Jalkapalloa lavalla

Messukylän koulun kevätjuhlassa olivat teemoina sekä olympialaiset, että viikon päästä käynnistyvät jalkapallon EM-kisat. Nämä osana esitystä, kuvastaen lukuvuotta jossa kansainvälisyys on ollut kantava elementti kautta linjan.

Silmiin osui TPV Kaukajärven joukkueesta ainakin Leevi, Mikko, Martti, Robert ja Joona. Myös Santeri voidaan laskea Kaukisten joukkoon, vaikka Schalke onkin seura tällä kaudella.

Vähän poikien ohjaajana hirvitti katsella miten hommat pysyvät hallussa ja keneltä karkaa pallo ensimmäisenä lavalta katsomon puolelle. Hienosti meni - vain tuskanhiki jäi.

Vauhdikkaita numeroita riitti muitakin ja mielestäni parhaimpia koulun kevätjuhlia kokonaisuutena joita olen nähnyt. Ja niitä on kertynyt erinäinen määrä. Lauantaina onkin sitten todistusten jako ja aika siirtyä kesäloman viettoon.


( Photos by JSS © 2008 )

Maalikehikot liikenteessä

Keskiviikon illan ohjelmassa oli ysikasien harjoitukset ja heti perään ysiysien peli, jossa olin tuomarina. Hyvät alkuhiet sai maalikehikoita siirrellessä.

Palloilevat nuorisojoukot roudaavat maalit kentän ulkopuoliselle nurmialueella, josta ne on aina siirrettävä harjoituksia ja pelejä varten kentälle. Tässä menee yhdeltä mieheltä vartti harjoitusaikaa hukkaan - metri kerrallaan sadan metrin matka.

99-pelin jälkeen kehikot lähti taas kantoon kahdeksan kollin kantamana. Onhan se tuolla joukolla helppoa. Tuskin jäävät palauttamatta, vaikka asiasta mainitsinkin. Parin sadan kilon puntit hitsattuna kehikkoon hillitsisi kummasti siirtohaluja - vai mikä auttaisi asiaa?

Kotipihalla mellastavat fasaanit, rusakot ja oravat. Höyheniään pöllyttävä fasaanikana piipahti mennäviikolla. Ottamani kuva löytyy Hesarin sivulta.

( Photo by JSS © 2008 " Matias pallottelee" )

Juoksu

Juoksu on monen palloilulajin tärkein elementti. Ilman tätä jalallisille eläimille luontaista ja nopeaa liikkumamuotoa ei peli yksinkertaisesti kulje.

Oli ihme, että ensimmäinen kotipeli Kaukajärvellä saatiin lopulta rutistettua tasalukemiin 2-2. Jalka ei tänään noussut ja vastustaja Pirkkalasta pääsi omalle maalille juhlimaan turhan herkästi.

Maanantaina on Messukylän koulussa tuplaliikuntaa ja se näkyy osaltaan illan peleissä. Puhtia ei riitä koko päiväksi. Nyt mentiin kuin raskaissa tamineissa Pyynikin kentällä.

Leevi #92 ja Mikael #99 pitivät puolustusta välillä yksin pystyssä. Aivan innotonta hyökkäyskään ei ollut sillä Matias #95, Rene #88 ja Julius #97 pyrkivät kovasti pääsemään maalille ja tilanteisiin. Kaksi kertaa päädyttiin verkoille asti - väkisin ja hienostelematta - ja varsinkin viimeinen oli loppuun asti viety tahtomaali.

PJK vei peliä, mutta taas jostain löytyi lopun kirivaihe - hyvin vaimea ja lyhyt, mutta jonka ansiosta tappio vältettiin. Pitänee kuitenkin muistaa, että kolme pojista pelasi kauden ensimmäisen pelinsä ja kaksi kovaa vahvistusta puuttui riveistä.

Pelit ja päivät ovat erilaisia. Mielenkiintoista nähdä saadaanko ennen kesälomia yksi peli, jossa kaikki osa-alueet toimivat yhdessä tasajakoisesti pelin hyväksi. Juoksu, puolustus, maalitilanteet, laukaukset... Ehkä jo ensi viikolla?

