maanantaina, tammikuuta 27, 2014

Lihapiirakkatarinat

Muistan miten jossain lehtijutussa kerrottiin, että ihmisen ravinnon pitäisi olla tasapainossa. Illan futsal-koitoksesta saavuttuani lähdin tältä pohjalta rakentamaan palauttavaa ilta-ateriaa. Alkuruokana savuporokeitto ja sen jälkeen tarjouslihapiirakat. Nämä kaksi ruokalajia ovat kulinaristisen asteikon äärilaidoilla, joten kokonaisuus on siis tasapainossa. Tai sitten olen käsittänyt lehtijutun ajatuksen väärin. Hmmm?

Tämän insertin jälkeen on hyvä muistella muutamalla tarinalla hetkiä lihapiirakoiden parissa. Siirrytään aluksi kaukaiselle 80-luvulle ja Porin kuuluisalle torille. Siellä pärekorien seassa oli pieni koju, jossa myytiin Ojalan kuuluisia lihapiirakoita.

Ojalan piirakat olivat isoja, pitkulaisia ja uskomattoman hyviä maultaan. Tämä ei voi olla vain oman nostalgian luoma harha, sillä netti on täynnä Ojalan liihapiirakoita ylistäviä juttuja. Tässä esimerkiksi yksi jos toinenkin juttu.

Ja nettiä selatessa huomasin, että niitä ilmeisesti saa vieläkin. Ojalan koju on ollut torilla jo 45 vuotta. Huhhuh! Ensi kesänä pitää vierailla siellä. Näin tamperelaisittain kyseessä on porilainen vastine Vaakon Nakille.

Toinen tarina aiheen tiimoilta sijoittuu samalle vuosikymmenelle, mutta kaupunki on toinen. Rauman jäähallissa tuli aikoinaan vierailtua seuraamassa Lukon ja Ässien välisiä tiukkoja koitoksia. Erään pelin erätauolla ihmettelin kun jäähallissa väki osti urakalla lihapiirakoita. Ja jokainen osti sen makkaralla.

Mielenkiinto heräsi ja heittäydyin jonon hännille. Tuohon yhdistelmään oli pakko kätkeytyä jotain maagisen sykähdyttävää makuelämystä. Ei kauppa voisi muuten käydä jatkuvalla tahdilla: lihapiirakka makkaralla... lihapiirakka makkaralla...

Lopulta pääsin itsekin tiskille tekemään saman tilauksen ja tutustumaan tähän herkkuun. Pettymys. Olihan se ihan syötävää, mutta reseptin syy selvisi vähitellen kun tavara käsistä väheni. Rauman jäähallin lihapiirakassa ei ollut lainkaan täytettä. Ei lainkaan lihaa, saati riisiä tai muutakaan täytettä - vain pelkät kuoret. Kaikki ostivat lisäksi makkaran, jotta saivat edes jotain täytettä niille kuorille. Syötyäni kävin vielä katsomassa kojun seinästä mitä siellä oikein myytiin. Ja siinä luki selvästi: Lihapiirakka. Raumalainen lihapiirakka ilman lihaa.

Lopuksi vielä paras ja herkullisin tarina lapsuuden uimareissuista Porin uimahalliin. Parituntisen pulikoinnin jälkeen - saunalämmittelyistä huolimatta - hampaat kalisivat ja huulet sinersivät. Tähän olotilaan auttoi ehdottomasti uimahallin kahvion lämmin, höyryävä lihapiirakka kaikin maustein. Se maistui aivan uskomattomalta.

Vanha uimahalli on jo saanut väistyä uuden tieltä, joten viimeistä tarinaa ei pääse enää kokeilemaan. Sen sijaan tulevana kesänä Ojalan kojulla on pakko käydä vierailulla. Jos näin tapahtuu, niin kuvat tarinan kera on nähtävissä täältä. 

Kaukaloblogi - tasapainoisen ravinnon puolesta. Jo vuodesta 2005.

maanantaina, tammikuuta 20, 2014

Vuoden treenit

Olen käyttänyt muutaman vuoden Heiaheia -palvelua omien harjoitusten seuraamiseen. Nopea tapa kirjata päivittäiset liikunnat. Vuoden lopulla voi sitten katsella mitä on vuoden aikana tullut tehtyä.

