maanantaina, joulukuuta 22, 2014

Uusi alku


Kun monen valmennusvuoden jälkeen päätin syksyllä siirtyä muiden haasteiden pariin, jäi myös tämä blogi eräällä tavalla odotustilaan. Valmennus päättyi ja syksy toi mukanaan tarpeellisen tauon myös kirjoittamiseen. Aivan näin pitkäksi ei hiljaiselon pitänyt venähtää.

Syksyn aikana olen huomannut, että vuosia jatkuneesta valmentamisesta on tullut rutiinia, jonka poistuminen on jättänyt eräänlaisen tyhjän aukon. Vapaa-aika on lisääntynyt ja aikaa riittää moneen muuhun asiaan, mutta helppoa tämä muutos ei ole ollut.

Samalla myös tämän blogin jatko jäi odottamaan ratkaisuaan, koska koko idea on pyörinyt valmennukseen liittyvien asioiden ympärillä. Tauko on selkeyttänyt myös nämä ajatukset.

Elämä ja olosuhteet muuttuvat vuosien myötä. Kaikesta huolimatta tähänkin blogiin löytyy vielä runsain mitoin aiheeseen liittyviä tapahtumia. Kirjoittamisen näkökulma vain tulee muuttumaan. 

Valmentamani pelaajat kamppailevat vielä nurmilla ja kaukaloissa, omakohtaisia kokemuksia tulee jatkuvasti - maailma on täynnä asioita joita voi muuttaa kirjaimiksi, sanoiksi ja lauseiksi.

Tältä pohjalta blogi siis jatkaa edelleen elämäänsä. Vanhoja tarinoita riittää muisteltavaksi, mutta tarkoitus on silti pysyä ajan hermolla. Yleisblogiksi tämä ei muutu, vaan urheilun parissa pysytään edelleen alun lähtökohtia kunnioittaen. Laajuutta kaipaaville on tarjolla vaikka tämä->

Valmentamisen loppumisesta voi vielä loppuun kirjata vanhan sanonnan. "Älä koskaan sano: Ei koskaan". Tulevaisuus on avoin. Kimi Räikkönen toteaisi tähän: "Katsotaan mitä kisassa tulee tapahtumaan". Pysytään pelikentillä.

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2014

I'll Be Back

Vähän pidemmän rakentavan tauon jälkeen taas mukana.

Lisää tulevina päivinä...

maanantaina, kesäkuuta 16, 2014

Turnauselämää Kupittaalla

Jalkapallokauden kohokohtia ovat kesäiset turnausmatkat. Vuonna 2012 joukkue vieraili PoriCupissa ja viime kesänä Turun Kupittaalla. Nyt suunnattiin jälleen Turkuun Pepsi Soccer Cupin merkeissä. Tässä tarinaa kolmen päivän tapahtumista.

Sää oli taas kerran loistava, kuten se on ollut jokaisena turnauskesänä. Vaikka pieni lauantaikuuro nähtiin, riitti auringonpaistetta jokaiselle päivälle. Erityisen hieno oli perjantai, kun pilvinen Tampere jäi taakse ja horisontissa valkeni valoisa Turku.

Ensimmäinen pelipäivä koostui matkustamisesta kisapaikalle, jonne saavuttiin neljän henkilöauton voimin, sekä majoittumisesta Majatalo Kupittaan tiloihin. Tämä majapaikka jäi mieleen edellisen kesän kokemusten perusteella ja oli taas oivallinen valinta joukkueelle. Pelipaikat kadun toisella puolella sekä aamu- ja iltapalat helposti saatavilla.

Iltapäivällä pelattiin päivän ensimmäinen ja ainoa peli LiePaa vastaan Kupittaan kymppikentällä. Vuosia valmentaneena olen tottunut ottamaan pelitilanteet rauhallisesti, mutta tämä ensimmäinen peli jännitti aivan mahdottomasti. Syytä en tiedä, mutta muistan, että tilanne oli sama viime kesän turnauksen ensimmäisessä pelissä.

Tilannetta ei yhtään helpottanut vastustajan ensimmäisellä jaksolla tekemä johtomaali. Toisella jaksolla saatiin kulmatilanteesta puskumaali ja kun lopulta Juuso taisteli maalivahdilta pallon ja tuikkasi johtomaalin, loppu olikin yhtä jännitysnäytelmää viimeiselle minuutille asti. Avajaisvoitto ja hienot tunnelmat joukkueessa.


Ilta vietettiin lämpimässä säässä Ruissalon upeissa maisemissa pelaten minigolfia. Lupasin tarjota jäätelöt niille pelaajille, jotka lyövät paremman tuloksen kuin minä. Simppa ilmoitti tehneensä pohjat, mutta tuloslappua ei sitten löytynyt todisteeksi.