( Photo by JSS © 2008 "Kevyttä hölkkää Pyynikin kentällä" )

Tylsyyden poisto

Maalivahdilla on joskus tylsää kun peli pyörii toisessa päässä ja ottelun aikana ei tule laukaustakaan. Hiekkakentän peleissä on nähty kakkujen tekijöitä, mutta nurmella ei sitäkään iloa ole.

( Photos by JSS © 2008 "Kolmasluokkalaisten turnaus" )

Suunta Mutariin...

Kesän sarjapelit käynnistyivät legendaarisella Mutarin kentällä. Moni tie vie Mutariin... moni ei, sanoo vanha sananlasku. Kentälle on vaikea löytää. Kaikesta huolimatta kaikki saapuivat lopulta ajoissa paikalle - kuka mitäkin metsäpolkua seuraten.

Olkahisten joukkuetta vastaan on hieno pelata. Reilu peli ja kova yritys on aina ollut joukkueen tavaramerkkinä. Taitoakin löytyy pojasta kuin pojasta aimo annos. Siinä on jokaisella joukkueella kova työ edessä jos pisteet aikoo viedä.

Tälle kaudelle kentän maaleihin oli viimein saatu kauan kadoksissa olleet verkot ja niitähän oli mukava venytellä. Tänään tehtiin peräti yhdeksän maalia ja Kaukajärvi vei voiton kotiin tuloksella 6-3.

Alku ei tosin lupaillut hyvää, sillä pieni vaimeus ja tuntuman haku päästi vastustajan maalipaikoille ja pian oltiinkin 1-3 tappiolla. Lopussa Kaukajärven pikajuna jyskytti vauhdin päälle ja aina vaan kovemmin. Sitä ei lopussa pidätellyt mikään.

Maalipaikkoja riitti runsain mitoin, mutta laukaukset suuntautuivat ohi maalin, tai sitten ajauduttiin liian lähelle maalivahtia joka ehti hätiin. Laukauksia pitääkin harjoitella jatkossa enemmän ja kunhan sihti saadaan kohdalleen, tykitys voi alkaa.

Hieno peli jossa kunnostautuivat erityisesti Julius, Rene, Leevi ja Jaakko. Akseli maalissa venyi totutun varmasti ja avaukset sujuivat mallikkaasti. Loppua kohti huipentuva tehorutistus jota koko joukkue voi ylpeänä muistella. Maanantaina aloitetaan kotipelit Kaukajärven historiallisella stadionilla kun vastassa on PJK.

( Phot by JSS © 2008: "Lämmittelyrinki Mutarilla" )

Pelleilyn lähteillä

Maanantain harjoituksissa oli tänään täysi ryhmä koolla. Isossa joukossa sattuu, eli tapahtuu. Harjoitusosiossa mentiin vielä mallikkaasti, mutta peliosion jälkeen jouduttiin äänestykseen. Kättä nostamalla selvitettiin, halutaanko olla jalkapallojoukkue vai pelleily- ja keskustelukerho.

Tuloksin 15-1 haluttiin olla jalkapallojoukkue, vaikka näytöt kentällä kertoivatkin lukemia 10-6. Välillä tulee notkahduksia ja onhan niin, että kun tätä ajankohtaa keväällä mennään, niin koulutien kulkijoilla alkaa väsy painaa. Ja se taas ilmenee moninaisin oirein.

Tulevissa koitoksissa yritetään kuitenkin selvittää mikä ero on Pellellä ja Pelellä. Sen oivaltaminen onkin jalkapallokoulussa jo yhden Ällän suoritus.

Aika velikultia

Punakoneen häivähdys päätti jääkiekon MM-kisat loppuottelulla, jossa kisojen kiistatta parhaat olivat vastakkain.

Isäntä joutui taipumaan, mutta vastassa olikin sellainen nippu, jota voi lähes verrata menneiden aikojen tehonippuun.

Aika velikultia.

