Pallokauden päätös

Jalkapallokauden viimeisessä harjoituksessa pojat pelasivat vanhempia vastaan. Molemmin puolin nähtiin huippusuorituksia, mutta pojat veivät voiton maalein 4-2. Lopuksi jaettiin pojille mitalit muistona hyvin menneestä kaudesta.

Ja kausihan oli mainio. Kaikilla on intoa riittänyt, kivaa on ollut ja pallotaidot ovat kehittyneet kaikilla selvästi kevääseen verrattuna. Jos lukuja tarkastellaan, niin tässä on tietoa:

• 10 poikaa, 2 ohjaajaa.
• 39 tapahtumaa, joista 17 ottelua, 22 harjoitusta.
• osallistumisprosentti 70 ( keskiarvo ).
• 15 voittoa, 1 tasapeli, 1 tappio.
• 75 tehtyä, 15 päästettyä maalia.

Maalivahtivuorot kiersivät tasaisesti, jopa niin että joka ottelussa vaihdettiin puoliajalla uusi maalivahti. Monilla muilla joukkueilla näytti olevan vakimaalivahteja. Joukkueen koko oli melko pieni, josta johtuen 7 vs 7 peleissä ei paljon vaihtomiehiä ollut. Useita pelejä pelattiin yhdellä kentällisellä, vastustajan jopa kolmea vastaan. Välillä väsy iski loppupuolella, varsinkin isoilla kentillä pelattaessa.

Silmiinpistävää koko kesän aikana oli se into, jolla pojat asiaan paneutuivat. Omasta puolestani voin sanoa että jokaiseen kauden tapahtumaan on lähdetty mieluisasti. Vaikka juttuja on kesän aikana tehty ihan tosissaan, on toiminta pyritty pitämään rentona, niin harjoituksissa kuin peleissäkin...

Harjoituksissa olen aina ollut mukana kentällä ja toiminnassa. En usko malliin jossa kentän laidalta huudetaan ohjeita. Peleissä on joutunut pysymään pois kentältä, mutta ohjeita ei ole paljon tarvinnut huudella, niin hienosti on peli kulkenut ilman niitäkin. Maltillinen kannustus ja muutamat selkeät ohjeet ovat riittäneet. Asiat opitaan harjoituksissa ja peleissä ne vaan toteutetaan.

Olen myös sitä mieltä, että pelien aikana annettavasta liiallisesta ohjeistuksesta ja huutamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Selkeys, maltti ja kannustus. Siinä avaimet...

Tämä on ollut hieno ryhmä, joten kiitokset pojille, vanhemmille sekä erityisesti Merjalle toisen ohjaajan panoksesta... Ensi kesänä nähdään...

( photo by: JSS c 2005 )

Juniori-ilta

Ajankohtaisen kakkosen Juniori-ilta sai tiistaina mielenkiintoisia keskusteluja aikaan. Osallistujina oli iso joukko urheilun vaikuttajia, urheilijoita, valmentajia... Listaa nimistä löytyy tästä linkistä. Samalta sivulta voi siirtyä ohjelmaan liittyvään chat-osioon.

Keskustelun alkuosa hupeni huippu-urheiluun liittyviin aiheisiin. Muutaman huipun kokemat vääryydet veivät turhan paljon keskusteluaikaa. Aiheena piti olla juniorit ja alaotsikkona seuraavat kysymykset:

• Onko lasten ja nuorten liikunnasta tullut pakkotahtista suorittamista?
• Minne on kadonnut liikunnan ilo ja hauskuus?
• Onko tärkeämpää jokaisen nuoren osanotto liikuntaan vai harvojen huippujen voitot?
• Miten urheilussa saadaan huiput esille ja huipulle?

Loppuosan keskustelussa eniten sananvaihtoa nousi Kaikki Pelaa-järjestelmästä. Keskustelussa oli edustettuna niin ajatuksen kannattajat kuin vastustajat. Asioina tässä asettuvat vastakkain huippu-urheilun vaatimukset, ja toisaalta yhteiskunnan tavoitteet saada suuremmatkin joukot mukaan, ja pysymään liikunnan parissa.