Hanhet lentelivät ylitsemme kun siirryimme vielä hiekkarannalle pelaamaan rantalentistä. Joku oli jättänyt RayBaninsa kentän laidalle. Omistaja ei niitä tullut hakemaan ja pallokin kiersi ne sopivasti. Sinne jäivät odottamaan noutajaansa.

Lentopallossa pelattiin tiukka kisa. Aksu sai välillä syöttöputken päälle, mutta tilanne muuttui koko ajan. Voittaja kuitenkin saatiin selville. Viime kesänä häviäjien kohtalona oli uinti viileässä meressä. Nyt sinne meni muutama vapaaehtoinen. Joku kävi myös kahlaamassa. Lämmintähän se oli, totesin sormituntumalta. Kokovartalokontaktilla olisin saattanut olla toista mieltä.


Illan päätteksi matka jatkui kohti majapaikka. Iltapala ja nukkumaan, sillä seuraava päivä tulisi viemään energiat pelaajista.

Yöllä avasin huoneeni ikkunan ja ihmettelin aamulla pihapuusta kuuluvaa jatkuvaa kahinaa. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomasin, että suoraan ikkunan kohdalla metrin päässä oli sepelkyyhkyn pesä. Naaras istui siellä pyrstö pystyssä ja ukko oli kantanut koko aamuyön risuja pesään. Siitä tämä jatkuva vilske ja väkästys.


Päivät ovat erilaisia. Edellisenä päivänä aurinko oli paistanut, peli kulkenut voitokkaasti ja ilta Ruissalossa mukavan kesäinen. Lauantaiaamu taas tarjosi itsensä kosteana ja ankeana. Kun vielä aamupäivän peli ei lähtenyt märällä kentällä sujumaan odotetusti, tuntui tappio HJK:ta vastaan laskevan tunnelmia. Ei ihan turhaan hävitty, sillä tuo joukkue voitti lopulta koko turnauksen.

Ottelun jälkeen suoritettiin pikainen turnausruokailu Veritas-stadionin yläkerran vip-tiloissa ja suunnattiin kohti Liedon metsiä. Sade oli väistynyt ja odottava kuulasota auttoi unohtamaan aamupäivän tappion. Haalarit siis niskaan, maski päälle ja värikuulat aseisiin.

Kaksi joukkuetta hajaantuu metsään. Keltainen lippu isketään joukkueiden väliselle alueelle ja kisa voi alkaa. Lipun napannut joukkue on voittaja. Osuman saanut soturi joutuu poistumaan pelistä ja palaamaan taukoalueelle.




Patonkivälipalan jälkeen ohjelmassa oli paluu Kupittaalle ja päivän toinen peli. FC TPK tuli ja teki sen ainokaisen maalin pienestä virheestä. Vaikka TPV B Valkoinen oli selvästi maalipaikoilla, jäätiin kuitenkin nollille, vaikka ennakolta ottelu olisi pitänyt pystyä voittamaan. 

Nyt alkoi myös ilmaantua ongelmia, joita turnauksissa tulee eteen. Tärkeimmän maalitykin selkä alkoi vihoitella ja toinen sai iskun reiteensä. Kun joukkueen koostumus on pieni, kaikki takaiskut tuntuvat ja näkyvät heti kentällä. Ei pystytä antamaan parasta tulosta. Tappio illan viimeiseen peliin 0-1 ja joutuminen pelaamaan sijoista 7-9.

Majapaikalla nautittiin iltapala ja jaettiin palkintoviirit Ernolle ja Juusolle päivän parhaista suorituksista. Koko joukkue pelasi hyvällä asenteella ja yritti parhaansa. Tästä olin hyvin ylpeä.

Nyt tarvittiin paljon unta, sillä sunnuntaina oli vielä vuorossa sijoituspelit Kupittaan ykköskentällä. Aamu valkeni aurinkoisissa merkeissä. Heräsin aikaisin tarvitsematta turvautua puhelimen herätykseen. Valoisat aamut ja ohuet verhot tekivät tehtävänsä. Sepelkyyhkyjen temmellys auttoi myös asiaa.

Suoritin lyhyen aamukävelyn kentille ennen aamupalaa. Sää oli aurinkoinen, mutta selvästi viileämpi. Päivän ensimmäiset ottelut olivat jo käynnistyneet. Palasin takaisin majapaikalle, ruokailemaan joukkueen kanssa ja pitämään aamupalaverin.

Tappioista huolimatta joukkueen henki oli hyvä ja valmis päivän otteluihin. Lämmittelyt sujuivat hyvin, mutta taas tuli uutta Jobin postia. Lisää pelaajia pois kokoonpanosta. Parhaassa iskussa ei siis lähdetä tähänkään päivään.

Kun vielä turnausjärjestejä oli sulkenut päästadionin pukukopit illan liigapelin johdosta, jouduttiin kiireessä tekemään selvitystöitä pukukoppien löytämiseksi. Turnaustoimistossa käynnin jälkeen päädyttiin vaihtamaan varusteet kenttien takaisessa puistossa. Näin tällä kertaa.


