Palkinto

Kun syyskuu kääntyy viimeiselle viikolleen, joukkueet hiovat kuntoaan pian alkavaa sarjaa varten. Pelaajia siirtyy ryhmästä toiseen ja lopulliset vitjat alkavat muotoutua pala palalta valmentajien kuumina käyvien aivojen sopukoissa.

Kokonaisuus nousee kuin palikkatorni ja toiveena on saada perustuksiltaan tukeva rakennelma, joka kohoaisi ylväänä ylös - kohti korkeuksia ja sen yli - pysyen muotissa koko pitkän kauden. Unelmissa kasvaisi vielä siitäkin ja tuottaisi toivottua menestystä.

Voi myös käydä niin, että perustus on savesta valettu ja ensimmäinen tuiverrus saa koko rakennelman huojumaan liitoksissaan. Valuttaako ensimmäinen aalto hiekkalinnan mereen? Puhaltaako susi korttitalon nurin? Valmentajan syksyiset yöt ovat painajaisia  täynnä.

Töitä siis tehdään ja jää pelaajien alla kuluu urille. Kaaret piirtyvät yksi toisensa jälkeen puhtaaksi ajettuun peilipintaan. Terä muokkaa jäästä hileet ja himmentää pinnan. Samaan tahtiin hiipuu pelimiehen voima harjoituksen edetessä. Hien mukana poistuu voima, jalostuen ja kovettuen osaksi valmentajan muuraamaa perustusta.

Kiertosykli saavuttaa päätepisteen ja kaikki alkaa taas alusta uudelleen. Portit avataan ja jääkone lähtee kierrokselleen pyyhkien pois nuo kehityksen viivat jotka hetki sitten sen eteen piirrettiin. On levon aika. Kehityksen ja palautumisen vuorovesi saa pyyhkäistä pinnan puhtaaksi uutta yritystä varten.

Porras portaalta. Pala kerrallaan. Joukkue ei synny viikossa. Ei edes kahdessa, mutta kolmannessa on jo toivon siemen. Neljännessä on ensimmäinen kivi muurattu. Laastia kuluu ja lopulta talo on valmis. Tulevaisuus näyttää lopputuloksen, mutta yksi asia on varmaa.

Talon rakentaminen vaatii tekijänsä. Ilman työtä ei talo nouse. Ja tämä työ on itse se ydin. Palkinto.

Kuva: Tesoman jäähalli Tampere 27.8.2012 - Tappara Forum valmistautuu alkavaan C2 AAA-alkusarjaan.

Erilaisia venyttimiä

Kahvakuulalle löytyy muutakin käyttöä kuin se perinteinen voimailukäyttö. Urheilun tiimellyksessä nuhjaantuneen lakin voi pestä koneessa, ja pesun jälkeen kostean lakin pingottaa kuulan päälle. Siinä kuivuessaan lakki palautuu takaisin muotoonsa. Jos lakki ei pesua kaipaa ja on vaikka liiskautunut urheilukassissa, kastelu ja venytys palauttaa ryhdin.

Tässä tapauksessa käytettiin 24 kg kahvakuulaa, joka sattui olemaan juuri oikean kokoinen tähän käyttöön. Kelpaisiko niksi legendaariseen Niksi-Pirkkaan?

Tästä tulikin mieleeni omakohtainen tapahtuma varusmiespalveluksen ajoilta. Alokkaana olin komennettu työtehtäviin varusvaraston tiskille. Varuskunnassa kierroksella oleva kenraali seurueineen sattui juuri samana päivänä kierroksellaan paikalle.

Varusvarastolla oli tiskiin kiinnitetty puinen "ruuvipenkki", jonka avulla voi muotoilla ja venyttää kutistuneita lakkeja. Lakki pujotettiin penkin hahlojen päälle ja sitten kammesta kiertämällä nämä kaksi hahloa loittonivat toisistaan ja venyttivät samalla lakkia.

