Syksystä kohti kevättä

Puhtia löytyi Sorsilta vielä viimeiseenkin peliin, vaikka matalalla roikkuvat pilvet puskivat sateenkin loppujaksolle. Tänään laukauksissa oli ruutia. Otto näytti mallia ja nykäisi ikimuistoisen kanuunan lähes puolesta kentästä maaliin. Kaikkien aikojen veto. Muiltakin irtosi ja voitto tuli tänään 6-0.

Oli hienoa katsella miten Ankat verrytteli yhtenäisenä joukkona ennen ottelua omalla puoliskollaan. Anne on vetäjänä saanut aloittelijoista ja tytöistä innokkaan joukkueen. Toivottavasti mahdollisimman moni pysyy mukana myös ensi kesänä.

Ankat sai aikaan muutaman läpiajon. Jos en olisi ollut vastapuolen valmentaja, olisin toivonut näistä laukausta ja maalia - ja kaikesta huolimatta toivoin. Heille sen olisi suonut.

Kauden viimeinen peli. Jäljellä on vielä ensi viikon päätöstapahtuma. Hieno kausi on tältä kesältä ohi ja mieli on... haikea, mutta muistot elävät. ( Tässä vaiheessa valmentaja pyyhkäisee silmäkulmaansa - roska... )

Vanhan loppu on uuden alku. Aina uudistuva nurmi ( hiekka ) kerää jo maan alla voimia kasvaakseen ( noustakseen pintaan ) keväisen roudan alta ja tarjotakseen taas itsensä intoa puhkuville pelureille, jotka pieneksi jääneet nappikset jaloissaan kirmaavat ( mudalta ) tuoksuville tantereille.

Aika syksystä kevääseen on kuin aika keväästä syksyyn. Se menee niin nopeasti.

Kisalipun varmistus

Suomen naiset varmistelivat itsensä ulos jalkapallon MM-kisoista. Täydellinen vetäytyminen omalle alueelle siirtää pelin painopisteen sinne ja tilanteita alkaa syntyä vastustajalle. Toinen virhe jonka valmentaja Käld teki, oli kulmaspesialisti Rantasen vaihto loppujaksolla. Vaihdon jälkeen kulmia syntyi, kuten odotettavissa oli. Ne missattiin ja matka Kiinaan jäi haaveeksi.

Matka Kiinaan jää haaveeksi Sorsiltakin, vaikka huomisessa pelissä kävisi miten. Erilaista ja varmaa on ainakin se, että kovasti hyökätään - tälläkin kertaa. Pelit voitetaan pelaamalla siellä missä maalit tehdään - vastustajan päässä.

Flunssaoireiden takia jäi tänään kurssit ja harjoitukset väliin, joten ohjelmassa oli sohvan pohjalta kevyesti naisten jalkapalloa ja Tanoke DVD:n saloja. Erinomaisia harjoituksia niin pallokentälle, kuin salillekin. Näitä tekemällä pojat kiipeävät vuoden päästä vaikka takaperin puuhun - jos tätä taitoa nyt lätkässä tai futiksessa tarvitaan - mutta jos siihen pystyy, onnistuu varmasti moni muukin asia. Eli siis... Taitavammin, Nopeammin, Ketterämmin!

Pimeys laskeutuu

Pimeys yllätti tiistaina pallokentällä. Varsinkin tunnin loppuvaiheilla kentällä näkyi vain itsestään liikkuva valkoinen pallo - ja hämärästi joukko raitapaitaisia poikia. Päivät lyhenevät vääjäämättä.

Vuorossa oli kauden viimeiset varsinaiset harjoitukset. Torstaina kohdataan Ankat ja seuraavalla viikolla otetaan mittaa kisailut merkeissä. Kauden päättäjäisissä pojat kohtaavat vanhemmat leikkimielisessä koitoksessa.

Kun selkänsä kääntää, niin aina tapahtuu. Tällä kertaa lähes koko joukkue hävisi kun käväisin vaihtopenkiltä hakemassa tarvikkeita. Läheinen "metsikkö" oli houkutellut Sorsajoukon aarrejahtiin.

Ja niitähän löytyi. Tomin kesällä löytymästä keilapallosta kukaan ei pistänyt paremmaksi. Jalkapallo, kiekko, räjähtänyt maila, suuri pahvirengas... siinä illan satoa.

Kaikesta huolimatta kikkailtiin, pujoteltiin, lauottiin ja lopuksi pelattiin kesän viime hetkien merkeissä. Torstaina kohdataan nousukuntoinen Ankat, joka pelasi viimeksi tasapelin 3-3 TJK Leinolaa vastaan. "Siellä on ainakin kahdeksan tyttöä...", uhosi Sorsalauma voitontunnossaan. Peli ei ole vielä pelattu. Saa nähdä miten käy kun tytöt pistävät tuulemaan.

( Photo by JSS c 2006: "Otto tykittää!" )

Hanskausta!

Yksityiskoppi

Kun väki tulee harjoituksiin ja käytävällä on käytössä kaksi koppia, kumpaan niistä kulku käy? Lähimpään. Tuli se miten täyteen tahansa, ensimmäinen koppi imee parhaiten. Olihan sunnuntaina siellä peräkopissakin joku - minä ja Mika ja pojat. Privaattitila - perällä häpeämässä, joku voisi ajatella.

Jäällä mentiin taas vauhdilla ja paljon tuli toistoja harjoitteisiin. Jotkut pojista jaksavat painaa. Toiset taas heittävät ketaroilleen jo muutaman kierroksen jälkeen. Varusteet painavat ja viikonlopun pitkään valvotut yöt. Näinhän se on, vaikka kukaan ei myönnä.

Lopussa pelattiin pienpelit molemmissa päissä kenttää. Toisessa päässä ohjaajat kirmasivat mukana, osallistuivat välillä peliin ja jakelivat ohjeita lähituntumalla. Toisessa päässä ohjaajat pysyivät poissa kentältä ja antoivat poikien pelata omaa peliään. Ohjasivat tavallaan.