Peli saatiin lopulta käyntiin. As Moon oli kuitenkin eri tason vastus kuin lauantain HJK, joten tämä peli pystyttiin hoitamaan 1-0 voitolla. Oma pää pidettiin mallikkaasti ja hoidettiin se tarvittava maali kotiin.

Aurinko oli kuitenkin pelin aikana ja päivän koittaessa noussut porottamaan. Tämä toi uusia haasteita turnauksen viimeiseen peliin, johon oli aikaa vain reilut kaksi tuntia. Kun tähän aikaväliin oli vielä pakko sovittaa turnausruokailu, nousi mieleen pahoja aavistuksia tulevan pelin suhteen. Ja ne kävivät toteen.


Veritas-stadionin nurmi vihersi houkutteleva kun saavuimme lihapatojen ääreen. Ruoka oli tälläkin kertaa hyvää - liiankin hyvää - mutta olin antanut ohjeet nauttia antimia kohtuullisesti. Näin myös tehtiin.

Peli, ruokailu ja hetki lepoa sen päälle turruttaa pelaajan kuin pelaajan, varsinkin jos aikaa on vähän. Majapaikka oli jo luovutettu, sinne ei päästy lepäämään. Joukkueen pelien välissä oli vain kaksi tuntia, kun vastustajalla oli ollut varhainen aamupeli ja näin kuuden tunnin tauko. Tämä näkyi kentällä.

Vastustaja VG-62 ei ollut sen erikoisempi kuin ensimmäisessä pelissäkään, mutta paremmin levännyt. Maaleja ladottiin. Onneksi ei pelattu mitaleista. Jos olisi pelattu, ruokailu olisi unohdettu. ja korvattu välipalalla.


Sunnuntai-iltana jätettiin hyvästit Kupittaalle ja suunnattiin kohti Tamperetta. Autosaattue pysähtyi vielä Auran Hesburgerissa, joka sai asiakkaansa ennen viimeistä ajorutistusta. Perille saapui joukko väsyneitä pelaajia ja matkalla mukana olleita valvojia. 

Kokonaisuutena kuitenkin hieno turnausmatka, loistavat olosuhteet ja hieno sää. Pelillisesti ei päästy siihen mitä odotettiin, mutta hyvin lähellä oltiin sijoituksia 4-6. Luulen että terveellä joukkueella tämä olisi onnistunut.

 Kiitos Kupittaa. Hieno urheilupuisto keskellä kaupunkia. Kateeksi käy.

torstaina, toukokuuta 29, 2014

Golfkauden alku

Patamies käyttää näitä palloja.

Toukokuun aikana on tullut pelattua yhteensä yhdeksäntoista golfkierrosta - näistä neljä täysiä 18-reiän kierroksia. Lyöntejä peleissä on kertynyt 1108 kappaletta. Tilastoista on kierroksilla pitänyt huolta GameBook-ohjelman Android-versio.

Tänään tuli pelattua viimeisin kierros vähän kylmassä ja sateisessa säässä. Peliryhmän kolme muuta luovuttivat kolmannen väylän jälkeen. Itsa jatkoin loppuun asti, sillä mitä haastavampi keli, sitä enemmän kokemusta tuleviin peleihin.

Sade ja kosteus on yksi suurista ongelmista pelin aikana. Viime viikolla sain kokea tämän konkreettisesti ensimmäistä kertaa. Vitosväylän avauksessa pallo lähti komeassa kaaressa vasemmalle, aidan yli rangekentälle. Maila sen sijaan lähti hienossa kaaressa 20 metriä oikealle, viereiselle väylälle. Kosteutta imenyt lyöntihanska teki tepposet.

Messukylän kentän lammikoista tuli tänään bongattua sukelteleva telkkä, sekä haapana-pariskunta. Muut toukokuun tähtihetket liittyvät henkilökohtaisiin lyöntiennätyksiin kaikilla Messukylän kentillä - niin ison kentän 18- kuin 9-pituinen kierros, kuin Vuohenojan par3-kentän ennätys.

Mieliin on jäänyt myös seiskaväylän kolme hole in one-yritystä. Ensin jäätiin 30 sentin päähän, sitten pallo lipui ohi 15 sentin päästä ja lopuksi paras yritys näinä vuosina. Pallo osui suoraan lipun juureen ja pomppasi lipun ja aukon reunan kautta takaisin greenille. Ilman lippua pallo olisi ollut sisällä?

Harjoitukset ja pelit jatkuvat kesäkuun puolella. Nyt tilauksessa on kuivaa ja lämminta säätä. Kaikesta huolimatta golf on harrastetasolla parhaimmillaan kun sää hemmottelee pelaajaa.

