Tölkit kiertoon

Ohjaajana toimiessani olen huomannut miten harjoitus saa aina uutta potkua kun kehittää jotain uutta sen ympärille. Homma tuntuu ihan uudelta kun mukaan isketään jotain erikoista - pientä porkkanaa tai kilpailua.

Kaivelin kaapin perukoilta lisää kiekkoja ja viritin pitkästä aikaa pihalle maalin ja laukaisualustan. Ylänurkkiin sidoin säilyketölkit roikkumaan ja poikahan innostui pommittamaan niitä innolla.

Mustat kiekot ovat tulleet vahvasti mukaan harjoituksiin ja pienestä varresta ei aina löydy potkua laukauksiin. Niinpä harjoitus on tarpeen. Useamman kiekkosarjan poika saikin päästellä ennenkuin kilahti. Välillä vaihdettiin rystypuolelle ja sieltä sitten kopsahti heti ensimmäisellä ananaspurkkiin.

Ohi ammutuille kiekoille pitäisi vielä keksiä jonkinlainen pysäytin. Nyt harhakiekot ampaisevat pitkälle rinteen lumipeitteeseen. Viime kaudella käytössä oli aitaan kiinnitetty ja seipäille pingotettu pressu, mutta tämä ratkaisu ei toiminut varsinkaan kovilla tuulilla. Lähinnä saatiin aikaan hyvin toimiva purje - ja jopa vaarallinen sellainen.

Ykköshallissa

Lauantain kiekkoharjoitukset oli siirretty turnauksen tieltä perjantaille. Pojat pääsivät nyt ykköshalliin, jossa Tapparan liigamiehistön Oulun reissulta kotiin jääneet olivat ensin vetäneet omat harjoituksensa.

Oliko näiden ukkojen peruja - vai vanhempaa satoa - mutta kaukalon ulkopuolinen kierros tuotti kymmenkunta yliammuttua kiekkoa poikien ämpäriin. Mika haaveili jopa playoff-kiekosta - edellisen Tappara-pelin jäljiltä - mutta eipä löytynyt tällä kertaa.

Jäällä poikien ohjelmassa oli syöttömyllyä ja muita harjoituksia. Yksi harjoitus oli kuin suoraan illan liigapelistä. Se jolla Jokerit ratkaisi toisen voittonsa sarjassa. Kiekko päätyyn, hyökkääjä perään ja vastustaja ahdistelemaan. Siitä sitten punnerretaan maalille ja lätty pesään.

Sm-liiga pyörii viimeisiä kierroksia ja yleisön suurin mielenkiinto on luonnollisesti näissä peleissä. Myös Mestiksen loppukahinat kiinnostavat kohtalaista joukkoa. Sen sijaan Ässien ja Kalpan kamppailu liigavoitosta ei varmaan innosta kuin seurojen kotikaupunkeja. Nämä joukkueet kuitenkin jahtaavat mestaruutta ja viimeinen ratkaiseva ottelu pelataan lauantaina Kuopiossa.

Kyse on A-nuorten mestaruudesta. Liigarämpimisen jälkeen pytty maistuisi varmaan molemmille seuroille. Suora radiolähetys alkaa lauantaina kello 16 kuulua tästä.

Paluu

Pari viikkoa vierähti ilman merkintöjä, mutta joskus tulee poikkeustilanteita - ajankohtia jolloin päivien tunnit eivät yksinkertaisesti riitä kuin tärkeimpien perusasioiden hoitamiseen. Eivätkä aina niihinkään.

Pääsiäisen turnauskin jäi esteiden takia sitten käymättä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Kiekkokausi jatkuu silti vaan. Sunnuntaina Sentterillä oli viisi poikaa ylimääräisissä harjoituksissa. Mukavaa että poika pääsi vähän jäälle "höntsäilemään".

Outo juttu, mutta kahden viikon bloggaustauon jäljiltä luulisi juttua syntyvän luontevasti. Ei irtoa. Yritetään vaikka huomenna uusin eväin.

