tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Norppakurssi läpi

Päivän kohokohdat altaassa olivat pojalla tänään: "Sukelsin neljään metriin" ja "hyppäsin kolmesta metristä pää edellä". Siinä olikin saavutusta kauden viimeiselle kerralle. Lisäksi lyötiin vielä kurssitodistus käteen.

Norppakurssin suoritti jos sai läpi yksitoista kolmestatoista tehtävästä. Kirjataan ne tähän ihmeteltäväksi. Täysin tietämätöntä ihmetystä herätti minussa ainakin leijuminen ja killeri...!?

Norppakurssin tehtävät:
  • Leijuminen
  • Lähtö kellunnasta ja renkaan sukellus pohjasta (1,5 m)
  • Siirtyminen rennosta kellunnasta uintiasentoon vatsallaan ja selällään
  • Omavalintainen uinti 25 m jonka aikana tehdään kuusi kuperkeikkaa
  • Taittokaato
  • Vesipelastushyppy
  • Killeriä 10 m
  • Pallon kuljetus ja heitto reunalle, maaliin tai sovittuun kohteeseen
  • Vapaauintia 8 vetoparia hengittäen vartalon kierron mukana
  • Vapaauinnin volttikäännös
  • Perhosuintia 3-5 vetoa (ilman hengitystä)
  • Rintauintia vähintään kuusi käsivetoa
  • Omavalintainen uinti 150 m jonka aikana uidaan vähintään kahdella tekniikalla

Lajien vaihtoviikot

On meneillään lajien vaihtoviikot. Kevät on päättäjäisten aikaa. Jääkiekko jo ehti kauden viimeiseen tapahtumaansa ja tänään on vuorossa vesiralli, jossa viimeisen vedot, hypyt ja polskinnat otetaan parhaillaan altaassa. Harjoituskortti luovutetaan aulaan ja uintikeskus jää tauolle. Olisiko seuraava uintikerta järvessä?

Kun illalla on Ratinassa tehty viimeiset hypyt, loikat ja käännökset telinevoimistelun merkeissä, kaksi "oheisharrastusta" on saatu päätökseen. Henkinen tauko on aina paikallaan. Vaihtelu virkistää ja vanhojen aktiviteettien pariin on taas mukava palata myöhemminkin.

Yllättävästi pienelläkin, kerran viikossa tapahtuvalla harjoittelulla on vaikutuksia. Eri uintilajit, sukellukset, hypyt ja kaikenlaiset erikoisjutut ovat tarttuneet pojan "liikuntamuistiin". Puhumattakaan yleisestä liikunnallisesta monipuolisuudesta ja palauttavista vaikutuksista. Näitä tarvitaan, oli se "päälaji" sitten mikä tahansa - tai oliko sitä ollenkaan - tai siitä huolimatta.

maanantaina, huhtikuuta 26, 2010

Voitelukeskus Cup 2010 - 2.päivä

Turnausviikonloppu jatkuu sunnuntaina herätyksellä kello 6:00 ja rutiinit hoidetaan ensimmäisen päivän tuomalla itsevarmuudella. Tällä kertaa suunta käy kohti Sentteriä.

Hallin piha on melko tyhjä - niin kuin se sunnuntaiaamuna hetki ennen kukonlaulua on. Tasaisesti autoja kuitenkin alkaa ilmestyä pihamaalle ja kasseja puretaan haukotusten lomassa. Pelit on pelattava. Finaalien päivä.

Klo 7:30. Rähmät pois silmistä ja touhuamaan. Joukkueet lähtevät ulos haistelemaan viileää kevätaamua ja toimitsijat keskittyvät päivän ensimmäisiin tehtäviinsä.

Klo 8:15 Fortius oli saapunut jo jäälle lämmittelemään ja haki tuntumaa omien joukkueiden väliseen koitokseen. Stadium pelasi samassa lohkossa ja poti pelaajavajausta. Myös Fortiukselta oli muutama pelaaja lainassa toisessa kaukalossa. Pienissä joukkueissa sairastelut ja muut esteet tuntuvat heti.