Sarjan huonoimmat kentät


Lämmittelyt Saharan kentällä keväällä.
Tampereen pallokenttien maine ei kovin hyvältä vaikuta, jos vastustajan joukkueenjohtajan ensimmäinen kommentti on: "Mikään ei ole muuttunut. Tampereella on aina sarjan huonoimmat kentät." Tähän en voinut kuin todeta asian pitävän paikkansa ja vastata: "Totta".

Pelattiin siis Kaupin tekonurmella, joka kieltämättä alkaa olla malliltaan monen polven takaa. Ainoa lohduttava seikka on se, että alusta on molemmille sama. Paras voittakoon.

Tänään ei voittajaa saatu selville, vaan pisteet jaettiin tuloksella 1-1. TPV pelasi kauden parasta peliään, vaikka toukokuun loppu onkin ollut harjoitusten kannalta haastavaa aikaa. Luokkaretket ja moninaiset riennot ovat karsineet väkeä harjoituksista.

Tämän joukkueen tavaramerkki on kuitenkin aina ollut antaa parastaan peleissä - ja varsinkin jos vastassa on ennakolta kovempi vastustaja. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Pelimiehet pistävät itsensä likoon aina täydellä sydämellä.

Ennen pelin alkua vähän arvelutti joukkueen alkulämpöjen onnistuminen. Kun yksin toimii joukkueenjohtajana, valmentajana ja huoltajana, aikaa menee pelin valmisteluun yllättävästi. Kotijoukkue hoitaa pöytäkirjat vastustajalle ja tuomarille, organisoi maalien siirrot ja muut järjestelyt. Tämän lisäksi tänään oli vielä harjoitusvuorojen kanssa päällekkäisyyttä. Asia kuitenkin saatiin selvitettyä ja oikealla kentällä oltiin pelaamassa.

B-poikien III-divarissa on saatu neljä peliä pelattua. Voitto ja tasapeli tasoittavat kahden tappion kokeneen joukkueen taivalta. Kovin on vaihtelevaa ollut pelien kirjo. Koskaan ei tiedä onko vastassa ysiyseillä ryyditetty ryhmä, edustusjoukkueen lainamiehiä, vai perusjoukko ilman mausteita. Tässä kai on pelien suola. Mitä vaan voi tapahtua. Ja tapahtuu. Pelit jatkuu sunnuntaina Nokialla.


keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2014

Viinikan uudistettu kenttä



Tampereen Viinikan kaupunginosassa sijaitseva pallokenttä on itse asiassa puisto, joka jossain vaiheessa on siirtynyt palloilukäyttöön. Ympäröivä puusto ja kirkko tekevät siitä maisemallisesti hienon. Yksi kauneimpia jalkapallokenttiä joilla olen pelannut.

Viime vuosina kentän kunto on mennyt sangen huonoksi. Alusta hyvin kuoppainen ja osa pinnan kasvustosta muuta kuin ruohoa. Pelaajien nilkat ovat olleet kovilla. Tästä huolimatta kenttä on ollut erilaisten höntsääjien suosiossa - osittain siksi, että kentällä ei juurikaan ole seurojen harjoitusvuoroja. Vapaita nurmikenttiä on vähän.

Seurat ovat kuitenkin varanneet joka kesä kentältä muutamia vuoroja käyttöönsä. Näitä on sitten pistetty jakoon ikäluokkien kolmosjoukkueille. Myös TPV Valkoinen on muutamana kesänä käyttänyt kenttää harjoituksiin.

Tieto kentän tilasta on mennyt kaupungin ja seurojen tietoon. Seurat eivät juuri välitä, koska toimintaa siellä ei ole. Kenttä on myös merkitty puistoksi, joten kunnollista jalkapallokenttää siihen ei voi rakentaa.

Viime syksynä kaupunki kuitenkin sulki kentän ja muutti sen työmaa-alueeksi. Kenttä lanattiin tasaiseksi ja nyt on kylvöt suoritettu. Silmämääräisesti katsottuna kentän laidalta alue näyttää melko tasaiselta ja nurmikkokin on jo kasvamassa kovaa vauhtia.

Tänä kesänä siis palloilu Viinikassa jatkuu paremmissa merkeissä. Toivottavasti kentän olosuhteet ovat parantuneet - siltä ainakin nyt näyttää. Tästä huolimatta kenttä säilyttää vanhat ominaiset piirteensä. Ohi maalin ammutut pallot viuhuvat yhä vyötärön korkuisen pusikon kätköihin. Suoja-aitoja kun ei ole. Pahimmassa tapauksessa palloa voi joutua hakemaan lähiasukkaiden pihoista.

Omalta osaltani tulen vierailemaan siellä valmentajan roolissa ja pelaajana Höntsy Oy:n pelivuoroilla. Viinikan kenttä elää ja voi hyvin.