Mietin pelin lomassa kumpi tapa on parempi. En saanut ongelmaa ratkaistua, sillä molemmissa malleissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa. Itse olen mielellään kentällä mukana. Lähituntuma, tilanteen näkeminen ja ohjeistus ilman huutoa.

Parin vuoden päästä poikien sekaan ei ole mitään asiaa. Joutuu jyrän alle - tai ainakin tarvitaan täydet varusteet mukaan. Siihen on vielä aikaa, joten nyt mennään siten kuin parhaalta tuntuu.

Liigaottelut kalenteriin

Linkkipalkista oikealta löytyy Tapparan sekä Ässien kauden ohjelma Googlen kalenteriin. Homma lähtee toimimaan painikkeesta. Googlen kalenterista löytyy jo suomenkielinen versio ja muistutukset merkinnöistä saa halutessaan vaikka tekstiviestinä. Olen testannut, käytän ja toimii. Ja palveluhan on maksuton.

Jää - kallis luonnonvara

Ylöjärven jäähalli on muuttanut tunnin jäävuoronsa viidenkymmenen minuutin mittaisiksi. Perusteluna on yhtenäistäminen viereisen liikuntahallin vuorojen kanssa. Kyseessä on kuitenkin selkeä hinnankorotus. Kaiketi vuoden päästä siirrytään takaisin tunnin vuoroihin ja suoritetaan hinnankorotus - perusteluna lisääntynyt jääaika.

Toivottavasti Ylöjärven esimerkki ei leviä naapurikaupunkeihin. Jää on jo nyt riittävän arvokasta, varsinkin junnujen harrastustoiminnassa.

Illan kierros. Lukko-Tappara 1-2. TPS-Ässät 1-2. Valmennuksen lähtölaskennasta keskustelu voidaan unohtaa hetkeksi? Monellako tappiolla sama tulisi eteen 98-joukkueessa?

Ei sikaa!

Kauden ensimmäiset harjoituspelit pelattiin legendaarisessa Lempäälän jäähallissa, jossa Säkenet pisti tuulemaan tammikuussa 2006. Tänään otettiin 1-1 tasapeli ja "viisnolla" nokkiin. Siitä on hyvä parantaa kauden mittaan.

Siirtyminen neljään kenttäpelaajaan tällä kaudella on tuonut vauhtia peliin ja vikkelät pojat ovat selvästi etuasemassa. Luistelua tarvitaan tai muuten vastustaja menee menojaan. Pelkällä seisoskelulla ei enää pärjää.

Pienenä erikoisuutena mainittakoon Säkenien maalivahdin Joonatanin siirtyminen Lekin riveihin. Kahden pelin jälkeen oli vuorossa vielä kolmas - Lekin maalille ja Tapparan paidassa. Toivotaan ettei tämä "tuurauskeikka" jäänyt pysyväksi. Muuten joudutaan taas etsimään lisää ukkoja rivien täydennykseksi - juuri kun saatiin Niko rivejä täydentämään.

Ryhmän muiden joukkueiden pelejä en ehtinyt seuraamaan, mutta maaleja näytettiin latovan kummankin taholta. Vastustajalta saatiin lopuksi kiitosta siitä, että meitä vastaan on mukava pelata - kun ei tule sitä kuuluisaa "sikaa". Pojille käytöksestä täydet kympit.

Tankerolla pärjää

Syksyn merkit huomaa pallokentällä valon loppumisena. Hämärä jo hiipii illan harjoitusten loppuvaiheisiin mukaan. Ilmakin tuoksuu jo alkavalta syksyltä, vaikka lämpötiloissa mitattuna ollaankin vielä poikkeuksellisen korkealla.

Torstaina levoton ilmapiiri poikien keskellä muutti harjoitusten luonnetta. Aikaa tuntui menevän järjestäytymisiinkin roppakaupalla. Harjoiteltiin silti muun ohella laukauksia ja elävänä maalitauluna toimi kentän toisella laidalla seisova Sampan isä. Julius napautti ainoana täyden kympin. Maalitaululla ei ollut vaaraa, koska matka oli niin pitkä.

Harjoitusten aikana kentälle marssi joukko pelihaluisia vieraita nuoria miehiä. Suomen kieli oli näille pelureille outoa, mutta asiat saatiin selvitettyä. Hemmot käännytettiin pois tankeroenglannilla - hyvin näytti toimivan. Sorry!

Periaatteesta ei kentälle ole muilla asiaa, koska varaus on joukkueella. Jos päästät sinne yhden, pitäisi päästä kaikki ja kuka vastaa jos sivullisen pallo osuu jotain päähän?

Posti toi tänään kirjeen ja muutama "Sorsa" siirtyy ikäkausijoukkueiden puolelle. Osa pysyvästi ja osa palaa takaisin kaupunginosatoimintaan ensi kesänä. Kehittyneimmät siirtyvät askelman eteenpäin jalkapallon parissa. Joonakin sai kutsun talven kehitysryhmään. Vielä en ole päättänyt mitä tehdään, koska jääkiekko vie oman osansa ajasta. Viikonloppuna poika saa kertoa omat ajatuksensa. Sen mukaan edetään.

Bitit poikittain

Sonera kaatoi linjat muutamaksi päiväksi, mutta nyt kaikki näyttää taas toimivan. Tiistaina bitti ei kulkenut, mutta kylläkin peli - vastassa kun oli Futis-TKT ja vuorossa kauden viimeinen kotipeli.

Rutiinilla otettiin 3-0 voitto ja vähän onneakin oli matkassa. Pelin alussa tuli seisoskelutuokio ja vastustaja pääsi pallottelemaan ihan maaliviivalle. Tällä kertaa onnetar oli suosiollinen Sorsille. Lopussa tahti parani ja tehtiin maalit vastustajan päähän.

