Vuoden viimeinen kirjaus

Vuosi vaihtuu täällä länsirannikolla, jossa 450-vuotias kaupunki valmistautuu juhlimaan keskiyöllä erikoisen näyttävällä ilotulituksella. Tämä tullaan näkemään raatihuoneella muutaman tunnin kuluttua. Nyt jo ulkona paukkuu ja räiskyy satunnaisesti.

Iltapäivällä käytiin katsastamassa kaupungin jäätilanne. Tekojään kaukalopuoli oli käytössä, kunnossa, valaistu ja ilmainen. Isolle jäällekin olisi päässyt euron maksulla, mutta koska kysessä oli mailaton vuoro, valittiin kaukalo jossa kiekkoa saa liikutella.

Samaisesta kaukalosta on peräisin hauska tositarina, jonka kuulin vaihtopenkillä. Eräänä talvipäivänä oli jääkone ajanut kehää ja malttamaton Veikko ( nimi muutettu ) oli ryhtynyt "lämmäilemään" koneen vielä kiertäessä.

Ja kuinka ollakaan, kova lämäri harhautui pahasti ja kiekko Zambonin kyljestä läpi. Jarrut päälle ja huoltomies koneen viereen ihmettelemään. Tilanteen selvittyä alkoi takaa-ajo, mutta Veikko oli jo vikkelänä poikana riisunut luistimensa ja paineli jo kohti keskustaa. Vimmainen jäämies jäi kaukalon laidalle puimaan nyrkkiään.

Kiekkotarinoita Porista... Hyvää Uutta Vuotta!

Vuodet viimeiset jäät

Viikonloppuna kierreltiin jääareenoilla ympäri kaupunkia. Lauantaina aamupäivällä Koulukadun jää oli todella huonossa kunnossa, pehmeä ja lammikoiden sävyttämä. Joonan uudet luistimet tuli kuitenkin sisäänajettua. Vanhoissa varpaat olivatkin jo lähes kippurassa.

Iltapäivällä suunnistettiin Tesomalle koko kentän harjoituspeliin Y-Tapparaa vatsaan. Tasaiseen tahtiin mentiin päästä toiseen ja opettelua tarvitaan jatkossakin, vaikka Koovee niukasti maalit veikin. Lopun rankkarikisassa maalivahdit loistivat, sillä montaa maalia ei nähty, vaikka isoilla maaleilla pelattiinkin.

Viikonlopun kiekkoilut päätettiin sunnuntaiaamun harjoituksilla. Jalkapalloturnaus oli vienyt suuren osan väestä Pirkkahalliin ja osalla oli muuta tekemistä. Saatiin kuitenkin hyvä tiivis ryhmä kasaan - Jere, Arttu, Aleksi, Joona sekä Elli 5v. Ohjaajana tälläkin kertaa vakituisia tuuraamassa Mika ja apulaisena hyörin jäällä minäkin.

Kun yksi maalivahtikin oli siis saatu mukaan, pienellä ryhmällä sai hyvät harjoitukset aikaan. Lähinnä keskityttiin syöttön antoon, vastaanottoon ja laukaukseen. Pienellä ryhmällä opetus on tehokasta ja yksilöllistä. Myös toistoja tulee enemmän kuin ison ryhmän kanssa touhutessa.

Tänään oli vuoden viimeiset tapahtumat jäillä. Seuraavan kerran Joona solmii uudet Grafit jalkaan ensi vuoden puolella. Syyskaudella ei pojalta ei jäänyt kuin kaksi harjoitusta väliin - sen jälkeen kun tositoimiin päästiin ensimmäisen kerran - joista toisessa kiusan toi taittunut kynsi ja toisessa tiedonkulkukatkos.

( Photo by © JSS 2007: "Jussi #17 ja Henri #9 irti Ylöjärven Tapparan maalilla" )

Lumelta salille

Joulun jälkeen on palattu jo liikunnan pariin. Salibandyssa ukot olivat joulun pyhinä nauttineen epäilyttävissä määrin euraasialaisperäistä sorkkaeläintä - latinaksi Sus scrofa - tai tarpemmin sanottuna eläimen yhtä osaa, jota nimitetään kinkuksi. Kuvassa nro 12.

Tämä ylenmääräinen ravinnon nauttiminen useana päivänä oli tehnyt pelureista hitaita, puuskuttavia ja runsaasti hikoilevia. Peli ei siis kulkenut, vaan näytti lievästi ilmaistuna tuskaiselta. Kohtuudella jouluruokia tankanneena voisin sanoa itse nauttineeni pelistä.

Joulupäivänä käväisin myös ensimmäistä kertaa ladulla. Ainoan tarjolla olevan ladun pituus Kaupissa oli noin 700 m. Samaa reittiä tultiin takaisin, joten lenkin pituudeksi tuli 1400 m. Tämä keinolumella suoritettu liikuntasuoritus toi mieleen etäisesti hiihdon.

Toisaalta olosuhteet hyvillä varusteilla olivat huomattavasti paremmat kuin armeijan suksisulkeisissa, joissa luisto taaksepäin oli yleensä loistava, eteenpäin kehno ja suksen alla 10 cm lunta - kuten nytkin, paitsi että armeijassa lumi oli kiinni suksen pohjassa.

Hiihtostadionin maalialueella katselin ja pohdin, minkä lajin suorituspaikat olivatkaan parhaimmassa kunnossa ( katso oheinen kuva ). Edessä näkyvät hiihtomaisemat, keskiosassa jalkapallokenttä ja taustalla lenkkimaastot. Voi olla - ja onkin niin - että latuareenat jäivät tässä kisassa kolmannelle sijalle. Ehdottomasti heikoimmat hiihto-olosuhteet Tampereella 17 vuoden ajalta, jotka olen täällä asunut. Lumi ja pakkanen puuttuu.

"Hyvä on hiihtäjän hiihtää kun latu on edessä auki... "

( muistuma: Parempi myöhään ja Pentti Siimes - hieno näyttelijä... )

Joulun aikaan

Jouluaika pyörähti käyntiin rauhalliseen tahtiin ja vähälumisissa merkeissä. Entisaikaan sanottiin että Suomen kesä on kylmä ja vähäluminen. Nyt on siis talvikin.

Eilen vedettiin kaukalossa hyvät harjoitukset. Aiheena oli iso kenttä, paitsio ja sijoittuminen kentällä. Mikä siis tapahtumasta teki hyvän? Seurasin kaukalon laidalta ja seuraava kappale on on omistettu sen tiivistämiseen.

Ohjaajaryhmä oli sisäistänyt harjoituksen, kaikki vetivät yhtä köyttä ja samaan suuntaan. Ohjaajia oli riittävästi ympäri kenttää opastamassa ja antamassa palautetta. Myös vaihdossa olleet saivat oman tiivistyksensä koppiohjaajilta. Ilmassa leijui käsin kosketeltava oppimisen tuntu. Onko ryhmällä hienompaa tapaa päättää syyskausi? Tehdä paras suoritus.

Sunnuntaiaamuna polkaistiin joulu käyntiin vanhemmat vs pojat höntsypelillä. Joona pääsi läpiajoon ja ohitti maalivahdin. Toisessa päässä tehtiin Teuvon kanssa hieno klap-klap-maali. Vahvistuksen mukana ollut Topin sisko vei aloituksen kuin aloituksen ja teki vielä rankkarista maalinkin. Viis vee - muuten! Näiden värikkäiden vaiheiden jälkeen päädyttiin tasapeliin 10-9 ( pojat tietää, aikuiset väittää... ).

Siispä lopuksi käytiin perinteinen rankkarikisa, jossa nähtiin hienoja torjuntoja, harhautuksia ja laukauksia. Mika kokeili miten maalivahti reagoi kun kiekko lipuu kohti alanurkaa ja ampuja tekee harhautuksen toiseen suuntaan - koskematta kiekkoon. Maalivahti lähtee harhautukseen mukaan ja kiekko menee suoraan maaliin. Toisellakin kerralla sama juttu. Vielä nämäkin opitaan, mutta osoittaa hyvin miten kova on harhautuksen voima.

Hallilta lähdettiin loman viettoon. Aikuinen pystyy vielä nielemään mustan joulun, mutta lapsille se tuntuu olevan kova paikka. Varsinkin jos on tottunut luminietoksiin. Länsirannikolla mustaan maahan on totuttu ja niiden kanssa opin itsekin aikoinaan elämään - myös monet joulut. Meri on aikamoinen lämpöpatteri josta riittää potkua pitkälle alkutalveen.

Kaikesta huolimatta kinkku ja laatikot maistuvat, kuusi tuoksuu ja pukki voi tulla vaikka helikopterilla. Eiköhän tämäkin vielä ilon puolelle käänny. Joulu.

Oppitunnilla

Kotitehtävänä oli lauantain harjoituksiin opetella paitsio. Keväällä pelataan joitakin pelejä isolla kaukalolla, joten tähänkin asiaan kannattaa totutella.

Käytiin pojan kanssa homma läpi taulun avulla, mutta tämä tuokio meni lähinnä kertauksen merkeissä, sillä asiat oli jo tuttuja.

Toinen asia onkin se, miten hyvin paitsiot sitten vältetään siellä kaukalossa. Sen oppimiseen meneekin enemmän aikaa. Eihän asiat toimi aina liigajäilläkään.

Vuoden naputukset

Vuoden urheilija valittiin taas kerran jälkijupinan säestyksellä. Samat kuviot toistuvat vuodesta toiseen. Aina joku urheilija kärsii enemmän tai vähemmän. Eniten "päähän" on menneinä kertoina potkittu ilmeisesti autourheilijoita - tällä kertaa Kimiä.

Valinnassa on kyse urheilutoimittajien mielipiteistä ja lajien arvostus on erilaista. Suomi on Suomi ja maailman turut jotain muuta. Äänestyslistaa tutkiessa voi myös huomata, että monia lajinsa huippuja ei ole noteerattu listoille lainkaan - missä on tuore F1-veneiden maailmanmestari Sami Seliö?

Kaltoin kohdelluista autourheilijoista puhuttaessa moni ei muuten edes tiedä, että Mika Salo valittiin tänä vuonna Yhdysvaltojen parhaaksi autourheilijaksi moottoriurheilutoimittajien äänestyksessä. American Le Mans-sarjan voittanut Salo pesi valinnassa niin Nascar-, Cart- kuin muidenkin sarjojen tähdet.

Kohtalainen saavutus ajosuoritusten lisäksi mieheltä, jonka monet luulevat jo lopettaneen ajamisen ja siirtyneen eläkepäiviä viettämään. Ja miten nämä ansiot on huomattu kotimaamme tiedotusvälineissä? Aika laihoin otsikoin - jos edes sitäkään - vuoden urheilija-äänestyksestä nyt puhumattakaan.

Artistin kiemurat

Sunnuntain jääharjoituksessa tuli muistuma viime kaudesta. Oltiin Mikan kanssa jäällä kahdestaan poikien kanssa - paikkana Sentterin sama kaukalo jossa viime vuonna Tapparan harjoituksia vedettiin - ja lisäksi kahdeksasta pojasta kolme oli samoja kuin viime kaudella. Nyt vain paitojen väri poikkesi.