 

maanantaina, maaliskuuta 24, 2014

Intervalliajastin harjoitusten apuna


Lihaskuntotreenien apuvälineenä intervalliajastin helpottaa valmentajan työtä. Ei turhaa käsikellottamista ja ajan seuraamista. Vapautuneen ajan voi käyttää suoritusten puhtauden valvontaan ja opastamiseen.

Olen käyttänyt jalkapalloilijoiden treenien ajastamiseen Impetus-nimistä Android-ohjelmaa. Muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta Impetus on tehnyt luotettavasti juuri sen mitä on tarvinnut. Apuna olen käyttänyt lisäksi ulkopuolista kaiutinta, jolloin äänimerkit työ- ja lepovaiheiden välillä kuuluvat hyvin koko saliin.

Intervalliajastin soveltuu moniin eri lajeihin ja käyttötarkoituksiin - niin yksin, kuin ryhmässä treenaaville. Oli harjoitusmuoto sitten perinteinen kuntopiiri, crossfit, juoksu, HIIT, tai mikä tahansa -  ajastin helpottaa ohjelman läpiviennissä.

Ajastimen käyttö vaatii ensimmäisellä kerralla ohjelmoinnin, jossa syötetään treeni- ja lepovaiheiden määrät ja kestot. Myös toistuvia harjoitussilmukoita voi lisätä kokonaisuuteen. Asetuksista voi vaihtaa ruutujen tekstit ja värit halutuiksi. Vaiheille ja niiden siirtymisjaksoille voi valita erilaisia äänimerkkejä, jotka helpottavat havainnoimaan tilanteen vaihtumista ilman, attä näyttöä pitäisi koko ajan tarkkailla.

Kun tiedot on syötetty, harjoitus tallennetaan laitteen muistiin. Käytännössä siis käynnistän harjoitusten aluksi tabletilta ohjelman, kytken lisäkaiuttimen ja painan GO-painiketta. Harjoitus voi alkaa ja sujuvalla ohjauksella mennään loppuun asti.

Tässä yksi esimerkki miten Impetus-ohjelmaa voi käyttää puhelimessa juoksutreenien apuna.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2014

Futsal-kausi


Päättyneen kauden futsal-sarja oli tähän asti tasokkain mihin TPV Valkoinen on osallistunut. Siirtyminen B-poikiin on tuonut myös mukanaan vuotta vanhempien fyysisen kovuuden. Sarjassa oli mukana pelaajia, jotka edustavat ikäluokkansa huippua, niin futsalin kuin jalkapallonkin parissa.

Sarja olikin kaksiajakoinen. Kärki paineli omille luvuilleen 15-0 voittojen voimin tavoitteenaan maaliskuun SM-turnaus. Peränpitäjät kisailivat vuorostaan keskenään tasaisia pelejä. TPV B Valkoinen ei pelillisesti yltänyt omalle tasolleen. Pelaajakato kauden loppua kohti kasvoi monesta syystä ja viimeiset pelit sinniteltiin läpi puolikkaalla porukalla.


Joukkueella on aina ollut hyvät kannustusjoukot, joiden ääni on kuulunut ja näkynyt monissa peleissä. Hyvä henki ja hurtti huumori on siivittänyt läpi futsal-sarjan, jonka anti on kaikesta huolimatta jäänyt rutkasti positiivisen puolelle. Tulevan kesän jalkapallokautta ajatellen on saatu kokemusta kovista peleistä. Varsinkin puolustus ja maalivahti on saanut hyvää harjoitusta.

Tampereen piiri Futsal B-pojat lopputaulukko.
Sarjataulukon kärkikolmikko selvisi karsinnoista maaliskuun SM-lopputurnaukseen. Juuri hetki sitten päättyneissä finaaleissa Ilves vei SM-kullan, Härmä sijoittui kolmanneksi ja Haka oli viides. Aikamoinen taso siis maanlaajuisesti Tampereen piirin futsal-sarjassa.


TPV B Valkoinen on jo päättänyt futsal-kautensa ja siirtynyt jalkapallon pariin. Valmistautuminen kauden B-poikien kolmoseen on alkanut. Toivottavasti kausi käynnistyy paremmissa merkeissä kuin futsal-kausi syksyllä. Silloin koettiin joukkueen menneiden vuosien vaikeimmat hetket erään traagisen tapahtuman ympärillä. Sieltä vielä noustiin - vaikka pakko myöntää, että vaikutuksia oli koko joukkueen kauteen monessa mielessä.