Jaakko pelasi kauden parhaan pelinsä. Olihan hienoja otteita! Monella muullakin oli ihan hyvä päivä. Kaudesta on jäljellä vielä yksi ottelu - Kaukajärven oma koitos, kun vastaan tulee ensi viikolla Ankat naapurikentältä!

Keskiviikkona käytiin ensimmäistä kertaa tutustumassa jääkiekon salivuoroon. Paikka vaihtui viime kaudesta ja nyt saatiin vähän enemmän tilaa saliin. Mitään muuta ei sitten saatukaan. Välineitä ei juurikaan ole, tai sitten ne on piilossa jossain varastossa, jota en ainakaan löytänyt. Patjojakin oli vain tosipaksuja, tai sitten kovia ja ohuita - välimuotoja ei lainkaan.

Edelliskauden salissa oli käytössä kaikkea mahdollista, palloista keiloihin, hyppynaruista liiveihin ja vaikka mitä. Nyt siis käytössä ei ole paljonkaan apuvälineitä - paitsi paljon tyhjää, kaikuvaa tilaa...

Sorsat jyrää!

Jalkapallopoikien saavutuksia... Kaukajärven Sorsien Joona Kopakkala on Tampereen kaikista 9-vuotiasta 4. nopein. Loppukilpailussa 60 metriä taittui aikaan 10.09. Koko tuloslistan voi katsoa tästä.

Alkuerissäkin oli mukana 73 osallistujaa, jotka nekin ovat koulujensa parhaita. Joten aikamoinen saavutus - Hyvä Joona!

Valokuvaukset

Oli syksyn valokuvausten aika. Montreal käteen ja poseeraus kameralle yksittäiskuvaa varten. Hyvinhän se sujui vanhasta muistista. Samalla kertaa otettiin myös yhteiskuvat harjoitusryhmän kolmesta joukkueesta.

Eturivin pojille pujotettiin luistimet jalkaan, ohjaajat lopuksi takariviin ja sitten salamat räiskimään. Joukolla oli ilmeet sunnuntaiaamun mukaiset, mutta kyllähän se siitä irtosi - kun vähän potki.

Joonan kuvausilmeestä en tiedä, koska seisoin itse takarivissä. Pään ravistuksista voisin päätellä, että aamun unet karistettiin silmistä ja otettiin kunnon virnistys - ellei suoranainen irvistys. Lopullisia kuvia voi sitten kauhistella. Vanhemmilla ainakin näytti olevan hauskaa ryhmää katsellessa.

Lopuksi koko Tapparan 98-ikäryhmä kokoontui joukkokuvaan Hakametsän jäähallin pihalle. Taustalle hiipi sekalainen joukko ohjaushenkilöstöä. Ja lopulta saatiin jokainen kasvo ikuistettua digitaalisena muistikortille.

Kuvausten jälkeen suoritettiin pieni kotikäännös ja matka jatkui Tammelan stadionille, kakkosen peliin... TPV:llä oli kotivoitolla mahdollisuus varmistaa nousunsa ykköseen. Peli oli tasaista Salpaa vastaan ja vaikka ihan viime minuuteille voittoa haettiin, pisteet tasattiin numeroin 1-1.

Aurinko paljastui pilvestään juuri hetkeä ennen ottelun alkua ja katsomossa saatiin nauttia lähes helteisestä säästä. Peli oli viihdyttävää ja tauolla syötiin makkarat Joonan kanssa. Samalla tapailtiin tuttuja, joista makkarajonossa osui kohdalle Sorsien huippumaalivahti - ja puolustuksen lukko - Akseli.

Nyt olikin viimeinen hetki käydä katsomassa tämän kauden jalkapalloa, sillä viimeiset kotipelit osuvat lauantaille, jolloin on poikien jääharjoitukset. Tammelassa jalkapalloa siis ensi kauden puolella ja näillä näkymin uudella sarjatasolla.

( photo by JSS c 2006: "Joona poseeraa" )

Kuin villit varsat kaukalossa

Kiekkopojat kirmasivat taas kaukaloon uusissa harjoituspaidoissaan. Muutama Tapparan sininenkin vielä joukossa näkyi. Taas tuli havaittua miten vahva taika kumisessa kiekossa välineenä on. Nyt kun niitä ei ollut - kiekkoämpäri oli vielä matkalla kaukaloon - niin jäällä pyörivät pojat purkivat energiaansa temppuiluun.

Kiekot saatiin lopulta kaukaloon, pilli suuhun ja polkaisin näin homman käyntiin. Tänään liikuttiin ohjaajien osalta määrällisesti minimissä. Kaikki saatiin kuitenkin toimimaan ja pojille liikettä lauantai-iltapäivään.

Itse vedin luisteluharjoituksessa rataa, jossa kahta ympyrää sirklattiin ympäri. Toista suoraa tultiin takaperin ja toisessa oli keilarivi joka pujoteltiin slalomilla. Välillä vaihdettiin kiertosuuntaa ja lopuksi otettiin kiekkokin mukaan vauhtiin.

Tehtiin samaa harjoitusta myös viime syksynä ja oli mukava vertailla miten erityisesti sirklauspuolella kehitystä on tapahtunut. Myös takaperin luistelu sujui huomattavasti paremmin. Vuodessa on tapahtunut paljon.

Kolmen harjoitusosion lopuksi otettiin pienpelit kaukalon molemmissa päissä. Toisessa päässä maalien määrää hillittiin maalivahdein, toisessa päässä "maali syötöstä'"-säännöllä. Ryhmä piti ottaa puhutteluun pelissä esiintyneiden poikittaisten mailojen vuoksi. Näitä ei suvaita, oli selkeä viesti ja loppu jatkettiin siististi.