Joulun läheisyys tuo mukanaan kiireitä niin vanhemmille, pojille kuin ohjaajillekin. "Ysisyseillä" oli lisäksi pelipäivä - joka sitoi ne ohjaajat - mutta isosta joukosta löytyy onneksi rutinoituneita "varamiehiä" tiukkoihin tilanteisiin. Näin on asiat hoidettava - niin ei tarvitse tapahtumia peruutella.

Viikonloppu oli täynnä tohinaa, johon osui myös Joonan koekuvaus. Poika on selvittänyt jo kahdet karsinnat ja nyt oli vuorossa viimeinen "finaali" studioilla. Kuudesta pojasta poimitaan kaksi helmikuussa kuvattavaan jännitysfilmiin. Tieto valinnasta pitäisi tulla ennen joulua. Ja vaikka ei kutsua tulisikaan, hauska kokemus siitä huolimatta - kommentoi artisti.

( Photo by JSS © 2007: "Joona ja Topi pariluisteluharjoituksessa" )

Loppumattomat liput

Vapaaliput kädessä mentiin pojan kanssa katsomaan salibandyottelua Gunners - Erä. Pelistä poistuttaessa kädessä oli vapaaliput Tappara - HPK peliin. Laji ja paikka vaihtui - lippuja jäi saman verran.

Järjestysmiehillä olisi ollut lippuja myös sunnuntaiksi Ylöjärvelle - jätettiin ottamatta kun ei ehdi. Liika on liika, vaikka ilmaiseksi tarjotaan. Joulunalusviikot syövät muutenkin aikaa ja voimia.

Kotijoukkue hävisi kun vierailija punnersi johtomaalit kolmannessa erässä. Tulipahan nähtyä miltä näyttää salibandyliiga Suomessa - nyt. Kauden ennätysyleisö oli kuulemma paikalla - 1190 katsojaa - johtuikohan jaetuista vapaalipuista? Meno on vauhdikasta ja yleisöä riittää, mutta... mutta... Jotain uupuu siitä, että laji lähtisi ns. "lentoon".

Pelasin joitakin vuosia sitten salibandyottelun jossa vastustajan puolella tahkosi mukana myös muutamia Gunnersin pelaajia. Hävittiin siis, mutta ei sitä täysin altavastaajia oltu - varsinkin jos huomioi vaikkapa harjoitusmäärän ja ikäeron.

Tai sitten ryökäleet pelasivat "puolivaloilla". Antoivat "löysää" niin, että luultiin osaavamme jotain. Näin sen näkisin nyt aikavälin tuomalla perspektiivillä. Antoivat sittenkin löysää...

( Photo by JSS © 2007 )

Lämmön voimalla

Luistimet kehittyvät jatkuvasti, mutta pian on saatavilla jotain ihan uutta. ThermaBlade-terä voidaan lämmittää ja saada näin enemmän tehoa luisteluun kun terä pureutuu paremmin jään pintaan.

Terää lämmitetään vastuksella, joka saa virtansa PSoC-elektroniikkapiirien ohjaamasta akusta. Yksi lataus riittää 75 minuutin käyttöön. Lämmityksen voi sulkea pois vaikkapa jäähyllä istumisen ajaksi.

Tekniikka on siis valmiina, mutta koska se tulee sallituksi ammattilaiskaukaloissa? Sinnehän tämä tuote on suunnattu. Toinen kysymys onkin hinta ja tuleeko terä yleistymään myös joskus harrastuspuolelle?

Aiheeseen voi tutustua paremmin tuotteen linkistä. Tarjolla on myös useita videopätkiä testiluisteluista, joita on tekemässä myös yksi lajin suurista nimistä - Wayne Gretzky.

Kaksi kaatoa

Tornado pelasi vuoden viimeiset pelinsä Hakametsässä ja otti samalla kaksi voittoa. Topi, Joona ja Juuso odottivat eniten jälkimmäistä peliä, jossa vastaan asettui tuttuja viime kaudelta - Tapparan pojat.

Ensin verryteltiin Ylöjärven Ilves alta pois 10-0 numeroin. Joona oli tyytyväinen peliinsä ammuttuaan kaksi maalia. Ensin rystyllä pienestä kulmasta sisään ja sitten nappisyötön päätteksi laukaus taka-alanurkkaan. Moni muukin pääsi maalien makuun pelissä, joka ei paljon haastetta tarjonnut.

Salamat oli huhujen mukaan saanut pelaajille hierojan koppiin pelien välille. Tiedä häntä - mikä huhu lienee - mutta hyvin valmistautuneena joukkue luisteli Torpedoja vastaan Hakametsän hallin jäälle. Kiekko jäähän ja peli käyntiin.

Peli lähti alkuun tasaisissa merkeissä ja nyt Tornado sai kaivattua vastusta tällekin pelipäivälle. Salamien Lassi ja Eetu painoivat kovasti päälle laidoissa ja nurkissa, mutta muuten luistin ja kiekko ei kulkenut. Tornado sen sijaan lisäsi liikettä ja paineli pian muutaman maalin johtoon.

Salamien maalissa Lassi piti hienoilla otteillaan joukkuetta pystyssä. Hässäköitä ja laukauksia sateli välillä tiuhaan. Salamien Arttu ja Julius sutivat kiekkoja puolustuksessa minkä ehtivät. Torpedo liikutti kiekkoa alakerran kautta ja keskialueella saaden jatkuvasti laukaisupaikkoja. Maalin edustalle asti syöttöketju ei tälläkään kertaa yltänyt parhaalla mahdollisella tavalla, joten moni hyvä tilanne kuivui kokoon.

Salamat yritti kovasti, iski muutamilla pistohyökkäyksillä ja teki pari maaliaan yksilösuoritusten voimin. Torpedo potki kuitenkin tänään askeleen verran edellä, ja ennen kaikkea kiekko kulki - joten voitto ja numerot taululle tänään 6-2.

"Kippis ja kulaus - tuomarin munaus!" Salamat oli varannut huumoria mukaan kun se kokoontui riiviin ja huutamaan. Meni muuten hienosti yhteen ääneen. Olikohan oikein harjoiteltu tätä ottelua varten?

( Photo by JSS © 2007 )

Linnan kundit

Itsenäisyyspäivää vietettiin jälleen perinteisissä Linnanjuhlissa. Paikalla oli myös kaksikko, josta löytyy vankka esikuva urheileville nuorille - Jari Litmanen ja Tero Pitkämäki. Toinen on vasta urheilu-uransa alkutaipaleella ja toinen näyttönsä antanut, mutta molempien otteista huokuu Suuri Suomalainen Urheiluhenki.

Toisenlaisessa "linnassa" juhli maamme itsenäisyyttä Helsingistä Ouluun siirtynyt jääkiekkoilija, jota en samaiselle korokkeelle kahden edellä mainitun kanssa nostaisi. Ensi viikolla valitaan taas perinteinen Lucia-neito, joten suotakoon tälle tomeralle puolustajalle edes jokin tunnustus. Vaikka mies tänään vapautettiinkin, niin epäilemättä tässä on vuoden Lusija.

Räpylät poikittain

Vuoden viimeiset räpiköinnit altaassa loiskuteltiin Vesirallin tahtiin. Kuten viikko sitten, takajoissa oli jatkeet - eli räpylät - ja niiden käyttöä opeteltiin tavallisen uinnin lisäksi delfiinipotkuilla.

Räpylöillä näyttää saavan - ja saa - aivan uskomattomat vauhdit. Nopeimmat tuntuivat tosiaankin liitävän kuin delfiinit veden pintaa pitkin.

Sukellusta harjoiteltiin ensin noutamalla renkaita kahdesta metristä ja sitten syvässä päässä yrittäen koskettaa pohjaa. Yksi kuulemma oli jopa onnistunut. Räpylät auttavat kun neljää metriä tavoitellaan, mutta vaikeaa se silti on - lähtekää kokeilemaan.

Syyskauden lopuksi pokattiin t-paidat ja sitten joulutauolle. Kuukauden päästä ollaan taas altaassa.

Yö kytiksellä

Pyynikin uimahalli suljetaan kahdeksi vuodeksi ja harrastajat siirtyvät muihin halleihin. Ryhmiä ei kuitenkaan kevääksi lisätä, joten halukkaita on enemmän kuin paikkoja. Niinpä uimaryhmät pistettiin kevääksi haettavaksi "puhtaalta pöydältä" ja ilmoittautuminen alkoi maanantaina klo 00.01 netissä. Odotettavissa säpinää...?

Kirjauduin Tarmo-ilmoitusjärjestelmään hyvissä ajoin, mutta puolelta öin palvelu pudotti pois. Kevään ryhmät oli ilmeisesti valmiina varauksiin. Tarmoon ei kuitenkaan linkin kautta päässyt tämän jälkeen. Sivua ei löytynyt ja lopulta Kooveen nettisivukin lopetti toimintansa. Palvelin ilmeisesti kaatui ruuhkan seurauksena.

Lopulta keksin kokeilla suoraa linkkiä kirjautumissivulle ja tätä kautta pääsin palveluun, joka toimi ihan siististi. Ilmeisesti vain Kooveen nettisivun kautta toimiva linkki tukki pyynnöt sieltä käsin. Oikotie toimi hyvin.

Vesirallin varaus pojalle siis onnistui noin klo 00:33 ja siihen mennessä näytti jo puolet varauksista tähän ryhmään tehdyiltä. Seuraavana päivänä katselin, että ryhmä oli jo aamupäivällä täynnä, kuten varmaan oli suurin osa muistakin ryhmistä. Kooveen nettisivut olivat vielä aamullakin nurin.

Jonotus on siirtynyt kaduilta bittien maailmaan ja tämä on tätä päivää. Jos tietokonetta ja yhteyksiä ei omista, jää helposti näiden palveluiden ulkopuolelle. Tähän on tultu ja tuskinpa paluuta vanhoihin tapoihin enää on.

Vaihtelevat pelit

Kolmas pelisunnuntai ja tällä kertaa Ylöjärven hyisessä hallissa. Miten halli voikaan olla noin kylmä?

Torpedolla oli ohjelmassa kaksi hyvin erilaista ottelua, jotka päättyivät numeroin 1-4 ja 4-1. Jälkimmäisessä oli vastus vähäistä ja ainoastaan vastustajan maalivahdin torjunnat pitivät lukemat siedettävinä.

Ensimmäinen peli oli taas hyvä esimerkki siitä, mitä uusia puolia joukkueesta tulee esiin kun vastassa on aavistusta vahvempi joukkue. Sen lisäksi, että ennakointi puudutti käsiä ja jalkoja - jännityksen tuomaa - tuli eteen uusia tilanteita.

Edellisviikon kaksi peliä olivat helppoja, joten keksityttiin pelkästään hyökkäämään. Nyt tilanne oli muuttunut ja kiekko liikkui enemmän oman maalin ympärillä. Nurkista purettiin kiekkoa oman maalin edustalle, kun olisi pitänyt hoitaa ne laitaa pitkin pois. Tässä yksi esimerkki asioista joita peleissä on tullut vähemmän eteen ja harjoiteltua. Puolustus.