Ohjaajan kannalta tilanne ei ole helppo, koska asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä mitkä ovat parhaat tavat viedä eteenpäin lasten ja nuorten toimintaa. Maamme johtavat seurat ovat kuitenkin asettuneet Nuori-Suomi-tavoitteiden taakse, johon yhtenä osana kuuluu Kaikki Pelaa-ajatus. Nämä toimintamallit perustuvat uusimpiin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat systeemin toimivan haettaessa molempia edellä mainittuja tavoitteita.

Tietysti, jos halutaan lapsesta tehdä huippu jo pienestä pitäen, voidaan valmennus aloittaa jo sikiövaiheessa. Itäblokin maissa tehtiin aikoinaan lapsitähtiä moneen lajiin jo varhain aloitetulla tehoharjoittelulla. Herää kysymys, missä kulkee inhimillisyyden raja? Mitä näistä lapsista tulee kun lyhyt huippuvaihe on ohi?

Samalla kun Juniori-ilta eteni Kakkosella, Nelonen esitti aiheeseen liittyvän dokumentin 11-vuotiaasta ihmepojasta. Tämän voimaharjoittelu aloitettiin vanhempien toimesta 3-vuotiaana... 9-vuotiaana penkiltä nousi kolme kertaa oman painonsa verran rautaa. Tämän lisäksi oli harjoiteltu itsepuolustustaitoja, voimistelua jne. Palkattu valmentaja ihmetteli ettei pojalla ollut lainkaan leluja, eikä leikkikavereita... Lapsuus vs huipulle tavoittelu...

Juniori-illassa keskustelua herättivät myös tutut aiheet, kuten koulujen liikuntanumerot... sekä huippu-urheilu... tarvitaanko niitä kumpaakaan... ?

Koululiikunnasta olen sitä mieltä, että se on yksi aine muiden joukossa. Eihän kukaan aseta kyseenalaiseksi sitäkään, että matikasta ei annettaisi numeroa sen mukaan mitä osataan? Liikuntatunneilla voisi enemmän painottaa ja arvostaa osallistumista ja yrittämistä. Varmaan näin jo tapahtuukin.

Ja kuten aina ennenkin... lähetyksen aika loppuu siinä vaiheessa kun keskustelu on päässyt parhaaseen vauhtiin... Lopussa hämähäkkimies esitteli uutta lajia, parkouria... Luulen että meidän pojat voisivat olla innoissaan tästä...

Showkiekkoa?

Syksyinen liiga on käynnistynyt nujakointien merkeissä. Myös lehdissä on kirjoiteltu paljon näistä nyrkkituokioista, joihin osallistuneet pukarit ovat ihmetelleet miksi heitä rangaistaan rehdistä tappelusta. Rehdistä tappelusta...? Mihin suuntaan ollaan jatkossa menossa, jos tappeluista tulee sallittava osa peliä, josta ei edes rangaistuksia anneta? Tuleeko kaukalosta showkiekon areena, jossa isot miehet muksivat toisiaan showpainin tapaan...?

Blogissa ei puututa liigan tapahtumiin sisänsä, mutta tässä tapauksessa tärkeä yhteys junioreihin on olemassa. Liigan tähdet ovat esikuvia nuorille ja viime kaudellakin hanskat heiluivat jo 7-vuotiaiden harjoituksissa. Tämä on suoraa kopiointia isojen kaukalosta. Vaikka satakiloiset miehet sanovat tietävänsä mitä tekevät, ja kyse on ( muka ) rehdistä tappelusta, lapsi ja nuori ei tätä asiaa ymmärrä.

Mihin jääkiekko menee tulevaisuudessa? Nähdäänkö rapakon takana muutaman vuoden päästä rinnakkain kaksi eri lajia - perinteinen jääkiekko ja showkiekko - vai pelkästään otakiinnimistäsaat-kiekkopainia...? Mitä tapahtuu kotoisissa kaukaloissamme...? Jos tällä nykyisellä linjalla jatketaan, pitää kohta ottaa poikien saliharjoitusten ohjelmaan nyrkkeilyä ja paidasta repimistä...?

