Valkopartaisia pikku-ukkoja

Lähdin töistä vähän aikaisemmin ehtiäksemme ajoissa keskiviikon ulkokaukalolle harjoituksiin. Poikaa ei kuitenkaan näkynyt kotona. Vasta vartin päästä taaperrettiin pihalle. 20 minuutin koulumatkaan oli kulunut puolitoista tuntia. Mitähän reittiä oli kuljettu? Ei ainakaan suorinta.

Kevyen välipalan jälkeen kerättiin varusteet kasaan ja vauhdilla autolle. Huomasin että vartin automatkallakin voi ottaa pienet iltapäivätorkut... onneksi en minä pilkkinyt, vaan poika.

Perillä odotti sakea lumisade. Muuten sää oli leuto, nollan tietämissä. Vanhempien avustuksella saatiin aurattua kenttää kuntoon. Lumeen on hyvä tehdä luistelurata. Reunat tulevat ihan itsestään. Toisessa päässä pelattiin ringetellä. Syötöissä tarvitaan voimaa kun lumi on esteenä, ja sitä enemmän kun sade vain yltyi.

Harjoitusten lopuksi voi viilentää itseään vaikka pistämällä pään lumihankeen. Ristikko kauhaisee lumen sisäänsä ja tekee pienistä pojista valkopartaisia ukkoja. Useita niitä nähtiin tänään poistuvan kaukalosta. Itse eivät varmaan paljoa eteensä nähneet.

( photo by: JSS c 2006 )

Historiaa...?

Sunnuntain varhainen aamu koitti pakkasen kourissa. Mittari näytti -23 astetta, kun suunnattiin auto kohti Lempäälää. Paikka ei ollut ennestään tuttu, joten ajettiin harhaan ja tultiin vähän myöhässä hallille.

Kamat niskaan ja kaukaloon, muutama minuutti sentään jäi aikaa ennen pelin alkua. Ensimmäinen kentällinen jäälle ja kiekko peliin. Ja kuten usein suurten tapahtumien yhteydessä sanotaan... loppu onkin historiaa.

Aikaisemmin kirjoitin, että tämä sunnuntai on näytön paikka. Ja se näytettiin mitä osattiin. Kauden parhaat pelit ja sarjan kovimmat vastustajat voitettiin - 5-1 ja 4-1 - mutta millä tavalla? Sitä voisi kuvailla sanoilla... ylivoimainen... hallitseva... varma...

Syksyllä samat pelit hävittiin, joten kuka olisi uskonut tähän? Minä ainakin, syksyn alun esityksistä huolimatta. Tässä ryhmässä on potentiaalia mihin tahansa. Viittaan kevään peleihin, mutta ei niistä sen enempää.

Pitää muistaa, että tuloksia tärkeämpää oli kuitenkin se, että peli-iloa löytyi ja kaikilla oli kivaa. Tuli myös tutustua yhteen maan lukuisista halleista ja ilmapiiriin, joka vaikuttaa naapurikunnassa vireältä. Hienon kiekkotoiminnan jatkoa voi vilpittömästi toivotella sinne tulevaisuudessakin.

Joukkueen tärkein pelaaja

Maalivahti on joukkueen tärkein pelaaja. Tämän ikäisenä monilla junnuilla alkaa jo ajatus maalilla olemisesta viehättää - enemmän kuin se kentällä touhuaminen.

Muistan miten aikoinaan istuimme Kari Takon kanssa vierekkäin kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Jääkiekon puolella Kari aloitteli jo silloin maalivahtina, ja myöhemmin ura huipentui Ison Veden takaisessa liigassa. Nuorena siis tämäkin homma aloitetaan.

Itselleni lankesi myös ryhmän toisen joukkueen maalivahtitouhun järjestäminen. Kauden alussa ilmoitettiin että kaikki halukkaat pääsevät vuorollaan sinne maalille. Ketään ei pakoteta ja aktiivisuus ratkaisee.

