Kehityksen kynnyksellä?

Tein tänään Kobra Teamin jäillä viisi maalia. Luulin että kehitystä on tapahtunut, mutta niin vaan pudotettiin maan pinnalle. Mustien maalivahti oli kuulemma huonossa vireessä. Sama syy taisi olla yhdellä kesävuorollakin. Silloin osuin jopa kuudesti.

Näinhän se menee myös junnujen parissa. Aina pitäisi olla mieli avoin ja jättää ennakkoasenteet kotiin. Kehitystä tapahtuu joka päivä ja sen portaan voi nousta kuka tahansa. Helposti voi käydä niin, että suorituksen "pistemäärään" ja "puhtauteen" vaikuttaa aikaisemmin saavutettu arvo - status muiden silmissä. Vähättelyyn ei tämän perusteella pitäisi sortua.

Asiat pitäisi kohdata avoimin mielin. Varsinkin lasten parissa kehitys laukkaa välillä sellaista kyytiä ettei sitä aina edes usko. Taito viipyilee jossain piilossa aikansa - lymyilee - kunnes eräänä päivänä se hiipii jäseniin ja pään sisään. Kehitys tulla tupsahtaa maailmaan kovalla ryminällä. Uusi elämä pitää olla valmis kohtaamaan, huomata se ja antaa sille arvo. Nousu uudelle kehityksen portaalle on yksi urheilun suurista ihmeistä.

Pojat Pyynikillä

Viihdyttiin tänään lähijäillä peräti kolme tuntia - kuusi poikaa ja kolme iskää. Pelattiin tiukat matsit. Tehtiin Joonan kanssa muutamat klap-klap-maalit. Meillä on aikamoinen joukkue tällä asuinalueella.

Ruotsipeli herättää keskustelua niin lehdissä kuin netissä. Hyvät kisat Suomelta - on arvio yhden nukutun yön jälkeen. Katselin otteluissa Teppo Nummisen peliä. Mikä kumma siinä eleettömässä tekemisessä viehättää?

Kesällä mies teki hyppyharjoituksia Pyynikin kentällä. Ihan vieressä Joona omia juoksuharjoituksiaan ryhmän kanssa. Itse istuin katsomon puolella. Olisi pitänyt hakea Joonalle nimikirjoitus - tulevalta olympiamitalistilta. En viitsinyt häiritä.

Alexander Lukas

Sunnuntai oli taas Alexander Lukasin päivä. Olisin repinyt pelihousuni, mutta käytin ne jo kisojen alkupäivinä. Harmi.

Lähikentällä pelattiin lähes koko perheen voimin kun tytötkin saatiin mukaan 2 vs 2 peliin. Keiloja pujoteltiin ja luisteltiin Short Track-kisat. Olo on hyvä ja illalla tuli katsastettua tulevan viikon SM-kisaladut Kaupissa. Kaikki näytti olevan kunnossa.

Ollos kirottu... Alexander... ikuisesti!

Sadas postaus

Curling-kulta meni ohi ja olo on muutenkin aika vetämättömissä. Vatsatauti on vienyt voimat ja lauantain luisteluretki jää kyllä tekemättä. Ehkä alkavan talviloman aikana löytää kateissa olevan säkenen näihin ohjauspuuhiin loppukaudeksi.

Onhan se selvää kun lajina on jääkiekko, niin pelitilanteet voivat vaihtua. Välillä syöttöpeli sujuu ja homma toimii, mutta voi tulla tilanne ettei syöttö enää löydäkään lapaan. Ei aikaakaan ja on pakko siirtyä taklauspeliin. Jotain on tehtävä että joukkue herätetään pelaamaan. Erätauon jälkeen palataan uusin, paremmin eväin ja suunnataan kohti voittoa. Tätä on jääkiekko. Saa nähdä miten Suomen käy illan ottelussa.

Pojilla näyttää virtaa riittävän. Viihtyvät hyvin lähikentällä pelaamassa. Nyt riittää valoa ja jää on hyvin hoidettu. Kävin yhdeksältä pistämässä pelit seis ja hakemassa Joonan kotiin. - "Miksei me asuta kympissä? sain kuulla kysymyksen. - "Olisi lyhyempi matka kentälle". "Siksi kun asutaan kakkosessa", vastasin ja jatkettiin pitkää taivalta kympistä kohti kaukaista kakkosta.

