Erilaisia tapoja toimia

Katselin illalla dokumenttia Icehearts-toiminnasta, joka alkoi vuonna 1996. Vantaalaiset Ville ja Ilkka Turkka lupasivat silloin vetää 12 vuotta liikunnallisesti lahjakkaita poikia ilmaisen jääkiekkoharrastuksen parissa - eli kunnes nämä ovat täysikäisiä. Näin myös tapahtui.

Ajatuksen ytimenä on tarjota toimintaa ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä yhteiskunnassa. Näiden 12 vuoden jälkeen toiminta on laajentunut useampaan joukkueeseen. Hyvä toimintamalli joka tukee sosiaalityötä, koulua sekä vapaa-aikaa.

Tätä kirjoittessani tuli yllättäen tunne siitä, että olen aihetta sivunnut jo aikaisemmin. Ja löytyihän joulukuulta 2006 maininta asiasta. Laarista, jossa on 831 palikkaa, ei voi jokaisen ulkonäköä muistaa - ainakaan heti - sisällöstä puhumattakaan.

Tutka joka taskuun

Urheilututka matkapuhelimessa mittaa eri lajien laukauksen nopeuden ja haastaa kalliit nopeustutkat. Juuri julkaisuun päässyt Speedhero on suunnattu myös tavallisille urheilun harrastajille.

Nopeustuloksia voi jakaa vaikkapa Facebookin kautta, tai ladata niitä tilastosivustoon. Kaikki edellytyksen myyvälle sovellutukselle ovat siis olemassa. Miten kaikki sitten toimii - ja toimiiko se todella?

Mittaus perustuu puhelimen mikrofonin kautta saatuun tietoon. Asetuksissa annetaan sovellukselle laukausmatkan pituus. Lähtö- ja maaliintuloääntä käytetään huippunopeuden laskentaan erilaisten algoritmien avulla ja kas kummaa - pelivälineen nopeus on näytöllä!

Eri lajeille on saatavana oma sovellusversio ja lajien kirjo kasvaa jatkossa. Sovelluksen markkinoija on sopinut yhteistyöstä Veikkausliigan ja SM-liigan kanssa, joten tuotteen näkyvyys on taattu.

Jonkinlainen hittituote tästä voi tulla nuorison keskuudessa. Onhan kautta aikain kiistelty siitä, kenen lavasta ne kovimmat kudit lähtee. Nyt ei tarvitse enää jossitella. Kisat pystyyn.

Onnistunut veivi

Hieno suoritus! ...mutta ei mitään sangen tavatonta. Kuvaaja ei vaan ole aina paikalla kun tapahtuu - osaajia kyllä löytyy kotimaastakin. Viime kaudella Jeremi 10v teki vastaavan tempun maalivahdille harjoitusten alkulämmittelyssä. Olin paikalla - kamera ei.

Uutisen mukaan kiekkoagentit kiinnostuivat amerikkalaispojasta. Paikalliset agentit voivat aloittaa tarkkailun Tampereelta ja Sentterihallista.

11 vs 11

Jääkiekko näyttäisi pelinä suurin piirtein tältä, jos kentällä olisi tasan yhtä monta pelaajaa kuin jalkapallossa. Tappara 98-ryhmän perjantain harjoitusten loppukuviot.

Omenoille kyytiä

Tuttavani heiluu syksyisin pihassaan salibandymailan kanssa. Puutarha on täynnä puista pudonneita omenoita ja niistä pääsee parhaiten eroon laukomalla rannelaukauksia. Palkitsevaa hommaa, kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus.

Lajista toiseen. Suomi teki sen TAAS. Loistavaa peliä ja viimeisen kahden minuutin aikana niin surullisen tuttu sähellystakaisku. Jos pihalta löytyisi vielä puusta pudonneita omenoita, nyt olisi hyvä hetki kaivaa salibandymaila kassista.

Kohti uusia tuulia...

Jääkiekon junioripuolen valmennus on muutosten alla. Erkka Westerlund vie eteenpäin kiekkoliiton suuntaan pientä vallankumousta.

