Olosuhteet

Viikonloppu on mennyt vaihtaessa 10 nastarengasta, siivotessa ulkovarastoa sekä pihaa ja kunnostaessa polkupyöriä. Sää on suosinut näitä puuhia ja ulkona olisi viihtynyt pidempäänkin näissä hyvissä olosuhteissa.

Illalla katselin kanadalaista tv-dokumenttia jääkiekosta. Aiheena oli etsiä maailmalta vähän toisenlaista ilmapiiriä perinteisen NHL-kiekkoilun vastapainoksi. Eli muuta kuin - huimia lipunhintoja, "viimeisen päälle" olevia olosuhteita, virkamiesmäistä otetta. Ja mitä löytyi...

Hiekkadyynien keskellä Dubaissa pelataan kiekkoa - tai opetellaan vielä, mutta into on kova. Muutama ulkomaalainen on opastamassa lajin saloihin ja omista pojista odotetaan tulevina vuosina paljon. Mielenkiintoisinta oli nähdä kun pelaajat tulivat harrastuksensa pariin huippukalliilla Corveteillaan - kuin NHL:n kiekkoammattilaiset.

Romanian Transilvaniassa muutamien joukkueiden väliset koitokset ovat luonteeltaan poliittisia. Taustalla on 1100-vuotiset perinteet, joiden pohjalta jäälle lähdetään ottelemaan - ei niinkään pelivoitosta - vaan poliittisista ja kielellistä arvomaailmoista. Meno oli hallissa ja jäällä hurjaa. Mellakkapoliiseja tarvittiin iso joukko. Edellisessä kohtaamisessa oli tuomariin käyty käsiksi lahjusepäilyjen vuoksi.

Mongoliassa sarjapelit pelataan täysin ulkokentillä. Vaikka kylmää riittää, sarjan aloitus voi ottaa koville pääkaupungissa Ulan Batorissa. Jäädytystä tehdään käsipelillä vain yöaikaan salaa, sillä veden käyttö kaukalon jäädyttämiseen on kielletty.

Kaupungissa ei myöskään ole yhtään urheilukauppaa, joten varusteiden hankinta hoidetaan lähettämällä mies ja tukku rahaa junalla Siperian matkalle. Paluumatkalla tulee koko joukkueen tarvitsemat mailat ja muut varusteet.

Sitkeyttä tarvitaan myös peleissä ja harjoituksissa. Pakkasta voi olla peleissä pahimmillaan 35 astetta ja vastustajan lisäksi harmia aiheuttavat myrskyävä tuuli ja lumituiskut. Läpiajo voi epäonnistua ja tasapaino mennä kun tulee lunta tu(r)paan.

Jokaisessa kohteesta näytti kuitenkin löytyvän aitoa intoa pelaamiseen. Viesti oli selvä - jääkiekko on maailman hienoin peli.

Countdown

Jalkapallon MM-kisoihin 40, jääkiekon MM-kisoihin 5, junnujen harjoituksiin 4 - päivää jäljellä... Otettiin Joonan kanssa ensimmäinen tuntuma isoon kenttään. Pihamaaliin on potkittu jo viikon päivät, mutta lauantaina kirmailtiin tunnin kevyet harjoitukset.

Aurinko paistoi, sää oli mitä parhain, mutta kenttä tyhjänä. Missä väki luuraa? Tuuli pöllytti hiekkaa ja kentän laidalta löytyi vielä pieniä kinoksia lunta, mutta pallo kulki kevyesti muuten kuivalla kentällä.

Haettiin tuntumaa palloon, kikkailtiin ja syöteltiin, karisteltiin juosten talven kankeus jäsenistä. Samalla ajettiin sisään uusia kenkiä ja muita varusteita. Pojalla menee yhdet kengät kaudessa. Kasvuvaroja ei voi jättää, mutta alennusmyynneistä ostamalla kustannukset pysyvät kohtuudessa.

Junnuryhmään on tullut todellinen ryntäys varsinaisten ilmoittautumisten jälkeen. Kesän ja lämmön hiipiessä Suomeen on kiinnostus jalkapalloiluun herännyt. Viime kaudesta ryhmän koko kasvaa yli kaksinkertaiseksi. Näillä näkymin joudutaan tekemään kaksi joukkuetta jotta kaikille saadaan riittävästi peliaikaa. Mukana on myös viisi tyttöä!

( photo by JSS c 2006: 2002 Fifa World Cup Korea Japan )

Ikimuistoisin kauden alku

Kauden alku - ensimmäinen harjoitus tai peli - jää usein mieleen vielä vuosienkin päästä muisteltavaksi. Varsinkin jos tapahtumaan liittyy jotain erikoista. Tässä yksi mieleen painuvimmista kauden aloituksista.

Pelasin 90-luvulla kahtena kesänä puistosarjaa joukkueessa nimeltä Kruutin Pallo. Tämä ryhmä koostui taloyhtiön innokaista, nuorista asukkaista, jotka saivat koottua sopivan peliporukan. Kevään kynnyksellä aloitettiin innolla harjoitukset ja vihdoin koitti kauden ensimmäinen ottelu.

Pelipaikkana oli Nekalan kuuluisa "kanahäkki", verkkoaidalla ympäröity hiekkakenttä. Saapuessamme joukolla ensimmäiseen otteluumme, jäimme ihmettelemään kaksi metriä korkeita hiekkakasoja. Nämä "pyramidit" olivat keskellä pelikenttää.

Syy moiseen selvisi, kun ottelun tuomari saapui paikalle ja intoili tilanneensa edellisviikolla kentälle uudet hiekat. Hyvin oli tullut toimitus perille. - Muistitko tilata tasoituksen myös? kyseltiin hölmistyneeltä tuomarilta. Kaikesta huolimatta peliä ei voinut peruuttaa, vaan tarkoitus oli pelata näissä olosuhteissa. Mutta ei siinä vielä kaikki...

Kello tikkasi jo pelin alkua, mutta vastustajaa vaan ei näkynyt. Viime hetkillä puiston vieressä sijaitsevasta pubista asteli ulos sekä joukkue, että sen laaja ja kovaääninen kannatusryhmä. Seurue oli laatinut sisätiloissa taktisia kuvioita ja nauttinut ilmeisesti samalla kiitettävän määrän urheilujuomia. Ottelu voi siis lopulta alkaa.