Olen sitä mieltä että tappelut pitäisi karsia kokonaan pois liigasta. Suurin osa asiantuntevasta yleisöstä haluaa kuitenkin tulevaisuudessa nähdä vauhdikasta taitokiekkoa. Klap-klap-klap-tyyliä kaivataan kovasti kaukaloihin. Onko tämä katoavaa kansanperinnettä...?

Kohtuullinen kaaos

Paikalla 18 poikaa, kaksi ohjaajaa ja tyhjä sali. Alkamassa maanantain saliharjoitus. Sen jälkeen kaikki menikin vauhdilla metsään. Lopputuloksena kohtuullinen kaaos...

Osallistujien määrä lähenteli huippua tällä kaudella, tuskin viime talvenakaan päästiin näihin lukemiin. Alussa vielä kokoonnuttiin hyvin keskiympyrään. Niko ja Riku kertoivat kumpikin oman versionsa suomalais-ruotsalais-norjalaisvitsistä ja sen jälkeen päästiin aloittamaan alkuleikillä.

Tämän jälkeen kaikki kääntyikin yhä lisääntyvään hulinointiin, kinasteluun, mailojen heittelyyn... Seuraavat harjoitteet vietiin vielä jotenkin läpi, mutta sen jälkeen päätettiin ohjaajien kanssa yhteistuumin keskeyttää harjoitukset paljon ennen normaalia päätösaikaa. Salibandyä ei pelattu lopuksi minuuttiakaan, vaikka näin oli tarkoitus. Pojat poistuivat koppiin, jossa odotti rakentava keskustelu ohjaajien kanssa.

Viime talvena oli muutamia salivuoroja jolloin häiriöt kasvoivat melko suuriksi. Yleensä kuitenkin päästiin tekemään hyvin sitä mitä oli ajateltukin. Muutamilla kerroilla rauha ja keskittyminen oli jopa hämmästyttävää luokkaa.

Tämän päiväinen hulinointi ylitti jopa edellistalven kokemukset. Harjoituspäivillä voi olla eroja kuin yöllä ja päivillä, ja sitä ei voi kukaan ennustaa, miten seuraavalla kerralla menee.

Pukukopissa keskusteltiin miksi harjoitus lopetettiin etuajassa. Pojat tiesivät syyn hyvin. Asioihin palataan vielä myöhemmin pelisääntöjä laadittaessa. Tarkoitus on valita joukkueille kapteenit ja säännöt, joita on noudatettava. Näistä lisää myöhemmin...

Salilla joutui muutaman kerran korottamaan ääntä ja sekään ei vielä auttanut. Tälle linjalle ei voida pysyvästi lähteä, sillä kuvaan tulee mukaan pelko. Ja jos jatkuvalle huutolinjalle lähdetään, se tarkoittaa myös sitä, että seuraavalla kerralla on huudettava entistä kovempaa ja niin edelleen... Asiat pitää saada järjestykseen jollain muulla tavoin, ja varsinkin heti alkukaudesta. Muuten meillä menee koko talvi järjestyshäiriöiden kanssa painiessa. Näihin hupeneva aika pitäisi saada käytettyä taitojen opetteluun...

Jatkossa näemme miten tässä tulee käymään...

Nimi lipussa

Lauantain harjoituksissa keskityttiin tällä kertaa luistelutekniikkaan kahdessa eri harjoituspisteessä. Kolmannessa maalivahti sai tekemistä maalintekoharjoituksessa. Muutama törmäystilanne vei alussa osan harjoitteluajasta. Näissä tapauksissa harmit olivat lieviä, mutta tilanne pitää rauhassa katsoa ja toimia sen mukaan...

Harjoitusten jälkeen osalla väestä olikin kiire jäähallille jossa liigatapahtuma oli käynnistymässä. Seuralla oli myyntitiski varattuna hallin käytävällä arpojen ja korttipakkojen myyntiin. Lauantaina tilaisuus alkaa tavallista aikaisemmin ja paikalle oli tulossa paljon väkeä kauempaakin. Näille oli tarkoitus myydä näitä tuotteita joiden tuotosta tuki saadaan juniorien toimintaan, sekä seuralle että joukkueelle.