Kuvia luonnosta

Valokuvaus on nyt siirtynyt lopullisesti filmimaailmasta digiaikaan, mutta hyppäys ei suinkaan tapahtunut yhdellä kerralla. Ainakin omalle kohdalle osui muutamien vuosien puskuri, jonka aikana kallista filmiä ei viitsinyt käyttää - mutta toisaalta, käytössä ollut digikamera tarjosi vain rajoittuneet mahdollisuudet luovaan kuvaamiseen.

Järjestelmäpuolella digiammattimalleja on ollut tarjolla jo vuosia, mutta harrastajan kukkarolle sopivia vaihtoehtoja on putkahdellut vasta viime vuosina. Näistä lähtökohdista ponnistaen päivitin myös oman kuvauskalustoni - ja samalla myös harrastuksen.

Poikien pelikentilläkin voisi kuvata enemmän, mutta jos toimii ohjaajana vaihtopenkillä mahdollisuudet kuvaamiseen ovat heikot. Saadakseen edes kohtuullista jälkeä aikaan asiaan pitää keskittyä - kuten näyttää olevan lajissa kuin lajissa.

( Photos by JSS © 2008: 1. Iidesjärven rantojen kasvustoa 2. Tiira 3. Tukkasotkapari )

Ukot solmussa

Eilisten harjoitusten lopulla kolme poikaa sai tärkeän tehtävän. Leevi valvoi ja huolehti loppupelin järjestyksestä, Mikael organisoi rankkukisan ja Julius johti loppuvenyttelyn. Muilla oli vastuu huolehtia omista tekemisistään niin, että kaikki sujuisi mallikkaasti.

Tämä järjestely siksi, koska itse kiirehdin toiselle kentälle 99-ryhmän harjoituksia vetämään. Tällä hetkellä huolehdin siis kahdesta joukkueesta ja harjoituksia tulee viikossa neljä kappaletta. Ensi viikosta alkaen vielä pelejä molemmilla joukkueilla.

Aivan yksin pojat eivät kentälle tietenkään jääneet, vaan tarkkailija seuraili tilannetta kentän laidalta. Myöhemmin saamani raportin mukaan kaikki oli sujunut mallikkaasti jokaisessa kolmessa vaiheessa ja täysin omatoimisesti. Olen todella ylpeä tästä joukkueesta.

Loppuvenyttelyssä tosin oli esiintynyt muutama erikoinen liike - spagaati yhtenä niistä - mutta saahan sitäkin yrittää. Toinen taisi olla "jalka niskan taakse", kertoi Joona illalla. Luulen että tässä on menty sijaisvetäjän osalta vähän huumorin puolelle - joka sekin on välillä täysin sallittua. Moisia liikkeitä en ole, enkä tule opettamaan. Ainakaan en pystyisi malliesimerkkiä näyttämään.

( Photo by JSS © 2008 "TPV Kaukajärvi E10 2008" )

Koulujen turnaus Kaupissa

Koulujen kolmasluokkalaisten jalkapalloturnaus pelattiin Kaupissa ja mukana oli kymmenen joukkuetta ympäri kaupunkia. Koleassa ja tuulisessa säässä Messukylän 3B sai vastaansa neljä joukkuetta ja otti hienon voiton jokaisesta.

Pelien aikana saatiin kaksi lyhyttä lumikuuroa - Suomen kesä on oikukas - mutta muutama pelaaja oli silti varustautunut lyhyillä shortseilla. Messukylän Joona ja Aleksanterin Reda eivät purevista tuulista välittäneet. Onhan se niin, että kun kerrankin pääsee nauttimaan oikeasta jalkapallosta nurmikentällä, tapahtumasta on otettava ilo irti.

Messukylän avauskoitos Linnainmaata vastaan oli selvästi kovin ja maalivahdeilla riitti töitä molemmissa päissä. Otto ja Aapo pitivät etupäässä vauhtia ja kun muutkin kunnostautuivat voitto tuli 3-2.