Kesän 2014 jalkapalloon lähdetään kuitenkin uusin eväin ja aikaisin keväin. Runosuoni pulpahtelee ja toivottavasti se ruokkii tapahtumia myös näille sivuille? Jalkapallon koukeroista taas pieniä paloja kauden mittaan tässä blogissa. Kohti valoa siis. 


maanantaina, helmikuuta 03, 2014

Super Bowl - UrheiluShow isolla S:llä

(photo: creative commons/Flickr)
Tämän vuoden Super Bowl pelattiin taas viime yönä Suomen aikaa. Ottelu on päättynyt vain muutama tunti ennen tämän kirjoittamista. Lähetys olisi ollut katsottavissa Nelonen Pron kautta suorana, mutta kiinnostus ei ollut riittävän suuri. En halunnut pilata seuraavaa päivääni valvomisella. Yhtäkaikki - elämä on valintoja.

Olen kyllä seurannut amerikkalaista jalkapalloa TV-lähetysten kautta jonkin verran ja pääkohtaisesti säännötkin ovat tulleet tutuksi. Vauhdikas ja vaarallinen peli, joka lajia tuntemattomalle näyttää sekavalta törmäilyurheilulta. Tarkempi tutustuminen lajiin kannattaa aina. Hyvä katsojan opas löytyy Turku Trojansin sivuilta.

Laji näyttää vaaralliselta ja myös on sitä - varsinkin jos sen pariin siirtyy vähäisellä lajiharjoittelulla. Nopeita miehiä tarvitaan kuitenkin aina ja niitä löytyy vaikkapa yleisurheilukentiltä. Satasen nelinkertainen Suomen mestari Kimmo Saaristo kokeili myös amerikkalaisen jalkapallon parissa vuonna 1983. Tuloksena katkennut reisiluu ensimmäisessä pelissä.

Tapahtuma on jäänyt muistin syövereihin, koska olen juossut - ja hypännyt pituutta - Saariston kanssa samassa kilpailussa. Nopea kaveri ja mestaruuksiensa arvoinen. Nämä havainnot on tehty lähietäisyydeltä. Lähinnä kantapäitä katsellen.

Jos palataan tämän vuoden Super Bowliin, tapahtuman luonnetta kuvastaa sen uutisointi. Edellisvuosilta on kohistu erilaisista "vilautuksista". Nytkään Super Bowlin "se suurempi" uutinen ei liittynyt urheilullisiin tapahtumiin, vaan mainokseen, jossa esiintyi koirapennun ja hevosen ystävyys. Myös Bob Dylanin "itsensä myyminen" autoteollisuuden käyttöön herätti puheita.

Dylan on suuri tähti, joka nauttii vieläkin suurta kunnioitusta ja vetää isot areenat täyteen. Laulajana miehen kyvyt totesin erittäin heppoisiksi vuonna 1996 Pori Jazzin konsertissa. Levyt kertovat ehkä jotain - live-esiintyminen paljastaa karun totuuden. Tästä huolimatta miehen kynästä on lähtenyt loistavia lauluja, joista suurimpana omakohtaisen suosikkina All Along the Watchtower - ja tietysti Jimi Hendrixin esittämänä.

Amerikkalainen jalkapallo ja Pori Jazz nivoutuvat yhteen myös taiteilija Charles Fazzinon kautta. Omaperäisestä tyylistään tunnettu tekijä on ollut molempien tapahtumien virallinen kuvataiteilija. Vuonna 2009 syntyi Pori Jazzien juliste - joka muuten löytyy Fazzinon käsin signeeraamana omalta seinältäni - ja Super Bowlin kanssa yhteistyö alkoi vuonna 2000. Näiden pohjalta Fazzino on tehnyt hienoja julisteita ja kypärätaidetta.

Huomasin tässä noudattavani tässä postauksessa samaa kaavaa, millä Super Bowl etenee ja näyttäytyy mediassa. Urheilu tuntuu jäävän vähän taka-alalle. Otetaan nyt kuitenkin loppuun tiivistelmä siitäkin. Seattle Seahawks otti voiton tällä kertaa ylivoimaisesti. Denver Broncosin pelirakentaja Peyton Manning ei onnistunut loistavasta kaudestaan huolimatta ja voitto lipui käsistä.

Ja loput tapahtuman viralliselta sivustolta. Seuratkaa lajia. Siinä on oma viehätyksensä. Suosittelen.

sunnuntaina, helmikuuta 02, 2014

Pakkasen pelit


Katselin tänään TV-lähetystä jääpallon MM-kisoista. Suomi pelasi välierässä Venäjää vastaan, hävisi niukasti, mutta pääsi kuitenkin pronssipeleihin. Vastaan asettuu Kazakstanin joukkue.

Tänä vuonna kisat pelataan Irkutskissa, joka sijaitsee Etelä-Siperiassa Venäjällä, lähellä Mongolian rajaa. Säätiedotuksen mukaan kisapaikalla oli pakkasta 23 astetta. Aika kovaa puuhaa pelata tuollaisissa lukemissa. Tuomarikin näytti kentällä täyteen pumpatulta Michelin-ukolta. Lämmintä vaatetta oli matkassa.

