Mustan makkaran päivä

Tihkusateessa potkaistiin käyntiin Kaukajärven loppukesän kausi. Sade vaan yltyi, joten yrittiin pitää liikettä yllä ja lämpöä päällä. Lopussa pelattiin vähän pidempi jakso.

Alkulämpönä leikittiin "Kuka pelkää mustaa makkaraa", kuten leikin nimi poikien suussa kääntyi. No, tämähän sopii tamperelaiselle kuin pipa päähän.

Pallonhallinta oli selvästi kehittynyt alkukesästä. Harjoitukset menivät vähän siihen malliin. Mitä lienee kesälomalla tehty? Lopussa pelattiin jalkapalloa sen muotoisella kentällä, etteivät muut kaupungin joukkueet osaa edes keksiä. Eivät ole niin hulluja. Maalikehikot oli viksin vonksin, mutta peli sujui, eikä kukaan pojista ihmetellyt. Enemmänkin se "oli sillai jännää..."

( Photo by JSS © 2007 )

Sorsia ja pyörähuoltoa

Bremen on aloittanut kesäloman jälkeen melko vauhdikkaasti. Tänään oli jo viikon sisällä neljännet harjoitukset ja huomenna alkaa kaupparien kausi, joten tapahtumia riittää.

Pojat vetivät täydet 90 minuutin harjoitukset - kokonainen peliaika siis. Sama kesto tuli viikon pitkälle lenkille, jonka pyyhkäisin samaan aikaan Härmälän puiston maisemissa.

Paikalliset sorsat pyörivät jaloissa ja kivet tunkivat kenkään jopa niin, että kymmenen tyhjennyskertaa taisi tulla koko lenkin aikana. Oliko ne kivet siellä tossun kätköissä jo valmiiksi, vai mistä ne ilmestyi? Lenkkipolku ei ole edes kovin sorainen.

Menohaluja löytyi tänään kiitettävästi ja Polar piipitti jatkuvasti kun sykkeet nousi yli rajan. Välillä piti pistää kävelyksi koska tarkoitus oli edetä hitaalla tahdilla ja pitkään. Vauhdin hillitseminen on joskus vaikeaa. Siksi tuo "piippari" onkin apuna.

Tulipa lenkillä korjattu yksi polkupyöräkin. Jos sen pojan isä lukee tätä, niin ketjuja voisi vähän kiristää. Avata takapyörän pultit, vetää rengasta taaksepäin ja pultit uudelleen kiinni. Noin löysät ketjut ei pysy rattailla kovin pitkään. Poika ei osaa itse niitä pistää paikoilleen. On vielä niin nuori - nääs...

( Photos by JSS © 2007 )

Arki

Huomenna on vuorossa loman jälkeen ensimmäinen työpäivä. Arki lyö vasaralla päähän. Ja lujaa.

Työmatkan voi mahdollisuuksien mukaan käyttää myös liikuntaharrastukseen. Tampereen vuosien aikana työpaikan osoite on muuttunut kahdesti ja asuinpaikka kolmesti. Etäisyys on silti ollut sopiva kulkea työmatka erilaisilla välineillä.

Työmatkaa on taitettu seuraavilla menopeleillä. Autolla, bussilla, kävellen, juosten, rullaluistimilla, polkupyörällä ja suksilla. Erikoisin yhdistelmä oli aikoinaan neljän kuukauden ajan Hämeenlinnasta Tampereelle - ja takaisin - suuntautunut työmatka. Välineet reitillä olivat polkupyörä-juna-polkupyörä. Ja tämä suoritettiin kahdella eri pyörällä, joista toinen oli yöt parkissa Tampereen juna-asemalla.

Ruohokenttä tämäkin...

Varastossa lojunut vanha ruohomatto sai uutta käyttöä kun pojalle iski ratagolfkuume. Kivillä, hyppyreillä ja putkilla sai kotipihaan muuntuvan yhdeksänreikäisen radan. Ei ihan yllä Pyynikin ratojen tasolle, mutta pelaaminen ei maksa mitään.

Aukko mattoon tehtiin ensin selvittämällä mikä on golfreiän virallinen halkaisija. Se on muuten 4 ja 1/4 tuumaa - eli 108 mm. Pojalle tuli tutuksi mikä oikein onkaan se halkaisija ja säde - ja miten harppia käytetään. Myös ratojen suunnittelussa sai kehittää tietynlaista luovuuttaan.

Kavereita on käynyt kokeilemassa ja naapurissa sijaitseva "oikea" golfrata ruokkii lisää intoa. Lähimmillään kentältä eksyneitä palloja on löytynyt kymmenen metrin päästä kotipihaa. Ja vähän kauempaa enemmänkin - lähipihojen pojat tietää...

