Läskiksi meni

Vesipetojen loiskiessa jossain alapuolella, syvennyin "akvaariokahviossa" päivän Hesarin tarjontaan. Vapautuvan lehden saaminen vaati lyhyen, mutta intensiivisen tarkkailusession ja lopuksi nopean "haukkana perään"-operaation. Ja lukemaan.

Lehden eräs toimittaja puuttui kirjoituksessaan puolustusvoimien uuden komentajan Ari Puheloisen lausuntoon: Läski on pahin vihollisemme. Toimittajan mielessä pyöri ajatus siitä, että käyttämällä puolet uusista puolustusvoimien määrärahoista varusmiesten rasvaimuihin, saataisiin ongelma hoidettua.

Huumoria siis, mutta tässä on kyseessä tyypillinen "seurauksiin" pureutuva toiminta-ajatus. Kunto ei parane näillä "konsteilla" ja ongelman ydin on se "syy", joka syntyy jo paljon ennen "harmaisiin" astumista. Nuorten miesten liikkuminen ja ruokavalio on jokseenkin päin honkia?

Harva varusmies pystyy palvelusaikanaan painoaan nostamaan - vai pystyykö? Toki ja helposti. Jos palvelusaika sujuu sisätiloissa töitä tehden ja katsellen ulkona juosten, kelateline selässä kohti metsää kiiruhtavia palvelustovereitaan. Jos ainoana liikuntana jokapäiväinen 500 metrin taaperrus työpaikan, sotkun ja ruokalan välistä pyhää kolmiota. Omakohtaisista kokemuksista siis kirjoitan.

Aamiainen, välipala, päiväruokailu, välipala, iltaruokailu, iltapala... sillä jaksaa ja työpäivänsä ravitsee ja hyvin, varsinkin jos nämä "palat" koostuvat pääsääntöisesti sotilaskodin munkki-nimisistä tuotteista. Tämäkin niin sangen tuttua.

Oma annokseni oli yleensä kaksi munkkia. Viestivaraston työläistoveri tankkasi aina "vaasan mitalla" - kun kyseisessä kaupungissa oltiin. Lautanen täyteen ja siihen mahtui tasan kahdeksan munkkia. Oli siinä Merikarvian poika kohtalaisen tukevassa kunnossa kun vapaus koitti.

Uimahallin kahvion tiskillä selvisi miksi on niin helppo nuorten tarttua siihen "rähmämunkkiin". Hinta alle 2 euroa ja yhtäkaikki silläkin vatsan täyttää. Ei ravitse, mutta täyttää. Pikkusämpylä 2 euroa, isompi 2,80. Ruissämpylästä saikin pulittaa jo 3,40, mutta siinä olikin välissä kokonainen keitetty kanamuna, juustoa, kurkkua ja paprikaa. Tiedän kun söin. En tonkinut tiskillä.

Munkki silloin tällöin ei pahaa tee, mutta mitä seuraa jokapäiväisistä Sotku-reissuista munkille, kevyestä sisätyöstä ja tylsien iltojen punkalla makoilusta? Kun palveluksen loppupuolella "vahingossa" joutui osallistumaan 25 kilometrin juoksumarssille täyspakkaus selässä, tiesi mistä on kyse. Kilometri ennen kasarmia jaloista loppui "veto". Aivot antoivat käskyjään, mutta mitään ei tapahtunut. 

Siinä sitä istuttiin jonkun kaverin kanssa sillan kupeessa. Ketjut irti. Kuminauha poikki. En ollut ainoa matkalle jäänyt, mutta näin voi käydä varusmiespalveluksessa. Sisään tulee huippukuntoinen "poika". Ulos lähtee rapakuntoinen "mies". Onnea vaan Puheloiselle läskisodassa.

Jääpallon MM-loppuottelu TV:ssä

Jääpallo - tuo värikäs pyöreä narukerä - on metka kapine. Mutta ei näy TV-lähetyksessä kovin hyvin. Varsinkin nopeat laukaukset hävittävät pallon tehokkaasti. Musta toimisi luultavasti paremmin. Miksi eivät tee asialle mitään?