4-3

Keskiviikkona oli suomalaisten päivä. Olympialaisissa tuli kahteen kertaan 4-3 voitto. Tallentavaa digiboxia ei voisi enempää ylistää. Harjoitusten päällekkäisyys ja muu tohina ei haitannut, vaan kumpikin voitto tuli katsottua ruudusta.

Ulkoharjoituksiin osui taas lumimyräkkä - ties monesko kerta - ja lämpötila plussan puolella. Kiekko luisti siis tosi huonosti jään pinnalla. Silti laukaisuja harjoiteltiin ja tehtiin niitä tärkeitä luisteluharjoituksia. Pojat pyöri keilojen ympäri niin vinhasti, että pää meni sekaisin. Ehkä olisi välillä pitänyt vaihtaa suuntaa, kuten opastus kuului.

Ensi viikkoon osuu hiihtoloma ja pojan kanssa käydään hiihtoretkellä. Harjoitukset kuitenkin jatkuvat normaalisti. Odotettavissa on, että vajausta tulee olemaan. Perheet lähtevät Lappiin tai kuka minnekin. Pieni tauko koulun ja työn aherrukseen.

3 vs 3

Valmentajien jäällä otettiin viikonlopun päätteeksi peliä 3 vs 3. Heikko osanotto, mutta hiki tuli kummasti pintaan ja pelata sai koko ajan. Joku ei pidä, minulle sopii mainiosti. Yleensä vauhti kasvaa aina pelin loppua kohti, vai onko se sitä että muilla hiipuu? Yleensä ensimmäiset 30 minuuttia on vaikeaa saada konetta käyntiin vaikka kuinka yrittäisi polkea.

Kopissa puhuttiin naisten olympiakiekkoilijoiden tavasta käyttää ristikon lisäksi myös hammassuojia. Vaikka kontakteja ei sallita, voi tärähdys esim. laitaa tai jäätä vasten iskeä hampaille, ristikosta huolimatta. Ehkä siinä syy. Näin kävi sunnuntain pelissä yhdelle joukkueemme pojalle. Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain pieni kolaus, ei sen pahempaa.

Myös toista asiaa pohdiskeltiin ennen jäälle menoa. Junnujen pelit ja vanhempien suhtautuminen niihin. Mutta tästä aiheesta toisella kertaa lisää, sillä Suomi jatkaa Kanadaa vastaan toisessa erässä.

Sininen kaatoi valkoisen

Paikallispelissä sininen kaatoi valkoisen kovan väännön jälkeen. Yleensä pelipaidan värit ovat päinvastaiset, varsinkin harjoituksissa, joten poikia oli outo katsella kentällä.

Säkenet käytti kaiken energiansa päivän ensimmäiseen peliin tehden seitsemän maalia. Toiseen peliin ei riittävää puhtia saatu päälle lainkaan, vaan tällä kertaa oli taivuttava Lieskojen edessä.

Säkeneiltä puuttui kaksi tärkeää lenkkiä kokoonpanosta ja yhden miehen maila hajosi ensimmäisessä pelissä. Lainamaila saatiin käyttöön, mutta ymmärrettävästi pelituntuma katosi.

Nähtävästi mailoja hajoilee jo tämän ikäisiltä pelitilanteissa. Huhupuheet kertovat myös toisesta irronneesta lavasta. Tämä tapaus tosin sattui voimalämärissä kotijäillä.

Sarjan kaikki pelit saatiin siis pelattua. Ryhmän joukkueilla on mennyt pelit todella hienosti ja tasaisesti. Nyt kun paikallispeli kääntyi näinpäin, se tasoitti tilannetta ja kummallekin joukkueelle tuli 11 voittoa 17 ottelusta. Myös tehdyt maalit olivat 68 vs 67. Tämä tekee siis neljä tehtyä maalia ottelua kohti. Aika hyvin siis verkkoja on heiluteltu.