Ai niin... se Koo-Veen lajien määrä on tasan kymmenen - kuten Jiri tällä kertaa fiksuna ja nopeana tiesi. Palkintona lähtee tällä kertaa vain kunniaa ja linkki tähän... josta voitte seurata mitä tapahtumia ja yllättäviä käänteitä sisältyy aktiivisen harrastajakiekkoilijan elämään.

( Photo by JSS © 2007 )

Kaukaloiden kutsu

Kesän keskellä ajatukset eivät ihan vielä jääkiekossa liiku, mutta kauden alkuun on kuitenkin enää kolme viikkoa. Tämän ajankohdan ilmoittaminen pojalle sai aikaan lievästi sanottuna innostuneen vastaanoton. Luultavasti päiviä ei tulla laskemaan, mutta enpä ihmettelisi vaikka niinkin kävisi.

Tapparasta siirrytään täksi kaudeksi Koo-Veen ryhmään ja saman siirron tekee kolme entistä "kirvesrintaa". Ja jääkö muuttoaalto vielä siihenkään...? Kun uudessa seurassa on lisäksi Bremenin riveistä kolme tuttua kasvoa, sopeutuminen uuteen tulee olemaan sujuvaa.

Koo-Vee on perinteikäs monen lajin seura. Itse asiassa vasta nyt tajusin miten monen. Päivän tehtävä. Katso vaikka itse ja laske montako löydät? Oikea vastaus tulee seuraavassa postauksessa.

Loman jälkeen

Lomien jälkeen ponnistetaan taas uusin voimin harrastusten pariin ja kohti korkeuksia. Ihan täysin lomaa ei ole käytetty lepäilyyn, vaan välineet on kulkenut matkallakin kassissa.

Kirkniemen pallokenttä tuli tutuksi ja seurasin siellä miten Virkkalan Tarmon 99-joukkue aloitteli kauttaan kesän jälkeen. Vetäjän kanssa vaihdettiin ajatuksia ja kuviot näyttävät olevan melko samanlaisia kuin Tampereella.

Tämän ikäisten toiminta heillä pyörii lähinnä vain harjoitusten ympärillä. Sarjaa ei pelata, ja ainoa tuntuma peleihin tuleekin turnausten muodossa. Myös valmentajista on pulaa Virkkalassakin.

Yksi seikka kiinnitti huomion niin Virkkalassa, kuin useilla muillakin pienillä paikkakunnilla. Ruohokentillä pelataan ja ihan pienimmistä junnuista lähtien. Kirkniemen kenttäkin oli todella mainiossa kunnossa. Haloo, Tampere!

Ikävä todeta, että Tampereella juostaan hiekkamyrskyn keskellä. On todella häpeä, että tilanne on näin surkea ja kun vielä puheeksi - lopultakin - nousseita Pirkkahallin ruohokenttiä himoitaan messualueen pysäköintipaikoiksi, ei voi kuin ihmetellä miksi perinteikäs jalkapallokaupunki kohtelee junnujaan näin?

Pikkukaupungit, olkaa tyytyväisiä kenttiinne ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin. Jalkapallokaupungin suuruutta ei mitata vai sillä, että johdetaan veikkausliigaa, vaan minkälaisen kohtelun ja arvostuksen koko harrastajaryhmä saa - nuorimmasta vanhimpaan...

( Photo by JSS © 2007 )

Divarikierros

Kesäloma innoitti divarikierrokselle ja matkalla kassiin eksyi Huovisen, Chandlerin ja muutaman muun opuksen lisäksi yksi jääkiekkokirjakin. Pelastusarmeijan kirppis halusi luopua kirjasta muutamalla eurolla.

Kevään puhutuin ja seuratuin jääkiekkoilija on varmasti ollut Teemu Selänne. Tähän saumaan oli mielenkiintoista hankkia jo vuonna 1993 ilmestynyt kirja. Perspektiiviä...

Lukukokemus on vielä edessä, mutta viimeisillä sivuilla mietitään mahdollisuuksia Stanley Cupin voittamiseen. Kirjoittajaisä ei varmaan tuolloin voinut kuvitella että sen saavuttamiseen menee 15 vuotta.

Teemu harrasti nuorena myös yleisurheilua ja jalkapalloa. Näyttää palkintolistalla olevan jääpalloturnauksenkin parhaan pelaajan palkinto vuonna 1983 Porissa. Monipuolinen lahjakkuus.