Kanjoni sai kyytiä toisessa pelissä kun Messukylän laukaukset viuhuivat kohti vastustajan verkkoa. Otto, Robert ja Joona pääsivät kukin yrittämään vuorollaan ja voittoon ylti tämäkin mittelö. Martti loi painetta keskikentällä turnauksen hienoimmassa liehupäähineessä.

Sopivan tauon jälkeen sai Aleksanterin oranssipaitainen joukkue tuta Messukylän voiman. Redan johdolla palloa tuotiin Messukylän maalille, mutta vain kerran tuloksekkaasti, kun sinipaidat iskivät kaksi kertaa.


Turnauksen viimeiseen matsiin Lamminpää ei saanut hyökkäyksiään kulkemaan ja Messukylä kuittasi pelin 4-0. Omaan päähän ei tullut ainoatakaan hyökkäystä, joten pitkästyminen iski maalivahtiin loppuvaiheessa ( tästä myöhemmin toisaalla... ).

Turnauksessa koko luokka pääsi pelaamaan. Tytötkin olivat mukana ja yrittivät hienosti. Harmi vaan, että nyt pelattiin sekakentällisillä ja malliksi muodostui se, että pojat pelasivat ja osa tytöistä vähän aristeli vauhdikkaimpia poikia. Selkeillä tytöt vs tytöt kentällisillä olisi ehkä saatu lisää aktiivisuutta aremmille pelaajille.

( Photos by JSS © 2008: 1. Messukylä huutamassa 2. Joona torjuu Linnaimaan laukausta 3. Messukylän hyökkäys käynnissä )

Lajin suunta

Aamulehdessä jääkiekkoäiti kirjoittaa lapsensa harrastuksesta ja kaipaa tehovalmennuksen rinnalle myös puhdasta harrastustoimintaa. Olen kuullut samanlaisia tarpeita muualtakin.

Jalkapallon parissa ikäkausitoiminta erkanee jo varhaisessa vaiheessa ja kaupparin puolella jokainen voi harrastaa lajiaan ilman "pudotuspelin" paineita. Olisiko tämä mahdollista jääkiekkopuolella?

Haaste on kuitenkin ilmassa ja se ei ole ainoa. Muut lajit tulevat kovaa kyytiä, salibandy porskuttaa ja jalkapallo pitää edelleen ykkösviittaa. Jos jatkossakin jääkiekkoa halutaan kehittää ja viedä eteenpäin lajina, harrastajamassan määrän pitää kasvaa - ainakaan sen ei pitäisi kääntyä laskuun.

Jääkiekossa luistelutaito opetellaan melko varhain, joten lapsia pitäisi saada mukaan jo pienenä. Jos kuvan lajista antavat hurmeiset tuoksinat kisakaukalossa ja lööpit kärsineistä nenistä, mikä on seuraus?

"Karjalakatsomo" on varmaan innoissaan, mutta haluavatko jääkiekkoäidit tuoda lapsiaan väkivaltaisen imagon omaavan lajin pariin? Suuria massoja hamuavan lajin pitäisi miellyttää - niin... suuria massoja.

Kauden pelit käyntiin

Perinteisesti kauden aloittava jalkapalloturnaus järjestettiin viime aikoina tunteita herättäneellä Sorsapuiston kentällä. Samainen paikka on ollut keskustelun aiheena paikallisissa tiedotusvälineissä talven ja kevään aikana.

Suuresta jäähallista haaveillaan ja huipennuksena sen sijoittamisesta keskustan tuntumaan. Tulevaisuudessa häämöttävät MM-kotikisat ja mahdollisuus saada otteluita Tampereelle. Myös suuria nimiä halutaan konsertoimaan monitoimiareenalle.

Lähikoulut, seurat ja muut tahot tarvitsevat tätä kenttää niin kesällä kuin talvellakin. Mikään muu lähialue ei voi korvata Sorsapuiston kenttiä liikuntapaikkoina. Kun alue uhrataan kaupallisen viihteen nimissä, ei uusia tiloja enää löydy.