Vaihtelevat vastukset opettavat ja tuovat uusia elementtejä opeteltavaksi. Kehitystä tapahtuu ja peleissä on mukava seurata, miten yhteispeli paranee, syötöt lähtevät ja kiekko kulkee.

Mukana on kolme uutta poikaa ja koko ryhmä on uudelleen kasattu joten vie aikansa kunnes peli kulkee - ja kulkeehan se jo nytkin. Muutamia tosi hienoja syöttöjä ja maaleja nähtiin Ylöjärvelläkin. Syyskauden viimeinen kierros pelataan Hakametsässä viikon kuluttua ja ilmassa on uutta latausta kun vastaan asettuu Tappara Salamat.

Elokuvat ja todellisuus

TV1 lähetti elokuvan Hockey Mom, jossa jääkiekosta kiinnostuneet naiset saavat tarpeekseen miesten puheista, kokoavat joukkueen ja lyövät lopulta miehille luun kurkkuun. Samaa kaavaa toteutti jalkapallon puolella aikoinaan tehty elokuva FC Venus. Elokuvissa voi tapahtua mitä vaan, mutta miten onkaan todellisessa elämässä?

Avustin pyynnöstä alkukesän muutamissa harjoituksissa miesten puistofutis-sarjaan osallistuvaa naisjoukkuetta. Nyt olen - ja pysyn - kaukana näistä jutuista, mutta katsotaanpa miten on puistofutiksessa käynyt. Sarjat on pelattu ja miltä taulukko näyttää?

Ensimmäisessä tapauksessa pisteitä nolla ja maaliero 4-155. Ei ole toisillakaan mennyt yhtään paremmin. Pisteitä niinikään nolla, maaliero 3-129. Kolmannessa tapauksessa voidaan jo puhua jonkinlaisesta sopivuudesta sarjaan, jota kahden ensimmäisen esimerkin osalta ei ole.

Kaikenlaista voi tietenkin harrastaa jos on intoa poimia palloa jatkuvasti - peli toisensa jälkeen - oman verkon perukoilta. Julkisuutta ainakin tulee, jos sitä ollaan hakemassa. Mäkihypyn puolella Eddie "The Eagle" Edwards on yksi esimerkki siitä, miten lajin "ääripäät" keräävät julkisuutta - Nykänen vs Edwards.

Voitot ja pisteet eivät ole harrastusliikunnassa tärkeitä, vaan osallistuminen ja iloinen mieli, mutta missä mennään jos harrastuskauden jälkeen voidaan laskea vain mustelmia, ruhjeita ja - kuten nytkin on käynyt - murtuneita käsiä ja sormia? Muistan hyvin, miten ensimmäinen kysymykseni ensimmäisissä harjoituksissa olikin: "Onhan teillä vakuutukset kunnossa?"

Pelasin itsekin puistofutissarjaa joukkueessa Kruutin Pallo 90-luvulla ja meno oli silloin aika vauhdikasta. Ohessa muutama Aamulehdessä julkaistu sarjataulukko ajoista joilloin pelattiin vain kahdessa lohkossa ja joukkuemäärä sarjassa oli pieni. Muutama näistä joukkueista on mukana vieläkin. Kruutin pallon tarina jäi kahteen kauteen, joista tässä ensimmäisen kauden sarjataulukot.

Kotiläksy nro 2

Pakkaset näyttävät jatkuvan ja ulkojäiden jäädytys on käynnissä. Saa nähdä mikä on tilanne jouluna. Jos jäitä jostain syystä on, niin luultavasti aattona saadaan lumimyräkkä - joka tarkoittaa sitä, että kentät ovat auraamatta pyhien ajan. Käsikolaa ei kentillä ole, joten mitäs sitten keksitään...?

Tässä kuitenkin toinen video, joka annettiin pojille puolitoista viikkoa sitten - "kotiläksyksi ulkojäille". Alexei Kovalev vuorossa tälläkin kertaa.

Matkalla uimahallille

Matkattiin pojan kanssa Ferrarilla kohti uimakeskusta pitkin Kalevankankaan suoraa. Köröteltiin rajoituksen mukaan viittäkymppiä. Menee hyvä urheiluauto hukkaan näillä leveysasteilla. Ja poliisin tutka-autokin vielä tien päässä odottamassa. Varmistaa asian.

- Sää tiedät sen Hervannan uimahallin, jossa käydään koulun kanssa? Poika avasi keskustelun.
- Joo.
- Kun sitä vettä ottaa suuhun, niin se maistuu ihan räältä...
- Ei kai.
- Joo.
- Miksihän?
- En tiedä. Kai ne räkii sinne veteen.
- Maistuuko se tuolla Kalevan hallissakin?
- Ei. Se on ihan hyvää.

Ohitettiin toinen poliisiauto. Tämä oli se joka pysäyttää, jakaa lapun ja toivottaa turvallista matkaa. Kohta jo ollaankin kivenheiton päässä uintikeskuksesta - jonka altaassa on hyvää vettä.

Herätys

Heräsin aamulla siihen, että peiton alle tungettiin uimahousut sekä uimalasit koteloineen. Poika oli noussut ensimmäisenä ylös ja huolehti iltapäivän uinneista. "Pistä sitten kassi kuntoon".

Harrastusinto on nyt tätä luokkaa. Seuraavaksi pitää kai varautua siihen, että sängystä löytyy luistimet?

Painisalilla

Maanantain painihommat jatkuivat Varalan opistolla. Paikalla oli vain neljä poikaa - joka on tämän syksyn pohjanoteeraus? Kello 17 on tietysti vähän aikainen hetki, varsinkin kun paikalle pitää tulla läpi ruuhkaisen keskustan. Toisaalta keskiviikon jäävuoro on kolme varttia aikaisemmin ja siellä kävijöitä kyllä riittää. Mistä kiikastaa?

Olisiko niin, että saliharjoitukset nähdään vähän toisarvoisiksi. Omasta mielestäni ne ovat 9-vuotiaalle vähintään yhtä tärkeitä kuin jääharjoitukset, varsinkin liikunnallista kehitystä ajatellen. Toinen juttu on se, koetaanko nämä tapahtumat mielekkäiksi. Ainakin Joona on joka ikinen kerta innolla lähdössä.

Kuvassa opetellaan seinällä kävelyä ja tästä lähtöasennosta ponkaistaan kohti kattoa. Uskoitko? Todellisuudessa liikesuunta on juosten lattiaa pitkin, ja homman juoni siis starttiharjoitus. Jokainen keksii vuorollaan mitä kummallisimman lähtöasennon ja muut ottavat sen.

Vuorossa oleva määrää ajankohdan jolloin lähtö tapahtuu. Liikahdus ja spurtti täysillä toiselle puolelle salia. Ja takaisin tullaan uuden lähdön myötä. Tässä siis yksi painituokioiden harjoitus. Tätä ja muita jatketaan vielä muutaman kerran ennen joulutaukoa.

( Photo by JSS © 2007: "Hämähäkkimiehen oppilaat..." )

Toinen pelikierros

Kauden toinen pelikierros pyöräytettiin Hakametsän hallissa. Koovee Torpedo sai kahdessa pelissä vastaansa Ilveksen joukkueet ja yhteismaaliluku 17-2 kertoo mistä oli kyse.

Torpedon peli kulkee nyt iloisessa ja yritteliäässä vireessä. Vielä on pientä opettelua syöttöjen osalta, sillä aina ei kiekosta haluta luopua yhteisen edun nimissä, vaan yksityinen taiteilu saa sijaa.

Tässä pieni kuvakimara.

( Photos by JSS © 2007 )

Ylin: Joona#18 ahdistaa Ilveksen numeroa #4. Karri #8 varmistaa.

Toinen: Topi #15 ja Joona #18 Ilveksen maaliruuhkassa.

Kolmas: Topi #15 valmistautuu rystylaukaukseen.

Alin: Säpinää Ilveksen maalilla.

Loikka

Jumpsis, läiskis ja loiskis!

Altailla oli saatu pintasuihkut käyttöön. Vitosen hypystä on ollut puhetta, mutta... tilaisuudetkin on ollut vähissä koska lava usein suljettuna. Nytkin koko osasto avattiin huollon jälkeen juuri sopivasti ohjatun tunnin päätteeksi.

Tämmöttis pelii me pelataa...

Miehemme maailmalla on taas tehnyt musiikkia. Hiekkamyrskystä on tultu jäisiin elementteihin ja pelin pariin. Videon esikuvaa ei tarvitse kaukaa hakea ja parodiaa on tämäkin.

Kaukaloiden Spinal Tap-ryhmä mellastaa Daruden johdolla ja mukana on myös Hansonin veljeksiä elokuvasta Slap Shot muistuttava kolmikko - nyt nimellä Johnson Bros. Huomatkaa se seikka, että Adamsson ( swe? ) niminen tuomari ratkaisee pelin D-joukkueen voitoksi.

Hyvä meininki! Tätä on ilo kuunnella... ja katsellakin kunhan vääntää suotimet humor-asentoon...

Kotiläksy nro 1

Lauantain harjoituksista en nähnyt tänään potkuakaan, koska hoitelin kauppa-asioita samalla kun poika viiletti kaukalossa, mutta kotiin tuomisina oli paperi jossa luki: "Kotiläksyjä ulkojäille".

Katsotaanpa tästä ensimmäinen kotiläksy. Laukaus ja miten se tehdään. Miten saadaan mailan joustovoima käyttöön. Asiaa esittelee Alexei Kovalev.

Pata porisemaan...?

Alpo on nyt kehissä! Tämä tilanne on kiinnostanut nähdä jo vuosia. Tulihan se sieltä lopultakin. Seuraavaksi kiinnostavin valmentaja pataryhmään olisi Karri Kivi, mutta nuoren miehen tilaisuus tulee kyllä myöhemmin.

Olen aina pitänyt Suhosen ajatuksista ja tyylistä. Yksilökeskeisyyden korostaminen sekä taiteen ja kulttuurin tuominen jääkiekon pariin ovat luoneet poikkeavaa kuvaa valmentajasta. Toisaalta, minkäänlaiseen poikkeamiseen totutusta ei jääkiekon parissa liputeta, sillä onhan laji pelitantereineen kuin muinainen dinosauruspuisto - ainakin täällä Suomessa.

Vuonna 2003-2004 Suhonen oli Pori Jazzin toiminnanjohtajana. Löytyisikö Jazzin voimalla uutta potkua kaukaloon? Vuonna 1993 FC Jazz sambasi jalkapallomestaruuteen. Jazz ei ole vain musiikkia - vaan rytmiä, imrovisointia, rentoutta, oman tien hakemista, olotila...

Jazz Necesse Est.

Baywatch

Vesipedot molskivat taas tänään altaissaan. Neste loiskui, läiskyi ja pärskyi.

Alkuleikki oli melko hupaisaa seurattavaa. Yksi oli kapteeni ja jahtasi muita. Kiinni jääneen piti jäädä pinnalle kellumaan. Vapaana olevat voivat tehdä pelastuksen hinaamalla kellujan kotipesään, ja homma tehtiin tietysti hengenpelastajan ottein.