Seuran junioripäällikön ajatus on se, että tämän ikäisillä kiertävä maalivahtipesti on paikallaan. Maalivahtivalmentajien kantana olen kuullut myös, että ryhmän voisi erottaa ja harjoitukset tehdä erikseen maalivahdeille.

Mielestäni nyt on hyvä vetää kausi niin, että kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan mitä se touhu oikein on. Myöhemmin se ei sitten onnistu niin helposti. Ja on hyvä nyt tehdä ja kokeilla asioita monipuolisesti. Kun peliä seuraa välillä myös maalilta käsin, saa uutta kokemusta pelaamiseen kokonaisuutena. On myös helpompi miettiä ensi kaudella, olisiko maali se oikea paikka jatkaa harrastusta - vai keskittyä siihen kenttäpelaajan rooliin.

Osa joukkueesta aloitti juuri maalivahtikurssit, joten innostusta on riittänyt. Tähän vaikuttaa varmaan osaltaan suomalaisten maalivahtien "rynnistys" maailmalle. Suomesta löytyy nyt hyviä maalivahteja.

Kurssilaiset satsaavat maalivahtihommaan - niin ajan, kurssimaksun, kuin varusteidenkin osalta - joten heidän osuuttaan maalivahtina peleissä on painotettu. Vuorojen jakaminen on mutkikasta, koska osalle ei aina sovi, osa haluaa vain harjoituksissa maaliin, osa ei pääse ulkojäille. Toivottavasti vuorojako on kuitenkin toiminut. Ainakin siihen on pyritty.

( kuvassa Scott Langkow´n maski kaudelta 2004-2005 )

8 vee

Lähimmän sääaseman tiedot kertovat tuntia ennen harjoitusajankohtaa lämpötilaksi -16 astetta ja tuulen nopeudeksi 5,0 m/s. Ulkojäät peruutettiin jo edeltä käsin odotetun purevan kelin takia, ja niinhän siinä kävi kuin uumoiltiin. Näillä keleillä hallit ovat rautaa, joten lauantaina jatketaan Sentterissä.

Pojan kanssa lauantain jäät jätetään väliin, koska synttärivieraita tulee matkan takaa. Seuraava startti on siis sunnuntaina Lempäälässä klo 9.30. Tiedossa aikainen herätys pelireissulle. Tammikuun kovin vastus ja nyt näytetään mitä osataan.

Niin... tänään on se virallinen päivä. Onnittelut Joona, 8 v!

Komposiitit kieltoon

Niin siinä sitten kävi. Reilu viikko sitten kirjoitin samasta aiheesta ja nyt sain tiedon, että juniorien komposiittimailat tosiaan kielletään ensi kesästä alkaen. Jääkiekkoliiton uusi pykälä sallii E-juniorien ( 95-syntyneiden ) ja sitä nuorempien peleissä vain puuvartiset mailat. Jos olet nyt miettinyt komposiittimailaa, jätä se kauppaan. Ensi kaudella se käy vain omiin peleihin lähikaukaloissa tai pihoilla.

Kypärää hakemassa

Lauantaina vedettiin vähän rauhallisemmat harjoitukset, koska ajankohta oli myöhäinen ja seuraavana aamupäivänä ohjelmassa kahdet pelit. Jäällä oli tilaa hulppeasti puolikkaan ryhmän kanssa kun kimppalaisia ei sitten näkynytkään.

Kopissa huomasin ottaneeni mukaan pojan kypärän sijasta oman ristikkopottani - ovat nääs molemmat valkoisia ja merkiltään samoja. Kotimatka on lyhyt joten siitä selvittiin kunnialla, mutta vauhdilla mentiin. Onneksi ei sattunut sunnuntain peleissä.