"Sen pitää tapahtua valmennuksessa, mutta myös koko lähestymistavassa lajiin nimeltä jääkiekko. Miten kehitetään nuorten omatoimisuutta, pelirohkeutta ja itseluottamusta. Tällä hetkellä junioripuolella menestyshalu (joukkueena) ylittää yksilöiden kehittämisen."

Aamulehden tämän päivän uutisessa kerrotaan projektista jonka yksi alkupiste oli kevään hätäkokous Vierumäellä. Westerlund jatkaa aiheesta:

"Jos halutaan hyviä pelaajia, tarvitaan hyviä valmentajia. Heitä tarvitsevat lapset, nuoret ja huiput. Suurin pula on lasten valmentajista."

Muutokset etenevät portaiden huipulla vauhdilla, mutta miten nopeasti uudet tuulet puhaltavat käytännön tasolla. Tunnetusti uusien oppien ajaminen kentälle kestää ja on vaikeaa. Totutuista malleista pidetään sitkeästi kiinni.

Menestyminen tuloksellisesti on tällä hetkellä korostetusti esillä hyvän valmennustyön mittarina tämän päivän juniorikaukaloissa. Ikävä kyllä.

Koko jutun voi lukea Aamulehden nettisivuilta.

Katsomo

NHL huiput siis kävivät Suomessa ja kohtasivat Helsingissä kahdessa ottelussa. Paikalla olleet eivät suuremmin hehkuttaneet tunnelmaa ja katsomossakin oli paljon tyhjää tilaa. Siltä se näytti ja tuntui myös television välityksellä. Huippupeli olikin ehkä vähän tylsä tapaus.

Ottelutunnelma ei synnykään jäällä, vaan katsomossa - tarkemmin ottaen niistä ihmisistä jotka täyttävät katsomon. Ei auta, vaikka jäällä uria piirtelisi tukku maailmantähtiä ja peli olisi huippua. Ihmisjoukkokaan ei vielä riitä, sillä tarvitaan myös muuta. Kipinä.

Tuntemattomat pelimiehet rapakon takaa ovat vieraita miehiä. Kaukalokatsomoiden väki kaipaa oman kaupungin poikia - joiden railakasta menoa, yritystä ja onnistumisia vo seurata ottelusta toiseen. Jääkiekon ystävä odottaa lippunsa lunastettuaan aitoa henkeä suosikkijoukkueensa paitaan pukeutuneilta pelimanneilta. Henki.

Seisomakatsomoiden vähentyminen on poistanut tunnelmaa. Ahtaudessa olimme kaikki yhtä ja samaan joukkuetta. Jos ajatellaan vaikka Isomäen jäähallia, jossa seisomakatsomo on vieläkin säilynyt keskeisellä paikalla hallin ytimenä ja sieluna. Olisiko ilman sitä käsin kosketeltavaa värinää pelin alkaessa kun punaliput liehuvat ja katto tärisee rytmikkäästä huudosta? Tunne.

Isomäki oli 60-luvulla pahainen kaukalo, jonka laidalle kyhätyllä lautakatsomolla seurattiin - ja paleltiin - pelejä avoimen taivaan alla. Ajat muuttuivat 70-luvun mestaruuden myötä ja kaukalo sai katteeen, mutta yhä se oli sama viluinen loukko tuttuine seisomakatsomoineen. Rakenteiden jäänteet ja katsomokulttuurin perinne elää vielä jossain määrin tänäkin päivänä. Kulttuuri.

Uudet massiiviset kiekkoareenat lukuisine yksityisaitioineen parantavat mukavuutta - palvelu pelaa myös halvemmilla paikoilla. On lämmintä ja kivaa, soitto soi ja jättiruutu näyttää hidastukset. Onko näistä parannuksista huolimatta jotain menetetty? Hienoin peli ja parhaat katseluolosuhteet eivät pelasta, jos tärkein elementti puuttuu.

Katoaako tunnelma, kannustus, yhteishenki ja kipinä kaiken kasvaessa liian suureksi, kalliiksi ja etäiseksi? Onko enää syytä mennä katsomoon, jos se muistuttaa liikaa kotisohvaa, joka näyttää hidastukset ja tilastot yhtä hyvin - ellei paremmin - ja vielä tarkemmalla näytöllä. Palvelukin pelaa, sillä jääkaappi on lähellä.

