä kuin, jos olisi seurannut tv:stä Suomen häviötä Tsekeille jalkapallossa.

Tiivis paketti joukkueen organisoitumisesta, sekä jää- ja saliharjoituksen periaatteista ja harjoitteista. Paljon oli tuttua asiaa, mutta aina mukaan tarttuu uuttakin. Kertaus on opintojen perusta ja jääkiekossakin taito tehdään lukuisilla toistoilla. Valmennusoppeja hakiessa vanhan kertaaminen on myös vahvistusta sille, että oikealla tiellä ollaan.

Illan annin voisi tiivistää: Menestyvän joukkueen perusominaisuudet. Miten ne saavutetaan? Mitä niillä saadaan aikaan?

Asiat avautuvat pala palalta. Pääsuunta on kirkkaana mielessä. Kukaan ei ole koskaan valmis, aina on uutta opittavaa. Suuntausta tarkennetaan uusien, opittujen ja hyväksi havaittujen, perusteltujen oppien mukaisesti. Kivijalka pidetään vahvana, mutta mieli on avoin uudelle.

Loppuun vielä asian ydin:

Kehittyminen ja tulos ovat aina sitä mitä tahdomme sen olevan. Pitää tahtoa.

Pelinumerot

Viime viikolla yritin opetella poikien pelinumerot ulkoa. Projekti on vieläkin kesken. 25 poikaa ja saman verran numeroita. Nimet, kasvot ja numerot pitäisi oppia yhdistämään. Tietoa tarvitaan jäällä tunnistamista varten, varsinkin peleissä. Ei ole kovin helppo urakka, jokainen voi kokeilla...

Viime kauden numerot oli jo isketty muistiin, mutta pelipaidat vaihdettiin syksyllä kooltaan isompiin, ja samalla myös osa numeroista vaihtui. Tämän lisäksi pakkaa sekoittaa viisi uutta poikaa. Seura voisi kehittää jokaiseen paitapakettiin samat numerosarjat. Tämä helpottaisi ohjaajien työtä kun sama numero säilyisi vuodesta toiseen...

Kunhan henkilökuvat saadaan valmiiksi, tilanne vähän helpottuu ainakin kasvojen tunnistuksen osalta. Ristikkokypärän läpi kaikki näyttävät piirteiltään samoilta, ainakin vauhdissa ohi suhahtaessaan.

Yksi keino tunnistukseen on nimi/numerolappu kypärän otsassa. Käytäntö on toista kautta käytössä. Olisi mukava että se yleistyisi myös muilla joukkueilla. Otteluissakin tuomari voisi puhutella poikia suoraan omalla nimellä jne. Tällä kaudella osalla pojista on nimilappu myös selässä, aivan kuten isoilla pojilla...

( photo by: JSS c 2005 )

Koripalloa ja koppikeskusteluja

Salivuoro käynnistyi keräämällä pojat keskiympyrään. Oli mukava nähdä taas iso joukko poikia mukana. Veeti huomasi pillihihnassani väärän joukkueen nimen ja värit. Siinä olikin selittämistä...

Molemmilla (pää)ohjaajilla on ystäviä länsirannikon kaupungissa, josta tasaiseen tahtiin tulee "lahjoja", sukkaa, hihnaa yms. joissa on "väärän joukkueen" leimat. Mutta koska sääntö ja sopimus on sellainen, että lahjoja käytetään, näin myös tehdään. Vastalahjaksi viedään samoilla säännöillä lahjoja "omalta joukkueelta"...

Alkusäpinöiden jälkeen pelattiin koripalloa kahdella kentällä... toinen ryhmä hoiti hommat mallikkaasti, oma puoli käänsi pelin etäisesti amerikkalaista jalkapalloa ja katutappelua muistuttavaksi lajiksi. Eipä siinä auttanut kuin lopulta lähteä käymään ryhmän kanssa kopin puolella.

Pukukopissa ensimmäinen kysymys oli: Mitä me olemme tekemässä täällä salilla? Vastausta ei tarvinnut kauan odotella ja se oli oikein. Harjoittelemassa. Toinen kysymys oli, miksi harjoitus ei suju? Taas oikein. Koska kinastellaan, tapellaan, melutaan...

Lopuksi puhuttiin vielä syvällisiä asioita ja valmisteltiin paluuta kentälle. Kysyin kuka nyt osaa käyttäytyä kunnolla, käsi ylös... Vain puolet nousi. Lähdin ja kutsuin viittajat mukaani kentälle ja muut saisivat jäävät koppiin... No, kaikki tulivat perässä...