Se tilastoista. Tärkeintä on ollut jääkiekon parissa vietetyt mukavat tuokiot. Näistä sanoista huolimatta kausi on kesken. Ohjelmassa on vielä kaksi turnausta ja harjoituksethan jatkuvat aina huhtikuulle asti.

( photo by JSS c 2006 : "Sininen kaatoi valkoisen" - pojat vain pelleilevät, ei hätää... )

Yhdellä kädellä

- Vein yhdellä kädellä kiekkoa ja toisella pidin vastustajaa! Siinä innokkaan pikkumiehen kommentit kopista lähtiessä. Mukava katsella kun joku on innostunut tekemisistään. Jos saisi kaikki aina yhtä hyvään vireeseen, meno olisi aika mahtavaa.

Nyt muistin, että samainen poika vetäisi harjoituksissa kiekon yli sivupleksin. Ja kertoi siitä ohjaajalle, niinkuin pitääkin. Sitten voi arvata muistinko hakea sen kiekon harjoitusten jälkeen? Ehkä se on siellä vielä sunnuntaina kun pelataan viimeiset sarjapelit.

Viho viimeinen otteluista on eräällä tavalla kiihkeä "paikalliskoitos", onhan vastakkain harjoitusryhmämme kaksi joukkuetta. Säkenet - joista olen vastuussa - sekä Lieskat joille voi vaan toivotella tsemppiä tiukkaan peliin. Huomenna selostus ottelusta ja miten siinä sitten kävikään.

Tämä ilta alkoi curlingilla - tuolla siivoojien lempiurheilulla - jatkuen saunalla ja venyttelyllä. Jatkossa Torino - joka muuten tarkoittaa pientä härkää - hallitsee iltaa, sillä onhan ohjelmassa vielä mäkihyppyä ja huipennuksena Suomi kohtaa Tsekin jääkiekossa. Kääntääkseni tämän kirjoituksen eräällä tavalla alkuun - toivotaan että Česká Republika on tänään vietävissä yhdellä kädellä.

Housut kierrätykseen

Keskiviikon harjoituksissa jää oli täynnä pientä nupua ja kiekon luisto olematon. Jääkone rikki? Tästä huolimatta hommat vietiin läpi. Lopussa pelattiin koko kentällä ja yritettiin saada syöttöpeliä poikien touhuun. Tämän ikäisten ajatusmaailmaan kuuluu vahvasti minä-keskeisyys ja peleissä se näkyy siinä, että kaikki ovat helposti yhtenä parvena sen kiekon perässä.

Myös kiekon kuljetustilanteissa pyritään helposti yksin eteenpäin, vaikka syöttö kaverille toimisi paremmin. Luistelu ja kiekon kuljetus vaativat vielä niin paljon keskittymistä, että pelitilanteiden ajattelu jää vähemmälle. Iän karttumisen myötä tilanne muuttuu ja kun luistelu vielä tulee automaattiseksi, syöttöä odottavan kaverin tarpeet huomataan.

Harjoitusten kanssa samaan aikaan tv näytti Suomen ensimmäistä olympiakiekko-ottelua. Kesällä hankkimani tallentava digiboxi mahdollistaa katselun siirron ja niinpä koko ottelu tuli katsottua harjoitusten jälkeen. Ehdoton laite varsinkin näin kisojen aikaan.

Suomi aloitti kisat varmasti ja torstaina jatketaan kohti mitalia? Omansa jo otti Mikko Ronkainen kumparelaskussa ja oli mielestäni kisan paras, vaikka aussi kultaiseen yltikin. Rauhallisen miehen maineesta huolimatta tuli ihan konkreettisesti revittyä housut kun pistetilanne rävähti ruutuun. Poika katseli ihmeissään vieressä kun ensin tuli ilmastointireikä polveen ja lopulta irtosi koko lahje!

Kumparekisan katsomossa oli taas - kukapas muu kuin - Matti Vanhanen! Kisojen mitali-imuri! Menestyksessä pysyminen kannattaisi nyt varmistaa järjestämällä pääministeri jokaiseen mahdolliseen kisaan jossa suomalaisia on mukana. Tähän asti homma on toiminut.

