Pääsiäisen hiihtolenkki

Pääsiäinen 2013 vietettiin Tampereella hyvien hiihtokelien vallitessa. Lunta on vielä riittämiin ja säät erinomaiset. Lauantai-illan 15 kilometriä taittui Niimahan maastossa, jossa ladut oli luistavat ja hyvin hiekoitetut (katso kuvan merkki).

Lenkin reitti löytyy Sports Trackerista ->.

Varojenkeruulaatikko

Tämä legendaarinen karkkilaatikko on käynyt tutuksi monille jääkiekkojunnujen vanhemmille. Toffeeta tuli joukkueiden kautta vanhemmille myyntiin laatikoittain. Aina ei edes kysytty haluaako niitä myydä. Omalla kohdalla myynti oli hankalaa, koska sukulaisia ei Tampereen seudulla ei juurikaan ollut. Yritä nyt sitten myydä Tappara-logolla varustettuja rasioita vaikkapa Porissa?

Myynti olikin paljon sitä, että Tappara-henkiset perheet myivät näitä laatikoita toinen toisilleen. Hullun hommaa, mutta aina nämä vaan meni kaupaksi. Sisältö oli kyllä sangen laadukasta ja hyvänmakuista. On vielä tänäkin päivänä. Otin maistiaiset kuvan laatikosta, joka on ostettu viime viikolla.

Jos ei muuta muistoa kiekkokausista jää, niin tämä on ja pysyy. Pikkuveljen Paras Toffeesekoitus.

Palloja syövä puu

Golfliitto on päättänyt lopulta poistaa lajin pukeutusmisohjesäännön. Farkut ja verkkarit ovat olleet pannassa. Jatkossa golfyhteisö voi itse päättää millaista pukeutumista se kentällään edellyttää.

Auttaako pukeutumissäännön väljentäminen osaltaan golfin murtautumista kohti kansanlajia? Ehkä ei, mutta ainakin se helpottaisi lajiin liittyvää puissa kiipeilyä, josta Sergio Garcia antaa mallia Arnold Palmerin kutsuturnauksessa. Espanjalainen myös onnistuu tässä lyönnissä ihan kohtuullisesti. Pallo vierii puttausetäisyydelle reiästä.

Hiekkaa ja voimateippiä

Tampereen Messu- ja Urheilukeskus tunnettiin aikaisemmin nimellä Pirkkahalli, jolla nimellä se vieläkin kulkee kansan suussa. Tämä iso keskus järjestää vuoden mittaan suuria messutapahtumia. Nämä tilaisuudet ajavat ohi liikuntakäytön. Messujen aikana tilat eivät siis ole urheiluseurojen käytössä.

Yhteiskäyttö on nykypäivän todellisuutta, vaikka halli on aikoinaan rakennettu urheilukäyttöön. Messukäyttö tulee yhä vaan lisääntymään. Länsipuolelle on rakenteilla uusi hallikompleksi, läheisiä jalkapallokenttiä havitellaan parkkipaikoiksi ja suurta hotellia suunnitellaan. Tulevaisuuden trendi kuulostaa siis urheilevien junnujen kannalta ikävältä.

Tilat on suunniteltu messujen ja urheilutapahtumien yhteiskäyttöön. Tämä voi kuulostaa toimivalta ratkaisulta, mutta mikä on totuus? Tässä yksi esimerkki TPV C15 Valkoisten maanantain 18.3. harjoituksista D-hallin futsal-kentällä nro 4.

Messujen ja muiden tilaisuuksien jälkeen tilat pitäisi siivota urheilun vaatimaan kuntoon. Edellisen viikon jäljiltä salin lattialla oli kuvan mukaiset "traktorin" jäljet. Koko kentän läpi kulki hiekkaiset pyöränjäljet. Jokainen ymmärtää, että muovimatto ja hiekka on vaarallinen yhdistelmä.

Tämän lisäksi salin lattiassa oli lukuisia voimateippejä. Harjoitusten aikana löysin jalkani alta yhden kantansa menettäneen ruuvin. Toisella puolella salia oli käytetty muovinen nippuside. Näiden samojen tilojen laittioista löytyy myös lukuisia irroitettujen teippausten liimajälkiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän tahmeita. Poikkevat kuitenkin salin lattian normaalista pinnasta, aiheuttaen "tökkimistä".