Sunnuntaina nimittäin oltiin isäntinä, joten tekemistä riitti muutenkin. Lähinnä välilaitojen kasaaminen ja purku, sekä tuomarin, kellottajan ja kirjanpitäjän tehtävät. Tuttua hommaa joten hyvinhän niistä porukalla selvittiin.

Pelit meni mainiosti ja molemmissa oltiin kyllä niskan päällä, vaikka ensimmäiseen kamppailuun vastustaja tekikin ne voittomaalit. Mukava havaita että peli kulkee iloisesti ja taas saatiin yksi uusi maalintekijä. Jopa kahdella maalilla, mutta se toinen tuli juuri vihellyksen jälkeen ja jäi hyväksymättä.

Illalla ei ollut omaa kiekkovuoroa, joten ohjelmassa oli äänestyskierros ja reilun tunnin hiihtolenkki sen päälle Kaupin SM-laduilla. Kisat ovat viikon päästä ja lunta näytti olevan riittävästi. Presidenttikisassa voittajaa ei saatu ja ne koitokset jatkuvat parin viikon päästä. Katsotaan kumpi vie voiton tällä kertaa. Tasatyönnöllä mennään niidenkin kisojen loppu.

Alennuskirjoja katselemassa

Kävin tutustumassa kirja-alennusmyyntien tarjontaan. Tuntuu että viime vuosina valikoima on köyhtynyt ja alennuksetkaan eivät ole sitä luokkaa kuin aikaisemmin. Korkea hinta johtuu osin myös hulppeista lähtöhinnoista, joka on osin seurausta euroon siirtymisestä. Vaikka mitä puhutaan, euro on nostanut tuotteiden hintoja selvästi kautta linjan.

Haaviin tarttui tälläkin kertaa alekaukalosta jotain. Kirja oli hinnoiteltu normaalisti, mutta kysymällä oikea hinta selvisi ja pitihän se ostaa pois. B.B. King - Omin sanoin... "Everyday I have the Blues"...

Katselin myös urheilukirjojen tarjontaa. Alennusmyynnissä olivat David Beckham ja Mika Häkkinen omilla kirjoillaan. Jääkiekkoaiheisia teoksia ei ollut tarjolla tänäkään vuonna, joka johtuu varmasti myös siitä, että uusia alan kirjoja julkaistaan vuosittain niin vähän. Mitä nyt Tami pukkaa kerran vuodessa uudet prinsiippinsä.

Olen jäänyt kaipailemaan jääkiekosta isoa ja kattavaa teosta joka käsittelisi lajia laajasti, mutta innostavasti - kuvin ja tekstein - ja kohderyhmänä olisi nuoret. Pojalle voisin sellaisen hankkia. Jalkapallon puolelta vastaavia teoksia löytyy useita. Varmaan tämä johtuu jalkapallon suuremmasta suosiosta maailmalla. Käännettäväksi on huomattavasti enemmän tarjokkaita mistä valita.

Nytkin osui kohdalle yksi Bobby Charlton Schoolin jalkapalloa käsittelevä kirja, josta nuorempikin lukija löytää lajilleen nostetta. Ainokaisessa kappaleessa oli myös punainen hintalappu, joten ostin sen jo lukemaan oppineelle pojalle. Hyvää (luku)harjoitusta...

Lauantaina pidetään poikkeuksellisesti jaetut harjoitukset toisen ryhmän kanssa. Mukana on vain puolet porukoista, joten eiköhän sinne samaan kaukaloon mahduta kaikki. Sunnuntaina saapuu pelivieraita Nokialta ja otetaan uusinta syksyn kohtaamisesta. Pisteet jaettiin viimeksi, miten tällä kertaa käy?

Kiekon veivausta ja kerhotoimintaa

Tiistain omat pelit tuli pelattua. Vaihtoaitiossa kokoontui taas veteraanien kerho, jonka mielestä puolet kaukalon miehistä oli väärässä paikassa, väärään aikaan... ja mitä teki, sekin meni väärin. Ehkä näin oli, mutta oliko joku myös väärässä kaukalossa? Ja hallissa?