( Pieni selitys housujen osalta. Polvista puhki kuluneina ne olivat viimeistä päivää jalassa ja lähdössä kierrätykseen. Osuipa tilanne sopivasti kohdalle ja pojan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen performanssin aikana. Voin kuvitella kun tarinaa kerrotaan kavereille koulussa. Meidän iskä repi housunsa... ;-)

Sähkövaloa omasta myllystä

Lähikentälle pitäisi ilmeisesti pystyttää oma voimala ja majakka, koska kaupunki ei tunnu saavan valaistusta kuntoon. Olen soittanut asiasta jo kolme kertaa. Digitaalinen ajastin ilmeisesti temppuilee koska kenttä on pimeä satunnaisesti.

Lauantaina pelailtiin pimeydessä, mutta maanantaina pojilla oli taas valoisa ilta. Ehkä järjestelmä saadaan toimimaan toukukuuhun mennessä ja syksyyn asti päästään sitten pelaamaan ongelmitta - jos jäitä riittää.

Tuttu kaveri kertoi miten ennen vanhaan kenttien valaistusongelmat ratkaistiin. Mailan päällä lyötiin sähkörasian kansi auki ja napattiin valot päälle. Keino se on tämäkin, mutta näin pitkälle en sentään asiassa menisi. Nykyajan komposiittimaila on liian arvokas rikottavaksi.

Leikki leikkinä, mutta pienistä ongelmista huolimatta harrastukset pojan kanssa jatkuvat. Tässä listattuna tulevan viikon urheilut molemmilta ( poika / minä ):

• ti - koulussa hiihtoa / Kobra Team jäät
• ke - junnujen jääharjoitukset molemmilla
• to - koulussa hiihtoa / punttitreenit
• pe - kippikerhon sali / hiihtolenkki
• la - junnujen jääharjoitukset molemmilla / jumppa?
• su - molemmilla junnujen pelit / Vake jäät
• ma - lepo / punttitreenit

Viikon tapahtumat voivat vielä sotkea tekemisiä ja lisäksi voi tulla lähikentän pelitapahtumia illaksi.

( photo by JSS c 2006 - Reposaari )

Olympialaiset

Olympialaiset polkaistiin käyntiin hienoilla avajaisilla. Tiedossa on paljon ajankäytön puntarointia. Jääkiekkoa pitää nähdä ja siinä sivussa hiihtoa ja naisten taitoluistelua. Kaikkeen ei aika kuitenkaan riitä, jostain on luovuttava.

Kuten tänäänkin, oli jätettävä poikien harjoitukset väliin samaan aikaan järjestetyn teatteriesityksen takia. Oivallinen tuotos - tämä Alivuokralainen - ja suosittelen lämpimästi jos kiinnostaa.

Väliin jääneet harjoitukset kuitattiin pojan kanssa heti illalla, kun lähikentällä otettiin matsia - isät vastaan pojat. Tasaista oli vääntö ja maaleja tehtiin paljon. Kentän valot oli taas pimeänä. Maanantaina pitää ottaa taas yhteyttä puistoyksikköön. Jo kolmannen kerran tänä talvena. Luulisi valojen yhden talven toimivan häiriöittä. Nyt pimeitä jaksoja on kuulemma ollut enemmänkin, ja ihan satunnaisesti. Kummallista.

Pääsin kokeilemaan uutta mailaani ja ensi tuntuma oli hyvä. Keveys on se avainsana. Ja kuten monet muutkin ovat todenneet, pieni kovuus ja kiekon "pomppuherkkyys" varsinkin syötön vastaanotossa on aistittavissa. Siihen varmasti tottuu, kuten myös aavistuksen muuttuneeseen lapamalliin. Mukava ensikosketus.

Maila vaihtoon

Sukanpitimestä hukkui kuminen "kieli". Kerta oli jo varmaan kolmas, mutta tällä kertaa se ei löytynytkään kiekkokassin pohjalta. Kierros urheiluliikkeessä varmisti sen, ettei näitä hippuloita myydä varaosina. Pitäisi siis ostaa uusi varuste. En ostanut vielä, teen uuden etsintäkierroksen löytääkseni sen hukkuneen kumipalan.