Ja tässä shown keskeisen elementit: Keskellä kenttää kaksi mahtavaa hiekkakasaa, joita kierreltiin pallon kanssa pelin tiimellyksessä. Puolet vastustajan pelaajista oli lähes doping-kunnossa, ja lisää puhtia käytiin hakemassa vaihtopenkin juottopisteestä. Tämän lisäksi aidan takana melusi äänekäs kannustusjoukko, jonka into vain yltyi pelin edetessä - ehkä lähinnä nestetankkauksen edetessä.

Niin vaan pelattiin sekin peli. Taidettiin jopa hävitä, kun homma meni lähinnä ihmettelyn puolelle. Seuraavaan peliin kenttäkin oli jo kunnossa ja vastustajien hengitys vähän raikkaampi. Sarja pelattiin ja oltiin lopputaulukossa jossain puolivälin nurkilla. Kokonaisuus oli kuitenkin parempi kuin mitä alku lupaili ja oltiin mukana seuraavanakin kesänä.

Voitto

HPK vei kannun ansaitusti. Ässistä ei ollut viimeisessä pelissä mitään vastusta. Loukkaantumiset, vammat, sairastelut ja pelikiellot verottivat joukkuetta toisesta ottelusta alkaen. Olisi ollut mukava nähdä ryhmä täydessä iskussaan loppuun asti.

Kakkoseksi jääminen ei joukkueen kannattajia tällä kertaa tuntunut pahemmin häiritsevän. Pelin jälkeisestä kannustuksesta Isomäessä ei voinut päätellä kumpi tässä oikein olikaan voittaja? Yleensä hopea hävitään, mutta nyt voi sanoa että se todella voitettiin.

Porin kuuluisalla torilla on tietolähteeni mukaan käynnissä kansanjuhla joukkueen kunniaksi. Tori on sivukatuja myöten täynnä, Lindholmin Olli valmiina esiintymään yhtyeineen ja joukkue tulossa kaupunkijunalla paikalle. Mikä sen hienompaa.

Mitalin väristä viis, tämä oli suuri voitto. Sain myös tilaisuuden tuntea oman patasydämeni sykkeen. Se on tallella edelleen... Kiitos, Ässät!

Lisäys: Juhlahumua!

Lauantai

Mitä on odotettavissa illan 4. finaalissa kun perjantain harjoituksetkin näyttivät tältä?

Viimeinen finaali

Tänään varmistui etten ole paikalla todistamassa Ässien viimeistä peliä lauantaina Isomäessä. Viikonloppuun osuneen kurssin aikataulu iski pahasti samaan saumaan. Homma olisi voinut kaatua myös lippuongelmiin. Jäljellä olevista lipuista suurin kakku kiintiöitiin paikalliseen myyntipisteeseen. Halliin kun ei mahdu kuin se 6500. Toisin oli vuonna 1978...

Olin paikalla kun Ässät kaatoi viimeisessä finaalissa Tapparan 6-3 ja varmisti mestaruuden. Virallisten tietojen mukaan hallissa oli väkeä 9364 - tai 10860 - riippuen tietolähteestä. Silloin suurin osa hallista oli seisomakatsomoa, joten tilaa riitti. Oma arvioni katsojamäärästä on lähempänä kahtatoistatuhatta - luultavasti väkeä oli paikalla vieläkin enemmän.

Puoli tuntia ennen pelin alkua kuulutus pyysi tiivistämään katsomossa. Hallin ulkopuolella oli vielä muutama tuhat sisään pyrkijää. Oltiin kuin sillit suolassa. Erätauolla ei ollut mitään asiaa makkaralle, saati vessassa käyntiin. Sillä paikalla seistiin loppuun asti. Mestaruuteen asti...

"Arvoisa yleisö, pyydämme teitä poistumaan kaukalosta. Palkintojen jakoa ei voida aloittaa ennen kentän tyhjentämistä ylimääräisistä henkilöistä." Tästä kuulutuksesta voi päätellä minkälainen rieha hallissa oli ottelun päättyessä.

Lisää vuoden -78 humusta voi lukea näistä lehtileikkeistä.

Italialainen ori vikuroi

Pitkästä aikaa Kobra Teamin jäät. Viime viikon tiistai-ilta meni Porissa saatellessa Kärppiä ( hautaan... ) kesälomalle. Omassa pelissä luistimet kulkivat suht mainiosti. Vääntö oli tasaista mustien ja valkoisten välillä. Tuntui niin mukavalta, että olen jo kuoppaamassa ajatusta kesätauosta.

Paluumatkalla italialainen urheiluauto hyytyi kotiristeyksen liikennevaloihin. Viimeiset kymmenet metrit mentiin työntäen jotta saatiin hepo pilttuuseen. Vanha syksyinen vika putkahti esiin. Koko talvi on mennyt kivutta, mutta lämpenevä sää tekee tepposia. Luulisi asian olevan toisinpäin.

Illan 2. finaali tarjosi jännitystä loppuun asti. Puntit tasattiin, vaikka Juha kovasti yrittikin toisenlaista ratkaisua ennustella. Torstaina kannu ei liikahda vielä mihinkään suuntaan.

Pitänee muistaa yksi asian, joka kiteytyy tämän laulun kertosäkeeseen. Biisi on Patasydän ja sitä soitetaan Ässien jokaisen maalin jälkeen:

Voittoon asti taistellaan

periksi ei anneta milloinkaan

Voittoon asti taistellaan

kun sykkii – Patasydän

Isomäessä väki on kiitettävästi keskittynyt kannustamaan omaa joukkuettaan. Myös siellä kuulee yksittäisiä ylilyöntejä joilla mollataan vastustajaa. Rinkelinmäellä tätä "työtään" tekee Sikakatsomo.

Jääkiekkokatsomon huutoihin ja kielellisiin ilmauksiin voi perehtyä HockeyBlogin tarjoaman merkinnän ja linkkien kautta. Ja mihin tarpeisiin katsomon maailma vastaa? Kannattaa vilkaista.

Jalkapallokausi käynnistyy

Lumi sulaa kovaa kyytiä ja kevät on saamassa voiton. Lasten polkupyörät on kaivettu varaston kätköistä. Pihanurmi kasveineen kuoriutuu esiin valkoisen vaipan alta. Suojaverkosta huolimatta megarusakko on käynyt jyrsimässä kahden omenapuun kuorta - saa nähdä miten puuparkojen käy. Luonto herää henkiin pitkän talven jälkeen.