Itsekin sain kuulla ampuneeni suoraan syötöstä sadasosa sekunnin liian myöhään. Jos tämän puutteen olisin korjannut ( mihin en olisi edes pystynyt), tuskinpa se silti maaliin - näillä taidon hitusilla - olisi mennyt. Luultavasti kopsahtanut maalivahdin kilpeen sekin.

Ennen pelin alkua kokeiltiin Arhon kanssa Rob Hiseyn ilmaveiviä. Arholta se sujui - yritti sitä pelinkin aikana. Itse hämmästelin vierestä. Tutkimme asiaa tarkemmin, ja onnistumista auttaa muutama seikka.

Kiekon pitää olla mahdollisimman uusi. Pyöreäreunaiset kohlot eivät nouse ylös niin hyvin. Temppua auttaa myös, jos pitää lavan kuivana ja jäästä vapaana. Myös vanha erkka kannattaa uusia. Sitten vaan kokeilemaan, tässä Hiseyn vanhempaa mallia asiasta jos joku ei ole vielä nähnyt.

Näitä temppuja tehdään nyt kaukaloissa ympäri Suomen. Hyvä niin - esikuvia pitää olla - ja mielestäni tässä on parempaa mallia nuorille kuin kaukaloiden pokspoks-sankarit, joille voisi löytyä parempi harrastusareena köysillä rajatusta kehäneliöstä.

Illalla katseltiin pojalle käytettyjä varusteita joita oli tuotu tarjolle. Olivat kooltaan isoja, mutta eihän se haittaa jos kiekkoilu kiinnostaa vielä ensi talvenakin. Tätä piti siis kysyä, eli miten pitkään 7-vuotias on suunnitellut jatkavansa kiekkoilua? -Kuusikymppiseksi, tuli vastaus heti. Joopa joo...

Venyttelyrinki jäällä

Viikonloppuna saatiin taas ihan riittävä annos jääkiekkoa, niin pojille kuin ohjaajillekin. Lauantaina osa pojista aloitti maalivahtikurssit, jotka pidetään juuri ennen varsinaisia harjoituksia. Näin muutamalle on tiedossa yhteensä parin tunnin harjoitukset putkeen kymmenen viikon ajan. Kohtalainen urakka?

Sunnuntaina pelattiin vuoden ensimmäiset koitokset kahdessa ottelussa. Ensimmäisessä pelissä oma verkko heilui tiuhaan. Yksi vastustajan poika oli syönyt kaurapuuronsa. Sen verran voimalla kiekkoa heitettiin ylänurkkiin puolesta kentästä. Meidän ryhmästä ei löydy ketään joka osaisi - ja voimien puolesta jaksaisi - ampua tuolla tavalla tämän ikäisenä. Löytyykö mistään?

Toisessa pelissä numerot kääntyivät toisinpäin kun peli saatiin kulkemaan heti alusta alkaen. Ensimmäisen pelin tappio ja "ihmepojan" maalit oli unohdettu. Luistin ja kiekko kulkivat iloisesti loppuun asti. Mukava nähdä miten syötöt ja maalit jakautuivat tasaisesti koko joukkueen kesken.

Joukkueen tavaramerkeiksi on kauden aikana muodostumassa kaksi asiaa, joita en ole havainnut millään muulla joukkueella.

Ennen pelin alkua lämmittelyn aikana koko joukkue suorittaa myös kevyet venyttelyt jäällä. Koko ryhmä samalla kertaa ja isossa ringissä. Tämä on ymmärrettävästi herättänyt vastapuolella hämmästeleviä katseita - saadaan huomiota ja mikäs siinä... Ja kaikki tapahtuu pojilta ihan oma-aloitteisesti.

