Motivaatio

Urheiluharrastusta voi pitää yllä monenlaisin keinoin. Paras tapa on ruokkia sisäistä motivaatiota. Ulkoisen loppuessa harrastuksen "polttoaine" voi käydä vähiin. Ohessa kaavio sitoutumisen asteesta eri motivaation malleissa.

Siniset kiertoon

Junnujen kevytkiekot jäävät ensi kaudella pois käytöstä, kun musta valtaa alaa. Tässä yksi tapa päästä eroon sinisistä? Älä kokeile tätä kotona.

Keilat kumoon

Blogiin ei ole kolmeen päivään ilmestynyt riviäkään. Kirjoittaminen tökkii samaa rataa aiheensa kanssa. Viime lauantain tapahtumat junnukiekon ympärillä laskivat tunnelmat tämän kauden osalta sen verran alas, ettei tästä aihepiiristä tarinaa irtoa. Ainakaan tällä hetkellä.

Lasten hiihtoloma on vasta alussa, mutta poika on jo hiihtänyt, uinut ja paiskonut keilapalloa. Sarjaan tuli tänään jopa yksi kaato. Pitkästä aikaa otin itsekin tuntumaa palloon. Firman keilailutapahtuma on parin viikon päästä, joten hyvään saumaan tuli tämä harjoitus.

Tätä "etua" ei tosin kannata firmakisassa mainostaa, sillä "tuntuman" hakijoiden suorituksia perinteisesti vähätellään. Kommentteihini Ylöjärven curling-radastakin tartuttiin kiivaasti. Curling-turnaus oli myös suunnitteilla, joten kerroin vähän tietojani, koska olen kyseisessä hallissa pelannut jääkiekkoa. Vain jääkiekkoa siis, mutta epäilys heräsi heti. " Ahaa... sitä on jo harjoiteltu...? "

Lauma koneita?

" Jos pelaaja on kone, joka tottelee vain valmentajan ohjeita eikä osaa itse
ajatella, miten esimerkiksi jääkiekkopeliä pelataan, niin kenen mailalla hän
silloin pelaa? Omallaan vai valmentajan? Jos pelaajan ei ole annettu käyttää
luovuuttaan ja peliälyään, ja valmentaja käskee joukkueensa pelata omaa peliään, syntyy vain kaaosta. "

" Muille pelaajille tai katsojille pelaaja on objekti, mutta itselleen pelaaja on aina subjekti. Peli on ketju yksilösuorituksia. "

Tuossa muutamia Alpo Suhosen ajatuksia ja lisää löytyy tästä. Olen pitkälti samaa mieltä näiden kanssa. Mitä on voittaminen? Jokainen lapsi on lahjakas. Kuka siellä junnujen kaukalossa oikein pelaakaan?

Myös Ripa kirjoittaa asiaa - taas kerran. Risto Pakarinen on sisäistänyt jääkiekon olemuksen. Ja tuo sitä julki kirjoituksillaan. Kumarrus.

Puutumista tiedossa

Viime kaudella tekojäävuorot ulkona menivät paremmin nappiin kuin tänä talvena. Lämpökauden päätyttyä alkoi kovien pakkasten kaudet ja harjoituksia peruuntui - kuten tänäänkin. Sopivan pakkasen kelejä on tälle talvelle sattunut harvinaisen vähän.

Koulussa järjestivät tänään liikuntapäivän ja Joonan kommenteista päätellen ulkona oli pakkasista huolimatta oltu. "Tein hankipallossa melkein hattutempun". Umpihankijalkapallon perinteitä luodaan siis jo alakoulusta alkaen.

Sapporossa kisailtiin ensimmäiset hiihdot. Suorassa TV-lähetyksessä tuli aika hauska kömmähdys. Miesten sprintin välierässä Suomen kaksikko puutui puolimatkassa ja samalla hävisi selostajien ääni. Ruutuun tuli teksti: "Pahoittelemme selostuksen puutumista". Puhti loppui siis sekä ladulla että kopissa. Hiihtäjien ehtiessä maaliin, teksti oli jo korjattu: "Pahoittelemme selostuksen puuttumista".

1 days to go

Hiihdon MM-kisat käynnistyvät huomenna Sapporossa. Kisamaskotti Norkey toivottaa kävijät kisojen virallisille sivuille. Taas kerran voi todeta, että sivustossa on paljon asioita kesken ja ollaan kuitenkin pisteessä: 1 days to go.

Kisat käynnistyvät torstaina sprinttikisoilla, jotka ensimmäistä kertaa hiihdetään osittain sisätiloissa. Sapporo Dome tarjoaa ainakin katsojille paremmat mahdollisuudet seurata kilpailua, kuin perinteisillä avoimilla hiihtostadioneilla.

Stadion oli käytössä jo jalkapallon MM-kisoissa 2002 yhtenä kisapaikkana. Hallina erikoisuus on helposti siirrettävä alusta, jolloin sitä voidaan käyttää erilaisiin tapahtumiin. Jalkapallon nurmi on helposti vaihdettavissa vaikka baseballin vaatimaan pintaan. Nämä kaksi lajia ovat stadionilla eniten pelattavat lajit.