Itsekin heräsin aamuyöllä itsepäiseen piippaukseen. Vaelsin ympäri taloa, mutta en onnistunut paikallistamaan äänen lähdettä. Kuvittelin mielessäni akkuvajaata kännykkää, lasten pelikonetta, ajanottokelloa, palovaroitinta, ties mitä vempainta josta moinen hälytysääni voisi lähteä. Epäilin jopa kuuluuko kaikki pääni sisältä? Lopulta keksin avata ikkunan ja pihamaalta löytyi vastaus. Taukoamatta jatkuva, tasainen linnun piipitys. Kevät on todella saapunut.

Myös jalkapallojoukkueen kokoonpano on vähitellen muotoutumassa. Loppujenkin heräämistä talviunestaan odotellaan tällä viikolla. Jos joku haluaa tulla mukaan toimintaan, joukkoon sopii vielä innokkaita 98-syntyneitä. Viimeinen ilmoittautuminen on Kaukajärven vapaa-aikatalon edessä keskiviikkona 19.4. klo 17:30-18:30. Sen jälkeenkin voi ottaa yhteyttä alueen yhteyshenkilöön.

Joukkueemme on siis TPV Kaukajärvi -98, jonka tapahtumia seurataan kesän mittaan. Kausi käynnistyy lähiaikoina.

( Photo by JSS c 2006 )

Kaksi paikalla

Lauantain vapailla jäillä oli tilaa luistella. Oltiin Joonan kanssa ainoat osallistujat. Tilaa riitti ja otettiin siitä kaikki irti. Laukattiin päästä päähän kuin rusakot keväisillä niityillä. Tuli itsekin otettua kunnon hiet.

Kaikenlaisia juttuja tehtiin ja pidettiin välillä juomatauko. Siinä istuessa Joona huomasi aitiossa muovituolin ja muisteli lapsuuttaan. Sillä tavalla kuin kahdeksanvuotias nyt voi - ei siis kovin pitkälle menneisyyteen.

Luistelukoulussa oli kolmen ikäisenä käytetty tuolia tukena ensimmäisiä potkuja opetellessa. Lisäksi tuolissa lepäiltiin ja ajettiin formularadoilla. Kilpaa! Ja eikun taas kokeilemaan!

Ensin istui Joona ja minä toimin moottorina. Mentiin formulaa ympäri kaukaloa ja välillä spinnattiin aika pahasti. Ihan turvallisesti neljällä pyörällä. Sitten vaihdettiin kuskia ja taas mentiin. Pari kertaa oli mclaren karata käsistä ja mennä vauhdilla laitaa päin. Vauhtia Joonalta löytyi työntöön, mutta ei enää voimaa liikkuvan objektin hallintaan. Ihan hyvää voimaharjoitustakin tuo työntäminen.

Lopuksi vielä kevyttä luistelua, venyttely, koppiin ja suihkuun. Hyvä päätös kaudelle.

Ensimmäisen liigafinaalin alkuun on aikaa 47 minuuttia. Hämeenlinnaan olisi ollut lyhyt matka, mutta koska lippua ei saanut, on tyytyminen televisioon. Rinkelinmäki on tuttu paikka, koska asuin paikkakunnalla vuoden ajan ja melko lähellä jäähallia. Kerran viikossa oli aamuisin omat jääharjoitukset hallissa ja kauden mittaan tuli HPK:n pelitkin käytyä katsomassa. Jonkinlaisia sympatioita on myös sinne suuntaan.

Seurasin silloin läheltä myös legendaarisen Sikakatsomon toimintaa ja voin sanoa että hulluja löytyy siitäkin hallista. Ei sentään niin hulluja kuin Villistä Lännestä. Tänään sieltä on tulossa sellainen Rautahepo, jonka puksutusta ei pysäytä mikään.

Näissä peleissä HPK tulee tarvitsemaan onnea, onnea, ja vielä kerran onnea. Valitettavasti sekään ei riitä. Nyt seuraamaan peliä.

Kauden yhteenveto

Kauden päättyessä on hyvä katsoa, mitä kaikkea ollaan tehty. Kehitystä on tapahtunut ja mukavia hetkiä vietetty. Varmaan on opittu tärkeitä sosiaalisia taitojakin harrastuksen ohella. Tilastoillakin voi itselleen selventää miten kaikki oikein menikään.

Itselleni poikien kaudesta on jäänyt kohokohtina mieleen turnausmatka Jokerien vieraaksi, sekä Säkenien pelimatka Lempäälään, jossa pojat pelasivat voittoja kuin hurmiossa. Näiden lisäksi on muistissa muutamia muitakin pelejä joissa kiekolle on annettu todella kyytiä.

En tiedä mistä tämä pelihuuma on joihinkin peleihin tullut. Jostain se vire vain löytyi kauden keskivaiheilla - jolloin tuli pitkä voittoputki. En ota niistä mitään kunniaa, pojat ovat itse pelinsä kasanneet.

Koko kaudesta on jäänyt mieleen myös yksittäisiä harjoituksia, joissa on selvästi nähnyt joidenkin poikien palavan innon oppia uutta. Ohjaajalle on aina parasta palautetta, kun näkee kehitystä tapahtuvan. Itselleni nimenomaan harjoitustapahtumat ovat sitä parasta aikaa. Pelitapahtumat ovat enemmänkin järjestelyjä, muistamista ( ja unohtamista ), huolehtimista ja aikataulujen perässä juoksemista. Näitä rutiineja hoitaessa itse peliin keskittyminen jää helposti vähän taka-alalle.

Tässä vielä kauden tilastot ja lopuksi muutama analyysi niistä:

• Harjoituksia tehtiin noin 64 tuntia - peleihin meni ehkä saman verran - joten kauden aikana toimintaa yhteensä n. 130 tuntia, jäällä ja salissa kahdeksan kuukauden aikana.
• Otteluita pelattiin kaikkiaan 85 kpl, joista Säkenet 42 ja Lieskat 43 kpl.
• Säkenet teki 121 maalia ja päästi 103 ( +18 ). Voitot 21, tasapelit 3, häviöt 18
• Lieskat teki 124 maalia ja päästi 79 ( +45 ). Voitot 23, tasapelit 9, häviöt 11

Harjoitusmääriin pitää vielä lisätä matkat, varusteiden vaihdot ja huollot kotona sekä muut oheisjutut, jos halutaan laskea harrastukseen käytetty kokonaisaika. Voi sanoa että tuohon määrään tulee ainakin tuplasti lisää, joten ajankäyttö olisi kokonaisuudessaan jotain 260 tuntia, eli noin 32 h/kk. Tunti jokaiselle päivälle. Ohjaajan ajankäytön voi vielä tuplata tästäkin, koska lajiin perehtyminen vaatii oman aikansa.