Kulmalyönnissä vastustajan pelaajat seisovat maalilla ja suojelevat sitä. Kuten myös kasvojaan, sillä pelaajille tyypillinen leukasuojus nostetaan kasvojen eteen. Laukauksen tullessa osa peittää kädellä myös silmänsä. Sattuu jos osuu kasvoihin. 

Miksi eivät käytä kokoristikkoa? Näkisivät jotain pahassa paikassa. Käyttäähän maalivahtikin ja nähdä senkin pitää - ehkä vielä tarkemmin. Yksi Venäjän pelaaja - nro 10 - käyttää ristikkoa. Siksikö mestaruus meni Ruotsille? Tuskin.

Peli perustuu paljolti kovaan vauhtiin ja yksinpujotteluun vastustajien läpi. Jääkiekossa mennään enemmän syötellen. Onko siis kiekko nopeampi kuin narukerä? Luistelunopeus ja ketteryys on pelaajilla huima. Jääkiekkoa katsellessa sitä seuraa enemmän kiekon kulkua, jääpallossa silmä taas hakee pujottelevan pelaajan.

Tämä on ihan ruotsalaisten laji - kuten kaikki muutkin lajit. Taas tuli yksi maailmanmestaruus. Jääkö meille enää muuta kuin eukonkanto ja nokialaisen heitto - kännykän ja sen edesmenneen saappaan? Näyttää siltä että ei. Kai ne jo viskoo Skånessa Ericssoneja. Lotta ja Pirre saa kyytiä niin että letit heiluu. Saappaita on nähty Göteborgin iltataivaalla - ufoiksi luulivat.

Uusi työviikko alkaa taas huomenna ensimmäisellä työpäivällä. Ruotsissa se on varmaan jo toinen. Nyt herää vain kysymys: Onko ne kaikessa edellä - vai ollaanko me aina kaikessa jäljessä?

Onnittelut jääpallomestaruudesta hienolle naapurillemme josta olemme täällä kotoisassa Suomessa niin kovasti ylpeitä. Jättebra!

24 sekuntia - kaksi maalia.

Kaksi tapahtumarikasta peliä mahtui Tapparan tämän päivän kiekkokalenteriin. Ensimmäiseen otteluun lähdettiin asetelmalla: 24 sekunnissa kaksi maalia! Joona #65 teki uransa nopeimman maalin - 10 sekuntia aloituksesta.

Tämän jälkeen peli ei ollut enää niin tiukkaa otteeltaan, mutta maalihanat ryöpsähtivät ja voitto 16-1. Positiivista oli se, että useita maalintekijöitä saatiin pöytäkirjaan ja nyt kaikki joukkueen pelaajat ovat avanneet maalitilinsä. Teemu #47 oli yksi niistä jotka olivat tänään todella vireessä molemmissa peleissä.

Päivän toisessa pelissä Ilvestä vastaan käytiin jännittävä ja tasaväkinen koitos. Pisteet jaettiin tänään tuloksella 4-4. Lopullinen puristus jäi puuttumaan ja 4-2 johtoasema päästettiin käsistä. Kaikesta huolimatta syksyn samojen vastustajien kohtaamisesta on menty eteenpäin - niin maalieron kuin pelin sujumisen osalta.

Pelien välissä oli tuo ikävin mahdollinen tauko - reilun tunnin mittainen - joka jo alkukaudesta askaroitiin vaikeimmaksi mahdolliseksi. Toinen peli suoraan menee hyvin kun "alkuverryttely" on suoritettu ensimmäisessä pelissä. Toisaalta taas kahden tunnin tauon aikana ehtii syömään ja lepäämään sopivasti toiseen koitokseen.

Videokoosteessa muutamia tilanteita pelistä vaihtoaitiosta käsin. Nopeasti kuvattu ja vielä nopeammin koostettu. Jäipä jälkipolville jotain tästäkin tapahtumasta.

Koulujen väliset

Tampereella käynnistyivät alakoulujen kiekkomittelöt ensimmäisillä otteluilla. Joukkueet koostuvat lähinnä 5.- ja 6.-luokkalaisista, mutta muutamia 4.-luokkalaisiakin on joukkoon otettu - kuten Messukylän paidassa esiintynyt Joona.