Selvitin samalla onko kannettavia juomapullotelineitä saatavana erikseen. Pojilla on jo pullot, telineitä vain uupuu. Varsinkin peleissä irtopullot pyörivät jäällä, joten kantotelineet siistivät ympäristöä. Telineitä myydään vain pullojen kanssa. Yksi irtokappale kuitenkin löytyi ja myyjä lupasi yrittää järjestää vielä tarvittavat kolme lisää. Huomenna kuulen miten onnistui.

Kauppamatkalla hihaan tarttui ihka ensimmäinen täyskomposiittimaila. Montreal Nitro 9500 Medium 200, 48 euroa. Hinta ei ole paha, joten pitihän tämäkin asia kokeilla. Vanha puumaila saa jäädä vain junnutreenikäyttöön. Ellei sitten kokemukset ole huonot. Tämä selviää lähiviikkojen aikana.

Ennen pelituntumaa voi vertailla mailojen painoja. Vanha puumaila - Montreal 9966 Magnum - painaa 615 grammaa. Uusi komposiitti erkkoineen vain 470 grammaa. Kevennystä tuli siis 145 grammaa ja tunteehan sen jo kädessään.

Mailojen valmistuksessa on käymässä samalla tavalla kuin suksien kanssa 70-luvulla. Puu sai väistyä Suomessakin, viimeistään silloin kun Mieto hävisi mitalit arvokisoissa hiihtäessään vielä perinteisillä puusuksilla. Kavereilla oli muovia alla ja meno haipakkaa. Mietohan haukkui puusuksensa ja hiihtojohtajat. Seuraavat kisat mentiin jo muovit alla.

Komposiiteista ja ainoasta suomalaisomistuksessa olevasta mailatehtaasta kirjoittaa tänään myös paikallislehti Uusi Lahti. Suuri mullistus on tulossa tälläkin alalla ja tuotantokoneistot ovat menossa uusiksi monella suunnalla. Kehitys kehittyy ja peli jatkuu. Käytännön mailakommentit myöhemmin.

Kuin Bambi liukkaalla jäällä...

Keskiviikon ulkoharjoitukset vietiin läpi pakkasen nipistellessä poskipäitä ja sormia. Sää oli karsinut väkeä, mutta tekemistä keksittiin silti. Ainakin tilaa oli luistella, pallo liikkui vinhasti ja kuuma mehu maistui.

Ulkona toimiminen asettaa omat vaatimuksensa pukeutumiselle ja varusteille. Pojallakin on käytössä kaksi kypärää, uudempi hallikäyttöön, ja vanha isommaksi säädetty ulkojäille. Siihen mahtuu sisähuppu alle.

Yhden kypärän käyttöä helpottaisi jonkinlainen käsisäätö, jollaisia on esim. pyöräilykypärissä. Nyt tarvitaan työkaluja kypärän sovittamiseen. Istuvuus on kuitenkin tärkeä asia. Meilläkin on kolme lasta, jotka käyvät luistelemassa, vaihtelevasti hallissa ja ulkona. Toimiva käsisäätö helpottaisi tilannetta.

Niin... kaukaloon loikatessani oli käydä vanhanaikaisesti. Viime hetkellä huomasin että terissä oli vielä suojat päällä. Alkutalvesta tuli tätäkin sisääntuloa kokeiltua omalla pelivuorolla. Onneksi ei ollut isoa joukkoa nauramassa. Siinä sitä katseltiin maailmaa kuin Bambi liukkaalla jäällä. Ketarat levällään.

Ravinnon äärellä

Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan jääkiekon arvostus on laskenut. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat ja vertaa tuloksia viime vuosien vastaavaan tutkimukseen. Mikähän on syynä tähän alaspäin suuntautuvaan käyrään?

Mäkihyppy sai kansalta parhaat arvosanat. Jääkiekko päihitti ainakin pesäpallon, vaikka Pohjanmaalla pesiksen harrastajat kokevatkin olevansa sivistyneempiä. Pesäpalloilijathan käyttävät tunnetusti lautasta, kun jääkiekkoilijoille riittää hyvin kaukalo.