Joukkueiden pelit ovat menneet yllättävän tasaisesti ja reilusti plussan puolelle. Kaikkia pelejä ei kukaan voi voittaa. Ei edes Leki ja se on todistettu kaksi kertaa.

Maaleja on tehty yhtä paljon ja voitotkin ovat lähes samat, kun huomioidaan yhden ottelun ero. Ainoa seikka joka pistää silmään, on Lieskojen hieno päästettyjen maalien saldo. Se on huomattavasti pienempi kuin Säkenillä. Mistä tämä johtuu?

Kuten isojenkin peleissä on huomattu, maalivahti on joukkueen tärkein pelaaja. Näin on myös tämän ikäisten junnujen peleissä. Hyvä maalivahti takaa voiton.

Säkenet on käyttänyt kauden mittaan useita maalivahteja. Peleissä on ollut kaikkiaan seitsemän eri maalivahtia. Lieskat on käyttänyt käytännössä yhtä maalivahtia koko kauden. Nyt on mielenkiintoista nähdä miten selkeästi tämä on vaikuttanut peleihin kauden aikana. Veikkaan, että jos Säkenet olisi käyttänyt kauden aikana vain kahta maalivahtia, tilastot olisivat tasan.

Yksi maalivahti saa paremman tuntuman pelaamiseen - ja enemmän harjoitusta - joten panos otteluissa on parempi. Tosin tämän ikäisten toimintaa ohjaavat muut seikat - kuin otteluissa voittaminen - joten useamman maalivahdin käyttö on suotavampaa, vaikka sitten hävittäisiin niitä pelejä. Lieskojen osalta on menty yhden vahdin linjalla, koska halukkuutta maalille ei ole ilmeisesti löytynyt.

Säkenet käytti viimeisessä turnauksessa vain kahta maalivahtia, joilla pelattiin kaikki ottelut. Tässä haluttiin poiketa kauden linjasta ja katsoa miten tämä malli toimii. Hyvin näytti toimivan, viimeiselle päivälle saatiin molemmille veskareille nollapeli. Maalisuhde oli turnauksessa Säkeneillä 23-12 ( +11 ) ja Lieskoilla 19-10 ( +9 ). Tasaisemmin kuin koko kauden tilastossa.

Preppausta

Kiinnostaako liikuntalääketieteen opiskelu? No, ei se mitään. Tietotasoaan aiheen parista voi kuitenkin jokainen testata preppauskurssilla. Siirry sivulle ja vastaa kysymyksiin ohjeen mukaan.

Oma tulokseni oli 60 % oikein, eli viesti kuului:

Alle 80 % oikein!
Suosittelemme Liikuntalääketieteen perusteiden oppimateriaaliin tutustumista!!!

Kaikkien analyysien äiti

Kirjoitan välillä ihan outoja. Usein myös vakavan tuntuista tekstiä kieli poskessa ja lukijalla voi olla vaikea selvittää onko tuo ihan tosissaan? Näin sekavaa tekstiä en kuitenkaan ole vielä saanut aikaan. Tässä analyysi otteluparista Kärpät-Ässät.

Satulassa

Kevään ensimmäinen pyörälenkki suuntautui pyöräreiteille. Metsässä on vielä liikaa lunta ja sohjoa. Ei suju ajo edes kahden tonnin Marinilla. Parempi totutella alkuun helpommissa maastoissa. Kun lumet lähtee - ja saa vaihdettua taas lukkopolkimet ja kesärenkaat - voi suunnata metsäreiteille.

Reitin varrelle osui poikien tuleva jalkapallokenttä, joten oli hyvä katsastaa mikä on sen tämän hetkinen kunto. Iso kenttä oli sula ja siellä harjoiteltiin jo täysillä. Nappulakentällä sen sijaan oli kaukalo vielä purkamatta ja lumet sisällä. Toivottavasti kenttä saadaan kolmessa viikossa käyttökuntoon.

Talvi on auttamatta ohi. Liigakausi se vaan jatkuu, kun toinen omista joukkueista aikoo voittaa koko roskan. Näiden matsien lisäksi on tulossa vielä MM-kisat. Jotenkin alkaa olemaan mittalasi täynnä jääkiekkoa. Pitäisikö oma kiekkovuorokin jättää tänä kesänä tauolle? Ottaa vähän etäisyyttä. Pari viikkoa aikaa kypsytellä.

Illalla kasattiin Joonan kanssa palapeliä. Siitä pitäisi tulla Patrick Roy. Saa nähdä tuleeko. Iltapalan aika tuli kun vasta yksi kulma, vähän reunaa ja maski oli valmiina. Jatkuu pääsiäisenä. Kovan luokan maalivahti - tämä Roy - sanovat...

( Photo by JSS c 2006: "Patrick Roy ihan palasina" )

Finaali

Oli Kärppien vuoro kohdata noutajansa. Pata sykkii ja ottaa omansa. Tässä valossa Tapparan katkerasti päättynyt vastarinta nousee uuteen valoon. Toisen tien valitsemalla tulos oli voinut olla toinen. Nyt mentiin näin, Rautakorpi lähtee ja elämä jatkuu.

Isomäen hallissa meno oli illalla yhtä hullunmyllyä. Finaaleihin en lähde kuin istumapaikkaa hakemaan. Televisiosta sentään näkee koko pelin. Nyt löytämieni katselupaikkojen näkyvyys kattoi vain noin puolet kentästä. Kaikki Ässien maalit sentään tuli nähtyä.

Seisomakatsomo oli tukossa jo paljon ennen pelin alkua, käytävät ummessa ja näkyvyys nolla. Vallatuista paikoista pidettiin kiinni keinolla millä hyvänsä. Järjestysmiehet ja poliisi keskittyivät pitämään vain istumakatsomoiden kulkuväylät avoimina. Seisomakatsomo sai sykkiä omaa villin lännen elämäänsä.