Kenraali suunnisti ovelta suoraan luokseni ja tarjosi lakkiaan. Kuulemma oli alkanut kiristää. Kantapäitä yhteen ja toimenpiteisiin. Ja antaa mennä reilusti vaan - kenraali huikkasi kun seurue suunnisti perähuoneeseen.

Ei sitä joka päivä päässytkään kenraalin lakkia säätelemään. Hahlot kiinni, lakki "keinopäähän" ja kampi pyörimään. Ensin varovaiset väännöt, lukitus päälle ja lakki jäi siihen venymään. Lakkia katsellessani muistin kenraalin sanat: Ja antaa mennä reilusti vaan.

No jos kerran kenraali käskee. Poistin lukituksen ja kiersin vielä kampea. Mitään ei tapahtunut. Vielä kierros "pohjiin asti" ja sitten jo tapahtuikin. Kuului uskomaton rusahdus - kuin joku lakin saumoista olisi antanut lopullisesti periksi. Muutama hetki meni paniikissa, mutta sitten sain lakin pois koneesta ja tiskille odottamaan.

Kenraali saapui ja tunsin miten peltipaita kostui selästä. Ukko otti lakkinsa, pyöritteli sitä käsissään ja asetti sen vihdoin päähänsä. Lakki upposi syvälle, todella syvälle. Vain korvat estivät sitä vajoamasta vielä syvemmälle. Kenraali tuijotti minua pitkään ja tiiviisti.

- Alokas. Hienoa työtä. Nythän tämä on kuin uusi.

Seurue poistui paikalta. Hikinen peltipaita liimautui ihooni.

Sankarit Stadionilla

Jari Litmanen palaa ja pelaa vielä syyskuussa Helsingin Olympiastadionilla. Respect-päivä kunnioittaa uransa päättäneitä pelaajia, ja tarjoaa hyväntekeväisyysottelun 8. syyskuuta Stadikalla. Mukana myös Sami Hyypiä ja joukko muita suomalaisen jalkapallon tähtiä - onpa pelaamassa myös maajoukkueen nykyinen valmentaja Mixu Paatelainen.

Kuvan pallossa on yhden suomalaisen huippupelaajan nimikirjoitus. Kysymys kuuluu: Kuka pelaaja?

Päivä nro 188

16:15. Työmatka kotiin pyöräillen. Maasto sujuvaa alamäkeä, sää hieno ja pyörätiellä liikennettä vähän. Ajaessa voi kerrata tulevien harjoitusten kuviot.

16:30. Nyt selvisi etten saakaan isompaa autoa käyttöön. Pitää pakata kaikki varusteet pieneen autoon. Suurin osa on pakattu valmiiksi jo aamulla. Kyytiin menee: jalkapallot, huoltajanlaukku, varustekassi, oma kiekkovarustekassi, jääkiekkomaila. On kaksien harjoitusten ilta.

16:50. Harjoitus käynnistyy Viinikan kentällä lämmittelyllä ja venyttelyllä. Ruoho on lopulta saatu leikattua ja kenttä näyttää yllättävän hyvältä. Vain näyttää.

17:10. Pelataan kolmen alueen peliä ja pallo kulkee hienosti. Syötöt napsahtelevat paikoilleen ja pysyvät hyvin rajaviivojen sisällä. Kentän reunalla nurmi on melko hyvä ja tasainen. Pojat ovat kehittyneet paljon kesän aikana.

17:20. Pelitilanneharjoitus juomatauon jälkeen. Hyökkäykset vyöryvät maalille, mutta maalivahti pitää. Haen yli ammutut pallon naapuripihan rajoilta. Kentän meteli häiritsee kuulemma yleisesti lähellä asuvia. No, sen voi uskoa, mutta peliin kuluu puhe, keskustelu ja äänet.

17:50. Lopuksi peliä pienellä kentällä, mutta isoihin maaleihin. Kerään samalla joukkueen pallot ja tavarat autoon valmiiksi. Palaan seuraamaan peliä ja ohjeistan liikkuvuuteen ja paikan hakuun. Verkon soivat ja tarkkailen välillä kelloa.