Ruuneperin sykkeessä

Runebergin päivänä otettiin kaksi voittoa paikallisvastustajasta. Peli oli vähän uneliasta ja kaukana siitä, mihin parhaimmillaan pystytään. Perinteen mukaan toiseen peliin saatiin vähän parempi ote, mutta eilisten harjoitusten hermostunutta vähäenergisyyttä oli edelleen ilmassa.

Hyviäkin otteita esitettiin. Eräskin pojista pelasi kauden parhaan pelinsä. Teki molemmissa peleissä maalin ja oli koko ajan energinen, luisteli, laukoi ja esti.

Peleissä oli ohjaajalla sykemittari käytössä ja tässä vähän tuloksia. Yllättävää kyllä, suurin arvo saatiin kopissa - ennen pelien alkua - 107. Tässä ensimmäisen pelin arvoja vaiheittain:

• Kopissa - 107
• Pelin alku - 90
• 1. maali syntyy vastustajan päähän - 101
• 2. maali - 90
• 1. vastustajan kavennus - 93
• vastustajan tasoitus - 95
• 3. maali - 83
• 20 minuuttia, puoliaika - 83
• vastustajan 3. maali, tasoitus - 81
• 4. maali, johtoon - 102

Ohjaajan leposyke on normaalisti 48. Pelin aikana alin syke oli 70, ylin 102. Ensimmäisessä pelissä keskiarvo oli 86. Toiseen peliin sykkeiden keskiarvo laski huomattavasti, ollen nyt 73.

Sunnuntain Aamulehdessä oli juttu, jossa tutkittiin valmentajien Makkonen ja Eloranta sykkeitä paikallispelin aikana. Tässä vertailun vuoksi kaikkien kolmen tulokset pelin aikana:

• Makkonen - max 106 - keski 87 - alin 65
• Eloranta - max 119 - keski 78 - alin 56
• Junnuohjaaja - max 102 - keski 86 - alin 70

Täytyy huomata, että junnuohjaaja on jäällä luistimilla, sekä kasasi ennen pelin alkua laitoja, siirteli pelin aikana jatkuvasti jäällä liukuvaa vaihtopenkkiä, sitoi muutaman pelaajan luistimen nauhat jne. Siis aavistuksen verran fyysisempää kuin liiga-aitiossa, mutta samoilla arvoilla kuitenkin liikutaan molemmissa kaukaloissa.

Mailoista napinaa

Kirjoitin aikaisemmin junnujen komposiittimailojen kiellosta. Aiheesta kirjoittaa myös Turun Sanomat. Kielto on saanut monia vanhempia ottamaan yhteyttä jääkiekkoliittoon. Moni ihmettelee kiellon perusteita, ja ihan syystä. Tässä linkki juttuun.

Sykettä pelissä

Kauppi 19:30, -9 astetta, kevyttä pakkaslunta, kylmä tuuli pohjoisesta. Takana 1 tunti ja 30 minuuttia hiihtoa SM-laduilla. Varsinaiset kisat peruutettiin muutama viikko sitten pakkasen takia, mutta erinomaiset reitit jäivät. Niillä on hyvä hiihtää.

Sykemittari näytti keskiarvoksi 135. Lähes koko matka pysyttiin sykealueella, joten vauhti oli sopiva. Isoimmissa nousuissa mentiin 160 pintaan. Alkulenkillä mittari ei toiminut, mutta pääsi vauhtiin heti kun hiki tavoitti lähettimen anturit. Ne olisi pitänyt kastella ennen lähtöä, mutta unohdin tällä kertaa.

Tietojeni mukaan Kirvesrintojen valmentajalla Kari Makkosella - legendaarinen Patapaita #22 - oli myös sykemittari käytössä tiistain liigan paikallispelissä. Sunnuntain Aamulehdestä voimme lukea aiheesta lisää ja mitä lukemia saatiin.