Kentälle heitettyjen rantapallojen määrä oli nyt murto-osa siitä, mitä Tapparan pudotuspelissä. Mitä tämä kertoo? Oliko yleisön luottamus joukkueeseen laskenut kun vastassa oli hallitseva mestari? No, onhan Kärpillä vielä yksi ottelu edessä ennen varsinaista kesälomaa.

Tässä vaiheessa on mielenkiintoista katsoa mitä tuli kirjoitettua helmikuun puolivälissä, kun Juha veti ansiokasta listaustaan pudotuspelijoukkueista. Oma kommenttini voittajasta helmikuussa: "Pata tulee ja vie potin jos kuri säilyy ja turha jäähyily loppuu fyysisyydestä tinkimättä." Näin on käynyt. Tässä toinen kommentti.

Kenen ehdokas vie potin? Juhan ( HPK ), Jirin ( HIFK ), vai oma ehdokkaani ( Ässät ). Tässä vaiheessa kaikki kolme joukkuetta ovat vielä tiukasti mukana. Torstaina yksi putoaa pois. Hyvin oltiin siis hajulla jo helmikuussa... kaikki kolme.

Lippujonossa

Tiukassa olivat Ässät-Kärpät-liput tälläkin kertaa - jopa Tampereella. Unohdin tällä kertaa netin ja suunnistin suoraan Lippupalvelun tiskille. Tulin paikalle 40 minuuttia ennen H-hetkeä ja olin jonossa neljäs. Kärki oli paikalla tuntia ennen. Muutamaa minuuttia ennen starttia jonon hänniltä tuli kommenttia, että jännitys alkaa jonottaessakin olla jo lähes ottelun tasolla.

Kaikki oli ohi hetkessä. Istumaliput "katosivat" päätteeltä muutamassa sekunnissa. Ensimmäinen sai omansa. Seisomalippujakaan ei saanut enää minuutin jälkeen. Koko jono kuitenkin palkittiin, kun kone ehti sylkeä riittävästi kaikille. Kiitos vikkeläsormisen tytön ja ennakkosunnitelman jota hiottiin odotellessa.

Tasatunnin lähestyessä keskusteltiin myös siitä, miten Lippupalvelun yleistä tarjontaa rajoitti Porin Hööveliin suoraan tiskille varatut 1500 lippua. Myös ostorajoitus oli otettu käyttöön estämään lippujen hamstrausta. Kertoivat ettei myyntiä hallilla voittojen toivossa kannata harrastaa. Sen verran kiivaaksi on lippurumba mennyt - ja väkeä jäänyt ulkopuolelle - ettei trokareita ole kovin helläkätisesti tervehditty hallin edustalla. Enemmänkin Villin Lännen malliin...

Tiistaina nähdään jatkuuko jännitys, vai onko rantapallojen ilta?

Kausi jatkuu tiukkana... yhä vaan.

Kiekkokausi ei sitten ihan vielä päättynytkään. Sunnuntaina vedettiin pojille viimeiset harjoitukset ja kauden päättäjäisjäät suihkitaankin vasta pääsiäisen jälkeen. Ehkä siihen mennessä on lumetkin jo saatu sulamaan ja kevättä ilmaan.

Maanantaina salilla oli kiitettävästi väkeä. Tuli taas havaittua, että 16 riiviötä ( sallittakoon tämä leikkisä ilmaisu? ) on liikaa yhden ohjaajan hallittavaksi. Show käynnistyy heti kun pistäytyy varaston puolella välineitä hakemassa. Nyt käytiin hyvin lähellä kulminaatiopistettä jossa sali tyhjennetään. Tappelut ja nujakointi saatiin lopulta kuriin. Pysyin tilanteiden herrana loppuun asti. Tai ainakin kuvittelin niin. Totuus voi olla toinen.

Kerroin aikaisemmin että poikien joukkueet ovat hajoamassa ensi kaudella. Kirjoituksessa oli kyse vain viimeisten pelien luomista tunnelmista, mutta tältä tosiaan näyttää. On mahdollista että joukkueissa tulee tapahtumaan muutoksia. Harjoitusryhmä tietysti jatkaa syksyllä ihan normaalisti.

Itse olen sitä mieltä, että nyt kun kaksi tasavahvaa joukkuetta on saatu muodostettua, niistä kannattaisi pitää kiinni. Pojat tuntevat toisensa ja ovat sisäistyneet omaan ryhmäänsä. Ohjaajat tuntevat myös oman joukkueensa, poikien tavat ja ominaisuudet. Tästä on suuri etu jäällä. Voisi ajatella kuten toimivan tietokoneen kanssa. Älä tee muutoksia.

Ensi kaudella siirrytään 4 vs 4 otteluihin ja on painetta muuttaa joukkueiden kokoja pienemmiksi, jotta peliaikaa saadaan kaikille tarpeeksi. Valmennusryhmä on jakautunut ajatuksissaan kahtia ja seuralla on oma näkemys asiassa. Myös vanhempien mielipidettä tullaan kysymään ja toivottavasti vankkoja kannanottoja saadaan.

Jääkiekon ongelma on se, että jääaika maksaa paljon. Tämän vuoksi harjoitusryhmät pyritään pitämään isoina ja harrastuksen kustannukset järkevinä. Jalkapallon puolella tilanne on toinen. Pelikenttien mitätön kustannus ei vaikuta toimintaan. Oma kokemus viime kesän ryhmän kanssa oli positiivinen. Pieni ryhmä, yksilöllinen opastus helpompaa, tosi vähän kinastelua ja muita häiriöitä. Kirjoitin tästä ryhmästä syksyllä.

Ajatuksena on esitetty kolmen joukkueen perustamista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että koko harjoitusryhmän pääluku tulisi vielä kasvamaan, enkä näe sitä järkevänä. Häiriöt lisääntyvät - tälläkin ryhmäkoolla niitä on ollut - ja yksilöllinen opastus jää yhä vähäisemmäksi.

Kouluissa aikoinaan toteutetut luokkakokojen kasvattamisen tulokset eivät olleet kehuttavia. Miten viedään esim. saliharjoitukset läpi jos ryhmän koko kasvaa vielä tästä? ( Viittaan tuoreisiin kokemuksiin joista kirjoitin ). Kasvava ryhmä vaatii yhä enemmän ohjaajia kaukaloon ja salille - tai ainakin osallistumisprosenttia pitää nostaa.