Kirjan antiin palataan kunhan se on luettu ja maisteltu. Kesän säät näyttävät jatkuvan sateisina, joten luultavasti lukuhetkille löytyy aikaa. Ja tämän voi päättää kirjan loppusanoihin: Go For It! Moni varmaan ymmärtää mitä ollaan jahtaamassa...

( Photo by JSS © 2007 )

Luovuus

Aamulehti kirjoittaa koulujen liikunnanopetuksesta, ja siitä miten se on monille aiheuttanut vanhempana kammoa liikuntaa kohtaan. Paljon on puhuttu myös koululiikunnan muuttamisesta vapaaehtoiseksi. Parantamisen varaa ja kehittämistä asiassa varmasti on, mutta...

Onko kukaan kysellyt koskaan mitä kammoja matematiikan tai kielten opiskelu on aiheuttanut vanhempana? Voisiko ajatella, että matematiikka olisi vapaaehtoinen aine? Ei, koska maailma arvostaa tietynlaista älykkyyttä, koulutusta ja pyrkimystä siihen. Miksi näin on?

Oheisessa videossa Sir Ken Robinson heittää kysymyksen: Do schools kill creativity? Tappaako koulutus luovuuden? Kannattaa uhrata parikymmentä minuuttia tämän katsomiseen. Esitys puhukoon puolestaan.

Jos sulautettu videoikkuna takkuilee, niin alkulähteille pääsee tästä linkistä.

Iskun voima

Oikeasti... ping-pong on ihan hyvä laji - kuten myös nyrkkeily. Suosittelen jumiutuneen selän avaamiseen kuntonyrkkeilyä. Lajiin sisältyvät kiertoliikkeet auttavat selkään ja säkkiin kohdistuvien iskujen käden kautta välittyvä tärähdysliike käy istumatyöläisen hartiajumin kimppuun. Kokeiltu on. Toimii.

Kuntonyrkkeilyn lisäksi suosittelen tuotetta nimeltä One-Two Punch. Tämä rohto pureutuu tajuntaan korvien kautta ja vaikuttavina pääaineksina ovat jazz-funk, acid-jazz, acid-house ja rock.

Tänä kesänä riippukeinussa ja hikilenkillä soi Liquid Soul. Olen kuutisen vuotta yrittänyt turhaan kysellä tätä loistavaa bändiä Pori Jazzin lavalle - onnistumatta. Poppoo on melko tuntematon Suomessa ja levyjä on kotimaan kaupoista turha kysellä. Netin kautta hoituu.

Jos PC:n äänilaitteet on kunnossa, tästä iskusta lähtee soimaan näytepätkiä... One-Two Punch!

Geelillä päähän

Urheilulehden pahin kirosana - ja suomalaisen urheilun peikko - nuorisosta puhuttaessa on tähän asti ollut Nuori Suomi-ajattelu. Nyt on löytynyt vielä pahempi uhka, joka horjuttaa raavaan urheilumiehen koko olemusta maassamme.

Lehden kolumnisti Iso-Teuvo kertoo uusimmassa numerossa kuulopuheistaan jääkiekon pukukopeista. A-junnut meikkaavat, föönaavat ja laittavat geeliä peilihuoneissaan. Sama ongelma kuulemma tuhoaa myös jalkapallon tulevaisuuden. Voi kauhistus!

Ajat muuttuvat ja ihmiset sen mukana. Nuoriso käyttää geeliä ja värjää tukkaansa nykyisin yleisestikin enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Nuoriso saa myös kaiken helpommalla kuin ennen. Olosuhteet ja elämisen malli ovat muuttuneet pitkällä ajanjaksolla. Olisiko niin, että urheilutoiminnassa pitäisi huomioida muuttuva maailma kokonaisuudessaan ja ohjata toimintaa sen mukaisesti?

Yrittämällä muokata nykyistä nuorisoa väkisin vanhaan muottiin, voidaan havaita miten käy ja kumpi mukautuu. Nuori ei välttämättä tarvitse urheiluseuraa, mutta seura tarvitsee nuorta. Tai sitten siitä tulee entinen seura - tai jopa laji.

Ratin takana

Sateisena päivänä voi keskittyä autourheiluun ja antaa mersuille kyytiä. Jalkapallo ja jääkiekko ovat tauolla, joten sivulajeillekin jää siis hyvin aikaa.

Luultavasti naapurin poikia käy yrittämässä kierrosennätyksiä lähipäivinä. Vauhdikkaat ulosajot ovat myös vakiokamaa jokaisessa kisassa, mutta vahingot vähäisiä - toisin kuin formulakisoissa. Nyt auto vaan nostetaan uudelleen radalle ja meno jatkuu entistäkin hurjempana.