Myynti sujui suhteellisen mukavasti myyntistiskiltä ja hallissa kiertäviltä pojilta vanhempineen. Ennen ottelun alkua oli paras myyntipiikki ja molempia tuotteita meni tasaisesti. Klubin puolelle päästiin tekemään kierros ja se osoittautui parhaaksi paikaksi. Tosin monilla oli käteinen päässyt loppumaan, kortilla kauppaa olisi kyllä tullut useammassakin pöydässä...

Ottelua edeltävissä oheistapahtumissa oli Janne Ojanen jakamassa nimikirjoituksia. Joona halusi nimen lippuun ja päästin jonon päähän. Viimeisenä 7-vuotias saikin kirjoituksen lippuun ja saapui näyttämään sitä. "Kenen nimi siinä lukee...?", kysyin. "En tiedä...", vastasi poika. Jatkettiin matkaa hallin käytävälle.

Ottelu käynnistyi ja myynnin lomassa päästiin myös sitä seuraamaan. Vastustajan kannattajat löivät rumpua oikeanpuoleisella sektorilla. Vieressä istuvalle tytölle oli laitettu korvatulpat. Ne olivatkin tarpeen siinä melussa. Myös musiikki ja kuulutukset ajetaan nykyisin turhankin kovalla tasolla.

Liiga on viime vuosina satsannut otteluiden oheistoimintaan ja viihtyvyyteen. Harmi vaan ettei tässä ole otettu huomioon perheitä. Tapahtumista voisi tehdä sellaisia, että koko perhe viihtyisi niissä paremmin. Tällä hetkellä tapahtumista on tullut nuorten, aikuisten miesten temmellyskenttiä jossa heilutaan ja huojutaan... käytetään lapsille sopimatonta kieltä... jossain tapauksissa suoranaisesti örvelletään...

Tapahtumat eivät sovi 7-vuotiaille, eivätkä vähän vanhemmillekaan lapsille. Kielenkäyttö pelin aikana katsomossa, sekä hallin käytävillä tapahtuva laajamittainen virvoitusjuomien nautiskelu eivät anna hyvää esimerkkiä urheilijanuorille. Ikävää että tämän päivän liigakoneisto on niin kaljavetoinen... varmasti muitakin, urheilullisia voimanlähteitä löytyisi moottorin pyörittämiseen...

( photo by: JSS c 2005 )

Järjestäytymisen opettelua

Jääharjoitus nro 6 käynnistyi järjestäytymisen opettelulla. Tönimistä, huitomista, nyrkkeilyä, painia... siinä normaali harjoituksen aloitus. Tähän piti saada loppu. Olin yksin vetäjänä jäällä, koska vanhempien tilaisuus oli samaan aikaan, eli sopiva hetki "sulkeisille"...

Kun poikia on näinkin iso joukko, toiminta voi riistäytyä käsistä. Silloin ei mistään tule mitään. Nekin jotka haluaisivat kuunnella ja oppia, kärsivät muiden temppuiluista. Harjoituksen alku oli niin mahdoton, että otettiin keskiympyrään tulo uudestaan ja niin monta kertaa kuin tarve vaatisi... vähän tyyliin "taakse poistu" ja taas takaisin.

Vartin päästä tultiin jo rivakasti pillin vihellyksestä keskiympyrään. Ajoissa jarrut päälle ja hallitusti polvilleen. Katse kohti ohjaajaa ja korvat höröllä... Viimeinen suoritus oli sangen hyvä. Tämä asia on tärkeä koko talvea ajatellen. Muuten meiltä menee paljon aikaa tehottomaan punnertamiseen...

Päästiin viimein muihinkin harjoituksiin kun Eero saapui loppuajaksi paikalle. Siirryttiin samalla käyttämään sinisiä kevytkiekkoja. Parempi totutella ajoissa, koska peleissa sinisiä jo käytetään. Pienet mustat kierrätettiin nuoremmalle ikäpolvelle. Kiekon koon kasvukin kertoo että pykälää ylemmäs on siirrytty viime kaudesta. Jatkossa nähdään varmasti muitakin kasvun merkkejä. Niistä lisää kauden edetessä...