Harjoitusten jälkeen kopissa harjoiteltiin luistimien nauhojen avaamista ja poisottoa. Tuplasolmut tuottivat monilla vielä vaikeuksia, mutta siitä eteenpäin suurimmalla osalla homma toimi. Yhä edelleen on hukassa pari kaulasuojaa ja yksi pelipaita edellisiltä reissuilta. Kolmas kaulasuoja löysi omistajansa. Kauden myötä hukkuu varmaan vielä paljon muutakin. Toivottavasti pojat pysyvät tallessa.

Huomenna on vuorossa joukkueiden valokuvaus ja viikon päästä matkataan kauden ensimmäisiin peleihin Lempäälään. Kyseessä on vielä harjoituspelit, mutta itse asiassa niitähän kaikki lasten pelit vielä on.

Lasten urheilu

Koulumaailmassa keskustellaan parhaillaan pelkästään lahjakkaille pyhitettävistä omista kouluista. Myös Tampereen Olkahisten koulu kokeilee erillisiä poika- ja tyttöluokkia. Viimeksi mainitussa on ajatuksena se, että erityisesti kehityksestä jäljessä tuleville pojille pystytään käyttämään erilaisia opetusmetodeja omassa ryhmässä.

Vielä 70-luvulla maassamme toimi erillisiä tyttö- ja poikakouluja. Näistä luovuttiin viimeistään siinä vaiheessa kun yhtenäinen peruskoulu otettiin käyttöön. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa, vanhat ajatusmallit heräävät uudelleen henkiin. Olisiko asiasta saatavilla tietoa tutkimalla 60- ja 70-luvun jakautunutta koulumaailmaa?

Lasten urheilun puolella on jonkin aikaa vaikuttanut Nuori Suomi-malli. Arvostelijat ovat moittineet että malli tappaa huippujääkiekon Suomesta. Lehdistössä on haettu mallista syyllistä tulevaisuuden jääkiekon ongelmiin...

" Onhan niitä löytynyt, vikoja, koska Suomella on ongelmansa: juniorituotannossa ( Nuori Suomi sucks! )..." ( IS smliiga-liite: kolumni Vesa Rantanen )

Löytyy myös toisenlaisia mielipiteitä ja ihan samaisesta läpyskästä...

" Esimerkiksi Nuori Suomea arvostellaan kovasti, mutta siinä on kysymys pienistä lapsista. Ei se järjestelmä sulje pois sitä, että nuoria pelaajia voi valmentaa ja kehittää." ( IS smliiga-liite: Mika Toivola, Lukko )

Osa Nuori Suomen kritisoijista ei varmasti ole edes kunnolla perehtynyt asiaan. Malli ei todellakaan kiellä nuorten kehittämistä, tai ettei harjoitustilanteissa voisi tehdä ryhmäjakoja kehitysasteen mukaan.

Lasten urheilussa on mukana myös kasvatuksellisia päämääriä, jotka pyritään ottamaan huomioon. Kaikki toiminta ei tähtää vain huippu-urheiluun. Suurin ongelma lasten osalta ei olekaan se, että miten tehdä huippupelaajia, vaan miten saadaan ne lapset ylipäänsä pysymään mukana urheilun parissa aikuisikään asti.

Perustamalla lasten huippuvalmennusryhmiä, voi tilanne olla se, että kehityksessä hitaammin etenevät unohdetaan tyystin, vaikka näistä myöhemmin olisi kehittynyt oivallisia pelimiehiä. Toisaalta vaarana on se, että tehoryhmästä osa ajetaan loppuun jo ennen 12-ikävuoden alkua.

Monipuolisuuden ja perustaitojen lisäksi lasten urheilussa pitää säilyttää ilo - niinkuin aikuistenkin puolella, jos totta puhutaan. Kun kipinä sammuu, meillä ei ole sitä huippu-urheilijaa - ja mikä vielä ikävämpää - edes aktiivisesti liikkuvaa aikuista.

Hanskat käsissä

Ripa kirjoittaa asiaa. Allekirjoitan tämän. Olen samassa leirissä. Ei näitä ennalta sovittuja "tappeluita" jaksa. Näille miehille voisi järjestää vaikka omat kisat jossain muualla.

2 - 5

Hursunsuo osoittautui pieneksi puistokentäksi Leinolassa. TJK sai kylmää kyytiä numeroin 2-5. Vastustaja noudatti suoraviivaista taktiikkaa, jossa isokoinen maalivahti avasi pelin pitkälle, tavoitellen maalilla kärkkyvää tyttöä. Näin syntyi kaksi takaiskumaalia.

Aleksi ja Mikael kunnostautuivat pitämällä kärkkyvää tyttöä. Joonatan ampui ehkä kauden komeimmista maaleista. Kanuuna painui kaukaa ylänurkkaan. Laukaus lähti kengällä, johon nimensä kirjoitti Jari Nikkilä eilispäivän tilaisuudessa. Tämä taika auttoi. Olisi pitänyt kiikuttaa koko joukkueen kengät signeerattavaksi. Maalit tänään: Tomi 2, Otto 1, Joonatan 1, Joona K 1.

Kaksi peliä kaudesta jäljellä ja Sorsien peli näyttää kulkevan iloisesti. Kesäloman jälkeisestä uinahduksesta päästiin ohi. Tiistaina jatketaan jalkapallossa pelin merkeissä. Jääkiekkoilu jatkuu lauantaina harjoituksilla ja viikko ensimmäisiin harjoituspeleihin. Ennen näitä ohjelmassa on vielä valokuvausta ja muuta toimintaa.

Jääkiekon SM-liiga käynnistyi ensimmäisellä kierroksella. Parhaillaan nettiradiossa pyörii Lukko-Ässät ajassa 51.20. Peliä viedään samoissa numeroissa kuin Hursunsuolla... 2-5 ( Jes! ).

Tampereen paikallisväännössä Ilves johtaa 1-o Tapparaa vastaan kun kuutisen minuuttia on jäljellä. Toivotaan että lopussa vääntö riittää ainakin tasapeliin. Kauden ensimmäinen peli on nimittäin yllättävän tärkeä koitos.