Jääkiekon SM-sarjaakin on pelattu joskus vastaavissa olosuhteissa ulkokentillä. Kuvassa näkyy pöytäkirja ottelusta Karhut - Tappara vuodelta 1961. Tapaninpäivänä on pelattu Porissa ja säästä on maininta: "Kireä pakkanen -18C". On saattanut vaihtopenkilläkin olla melkoisen kylmä?

Urheiluarkistossa on näytillä jääkiekon ottelupöytäkirjoja vuosilta 1951-1975. Näistä voisi löytyä mielenkiintoisia merkintöjä ja henkilöitä. Listassa on myös yhteenvedot eri vuosilta pdf-tiedostona, joten jos haluaa tutkia määrätyn joukkueen pöytäkirjoja, se onnistuu helposti.

Kuvan pöytäkirjasta löytyy muutamia monille tuttuja entisiä pelimiehiä ja jääkiekkovaikuttajia. Yllätyksekseni maalituomarina on toiminut perhetuttu, jonka olen myös tavannut joskus lapsena. Näitä siis tutkimaan joskus tarkemmin. Jos joku löytyy jonkun mielenkiintoisen pöytäkirjan, siitä voi ilmoittaa kommenteissa.


maanantaina, tammikuuta 27, 2014

Lihapiirakkatarinat

Muistan miten jossain lehtijutussa kerrottiin, että ihmisen ravinnon pitäisi olla tasapainossa. Illan futsal-koitoksesta saavuttuani lähdin tältä pohjalta rakentamaan palauttavaa ilta-ateriaa. Alkuruokana savuporokeitto ja sen jälkeen tarjouslihapiirakat. Nämä kaksi ruokalajia ovat kulinaristisen asteikon äärilaidoilla, joten kokonaisuus on siis tasapainossa. Tai sitten olen käsittänyt lehtijutun ajatuksen väärin. Hmmm?

Tämän insertin jälkeen on hyvä muistella muutamalla tarinalla hetkiä lihapiirakoiden parissa. Siirrytään aluksi kaukaiselle 80-luvulle ja Porin kuuluisalle torille. Siellä pärekorien seassa oli pieni koju, jossa myytiin Ojalan kuuluisia lihapiirakoita.

Ojalan piirakat olivat isoja, pitkulaisia ja uskomattoman hyviä maultaan. Tämä ei voi olla vain oman nostalgian luoma harha, sillä netti on täynnä Ojalan liihapiirakoita ylistäviä juttuja. Tässä esimerkiksi yksi jos toinenkin juttu.

Ja nettiä selatessa huomasin, että niitä ilmeisesti saa vieläkin. Ojalan koju on ollut torilla jo 45 vuotta. Huhhuh! Ensi kesänä pitää vierailla siellä. Näin tamperelaisittain kyseessä on porilainen vastine Vaakon Nakille.

Toinen tarina aiheen tiimoilta sijoittuu samalle vuosikymmenelle, mutta kaupunki on toinen. Rauman jäähallissa tuli aikoinaan vierailtua seuraamassa Lukon ja Ässien välisiä tiukkoja koitoksia. Erään pelin erätauolla ihmettelin kun jäähallissa väki osti urakalla lihapiirakoita. Ja jokainen osti sen makkaralla.

Mielenkiinto heräsi ja heittäydyin jonon hännille. Tuohon yhdistelmään oli pakko kätkeytyä jotain maagisen sykähdyttävää makuelämystä. Ei kauppa voisi muuten käydä jatkuvalla tahdilla: lihapiirakka makkaralla... lihapiirakka makkaralla...

Lopulta pääsin itsekin tiskille tekemään saman tilauksen ja tutustumaan tähän herkkuun. Pettymys. Olihan se ihan syötävää, mutta reseptin syy selvisi vähitellen kun tavara käsistä väheni. Rauman jäähallin lihapiirakassa ei ollut lainkaan täytettä. Ei lainkaan lihaa, saati riisiä tai muutakaan täytettä - vain pelkät kuoret. Kaikki ostivat lisäksi makkaran, jotta saivat edes jotain täytettä niille kuorille. Syötyäni kävin vielä katsomassa kojun seinästä mitä siellä oikein myytiin. Ja siinä luki selvästi: Lihapiirakka. Raumalainen lihapiirakka ilman lihaa.

Lopuksi vielä paras ja herkullisin tarina lapsuuden uimareissuista Porin uimahalliin. Parituntisen pulikoinnin jälkeen - saunalämmittelyistä huolimatta - hampaat kalisivat ja huulet sinersivät. Tähän olotilaan auttoi ehdottomasti uimahallin kahvion lämmin, höyryävä lihapiirakka kaikin maustein. Se maistui aivan uskomattomalta.