Sarjassa vain voittajat jatkavat ja Messukylä joutui tyytymään yhteen otteluun kun Atala otti voiton puhtaasti. Yläluokkalaisten kiekon siirtely oli myrkkyä Messukylän nuoremmista ja vähemmän harrastaneista koostuvalle ryhmälle.

Tapparan harjoitusryhmästä Veeti vartioi Tammelan koulun maalia ja auttoi näin joukkueensa aamun peleistä jatkoon. Nekalan keltaisessa paidassa esiintynyt Arttu joutui myös tyytymään yhteen peliin kun Lentävänniemi ratkaisi lähinnä maalivahtipelillään voiton itselleen.

Pääsin seuraamaan kaksi ottelua ja ylemmän luokan poikien johdolla pelit pyörivät. Nuorempien vuoro tulee sitten tulevina vuosina. Näistä neljästä joukkueesta vain Atala näyttäytyi hyvin tasaisena koostumukseltaan. Muissa oli hyvinkin eri tasoisia pelaajia mukana. 

Koulujen koko ja mahdollisuus kasata joukkueita on hyvin erilainen, joten ikävuositasoisiin kohtaamisiin ei ole mahdollista edes teoriassa mennä. Messukylänkin on vaikea saada täyttä ryhmää kasaan edes kolmesta eri ikäluokasta.

Kaikesta huolimatta mielenkiintoinen ja vähän erilainen kokemus jääkiekon parista. Samassa ryhmässä eri ikäisiä ja eri joukkuetta edustavia pelaajia - ja näytti mukana olevan muutamia tyttöjäkin. 

Tämä elämys jäi nyt yhteen otteluun, mutta merkintä tuli pöytäkirjaan pojalle tälläkin kertaa. Pisteitä ei joukkueesta kerännyt kukaan muukaan, mutta jäähypenkki kutsui. Tällä kertaa tosin maalivahdin saamaa rangaistusta kärsimään.

( Photos by JSS © 2009 )

Baseball tieteen silmin

Katselin juuri Myytinmurtajien Baseball Special-jaksoa. Ohjelma on mielenkiintoinen ja hauska tiedettä popularisoiva sarja, jossa hullutellaan tieteen rajoissa turvallisesti - vaikka välillä paukkuu ja sähiseekin - ilman duudsonmaista kohellusta.

Ohjelman idea on murtaa tai todistaa maailmassa vallitsevia myyttejä erilaisilta elämän alueilta. Vaikka baseball ei olekaan suomalainen laji, voi sitä hyvin rinnastaa omaan pesäpalloomme.

Tällä kertaa selvisi ettei korkkisydäminen maila auta lyömään kovempaa, vaikka niiden käytöstä on kilpailukieltojakin langetettu. Testeissä ilmeni myös, että kuiva pallo lentää pidemmälle kuin kostea. Myös syöksyminen pesälle on nopeampaa kuin pelkkä juokseminen.

Myytti lyönnissä sisuksensa menettävästä pallosta murrettiin. Irtosihan se kuori kun palloon saatiin ilmatykillä vauhtia 700 km/h ja roiskaistiin se päin alumiinimailaa. Näin kovaa ei kukaan syöttäjä tai lyöjä palloa vauhdita.

Syöttäjän heittämistä kierrepalloista saatiin havainnollinen esimerkki NASAn laboratorion vesitankissa, jossa fluoresoivat juovat ja moottorilla pyöritettävä pallo näyttivät selvästi kierteen vaikutuksen lentorataan. Ilmanpaineen lasku pallon toisella puolella tekee lentoradan kaarevaksi.

Lähetysaika on vähän myöhäinen, mutta muuten ohjelma sopii myös junioreille. Luita ei katkota, paitsi Busterilta - ohjelman törmäyskoenukelta. Ballistinen hyytelö tulee myös tutuksi ihmisen korvikkeena. 

Tätä kun pääsisi tekemään työkseen. Suosittelen.