Tuntuu myös siltä, että joukkueiden jakaminen kolmeen tasavahvaan ryhmään voi olla vaikeaa. Jos tässä ei onnistuta, tuloksena on epästabiili tila koko komppanian sisällä, jolloin käyttövoima suuntautuu muuhun kuin harjoitustoimintaan. Herää kysymyksiä ja muuta helinää joiden puimiseen hukataan virtaa.

Tilanne on paras mahdollinen kun kaikki otetaan huomioon ja peliryhmät saadaan mahdollisimman tasaisiksi. Silloin energia suuntautuu tärkeimpään asiaan, eli poikien omien taitojen karttumiseen. Nyt tilanne on hyvä. Halutaanko tosiaan pakka sekoittaa ja aloittaa "alusta"?

Kurssilla kuulin tutkimuksessa, jossa selvitettiin mitkä kolme asiaa painottuivat esille, kun tutkittiin huippukiekkoilijoiden taustoja. Nämä kolme asiaa olivat:

1. pieni paikkakunta,
2. pitkään kasassa pysynyt ryhmä/sama valmentaja,
3. syntynyt tammikuussa.

Tässä yhteiset tekijät lapsuudesta, muita vastaavuuksia tutkimuksessa ei havaittu. Kukin voi miettiä näiden kolmen kohdan syyt ja seuraukset. Mikä johtuu mistäkin... ja miksi.

On myös heitetty ajatus jossa pysyviä joukkuekokoonpanoja ei olisi, vaan koostumuksia vaihdeltaisiin jatkuvasti kesken kauden. Kaikki pojat ovat samaa ikäluokkansa valmennusryhmää, joten tämä on mahdollista. Mielestäni tämä voisi sekoittaa niin poikien, kuin ohjaajienkin pasmat.

Toiminnalle kannattaisi hakea yksinkertaisia malleja. Selkeintä on tarjota pojille omat turvalliset ryhmät, joita ei revitä kauden aikana mihinkään suuntaan, vaan kaikki joukkueen jäsenet voivat kokea kuuluvansa yhteen, ja että heitä arvostetaan ja tarvitaan.

Näin saadaan toimintarauha, voidaan luoda joukkuehenkeä - sillä joukkueurheilusta mitä suuremmassa määrin on kyse - ja tätä kautta opetella monia tärkeitä asioita. Nykyaikana lapsia revitään jo muutenkin tarpeeksi suuntaan jos toiseen. On hyvä tarjota jotain pysyvää, edes yhden kauden - mahdollisesti pidemmäksi - ajaksi.

Lopuksi vielä... joukkuehengestä voi lukea ja pohtia mitä Pakarinen kirjoittaa blogissaan siteeraten Tuomas Grönmanin kirjoitusta. Voidaanko jo lapsena opetella ryhmän luottamusta toisiinsa ja oppia sitä kautta uusia asioita myös elämää varten?

Virvon varvon

Lasten virpomistapa on syntynyt idästä tulleen ortodoksisen perinteen ja länsisuomalaisen pääsiäisnoitaperinteen sekoituksena. Sunnuntaina oli taas se päivä, kun noitia kävi ovella useampikin ryhmä suklaamunia hakemassa.

Viime vuosina on pukeutuminen hakenut muitakin suuntia. Pupujussit, kananpojat, koirat ja ties mitkä sarjakuvahahmot ovat löytäneet tiensä lasten virpomisasuihin.

Aamupäivän aikana suurin osa oli kuitenkin noidiksi pukeutuneita. Pojille noita-asusta voi tulla pieni kynnys, mutta Harry Potter on tuonut tähän helpotusta. Näitä mustiin Potter-hattuihin pukeutununeita poikia oli liikkeellä paljon.

Joona halusi käydä kierroksella omaperäisessä cowboy-asussa ja matkan päätteeksi kotiin kannettiinkin kassillinen suklaata ja muita namuja.

( Photo by JSS c 2006 )

Tanssikierros

Kiekkokierrokset painittiin läpi tanssin tyyliin. Vuorovedoin vietiin ja vikistiin, tasaisissa tunnelmissa kuitenkin. Perjantain kierroksella HPK:n Nielikäinen jopa tapaili valssiaskeleita ratkaisumaalinsa kunniaksi.

Tanssii tähtien kanssa-ohjelma on puhuttanut viime viikkoina kansaa. Jalkapallo on saanut oman osansa huomiosta valmentaja Keken myötä. Mistä löytyisi jääkiekon edustaja parketille?

Olisiko Nielikäinen oivallinen tähän puuhaan, koska taitoa tuntuu jo löytyvän? Miten kävisi rumba Ässien Pasi Peltoselta? Daami taitaisi olla ihmeissään takahuoneessa kun jykevä puolustaja kuiskaisi korvaan ennen parketille astumista: "Näytetään niille närhen.... munat".

Näillä sanoillahan Peltonen toivotti tv-ottelun päätteeksi Kärpät tiistaikylään. Ehkä kuitenkin pitäisi löytää vielä sulavampi edustaja. Tuttu kasvo jolle kamera ei ole kauhistus ja juttukin luistaa. Sopiva vastaveto Keken brittiläiselle lantiolle. Uusi Kurko ohjelmaan...

Kurrilla on kiireensä, samoin Selänteellä... mutta onhan meillä yksi hyvä ehdokas. Varsinkin nyt, kun Hockey Night on tauolla. Aikaa tanssiharjoituksiin voisi löytyä. Mikä sen hienompaa kuin nähdä Timo Jutila oranssitakissaan vetämässä pasodoblea. Mutta ei sentään Saukkosen kanssa - jotain rajaa tähänkin ohjelmaan.

( Photo by JSS c 2006: "Jutin aito oranssitakki Suomen Jääkiekkomuseossa" )

Liput hukassa ja vähän muutakin

Ässät on voiton päässä finaalista. Sisäinen voima kantaa ja ratkaisee. Mitä pidemmälle 2. ottelu Kärppiä vastaan eteni, ei ollut epäselvää kuka sen tulee viemään. Samaa rataa kulki ratkaiseva koitos Tapparaa vastaan. Voitto näkyy jo edeltä käsin, eleissä, ilmeissä, liikkeissä... se näkyy ja tuntuu. Voittaja.