Seuraavat puolitoista viikkoa näyttävät sen, nouseeko Suomen hiihto vuosia kestäneestä lamastaan ja sen myötä harrastajien määrät nousuun. Tämä edellyttää myös sitä, että harrastelijoiden puuhastelut on nyt lopullisesti ohi.

Toffeita myymässä

Junnutoiminnan yksi osa on kaikenlaisen tavaran myynti ja talkootoiminta. Varoja pitää homman pyörittämiseen kehittää vaikkapa toffeeta myymällä. Sain omat laatikkoni jaossa lauantaina. Ja mitä sitten tapahtui...

Hämäläisten parissa toimiessa kannattaa odotella ostohalun syntymistä rauhassa. Työpaikalla rasiat saivat olla kahvihuoneen pöydällä toiseen päivään, ennenkuin ensimmäinen ostaja ilmaantui. Ei tosin kovin innokas, koska halusi ostaa rasiasta vain puolikkaan. No... käyhän sekin.

Samalla kertaa ilmaantui toisellekin puolikkaalle ostaja, joten satsin ensimmäinen rasia oli siis myyty. Mutta siinä ei ollutkaan vielä kaikki. Ostajat halusivat eteensä pöydälle tasan - puolet. "Tähän".

Asiakasta palvellaan. Rasia auki ja kahtia jako valvovien silmien alla. Ja kuinka ollakaan, jako ei mennyt tasan. Yksinäinen toffee jäi pöydälle.

Ehdotin, että toinen ostajista puraisee toffeesta puolet ja antaa toisen puolikkaan kaverille. Jostain syystä ajatus ei saanut kannatusta, joten avuksi kaivettiin laatikosta leipäveitsi. Toffeen halkaisuun.

Lopulta ostajat ratkaisivat asian kivi-paperi-sakset-menetelmällä. Samaan tapaan löydettiin muovirasian onnellinen omistaja, mutta ennen sitä käytiin läpi eräänlainen "rasian puolitus sahaamalla"-episodi. Toiminnan tukemisen lisäksi toffeista saatiin kahvitunnin ratoksi melkoinen "show".

Luin Aamulehdestä suomalaisesta Poju Zabludowiczistä, joka on käynyt koulunsa Tampereella ja omistaa mm. suuren osan Tapparan taustafirmaa sekä loistohotelleja Las Vegasissa. Euroopan sadan rikkaimman joukkoon kuuluva suursijoittaja - ja luultavasti maailman rikkain suomalainen - voisi koko omaisuudellaan hallita täysin muutamaa tuhatta Tapparan kokoista urheilujoukkuetta.

Yhden junnuryhmän täydellinen tukeminen kymmenen vuoden ajaksi ei tuntuisi tässä "massissa" missään. Tämän jälkeen joukkueiden nimetkin voitaisiin muuttaa muotoon: Pojut. Toffeiden myynti loppuisi kerrasta.

Poju, kun seuraavan kerran tulet Tampereelle, käy kylässä...

Ylöjärven ylpeydet

Ylöjärveläisillä oli hieno päivä tänään. Kaupungin oma tyttö Sanni Leinonen laski Åressa alamäkeä kuin tamperelainen - elikkä hianosti. Tyttö edustaa nääs tamperelaista mäenlaskuseuraa.

Kaupungin toinen ylpeys -Ylöjärven Tapparan -98 joukkue - sujutteli taasen ylämäkeä voittamalla Tapparan Säkenet lukemin 4-0. Siinä huippupäivää tälle vuodelle, ja vähän seuraavallekin.

Säkenien kiekko pyöri taas vikkelästi kaukalossa, mutta väärissä paikoissa. Kevyt sininen olisi pitänyt saada syötöillä sinne maalin edustalle, mistä ne maalit tehdään. Nyt yriteltiin yksin laidoilta kulmiin ja maalin taakse. Miestä ei maalilla ollut, kun syöttö tuli ja kun se mies siellä oli, syöttöä ei tullut. Yrityksen puutteesta ei ainakaan voi moittia. Plussaa taas.

Laukauksiakin oli turhan vähän ja ne jotka lähti, suunnattiin tänään ohi, yli ja suoraan päin. Näin oli varsinkin toisessa pelissä Valkeita vastaan. Hallittiin peliä, mutta munkki ei käynyt. Vastustaja päästettiin muutaman kerran vapaasti yrittämään. 2-0 - molaria ei voi syyttää.

Keskittyminen on nuorten peleissä yhtä tärkeässä roolissa kuin aikuistenkin koitoksissa. Pienet asiat ratkaisevat. Peli ei ole vain se kaksituntinen hallilla, vaan koko viikonlopun ja jopa viikon tekemiset, tekemättä jättämiset ja niiden aikaansaama kokonaiskeitos. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Hyvänä esimerkkinä keskittymisestä - tai sen puutteesta - on vaihtopenkillä käyty keskustelu siitä, kuka saa huudattaa pelin jälkeen. Kun taistoa on jäljellä vielä lähes puolet, niin ajatukset ovatkin jo siirtyneet rivissä seisomiseen ja huudattamiseen. Siitä on vaikea lähteä takaa-ajoon parin maalin tappiosta.