Laukausten määrän merkityksestä

Tampereella keskustellaan kovasti Janne Ojasen jahtaamasta SM-liigan piste-ennätyksestä. Eniten on puntaroitu tasapisteissä olevan Arto Javanaisen aikoinaan laskematta jääneillä kakkossyötöillä. Kertooko tilasto totuuden? Niin tai näin, molemmat kuitenkin aikansa taitavampia pelimiehiä.

Javanaisen huimaan maalimäärään kukaan ei ole pystynyt. Maalin tekemiseen ja laukomiseen tarvitaan taitoa, mutta tässä tapauksessa on yksi asia ylitse muiden. Pelivuosinaan Javanainen laukoi, laukoi ja laukoi. Aina ja joka paikasta. Maaleja ei voi tehdä ilman laukauksia ja mitä enemmän niitä on, sitä useammin myös maalivahti ohitetaan.

Maalintekijä ja laukoja tarvitsee ympärilleen myös muita pelimiehiä, jotka pystyvät luomaan otolliset laukaisupaikat näille huimille maaliveikoille. Javanaisella oli onni saada vierelleen mm. Kari Makkonen ja Vellu Ketola - joista varsinkin viimeksi mainittu pyöritti kiekkoa urakalla maalitykki Javanaiselle.

Javanaiselta lämäriä lähti jatkuvalla syötöllä, kun Ketola ei lyhyellä tikullaan juuri lyöntilaukauksiin lähtenyt. Pieni maila voimakkaissa käsissä venyi kuitenkin taiturimaisiin pyörityksiin joista myös ketjukaverit saivat nauttia pisteiden muodossa. 

Taitavinkaan pelimies - ei Ojanen kuin Javakaan - ole aivan yksin takonut suuria pistemääriään. Joukkuepelistä kun on kyse, on myös ketjukavereiden taidolla erittäin suuri merkitys näiden käsittämättömien tehojen syntymiseen. Heillä on ollut suuri onni tämän asian suhteen.

Toivottavasti ennätys vielä rikkoutuu tämän kevään aikana. Poika ainakin haluaisi nähdä sen. Saadaan lisää keskusteltavaa, sillä tilastot ovat urheilun suola - ja turhista turhimpia. 

Lopuksi. Muistakaa junnut. Laukauksia, laukauksia, laukauksia.

Liike

Tässä testaillaan jotain uutta... kehitystä tapahtuu, tai ainakin muutosta. Testikuvan pätkä on viikonlopun harjoituspelistä Pingviinejä vastaan. Oli aika mukava koitos kun oma pää pidettiin puhtaana ja vieraisiin lorahti jotain viisi...?

Liikkuvaa kuvaa on tarjolla myöhemmin lisää. Ensimmäiset askeleet on otettu.

Pää putosi

Mainoksissa paljon käytetty ennen ja jälkeen kuvasarja kertoo paljon - ja valehtelee vielä enemmän - mutta tässä on raaka totuus. 

Lämpöaalto vei tutun tädin tosi pahaan kuntoon. Vielä kolme viikkoa sitten neito oli hehkeä, mutta nyt hyytyi hymykin. 

Hampaat irtosivat yksi kerrallaan ja tukka hapsotti kuin ruohotuppo - joka se itse asiassa kyllä olikin. Seuraavan päivän aamuna oli pudonnut jo koko pää. Näin katoaa kauneus.

Plussa-aalto aalto koitteli myös luonnonjääkenttiä ja työt sillä rintamalla alkavat alusta. Tätä on Suomen talvi, mutta onneksi urheiluhallit on keksitty ja riento pallojen perässä jatkuu.

TeamTorstai kokoontui taas reikäpallon pariin ja sai kannustavan yleisön vauhdittamaan viimeistä puolituntista. Ilveksen jalkapallon taitoryhmä vuosimallia 99 odotti omaa vuoroaan kentän laidalla ja intoutui kannustamaan valkoisten joukkuetta.