Juhlamarssilla

Seura täytti 50 vuotta ja väki kokoontui keskustorille sankoin joukoin. Juniorit pelipaidoissaan värittivät torin ohikulkijoiden ihmeteltäväksi. Vaikka ilma oli syksyisen kolea ja tuulinen, aurinko kuitenkin paistoi ja tunnelma oli hieno. Pipo ja käsineet olisivat silti olleet tarpeen marssia odotellessa.

Sinisiä ja oransseja ilmapalloja jaettiin kaikille halukkaille. Paljon niitä katosi myös tuulen mukana Takon suuntaan, ilmojen teille... Taisipa jonkun palloryhmän mukana kohota kaikille jaettu pienoislippukin.

Juhlapuheiden jälkeen kulkue lähti liikkeelle johtoauton perässä, seuran cheerleadersien tahdittaessa menoa rytmikkäästi. Perässä tulivat juniorit, marssien kukin oman joukkueensa mukana. Johtoauton soittaessa Life is live-biisiä edettiin pitkin Hämeenkatua, josta käännyttiin Tuomiokirkonkadulle.

Sorin aukiolla oli päätepiste, josta osa jatkoi bussikyydillä kohti Hakametsää. Alkamassa oli ottelu paikallisten joukkueiden välillä. Juhlat jatkuivat siis hallilla perinteisesti lajin merkeissä ja liigan avauskierroksen parissa. Oma juhliminen päättyi marssin jälkeen. Joonan kanssa haettiin auto parkkiluolasta ja suunnattiin jalkapalloharjoituksiin. Ohjaajan juhla vaihtuu nopeasti arjeksi...

Onnittelut 50-vuotiaalle Tapparalle! Tähän yhtyvät varmasti kaikki jääkiekon ystävät ympäri Suomen... omasta joukkueestaan tai kaupungista riippumatta...

( photo by: JSS c 2005 )

Kiertosuunta

Oletko koskaan seurannut mihin suuntaan kaukaloon hyppäävä kiekkoilija lähtee kiertämään? Myötäpäivään? Ei, sillä lähes poikkeuksetta kaukalossa lämmitellään ennen pelin alkua kiertämällä kelloa vasten.

Syytä tähän pohdittiin myös käymäni kurssin aikana. Yhtenä selityksenä tarjottiin pelaajien kätisyyttä... leftin miehiä on enemmän ja muut seuraavat perässä.

Selkeää vastausta asialle ei keksitty. Kiertosuunta on vakiintunut mm. yleisurheilussa, hevosurheilussa, moottoriurheilussa... jostain syystä valittu suunta on ihmisille luontevampaa.

Päällekkäisyyttä

Koska kahtia jakautuminen on mahdotonta, kahdesta tilaisuudesta piti valita jalkapallopeli. Janne lupautui salivuoron vetäjäksi, joten voin ohjata pojat voittoon kauden toiseksi viimeisessä pelissä.

Nähtiin taas mitä loppuun asti yrittäminen tarkoittaa. Tomille kaksi maalia ja lopussa koko joukkue sinnitteli kolme kertaa isompaa ryhmää vastaan. Yhdellä vaihtomiehellä tulee lopussa väsy, varsinkin kauden isoimmalla kentällä.

Parin viikon päästä siirrytään pelkästään jääkiekon pariin...

Jääharjoitus nro 5

Kauden viides jääharjoitus ja paikalla 21 poikaa, neljä ohjaajaa... Jää loistokunnossa, vaikka jätettiin tälläkin kertaa ajamatta. Saadaan jonkin verran ylimääräistä aikaa tällä tavalla. Kaikki valmiina toimintaan...

Pillin vihellyksellä tullaan jo melko sujuvasti keskiympyrään. Aina joku kikkailee nurkassa kiekon kanssa kuulematta tai näkemättä mitään. Uusi vihellys toimii herättäjänä ja kaikki saadaan kasaan. "Oletteko hyvässä vireessä tänään?" Kysyn. "Jooo..." tulee monesta suusta. "Iskä tuli Englannista... " toteaa Juuso. Tiedän ja on saatu myös jäälle, vaikka firman salibandyturnaus vaatii oman aikansa...