Edustusmiehiä tapaamassa

Tiistaina tehtiin harjoitukset totuttuun aikaan. Teemana oli syöttö, kuljetus ja kaksinkamppailu. Harjoiteltiin ensin pallon hallintaa ja kuljetuksia. Siitä jatkettiin 1 vs 1 harjoituksella - tavoitteena pelata loppuun asti ja tehdä se maali. Loppuun otettiin peliä, josta saatiinkin tasainen vääntö.

Keskiviikkona jatkettiin samalla kentällä, mutta vähän isompien poikien ja tyttöjen kanssa. Samaan aikaan olisi ollut myös jääkiekon salivuoro, joka nyt jouduttiin peruuttamaan, kun yhdeksän hengen vetäjäryhmästä kaikille sattui jotain esteitä.

Omalta osaltani olenkin ilmoittanut jo ennen kauden alkua, että kahden salivastuukauden jälkeen kolmanteen pitää löytää muitakin vetäjiä. Lisäksi syyskuu on omistettu pitkälti jalkapalloryhmän parissa puuhaamiseen. Selkeinpänä syynä se, että vetäjiä on jalkapallossa vain 1 ( +1 apu ).

Vapaaehtoisen, palkattoman työn tekemiselle pitää vetää jonkinlainen raja. Jos se raja ei ole se, että viikossa on yksi toiminnasta vapaa päivä, niin viimeistään siinä jos toimintaa on kahdessa paikassa samana päivänä.

TPV:n edustusjoukkueen Jani Nyblom ja Jari Nikkilä olivat saapuneet keskiviikkona kentälle ohjaamaan harjoituksia ja jakamaan nimmareita. Mukana oli seuran eri ikäluokan poikia ja tyttöjä. Mukana myös nuorimpien edustajat, eli Sorsien lipunkantajat Julius, Joonatan ja Joona S.

Harjoitusten jälkeen pelattiin ja Sorsat eivät kunnioittaneet isompiaan yhtään. Edustuspelaajat olivat mukana pelissä innostuneen joukon jatkona. Lopuksi jaeltiin nimmareita. Joonatan otti signeerauksen kenkäänsä - huomista peliä ajatellen, maalionnea tuomaan. Julius ja Joona saivat nimet palloihinsa.

Näiden nuorten edustuspalloilijoiden nimet kannattaa painaa mieleen. Nikkilä on esiintynyt nuorten maajoukkueessa ja Nyblom on TPV:n maalitykki. Ei mitään turhia jätkiä. Joukkue on kovasti pyrkimässä ykköseen ensi kaudeksi. Saa nähdä miten lopulta käy.

( photo by JSS c 2006 )

Liigaliitteet

SM-liiga käynnistyy torstaina ja lehdet suoltavat arvioitaan joukkueiden tulevan kauden menestyksistä. Ja varsinkin iltapäivälehtien jutut ovat kuin suoria toisintoja viime vuosilta. Isot seurat, kuten Kärpät ja Jokerit, ovat arvioissa sijoilla 1-4 ja pienet siellä peränpitäjinä, kuten Saipa ja Ässät... Ja miten viime kaudella kävikään?

Samoissa "liigaliitteissä" lehdet kuitenkin ylistävät viime kauden totutusta poikkeavia asetelmia joukkueiden menestyksissä, ja haluavat tätä herkkua lisää. Niin minäkin, mutta eipä tämä halu näy arvioissa. Niiiin perinteisen kaavamaisesti joukkueet on taas jaettu ryhmiin.

Voisiko iltapäivälehdiltä odottaa samanlaista yllätystä kuin useat joukkueet tekivät viime kaudella. Uskallusta nousta valtavirrasta ja edes yrittää pohtia asioita ilman piintyneitä ennakkoasetelmia. Jos "liigaliitteen" pääkirjoituksessa ylistetään viime kauden yllätyksiä, olisi mukava nähdä niitä myös seuraavien sivujen joukkuearvioinneissa.

Liigan ummehtuneen ilman tuuletus tapahtui viime kaudella kaukalossa. Koska se tapahtuu lehtereillä? Onko ainoa toivomme Jatkoaika?

Avausjäät

Avasin oman kiekkokauteni valmentajakerhon jäillä sunnuntai-ilta. Alla oli yksi kesä laiskottelua ja kaksi jäävuoroa poikien harjoituksissa, mutta kuten siinä vaihdossa istuessa keskusteltiin - se ei ole sama asia kuin itse pelaisi. Ukot painoi jäällä aika vauhdilla ja puolitoistatuntisesta piti nipistää se viimeinen puolikas pois - että pääsee seuraavana aamuna ylös sängystä ja töihin. Jep!

Koulussa on vielä pallokausi käynnissä. Pojat eivät kuulemma usko, että Joonalla on samanlaiset jalkapallokengät kuin Ronaldinholla - sain kuulla ruokapöydässä. Ja toden totta, yhdessä Joonan seinällä olevassa julisteessa miehellä onkin täysin samanlaiset kengät. Vau!

Sanoin Joonalle että pyytää kaverit meille katsomaan sitä julistetta ja kenkiä jos eivät muuten usko. Ja lisäsin vielä, että voi mainita isällään olevan samanlaiset kengät kuin Hyypiällä. Tämä huomattiin toisesta julisteesta. Pelitaidot on kyllä erilaiset - huomattavasti - mutta sitä nyt ei tarvitse kertoa siellä koulussa. Hys!

Varustehuoltoa ja mainoksia

Sunnuntain aamupäivä meni varustehuollon merkeissä. Jääkiekko on tässä suhteessa selkeästi työläämpi kuin jalkapallo. Erityisesti kauden alussa kasvavan pelurin varusteet vaativat tarkistuksen ja säädöt. Uudet nauhat luistimiin, kypärän säätö isommaksi, varusteiden koon tarkistus.