Partanen oli katsomon suosikki, johtuen varmaan nimellisestä pelipaidastaan. Valkoiset saivat luultavasti suosion syystä, että mustien maalivahti pelasi Tapparan fanipaita päällä. Veskarilla oli kiire heti pelin jälkeen siirtyä kadun toiselle puolelle, Hakametsän hallissa alkavaan Tapparan liigakamppailuun.

Sen verran suuri ja äänekäs yleisö ilmeisesti sai pelimiehiä kipsiin, ettei maalista poikki-ratkaisua saatu aikaan, vaan kello katkaisi pelit ennen sitä. Kaikesta huolimatta hienoa pelata lujaa kannustavan yleisön edessä. Kiitos ysisysit!

Kun Tapparaa saatiin taas tähänkin kirjoitukseen tungettua, jatketaan vielä loppuun asti sillä linjalla. Tämän viikon kiekkolehti sisälsi tälläkin kertaa Tappara-maalivahdin piirustuksen junnusivuillaan. 

Lassi Vuorenmaa 98-ryhmästä oli piirtänyt hienon omakuvansa - kun itsekin maalilla pelaa - tai sitten näkemyksen Tappara-idolistaan. Jostain syystä suurin osa lehden piirroksista esittää yleensä maalivahteja. Voi olla että ne on helpompia piirtää. Pitääpä kysyä jossain harjoituksissa taiteilijan oma näkemys.

Listoja tutkimassa

Blogilistasta löytyy blogeja aiheesta kuin aiheesta. Tämäkin kohde on listattu tähän viralliseen luetteloon ja tiedot siitä löytyvät tästä. Sijoitus luetuimmat-listalla on tätä kirjoitettaessa 479, jonne on nousu tapahtunut sijalta 4986.

Jostain syystä urheilun ja varsinkin jääkiekon puolella tarjonta on edelleen vähäistä. Jos uusia blogeja ilmestyy, ne haihtuvat jonnekin muutamassa kuukaudessa - jopa viikoissa. Käsityö- ja neuleblogit näyttävät jylläävän edelleen. Naiset ( lähinnä ) ovat löytäneet oman kanavansa.

Joka tapauksessa blogien määrä on muutamassa vuodessa lisääntynyt uskomattomasti. Löytyykö kaikille edes lukijoita. Luultavasti ei, mutta kirjoittaminen on ihan yhtä hauskaa. Ei sitä muuten viitsisi tehdäkään ja opettavaista myös - monella tavalla. Bloggaillaan siis!

Maalilleajo

Maanantai-illan tasojäillä yhtenä harjoituksena oli maalilleajo. Tässä muutama suoritus.

Kuhmujen loppuviikko

Viikonlopun ainokainen jääharjoitus oli lauantaina Sentterissä. Salamat hioi urakalla maalintekoa Hämeenlinnan ottelukierroksilla, joten paikalla oli siis vain puolet pojista. Siitäkin vähästä kaksi joutui jättämään leikin kesken jo alkuvaiheissa.

Kolmaskin "ukko" on jo valmiiksi sairastuvalla ja vielä viikon ajan, joten tilanne on kuin liigajoukkueilla. Kauden edetessä väki senkun vähenee. Onneksi ei kellään mitään vakavampaa ja pian kaikki ovat taas kunnossa.

Tuntuu kuitenkin että eniten tapahtuu ihan muissa ympyröissä - kotona, koulussa tai kavereiden kanssa ulkona. Messukylässä liikkuu tuhma puunoksa, joka syyttä suotta hyökkäsi perjantain koulumatkalla Joonan kimppuun. Otsa rikki ja kuhmuilla. Etsintäkuulutetaan: "Paksu puunoksa. Heiluu tukevasti vielä kiinni puun rungossa. Saa katkaista."

Tällä viikolla palataan oikeasti normaaliin viikkorytmiin kun koulu käynnistyy täydellä viikolla ja oheisharrastusten kevätkausi lähtee pyörimään. Kevät - tuo outo ja kaukainen sana - ilmaisee sitä, että kohti valoa ollaan menossa. Ennen hiirenkorvia on vielä tovi jos toinenkin talven rientoja jäljellä.