Ottelut molemmissa kaukaloissa käynnistyvät ajallaan. Alkuperäisestä työlistasta poiketen olenkin luukkumiehenä Stadiumin aitiossa. Peli vihelletään käyntiin ja pelikello alkaa juosta. Pieneksi kutistunut Stadium saa taipua tänään pahasti.

Vilkuilen katkoilla myös viereiseen kaukaloon jossa pelataan tiukempi kamppailu. Joona on lainapaidassa ja pelin alku mennään tasalukemissa. Pelin keskivaiheilla Tapparan Forum joutuu ottamaan muutaman jäähyn, joiden aikana vastustaja rankaisee armotta.

Ensimmäinen peli on saatu päätökseensä Fortiuksen hallitessa ja siirryn seuraamaan viimeisen vartin pressun toiselle puolelle. Loppua kohti Forumin puristus paranee ja ottelu kaventuu muutamalla maalilla. Joona heittää puolustuksesta laidan kautta syötön siniviivalle, josta Riku ottaa muutaman potkun ja ampuu kaukaa kiekon ylänurkaan. Kohtalaisen hieno maali!

Aika kuitenkin loppuu ja Forumin on tyydyttävä Pelikaanien paremmuuteen. Pelaajajonot matelevat hitaasti kohti pukukoppeja. Päivä on käynnissä ja jatkuu hektisenä. Seuraavana on vuorossa kiireinen hallin vaihto. Ensin kiivetään Hervannan kallioiden päälle ja laskeudutaan vielä kerran maahisten luolaan. Saipa Jusut odottaa vastustajaansa.

Klo 11:45. Tiivistahtisia kirjurin hommia tiedossa. Radiopuhelimet on viritetty ja kynä pyöritelty liukkaaksi. Odotetaan vain kiekon putoamista jäähän ja sinnehän se musta solahtaa, lapojen väliseen aukkoon singahtaakseen siitä nopemman pelaajan saattelemana pelin syövereihin. Fortiuksen alkusarjan viimeinen peli pyörähtää käyntiin.

Mukava katsella miten turnauksen edetessä pelit paranee. Fortius venyy ja pitää omaa päätä puhtaana - kuten aluesarjassa on totuttu - ja tästä tulee turnauksen toinen 2-1 voitto. Ottelun loppu huipentuu sellaiseen menoon ja lentoon, että kirjurilla on täysi työ pysyä vauhdissa mukana. Turnaustoimisto kyselee radiopuhelimen kautta lisää tietoa, mutta minkäs teet - kaukalossa tapahtuu koko ajan, laidat rytisee ja ukkoa lentää koppiin. "Tämä on oikeaa hokia", joku lausahtaa katsomossa.

Fortius selvittää tiensä lohkon kakkostilalla illan pronssiotteluun, mutta sitä ennen on vuorossa vielä yksi komennus. Poika ensin kotiin syömään ja lepäämään - sitten suunta kohti Hakametsän kolmoshallia. Pronssiottelun harjoitus toimitsijaringillä ja tutustuminen tulevaan vastustajaan. Kalpa vei Espoota 3-0 ja siinäpä on Fortiuksella vastustaja. Liukkaita hyökkääjiä ja tukeva puolustus.

Klo 19:15. Sarjan pronssiottelussa vastakkain Tappara Fortius ja Kalpa Kuopiosta. Ottelun alku viivästyy kun tietokone kadottaa yhteyden palveluun. Edellinen kirjuri päätti hommansa liian tehokkaasti. Monikymmenpäinen yleisö seurasi kuumeisesti toimitsija-aition tähtihetkeä. Huomiota pitää saada, tavalla tai toisella - joku koiranleuka voisi vääntää.

Muutama piinallisen pitkä minuutti ja järjestelmä on pystyssä. Tekniikka on ihmeellistä kun se toimii, ja vielä ihmeellisempää kun se ei toimi. Pronssiottelu alkakoon.

Peli etenee siistinä - verrattuna aikaisempiin peleihin - ja tapahtumia kirjattavaksi ei juuri kerry kuin muutaman jäähyn osalta. Peli piristyy koko ajan ja Kalpa vyöryttää nopeilla hyökkääjillä vaarallisia tilanteita kohti Fortiuksen maalia. Tappara tekee kuitenkin avausmaalin ja ottaa ohjakset käsiinsä.