Toiseksi jutuksi on muodostunut jokaisen voiton jälkeen maalin edustalle syntyvä kasa poikia. Maalivahti on yleensä alimmaisena ja siihen päälle pitkittäin ja poikittain muita pelaajia. Toimintaa on syytä tarkkailla ettei kukaan loukkaa itseään. Kieltääkään emme tätä halua, sillä tapa on syntynyt täysin poikien kesken - omana juttuna - kuten tuo venyttelyrinkikin.

Sunnuntai-ilta päättyi omilla kiekkoturnajaisilla. Pelit saatiin pystyyn ja hiki pintaan, vaikka osa porukasta jäikin kotiin. Toista maalivahtiakin olisi kaivattu. Vieläkö joulukinkut painavat, vai mistä johtuu väen vähyys?

Ainakin ajankohta oli mitä parhain ja kenttänä kaupungin ykkösareena. Olosuhteita ei ainakaan voi moittia. Katsomo oli kyllä tyhjänä, mutta sille ei valitettavasti pysty tekemään mitään. Ainakaan näillä meidän peliesityksillä...

Tulevaisuuden leijonat

Kanada otti vakuuttavasti omansa nuorten maailmanmestaruuskisoissa. Suomi varmisti pronssin kun Porin Ässien Jesse Joensuu tömäytti viimeisen sinetin ottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Hienosti pelattu ottelu ryhmältä jonka esitys kisojen aikana parani jatkuvasti.

Kisojen aikana tiedotusvälineissä keskusteltiin siitä, että Suomen nuorten kiekkoilijoiden taso ja tekninen osaaminen on laskenut verrattuna muihin maihin. Onko näin? Joukkueen valmentaja Aravirta ei tätä asiaa vahvistanut.

Aamulehdessä haastateltu Erkka Westerlund ei näe nuorten taidoissa varsinaisia heikkouksia. Toisaalta alle 18-vuotiaiden heikko menestys on huomattu. Westerlundin mukaan lasten perusliikunnan määrää pitäisi lisätä ja valmennuksen laatuun panostaa kaikilla tasoilla.

Lasten liikunnan lisäämisessä on palloa heitetty paljon koulun suuntaan. Koululiikunnan lisäämisestä olisi apua kaikille lapsille myös kokonaisvaltaisen terveysliikunnan osalta. Harrastuksen parissa olevat saavat siihen tarpeeseen oman osansa lajinsa parissa, mutta koululiikunta saisi muuten täysin liikkumattomat liikkeelle.

Valmennuksen osalta tilanne on ainakin nuorimpien kohdalla se, että toiminnassa ovat mukana aktiiviset vanhemmat - harvemmin lasten ohjaukseen perehtyneet henkilöt. Seuroissa myös huomio kiinnittyy enemmän vanhempiin ikäryhmiin, jotka pelaavat edes jonkinlaista sarjaa. Tärkeintä tuntuu olevan sarjataulukossa kiipeäminen, kuin kokonaisvaltainen yksilöiden kehittäminen.

Lapsen ikäkausi 8 vuodesta 12 vuoteen on kuitenkin tulevaisuuden urheiluharrastusten osalta tärkeää aikaa. Hermoston kehittyessä tämä ikävaihe on tärkeä herkkyyskausi opetellessa erilaisia koordinaatio- ja taitotekijöitä, kuten esimerkiksi luistelutaitoa. Näillä ikävuosilla tehdään se pohja, joka mahdollistaa myöhemmällä iällä harjoittelun niin, että hedelmät poimitaan vaikkapa nuorten maailmanmestaruuskisoissa.

Jääkiekkoliiton kursseilla ja muilla tahoilla on painotettu, että ammattitaitoisimmat valmentajat pitäisi saada näille nuoremmille ikäluokille. Niin pitäisi, mutta miksi näin ei ole?