Harjoitus käyntiin ja alkulämmittelynä X-littaa... Vaikka alussa painotetaan että toinen pelastetaan ryömimällä jalkojen välistä nimenomaan edestäpäin... näen heti "takaa" pelastajan... Maalivahdeilla on vaikeuksia mahduttaa pelastaja läpi. Onnistuu vasta kun vaihdetaan pienempi mies joka sopii polvisuojien välistä...

Uudelleen keskiympyrään ja porukka kahtia. Päivän aiheena on syöttö ja siihen liittyviä harjoituksia tehdään kaukalon molemmissa päissä. Harjoituksen aikana mietin että toiseen osioon olisi voinut ottaa vähän liikkuvamman harjoitteen, mutta siitä huolimatta kaikilla on tekemistä... Jonotusta ja odottamista kannattaa vältellä. Mahdollisimman paljon liikettä kaikille...

Juomatauko. Autan Joonan kypärän kanssa tankkauksen jälkeen. Takaisin jäälle ja ryhmät ristiin. Nyt on helppo vaihto kun ei ole kuin kaksi ryhmää jotka menee päästä toiseen. Viime kaudella oli kiertopaikkaharjoitteissa välillä pojat sekaisin... ja ohjaajat vielä enemmän sekaisin... että, kenen pitäisi olla milläkin paikalla seuraavaksi...

Lopuksi pelattiin kolmella kentällä pienpelit. Sääntönä pidettiin että vain suoraan syötöstä sai tehdä maalin. Lopussa alkoi syöttöpeli toimia ja muutamia mallisuorituksia nähtiin...

Keräännyttiin vielä ympyrään ja opeteltiin yksi venytysliike. Toiseen ei ollut aikaa, koska kenttäsetä kolisteli jo kaarteessa ovia auki. "Ensi viikolla nähdään..." Ja koppiin...

( Photo by: JSS c 2005 )

Roskapostia tulee...

Näköjään roskapostittajat ovat löytäneet tämänkin blogin. Kaksi "kommenttia" olen jo joutunut poistamaan... Jos näitä englanninkielisiä "syöttöjä" tulee lisää, en suosittele kokeilemaan mainostettuja linkkejä. Poistan roskat heti kun niitä havaitsen.

Shakki

Jalkapallo-ottelun jälkeen pelattiin pojan kanssa erä shakkia. Lajia on välillä hyvä vaihtaa ja oppia kaikkea monipuolisesti. Taidot kasvavat näin joka alueella.

Jalkapalloilun tuoksinassa tein eilen muutamia havaintoja. Harjoittelu ja asioihin tutustuminen antaa helposti edun toiselle. Pelissä tuli tilanteita jossa pallo kohosi vähän korkeammalle. Kävi niin, että meidän pojat tavoittelivat palloa päällä ja jopa onnistuivat siinä. Vastustaja vain seisoi edes yrittämättä juuri mitään. Meillä on myös pääpeliä harjoiteltu ensin tasapainoilemalla, sitten narupallolla ja vähän kevyillä puskuillakin. Vastustaja ei ollut tutustunut lainkaan tähän tapaan hallita palloa.

Toinen vastaava tilanne tuli pari viikoa sitten turnauksessa. Aamuinen kenttä oli sateen jälkeen täynnä lammikoita. Meillä on harjoituksia viety läpi silkassa vesisateessakin. Nyt tämä "outo" tilanne olikin meidän pojille täysin tuttua, ja vettä ei aristeltu.

Vaihteleviin tilanteisiin tutustumalla saa yllättävän edun, niin pallokentällä kuin jäälläkin... Aina sekään ei auta. Shakkipelissä hävisin, ja sitä onkin jo vaikeampi selitellä...

( photo by: JSS c 2005 )

Salibandyn parissa

Salibandy oli tämän päivän aiheena. Ryhmää oli juuri sopivasti yhdelle ohjaajalle. Alkuleikin jälkeen lähdettiin liikkeelle perusasioista, asento, mailan käsittely, leipominen, kuljetus.... Lopuksi pelattiin ja vaihtomiehiä ei tarvittu, koska väkeä oli sopivasti kahteen kentälliseen.