Pelipaidat menivät myös uusiksi - nyt käytetään kokoa 150 cm - ja samalla kaksi kautta käytössä olleesta pelinumerosta 28 piti luopua. Uudesta paidasta löytyy numero 77. Monella muullakin joukkueen pojalla numerot vaihtuvat ja edessä on ohjaajilla uusi opettelu.

Paitoja katsellessa tuli havaittua, että käsivarressa on tutun panimon mainos. Liigapaidoissa mainostetut urheilujuomat ovat tuhdimpia kuin pojan paidoista löytyvät Jaffa-mainokset. Totutetaanko pelimiehet jo pienestä pitäen panimoteollisuuden mainospelleiksi?

Rinnassa komeilee iso pankin nimi ja logo. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että mainoksen alta löytyy kilpailevan pankin tunnukset. Sopivasti on tehty saman muotoinen ja peittävä kangasmerkki päälle. Maksaja on vaihtunut jossain vaiheessa näidenkin paitojen elämää.

Pian koittaa taas joukkueiden valokuvauksen aika. Joukot marssitetaan kameran eteen ja käteen lyödään tietyn merkkinen maila. Omaa mailaa kuvissa ei suvaita. Mukava yllätys olisi, jos pojat voisivat poistua kuvauksesta tuo kyseinen maila, suomalaisen työn jälki mukanaan - pienenä palkkiona mannekiinina olosta.

Banaani

Jalkapallossa kierrepotku on erityisen vaikea maalivahdin torjua. Siksipä sitä käytetään paljon. Luonnossa ei esiinny vastaavan muotoisia liikeratoja. Ihminen hahmottaa huonosti banaanipotkua - joka sanana on tullut tutuksi huippupelaaja Kai Pahlmanin yhteydessä.

Kierteisen pallon kaartuminen johtuu Magnus-voimasta, joka on saanut nimensä saksalaisen fyysikon Gustav Magnuksen mukaan. Tutkija selvitti 1800-luvulla kanuunan kuulien lentoratoja ja havaitsi tämän ilmiön.

Itse asiassa pallon kaartuminen perustuu Bernoullin lakiin 1700-luvulta. Sama ilmiö toimii myös lentokoneen siivessä ja saa sen kantamaan. Pyörivä pallo aiheuttaa ympärilleen ilmavirtauksen. Kun väline on samaan aikaan liikkeessä eteenpäin, pallon aiheuttamat pyörimisvirtaukset lisäävät ilmavirtausta toisella puolella palloa, ja vähentävät vastakkaisella puolella sitä. Näin ilmanpaine pallon toisella puolella vähenee ja pallo kaartuu siihen suuntaan.

Kierrepotkun ampuminen on vaikea, mutta tehokas laukaus kun sen osaa. Taitavimmat pelaajat voivat saada pallolle pyörimisvauhtia jopa 10 kierrosta sekunnissa. Hitaaseen potkuun kierre puree paremmin kuin täysillä ammuttuun. Tästä johtuen laukoja voi kohdistaa kierteen niin, että kun pallon liike ilmassa hidastuu lennon loppuvaiheessa, kierre puree entistä voimakkaammin, ja pallo kaartaa verkon perille.

Paitarumba

Jäällä nähtiin tänään kirjava joukko. Osa oli mukana uudella harjoituspaidalla, loput vanha pelipaita yllä. Tilanne selkiytyy seuraavalla kerralla kun harjoituspaidat saadaan kaikille käyttöön.

Säkenet valitsi punaisen, mikä onkin mitä parhain väri paidalle - ja vielä paranee kun sitä ryyditetään sopivasti mustalla ja valkoisella. Lieskat jatkaa valkoisilla, ja Salamat uutena joukkueena keltaisilla harjoituspaidoilla.

Myös uusia, isompia pelipaitoja oli jaossa. Näitähän tarvittiin, sillä pelurit kasvavat kokoa melkein samaan tahtiin kuin rapakon taakse siirtyvät kiekkoammattilaiset - kilo viikossa ja sentti kuussa. Odotettavissa on siis syksyn perinteinen nimilappujen vaihtorumba.

Kunhan paidat on saatu kuntoon, niin voidaan kautta käynnistellä myös pelien merkeissä. Niihin on kuitenkin vielä aikaa. Parin viikon päästä pelataan ensimmäiset harjoituspelit.

Toivottavasti joukkueiden kokoonpanot selviävät lopullisesti hyvissä ajoin. Säkeniltä putosi heti alkuun yksi ukko kyydistä ja pääluku kahdeksaan - joukkueiden pelaajamäärät ovat nyt 8-9-10. Uusia kavereita katsastellaan porukkaan, jotta päästäisiin siihen tavoiteltuun 30 pojan ryhmään.

Nykyisellään kokoonpanot ovat epätasaiset, joten näin ei voida jatkaa. Muussa tapauksessa epäsuhta tulee korostumaan peleissä - ehkä näin käy kuitenkin, koska valitettava siirto tapahtui ikävästi joukkueiden jaon jälkeen.

Sinänsä pelituloksilla ja joukkueiden vahvuuksilla ei ole merkitystä - ei ainakaan pitäisi olla - mutta käytännössä tilanne on kuitenkin toinen. Jääkiekko tuntuu olevan jo tällä ikätasolla "kaikki on voitettava"-peli. Harjoitusryhmän sisällä joukkueiden epätasaisuus johtaa helposti myös ilmapiiriin, joka ruokkii huonoa henkeä. Joukkueiden pitäminen tasaisina poistaa luulot "ykkösjoukkueen" olemassaololta.

Lisää blogeja – Plaza

Riparit kannattaa ottaa blogien vakiolukemistoksi. Vankkaa asiaa kovalla tietämyksellä jääkiekosta. Torstain jutussa oli listattu muitakin varteenotettavia jääkiekkoblogeja. Aika vähissä näyttää tarjonta olevan. Kaukalokin on päässyt mukaan listalle - ollaanko tässä ainoa junnujen äänitorvi Suomen blogirintamalla?