Miten käy katsomon?

Autonrengas muistoksi

SM-liiga jatkui ja Pelicans kävi vierailulla Porin Isomäen hallissa. Valmentaja Mika Toivolaa muistettiin - vanhojen hyvien aikojen pohjalta - autonrenkaalla. Kyseessä oli tosin pieni kartingauton rengas (jotka ovat erinonomaisia väineitä jääharjoittelun apuvälineitä).

Ottelussa tahkottiin muuten 13 maalia ja tukku jäähyjä. Näin sanailtiin lehdistötilaisuudessa.

Pelikenttä vai sohva - valinnan paikka?

TeamTorstai kokoontui taas turnajaisiin, jossa vauhtia riittää, reikäpalloa hakataan kuin halkoa konsanaan ja laitojen kestävyys on kovilla. Mustat olivat käyttäneet alkuviikon tehokkaammin douppaamiseen - tai ties mihin suoritustason nostokampanjointiin - ja peli kulki. Lopussa väsy alkoi kuitenkin painaa ja valkoisilla oli ne omat maalipaikkansa - joita ei tällä kertaa pystytty käyttämään hyödyksi. Mustien maalivahti oli uskomattomassa vireessä.

Aika loppui, voitto meni ja päästettiin nuoremmat pelimiehet kentälle. Juniorien valmentajan puhelin piippasi tasaiseen tahtiin peruutuksia. Vaihdettiin siinä muutama sana vaihtopenkillä, ja valmentajan näkemys oli - korkealta paikalta seuratessa - että nykylapsilla on paljon poissaoloja, vaivaa ja kolotusta. Onko jotain vialla?

Jalkapallon puolella en ole vastaavaa havainnut, mutta isoja massoja seuratessa voi tietysti tilanne näkyä toisessa valossa. Vastaavia esimerkkejä on kyllä havaittu erilaisissa tutkimuksissa, ja varusmiespalvelustaan suorittavien joukossa. Yhä useampi nuori on huonossa kunnossa. Paikat eivät kestä, selkä oireilee ja muutakin vaivaa ilmenee.

Onko näyttöruudun edessä istumaan suuntautuva elämänmalli rapauttamassa yhä nuorempien kehoa? Tehokkaat ja lyhyet harrastustuokiot ajavat kropan koville kun riittävää yleiskunnon pohjaa ei ole? Merkkejä tästä on ja jatkossa tullaan näkemään mihin suuntaan kehitys kääntyy.

Ei silti, ettei vanhemmillakin pelisession jälkeen selkä jumittaisi, polvi sanoisi ruks ja pää poks - mutta se kai kuuluu asiaan ja ikään...? Ei taivu vanha ruoto enää nuoren malliin... mutta sitkeä on, ja yhä sitkeämmäksi tulee.

Nyt onkin muutaman kerran tauko salibandystä. Vuorot on peruutettu, joten niiden tilalle on keksittävä muuta tekemistä. Lajejahan riittää. Jääkiekko jatkuu ja sulkapallosessiot ovat käynnistymässä jalkapallon tilalle. Sitä sitten tai jotain muuta. Sohvalle ei ainakaan jäädä makaamaan.

Neppari sanoi ping!

Polarin lähetinvyöstä singahti neppari irti. Sanoi Ping! ja katosi iloisesti pyörähdellen pöydän alle. Ei ihme, sillä kiinnitys lähetinyksikköön vaatii aina muovipalan vääntämistä auki kun vyötä pukee pois. Jossain vaiheessa neppari antaa periksi, tai muovipalikasta murtuu osia.

Uuden mallin vyö Wearlink+ on parannettu versio, jossa vyö on yhtenäinen ja nepparit saa irti helposti. Päälle pukeminen hoituu uudessa mallissa kuvan mukaisella klipsillä - ei enää nepparin irroitusta.

Mikä parasta, uusi vyö sopii myös vanhaan lähettimeen. Nyt selvittiin siis vain vyön vaihdolla ja sekin tuli kuluitta suoraan postilaatikkoon. Vaikka nepparit irtoilee ja kehykset putoilee käsilaitteesta , niin ainakin takuut Polarilla toimii.

Taas sykkii. Kiitos!