Normaali peli eteni "sumpputyyliin", mutta siitä päästiin eroon ottamalla loppuajaksi lisäsääntö käyttöön. Pallollinen pelaaja ei saa liikkua. Nyt peliin saatiin enemmän syöttöjä, paikanhakua, syötön katkoja... Samaa kaavaa noudatettiin edellisviikon käsipallopelissä, nyt sama komponentti siirrettiin eri elementtiin.

Salivuoron jälkeen siirryin 750 metriä länteen, koulun jalkapallokentälle vetämään illan toiset harjoitukset. Tälläkin areenalla loppupeleissä suunnattiin ajatuksia oikeaan sijoittumiseen, syötön antoon ja vastaanottoon. Väen vähyyden takia maalivahteja ei käytetty, joten siinäkin mielessä oli parempi hyväksyä vain suoraan syötöstä tehdyt maalit. Nopeasti pojat omaksuivat tämän säännön mukanaan tuomat rajoitukset.

Illalla keskustelimme vielä ohjaajien kesken puhelimitse. Aiheina Eeron kanssa oli motivaatio, ajankäyttö, paikallaolo, innostunut ote tekemiseen... Tekemisen kannalta oleellisia asioita kaikki... ja niitä pyöriteltiin, koska näistä jutuista se ohjaaminen lähtee. Näiden "palikoiden" puute heijastuisi varmaan jäällä ja salilla myös lasten omaan tekemiseen ja käyttäytymiseen...

Kyseltiin että riittääkö meillä näitä kaikkia...? Todettiin että riittää... ja tästä jatketaan...

( photo by: JSS c 2005 )

Sunnuntaipäivän ajatuksia

Suurin osa päivästä meni harrasteauto siivouksessa ja kunnostuksessa. Herää kysymys, miten harrasteauto liittyy jääkiekkoon? Kyse ei ole autosta jota rakennellaan harrastuksena, vaan kulkuneuvosta jolla kuljetaan harrastuksiin...

Ohjaajan pestistä ei tule mitään korvauksia vaivan palkaksi. Kuluja sen sijaan riittää oman vuoron ja pojan maksuja tilittäessä. Harrastusten kustannukset nousevat vielä uuteen valoon jos laskee tähän käyttöön hankitun toisen auton kustannukset. Päävaunu kun on muussa käytössä. Kokonaiskustannuksia ei viitsi edes laskea... jostain syystä...

Päivällä etsin poikaa syömään ja lähipuistossa oli Otto veljensä kanssa koripalloilemassa. Tämän jalkapallolupauksen äidin kanssa puhuimme viihtyisästä puistosta. Oton veli heitti pallon sukkana sisään ja totesin itse virittäneeni ( oman ) korisukkani telineeseen alkukesästä.

Koripallo on mukavampaa kun on sukka... kaikki vähänkin harrastaneet tietävät, että asian suola on siinä... Kaupunki taas ei ymmärrä asiaa... saati kustanna ja asenna, vaikka heille on asiaan liittyvät prinsiipit jo kentän suunnitteluvaiheessa kerrottu...

Illalla on vielä pojan nimilappujen ompelu molempiin pelipaitoihin. Toivottavasti värit menevät oikeinpäin, olisi ikävämpi tehdä homma kahteen kertaan. Ehkä näin ei tapahdu, jos kirjaan ajatuksen tähän.

Klo 21:15 on vuorossa vielä oma jääkiekkovuoro. Kyseessä on viikon toiset turnajaiset. Nyt pelataan eri porukalla kuin tiistaisin. Homma saa vaihtelua kun kasvot vaihtuvat. Ajankohta on vähän myöhäinen, mutta sopii perheelliselle. Ainoa haitta on unen siirtyminen myöhäisemmäksi. Lepoakin tarvitaan... työpäivän päätteeksi on huomenna saliharjoitus 17:15-18:15 ja heti sen perään jalkapalloharjoitus 18:30-19:30...

Porkkanasta tehdyt housut

Taas oli aika vetää pelihousut jalkaan ja siirtyä harjoitusten pariin. "Porkkanasta tehdyt housut...", kuten Joona sanoi varusteita pukiessa. Tämän ikäinen osaa jo melkein itse pukea kaikki varusteensa. Luistimet ovat vielä liian vaikeat.