( Photo by JSS © 2009: Aleksi K ja Joona kiertoharjoituksessa )

Lehtikatsaus

Vuoden ensimmäinen Kiekkolehti kolahti postiluukusta tänään. Pääkirjoitusta myöden lehti peilaa Suomen nuorten heikosti sujuneita MM-kisoja tämän hetken juniorivalmennuksen tilaan. Keskustelua ja muutoksia peräänkuulutetaan.

Jääkiekkoliiton nuorisopäällikkö kirjoittaa koko sivun jutun tämän hetken käytännön valmennustoiminnasta ja tulevaisuuden kehitysnäkymistä. Vankkoja tosiasioita, joista olen kautta linjan melko lailla samaa mieltä. Tässä tiivistettynä muutamia asioita.

Jo tutkimuksenkin mukaan harrastavien lasten liikuntamäärät ovat liian pieniä. Tämä ei tarkoita vain jääharjoittelun määrää, vaan monipuolisen muun liikunnan lisäämistä. Kirjoittaja heittää vastuuta tästä vanhempien suuntaan: "Jos me vanhemmat sanoisimme nykyistä useammin lapsillemme, että ´kone kiinni ja ulos´, saisimme vähitellen tuota huolestuttavaa 2000 tunnin ( vuodessa ) harjoitusvajetta kurotuksi umpeen".

Yksilöllisyys ja harjoitusten laatu ovat suuria haasteita. "Vaikka lajimme on joukkueurheilua, kuuluu joukkueeseen juuri se määrä yksilöllistä valmennusta tarvitsevia nuoria urheilijoita kuin joukkueessa on pelaajia". Ja kirjoittaja jatkaa. "... että harjoitukset ovat jokaiselle joukkueen yksilölle riittävän haastavia ja että niissä edellytetään jokaiselta mukana olevalta rittävää ´tsemppaamista´. Harjoitusten tulee olla niin houkuttelevia, etteivät lapset halua jäädä pois niistä."

Liiton ylemmillä portailla on paljon hyviä toimintamalleja, ajatuksia ja suunnitelmia. Miten nämä kaikki hienot ajatukset saataisiin siirtymään myös sinne "ruohonjuuritasolle" - toimintaan harjoitusryhmissä ja joukkueissa. Pääsääntöisesti asiat ovatkin hyvällä mallilla, mutta paljon on tietoa jäänyt matkan varrelle - riippuen paljon valmentajasta, joukkueesta tai jopa seurasta.

"Seurat lähtevät nykyään aiempaa pienemmillä peliryhmillä sarjoihin... Tällaiset toimenpiteet jos mitkä motivoivat ja kehittävät nuorta pelaajaa." Tappara pelaa tällä kaudella 98-sarjaa joukkueillaan kahdella ketjulla, mikä onkin varsin hyvä ratkaisu. 

Toisaalta kun mietitään jatkuvia uudistuksia, parannuksia ja vaatimuksia - varsinkin nuorempien junnujen osalta - pitää muistaa, että toimintaa pyörittävät poikien isät kausikortti-korvauksella. Vaatimuksien ja ajankäytön lisääntyessä raja tulee jossain vastaan ajankäytössä ja jaksamisessa. Työ, perhe ja muu elämä vaatii myös oman osansa. Yksi kehitettävä vaihtoehto onkin ammattivalmentajien saaminen yhä enemmän mukaan myös nuorempien toimintaan.

"Voittaminen ei saa olla lasten urheilussa tavoite, johon pyritään hinnalla millä hyvänsä. Jos palo nuoren pelaajan silmissä saadaan väärillä toimintatavoilla sammutettua, voidaan samalla kadottaa yksi tulevaisuuden mikkokoivu," kirjoittaa Jääkiekkoliiton nuorisopäällikkö ja kysyy: "Onko siis nuoremman D:n aluemestaruus kaikesta huolimatta mikään mittari hyvälle jääkiekkovalmennukselle?"