Näistä pöyristyttävistä suunnitelmista huolimatta pallot pyörivät vielä tänä keväänä ja sääkin suosi tapahtumaa. Lämpöä riitti ja tuulikaan ei pahemmin pöllyttänyt hiekkaa.

Kaukajärven joukkue kohtasi Lentsun ja Hervannan kahdessa tiukassa koitoksessa - ensin 1-2 ja sitten 3-2 - ja varsinkin ensimmäisessä pelissä numerot olisivat hyvin voineet olla päinvastoin. Sen verran kova painostus ja maalitilannesuma loppuun kehkeytyi.

Päivän kohokohdat olivat tänään:

• Hieno yritys ja käytös koko joukkueelta molemmissa peleissä
• Parivaljakon Monte & Julius #97 syöttöpeli maalilla Lentsua vastaan
• Maalivahtien kunnostautuminen
• Juliuksen #97 torjunnat Hervantaa vastaan - läpiajo ja rankkari
• Mikon #94 huima vire toisessa pelissä - kaksi maalia ja energialataus huipussa

Joukkue on muuttunut viime kaudesta paljon. Ikäkausipuoli ja muut harrastukset veivät joukkueen pelimoottorin ja maalitykin, puolustuksen tukipilarin ja Pirkanmaan nopeimman sprintterin.

Uudet pojat ovat sopeutumassa joukkoon hyvin, mutta vie hetken kunnes pelikaverit tulevat tutuiksi. Kun vielä uudet vastuunkantajat löytyvät täyttämään lähteneiden paikat, voidaan odottaa melkoista parannustakin peliotteisiin.

Hienoa on, että ryhmästä löytyy kolme innokasta ja vapaaehtoista maalivahtia - ja kaikki vielä ihan loistavia. Yleensä joukkueista on vaikea löytää halukkaita tolppien väliin, sillä paikka on aika haastava ja rohkeutta vaativa. Maaliverkon soidessa takaisku tuntuu henkilökohtaisemmin. Kenttäpelaaja pääsee helpommalla. Akseli, Julius ja Joona - kolmen kovan kopla.

Koneen palvelema

Kiitos Google! En tiedä miten ohjaaja selviäisi urakoistaan ilman nykyajan apuvälineitä. Luultavasti ei pystyisi hoitamaan asioita tai menettäisi järkensä - sen vähäisenkin.

Kun virittää koneen palvelemaan ohjaajaa, saa asiat luistamaan ja säästyy monelta muistamiselta, vaivalta ja odottamiselta. Toisaalta - jos joukkueen parista löytyy tahoja jotka eivät halua, osaa tai pysty käyttämään nykyajan välineitä - joutuu toteamaan, että tekniikan apu ei aina riitä.

Uuden ajan sovellusten hyödyntäminen ei riitä, jos vastapuoli ei niitä käytä. Silloin on turvauduttava perinteisiin menetelmiin. Ja aina niilläkään ei pärjää. Vastassa voi olla vaikkapa kielimuuri. Näissä mittelöissä punnitaan ohjaajan todellinen venymiskyky. Onkohan ne vaikeimmat asiat sittenkin siellä pelikenttien ulkopuolella?

Countdown 126

Jalkapallokautta on vierähtänyt kaksi viikkoa ja toiminta vierähtänyt käyntiin. Lauantaina pelataan Sorsapuistossa turnausta ja pojat odottelevat sitä kovasti. Kauden ensimmäiset pelit.

Sää on suosinut kevättä ja kenttien puolesta toiminta olisi voinut alkaa jo aikaisemminkin. Aikaisesta keväästä johtuen viimeinen "piikki" ilmoittautumisissa jäi melko vaisuksi. Viime keväänä tulijoita riitti loppumetreille asti runsaasti.

Olin yhteyksissä eteläisen Suomen kaupunkiin, jossa tuttu ohjaaja kertoi kokemuksistaan siellä. Joukkueet ajetaan täyteen lapsia ja urakka on yhdelle vetäjälle kohtuuton. Järjestys ei säily ja aika menee painijoita kaitsiessa. Mitään ei pystytä opettelemaan suuren ryhmän takia kunnolla, puhumattakaan yksilöllisestä ohjauksesta. Tasoerot lapsilla valtavat, toiset eivät pysy perässä ja toiset turhautuvat. Peliajat pieniä ryhmän koon takia.