Hallille lähdettiin ja paikalla olikin kiitettävästi poikia. Pukukoppeja oli nyt käytössä kahdet, joten edelliskerran ahtautta ei esiintynyt. Jäällekin päästiin vähän etuajassa kun todettiin Mikan kanssa että jää kannattaa jättää ajamatta, koska se oli niin hyvässä kunnossa jo muutenkin.

Alun hippaleikkien jälkeen harjoiteltiin kiekon käsittelyä paikoillaan ja vauhdissa. Monella pojalla tuntui mailan käsittely olevan jo heti alusta alkaen sulavaa. Onhan näitä harjoiteltu jo viime kaudellakin.

Myös uudet pojat olivat joukolla mukana... Oliver, Lassi, Teemu... Nimet pitäisi vielä oppia, ja yhdistää oikeisiin kasvoihin. Olen huomannut että kypärä päässä ja samanlaiset paidat päällä, kasvoja on vaikea oppia tuntemaan. Jalkapallon parissa pojat tulivat nopeammin tutuiksi. Tosin väkeäkin on kaukalossa yli kaksi kertaa enemmän.

Lopussa pelattiin kahdella kentällä. Vähän näytti olevan pelituntuma hakusessa. Aikamoista sumppua syntyi kiekon ympärille, kaksi omaa miestä yritti hakea kiekkoa... mutta tästä se lähtee...

Lopuksi Eero otti kaksi keskinäistä nahistelijaa erilleen ja pojat saivat purkaa tarmoaan keskinäisellä painiottelulla. Muut lähdettiin koppiin ja sitä kautta kotiin... Odottelemaan seuraavia harjoituksia...

( photo by: JSS c 2005 )

Espoon opit...

Raimo Summanen on tarjoamassa Espoon oppeja koko maahan. Jatkoajan haastattelussa Summanen puhuu myös juniorikiekkoilun kehittämisestä. Asiaakin on joukossa, mutta pitääkö harrastajan olla täysillä mukana lapsesta asti? Halutaanko huiput poimia joukosta jo 7-vuotiaana? Jos asia olisikin näin yksinkertaista...

Totuus on, että kukaan ei pysty sanomaan kenestä lapsesta tulee huippu. Sen näyttää vain aika... myöhemmin. Jos liikunnallinen pohja on saatu monipuoliseksi 7-12 vuoden iässä, kaikki on mahdollista. Varsinainen kukkaan puhkeaminen tapahtuu tämän jälkeen.

Vain pienestä osasta lapsia tulee huippu-urheilijoita, joten... eikö ole arvokasta jos mahdollisimman moni saa kokea olevansa jossain elämänsä vaiheessa mukana joukkuetoiminnassa, tai muun urheilun parissa? Keihäänheittäjä Aki Parviainen on muistellut parhaimpana urheilukokemuksenaan kilpailua koulun kentällä 6-vuotiaana. Miksei myös jääkiekkoilijan paras kausi voisi olla 7-vuotiaana?

Valokuvaus

Joukkueiden valokuvaus keräsi taas pojat yhteen. Eturivissä vedettiin luistimet jalkaan, takarivi tuoleille polvilleen. Ohjaajat taustalle näyttämään mahdollisimman isoilta. Itsekin seisoin varpaillani, lyhyeksi kasvanut...

Kuvaaja jututti poikia ja salamavalot räiskyivät. Muutama otos ja sitten vielä pelaajakuviin. Käteen annettiin määrätyn merkkinen maila, muun merkkistä omaa kuin ei kuvissa saa näkyä. Olisiko mitään jos tämä mailavalmistaja lahjoittaisi pojille yhdet mailat kaudessa...?

Monilla pojilla oli kuvausten päätyttyä kiire jalkapallopeleihin, kuka mihinkin seuraansa. Niin meilläkin. Aikataulut sopivat ja ehdimme juuri ennen pelin alkua kentälle. Hoidin vaihtoja, annoin ohjeita. Pelit pelattiin ja palattiin kotiin. Ovelta huikattiin: " Neljä nolla, hyvä olla... " Ja kotiväki kommentoi: " Te olette kauheita... "