Sunnuntaina on myös poikien oma paikalliskoitos. Suoritan silloin saman testin ja katson millä sykkeillä valmentaja on junnujen peleissä mukana. Mikä on pelin rytmi ja mitä tapahtuu. Vertailu liigasykkeisiin ja tarina blogissa sunnuntaina.

Jääkiekkoa nelikätisesti

Talvessa siirryttiin helmikuun puolelle ja sää jatkuu melko leutona. Ulkoharjoituksia on jouduttu kovan pakkasen takia perumaan vain yksi, joten olosuhteet ovat olleet suotuisat. Yleensä mittarin lukema on ollut siinä nollan tuntumassa. Niin tänäänkin.

Kuten aikaisemmin lupailin, pelattiin poikien kanssa osan aikaa vähän erikoisempaa peliä. Kaksi poikaa kiinni yhdessä ja samassa mailassa, muuten normaalit säännöt. Alku meni pojilta ihmetellessä, mutta muutama "kaksikko" löysi nopeasti yhteisen sävelen. Pari maaliakin saatiin tehtyä.

Kummastelua taisi olla myös kaukalon laidalla. Mitä ihmettä heidän lapsilleen nyt on keksitty? Erilaiset ja poikkeavat harjoitteet antavat kehittyville aivoille ja hermostolle uusia ärsykkeitä. Herkkyyskaudella "oppi" menee parhaiten perille ja kaiken tekemisen ei tarvitse olla sitä "itseään" - vaan pikemminkin päinvastoin.

Toisaalta harjoituksessa oli myös hyvin vahvat jääkiekon elementit läsnä. Jääkiekko - jos mikä - on kontaktipeli, jossa on osattava liikkua ja toimia kylki kylkeä vasten. Joskus ollaan todella niin "iholla", että melkeinpä mailatkin ovat "yhtä". Jopa niin, että seurauksena on jäähy. Vastustajan mailasta kiinni pitäminen.

Nyt pidettiin kuitenkin kiinni yhteisestä mailasta ja kokeiltiin miltä tuntuu luistella ja toimia kaverin kanssa yhteistyössä. Liikkua ja aistia toisen liikkeet niin, että lopputuloksena oli jotain toivottavaa - kuljetus, syöttö, maali.

Joukkuepeleissä pitäisi kaverin kanssa löytää se ajatus - yhteinen sävel - jonka avulla saadaan peliin se toimivuus tai äärimmilleen vietynä jopa maagisuuden tuntu. Hiottu taito yhdistettynä tähän samalla aallonpituudella toimimiseen luo enemmän kuin mitä pelkkä taito voisi yksinään tuottaa. Jotain suurempaa.

Kiireinen kiekkoilta

Tiistai alkoi "lupaavasti" pukukopissa. Ensin huomasin pesuvehkeitä unohtuneen. Se suihkusta pelin jälkeen. Seuraava havainto oli, että juomapullo jäi autoon. Puolet varusteista oli jo puettu. Hakumatkan jälkeen takista hajosi vetoketju, joka jäi jumiin kiinni asentoon. Sukeltamalla pääsin lopulta pinteestä.

Enkä oli parempi kokea takaiskut jo kopin puolella. Kaukalossa peli sujui tänään iloisesti ja iskin hattutempun. Puolessa välissä peliä sattui erikoinen tapaus kun toiselta maalivahdilta irtosi ristikko. Pieni huoltotauko ja homma oli karsittu narulla kuntoon.

Harjoitusten jälkeen kamat kotiin ja suoraan paikallispelin tunnelmiin Hakametsään. Väkeä riitti, jäähyjä jaeltiin paljon ja osansa sai myös Raipe, joka lämpeni - mutta oli muuten kentän paras. Suivaantunut fanikatsomo käytti tapauksen jälkeen arveluttavaa, ainakin lasten korville sopimatonta haistattelua. Fanit voisivat jättää tuomarit ja vastustajan rauhaan ja keskittyä enemmän omiensa kannustamiseen. Siinä pelin tärkeimmät tapahtumat.

Keskiviikkona jatketaan poikien harjoitusten merkeissä ja katsotaan millaista peli on kun kaksi poikaa pelaa yhdellä mailalla...