Luvia 3337

Pääsiäisen turnauksen kolmas joukkue esittelyssä. Luvia on pieni kylä Porin kupeessa, mutta sielläkin harrastetaan jääkiekkoa. Seuran nimi on LuKi-82 - mikäpäs muukaan.

LuKin suurin lahja suomalaiselle kiekkoilulle on kaiketi Pauli Levokari. Junioripuolellakin kiekkoa lyödään ja edustusjoukkue on taas saatu jaloilleen pelaamaan III divisioonan sarjaa.

Parhaiten Luvian Kiekko tunnetaan voittamistaan ringetten Suomen mestaruuksista. Neljän viime vuoden aikana niitä on tullut peräti kolme ja viimeisin vuonna 2007. Aikamoinen saavutus pieneltä kunnalta, jonka asukasmäärä on vain 3337 henkilöä.

Joukkue ei tarjoa 98-joukkueestaan infoa, joten jääköön esittelemättä. Kotisivut toimivat oudosti, sisältävät puutteita ja kirjoitusvirheitä. Tunnelma pienestä kylästä jää siis tämänkin käynnin jälkeen.

Jäästä se pienikin ponnistaa, joten mielenkiinnolla odotamme pelejä Kankaanpäässä länsirannikon helmeä vastaan. Kesällä Luvian suunnalla liikkuessa kannattaa poiketa vaikka Laitakarin virkistysalueella merellisen tuulahduksen merkeissä. Tässä vielä linkkinä Matti Luotolan kuvagalleria Luvian maisemista. Ja tämä on todella hieno.

Raipe

Jos jotain kiekkoilijaa on tällä kaudella palkittu, niin sitten Raipea - ja ihan syystä. Vein pojat katsomaan Ilveksen viimeistä runkosarjan peliä ja heiluttamaan lippua.

Pelin alku viivästyi kymmenen minuuttia ja loppuun tuli vielä vartin seremoniat. Raipe sai huomion ja otti yleisönsä.

Tämän kauden pelipaita numero 41 lahjoitettiin pelin lopuksi kiekkomuseoon. Jos Raipe paidastaan luopui, niin vastapainoksi lahjoja tuli jäälle taukoamatta. Viinikaappi, radio, piknik-välineet, lättypannu, taulu... ja paljon muuta.

Mestari huudatti yleisöä ja taustalla soi Tina Turner: Simply The Best. Videotaulu pyöritti videokollaasia Raipen suurista kisoista ja tapahtumista. Voi sanoa, että tämä oli Raipen päivä - taas kerran.

Kaukaloblogin yhtenä pääteemana on junnujen jääkiekko ja urheilu yleensä. Jos tässä ominaisuudessa voisin valita esimerkillisen suomalaisen urheilijan junnujen esikuvaksi, valinta olisi selvä. Tähän tehtävään kävisi vain paras - Raipe.

( Photo by JSS © 2008 )

Huh Hah

Talvilomat on ohi, koulut sekä harjoitukset käynnistyvät ja arkiset rutiinit palaavat tuttuine kuvioineen.

Paluu arkeen voi olla taas vaikeaa, mutta kentät kutsuu sankareita. Kevät on tulossa tuota pikaa - joskin nyt maailma on kylmä paikka.

On miehellä velvollisuus seisoa taas rivissä - eikä suinkaan pelkureita olla? Tietysti olisi ihan mukava jatkaa lomaa ja vain elämän virrassa lipua.

Olkoon edessä tuhoa tai ainakin uhoa. Joka tapauksessa siellä kuulee susien ulvontaa. Onko takana lemmen lumoa - ja tuvassa lämmin kamiina?

Jos näin on, unohda se ja muista urhoollisuus. Ei kukaan voi välttää kipua. Ja lopuksi voisi kysyä: Missä miehet ratsastaa? Olen puhunut - Huh - Hah.

( Ajankohtaiset kursiivit poimittu tästä. )