Kannattaa lukea itse koko juttu ja katsoa maalivahtipiirros. Kiekkolehden loppuosan Junnusivuilla on Jesse Kylmäniemen tekemä kuva Tapparan Mika Lehdosta. Jesse pelaa jääkiekkoa KOO-VEE:n 99-ryhmässä ja on TPV:n Olkahisten jalkapallojoukkueen kantavia voimia. Tuttu kaveri niin kiekon kuin pallonkin parista. Hieno kuva muuten!

( Lainaukset Kiekkolehti nro 1/ 2009 )

Neljä aihetta

Ajankohtaisimmat aiheet.

Urheiluvälineitä haluavan lapsen valinta poikkeaa joskus suuresti aikuisen ehdottamasta järkevästä valinnasta. Ulkonäkö ratkaisee enemmän kuin toimivuus. Hyvin tärkeää on myös mitä ne isot ja oikeat urheilijat käyttää. Molempiakin tyydyttäviin tuloksiin voidaan päästä. Meillä hiihdetään nyt  luistelutyyliin Jauhojärven ja Koivurannan suksilla ja Kuitusen sauvoilla. Näin se toimii.

Ulkojäät kuluttavat terää huomattavasti enemmän kuin hallituokiot. Harjoituksen jälkeen sain kuulla: " Ne on ihan loppu". Sunnuntain jääsessiot ulkona tekivät tehtävänsä. Joukkueen konetta ei ollut saatavilla joten piti turvautua lähiurheiluliikkeen palveluihin. Illan viime minuuteille meni, mutta terät oli saatava kuntoon huomisaamun peleihin. Taitaa olla pian teränvaihto edessä, sillä teroitustahti on huimaava.

Kaukalossa kolisee ja keskusteluja syntyy. Kyse on siis tappeluista ja pitääkö niitä sallia. Pohjana asialle viime aikojen uutiset - viimeisimpänä Kanadan kaukalokuolo. Netin keskusteluissa puritanistit puolustavat nyrkkisessioita perinteillä joiden pitää saada elää. Jos toista puhuu, on kukkahattutäti joka ei ymmärrä lajista mitään. Näin etenee keskustelu. Joku edes yrittää virittää asiallista sananvaihtoa aiheesta.

Edelliseen viitaten... aika muuttaa perinteitä, vai mitä sanotte näistä: Maastohiihto - perinteisestä luisteluhiihtoon ja puusuksesta muoviseen. Jääkiekko - paljaasta päästä kypärälliseen ja puumailasta komposiittiin. Perinteitä näissäkin on rikottu, hylätty vanhoja asioita uusien tieltä. Näitäkään muutoksia ei ole saatu läpi ilman ilman kipuja tai vastustusta. Kasvattamalla uusi polvi uusiin toimintapoihin saadaan monia muutoksia helpommin läpi. Vanhat jäärät ei hevillä taivu.

Halo on ilmiö, jota esiintyy kovilla pakkasilla kun ilmassa on jääkiteitä ja valo taittuu niistä. Tampereella saatiin nauttia näistä ilmiöistä vuoden alkupäivinä. Oheinen kuva on Messukylästä.

( Photo by JSS © 2009 )

Uuden vuoden laukaukset

Uusi vuosi vaihtui pakkasen ja paukkeen saattelemana. Harjoitustenkin osalta kaikki jatkuu entiseen malliin. Nyt kolmantena päivänä on takana jo kolmet harjoitukset kaukalossa. Pojalla kahdet ja minulla yhdet.

Ollaan taas vuotta viisaampia, vahvempia, nopeampia ja taitavampia - ainakin poika on. Yhteenlaskettuna ominaisuudet pysyvät siis jokseenkin vakiona.

Päivän harjoituksissa pojat saivat kotiläksynä treenata laukauksia ja nythän on parhaat olosuhteet siihen. Ulkojäät ovat kunnossa ympäri kaupunkia. Sinne vaan hiomaan tekniikka kuntoon ja räjähtävät laukaukset haltuun.

Omalta osaltani taltioin uuden vuoden laukauksia kymmenen otoksen koosteena. Kaikki on kuvattu tänä vuonna ja ilman kuvanmuokkausta. Vain muutamia rajauksia on tehty. Tässä siis ilotulitusta vähän erilaisin näkymin.

( Photos by JSS © 2009 )