Mikalla oli tänään kysyntää tuomariksi. Vastustajan tuomari kävi jo parin minuutin jälkeen tarjoamassa pilliään - josko vaihdettaisi miestä? Korvauksista ei päästy sopimukseen, joten jatkettiin loppuun samalla "puusilmällä", kuten tuomareita leikkisästi myös joskus kutsutaan.

Ei saatu tuplavoittoa tänään. Ei edes yhtä voittoa. Neljässä viime ottelussa ei ole tehty maaliakaan - 160 minuuttia kiekkoa ilman häkkiä. Kymmenessä pelissä on tehty kuusi maalia. Aika vähän sekin. Ilman maaleja ei voi voittaa.

Lättypäivä

Suomi sai tänään näköisensä viisun kun tekstarikansa teki valintansa. Haluamme sanoa keväällä koko Euroopalle: Leave Me Alone.

Lauantain harjoituksissa heiteltiin keskialueella lättysyöttöjä. Alkuun tavallisia jäätä pitkin ja sitten vähän ilmaa alle. Täytyy sanoa, että varsin taitavia nämä meidän pojat. Tarkkojakin olivat, niin syötöissä kuin vastaanotoissa.

Parit eivät menneet tasan, joten sain itsekin harjoitella syöttöjä. Vastakumppaneina olivat ensin Joona #77, Juuso #2 ja lopuksi Niko #50. Jokaisella pojalla homma parani jatkuvasti loppua kohden ja keskittyminen oli täydet sata. Ilo katsella.

Huomenna suunnistetaan Ylöjärven jäähallille pelisessioihin. Toivottavasti ei käy niin, kuin eräälle valmentajalle ja kahdelle joukkueen tähtihyökkääjälle. Saapuivat ennen peliä hallin nurkalle ja maassa oli taikalamppu. Ja sitä tietysti sivelemään. Henki pelmahti paikalle.

"Saatte kukin kolme toivomusta", henki ilmoitti ja käänsi katseensa toiseen hyökkääjään. Tämä ei pitkälti asiaa pohtinut vaan täräytti. "Luxuslinna Hawaijille, kellaritäyteen kultaharkkoja... sekä oitis sinne". Whuuum. Hyökkääjä katosi.

Tästä riemastuneena toinenkin hyökkääjä kertomaan toiveistaan. "Unelmaristeilijä Karibialla, loputon pankkitili ja bileet pystyy välittömästi". Ja näin tapahtui. Whuuum. Valmentaja seisoi yksin hengen kanssa hallin nurkalla.

Henki odotti ja valmentaja katsahti kelloonsa. "Lomat on nyt loppu. Kaksi hyökkääjää takaisin... ja heti. Peli alkaa tunnin päästä". Whuuum. Whuuum.

Vastaus

Ensi sunnuntaina on vuorossa tuplapelien päivä ja tällä kertaa Ylöjärvellä. Ilmassa on tuplavoiton kutinaa. Jos ei käärmekeitot Ylöjärvellä auta, mikä on vastaus? - The Answer.

Mitähän pojat mahtaisivat tuumata kun kantaisin ennen peliä koppiin Soundikoneen ja siihen vanha kunnon "hevimiksaus" - nupit kaakkoon ja vasaralla poikki?

Soimaan The Answer jonka Come Follow Me tahdittaisi jäälle menoa. Vastustaja voisi vähän säikähtää - ja vanhemmat. Esimakua videosta. Tästä bändistä kuullaan vielä...

Brazil

Brasilian pojat vähän temppuilevat pallolla, mutta kyllä kotimaassakin pallo pyörii. Harjoituspelissä Kissathallissa viime viikonloppuna kohtasivat Bremen 98 ja Boavista 97. Tulos 7-3.

Elämä on valintoja

Harjoitukset peruutettiin tältä päivältä, joten piti keksiä muuta ohjelmaa. Tappara-Ilves oli tarjolla, mutta valitsin rauhallisemman illan ja lähdin Kauppiin suksimaan. Hyvä niin, sillä tappio on aina karvas. Aavistelin sitä ja sekö ohjasi valintojani?

Toisaalta olisin halunnut nähdä ottelun Ässät-Lukko - jossa tänään tahkottiin 233 jäähyminuuttia - mutta pitkä matka karsii lähtöhaluja. Jääkiekkoilun häpeähän tämän päivän ottelu oli, mutta eihän kyse olekaan siitä. Taustalla on vuosikymmenien ( satojen? ) kauna kahden kaupungin välillä. Vielä häpeällisempi tapaus kuin yksi ottelu.

Varmuuden vuoksi

Ei saanut Kallekaan mitalia Åresta - vaikka Voiton päivä onkin. Ehkä sitten lauantaina kopsahtaa? Kisalähetyksen lopuksi näytettiin vanhoja videopätkiä Kallen nuoruuden harjoituksista ja aika hurjalta näytti. Tiedon puutteessa tehtiin ylimääräisiä harjoituksia "varmuuden vuoksi", Palanderin silloinen valmentajaisä kommentoi tapahtumia.