Hyvää harjoitusta tositilanteisiin - tuleville hengenpelastajille?

Annetaan mahdollisuus

Valtioneuvoston asettama komitea lähtee valmistelemaan tulevina vuosina kokonaisuudistusta sosiaaliturvaan. Tähän liittyen on esitetty ajatusta, jonka mukaan toimeentulotukea voitaisiin ohjata suoraan lasten harrastuksiin. Varten otettava ajatus, sillä korkeammalle sarjatasolle siirryttäessä korkeammat maksut tiputtavat helposti köyhien perheiden lapsia pois harrastuksen parista.

Urheilutoiminnan piirissä on tullut eteen myös tilanteita, joissa esim. auton puuttuminen perheestä vaikeuttaa harrastusta kohtuuttomasti. Jalkapallon parissa kaikki toiminta ei välttämättä tapahdu samalla kentällä ja varsinkin pelit pelataan ympäri kaupunkia. Jääkiekon osalta tilanne on vielä pahempi, sillä varustekassin koko ei anna mahdollisuutta siirtyä pelipaikalle vaikkapa bussia käyttäen - ihan oikeasti.

Kimppakyydit ratkaisevat osan ongelmasta, mutta niiden varaan ei pysty kuitenkaan koko harrastustoiminnan tapahtumia rakentamaan. Ja tilanne hankaloituu uudelle sarjatasolle noustessa. Enemmän harjoituksia ja pelejä - yhä pidempien matkojen päässä.

Seuroissa voitaisiin vielä enemmän miettiä toiminnan keskittämistä mahdollisimman paljon yhdelle pelikentälle, yhteen halliin - pienen alueen eli kaupunginosan sisälle. Tämä helpottaisi kaikkia lapsia ja varsinkin vanhempia harjoitusten kuljetuksissa ja aikataulujen kanssa painiskellessa - mutta ennen muuta niukemmin toimintavaroin toimivien perheiden tilannetta.

Lapsi ei saisi jäädä harrastustoiminnan ulkopuolelle siksi, että pihassa ei ole autoa tai perheen tulot eivät riitä korkeampiin lisenssimaksuihin. Köyhyys ei saisi periytyä ja estää lasten osallistumista vallitsevaan elämänmuotoon.

Isänpäivä

Isänpäivä, vapaat harjoitukset ja maalilla "pataan" Ruotsilta. Perinteinen päivä, perinteisin maustein.

Tiesittekö muuten, että ruotsalaisilla on oma osansa isänpäivän vietossa. Vuonna 1949 ruotsalaiset kauppiaat nimittäin ehdottivat, että päivää juhlittaisiin kaikissa Pohjoismaissa. Alunperinhän tapa on lähtöisin Yhdysvalloista.

Myös kaikenlainen "vapaa" toiminta on ilmeisesti alunperin lähtöisin ja kokeiltu Ruotsissa - sen on pakko olla. Vapailla jäillä oli kyllä ihan kivaa. Kampesin itsekin luistimet jalkaani ja painelin pojan kanssa kaukalossa kiekon perässä.

On se vaan niin väärin. Toinen puskee, painaa ja raataa. Toinen on fiksu, tulee ja nappaa pisteet päältä. Leijonan mieli ei riitä, jos lantinheitossa tulee aina se kruunu...? Ja viksut pärjää aina. Kaukalossakin - vaikka ei uskoisi. Lantilla pääsee ja kruunulla varsinkin - kolmella vielä pidemmälle.

Italialaisittain talveen

Kiireinen viikko vierähtänyt ja talvikin saapunut kujeineen. Autot ovat saaneet nastatassut alleen ja untuvatakki on kaivettu ajomatkoille. Ferrari ei ole mikään talviauto - kylmä käy luihin... nääs.

Vilu ei päässyt yllättämään sunnuntaina Hakametsässä. Leijonaliiga käynnistyi kymmenellä pelillä, joista olin tuomaroimassa neljää. Kohtuullinen urakka noin jääkauden avaukseksi. Maanantaina olikin sitten puhdas palautumispäivä. Yksi päivistä, jolloin huomasi omistavansa lihakset takareisissä.

Torpedo ja Dynamo pelasivat myös kaksi ensimmäistä peliään - vaihtelevalla menestyksellä. Yhden Dynamon koitoksen pääsin seuraamaan jäältä käsin, mutta muut pelit jäivät velvoitteiden takia täysin näkemättä. Valokuviakaan ei tullut nyt otettua ainuttakaan.

Iltapäivän viimeisessä pelissä Tapparan Salamat kohtasi Ylöjärven Tapparan ja kentällä vilisi tuttuja poikia. Niko, Julius, Lassi, Veeti, Antero... Maalissa Bremenistäkin tuttu Hallilan palloilija Lassi. Pudottelin kiekkoa jäihin ja seurasin peliä. Poikien yritys ja vauhti oli tuttua jo viime kaudesta. Selvästi oli kehitystäkin tapahtunut syksyn mittaan.

Miniturnausten merkeissä kiekkoilu jatkuu taas kahden viikon kuluttua. Sitä ennen on käyty taas monessa harjoituksessa, niin salilla, altaassa kuin jäälläkin. Talvi tulee ja luonnonjäät - niitä toivotaan jo joulun ajaksi. Sieltä löytyy seuraava lomajakso. Olisi mukava viettää se talvisissa merkeissä - jos ei lumilla niin jäällä ainakin.

Kellojen tahtiin

Takaisin talviaikaan. Aamut ja illat sekaisin taas vähän aikaa, mutta ei niin pahasti kuin keväällä. Pitänee muistaa, että kesäaika on se keinotekoinen muutos pahempaan.

Jääkiekkoryhmä valmistautui viikon kuluttua käynnistyvään Leijonaliigan länsilohkoon pelaamalla harjoitusottelun. Vastakkain olivat Kooveen omat ryhmät Dynamo ja Torpedo. Miksi hakea vastusta muualta, kun kovin löytyy omasta ryhmästä? Ja koitos oli niin tasaista kuin vain voi olla. Maaliluvuissakin päädyttiin samoihin.

Iltapäivällä pikkukiekkoilija siivosi huoneensa ja imuroi - ja ihan innokkaasti. Tästä on hyvä lähteä uuteen koulu- ja harrastusviikkoon. Edellinen olikin vähän takkuisa ja viikonlopun harjoituksissa meno vähän nihkeämpää - viikolla ympäri mennyt sormenkynsikin on jo parantumaan päin.

Välillä mennään alamäkeä, toisinaan taas vastamäki hyydyttää menoa. Jarkko Niemisellä on pitkästä aikaa kova putki päällä ATP-turnauksessa. Jatkuuko veto loppuun asti? Siinä iltapäivän jännäri Yle Extralta.

Trampoliini

Vuoron odottelua...

Vauhtia pomppuun...

Ja voltilla matolle...

( Photos by JSS © 2007 )

Kirikiekko

Poikien jääharjoitukset jatkuivat viikonloppuna kahdella tapahtumalla. Tällä hetkellä koko pakettiin kuuluu vielä kolmaskin jää viikolla.

Näiden lisäksi sali ja uinti. Ihan kohtuullinen määrä harjoituksia 9-vuotiaalle. Kokeilkaa vaikka itse viikosta toiseen, niin ymmärrätte mistä on kyse.

Sunnuntaina oli jäällä kiertoja, syöttöjä, liikettä ja laukauksia. Harjoitteissa pelattiin yhteen kaverin kanssa, haettiin liikettä niin vartaloon kuin kiekkoonkin. Vauhti oli mukana kaikessa.

Kotiin ajellessa kysyin pojalta mikä päivän harjoituksista oli hauskin.

- Kaikki oli tuttuja.
- Niin, mutta mikä niistä oli hauskin?
- Kirikiekko.

Vastaus tuli empimättä. Osaltaan näissä vastauksissa näkyy se, miten hyvin pärjää. Kisailu on pojilla aina mukana - joskus välttämätön paha - mutta se on hauskaa mitä osaa ja missä on hyvä.

Alkuviikosta on luistimien teroituksen aika. Sen verran monta kertaa kaarteissa Joona paineli nurin, ettei sitä voi kohtuuttomalla vauhdillakaan selittää. Tassut vaan ei enää pidä. On saatava uutta terää alle ja taas kulkee. Kirikiekko.

( Photo by JSS © 2007 )

Todennäköistä?

Tampereella juhlitaan tänään kun paikallinen United varmistaa Veikkausliigan voittonsa kamppailussa Mypaa vastaan. Samassa kaupungissa Ykkösen kaksi joukkuetta joutuu kuitenkin toteamaan putoamisen karun kohtalon.

PP-70 pelaa varmasti ensi kaudella porrasta alempana, mutta TPV:llä on vielä pieni oljenkorsi. Oma voitto viimeisellä kierroksella ei riitä, vaan katseet kohdistuvat siihen, pystyykö sarjajumbo Klubi-04 venymään omassa ottelussaan edes tasapeliin vastustaja GBK kanssa.

Todennäköisyyksiä ravistellaan myös sunnuntaina, mikäli Kimi aikoo vielä mestaruuden ottaa Formula ykkösten kisailussa. Kaikki on aina mahdollista, vaikka aikoinaan käyty tilastomatematiikan kurssi avasikin silmät näkemään että moni asia elämässä on kuin lottovoitto. Se ei toteudu - ja toisaalta on asioita jotka toteutuvat vääjäämättä. Kortin kääntöpuoli?

Toisaalta, on meille jotain suotu - syntyminen tänne kylmään pohjoiseen maahan.

Nightwish: Amaranth

Ylänurkkia hakemassa

Päivän urheilut kiertyivät tänään vain omaan salibandysessioon kun poika ei halunnut vieläkään lähteä luisteluharjoituksiin. Ei edes suostuttelemalla. Pakollahan ei mennä koskaan mihinkään. Kaikki lähtee omasta halusta.

Yksi epämieluisa tapahtuma voi lyödä "lukon" harrastukseen. Tämän takia aikuisten pitäisi suhtautua tapahtumien järjestämiseen niin, että mahdollisuus näihin minimoidaan. Aina sattuu ja tapahtuu, mutta jos näin pääsee käymään, niin sitten onkin menty jo monen seulan läpi.

Oman salibandyharrastuksen sisäänajovaihe on tehty ja homma kulkee nyt kitkatta. Edellisen päivän punttiharjoitukset tuntuivat vielä jaloissa, mutta loppuun asti vauhtia silti riitti.

Laukausten tarkkuus vaan tuntuu olevan hukassa. Puinen "levyvahti" piti hyvin pintansa. Alanurkkiin oli helppo pistää, mutta jatkuvasti tulee haettua myös sitä ylänurkkaa - täydellistä laukausta, joka viuhahtaa aukosta sisään reunoja koskematta ja pingottaa verkon piukeaksi.