Toinen maali vie lähemmäs voittoa, mutta Kalpa ei lannistu. Kavennus tulee ja ottelun loppu on kutkuttavan jännittävä. Toimitsija-aitiossa yritetään pysyä neutraaleina, sillä se kuuluu toimenkuvaan. Kannustus ja aplodit hoidetaan katsomosta käsin.

Kalpan hyökkääjä pääsee läpiajoon, mutta Joona luistelee kiinni, kiilaa kylkeen ja estää maalintekoyrityksen. Tästä on kuitenkin seurauksena jäähy, jonka hoitamalla Fortius on jo mitalin syrjässä kiinni.

Ja hoitaahan se. Kun taululla on turnauksen kolmannen kerran lukemat 2-1, voivat pronssijuhlat alkaa. Ensin perinteisesti hanskat, mailat ja kypärät ympäri jäätä, ja sitten kasa pystyyn. Kun tästä on selvitty, on vuorossa mitalien jako. Kapteeni Niko käy hakemassa pokaalin ja sen kanssa kaukaloa kiertämään.

Ottelun päättyessä kirjurille tulee kiire tehdä viimeiset merkinnät, päättää pöytäkirja ja kaivaa kamera laukusta. Jäälle mukaan ja pokaalisaattueen ohjaus laidalle. Ryhmä riviin, kasaan ja tuuletukset. Tappara Fortiuksen kauden pronssinen päätös on ikuistettu ryhmäkuvaan.

Tappara Fortiuksen kevätkausi huipentui tähän turnaukseen. Joukkue kasvoi koko kevään ajan, paransi peliään ja oli parhaimmillaan omana kokonaisuutena, kun sen jokainen jäsen oli jäällä ja käytettävissä - ja se sai pelata omaa peliään. Pronssi voitetaan ja se on totta. Iloa ja onnistumisen elämyksiä ei koeta vain ylimmällä korokkeella tai sarjatasolla.

Kiitos kaudesta, Fortius!

(Kapteeni hakee pokaalin - kuva Jan Suominen © 2010)

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Voitelukeskus Cup 2010 - 1. päivä

Kauden päätös ja viimeinen ottelu pelattiin sunnuntaina Hakametsässä kun Tappara Fortius voitti kevätturnauksen pronssiottelussa Kalpan lukemin 2-1. Ei hassumpi tapa lopettaa kausi? Miten tähän oikein tultiin...

Päivää aikaisemmin.

Herätys kello 7:00. Aamutoimet ripeästi haltuun, varusteet kokoon ja herättämään pelimiestä. Kiekkoukko nousee hitaasti, on pystyssä mutta on vielä suurelta osin unessa. Aamiainen, tavarat kasaan, vaatteet niskaan ja kohti ensimmäistä peliä.

Hervanta klo 8:35. Aikaa ensimmäisen pelin alkuun tasan tunti. Toinen hissi on pois käytöstä ja jonoa alkaa muodostua pihalle asti. Huoltomies pyörii potilaansa parissa, mutta näyttää siltä että hissinraato ei tule kuntoon. Päivästä on tuleva hankala, mutta lisää vastuksia oli odotettavissa syvällä maan alla. Ei kuitenkaan mennä tapahtumien edelle.

Turnauksen ensimmäinen peli alkaa kun kiekko putoaa jäähän klo 9:50. Yllättävän pirteällä esityksellä tulee voitto tässä Joonan "tuurauspelissä". Uni on karistettu silmistä ja kolme vartin päästä käynnistyy Fortiuksen varsinainen peli. Alkuverryttely on siis suoritettu ja vuorossa on kaukalon vaihto.

Kiekko jäähän ja pelikello käyntiin - kuitenkin sillä varauksella ettei pelitaulu toimi, summeri on pimeä ja kuulutukset eivät kuulu. "Tätä se minun uneni tiesi", viisastelisi humoristi tapausta. Nyt yritettiin kuitenkin jatkaa näillä eväillä. Vastustaja Rockets pyrki jatkamaan omillaan - tekemällä ensimmäisen maalin.