Käytiin Joonan kanssa Kaupissa hiihtämässä. Kirpeä pakkanen nipisteli poskia laskuissa, mutta ylämäissä jo helpotti. Harjoiteltiin aurausta, mäkien kiipeämistä ja luisteluhiihtoa. Hommahan on tuttua jo edellistalvilta, mutta alkuun pitää vähän muistella ja aina voi parantaa.

Suksityöskentely lähti heti toimimaan paremmin kun otin käyttöön "luistelutermit" - teränkäytöstä alkaen. Mielikuvat ja aikaisemmin opittu poikii oikeat liikeradat. Luistelusta ei ole pitkä askel luisteluhiihtoon. Ja takaisin.

Huiput ja laaksot

Ei tullut mitalia Tanjalle Åresta. Perjantaina paremmalla onnella matkaan. Haastattelusta näki että epäonnistuminen ottaa huippu-urheilijan luonnolle. Sama asia tuli vielä kovemmin esille alkuillan Teppo Nummisen dokumentissa. Ohjelmassa näytettiin monen muistissa oleva haastattelupätkä maajoukkueen hävityn kiekkokisan jälkeen. Haastattelu jota puolustaja ei pettymykseltään pystynyt edes antamaan.

Meidän nuorista jääkiekkoilijoista voi jostakin tulla huippu. Tilastollisesti se on hyvin epätodennäköistä. Kolmestakymmenestä voi yksi jatkaa urheilua tosissaan vielä aikuisenakin jollain sarjatasolla - mutta ei huipulla - jos kaikki menee nappiin ja intoa riittää.

Tästä huolimatta kaikista pitäisi tulla hyviä aikuisia. Jääkiekkoharrastuksen huumassa voi helposti unohtua toiminnan toinen puoli, jonka tarkoitus on tukea kasvua ja kehitystä, sekä antaa elämyksiä, ehkäistä syrjäytymistä ja oppia ryhmässä toimimista, terveellisiä elämäntapoja ja käyttäytymistä. Tilastojenkin valossa tämä painotus on vahintään yhtä tärkeä asia kuin jääkiekkotaidot. Harrastustoiminta antaa siihen hyvät mahdollisuudet.

Yleisesti ottaen toivoisi ettei tämä asia pääsisi unohtumaan kaiken sen kilpailun keskellä. Ettei lapsi hukkuisi harrastuksensa alle. Pysyisi pinnalla ja saisi siinä kasvaa itseään isommaksi - terveessä hengessä.

Alkeet hanskassa

Joona kävi uintikeskuksessa pokkaamassa taitomerkin. Ensimmäinen alkeismerkki saatiin pari vuotta sitten. Uimamaisteriksi onkin vielä matkaa ja taitaisi jäädä minultakin suorittamatta - ainakin näin kylmiltään - vai mitä sanotte mm. tästä: selkäkrooli 400m, sukellus 20m, kaksi esinettä 3-4 metrin syvyydestä yksi kerrallaan... Siinä muutama osa-alue tutkinnosta.

Suihkuosastolla katselin erästä Joonan ikäistä poikaa, joka puhalteli saippuakuplia. Tekniikka oli seuraavanlainen... kulaus nestesaippuaa suuhun, purskuttelu ja kuplat ilmaan.

Tällä viikolla palataan taas normaaliin rytmiin urheiluhommissa kun uimakoulu päättyi ja sairastelusta toivuttiin. Pakkasten hellitettyä torstain jäävuorotkin palaavat ohjelmaan. Pojilla on pelejä riittänyt, mutta viimeisestä ryhmän yhteisestä jääharjoituksesta on aikaa lähes kaksi viikkoa - muutamaa päivää vailla.

Sukset takajaloissa

Sään lauhtuminen poiki hiihtokauden avauksen. Näin pitkälle se ei ole venähtänyt koskaan. Tänä "outona" talvena on turha tavoitella 1000-1500 kilometrin määriä, joita muutamina kausina on tullut lykittyä. Lumet sulaa jo kuukauden päästä, joten nautitaan nyt tämän "välivuoden" hiihdoista ilman kilometrien mittailua.

Ennen hiihtolenkkiä kisailtiin Sentterissä jääkiekon parissa. Säkeneillä oli vastassa tuplasti Ilveksiä, joita vastaan pelattiin äärimmäisen tasaiset pelit. Molemmissa peleissä olisi voittajaksi voinut nousta kumpi tahansa. 80 minuutti jääkiekkoa ja yksi maali saatiin syntymään. Vastustaja rokotti toisessa pelissä.

Tänään oli maalivahtien päivä jokaisella maalilla. Kehikot alkavat käydä pieniksi näille miehille kun taitoa ja kokoa löytyy. Säkenet oli saanut Nestorin #40 maalille ja huippuvenytyksiä nähtiin. Joukkue antaa tasaisen vastuksen kunhan oma pää pysyy puhtaana. Maalivahti on joukkueen selkäranka ja nyt se nähtiin taas.