Ottelu tuli katsottua ruudulta, mutta vähän jäi kaivelemaan ettei lippua tapahtumaan saanut hankittua. On kuitenkin erilaista olla katsomossa. Lippuja on näkynyt HuutoNetissäkin myynnissä - joka ilmeisesti on kielletty Lippupalvelun ehdoissa - mutta yritin hankkia yhden itselleni ihan virallista tietä. Ja miten siinä sitten kävi...

Tässä koko tarina tiivistettynä:

• Keskiviikkona soitan Höövelin palvelupisteeseen ja kyselen onko mahdollisia palautuslippuja tulossa, koska niitä saa ja mistä. Asiakaspalvelija soittaa Lippupalveluun ja välittää heiltä tiedon. Yksittäisvarauksia voi palautua koska vaan, mutta kaikki loput tulee perjantaina klo 12 myyntiin kaikissa Lippupalvelun pisteissä ja netissä yhtä aikaa. Jos siis jotain jää palautettavaksi.
• Perjantai klo 12:00 Lippupalvelun tiskillä. Päätteeltä näkyy noin 30 istumapaikka- ja seisomapaikkavarausta joita ei ole lunastettu. Näyttää hyvältä. Odotamme kymmenen minuuttia, mutta mitään ei tapahdu. Paikat eivät avaudu. Myyjä soittaa Lippupalvelun helpdeskiin ja saa tiedon. Liput vapautuvatkin myyntiin klo 13:30.
• Perjantaina klo 13:30 Lippupalvelun tiskillä. Vapauttaan odottavia paikkoja näkyy nytkin päätteellä, mutta mitään ei tapahdu vartin aikana. Myyjä soittaa Lippupalveluun. Tällä kertaa sieltä ei anneta mitään kellonaikoja. Heillä ei ole myöskään mitään tietoa varatuista lipuista. Siellä ne näkyvät päätteellä, mutta kukaan ei tiedä mitään. Lippupalvelu on täysin hukassa, myyjät pahoittelevat ja nostelevat hartioitaan. Poistun siis paikalta tyhjin käsin.
• Perjantaina klo 14:30 soitan Lippupalvelun keskukseen ja pyydän puhelimeen toimitusjohtajan. Pääsen puheyhteyksiin ja kysyn häneltä miksi Lippupalvelu juoksuttaa minua olemattomien lippujen perässä? Kysyn myös, miksi Lippupalvelu on näin sekaisin? Se ei tiedä lipuistaan, varauksistaan, myyntiajoistaan... Johtaja kuuntelee, lupaa selvittää asiaa ja soittaa takaisin.
• Perjantai klo 22:12. Peli on ohi. Lippua ei tullut. Eikä sitä soittoakaan. Ehkä niitä kadonneita lippuja etsitään vieläkin...?

Kevättä odotellessa

Talvi näyttää jatkuvan itsepintaisesti. Lunta ja kylmää riittää. Pulkkamäkeen voisi hyvin lähteä. Missä kevät viipyy?

Jotenkin outo olo. Tuntuu kuin junnujen kiekkokausi olisi päättynyt kesken kaiken. Toisaalta lepo tekee hyvää. Seuraavien neljän viikon aikana ei ole vedettävänä kuin kolme saliharjoitusta. Viimeksi näin on ollut vuosi sitten.

Joonallakin on lepojakso urheilusta. Kasvattaa tsekkiläistä takatukkaa ja leikkii villiä länttä - stetson päässä ja rivolverit ojennuksessa. Molemmilla ollut jonkinlaista flunssaa, röhinää ja korvat lukossa. Tuntuu olevan kevään vitsauksia ympäri maata.

Perjantain matsilipun metsästykselle on laadittu tiukka strategia. Tarkoitus on määrätietoisesti hankkia se lippu ja suunnata illalla kohti Isomäkeä. Tämän enempää suunnitelmasta ei voi paljastaa, ettei tieto toimintamalleista leviä muille halukkaille. Saa nähdä miten käy. Ollaanko perjantaina Porin hallin huumassa, vai suihkiiko laajakaista?

Viikonlopun turnausten tulokset tuli näkyville. Koo-Vee vei potin sarjoissa -96, -97, -98 ja -99. Vain sarjassa -95 Ässät jylläsi, pelaten finaalissa itseään vastaan. Säkenet ja Lieskat löytyy taulukosta G98 ja varsinkin sunnuntain loppupelien saavutukset ovat ihan hienoja tuloksia.

( photo by JSS c 2006/2003 )

Henki

Ässät otti kotiedun ja jatkaa vankasti kohti mestaruutta. Voiko vastustaja enää kuvitellakaan ottavansa voiton kummassakaan seuraavassa Isomäen ottelussa? Seitsemäs mies joukkueessa on liikaa. Tässä tapauksessa tuo mies on Villin Lännen kotiyleisö, joka ei anna vastustajalle hetkenkään rauhaa. Se tekee selväksi kuka on vieras tuossa hallissa. Ja hyvin epätoivottu sellainen.

Itse asiassa Kärpät sinetöi alamäkensä alkavaksi kun valmentaja Jalonen antoi lausunnon voitetun Blues-sarjan jälkeen. "Tästä on hyvä jatkaa finaalipeleissä". Tämän enempää Intiaani ei tarvitse kaivaakseen sotakirveensä. Henkien taistelu on 1-0. Samoin ottelut.

Itse yritän taistella lippua perjantain peliin. Tilanne näyttää huonolta, mutta katsotaan loppuun asti. Tiistaina Porissa ensimmäiset jonottajat olivat ovella jo 6:30, kun myynti alkoi klo 9:00. Vain kymmenen ensimmäistä sai istumapaikan. Kaikki liput menivät vartissa, koska nettimyynti imi oman osansa.

Moni jää hallin ulkopuolelle, mutta on silti pelissä mukana täysin sieluin. Sähköiset välineet on keksitty ja niistä voidaan seurata miten kausi ei olekaan tänä vuonna rahan näytöstä. Tässä vaiheessa voi jo varmuudella todeta... Tämä on hengen voitto.