Kotona huomasin sykemittarin tallentaneen maksimit, joiden perusteella ikävuosia karisi roppakaupalla. Laskennallinen maksimisykehän saadaan, kun arvosta 220 vähennetään ikä. Pelin tiimellys tuotti nyt mittariin arvon 196. Olikohan se virhelukema, vai lähestyykö uusi teini-ikä vääjäämättä? Ei siltä kyllä tunnu.

Syyslomaviikko

Koululaisten syysloma karsii viikolta muutamia harjoituksia ja näin tulee eräänlainen lepoviikko. Ihan hyvään saumaan pieni kevyempi jakso.

Harjoitusten suhteen on nyt päästy tasapainoiseen rytmiin. Jääharjoitukset, lajiltaan vaihteleva sali ja uintituokio - Joona on tyytyväinen näihin. Hauskuus säilyy, kaikissa käydään ja mitään ei ole liikaa.

Tulevan kauden jalkapallokupletti ratkesi kun ikäkausikarsinnoista tuli viime viikolla kirje. Joona ei mahtunut joukkueeseen, joten ratkaisu asiaan tuli kuin itsestään - ja helpottavasti. Kaksi lisäharjoitusta viikossa talvella olisi ollutkin liikaa.

Kaukajärven joukkueesta Otto ja Santeri siirtyivät toiseen perustettavista joukkueista. Hieno homma. Ikäluokasta tehtiin kaksi joukkuetta - Schalke ja Stuttgard - joissa on nyt yhteensä 28 poikaa. Karsinnan 41 tämän ikäluokan yrittäjästä 13 jäi siis tällä kertaa ilman joukkuetta. Yksi joukkueellinen siis...

Ensi kesänä luultavasti jatketaan palloilua kaupunginosajoukkueessa ja poika oli tähän ratkaisuun ihan tyytyväinen. Vaikka Bremenin kehitysryhmä oli kesällä hieno kokemus, niin Kaukajärven joukkue oli kuitenkin joukkueena se tärkeämpi juttu - luultavasti kaikille pojille.

Pallo upoksissa

Vesipedoilla oli tänään uppopallo-päivä. Toki muutakin altaassa tehtiin, mutta "matsi" oli ilmeisesti tapahtuman hauskin osuus. Oheisessa videossa pelataan "oikeasti" ja välineet ovat sen mukaiset. Lapsilla oli puoliympyrän muotoiset, pohjassa seisovat maalit ja tietysti uppoava pallo. Sitten sukeltelemaan ja pallo maalikehikosta läpi. "Ykköset" voittivat 2-1.

Pitkän odottelun jälkeen videopätkässäkin tehdään maali - viime metreillä - vai koriksiko täysosumaa tässä lajissa nimitetään? Laji on Underwater Rugby ja nimi kertoo otteista paljon - rankemman puoleista menoa.

Erilaiset puhdetyöt

Seuroilla ja joukkueilla on erilaisia tapoja helpottaa harrastusten kustannuksia. Jääkiekon viime kaudella myytiin urakalla toffeerasioita - työkaverit oli kovilla ja omiinkin kaappeihin laatikoita lunastettiin.

Nyt on uusi seura ja uudet työt. Lauantaina päivystettiin kioskilla kellon ympäri. Voi sitä kahvin, pullan ja varsinkin makkaran määrä joka kiekkoväkeen uppoaa. Selkä ja jalat joutuivat koville seisoessa, mutta mikään ei vedä vertoja sille höyrymakkaran katkulle joka tuntuu vieläkin seuraavan perässä - suihkun, vaatteiden vaihdon ja kahden päivän jälkeen. Katsomossa se houkuttelee, mutta kioskipestin jälkeen aivan jotain muuta. Lähinnä tulee mieleen sana - kuvottaa.

Viikon sisällä hypätään kioskista teatterin narikkaan - solmio kaulaan ja liivit niskaan. Sen jälkeen on syksyn velvoitteet näiltä osin hoidettu ja harrastuskassaa helpotettu. Ja kuten tutkimuskin kertoo, yhdistysten nimissä Suomi paiskii töitä olan takaa.

Porin Matin paluu - osa 2

Piristysruisketta länsirannikolle. Viime paluu jäi vähän torsoksi, mutta sitä edeltävä kausi olikin yhtä juhlaa. Ja rahastahan nämä hommat eivät kiinni jää. Jos ei muuten, niin pärekori kiertämään Porin torille ja tuohet on siinä.

Nyt katsotaan miten pelit lähtevät kääntymään. Ei yksi mies kesää tee, mutta tämä kertoo kaiken. Nickerson: "It's good to be back home".

Kolmen metrin hyppy

Tämä viikon vesiharjoitusten päätteeksi oli ensin hyppyjä metristä ja sen jälkeen kolmen metrin tasolta. Alastulossa pyrittiin pitämään vartalo suorana veteen tullessa.

Viime kerralla kolmen metrin ponnahduslaudalta ei onnistunut kuin ensimmäinen hyppy. Tänään uskallus riitti jokaiseen kymmeneen hyppyyn saman korkuiselta tasolta. Lauta on kapeampi ja notkuu, joten viime hetkellä voi tulla jänistys. Tuskin enää näiden hyppyjen jälkeen. Sen verran sutjakasti viimeiset loikat tulivat alas.

( Photos by JSS © 2007 )

Taas näkyy

Pieni tekninen ongelma vaivasi blogia, mutta nyt näyttää olevan kunnossa.

Uudet lenkkimaisemat

Joonan keskittyessä jääkiekon oheisharjoituksiin Varalan opistolla - painihommiin tällä kertaa - oli vajaa tunti aikaa lenkkeillä Suomen upeimmissa maisemissa. Vai onko jollain tarjota parempaa kuin Pyynikin harju?

Näkötornilta lähtiessä vasemmalla avautuu Pyhäjärven selkä, ilta-auringossa välkehtivä vesi ja syksyn värikyllästämät saaret. Kehon saadessa elvytystä matkan edetessä, myös sielu imee silmien kautta oman osansa.

Harjun länsihuipulta lenkkipolku kääntyy mutkitellen alamäkeen, sukeltaa tiheän metsän läpi ja kääntyy kohti itää. Alkaa nousu kohti näkötornia. Ja koukkaamalla pohjoisen kautta silmä tavoittaa alapuolella siintävän Näsijärven suuren selän. Ja kohta alkaa uusi - kahden järven kierros.

Ensi maanantaina suuntana on vielä Pyynikki, mutta sitten suunnataan kolmen viikon ajaksi Pirkkahalliin ja voimistelutuokioihin. Olisiko silloin aikaa testata sisähallin juoksurataa?

( Photo by JSS © 2007 )

Rankka päivä

Olen taas pitkästä aikaa aloittanut salibandyharrastuksen. Kerran viikossa muun liikunnan ohessa pallo saa kyytiä. Aina se vaan on vähän tuskaista kun vanhaan lajiin palaa uudestaan. Hiki lentää ja takareidet kramppaa loppua kohti... uudet liikeradat ja kovat spurtit?

Toisaalta hikituokio teki hyvää illan päätteeksi. Ensimmäinen kerta on aina vaikea. Toisella kertaa jo vähän helpottaa ja kolmannella ollaan sisällä lajissa. Luultavasti huominen päivä menee palautellessa ja viikonloppuna voi miettiä jo uusia harjoituksia.

Ajokin kenttä tuntui myös melko kuumalta paikalta. Hiki virtasi vuolaasti ja lämpö nousi paidan sisällä. Vai kääntyykö heikon kunnon puolelle? Ensi kerralla pitänee kokeilla toisenlaista paitaa. Tekninen vaate ajaa paremmin hien ulos ja pitää kuivana. Vai onko sittenkin se kuntopuoli...?

Syksyn lämpö

Tänään oli harvinaisen lämmin syyspäivä. Vielä illallakin voi juoksulenkin tehdä lyhyillä housuilla ja katsella mennessään puiden värikirjoa. Hienoa aikaa liikkua ulkona. Syksyn viimeinen lämpöaalto?

Kooveen vesiralli jatkui uintikeskuksessa, jossa Joona suoritti hypyn kolmen metrin ponnahduslaudalta. Vesi vaan pärskyi kun yksi toisensa jälkeen loikkasi altaan sinertävään veteen. Osa kävi kyllä vaan kääntymässä laudan päässä ja palasi sitten sitten takaisin. Korkeus vielä hirvitti tällä kierroksella.

Uintikeskuksen uusi laajennus on valoisa ja ilmava. Isot ikkunat puistoon luovat tunnelman ulkona uimisesta. Tilan meluisuus laskee pisteitä. Kovat pinnat ruokkivat äänen hälymassaa ja vesijumppa-altaassa kärsitään. Aamulehtikin on tuonut asiaa esille.

Akustiikka on jäänyt suunnittelematta, kuten myös äänentoisto. Nyt vesijumpan vetäjät raahaavat vahvistinvaunun altaan reunalle ja kiskovat sähköjohtoja pitkin allastilaa. Pienellä suunnittelulla ja satsauksella tilaan olisi voitu rakentaa kiinteä kaiutinjärjestelmä ja langattomat mikrofonit vastaanottimineen. Ei vaunuja. Ei johtoja.

Oikeilla ratkaisuilla ääni olisi saatu myös kohdistettua altaan jumppaajille, jolloin selkeys olisi parantunut, melu vähentynyt ja äänen kierto-ongelmat pois. Asioiden korjaaminen on aina mahdollista jälkikäteen, mutta vaikeaksi ja kalliiksi se tulee - ja jää luultavasti myös tekemättä. Raha ratkaisee.

( Photo by JSS © 2007 )

Moottorisurkeilua

DTM-sarjan toiseksi viimeinen kisa oli (surku)hupaisaa seurattavaa. Tämä "mersu-audi-mittelö" tarjosi kyllä roppakaupalla tapahtumia. Mika Häkkinen haastoi alkukierrosten kärkikamppailussa sarjaa johtavan Tomczykin - tuloksena suomalaisen keskeytys ja sarjajohtajan putoaminen pistesijoituksilta.

Eikä tässä vielä kaikki. Kahden autovalmistajan kädenvääntö jatkui koko kisan kaksinkamppailujen ja rangaistusten merkeissä. Kun lopulta Audin mestaruuspisteissä kiinni olevat kuskit joutuivat keskeyttämään, jäi kilpailu lopuiltakin kesken. Autot kutsuttiin radalta ja mersut jatkoivat yksin kisan loppuun. Rehti kilpa ja kiva yllätys katsojille...?

Mestaruustaisto tiukkeni ennen viimeistä osakilpailua ja koska merkkien väliset suhteet ovat näin "lämpimät", loppusutinat kannattaa seurata. Katseet siis Hockenheimiin 14.10. vaikka Urheilukanavan kautta - jollei nyt satu olemaan Saksanmaalla juuri sopivana viikonloppuna.

Muistot jää

Kesä 2007 ja Kaukajärven henki tullaan muistamaan vielä vuosienkin päästä. Mielestäni kaikki tiivistyi torstain viimeisen tapahtuman lopussa, kun vanhemmat oli lyöty ja huudot rivistä kaikuneet pimenevään iltaan. Kentälle muodostui spontaanisti kasa hurraavia poikia, eikä syynä ollut päivän voitto. Siinä purkautui koko kausi yhtenä ryöpsähdyksenä.