Vanha uimahalli on jo saanut väistyä uuden tieltä, joten viimeistä tarinaa ei pääse enää kokeilemaan. Sen sijaan tulevana kesänä Ojalan kojulla on pakko käydä vierailulla. Jos näin tapahtuu, niin kuvat tarinan kera on nähtävissä täältä. 

Kaukaloblogi - tasapainoisen ravinnon puolesta. Jo vuodesta 2005.

maanantaina, tammikuuta 20, 2014

Vuoden treenit

Olen käyttänyt muutaman vuoden Heiaheia -palvelua omien harjoitusten seuraamiseen. Nopea tapa kirjata päivittäiset liikunnat. Vuoden lopulla voi sitten katsella mitä on vuoden aikana tullut tehtyä.

Vuonna 2013 tuli kirjattua 245 treeniä ja harjoitustunteja yhteensä 330. Tästä puuttuu varmasti jotain tapahtumia, joten luulen että maaginen 365 tuntia on tullut täyteen. Erilaisia harrastettuja lajeja löytyy vuoden varrelta yllättävästi 25 erilaista - rugbysta golfiin ja siltä väliltä.

Palveluun on nyt saatavana myös Android-ohjelma, joka ei vielä näytä kovin toimivalta. Myös ulkopuolisten osapuolten tekemiä sovelluksia on tarjolla, mutta nekään eivät sen suuremmin sykähdytä. Toivottavasti tilanne paranee tämän vuoden aikana, sillä monella tapaa palvelu on toimiva ja helppo kannustin sekä seurantaväline liikkujalle.


Tehdäänkö diili?


Talven tuloa odoteltiin tänä vuonna yllättävän pitkään. Tammikuun alussa oltiin vielä plussan puolella lämpötiloissakin. Lumesta ei ollut vielä havaintoakaan. Kaikesta huolimatta lumipeite ja pakkaset - aika kovatkin sellaiset - saavuttivat jokaisen kolkan Suomenmaassa kovalla vauhdilla.

Nopeasti vaihtuvat olosuhteet pistivät miettimään vaatetustakin uusiksi. Vanhasta muistista päälle jääneet syksyn tamineet tuntuivat nyt kovin heppoisilta. Pipo ja tykit saattoivat olla kovassa huudossa?

Tammikuun pakkanen toi tänä vuonna mukanaan myös uusia kokemuksia. Auton ajovalon polttimon vaihtaminen ulkona kuudentoista asteen pakkasessa on sormia kangistava kokemus. Toisaalta kannustaa yrittämään nopeaa suoritusta.

Irtoa nyt jo! Mihin suuntaan sitä nyt pitäisi kiertää... Noooin! Ja vielä polttimo irti. Ei lähde. Ei lähde. PRKL. IRTI! Eikö sana kuulu! Nooooin... (huoh)

Sitten uusi polttimo paikoilleen pidikkeeseen - ja takaisin asennus. Helpommin sanottu kuin tehty.

Mene nyt paikoilleen! Eikö se nyt... tarvitaan valoa... kännykkä ja FlashLight... missä ne korvakkeet nyt oikein ovat. Halvatun terävä tuo nippusiteen reuna, joka raapii kädenselkää... No nyt! No nyt! No nyt... Yes!

Mieleenpainuva kokemus on myös se, kun käännyt autolla kotipihan parkkipaikalle ja kuskin sähkönostimella varustettu ikkuna lähtee itsestään toimimaan, tekee muutaman sahaavan liikkeen ja jämähtää paikoilleen ala-asentoon. Tämäkin on nyt koettu.

Kuudentoista asteen pakkasilta, autosi on tukevasti parkkiruudussa ja lämmin koti odottaa muutaman askeleen päässä. Häiriö sähkölaitteissa ja ajanut kuskin ikkuna yhtä tukevasti auki. Mikään ei auta. Ohjausnapit ei toimi. Virran katkaiseminen ei sen enempää. Siinä istut kylmenevässä autossa ja kiroilet sähkötoimisia laitteita.

Ei muuta vaihtoehtoa kuin jättää auto paikalleen - ikkuna hoo-moilasena - ja siirtyä lämpimään miettimään seuraavia strategisia siirtoja. Suuria ajatuksia ei synny. Myöhemmin illalla kokeilukäynnillä ikkuna lähtee yllättäen taas toimimaan. Ilta pelastettu.

Harjoitusrintamilla pakkanen on myös tuonut muutoksia. Omat jääkiekkopelit Koulukadulla on jäänyt muutaman kerran väliin ja poikien pallotreenit Kissat-hallissa peruutettu kertaalleen. Varpaat jäätyy. Ja pallot.

Voisiko Pakkasherralle lopuksi esittää toivomuksen kohtuudesta? Lukemat tukevasti tuonne miinus viiden nurkille seuraavaksi... viideksi viikoksi? Hommat toimii ja tuntuu elo vähän mukavammalta.

Here´s the deal?