Tilannetta voidaan parantaa nostamalla tämän työn arvostusta. Muuttamalla tilannetta, jossa ohjaajat tekevät työtä korvauksetta ja ottamalla myös nuoret ikäluokat seuran ohjelmaan niin, että ohjaajien koulutus, kokonaisvaltainen valmennusohjelma ja toiminnan seuranta toimivat saumattomasti.

Maailman parannuksen jälkeen jatketaan lauantaina Sentterillä tulevaisuuden Leijonien parissa uusin kujein.

Ympyröitä ja komposiittia

Keskiviikon ulkokentän harjoitukset lähtivät taas käyntiin. Ohjelmassa oli pelin lisäksi kiekon leipomista keilojen läpi ja kiistakiekkoa ympyrästä. Perinteisen tuolileikin tapaan, ympyrää kierrettiin melkoista vauhtia ja pillin vihellyksen jälkeen joku jäi ilman kiekkoa.

Monilla pojilla näkyi uusia komposiittimailoja, joita on varmasti uuden vuoden alennusmyynneistä hankittu. Komposiittimailojen kieltämisestä junioreilta on puhuttu, mutta tuskin siihen lähdetään. Pitäähän mailakauppiaiden saada tuotteitaan myydyksi ja varmasti jossain vaiheessa suurin osa mailoista on pelkästään komposiittia. Tällä hetkellä hintataso on niin korkea, että puumailalle on vielä hyvät markkinat.

Junioreilla komposiittimaila kestää käytössä hyvin. Lyhyeksi jääminen on ensimmäinen syy mailasta luopumiseen. Liigapelaajilla mailoja tuntuu hajoavan tasaiseen tahtiin. Viime pelissäkin taisi viisi mailaa hajota ottelun aikana.

Syksyn kärkikamppailussa oli huvittavaa katsella miten molempien joukkueiden käyttämät, samanmerkkiset mailat hajosivat yksi toisensa jälkeen. Ottelun aikana tuhottiin ainakin kaksitoista mailaa. Hupaisaa asiasta teki se, että mailanvalmistaja oli järjestänyt mainoskampanjan, jossa useilla kuulutuksilla hehkutettiin näitä mailoja, tyyliin: "Katso pistepörssin kärkeä ja millä mailalla pisteet on tehty". Ja kuulutuksen jälkeen hajosi taas yksi maila.

Hajoavat mailat aiheuttavat vastustajalle maalitilanteita ja toisessa päässä laukaukset epäonnistuvat tärkeissä paikoissa. Torstain liigapelissäkin tuli tilanne jossa puolustajan maila hajosi. Maalia ei tullut, mutta jäähyn arvoisesti tilanne oli paikattava. Onko mailan laadulla väliä?

Vuoden vauhdikkainta kiekkoa

Tänään Kobra Teamin vuorolla pelattiin vuoden vauhdikkainta kiekkoa. Ajankohdan huomioiden kukin voi vetää tästä omat johtopäätöksensä... mutta ainakin peli tuntui tänään omalla pelivuorolla hyvältä... pitkästä aikaa. Ehkä siihen vaikutti moni asia.

Riittävän kevyt ruokailu päivällä ja saapuminen hallille todella ajoissa. Rauhallinen valmistautuminen ja varusteiden pukeminen. Tällä kertaa jäälle pääsi jo 20 minuuttia ennen vuoron alkua, joten ehti rauhassa lämmittelemään ja venyttelemään kevyesti.

Jää oli parasta tällä kaudella ja peli tuntui nautittavalta. Tähän olotilaan ei vaikuta se, miten peli sujuu tuloksellisesti. Nytkin tuli kyllä roiskaistua pari maalia ja annettua yksi nappisyöttö puolustajalle maalin eteen, mutta näistä ei tässä ole kyse.

Kyse on tunteesta joka syntyy ja ruokkii harrastusta. Tunne siitä että jää, maila ja mies ovat yhtä harmoonista kokonaisuutta, joka liitää valkeuden keskellä vapaana kuin lintu. Ilman tätä tunnetta ei jäälle palata yhä uudestaan harrastuksen pariin.