Vanhemmat lyötiin kentällä kahteen kertaan - ensin pelissä ja sitten pilkkukisassa. Jokainen kentällä ollut vanhempi huomasi, että helpolla ei pääse ja vastassa on joukko joka käy kiinni, eikä anna periksi. Taitoakin on taas tullut vuoden verran lisää.

Ja kuten kuten muutamista "isä/äiti-poika" kamppailuista pelissä voi todeta - väheksymättä vanhempia - jälkikasvu tuli, meni ja ohitti. Pallo kulki ja laukaus lähti. Myös rankkarikisassa, jossa kävin itsekin kerran maalissa. Joona #17 kiskaisi alanurkkaan maalin. Pääsin lopussa yrittämään revanssia - laukaus yli maalin. 2-0 "leukaan" ja niin kävi koko vanhempien joukkueelle.

Tilaisuuden lopuksi jaettiin muistolahjat pojille hienosta osallistumisesta. Tapahtumia oli kesän aikana 33 kappaletta. Matias #13 ja Julius #11 osallistuivat jokaiseen harjoitukseen ja peliin. Koko joukkueen osallistumisprosentti oli 72. Aikamoinen, kun huomioidaan lomat ja sairastelut, yhden jääminen pois kesän jälkeen, yhden tullessa mukaan vasta puolivälissä, sekä muutaman valinta harrastaa jalkapalloa sivulajina.

Toivottavasti kaikki pojat jatkavat myöhemminkin urheilun ja liikunnan parissa - kuka minkäkin lajin valinneena. Voi olla että ensi kesänä nähdään jalkapallonkin parissa. Kaikki on vielä omalta kohdaltani avoinna, mutta voi hyvin todeta, että mielelläni olen tuolla kentillä kulkenut. Toivottavasti tämä on näkynyt myös toiminnassa.

Kiitos Kaukajärvi! Legendaarinen stadion vaikenee.

( Photo by JSS © 2007 )

Ikäkausikatselmukset

TPV:n 98-syntyneiden ikäkausikatselmuksiin Pyynikille oli saapunut 41 poikaa. Yllättävän suuri joukko, joista eniten Bremenin poikia, mutta myös muista joukkueista tulleita. Siinä on päälliköillä miettimistä miten joukkueet kasataan ja kuka niihin lopulta päätyy. Tietoa tulee pari viikon sisällä.

Kaukajärveltä mukana oli neljä poikaa, Otto #3, Santeri #15, Joona #17 ja Robert #7. Puolitoista tuntia vierähti harjoitusten merkeissä, junioripäällikkö puhdisti poikien korvat samalla käynnillä ja muut päälliköt tekivät muistiinpanoja. Asiantuntijoita kaikki, lopputulos on varmaan hyvä.

Jalkapallokausi on viimeistä sinettiä vailla, kun vanhemmat saavat kyytiä torstaina. Taitaa tulla kauden pahin rökitys... Vai onko salaa harjoiteltu?

( Photo by JSS © 2007: "Voi kauhistus, nyt se pallo taas tulee!" )

Sunnuntai Sentterissä

Sunnuntaina Sentterissä sirklattiin takaperin ja harjoiteltiin ahkerasti muitakin juttuja. Joona #18 testasi ( taas ) jäähypenkin kovuutta. Toinen kerta jo. On siellä joku muukin käynyt - entinen "tapparan miäs" sekin.

Loppujakso menikin sitten ihan kivasti. Harjoituksissa viilettää keltaisia, mustia ja punaisia "veljeksiä" - kuten vastaava valmentaja joukkojaan nimittää.

Kaikkia ei vielä tunne kaukalon laidalta, mutta vähitellen tulee joukko tutuksi. Tyylit ja tuntomerkit kyllä jää mieleen, mutta nimen yhdistäminen vaatii jo avustajan vierelle. Harjoituspaidoissa kun ei numeroita ole - saati nimiä.

( Photo by JSS © 2007 )

Näytön alaista toimintaa

Jääkiekon liigakausi käynnistyi omakohtaisesti Hakametsässä ottelulla Ilves-Ässät. Lehdet ja Jatkoaika ovat kertoneet ottelun tapahtumista, joten ei niistä sen enempää.

Joona veti omia harjoituksiaan viereisessä hallissa ensimmäisen erän ja erätauolla hain pojan mukaan ykköshalliin. Hommahan toimi aika kivuttomasti. Toisesta erästä jäi vain muutama minuutti näkemättä.

Hakametsän kattoon asennettiin kesällä uusi näyttötaulu, josta on keskustelua riittänyt jo ennen sen käyttöönottoa. Tässä linkkinä asian kimuraiset taustat.

Valittu laite ei täytä sille asetettuja vaatimuksia - ja sen huomaa. Tarkkuus ei riitä esittämään pelitilanteita, sillä kiekko ei erotu laajemmassa kuvakulmassa. Sen lisäksi näyttö on liian pieni. Tiukat rajaukset jääkiekon kaltaisessa nopeassa pelissä taas ovat sattuman kauppaa - kameramies ei pysy perässä.

Taulu on nyt katossa ja sen kanssa eletään vuosia. Pelitilanteisiin se ei sovellu, mutta mainokset näyttävät hyviltä. Automainokset ja "koffitölkit" vilkkuvat. Oliko tämä siis taulun tarkoitus? Alkuperäisen määrittelyn mukaan näyttötaulu on hankittu nimenomaan jääkiekon pelitilanteiden näyttämiseen. Tällä taululla tähän ei päästä.

Tässäkin näyttötaulussa on suora kytkös junioritoimintaan, joka on tämän blogin pääteema. Paikalliset jääkiekkoseurat joutuvat kustantamaan taulun, joten tämä tietää korotuksia seurojen toimintamaksuihin. Myös Koovee on mukana maksamassa, vaikka edustusjoukkue ei hallia edes käytä. Näin ollen minäkin olen yksi niistä jotka tämän taulun maksavat, koska poika on Kooveen kiekkotoiminnassa mukana.

Olisivat sitten edes hankkineet kunnollisen taulun. Videonäytön kehnouden lisäksi alaosan näyttötekstit ovat liian pienet ja päätykatsomon yläosissa vaivaa tuo näytön eteen sijoitetut valaisinpuomit. Viimeksi mainittu häiritsee lähinnä seisomakatsomoa. Köyhille pieni kannustin hankkia kunnon istumapaikkalippu?

( Photo by JSS © 2007 )

Kausi pulkassa

No eipä uskoisi että tämä kuva on otettu hävityn pelin jälkeen. Näin kuitenkin on, sillä Ruutana oli kauden viimeisessä pelissä 1-5 parempi - eikä tainnut muuten koko kesänä hävitä yhtään otteluaan.

Numerot eivät kerro ihan kaikkea, sillä peli oli erittäin tasainen. Yksi oma maali pois ja pari hukattua varmaa maalipaikkaa sisään olisivat voineet kääntää koko pelin. Nyt Ruutana ratkaisi muutamilla puhtailla yksilösuorituksilla homman kotiin. Ja olihan se hienoa nähtävää - Jertsu ja Miko vauhdissa.

Kaukajärvikin esitti välillä parastaan. Nähtiin kauden hienoin tuplaharhautus, kun Otto #3 jallitti jalkojen välistä ensin toisen, ja sitten toisen puolustajan. Tekipä sitten lopuksi vielä maalinkin alanurkkaan.

Akseli #2 teki koko joukkueen kauden hienoimman torjunnan heittäytymällä alanurkasta. Teki muutenkin maalissa parhaansa, eikä voinut maaleille mitään.

Kaukajärvi pelasi kesän aikana kaikkiaan 18 peliä, joista 12 voittoa, 2 tasapeliä ja 4 tappiota. Ei kai tämän enempää voi vaatiakaan ja häviämistäkin pitää opetella. Muutaman tappion voin laskea ihan suoraan omaan "piikkiini". Vastuuta kentällä pitää jakaa myös niille, jotka eivät sitä vielä ole valmiita kantamaan, mutta tarvitsevat näitä kokemuksia.

Kaikinpuolin hieno kausi. Kiitos, pojat! Jäljellä on vielä päättäjäistilaisuus ja useista toivomuksista johtuen saavat vanhemmatkin vetää pelivälineet ylleen. Mikäs siinä, jos näin kerran halutaan.

( Photo by JSS © 2007 )

Kaukajärven viimeiset harjoitukset

Harjoitus numero 18 ja kauden viimeinen. Jäljellä on enää yksi kotipeli ja päätöstilaisuus. Kausi on loppusuoralla ja kyllä syksyn tulo näkyy jo harjoituskentälläkin. Pimeys tulee yllättäen ja viileys iskee sormenpäihin.

Tänään vedettiin ihan täydet harjoitukset. Osanotto oli loppukesän runsain ja puhtia tuntui riittävän - osalla myös muuhun kuin jalkapallon pelaamiseen. Mitenköhän tuon energian saisi suunnattua torstaina pelikentälle? Kaksi viimeistä koitosta on mennyt alavireisesti. Saa nähdä miten nyt käy.

Naisjoukkue tuli ja valtasi puolet poikien harjoituskentästä. Valmentajan selitys ja kommentti oli erikoinen. Koska heidän kentällään pelasi joku, he tulivat meidän tontillemme. Tässä on kai selkeästi kyse perinteisestä "vahinko kiertämään"-ajattelusta.

Loppupelissä hiottiin kynsiä Ruutanan kohtaamiseen. Pojilla on tiedossa, että vastassa on ilman tappiota oleva joukkue, joten tältä pohjalta lähdetään viimeiseen kotipeliin. Lataus päälle ja voitto kotiin, jollei sitten mene yli. Riippuu myös vähän siitä, minkälainen päivä on Mikolla ja Jertsulla - Ruutanan tukipilareilla.

Koovee -98 2007-2008

Viikonloppuna oltiin kolmesti jäillä - kaksi kertaa harjoitusten merkeissä ja kerran virallisessa potretissa. Alkavan kauden ryhmässä on kaksikymmentä poikaa, jotka muodostavat kaksi pelaavaa joukkuetta.

Ryhmäkuvassa joukkueen uudet pojat joutuivat takariviin, koska viralliset sukat vielä puuttuvat. Tapparankin värit siellä jollain vilkkuivat, mutta sehän ei tahtia haittaa. Lippiksestään Otto #21 sentään joutui luopumaan ennen kuvausta.

Lopuksi otettiin perinteiset yksittäiskuvat erilaisin poseerauksin. Maila käteen ja tiukka ilme. Tästä kausi lähtee käyntiin. Joukkuelistaa voi tutkailla täältä. Myös virallinen kuva ilmestyy sinne jossain vaiheessa. Perinteiseen tapaan epäviralliset "bloggaajat" ehtivät aina ensimmäisenä julkaisemaan kuvat - kuin myös jututkin.