Messujen jälkeinen siivous ei toimi. Laiminlyönti on jatkuvaa ja maanantain esimerkki on pohjanoteeraus. Mikä mättää Pirkkahallissa?

Tappara Forum - kauden päätös

Tappara Forum pelasi sunnuntaina kauden viimeisen sarjapelinsä Tesoman jäähallissa. HPK kaatui tällä kertaa lukemin 6-2.

Kauden päättyessä ryhmän koko on supistunut melko pieneen. Talven aikana pelaajia on siirtynyt muihin joukkueisiin. Myös loukkaantumiset ovat vaivanneet ja muutama pelaaja on joutunut olemaan pitkään pois pelihommista. Muutamien lainapelaajien avulla sarjaa on kuitenkin saatu pelattua.

Syksyllä epätasainen karsintasarja rökäletappioineen ajoi joukkueen puolustuspelikierteeseen, jonka otteesta ei päästy kunnolla eroon edes Häme-Länsirannikkosarjan aikana. Useita pelejä hävittiin myös maalin tai kahden takamatkalla ja ottelun loppuvaiheissa.

Voittojenkin makuun toki päästiin ja C2-sarjassa jätettiin kolme joukkuetta taakse. Vaikka tuloksellisesti ei kausi kukoistanut, joukkueen ydinryhmän henki oli hyvä. Kauden loppua kohden pelaajien kehitys näkyi selvästi ja varsinkin viimeisissä peleissä esitettiin pirteitä otteita kahden ketjun ja pakkiparin voimin.

Ei ole helppoa pelata tappioputkessa, mutta jossain vaiheessa on myös opeteltava häviämään. Kun tulee 10-0 "pataan", kysytään pelaajalta luonnetta saapua seuraavana päivänä hallille harjoittelemaan. Ja seuraavassa pelissä pitää kohdata uuden joukkueen maaleja latovat hyökkääjät. Jos tämän rumban kestää, ei jääkiekkoilun intoa tapa jatkossa mikään.

Pitänee myös muistaa, että suurin joukkueen osa pelaajista on siirtynyt edelliskauden AA-sarjasta yhtä pykälää ylemmäs AAA-sarjaan. Mukana on ollut vuotta nuorempia, yksi kehittyvä tyttöpelaaja sekä monta kehityksen portaita hitaasti, mutta varmasti hiipivää pelimiestä. Viime vuonna voitettiin AA-sarja, tänä vuonna totuteltiin astetta kovempiin kuvioihin.

Joukkueen kausi jatkuu vielä huhtikuun alussa Ahvenanmaalla pelattavassa turnauksessa, jossa katsastetaan myös muutaman ruotsalaisen joukkueen kevätvire. Mukava kauden päätös, kun pudotuspeliviiva jäi saavuttamatta. Ei haittaa, sillä niin jäi monelta muultakin joukkueelta - ja monesta sarjasta. Ja kevään lähestyessä kesälomalle lähtijöiden määrä senkun kasvaa. Vain yksi voi voittaa. Sitä on kilpaurheilu.

Curre

Talvilomalla tuli luettua loppuun Curt Lindströmistä kertova kirja Poppamies. Tämä vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruushuuman jälkimainingeissa syntynyt kirja on rakennettu lähes puhtaasti haastattelujen varaan. Curren lisäksi kuullaan pelaajia ja muita joukkueen mukana olleita toimihenkilöitä.

En muista olenko koskaan nähnyt näin rasittavasti taitettua kirjaa. Kappaleet vaeltavat ja ovat joka sivulla erikokoisia. Myös fontti vaihtuu jatkuvasti niin, että samalta sivulta voi löytyä jopa kolmea erilaista. Kun irralliset kuvatekstit vielä sekoittavat pakkaa niin, että päätekstin seuraaminen on vaikeaa, pitää vain ihmetellä. Ilmeisesti tämä on aikakautensa (surullinen) tyyliesimerkki?

Yhtä kaikki. Sisällön osalta Curren omat ajatukset ovat se kiinnostavin anti. Ruotsalaisen päävalmentajan tulo Leijonajoukkueen messiin oli selvästi monelle ristiriitaisia tunteita herättänyt ajatus. Raviohjaksiin ja purjeveneen ruoriin tarttuminen oli monille pelaajille jo sinänsä uutta, mutta sen lisäksi Curre pyrki keskustelemaan henkilökohtaisesti pelaajien kanssa. Tähän ei oltu aikaisemmin totuttu.