Tämän olotilan ja tuntemuksen kun saisi siirrettyä myös meidän junnupojille, niin voisi ajatella ettei poikien parissa vietetty aika ole mennyt hukkaan.

Tammikuu

Vuosi vaihtui ja kevätkausi käynnistyi. Muutama viikko on pojan kanssa ollut taukoa jääkiekosta. Jokusen kerran on luonnonjäitä katsasteltu. Pieni lähikenttä oli joulun alla hyvässä kunnossa - maalit paikallaan, jää aurattu ja hoidettu - ainoastaan valoa puuttui. Asuinalueen pojat käyvät kentällä pelaamassa ja tähän aikaan vuodesta keinovalo on melko tarpeellinen elementti siinä touhussa.

Kentällä kyllä oli valonheittimet tolpan nokassa, mutta sähköä niiltä puuttui. Otin yhteyttä puisto-osastoon ja lupasivat käydä asian tarkastamassa. Kyselin myös lumikolaa kentälle, koska viikonloppuisin ja iltaisin auraus ei välttämättä toimi. Pienet lumet voi itsekin pyyhkäistä. Kolat hoitaa liikuntatoimi, johon luvattiin olla yhteydessä.

Parin päivän kuluttua kävin illalla katsomassa kentän tilanteen. Valot oli kunnossa ja paikalle oli saatu myös kola. Täydet pisteet kaupungille tällä kertaa. Illalla oltiin poikien kanssa kentällä höntsäilemässä.

Tauon aikana on viihdytty pojan kanssa myös sukset jalassa, viimeksi eilen kierrettiin golfkentän latua. Jouluna käytiin paremmilla laduilla hiihtokeskuksessa, juotiin mehua kuusten alla ja laskettiin mäkiä. Saadaan vaihtelua jääkiekon pelaamiseen.

Jääkiekkotoiminnassa syyskausi päättyi ja havaintoni mukaan toiminnan parissa on viihdytty. Pojat ovat myös kehittyneet syksyn aikana huimin harppauksin. Niinhän se usein tapahtuu, että mennäänkin kerralla vähän isompi porras ylöspäin.

Luistelutaidoissa on tullut kohennusta. Yli puolet osaa jo kaarteessa "sirklata", loputkin jo auttavasti, muutama jopa takaperin. Luistelu on kaiken tukijalka, jonka varassa kehittyvät myös mailankäsittely ja kiekonhallinta. Pelaaminen opetellaan kun sen aika joskus tulee.

Urheilutaitojen lisäksi opetellaan ryhmässä toimimista, keskittymistä tehtäviin ja kaikkia muita tarpeellisia taitoja joista on apua kaukalon ulkopuolellakin.

Luistelutaito on yksi osa yksilöllistä kehitystä jonka seuraamiseen kannattaisi pyrkiä. Eli verrataan omia suorituksia niihin omiin, aikaisempiin suorituksiin, ja annetaan palautetta siitä. Tutkimusten mukaan henkilökohtainen kehityksen seuranta ja palaute antaa parhaat tulokset ja motivoi yksilöä.

Joukkuelajissa yksilön kehityksen seuraaminen vain ei ole niin helppoa. Yleisurheilussa voi kellolla ja mittanauhalla osoittaa selvästi miten kukin on parantanut omaa tulostaan edelliskerrasta. Tuijottaminen maalilukuihin ja sitä kautta saatava vertailu muihin joukkueisiin ei tätä vastinetta anna.

Tammikuu on taas täynnä lukuisia pelejä. Toivottavasti alkusyksyn maalilukupaineista on päästy ja voidaan nyt vaan keskittyä nauttimaan pelaamisesta. Toiminta jatkuu jälleen normaalisti kaksi kertaa viikossa.