( Photos by JSS © 2007 )

Siirappia pelissä

Viikko on ollut niin kiireinen, ettei blogimerkinnöillekään ole löytynyt aikaansa. Salibandy, uinti, jalkapallo ja jääkiekko ovat vaihdelleet sulassa sovussa urheilurintamalla. Ja näiden lisäksi tukku ihan muun alueen juttuja.

Kaukajärvi matkasi illaksi syrjäiselle länsirintamalle hyökkäämään ja puolustamaan ryhmänsä kunniaa. Sotureilla näytti olevan tänään siirappia kenkien pohjissa, kun Tesoman joukkue asettui vastaan. Liikkuminen oli tahmeaa ja hidasta.

Edellisviikon peli mentiin kohtalaisessa alavireessä ja linja näytti jatkuvan. Koulun alku ja muiden harrastusten tulo ilmeisesti on vaikuttanut jalkapalloiluryhdin notkahtamiseen. Vai mistä tämä "väsymyskausi" johtuu? Koulu asettaa omat vaatimuksensa?

Lopussa peli kuitenkin rullasi hetkittäin vanhaan malliin ja kasvot säilytettiin 4-2 voitolla. Tesoman tyttöketju kyllä näytti kovaa yritystä ihan alusta alkaen, joten selkeä voitto ei tänään ollut.

Jaakko#8 on keräillyt ja säästellyt ruutiaan koko kesän, mutta tänään tuo kaikki lataus saatiin ulos. Olihan sellainen tykki, että vastustajan maalivahti oli mennä pallon mukana. Myös muilla vähemmän maaleja tehneillä oli pelin lopussa kiitettävästi tilanteita. Mikko#4, Akseli#2 ja Matias#13 pääsivät yrittämään kukin vuorollaan. Pallo vain suuntautui tällä kertaa ohi maalin. Elmeriltä jopa kahdesti ja saman joutui toteamaan myös Santeri#15, joka paukutti tuplasti kehikkoihin.

Maalinteko ei ole tärkeintä. Syötöt ja puolustuspeli ovat yhtä tärkeitä. Ja näistäkin ajaa ohi osallistuminen, yrittäminen ja itsensä voittaminen. Jos samaa rataa jatketaan, niin päästään huipulle. Kaikista näistä vie voiton koulunkäynti.

Läksyt on hoidettava ja ne ovat ykkösasiat. Sen jälkeen tulevat urheiluharrastukset. Tällä viikolla on ollut tiukkaa tehtävien kanssa, mutta jatkossa hommaa tiivistetään. Matikat ja äikät ojennukseen. Nyt oli musiikistakin soittoläksy.

Nokkahuilu on tuttu kaikille ensimmäisenä soittimena, ja itse asiassa se on vähän aliarvostettu soitin, mutta ei kuitenkaan mikään helppo instrumentti - kaikkea muuta. Halpuus ja koko ovat tehneet siitä suositun ensisoittimen, joten ehkä se puolustaa paikkaansa tässä tehtävässä.

Ensimmäiset jäät

Viikonloppuna hypättiin viimeinkin jääkiekon pariin kahden harjoituksen merkeissä. Hyvin Joona näytti pääsevän mukaan porukan vauhtiin, vaikka osalla on jo kolmen viikon totuttelu takana.

Lauantai lyötiin harjoituspaita päälle ja mentiin luistellen, luistellen ja luistellen. Pelistä ei ollut tietoakaan ja hyvä niin. Nyt ollaan perusasioiden lähteillä eli siellä mistä kaikki lähtee.

Sunnuntaiaamunakin poika jaksoi mennä, vaikka toinen jalka oli varpaista teipattu - siitä oli nahat irti. Edellispäivän kaatuminen juostessa piha-asfaltilla irroitti kengän ja katu repi varpaat. Viime aikoina on "sattunut leukaan" useammin kuin olisi tarvis.

Ihmettelin tänään kaukalon laidalla miten pojan luistelu oli niin "lonksuvaa". Pyysin tauolla penkille ja toinen luistin oli lähes irti - molemmat aivan liian löysällä. Poika oli itse solminut kopissa nauhansa, vaikka voimat vielä riitä siihen. Eikä edes puhu kenellekään mitään, vaan "lonksuttelee" menemään. Joskus kitinä käy pienistäkin asioista, mutta välillä luistimet voi olla vaikka väärissä jaloissa ilman kommenttia. Kitinälläkin on paikkansa.

90.33

Kiitos, Tero! Kiitos!

Kalenteria tutkimassa

Näyttää ja tuntuu siltä, että eletään vuoden kiireisintä aikaa niin töissä kuin vapaa-ajalla. Urheiluharrastukset lomittelevat suloisessa sekamelskassa kaiken muun kanssa. Kalenterissa on enemmän täytettä kuin tyhjiä reikiä - jopa niin, että muutamina päivinä löytyy kolmea tapahtumaa päällekkäin. Ei voi käsittää...

Pojan kisailut haukkaavat suurimman osan. Omaan liikuntaan ei näytä paljon aikaa löytyvän, television katselusta puhumattakaan. Osakan kisatkin ovat livahtaneet koko lailla ohi tähän mennessä. Jospa ehtisi edes Tero Pitkämäen kultakisaa katsomaan. Luotan mieheen kuin vuoreen.

Pitkämäki on alkukauden viettänyt laatuaikaa Isabellen, Lindan ja Mariannen kanssa, joten mies on huimassa kunnossa. Jos nämä kolme neitoa olisivat sitä, mitä luulette, ei heittokunto olisi varmaan kummoinen, mutta kyse on aivan muusta. Pitkämäen keihäät kantavat mainittuja nimiä ja kaksi ensimmäistä toimivat kisavälineinä. Kolmas onkin vain harjoitustyökalu - tärkeä objekti sekin.

Hyppylavan testaus

Syksyn pulikointikausi jatkui Kalevassa, kun Kooveen Vesiralli-ryhmä kokoontui toista kertaa. Ohjelmassa oli ainakin kelluntakisa ja keräkierähdyksiä veteen. Ohjatun toiminnan jälkeen Joona himoitsi vielä uuden osan hyppyaltaaseen kokeilemaan. Totuttelun jälkeen hypyt lähtivät jo ensimmäiseltä lavalta - tosin vielä jalat edellä.

Tälläkin reissulla tavattiin tuttuja. Tapparan kiekkoryhmän Tony oli siskonsa kanssa keppostelemassa lastenaltaassa. Ei kannattaisi, sillä aina on joku paikalla ja kolttoset netissä. Pukukopissa tuli vastaan samaisen ryhmän Veeti, joka oli puseronhaku-reissulla ja eksyi samalla uimaan.

Vesiralli jatkuu vuoden loppuun asti ja luultavasti kaupungin uimakoulu menee peruutukseen kun muun toiminnan aikataulut selkiytyivät. Tällä kertaa valittiin sopivin vaihtoehto syksyn uintipuuhiin. Riittävä tarjonta jättää valinnoille tilaa.

Rantapalloilua

Suojalkapallon lisäksi on muitakin erikoisia lajin pelimuotoja. Beachfutiksen SM-kisat 2007 järjestettiin menneenä kesänä Porin Yyterin hiekkarannoilla. Urheilukanava lähetti viikolla koosteita otteluista.

Mukana oli 170 joukkuetta ja 3500 pelaajaa. Melkoinen määrä pelejä siis kertyi, joista alkusarjat pelattiin meren äärellä ja loppuottelut Porin legendaarisella torilla.

Pelit pelataan hiekalla ja paljain jaloin tai sukin. Pallokin vähän eroaa tavanomaisesta. Tällä kertaa mestaruuden nappasi Mesikämmen BF Porista. Ensi kesänä taas pelataan, joten joukkueita kasaamaan tai sitten katsomoon. Pelialustana toimivat hiekkarannat ainakin ovat maan upeimmat.

( Photos by Juha Saastamoinen/onevision.fi ja Jouni Pihlaja )

Verkot kovilla

Kaukajärvi matkusti Hallilaan ja nähtiin kauden runsasmaalisin ottelu. Tiukka vääntö päättyi lopulta 4-4 tasapeliin. Parasta vireystilaa ei löytynyt tänään oman maalin edustalta ja vastustaja pääsi tekopaikoille liian helposti. Hyökkäyspäässä mentiin vauhdilla tilanteisiin, mutta vastustajan maalivahtipeli onnistui huomattavasti Kaukajärveä paremmin tänään.

Toisella jaksolla Joona #17 kuritti maalivahti Juliusta #11 maalipotkusta: "Anna nyt lyhyenä. Etkö sää ymmärrä!" Mikko #4 oli jalkavaivainen ja otettiin heti alussa huutokuoroon, kun juoksu ei onnistunut lainkaan. Tasakentällisiin ei siis päästy tänäänkään.

Akseli #2 sai kauden kovimman kudin suoraan silmäänsä, mutta eipä käynyt sen pahemmin. Jo seuraavassa vaihdossa vauhti oli päällä. Joskus hurjimmilla näyttävät tilanteet eivät ole niitä pahimpia - onneksi.

Joukkue janosi taas voittoa, mutta aika loppui kesken. Tappioitta jatketaan sarjapeleissä ja peli-into näyttää olevan kova. Hyvä niin, sillä vielä on kolme koitosta edessä. Torstaina jatketaan kotipelin merkeissä.

Kauden päätös

Aurinkokin pilkisti kun Bremenin kausi päättyi Hämeenlinnassa sunnuntaina. Viimeiset pelit pelattiin loppuun ja palkinnot kouraan, kenelle mistäkin ansioista.

Kaksitoista peliä ja saman verran voittoja Mustille ja Punaisille. Sunnuntaina vastus oli jo aavistuksen kovempi, kun HJS tuli - aina vaan - uuden värisillä joukkueille. Nyt puhutaan siis joukkueiden nimistä...

Oudosti energiaa riitti pelien välissäkin. Monilla jopa enemmän kuin kentällä, jossa keskittyminen välillä harhaili. Tauot käytettiin kaikenlaiseen pelailuun ja painiskeluun.

Alla on harvinainen kuva siitä, miten Bremen rauhoittuu. Kuva ei kerro kaikkea, sillä kyseessä on lavastus, ei aito tilanne. Kuvan ulkopuolella on valmentaja, jonka käsky on käynyt - samoin kello. Käskytetty rentoutumishetki.

( Turnauksen kaikki tulokset löytyy täältä / Edit 27.8. )

( Photos by JSS © 2007 )

Kesän viimeinen turnaus

Kesän viimeinen kaksipäiväinen turnaus käynnistyi Hämeenlinnassa. Öinen sade oli tehnyt kentästä liukkaan kengille ja tösähtelevän pallolle. Varsinkin aamun ensimmäinen peli mentiin aika varovaisella tyylillä, mutta se ei Bremenin tahtia haitannut.

Kenttien naapurissa sijaitseva Ahveniston moottorirata antoi omat "äänimerkkinsä" olemassaolostaan, mutta kentällä jylläsivät muut hevosvoimat. Meno oli tuttua jo kesän muista turnauksista. Bremen latoi maaleja ja vastustaja ihmetteli. Maalilukujen laskussakaan ei enää pysynyt perässä. HJS sai taipua ensimmäisessä pelissä 11-0 - tai jotain.