"Voi mahoton" sitä jäähyjen määrää. Vauhdikas kiekko vaatii vauhdikkaat menetelmät ottaa vauhti pois. Puolustaja saa kolme jäähyä täyteen ja lähtee koppiin varusteita vaihtamaan - etuajassa tämäkin, tai miten sen nyt ottaa. Ei tiedä, kun kellotkin on sekaisin.

Ensimmäinen erä mennään yliajalla kun summeri ei toimi. Tekeepä vastustaja siinä vielä maalinkin. Eikun joukkueen johto tätä puimaan toimihenkilöiden reviirille. Pois pois ja vielä kerran pois. Tuomarit ovat ajan tasalla ja peli pääsee jatkumaan. Rockets vie tätä peliä neljä nolla, mutta vielä on Fortiuksella voimaa varastossa - sitä puhkumaan koppiin.

Toinen "tuuraus" on iskeä keskelle suunniteltua taukoa, mutta kääntyypä lopulta paussin puolelle. Kaukalossa pitää olla hereillä ja voimissaan. Liika väsymys ja voi sattua jotain. Raja täytyy vetää jonnekin ja noudattaa sitä, tai poiketa siitä oikeaan suuntaan. Siis kohti yläilmoja hetkeksi.

Varusteet jäävät maahisten luolaan ja suunta on kohti korkeuksia. Hissijonoon ei jakseta jäädä odottamaan, joten valitaan portaiden nousu. Metalliset kierreportaat pimeässä - jotain 260 askelmaa - pistävät kylmässä hautaholvissa kangistuneen toimihenkilön koville. Jalat ei taivu ja koneisto yskii. Jatkuva kierto vasempaan pyörryttää. Pari kertaa on pakko pysähtyä kunnes valo ja elämä häämöttää. Ollos kirottu luola. Luuhistu ja mätäne.

Hervanta klo 14:20. Ruokailun ja pienen lepohetken jälkeen ollaan taas hissijonossa. Kiekkokassit tukkivat ahtaan käytävän ja ulos purkautuvat pienet pelaajat kasseineen ovat jäädä jumiin. Miten niitä voikaan mahtua noin monta ja noin pieneen hissiin? Tämä hissi ei tätä päivää loppuun asti kestä. Jotkut rajat asettaa jo fysiikan lakikin.

Kuulakas homeen haju tervehtii luolahalliin astujia. Koppi listasta muistiin ja suunta sinne. Uutta tarmoa uhkuva ryhmä on iloisin mielin valmiina koitokseen. Päivä ei voi tästä kuin parantua ja suunnan on oltava ylöspäin. Niin kaukalossa, toimitsija-aitiossa kuin kotiin lähdettäessä. Ylöspäin - hissillä kohti elämää ja maanpintaa - vapautta.

Kiekko jäähän klo 15:20. Hyvinhän tämä kulkee. Peli ainakin näyttää siltä ja tiukkojen vaiheiden jälkeen taululla ovat voittonumerot HC Espoosta 2-1. En ole varma näkyivätkö luvut taululla, koska se ei toiminut kunnolla - mutta tulos oli siinä, tapahtumat pöytäkirjassa ja ensimmäisen päivän pelit pelattu. Kirjurin päivä hallilla jatkuu silti vielä.

Sentteri klo 20:05. Turnauspelaaja on saatettu kotiin ja on ansaitulla iltapalalla kolmen pelin jälkeen. Kirjurin iltapala jääkiekon merkeissä on, kun Saipa ja Rockets ottavat mittaa toisistaan. Pöytäkirja täytetään suoraan miniläppärin näytölle, joka toimii kiitettävästi. Jos käsillä olisi vielä erillinen hiiri, kaikki olisi yhtä juhlaa. Laitteen oma tabletti kun ei sovellu kylmänkohmeisille sormille. Niin vain sekin ottelu päättyy ja kulminoituu bittipöytäkirjana järjestelmän syövereihin.

Klo 22:15. Ensimmäinen turnauspäivä on lusittu. Pelimies on nukkumassa ja juuri pestyt pelihaalarit saunan orrella kuivumassa. Varusteet henkarille levitettynä ja kaikki muutenkin valmiina sunnuntain koitoksiin. Herätys aamulla klo 6:00 ja Sentterille klo 7:30. Voitelukeskus Cup jatkukoon.