Lisää blogeja – Plaza

Apuvälineet - osa 3

Pleikkarin pelaaminen voi olla myös ihan oikeasti hikistä puuhaa. Tanssimatolla kehittyy myös koordinaatio. Oikeastaan homma oli ensin vanhemman tytön heiniä, mutta Joona innostui rikkomaan ennätyksiä.

Ja hiki matolla irtoaa taatusti. Testasin itse toimivuuden - Lady Marmalade oli vielä sopivan hidas. Harrastajat vetävät tiukalla tempolla uskomattomia kuvioita. Vesipullo, pyyhe ja pöytätuuletin ovat sopivia lisävarusteita - niin, ja urheiluvetimet.

( photo by JSS © 2006 )

Mutapallon ystävät

Kesän ensimmäiset sadeharjoitukset vietiin läpi pelkästään pelaamalla. Näin pysytään lämpimänä vaikka vaatteet kastuvat. Otettiin maalivahditkin kentälle ja ryhdyttiin tekemään maaleja - ja niitähän tehtiin, kerta toisensa jälkeen. Maalijuhlat kaatosateessa, mikäs sen mukavampaa.

Jatkettiin siis jo viime kesänä alkanutta tapaa, jossa mitkään luonnonolosuhteet eivät harjoituksia estä. Suomessa tämä on toisaalta helppoa, koska haittoja ovat lähinnä sade, tuuli, lumi ja rakeet. Maanjäristykset, tulvat ja tornadot ovat ainakin vielä pysyneet poissa. Kun niitä ilmaantuu, tarkennetaan harjoitustapoja uudelleen. Luultavasti niitä ei muuteta.

Vasta kotona huomasin miten rapakunnossa pojan kanssa oltiin. Pelasin itsekin mukana, mutta pojan vaatteista huomasi minkä lajin lintuja Sorsat on. Mutapallon ystäviä.

EM-karsinta

Puoliaika Suomen ottelussa Portugalia vastaan. Kuunnellaan Joonan kanssa selostusta Radio Suomen kautta - ja luetaan samalla Sudenpentujen Lintukäsikirjaa. Radio siksi, koska tv-lähetys näkyy vain maksullisella puolella. Tasatilanteessa siirrytään juuri tauolle.

Urheilulähetysten valuminen maksullisille kanaville ei juuri nosta jalkapallon kiinnostusta kotimaassa. Sama virhe on tehty myös jääkiekon puolella. Nyt juostaan näennäisen rahan perässä ja näkyvyys on huonoa.

Pelien ympärille pitäisi luoda sykettä ja näkyvyyttä. Joka kierroksesta vaikka jälkilähetykset suurien massojen kanaville. Kaksi kertaa viikossa koostettu makasiiniohjelma haastatteluineen ja analyyseineen - mukaan sopivasti ajankohtaista kuvaa ja juttua joukkueista. Kansa viihtyy ja puhuu.

Ajan hermolla oleminen ja jännitteen ylläpitäminen jatkuvasti on asian ydin. Eikä näkyvyys laske katsojalukuja halleissa jos asiat tehdään oikein. Päinvastoin, sopivasti suunniteltu jälkilähetys palvelee kaikkia. Nyt pelataan tyhjille kotikatsomoille - ja kansa haukottelee - hohhoijaa...

Toinen puoliaika alkaa. Onhan tässä vielä mahdollisuudet vaikka mihin...

Sukkavarkaita

- Missähän ne mun pelisukat mahtaa olla? Joku on varastanut ne?
- Mun sukassa on reikä.
- Varas on varmaan puraissut siitä palasen.
- Joo.
- Ainiin, ne sukat on vielä pesussa. Tuossa on toiset.
- Auta sukat.
- Ok, sitten töpinäksi ettei tule kiire...

Ehdittiin sopivasti harjoituksiin, mutta perillä odotti tyhjä kenttä. Lopulta paikalle saapui neljä poikaa. Sairastelut ja väsymys olivat karsineet väkeä tällä kertaa. Otettiin kevyet harjoitukset tällä kertaa.

Loppupelit pelattiin pienillä maaleilla 2 vs 2 ja maalin sai tehdä vain syötöstä. Vähän tuli purnausta ettei maaleja synny. Olisi pitänyt pelata maalivahdeilla isolla kentällä. Sehän olisi ollut näky. Lopulta niitä maalejakin saatiin kun syöttöpeli lähti käyntiin.

Harjoitukset päätettiin perinteiseen pallo ja perään-kisaan. Saatiin uusia voittajia kun vanhat oli poissa. Ja perinteistä sekin että homma piti ottaa vielä toiseen kertaan. Ja sitten kotiin.

Kaukajärveltä kajahtaa

Sorsat matkusti viikon alkajaisiksi kaupungin toiselle laidalle - Lamminpään kentälle - kohtamaan PP-70-joukkueen. Aidatulla alueella on hieno ruohokenttä, jota ihasteltiin ensimmäisen kerran viime kaudella. Silloin luulimme pääsevämme pelaamaan sille, mutta totuus paljastui pian. Pelikenttä onkin se pieni hiekkakenttä siellä alueen takanurkassa.

Paikka oli nyt jo siis tuttu. Viime kaudella siellä kohdattiin sarjan ainoa kokonaan tytöistä koostunut joukkue. Nyt oli vasta vain poikia. Ja kyyti oli kylmää - kotijoukkueen pojille.

Monet pojista ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän sairaita - osa myös muuten uupuneita - varsinkin kiekkoilijat, joilla pyörii kahdet harjoitukset päällekkäin. Alkuun tilanne ei näyttänyt kehuttavalta, kaksi vaihtomiestä ja pelaajista osa nuhaisia ja väsyneitä.

Peli lähti kuitenkin räväkästi käyntiin ja Sorsat vyörytti hyökkäyksiä vastustajan maalille. Tilanteita jopa hukattiin - ohi ja ylärimaan - mutta sitten päästiin myös nautiskelemaan. Neljä eri maalintekijää pisti verkot tötterölle ja voitto otettiin tänään 5-0.