Loppuaika pelattiin salibandyä vaihtokentällisillä. Säpinää oli niin kentällä kuin vaihtoaitiossakin. Yksi ryhmä livahti tarvikevaraston patjoille pomppimaan. Kun hajoitin tätä ryhmää, toinen seurue keikkui jo puolapuiden ylimmillä askelmilla. Saatuani nämä alas, muutama edellisestä ryhmästä oli jo ehtinyt toiseen varastoon jättipallojen kimppuun. En muista koska viimeksi olisi tullut näin hiki, eikä se tullut pelikentällä...

Lopuksi todettiin yhdessä poikien kanssa että tällä kertaa ei tosiaankaan kaikki mennyt putkeen. Ensi kerralla yritetään parantaa...

Kahden lajin yhdistäminen

Jalkapallokausi loppui 75-vuotiaan seuran päätösjuhlaan. Palkinnot jaettiin ja esityksiä seurattiin... kuten kuvassa näkyvää cheerleader-tyttöjen ohjelmanumeroa...

Katsomossa tuli mieleen eri lajien yhteensovitukseen liittyvät ongelmat. Moni poika pelaa jääkiekon lisäksi jalkapalloa, muutamat harrastavat vielä vaikkapa yleisurheilua.

Näin nuorena monipuolisuus on hyvä asia ja käytännössäkin kahdella taholla voi olla mukana. Tosin jostain on tingittävä, ettei toimintaa tule viikolle liikaa.

Muutaman vuoden päästä ongelmaksi muodostuu lisääntyneet harjoitusmäärät ja seurojen halu sitoa harrastajansa oman lajin piiriin. Jossain vaiheessa on valinta tehtävä. Suotavaa olisi, että ne jotka haluavat jatkaa monipuolisesti, saisivat tähän mahdollisuuden.

Lähinnä kyse on eri lajien ja seurojen yhteistyöstä. Miten saadaan harjoitusajat sopimaan niin, ettei päällekkäisyyksiä tule. Kuulin tapauksesta jossa jääkiekkojoukkue muodosti samasta ryhmästä oman jalkapalloryhmän. Harjoittelu ja pelit tapahtui palloseuran lisensseillä normaaliin tapaan. Sama ryhmä molemmissa lajeissa mahdollisti joustavan harjoittelun varsinkin syksyllä kun molempien harjoitukset pyörivät vielä päällekkäin.

Eri lajien yhteistyössä seurojen välillä voisi olla kehitettävää. Myös asenteita voi muokata. Onhan se totta, että lajit kilpailevat keskenään harrastajista, mutta loppukädessä valinnan tekee harrastaja itse. On kaikkien etu jos köyttä vedetään yhteen suuntaan, ajatuksena lapsen ja nuoren etu...

( photo by: JSS c 2005 )

Lauantain jääharjoitus

Korkealla lentävien ( epämääräistenkin... ) pohdiskelujen jälkeen on taas aika kirjata käytännön toimintaa... Lauantain jääharjoitus oli vuorossa ja kauden paras tilaisuus. Kaikilla tuntui jääneen loppuun hyvä tuntemus hyvästä harjoituksesta. Poikien käytös oli mallikasta ja tekeminen kiitettävää...

Taas havaittiin se, että koko ryhmän luistelutaito on kiitettävä. Vuodessakin on menty monen kohdalla paljon eteenpäin. Vaikka pieniä kehityseroja poikien välillä onkin, tasaisuus on kuitenkin yllättävää. Myös monen nuorena käytyjen luistelukoulujen opetus kantaa hedelmää. Timon ja kumppanien tekemät pohjat näkyvät.

Luistelun harjoituksia ei ole syytä unohtaa. Kyseessä on kuitenkin yksi perusasia, johon tässä iässä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa. Myöhemmin kaikki on vaikeampaa ja korkeammalle ikätasolle noustessa harjoitusten painopiste siirtyy enemmän pelitekniikan harjoituksiin. Siinä vaiheessa luistelutaidon on hyvä olla hallinnassa.

Pelijuoni on myös löytynyt alkukauden harjoitusten myötä. Pienillä ryhmillä pelatessa kaikki saavat kosketusta kiekkoon, joka on tärkeää opittaessa peliä. Maali syötöstä-menetelmällä kiekolle on saatu liikettä, peli on levittäytynyt ja "sumppu"-pelistä päästy eroon. Harjoituksen loppuosan peleissä nähtiin niin hienoja suorituksia, että niitä hämmästeltiin ohjaajien kesken vielä pukukopissakin.

Vähitellen on kesän jälkeen saatu taas juonesta kiinni. Kasassa on hieno ryhmä poikia, joiden kanssa on mukava tehdä näitä juttuja. Myös ohjaajien ryhmä on hyvä paketti. Yksimielisyys asioista ja yhdessä tekemisen into on kohdallaan. Viime kaudella alkanutta toimintaa on hyvä jatkaa samaan malliin. Pieniä muutoksia on tullut, mutta tästä on tarkoitus parantaa joka osa-alueella.