Ratkaisu löytyi jakamalla iso ryhmä järkevästi kahteen eri joukkueeseen. Lapsille tarjotaan näin siis paremmat olosuhteet, mutta yhdelle ohjaajalle ei. Kahdesta joukkueesta huolehtiminen on vetäjälle edelleen kohtuuton. Onpahan jotain pelastettu.

Onneksi meillä on toisin ja lauantaina-aamuna jatketaan pelillä Lentsua vastaan.

Triplakiekot kehissä

Kisalähetykset Kanadasta ovat niin huonolaatuisia, että Norja-peli jäi ensimmäiseen erään. Teksteistä ei saa mitään selvää ja kiekkojakin nopeissa tilanteissa on jäällä kolmin kappalein. Tuttua NTSC-laatua Ameriikan mailta - "Never The Same Color".

Jos jotain positiivista voi yhdestä erästä hakea, niin Suomen "vanhat" pelipaidat olivat todella upeita. Aivan toista kuin avauspelin huonosti istuvat "makkarat". Hallissa voi myös kuulla loistavaa taukomusiikkia - Liquid Soul ja Rush kaikuivat mallikkaasti.

Jostain syystä tuli taas todettua, etten ole kapean kaukalon ystävä. No... voihan se fiilis vielä tulla kunhan kisajuna pääsee vauhtiin. Tässä vaiheessa homma vielä tökkii. Harmi.

Penkkiurheilijan valmistelut

Keväinen koitos Kanadassa on taas ovella ja huolellinen valmistautuminen takaa parhaan tuloksen. Otteluohjelma on kaiken perusta - etten sanoisi A ja M ( Antero Mertaranta ). Parasta on siis mennä suoraan oleellisen tiedon ääreen.

Virallinen kisasivusto ei kerro tv-lähetyksistä mitään ja otteluaikojen kääntäminen kotimaiseen kellonaikaan on korkeampaa matematiikkaa - ainakin peruskiekkofanille.

Kun alkuasetelma on selvillä, lienee pieni kertaus sääntöihin paikallaan. Tuomarimerkitkin on hyvä herätellä aivolohkoista esiin ennen ruudun eteen siirtymistä. Ei sitten jää mitään epäselvää kun se jäähy tulee ja vastustaja tekee taas sen maalin viimeisellä minuutilla. Tieto lievittää tuskaa.

Kisat viimeistelee oikeanlaisen kisaravinnon valinta. Tiensä voi taklata itse, tai sitten hakea vinkkejä asiantuntevilta tahoilta. Kukin tietää itse mitä hammassuojustensa välistä lätkäisee sisään sohvan pohjalla istuessa.

Kisojen esileikit käytiin eilen ja Suomi kohtaa tänään Saksan Halifaxissa. Lopuksi voisi tiirailla minkälaisesta pikkukaupungista oikein onkaan kyse?

Rush: Workin' Them Angels ( Toronto Ca )

Vapun sävelet

Vappu - josta sanoisin tällä kertaa, että räntäsade oli niin kaukana kuin voi olla. Niitäkin kelejä on nähty.

Juhla potkaistiin käyntiin keskiviikkona jalkapallokentällä. Näinkin voi tehdä. Ajankohta vähän mietitytti, mutta kun paikalle saapui lähes koko ryhmä - vain muutama puuttui - voi sanoa ajatuksen onnistuneen.

Munkeille jäi vielä reilusti aikaa ja maistuihan ne paremmilta pienen pallorallin jälkeen. Palloista puheen ollen - toinen toistaan hienompia vappupalloja kannettiin koteihin koulun myyjäisistä ja poika oli tilannut itselleen upeimman mitä olen koskaan nähnyt.

Messevä Stratocaster joka ei soi, mutta ilmakitarointiin mitä parhain - myös ihan olomuotonsa puolesta.

( Photo by JSS © 2008 )