( Photo by JSS © 2007 )

Vetistä touhua

Uimakoulun jatkoryhmä saatiin päätökseen ja taas mentiin eteenpäin. Viimeisellä viikolla on pelattu vesikorista, heitetty pelastuskanisteria ja tietysti uiskenneltu runsaasti.

Uimataito on yksi tärkeä perustaito, koska suurin osa kuitenkin jossain vaiheessa joutuu tekemisiin veden kanssa. Lisää juttua asian tiimoilta löytyy SUH:n sivuilta.

Kahden aikaisemman uintimerkin rinnalle Joona pokkasi nyt hylkeen - Harrastusmerkin - jonka vaatimukset voi katsella tavoitetaulukosta. Ohjeistus suorituksiin löytyy tästä.

Harrastusmerkin saavuttamisen vähimmäispistemäärä on 15. Pisteet koostuvat uinnin eri osa-alueista. Koko ryhmällä näytti tiukinta olevan juuri uinnin saralla. Vain yksi tyttö sai 50 metrin suorituksen. Joillakin 25 metriäkin oli tiukalla ja useampi yritys tarvittiin. Sen sijaan hypyt, keräkaato altaaseen ja sukellukset sujuivat monelta melko mallikkaasti.

Seuraavan asteen Taitomerkki onkin huomattavasti vaikeampi saavuttaa, sillä uinnin osalta suorituksessa kiinnitetään huomio myös oikeaan suoritustekniikkaan. Räpistelyllä ei hyväksyttävää suoritusta tule.

( Photo by JSS © 2007 )

Askellustikkaat

Suomalaiset jalkapalloseurat ovat köyhiä. Harjoituksen apuvälineitä löytyy varastoista heikosti, joten tarvittaessa ohjaajan pitää raottaa omaa kukkaroaan - tai sitten tyytyä vain pelkän pallon voimaan.

Koska tässä tapauksessa ohjaaja on vielä köyhempi - kuin seura - ja tekee hommia ilman korvausta, niin välineet pitää valmistaa itse. Tässä yksi esimerkki.

Valmiit neljän metrin askellustikkaat maksavat kaupasta ostettuna 35 euroa. Nyt tehdään vastaava tuote, joka tässä tapauksessa kustansi tasan yhden euron. Tarvitaan:

• Muovinen pöytätabletti kooltaan noin 24 x 44 cm. Kodin Ykkösestä, neon oranssi. 1 euro tarjouksesta.
• Reppuhihna 2 x 4 m musta. Leveys noin 2-3 cm. Löytyi käytettynä omasta varastosta. 0 euro.
• Niittejä 72 kpl. Omasta koneesta. Kustannus mitätön.

Poikkipinnoina toimivat muoviliuskat leikataan tabletista 3 sentin levyisinä ja kiinnitetään neljällä niitillä reunahihnaan. Pinnojen pituus 44 cm ja etäisyys toisistaan 55 cm. Hihnojen päät taitetaan ja nidotaan kiinni.

Lopuksi tehdään sidontalenkki jolla valmiit tikkaat niputetaan keskeltä kuljetusta varten. Tositoimiin nämä pääsevät vasta elokuussa, kun harjoituskausi taas käynnistyy. Mahdollisesti Joona #17 tulee näitä testaamaan kotipihassa jo ennen sitä.

( Photos by JSS © 2007 )

Yleisurheilukausi käyntiin

Kauden ensimmäisiin Hippokisoihin osallistuivat maanantaina Pyynikin vanhalla stadionilla Joona #17 sekä Robert #16. Ohjelmassa oli korkeushyppy ja 40 metrin juoksu. Molemmissa lajeissa käytiin tiukat kamppailut.

Robert vei korkeuskisan "showpalkinnon" ylivoimaisesti, sillä kaksi korkeutta mentiin rimaa hipoen vasta kolmannella yrityksellä. Onnistumisten jälkeen tuuletukset olivat kisan parhaat.

Sarjaa ylempänä kisaillut Joona ponkaisi varmoja hyppyjä, mutta juoksukisa katkaisi hyvin alkaneen sarjan ja aikatauluihin katkesi hyvin alkanut sarja.

Aurinko paistoi kuumasti, ukkoskuuro pysyi poissa ja pojat kuittasivat lopuksi palkinnot ranteeseen. Jos aikataulut sallivat, loppukesästä pinkaistaan vielä sen verran että liput kisakoneeseen irtoavat.

( Photo by JSS © 2007: "Joona ylittää 85 cm" )