Nikolla #50 oli tänään erityisen hyvä pelivire. Syöttöjä, riistoja, katkoja, laukauksia. Hyvä vauhti päällä ja muutamia todella mallikkaita esityksiä. Yksi joukkueen hyvän vireen ilmentymä. Tänään pelattiin koko kauden tasaisimmat tuplapelit. Notkahdusta ei tullut kummassakaan pelissä.

Käsissä on nyt tasapelien joukkue. Syksyn kuopasta on noustu tähän päivään ja kauden viimeiset turnaukset edessä. Jos merkit pitävät paikkansa - ja maalivahdit kutinsa - näyttää siltä, että kuukauden päästä on aika nousta porras ylemmäs. Tasapeleistä voittoihin.

Jäähykopista vauhtia

Kauden mittaan pojille tulee huima määrä pelejä. Ehkä niitä on liikaa. Ja harjoituksia liian vähän. Perusasiat toistoineen tekevät taidon ja näitä asioita tehdään harjoituksissa. Ehkä on kivampi pelata. Harjoituskin voi olla kiva.

Lauantain Leki oli saapunut harjoituspelien vastustajaksi. Säkenet valmistautui peleihin raikkaassa talvisäässä. Pihalta löytyi sopiva kenttä pallotteluun ja pomppimiseen. Autot eivät ole vallanneet kaikkea tilaa.

Ensimmäinen peli lähti hyvin käyntiin ja vietiin mukavalla otteella loppuun asti. Oltiin pitkään johdossa 1-0, hallittiin peliä, mutta vastustaja tasoitti lopussa. Ei viime sunnuntain veroista, mutta kauden parasta peliä kuitenkin - vastuskin oli nyt kova. Syöttöjä ja muita positiivisia oivalluksia mahtui peliin mukaan. Ei pelkkää vimmaa.

Antero #29 onnistui tällä kertaa maalinteossa ja oli muutenkin koko pelin aktiivinen - kuten aina. Jos poika on harjoituksissa ja peleissä aina paikalla, yrittää parhaansa, käyttäytyy esimerkillisesti, ei kitise vaihdoista tai kinastele - ja vielä osaa hommansa - voiko enempää toivoa? Valmentajan ihanne.

Toinen peli oli ensimmäisen vastakohta - mikään ei onnistunut. Heti alkuun oma maali ja toinen sivuverkon läpi. Sen jälkeen energiaa käytettiin kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen - varsinkin vaihtopenkillä. Jopa siinä määrin, että oli pakko siirtää muutama peluri jäähykoppiin rauhoittumaan loppuajaksi. Naps! Tämän jälkeen pelikin lähti kulkemaan koko ajan parempaan suuntaan. Maalit oli kuitenkin jo tehty ja lyhyt peliaika lopussa.

Tasakentällisten taika on ihmeellinen. Vaihtonapina jää pois ja peli saa uutta puhtia. Tämä päivä näytti monella tavalla, miten pienestä asiat ovat kiinni ja miten nopeasti tilanteet muuttuvat. Huomenna jatketaan sarjapeleillä ja maalilla on lainassa Lieskojen Nestori #40. Uusilla kuvioilla lähdetään Ilvestä vastaan. Ja näitähän Hämeessä riittää - Ilveksiä kaadettavaksi.

Pakkasta on pidellyt

Mittari näytti aamulla -30 astetta ja ulkoliikunta ei käy edes mielessä. Huominen poikien jääharjoitus jää luultavasti väliin. Pakkasen kanssa ei ole leikkimistä, vaikka olenkin joskus harrastanut hiihtoa ja työmatkapyöräilyä 25 asteen pakkasessa .

Kylmään pitää totutella, osata pukeutua ja liikkua oikein. Sopiva annos hulluutta tarvitaan myös. Kylmävarastossa säilössä olleen Nishikin ketjut olivat mainitulla pyörämatkalla suhteellisen jäykässä kunnossa - kuten pyörän muukin tekniikka. Hyvä kun liikkeelle pääsi. Mielenkiintoinen kokemus.

Pakkasen keskellä kevään jalkapallotouhujen järjestelyt ovat jo käynnistymässä - ainakin kenttien varausten osalta. TPV:llä riittää vilskettä kesällä, sillä harrastajamäärät tulevat kasvamaan, kun kokonaisia kaupunginosajoukkueita on siirtymässä toisesta seurasta. Mitä tämä kertoo? Jotain on seuran toiminnassa pielessä jos kokonaisia joukkueita siirtyy toiseen seuraan.

Lumi ei sinänsä estä kisailua pallon perässä. Tuoreet Miss Suomi-finalistit avasivat Umpihankifutiksen MM-areenan maanantaina. Tulevana lauantaina on vuorossa itse kisat. Tässä yhden osallistuvat joukkueen kokoonpano.

( Photo by JSS © 2002,2007 )

Jaarituksi

Länsirannikolla pysytellään tänäänkin ja suunta on kohti etelää. Hieraisin silmiäni kolme kertaa, kun näin uutisen jossa kerrottiin Rauman Teatterin valmistelevan jääkiekkomusikaalia nimeltä Vaihtopenkki. Totta se oli. Ensi-ilta on syksyllä.