Koripalloa

Vaikka poikien kiekkokausi onkin jo finaalissa, ei kauden loppu niin totaalinen ole. Sää jatkuu yhä talvisena, mutta luistelut on tältä talvelta luisteltu. Yksi päätöstilaisuus tosin vielä pidetään jäillä. Salilla jatketaan kuitenkin toukokuun puolelle asti.

Paikalle oli saapunut seitsemän innokasta - ymmärrettävästi viikonlopun turnaus verotti osallistujia. Ryhmä oli kuitenkin sopiva tutustumaan koripallojuttuihin. Harjoiteltiin kuljetusta, syöttöjä, heittoja sekä kerrattiin sääntöjä. Lopuksi pelattiin matsi ja hienosti näytti sujuvan syöttöpeli.

Salibandy on kuitenkin ehdoton ykkönen, joten sitä piti vielä pelata erä. Sitten patjoille venyttelemään ja kotiin. Viikon päästä jatketaan samoissa merkeissä.

Yritin lippupalvelun kautta tehdä varausta perjantain Isomäen taisteluun, mutta huonolla menestyksellä. Kirjautuminen kesti viisi minuuttia - samoin paikan varauksen etsiminen - kunnes tuli ilmoitus että homma ei onnistu tällä kertaa.

Uutta yritystä ei suotu, koska palvelu ilmoitti että tapahtuma on loppuunmyyty. Myynnin alkamisesta tähän vaiheeseen kului 12 minuuttia. Loppuviikosta tulevat lunastamatta jääneet myyntiin, joten ei luovuteta vielä. Varasuunnitelmana on vielä ottelun katsominen videostreamauksena. Kahdeksan euroa on kyllä vähän liikaa yhdestä ottelusta.

Kesäloman alku

Aprillipäivän ilta Isomäen jäähallissa oli ikimuistoinen. Villi Länsi toivotti Leinosen tervetulleeksi isolla kyltillä ja metelöi ottelussa Intiaaninsa jatkoon - ja se ei ollut aprillipilaa. Toisaalta ikävää, että Tappara antoi ottelusarjan aikana vastustajan johdatella itseään, lähti kulkemaan valitusten tietä ja unohti omat suuruutensa - lopputuloksena ennen aikojaan päättynyt kausi.

Tappara pystyi vastustamaan patakatsomon myrskyä vain puolitoista erää. Sen jälkeen ei mitään ollut tehtävissä - kuin lopuksi katsella satojen rantapallojen vyöryä katsomosta kaukaloon. Mylvivä patameri kiitti omiaan ja kirvesrintojen kesäloma oli alkanut.

Kahden joukkueen kannattajana kausi ei lopu ensimmäiseen pallomereen. Matka siis jatkuu keskiviikkona ja Intiaanit lähtevät hakemaan seuraavaa päänahkaa. Monet eivät usko, mutta sotakirvestä ei haudata senkään jälkeen. Olen puhunut. Ugh!

( photo by JSS c 2006: "Aito rantapallo Isomäen jäältä ottelusta Ässät-Tappara 1.4.2006" )

Mitalien jako

Mitalit jaettiin ja kausi saatiin päätökseen. Turnauksen pelit sujuivat loistavasti. Muutamassa alkulohkon pelissä jouduttiin antautumaan, vaikka tasainen vastus tarjottiin vastapuolelle. Loppuotteluun yltänyttä joukkuetta pidettiin pitkään tiukilla.

Sunnuntain sijoitusotteluissa sen sijaan peli kulki loppuun asti ja molemmat maalivahditkin tekivät nollapelin kun ottelut päättyivät 7-0 ja 5-0.

Turnausvoitto jäi monen pykälän päähän, mutta viime kaudesta parannettiin rutkasti. Sama vastustaja joka voitettiin viime vuonna jumbofinaalissa rankkareilla, kaatui nyt 7-0.

Mikä sen parempi tapa päättää kausi. Viime vuodesta on menty eteenpäin todella paljon ja kehitystä on tapahtunut. Osaanotto harjoituksissa ja peleissä on ollut runsasta. Havaintojen ja palautteen mukaan siellä on myös viihdytty.

Ensi syksynä tämä joukkue hajoaa ja vuorossa ovat uudet kuviot. Mitä tapahtuu silloin ja kuka tekee mitäkin - se selviää kesän jälkeen.

Säkenet kokoontui viimeistä kertaa. Kiitos pojille, olitte kaikki mahtavia!

Lopuksi vielä esille kaksi viimeistä joukkueen jäsentä niin saadaan koko joukkue esiteltyä kauden päätteeksi. Valitettavasti ryhmän toinen joukkue Lieskat jää tässä vähemmälle. Eri viikonlopuille osuneet pelimatkat ja eri pukukoppi harjoituksissa ovat tehneet sen, ettei tämän ryhmän poikiin ole tutustunut riittävästi. Loistavia poikia siitä huolimatta!

------
Joona A

Joukkueen toinen Joona latoi turnauksen aikana kiitettävän määrän maaleja. Lauantain ottelussa neljä maalia tehtiin täysin saman kaavan mukaan. Yksin läpi ja eleetön nosto oikeaan ylänurkkaan. Ja nimenomaan siihen samaan paikkaan - muutama vielä ja verkkoon olisi tullut reikä. Suunnitelmissa varma valinta sunnuntain rankkarikisaan. Onneksi ei tarvittu, kuten viime vuonna kävi.

Oivallinen mailataituri ja herrasmies. Vaihtopenkillä silmät tarkkana seurailemassa tapahtumia. Onhan se hyvä että pelin tiimellyksessä maaliluvut, tekijät ja vaihtojen tilanne on jollain hallinnassa - jos ohjaajilta on puhti lopussa.

------
Otto

Nopea laidan viilettäjä, jonka syöksyt jatkuvat usein maalille asti. Oivalle pelipäälle sattuessaan vastustajalla on pitelemistä. Kova keskittymään peleihin. Rauhallinen käytös vaihtopenkillä vaihtuu kentällä kun käydään sutena kiekon perään.

Tapana juhlistaa syntymäpäiviään tekemällä turnauksessa maalin. Näin kävi Lempäälän reissulla. Osaa yllättää usein positiivisesti ja varma valinta kun tarvitaan luotettavaa laitamiestä nostamaan pelin ryhtiä. Piiloenerginen.

------

( photo by JSS c 2006: "Petro Canada Cupin mitalienjako" )