Kirjassa on myös valmentaja Aravirran, sekä pelaajien Timo Jutila ja Ville Peltonen ajatuksia Curresta. Nämä ovat yhteneviä ja luovat kuvan miten päävalmentaja pyrki eri tavoilla luomaan joukkuehenkeä, keskustelmaan henkilökohtaisesti pelaajien kanssa ja hokemaan jokaisessa tilanteessa - litet bättre.

Muiden henkilöiden osuus toistaa samoja fraaseja, eikä tuo Curren henkilökuvaan montaa vivahdetta. Sen sijaan valmentajan omat ajatukset ovat kirjan paras anti. Curren vastaukset Esa Saarisen kysymyksiin tuovat esiin opettajan, joka luotsaa joukkuettaan samalla tavalla kuin oli ohjannut kouluoppilaitaan - rakentavassa, lujittavassa ja omaa sisäistä voimaa etsivässä hengessä. Poppamiehen 38. osaisessa taikaloitsulistassa esiintyvät jatkuvasti sanat: usko ja uskallus. Viimeinen niistä kuuluu: "Uskalla voittaa."

"Johtaja joka uskaltaa avautua ja olla oma itsensä, onnistuu paljon paremmin." Curt Lindströmin ajatukset ja toimintamallit olivat silloin 90-luvun alussa uutta ja erilaista suomalaisessa jääkiekossa. Aikaisemmin näissä kuvioissa oli totuttu jämerään käskemisen kulttuuriin. Voi kuvitella, että ruotsalainen valmentaja kyselemässä pelaajan tuntemuksia ja ajatuksia - tunkeutumalla eräällä tavalla pelaajan yksityiseen minään - oli silloin eräänlainen shokki. Kun tästä päästiin eteenpäin, lopputuloksena olikin maailmanmestaruus Curren omalla maalla. Mikä sen makeampaa kaikille osapuolille?

Poimitaan vielä tähän loppuun Ville Peltosen ajatus siitä, miten hyvä valmentaja toimii vaihtopenkillä. Tähän ajatukseen on hyvä yhtyä. "Se on parempi mitä rauhallisempana valmentaja pystyy olemaan. Mun mielestä semmoinen turha huutaminen tai räyhääminen, tai jonkin näkönen psyykkaaminen, on ihan turhaa"

Lainat: Poppamies: Esa Saarinen - Curt Lindström - Antero Raevuo - Marjaana Virta

Kireitä siimoja

Kalastus on hieno harrastus. Valmistelut, odottamisen jännitys ja lopulta voi tulla palkinto. Vieheeseen iskevä saalis kruunaa kaiken. Tämä on kuitenkin eräällä tavalla alku, sillä päätepiste on siinä, kun kala on saatu veneen pohjalle. Tähän pääseminen ei välttämättä ole helppoa.

Nuorta urheilijaa ohjaava valmentaja tai vanhempi on samassa tilanteessa kuin veneessä istuva kalamies. Kun kala (harrastus) on lopulta iskenyt koukkuun, alkaa tilanteen hallinta. Siima on pidettävä kireällä, sillä liikaa löysää antamalla on vaarana koukun irtoaminen.

Myös liika tempominen ja väkisin kelaaminen voi tuottaa saman tuloksen. Koukku irtoaa ja saattaa aiheuttaa vahinkoja. Ainakin saalis (harrastus) on menetetty. Toimintatapa riippuu paljon  myös kalalajista (urheilijasta). Lahnalla on heikko suu, kun taas hauki kestää kovempaakin riuhtomista.

Valmennusympyröissä aletaan monessa lajissa ymmärtää entistä paremmin, miten tärkeä on valmentajan kyky hallita joukkueen sisällä tapahtuvaa motivointia ja henkistä ilmapiiriä. Mieltä pitää käsitellä samalla mitalla kuin liikkuvaa kehoa.

Mistähän tämä kalastusaihe tähän kirjoitukseen ilmestyi. Olisiko lisääntyvä auringonvalo tuonut kevään ja kesän mieleen?