Musikaali kuvaa löyhästi 80-luvun lukkolaisia kiekkorientoja. Tapahtumien ohella luritellaan parisenkymmentä laulua. Tekijät ovat saaneet apua Lukon joukkueelta ja ottaneet tuntumaa jäältä sekä pukukopeista. Pohjatarinaa voi kuunnella tästä.

Jääkiekko on draamaa parhaimmillaan, mutta ajatus tuntuu jotenkin oudolta. Kumpi tässä menee alamäkeä - teatteri vai jääkiekko? Raumalaisista musikaali voi tuntua hienoltakin ajatukselta - enkä epäile sitä, sillä omalta kohdallani olen tutustunut raumalaiseen jääkiekkoon lähinnä patalippujen hulmutessa. Tuntemukset ovat ristiriitaiset.

Muutamaa asia kyllä toivoisin musikaalin suhteen. Ensiksi, että eräs näiden menneiden vuosien lukkolainen sentteri ei esiintyisi lavalla. Se sama, jolla oli tapana tankata kokonaisella täytekakulla ennen pelejä. Uh. Ja toiseksi - näytöksessä katsomossa liehuisi edes yksi patalippu. Korkealla ja ylväästi.

Tsemppiä kuitenkin musikaaliin ja onnea juhlavuottaan viettäneelle Lukolle! Ja nyt varaamaan lippuja teatteriin. Tästä se käy jos kiinnostaa...

Pohjanmaan kautta

Hiihtokausi ei ole päässyt kunnolla vauhtiin heikon alkutalven johdosta. Tänään oli tarkoitus lähteä sivakoimaan, mutta lumimyräkkä ja tuuli ehti ensin. Selittelyn makua - joku sanoisi - kuten Mietaa joskus aikoinaan kun kisat meni penkin alle: "Hiihto ei kulkenut tänään. Ladulla oli lunta."

Toisaalta... eilisiltainen (öinen) kiekkoilusessio tuntuu vielä takajaloissa. Lähinnä siksi, että meni vähän myöhään ja olin kotona vasta puoli yksitoista... ja siksi, että vedettiin peliä 4 vs 3 ja yksi maalivahti. Ilman vaihtomiehiä. Hiki virtasi ja jalat alkoi painaa.

Kävi hassusti kun maalivahti jäi kesken pelin oman kaatuvan maalinsa alle. Käsi tarttui jotenkin kehikkoon ja maali ukon niskaan. Siinä makasi jäissä käsi putken alla, kunnes autettiin pystyyn - mies sekä maali. Erikoinen tapaus.

Kakkoshallin katsomo näytti sikalalta. Roskaa oli joka paikka täynnä. Seuraavan aamun lehti kertoi hallissa pelatusta KooVee-Sport ottelusta. Vaasalaiset katsojat olivat rähinöineen kunnolla järjestysmiesten kanssa pelin aikana. Kiihkeä kiekkoiltama katsomossa ja siltä näytti tanhutannerkin. Pohjalaiset ovat kovia tanhuamaan.

Vaasa on eteläisen Pohjanmaan keskus ja kova kiekkokaupunki. Sport johtaa Mestistä ja halajaa kovasti joskus liigaan. Kaupunki tuli tutuksi kun asustelin aikoinaan siellä vajaan vuoden päivät. Tarjottiin ilmaiseksi täydellinen ylläpito ja majoitus ihan keskustassa kaikin mukavuuksin. Eihän tarjousta voinut jättää käyttämättä. Ja tuskin kutsun esittäjä olisi tykännyt hyvää kieltäytymisestä. Rannikkopatteristo nimittäin.

Pohjalainen luonne ja elämänmeno - etten sanoisi -uho - tuli tutuksi vierailun aikana. Samassa tuvassa oli muutama kiekkoilija joiden kanssa tuli myös puhuttua. Jos olivat paikalla. Yleensä eivät, sillä lomat pyörivät melko jouhevasti. Jatkuvasti oli jotain kiekkoturnajaisia.

Sportilla on myös vankka junnupuoli ja kotisivuilta löytyy kaikenlaista asiaa. Pääsivulta voi valita vaikka Pukuhuone-osion ja lukea harrastuksen perusasioita. Esimerkkinä vaikka vinkit ja videot 5-9-vuotiaiden oheisharjoitteluun.

Sunnuntain säpinät

Sentteri oli tänään loppuunmyyty kun Salamat ja Säkenet iskivät yhteen. Päästiin pelaamaan A-puolella, joten vanhemmilla oli katsomosta hyvät näkymät pelitapahtumiin. Ja nähtävää riitti, sillä Säkenet esitti kauden parhaita otteita. Vauhtia ja tapahtumia riitti. Viihdearvo ****.

Lataus oli huima heti pelin alusta alkaen. Luistin kulki ja tilanteita syntyi vastustajan maalille. Veeti #88 teki muutamia ilmiömäisiä pelastuksia Salamien maalilla. Välillä mentiin tasatahtiin päästä päähän, mutta Säkenien vimmalle ei tänään olisi mikään joukkue voinut mitään. 4-1 voitto tänään.