Vuonna 2013 tuli kirjattua 245 treeniä ja harjoitustunteja yhteensä 330. Tästä puuttuu varmasti jotain tapahtumia, joten luulen että maaginen 365 tuntia on tullut täyteen. Erilaisia harrastettuja lajeja löytyy vuoden varrelta yllättävästi 25 erilaista - rugbysta golfiin ja siltä väliltä.

Palveluun on nyt saatavana myös Android-ohjelma, joka ei vielä näytä kovin toimivalta. Myös ulkopuolisten osapuolten tekemiä sovelluksia on tarjolla, mutta nekään eivät sen suuremmin sykähdytä. Toivottavasti tilanne paranee tämän vuoden aikana, sillä monella tapaa palvelu on toimiva ja helppo kannustin sekä seurantaväline liikkujalle.


Tehdäänkö diili?


Talven tuloa odoteltiin tänä vuonna yllättävän pitkään. Tammikuun alussa oltiin vielä plussan puolella lämpötiloissakin. Lumesta ei ollut vielä havaintoakaan. Kaikesta huolimatta lumipeite ja pakkaset - aika kovatkin sellaiset - saavuttivat jokaisen kolkan Suomenmaassa kovalla vauhdilla.

Nopeasti vaihtuvat olosuhteet pistivät miettimään vaatetustakin uusiksi. Vanhasta muistista päälle jääneet syksyn tamineet tuntuivat nyt kovin heppoisilta. Pipo ja tykit saattoivat olla kovassa huudossa?

Tammikuun pakkanen toi tänä vuonna mukanaan myös uusia kokemuksia. Auton ajovalon polttimon vaihtaminen ulkona kuudentoista asteen pakkasessa on sormia kangistava kokemus. Toisaalta kannustaa yrittämään nopeaa suoritusta.

Irtoa nyt jo! Mihin suuntaan sitä nyt pitäisi kiertää... Noooin! Ja vielä polttimo irti. Ei lähde. Ei lähde. PRKL. IRTI! Eikö sana kuulu! Nooooin... (huoh)

Sitten uusi polttimo paikoilleen pidikkeeseen - ja takaisin asennus. Helpommin sanottu kuin tehty.

Mene nyt paikoilleen! Eikö se nyt... tarvitaan valoa... kännykkä ja FlashLight... missä ne korvakkeet nyt oikein ovat. Halvatun terävä tuo nippusiteen reuna, joka raapii kädenselkää... No nyt! No nyt! No nyt... Yes!

Mieleenpainuva kokemus on myös se, kun käännyt autolla kotipihan parkkipaikalle ja kuskin sähkönostimella varustettu ikkuna lähtee itsestään toimimaan, tekee muutaman sahaavan liikkeen ja jämähtää paikoilleen ala-asentoon. Tämäkin on nyt koettu.

Kuudentoista asteen pakkasilta, autosi on tukevasti parkkiruudussa ja lämmin koti odottaa muutaman askeleen päässä. Häiriö sähkölaitteissa ja ajanut kuskin ikkuna yhtä tukevasti auki. Mikään ei auta. Ohjausnapit ei toimi. Virran katkaiseminen ei sen enempää. Siinä istut kylmenevässä autossa ja kiroilet sähkötoimisia laitteita.

Ei muuta vaihtoehtoa kuin jättää auto paikalleen - ikkuna hoo-moilasena - ja siirtyä lämpimään miettimään seuraavia strategisia siirtoja. Suuria ajatuksia ei synny. Myöhemmin illalla kokeilukäynnillä ikkuna lähtee yllättäen taas toimimaan. Ilta pelastettu.

Harjoitusrintamilla pakkanen on myös tuonut muutoksia. Omat jääkiekkopelit Koulukadulla on jäänyt muutaman kerran väliin ja poikien pallotreenit Kissat-hallissa peruutettu kertaalleen. Varpaat jäätyy. Ja pallot.

Voisiko Pakkasherralle lopuksi esittää toivomuksen kohtuudesta? Lukemat tukevasti tuonne miinus viiden nurkille seuraavaksi... viideksi viikoksi? Hommat toimii ja tuntuu elo vähän mukavammalta.

Here´s the deal?