Peli oli pitkästä aikaa iloista ja irtonaista. Vauhtia riitti ja taidokkaita syöttöjä jaeltiin. Pelattiin myös maalilla loppuun asti - asia jota olen painottanut jo ihan liikaakin. Ehkä se ajatus sinne pääkoppaan kuitenkin on jäänyt.

Ja näin se meni. Joona K oli palannut johtajan paikalleen ja ampui kaksi maalia. Otto jakeli mallikkaita syöttöjä. Tomi karkasi yksin läpiajoon ja pussitti. Aleksi spurttaili voimalliseen tyyliinsä maalille. Julius tykitti hienon maalin. Joona S piti maalin puhtaana ja avasi peliä. Akseli loisti puolustuksen lukkona. Mikael purki vastustajan hyökkäykset keskikentällä. Samppa väläytteli maalin edustalla vaarallisuuttaan.

Koko joukkue pelasi erittäin hienon ottelun. Yksi kauden parhaista esityksistä. Olen ylpeä näistä Sorsista. Ja sitten kajahtaa.

Katselmus

Jalkapallon ikäkausikatselmuksessa Pyynikillä oli 98-syntyneiden ryhmästä mukana 16 poikaa, joista kaksi Sorsien riveistä. Tästä joukosta koostetaan ensi talveksi tämän ikäluokan kehitysryhmä, joka harjoittelee yhdessä. Kesäksi pojat palaavat takaisin kaupunginosatoimintaan ja omiin joukkueisiinsa. Olin seuraamassa tapahtumaa kentän laidalta.

Pallon kuljetus ja hallinta, laukaukset sekä pelitaidot katsottiin puolentoista tunnin aikana läpi. Sivusta seuraten poikien taitotaso oli hyvin tasainen, kuten voisi arvata. Mukana oli alueen joukkueiden kehittyneimpiä poikia jotka ovat olleet jo pitkään mukana toiminnassa.

Harjoituksissa oli mukana paljon niitä elementtejä joita meidänkin harjoituksissa on tehty. Pujottelu- ja laukausharjoituksessa Sorsien Otto sai erityismaininnan hienosta suorituksesta. Lopussa otettiin peli ja jostain syystä molemmille maaleille joutui/pääsi/eksyi sorsanpoikanen.

Tapahtuma kävi hyvästä harjoituksesta, jos se ei muuhun johda. Osa pojista on kuitenkin mukana talven aikana muussakin toiminnassa - kuten jääkiekon tai salibandyn parissa - ja jatko on kiinni myös harjoitusaikataulujen sovittamisesta. Päällekkäiseen toimintaan ei kannata haaskata aikaa ja rahaa, vaikka energiaa muuten riittäisi.

Jääkauden alkutahdit

Kauden ensimmäinen jääharjoitus - meidän osalta - vietiin läpi mukavissa tunnelmissa. Joonalla näytti olevan into päällä. Minulla oli vaikeaa päästä kopista ulos kun toiseen jalkaterään iski kramppi. No menihän se siitä ohi, mutta kyllä huomasi että jäällä ei tänä kesänä ole käyty.

Harjoitusryhmä jatkaa nyt kolmella joukkueella - Säkenet ja Lieskat saivat rinnalleen Salamat. Joonan kanssa jatketaan Säkenien mukana kauden ensimmäisiin koitoksiin. Pelit pelataan edelleen kaukalossa poikittain ja nyt miehityksellä neljä plus maalivahti. Kentällä on siis enemmän tilaa ja tämä antaa nopeille miehille hyvät mahdollisuudet viedä peliä.

Komposiittimailojen kielto astui voimaan ja nyt mennään puuvartisten voimin. En tiedä miten asioita sitten tulevissa peleissä valvotaan. Ohjeita tähän ei ainakaan vielä ole saatu. Myös kaulasuojien osalta tulee ostoskierros kun välineissä pitää olla CE-hyväksyntä.

Joukkue odottelee myös uusia harjoituspaitoja. Homma alkaa näyttää yhä enemmän isojen poikien touhulta. Kesän jälkeen aina huomaa miten kasvua ja kehitystä on tapahtunut. Jotenkin oli aistittavissa jäällä, että pojat ovat hypänneet uuden kehitysaskeleen eteenpäin, niin fyysisellä, kuin henkiselläkin tasolla. Syksy näyttää ovatko pikkulasten pelleilyt jääneet menneelle kaudelle.

Jalkojen tehot

Torstaina oli tiukat harjoitukset ja nyt mentiin paljon pallon kanssa. Pallon ryöstöä, kiistapalloa, pienpeliä ja lopuksi koko kenttä haltuun. Olin itsekin tiiviisti mukana - pää märkänä loppuun asti. Hyvältä näytti tällä kertaa tuo juoksuinto. Peleihin en pääse kentälle opastamaan, mutta harjoituksissa näyttää toimivan.

" Minulla tuo toinen jalka on puolustava ja se toimii 75 prosentin teholla... toinen jalka on hyökkäävä ja se toimii 25 prosentin teholla" ( Jaakon kommentti kesken pelin ).

Moniko 8-vuotias hallitsee prosenttilaskun näin hyvin? Niin että lopputuloksena on täydet sata. Koulutien ensimmäinen vuosi on käyty, mutta tuskin näin pitkälle on laskutaidossa päästy. Tätä hämmästelin huvittuneena ja koko analyysi jalkojen tehtävistä oli muutenkin hykerryttävä. Jaakko on loistava tyyppi.

Torstain harjoituksissa irtosi melko hyvin valmennustehoja. En tiedä prosenteista, mutta yritetään ensi viikolla ottaa vielä vähän lisää. Katsotaan minkälaiseen vauhtiin porukka saadaan näillä viimeisillä viikoilla.