Ari esitti tällä kertaa tapahtuman parhaimman torjunnan. Lentävä kiekko liimautui "haskaan" vaihtopenkin päässä kuin kobran iskulla. Edessä loistava tulevaisuus veräjällä?

Ei Salamat kentälläkään huonosti pelannut, mutta vastus oli tänään niin kova. Toiseen peliin Salamat ottikin 6-2 voiton Roihuista, joten tyytyväisenä voivat nekin pojat kotiin lähteä.

Säkenien esitys oli ehkä joillekin yllätys. Ei minulle. Olen kirjoittanut aiemmin mm. näin:

4. joulukuuta:

"...Peli-ilmeessä oli jotain uutta irtonaisuutta. Ohjaajien puolesta tehtiin kaikki kuten ennenkin, mitään oleellista ei muutettu. Jatkettiin samalla mallilla. Joukkue koottiin uudelleen tänä syksynä ja mukaan tuli uusia poikia. Kaikki vie oman aikansa. Kiirettä ei ole, tärkeämpää on oppiminen kuin voittojen hamuaminen. Suunta on ylöspäin. "

17. joulukuuta:

"...Olivatpa tulokset peleissä mitä tahansa, varmaan on, että pojat kehittyvät jatkuvasti. Harjoitteiden taso on ryhmässä kuitenkin pääsääntöisesti niin hyvällä tasolla, että tuloksia näkyy lähes joka viikko. Kunhan piilevät voimavarat koko harjoitusryhmässä saadaan valjastettua ja suunnattua oikeisiin asioihin, tuleva talvi näyttää ihan hyvältä. Keväällä tullaan näkemään ihmeitä?... "

28. tammikuuta:

".... joukkueessa on valtava potentiaali joka odottaa kukkaan puhkeamista. "

Tämä päivä oli vain yksi kulminaatiopiste kauden aikana. Loppusyksylläkin oli hyviä peliesityksiä. Ensimmäinen merkki oli Lempäälän pelit, joissa Lekiä vastaan pelattiin tasapeli ja toinen voitettiin. KooVeeta vastaan taistelu loppuvuodesta oli melkein tämän päivän veroista. Silloin vastus vaan oli niin kova, että maalin tappioon oli tyytyminen.

Koko kausi on menty Mikan ja Juhan kanssa pelien ohjaamisessa omaan tekemiseen luottaen. Mitään ei nytkään muutettu, koska kehityksen merkkejä on kokoajan nähtävissä. Voitot ja tappiot eivät aina kerro kaikkea. Asioita pitää osata katsella oikealla tavalla.

Syksyllä liikuttiin tilanteessa, jossa joukkueessa oli uusia poikia, ei "vakituista" maalivahtia ja vaihteleva kehitystaso eri osa-alueilla, sekä teknisten taitojen, että poikien kesken. Tässä syyt heikkoon tulokselliseen esitykseen. Tilanne muuttuu kuitenkin koko ajan kehityksen myötä.

Niko #50 ja veljekset Elmeri #51 sekä Oskari #71 ovat päässeet hyvin ryhmään mukaan. Pitää vain olla kärsivällinen, nähdä muutokset ja merkit - aistia ilmapiiri. Ja ennenkaikkea uskoa siihen mitä tekee.

Tämän päivän peleihin kokeiltiin "salaista asetta". Ennen otteluiden alkua suoritettiin ulkona alkuverryttely. Ei sen dramaattisempaa, mutta tällä saatiin totaalinen "herätys" koko ryhmälle ja päästiin peliin mukaan alusta alkaen. Monissa aikaisemmissa peleissä näkynyttä flegmaattisuutta - nimenomaan ensimmäisissä peleissä ja niiden aluissa - ei nyt näkynyt.

Toiseen peliin ei saatu enää ihan samaa vauhtia päälle. Tämän vuoden ensimmäinen voitto purki latauksen ja kuten tämä kausi on taas osoittanut... pienet asiat ratkaisevat, tilanteet muuttuvat ja vain jatkuva arkinen tekeminen tuo tulosta.

Mitään ei rakenneta päivässä, ja tässä vaiheessa ei kannata niihin pelituloksiin liikaa tuijotella. Tärkeämpiä asioita ovat kuitenkin harrastaminen ja sen parissa viihtyminen. Ei tämä niin vakavaa ole. Tulosurheilu tulkoon sitten aikanaan.

Pisteitä keräillen

Lauantain harjoituksiin olin kehitellyt keskialueen kiekonkäsittelyyn kahteen suuntaan erilaiset pujottelut, jotka molemmissa päissä päätettiin laukauksiin. Maaleissa oli isot kartiot kumollaan johon piti yrittää osua. Reunuksesta sai puoli pistettä ja täysosumasta kokonaisen yhden.