(valokuva: Tappara Fortius 2010 © Jan Suominen)

torstaina, huhtikuuta 08, 2010

Rautaa ja puuta

Mennyt viikko on ollut jääkiekkotoiminnan parissa tiedotuksellisesti aika vilkas. Asioita on siirretty nettisivuille tasaiseen tahtiin. Tämän lisäksi suorat sähköposti- ja tekstiviestit ovat tuoneet oman osansa viestitykseen.

Kauden alku ja loppu tuntuvat olevan vilkkainta aikaa. Kun uusia ryhmiä muodostetaan tai sarjat käynnistyvät, tietoa syntyy jaettavaksi. Keskitalven "peruskausi" taas etenee omaan rauhalliseen tahtiinsa.

Jos nämä kaikki asiat jouduttaisiin toimittamaan tälle isolle ryhmälle paperilla tai suullisesti, toimihenkilöiden urakka olisi melkoinen. Näin on kuitenkin toimittu joskus aikoinaan, kun netti vielä muhi yliopistojen omana projektina.

Toisaalta ei noista ajoista niin kovin kauan ole. Silloin jää oli aitoa ja harjoitukset pidettiin avoimen taivaan alla - viiman ja pakkasen tuodessa oman lisänsä hommaan. Varpaat jäätyivät luistimissa ja räkä jähmettyi pelimiesten neniin pitkiksi puikoiksi.

Karut olivat olosuhteet, mutta mitä niiden vallitessa syntyi? Kovaluonteisia kaukalon työmiehiä. Olisiko nykypäivän kovien urheilulajien ongelma helppo ja netin kyllästämä elämänmeno? Tekniikka helpottaa elämää, mutta helpottaako se liikaa?

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Sirkus pyörii

Liigakiekkoilu sitten päättyi Tampereella tämän kauden osalta, kun Kalpa punnersi ratkaisevan voiton ajassa 71:01. Ottelu päättyi juuri hetki sitten Hakametsässä. Kun nyt ajattelee, oli ehkä sittenkin mukavampi olla kotona ja muistella edellisen pelin kotivoittoa.

Ottelua oli kyllä tarkoitus mennä seuraamaan Joonan kanssa, mutta poika ei jaksanut lähteä. Omien pelien tuoksinassa iltapäivällä kävi niin, että oma maila tökkäsi vauhdissa laitaan ja mailanpää vatsaan - ja juuri siihen pelihousujen ja rintapanssarin väliseen suojaamattomaan aukkoon. Auts.

Pelimiehillä ei ihan kaikki paikat ole suojusten peitossa. Tällä kertaa ei ilmeisesti sen vakavampaa, mutta Try Out-peli oli pakko jättää kesken. Yrityksestä huolimatta luistelu ei onnistunut, vaan veti miestä linkkuun. Turha sinne oli penkin päähän jäädä istumaan - varsinkin kun harmitti niin vietävästi. Uudet terät, veto päällä ja katsomo täynnä.

Tällä viikolla on siis tahkottu kaksi kertaa ensi kauden Try Out-pelien merkeissä. Tapahtumat ovat ensimmäistä kertaa edessä tälle ikäluokalle. Osallistujia tarkkaillaan siis tulevan kauden tasoryhmäjakoja ajatellen. Uusia pelaajia hankitaan joukkueisiin ulkopuolelta. Perjantaina on vielä yksi koitos osalle joukkoa.

Kovin on lyhyt jääkiekon kausien väli. Vanhan loppu on uuden alku. Toukokuussa käynnistyy kesäharjoittelukausi ja silloin baanalla onkin jo nuorempi D ikäluokasta -98. Kaudet vaihtuvat, pelimiehet kasvavat ja kehittyvät, mutta kaukalo pysyy. Ja laji, joka sekin on muutoksen kourissa, mutta tahti on paljon hitaampi. Kun nämä pelimiehet ovat miehen iässä, mitään oleellista ei pelin osalta ole tapahtunut.

Sirkus jatkaa kulkuaan - pellet vaihtuvat.