18:05. Jäähdettelykierros ja venyttelyt. Harjoitus päättyy aavistuksen aikaisemmin, koska pitää varata aikaa siirtymätaipaleelle Tesoman jäähalliin. Muistutan huomisen päivän harjoitusottelusta, pojat jäävät keräämään kamojaan. Kohti päivän toisia harjoituksia.

18:15. Valitsen reitin keskustan ja Pispalan läpi. Yllättäen eteneminen on sujuvaa ja liikennettä on vähän. Moottoritie imee ja Tesoma jo häämöttää.

18:35. Kaarran jäähallin parkkipaikalle ja joukkue tekee vielä oheisia pihassa. Tikasaskelluksia ja spurtteja. Paikalliset teinit kuluttavat aikaa viereisellä skeittirampilla. Lautojen kolina kuuluu kauas. Mopoautoja on parkissa enemmän kuin missään. Muistelen vielä edellistalvea, jolloin autosta vietiin erikoiset venttiilihatut juuri täällä. Nyt ne pyörivät jonkun teinin mopoauton renkaissa. Kaksi euroa kappale ja niitä saa kaupasta. Kannattiko viedä?

18:40. Kiskon varusteita päälle - housut, polvisuojat, lopuksi luistimet. Luultavasti pientä peliin osallistumista, joten kevyet suojat on paikallaan. Lopuksi kiskaisen kyrärän päähän ja siirryn ovelle. Jääkone tekee jo viimeistä kierrostaan. Osalla pojista ei vielä mitään kiirettä. "Kyllä me ehditään".

18:55. Peliä yhteen maaliin molemmissa päissä. Osallistun toiseen niin saadaan tasakentät. Kiekko kulkee ja maalivahti saa töitä.

19:10. Hyökkäysharjoituksia maalille. Syötön kautta siniviivalta maalille, laukaus, uusi kiekko kulmasta, kaarros ja toinen yritys. Keräilen irtokiekkoja kulmiin minkä ehdin ja yritän pysyä pois tieltä. Pojat liukuvat tasaisena virtana maalille. Kiekot viuhuvat verkkoon, maaliin ja tolppiin.

19:25. Palaveri vaihtoaition edessä. Päävalmentaja piirtää seuraavaa harjoitusta taululle. Pojat tunkevat jo liiankin lähelle. Ohjeistan eturivin polvilleen niin takarivikin näkee jotain. Muutamat piirrot vielä ja harjoitus jatkuu.

19:45. Loppupeli on pelattu ja kiekot kerätään valkoiseen ämpäriin. Mietin kiekkoja heitellessä, että pojan luistimille pitää nyt tehdä teroitus. Jos harjoitus aloitetaan sinisessä paidassa ja lopetetaan valkoisessa, on jään pinnassa vietetty liian paljon aikaa.

20:05. Pojat loppulenkillä ja valmennus vaihtaa viime hetken kuulumiset, tulevat tapahtumat ja muut asiat. Vähitellen pelimiehiä alkaa tippumaan koppiin. Siirrytään käytävälle ja pääoven kautta jäähallin pihaan. Ilma tuntuu tuon viileyden jälkeen lämpimältä.

20:15. Keskustelen pihalla - yllättävästi - jalkapalloasioista, joten kaksi lajia tuntuu nivoutuvan sujuvasti yhteen. Autoja pakataan ja kotimatka alkaa.

20:45. Pysäytän moottorin kotiruudussa. Kahden harjoituksen ilta takana. Neljä ja puoli tuntia kulunut siitä, kun polkaisin pyörän liikkeelle Lepakkoluolan edestä. Siitä asti tähän - koko ajan liikkeessä.

20:59. Eikä vielä siihen loppunut. Tavarat purettu, varastossa ja paikoillaan. On ruokailun aika.