Pisteiden keräily herätti kovaa innostusta. Saman tyyppisiä juttuja voisi ottaa enemmänkin. Kaikkien pisteitä en kysellyt, mutta Teemu #18 ainakin sai toisessa ryhmässä kasaan huikeat 11 pistettä. Paljon napakymppejä napsahteli. Aleksi #48 tuli kysymään, mitä siitä tulee kun hänellä on kaksi puolikasta. Vähän aikaa kun sitä pohdittiin, poika osasi itse laskea saldonsa - yksi piste. Ja sitten lisää keräilemään.

Harjoitusten jälkeen pidettiin ohjaajien palaveri kolmannen joukkueen tilanteesta. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan sitä miltä näyttää, vaan luottamus tekemiseen on hyvä. Kyse ei olekaan ehkä siitä mitä tehdään, vaan miltä se ulospäin näyttää. Vähäeleinen tyyli ei anna tekemisen meininkiä. Tami vs Erkka.

Tulosurheilu ei sittenkään vielä voittanut ja historiakin jäi tällä kertaa tekemättä. Toimintaa jatketaan samalla linjalla kuin ennenkin. Ehkä viihdepuoleen satsataan jatkossa enemmän. Nyt mietitään kuka kolmesta opettelee vaihtopenkin päälle loikkaamisen ja taktiikkataulun heittelyn. Juha? Mika? Okei okei, yritetään...

Penkkiloikasta tulee mielenkiintoinen, sillä näissä peleissä vaihtoaitio on jäällä, ja jalassa on luistimet. Performanssista kehkeytyy näyttävä - koominen ja vaarallinen. Suorituspisteitä ainakin ropisee vaikeustasosta johtuen. Pitää ottaa tämä "kaksois-spläts" heti työn alle.

Asiallisuuteen palatakseni... huomenna on vuorossa paikallispelien kierros ja ensimmäisenä on vastassa pelätty Salamat, jonka nimensä mukaisesti nopeat hyökkääjät pyrkivät maalille tekemään tuhojaan. Puolustus on rautaa ja kaiken sinetöi aikakautensa uskomattomin lukko - veräjänvartija vailla vertaa.

Halli on tietojen mukaan loppuunmyyty, joten tunnelma tulee olemaan uskomaton. Säkenet lähtee voittamaan huomenna molemmat pelit ja nyt otetaan käyttöön salainen ase, jota on piiloteltu pitkään. Siitä ei kuitenkaan kerrota vielä tässä vaiheessa. Huomenna nähdään miten se toimi.

Luonto sai kuorrutuksen

On käsillä talven parhaat hetket luonnossa. Hienoinen lumisade kuorrutti yön aikana puut ja pensaat postikorttimaiseen vaippaansa. Maastosta ja kentiltä löytyy nyt lunta, jäätä ja mahtavat maisemat kaikenlaisiin rientoihin.

Luonnonjäät ovat tällä hetkellä paremmassa kunnossa Tampereella kuin Hakametsän ykkösareenan jää. Asiasta kirjoittaa myös Juha Jatkoajassa. Tänä vuonna mestaruus siis voitetaan koko maan huonompikuntoisimmalla liigajäällä - kun Tappara sen tuo.

Totesin jään heikkouden viime sunnuntain omalla pelivuorolla. Kaukalossa oli juuri päättynyt A-nuorten Ilves-Saipa-kamppailu. Ottelun jälkeisen ajon jälkeen jäällä oli syviä uria ja koloja. Se ei jäädy kunnolla ja pehmenee. Meille se kelpasi, mutta ei sitä liigatasoiseksi jääksi voi kehua.

Harjoitusvuorolla oli mukana myös kolme 95-junnua "vahvistuksena", jotta pelit saatiin aikaiseksi. Aikamoisia veijareita ikäisekseen. Näistä kuullaan vielä joskus tulevaisuudessa. Painakaa nimet Vihriälä ja Barkov mieleen. Kolmatta poikaa en tuntenut, mutta pelimiehen otteita löytyi yhtäkaikki.

Tulevan sunnuntain vuoro onkin kakkoshallissa, mutta ajankohta on taas vähän myöhäinen. Voi olla että hiihtoladut vievät tällä kertaa voiton. Varsinkin jos sää pysyy yhtä hienona koko loppuviikon.

( Photo by JSS © 2007 )

Tulosurheilun pariin

Karhunpoika sairastaa ja on petin pohjassa. Pojan urheilut on siis syytä unohtaa vähäksi aikaa, mutta olin kyllä itse normaalisti vetämässä torstain harjoituksissa. Olosuhteet olivat tällä kertaa erinomaiset, niin sään kuin jäänkin puolesta. Parhaat puitteet tällä kaudella.

Olen välillä miettinyt missä vaiheessa poikien jääkiekkotouhussa siirrytään oikeasti harrastuksesta puhtaaseen tulosurheiluun. Viime kaudella ajattelin, että se tapahtuisi 15-16 vuoden iässä - eli tämä tilanne tulisi eteen vasta monen vuoden päästä. Olin väärässä.

Kuluva kausi on muuttanut ajatuksia. Torstai toi lopullisen varmistuksen asialle. Näyttää siltä, että jääkiekossa siirrytään tulosurheilun pariin jo 8-vuotiaana. Näin ei pitäisi olla. Mutta on.