Sunnuntaina jatketaan vielä kolmella pelillä. Toivottavasti Joonankin pääsee paremmin mukaan. Vastoinkäymisiä oli ihan riittämiin, jonka johdosta peli ja liike oli vaisua. Koko viikko on ollut vähän "päähän potkimista", ihan kirjaimellisesti kun viikon harjoituksissa "muulinpotku" tuli suoraan takaraivoon. Muutama minuutti ja nilkka "tökkäsi". Hetkeä myöhemmin kyynärpää tömähti selälleen kaatuessa. Turnauksessa iski nyt muut kiusat. Jalkapalloilu ei ole aina yhtä juhlaa, vaikka voitto tulisi 11-0.

( Oheisessa kuvassa muuten vihreä ei hyökkää, vaikka niin voisi luulla. Punainen Bremen siinä ahdistelee taas vastustajan maalia. )

( Photo by JSS © 2007 )

Suomi - Kazakstan

Suomi kohtasi Ratinassa Kazakstanin ja Bremenin pojat saattoivat pelaajat kentälle maajoukkueasuissaan. Hienosti homma näytti sujuvan - ainakin katsomosta seuraten - ja mikä ettei, sillä harjoitukset oli suoritettu ja kokemusta vastaavista tehtävistä jo kevään TPV-pelistä.

Suomi voitti kotiyleisön edessä hieman nihkeällä pelillä, mutta pisteet kotiin kuitenkin. Sanomalehdistä on saatu lukea ottelutapahtumat, joten ei niistä sen enempää.

Poikien ilta alkoi jo kello 16:30 stadionin portilta omaan pukukoppiin, jossa odottivat maajoukkuepaidat ja tarjoilut. Ennenkuin kello ennätti näyttämään 19:00, oli vuorossa vielä harjoitukset ja sitten pelin alun odottelua.

Seremoniat sujuivat loistavasti kun sinivalkoiset ja sinikeltaiset joukkueet marssivat Bremenin poikien saattamina kentälle. Maammelaulu soi ja tunnelma kohosi pelin alkuun. Pelaajat jäivät kentälle aloitukseen kun pojat poistuivat maratonportin kautta pukuhuoneeseen vaihtamaan asuja ja siirtyivät sitten E-katsomoon seuraamaan ottelutapahtumia.

Mieliinpainuva ja harvinainen tapahtuma, joka ei varmaan tule toistumaan. Mahdollista on, että joku pojista vielä joskus pääse kokeilemaan pallopoikana olemista isoon otteluun. Kasvu vie mahdollisuudet saattajaksi.

Illan päätteeksi taivallettiin ruuhkan läpi autolle ja sitä kautta kotimatkalle. Mielessä kävi, että mahtoiko monen konkelon kautta tilattu ottelunauhoitus onnistua. Näytti olevan monella muullakin mielessä, joten eiköhän joku onnistunut nämä tärkeät hetkeä talteen saamaan.

( Photos by JSS © 2007 )

Kiviset ja Soraset maalia etsimässä

Kauden 16. harjoitukset Kaukajärvellä ja joku oli varastanut maalin. Se ainokainen nappulamaali, joka peräkentällä on ollut - kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kaksi täysimittaista löytyi, mutta niistä ei ollut apua, sillä siirtämiseen olisi tarvittu ne kuuluisat "viisi miestä".

Surkeat olosuhteet eivät meitä lannista. Pistävät kyllä vihaksi ja häpeämään tamperelaisia jalkapallo-olosuhteita, mutta näillä ei meitä kyykkyyn lyödä. Alkuun lähdettiin metsään pienelle lenkille ja katseltiin samalla josko hukkunut maali kävelisi vastaan. Meillähän tehdään välillä jotain erikoista - tunnetusti. Maalia ei näkynyt.

Alkuhiki pinnassa palattiin rämeiden kätköistä sora- eli sepeli- ettensanoisi louhikkokentälle ja sitten vielä vähän askelluksia ja hyppyjä. Venyttelyt ja juomatauko, jonka jälkeen harjoituksia, harjoituksia ja harjoituksia. Lopuksi siirryttiin käytöstä vapautuneelle "paremmalle" nappulakentälle ja päästiin pelaamaan kaksilla ja oikeakokoisilla maaleilla harjoituksen viimeiset minuutit.

Torstaina jatketaan Kaukajärvellä, mutta sitä ennen Suomi kohtaa Ratinassa Kazakstanin ja Bremenin pojat saattavat maajoukkueet kentälle. Eli jos canalplus näkyy, tai olet paikanpäällä - ne pienet pojat maajoukkuepaidoissaan - TPV Bremen -98.

Loikkakisat Pyynikillä

Pyynikillä yleisurheiltiin maanantai-illan hienoissa oloissa. Ohjelmassa oli 3-loikka ja 40 metrin pikapyrähdys. Joona #17 ja Robert #16 olivat mukana lyömässä ennätyksiään ja pitämässä Kaukajärven palloryhmän lippua korkealla.

Kolmiloikka on yllättävän vaikea laji. Seurasin alkuun 8-vuotiaiden yrityksiä, ja monelle hypyn ensimmäinen "konkkaloikka" oli liian vaikea ja punainen lippu viuhui yhtenään. Yliastuttujakin nähtiin, vaikka tämän ikäiset tekevät suorituksen ponnistusalueelta ja hyppy mitataan siitä mihin varpaan kärki osuu - mikäli se osuu ponnistusalueelle.

Joona aloitti nelosen ponnistusalueelta, mutta onnistuneen ensimmäisen hypyn jälkeen otettiin vitonen käyttöön. Kolmas ja viimeinen yritys olikin jo sitten kelpo loikka. Taisi siinä ennätys rapista, varsinkin kun se oli jo viime kesänä hypätty.

Illan lopuksi pinkaistiin 40 metrin pyrähdys. Viimeisessä erässä Joona asettui radalle kaksi ja otti heti alkuun varaslähdön. Toinen startti, pistooli pamahti ja vauhtiin. Tästä tulikin sellainen ponkaisu, että muut jäivät heti alussa pari metriä. Monia pojan startteja olen nähnyt, mutta tämä oli niistä huippu.

Seisoin kolmenkympin kohdalla jossa Joona johti vielä, mutta lopussa paineltiin kolmen voimin rintarinnan maaliin. Kuuluttaja poimi ensin Joonan voittajaksi, mutta maalikamera soi ykköstilan radalla viisi juosseelle Redalle. Voitto tuli piikkarien mitalla lenkkareilla joussutta Joonaa vastaan, ja taisi kesän lajiharjoittelukin Pyrinnön tallissa painaa osaltaan Redan etua - heittäytymistä oli selvästi harjoiteltu paljon.

( Photo by JSS © 2007 )

Jes!

Voitokasta turnausta vietettiin Kaupin urheilupuistossa. Nurmikenttien äärille oli saapunut taas lukuisia joukkueita. Aurinko paistoi ja peli maistui. Kaukajärvi oli mukana runsaslukuisena ja maalinälkäisenä. Joukkueen vauhti kestää.

Iltapäivän ensimmäisessä pelissä kohdattiin Tesoman joukkue. Pallottelu lähti käyntiin vauhdikkaasti ja hetken päästä Kaukajärvi nauttikin johtoasemasta. Omalla maalilla ei ensi jaksolla tapahtunut mitään, joten maalivahti otti lepoa jopa pitkin nurmipintaa.

Alun leppoisuuteen tuudittautuminen ehkä näkyi toisella jaksolla. Pieni nukahdus pelissä ja epäonnistuneet avaukset maalilta johtivat pian maalilukujen tasoittumiseen. Lopussa kuitenkin lyötiin uutta vaihdetta silmään ja paineltiin taas täysillä. Tämä joukkue parantaa aina lopussa ja varsinkin selkä seinää vasten. Viihdyttävää peliä kaikenkaikkiaan ihan katsomoakin ajatellen. Voitto ensimmäisestä pelistä 5-2.

PJK kohdattiin tauon jälkeen kentällä numero viisi. Alku oli melkoisen nihkeää, mutta vähitellen päästiin taas jyvälle ja rynnittiin 4-0 voittoon. Koko joukkue pelasi pirteää ja yritteliästä peliä. Joona #17 pelasi kesän parhaita pelejään. Mikael #10 kunnostautui molemmissa peleissä puolustuksen purkajana ollen päivän lukko.

Sitten tulee tapaus Julius #11. Torstaina tolpan kautta sisään. Tänään ensimmäisessä pelissä taas tolpan kautta sisään ja yksi ylärimalaukaus. Eikä siinä vielä kaikki. PJK-pelissä loppuun asti juoksu, pallo päätyrajalta viivaa pitkin maalille - nollakulmasta - ja takatolpan kautta sisään. Nyt on viilauksen makua.

Kesän viimeinen kauppariturnaus ja hyvillä mielin lähdetään loppukesän koitoksiin. Koulujen alkamisen jälkeen innostus on taas huipussaan. Kaukajärvi potkii raikkaassa myötätuulessa.

( Photo by JSS © 2007 )

Voittosarja jatkuu

Kaupunginosajoukkueiden sarjapelit käynnistyivät jälleen kesän tauon jälkeen. Kaukajärven voittosarjaa oli saapunut murtamaan Olkahisten joukkue.

Sarjan parhaisiin kuuluva Olkahinen marssitti kentälle Bremenin poikia vilisevän kentällisen ja pilli soi aloituksen merkiksi. Vyörytys lähti aika ryminällä kohti kotijoukkueen maalia.

Vierailijan alun rynnistys kuitattiin ja siitä lähti Kaukajärven peli kulkemaan. Seuraavien neljänkymmenen minuutin aikana pelattiin yksi kauden parhaista peleistä. Maalinteon aloitti Otto #3 ohittamalla muutaman vastustajan ja lataamalla aikamoisen tykin verkon perukoille.

Salama-alku sai vastustajan rivit sekaisin, mutta Kaukajärvi pelasi omanlaistansa peliä. Tähän kuuluvat yksinkertaiset, nopeat ylösnousut, mies maalille ja palloa sinne. Myös kova yritys ja loppuun asti pelaaminen jokaisessa tilanteessa korostuivat tässä pelissä. Näitä olen erityisesti painottanut ohjauksessa.

Julius #11 jatkoi Kaukajärven maalisaldoa harhauttamalla maalivahdin ja sijoittamalla tolpan kautta sisään. Tänään nähtiin hienoja maaleja. Olkahisen Antti laukaisi joukkueensa ainokaisen alanurkkaan niin, että kukaan ei olisi saanut sitä torjuttua. Ei edes Akseli #2 vaikka hienon pelin tänään pelasikin ja oli joukkueen tukipilari muutamissa hyökkäyksissä.

Voitto tänään 3-1 ja Kaukajärvi jatkaa sarjassa edelleen puhtaalla pelillä kun seitsemän kierrosta on takana. Neljä peliä on vielä jäljellä, eikä niissäkään vastustaja helpolla pääse, sillä sellaiseen lentoon joukkue on kauden mittaan nousemassa. Odotettavissa huima syksy?