Maanantaina jatketaan saliharjoitusten merkeissä. Tiedossa on ainakin koripalloilua...

( photo by: JSS c 2005 )

Luovuuden lähteillä

Luova toiminta joukkueurheilussa voi olla yksilön tai koko joukkueen malli. Liian tiukka kurinalaisuus ei salli luovuutta. Urheilijoiden kohdalla on puhuttu yksilöiden vapaudesta olla omia persoonia. Lähinnä kai kyse on ollut siitä, miten vapaasti voi toikkaroida pelikenttien ulkopuolella, mutta miksei tätä vapautta voisi sen sijaan toteuttaa kaukalossa?

Jo hyvin nuorilla pojilla on omat erityispiirteensä luistelussa, kiekonkäsittelyssä, pelikäsityksessä... Perusasioista ollaan yksimielisiä, mutta... Maailma on täynnä erilaisia valmentajia, toisistaan poikkeavia tapoja pelata jääkiekkoa. Mikä niistä on oikea tapa? Voi olla monta oikeaa tapaa...

On varmasti kaikkein hedelmällisintä jos pelaaja löytää oman tapansa toteuttaa itseään. Liika muottiin ajaminen voi viedä pelaajalta sen oman luontaisen pelinäkemyksen. Näin karsitaan ainakin osa luonnollista alkuvoimaa jonka kautta taito ja suuret urheilusuoritukset syntyvät.

Luovuus on toisin ajattelemista. Kehittääkseen jotain uutta, on vanhat normit rikottava. On uskallettava mennä totutun, kielletyn rajan yli ja kehitettävä uusi ajatusmalli tai toimintatapa. Vanhan kaavan mukaan ja tiukasti rajoja asettamalla uutta ei synny.

Persoonille voisi antaa sijaa jo pienestä pitäen. Kuka menee sanomaan, että joku toimii, tai pelaa väärin...? Kyse voi olla uudesta tavasta nähdä asia. Luovuus vaatii tilaa ja sen kautta syntyy uutta, parempaa ja nautittavampaa peliä.

Luovuuteen liittyy myös ajatuksen vapaus... kyky olla avoin erilaisille vaikutteille. Mieleen tulee visio tulevaisuuden jääkiekosta 20 vuoden kuluttua. Tämän esitti syksyllä järjestetyn kurssin vetäjä...

Jääkiekosta katoavat puolustajan ja hyökkääjän roolit... on vain pelaajia jotka pystyvät suoriutumaan molemmista tehtävistä. Peli elää vaiston ja tilanteen mukaan... paikka ei sido pelaajia ja liike on entistä sujuvampi...

Mielenkiintoinen ajatusmalli...

Laidasta laitaan

Viikon sisällä kaikki voi muuttua. Viime kerran saliharjoitus päättyi salin tyhjentämiseen ennen aikojaan. Nyt paikalla oli sama määrä väkeä, mutta meno kuin toisesta maailmasta. Häiriöitä ei esiintynyt ja hommat päästiin tekemään hienosti. Kuka kertoisi mistä on kyse?

Viikonlopun jääharjoitus jäi omalta kohdalta väliin. Ajankohdan siirto sunnuntaille kotihallin turnauksen vuoksi aiheutti varmasti monelle muullekin haittaa. Lauantai on se vakiopäivä harjoituksille, joten muita menoja sovitellaan sunnuntaille. Poikkeuksena talven mittaan tulevat pelit ja turnaukset.

Salilla siis aloitettiin viikko. Pääelementtinä oli tällä kertaa pallo... monissa eri muodoissaan. Käsipalloa pelattiin isolla pehmopallolla... oranssin värisellä, koska sopii luontevasti joukkueen väreihin. Viime talvena suoritin äänestyksen ja oranssi valittiin selvällä äänten enemmistöllä monen väristen joukosta ainoaksi oikeaksi väriksi...

Lisää palloja saatiin kentälle tennispallon muodossa. Koordinaatioharjoitusten jälkeen tehtiin muutamia askellus- ja loikkaharjoituksia. Hypyissä huomattiin miten 25 kiloisesta pojasta lähti isompi ääni lattiaan tömähtäessä kuin satakiloisesta Eerosta... Kissamaisen pehmeät liikkeet ovat pyrkimyksenä...

Lopussa pelattiin kaksilla kentällisillä salibandyä. Käytettiin muutamia keinoja joilla saadaan syöttöpeliä lisättyä ja turhat kikkailut pois. Muutamia tosi hyviä syöttöjä maalille ja laukauksia suoraan nähtiin.

Viikon sisällä on tultu yöstä päivänvaloon. Tästä on hyvä jatkaa sillä kausi on vasta alussa. Seuraavan kerran jatketaan viikonloppuna jäällä. Kolmen viikon päästä pelataan syysturnaus ja silloin nähdään missä mallissa syksyinen pelijuoni on...