Harvinaista herkkua

Tänään oli kesän toinen kerta kun harjoitukset päästiin tekemään tekonurmella. Sää oli myös erinomainen, joten ohjelmassa oli harvinaista herkkua.

Hyviä olosuhteita oppii arvostamaan sitä enemmän, mitä vähemmän niitä on tarjolla. Kun muutaman viikon taas tahkoaa pölyssä ja hiekassa, tasainen nurmi maistuu ja tuntuu kuin olisi pyhäpäivä kun sinne pääsee.

Torstaina matkataan pelireissulle Oriveden Hirsilän kylään. Sielläkin odottaa nurmikenttä, kuten kaikilla Tampereen ulkopuolisilla pelikentillä.

Kauden neljä ensimmäistä peliä mennään nurmella, mutta ensi viikosta avataan hiekkainen kotipelikausi. Aloitetaan juhlatunnelmissa, mutta pian siis on paluu arkeen. Mikään ei kestä ikuisesti.

Tänään oli harjoitusten ohjelmassa ensin taito-osuus - pariharjoitteluna pallon haltuunottoja jalkaterällä, polvella ja rinnalla - josta jatkettiin ketteryys- ja koordinaatioharjoitusten pariin. Askeltikkaita nakuteltiin kolmella eri konseptilla ja lisäksi oli kiertorataharjoitus.

Juomatauon jälkeen harjoiteltiin laukauksia seinäsyötöllä, jonka jälkeen siirryttiin lopun pelijaksolle, josta saatiin aavistuksen pidempi kuin yleensä. Tekonurmesta pitää nauttia kun mahdollisuus on. Ja loppuvenyttelyn jälkeen matkattiin kotia kohti. Kauden parhaat maanantaiharjoitukset.

Sentterin uusi halli nousee

Sentterin uuden jäähallin rakennustyöt Tampereella ovat parhaillaan käynnissä. Kahden vanhan rinnalle nousee uusi ja entistä ehompi kaukalo.

Alunperin suunnitelmissa oli jopa kaksi kaukaloa kattava rakennus, mutta toinen kenttä putosi pois koska pysäköintitila olisi loppunut kesken.

Tältä työmaa näyttää toukokuun lopulla. Valmiina ja käyttökunnossa hallin pitäisi olla marraskuussa. Seurataanpa työmaan etenemistä siihen saakka valokuvin samasta paikasta.

Postia naapureille

Mikael Grandlundin maali Venäjää vastaan MM-kisoissa pääsi sitten myös postimerkin aiheksi. Pikavauhdilla ilmestynyttä merkkiä myydään vain postin verkkokaupan kautta perjantaista alkaen. Nykyajan tekniikalla nopeat aikataulut ovat mahdollisia.

Voisi ihmetellä onko maali postimerkin arvoinen, mutta aiheeksi se sopii hyvin. Kysehän on kisamerkistä, joita on julkaistu jääkiekon kotimaan kisoista aikaisemminkin. Tästä taitaa kyllä tulla eniten julkisuutta saanut.

Sitten vaan lähettämään postia - ensin Ruotsiin kaikille tutuille ja sitten vaikka Venäjän pojille.

Vaisto

Kohtasin asian ensin keväällä lukemassani Richard Schinkelin kirjassa Clint Eastwood - Mies ja elokuvat. Sama havainto tuli eteen tänään Yle Teeman esittämässä dokumentissa Clint on Clint. Vaisto on merkinnyt suurta osaa tämän näyttelijän sekä ohjaajan työssä ja valinnoissa.

Suuren elokuvantekijän aihevalinnat ja kuvauksissakin tehdyt ratkaisut ovat pitkälti vaiston varassa tehtyjä. Suunnitelmien mukaan mennään pitkälle, mutta lopullisen ratkaisun tekee vaisto. Mitä se oikein on?

Päättyneissä jääkiekon MM-kisoissa nuori, huippusuosituksi noussut Mikael Granlund heitti kaikkien mieleen painuvan maalin. Haastatteluissa pelimies sanoi pelaavansa vaistolla. Miksi niin monen menestyjän kuulee puhuvan samasta asiasta? Vaistosta.

Ihmisellä ja eläimellä on alkukantaisia vaistoja, joita ovat esimerkiksi itsesäilytysvaisto ja muuttovaisto. Ihmisellä äidinkielen oppimista pidetään nykyisin vaistonvaraisena. Mainittujen taiteilijoiden viittaamista vaistoihin, kyse on mahdollisesti muihin lähtökohtiin perustuvasta toiminnasta.

Oikea termi voisikin ehkä olla intuitio, joka tarkoittaa ei-loogista ajattelua tai toimintamallia. Sitä voisi myös kuvata sanonnalla: Emme tiedä, että tiedämme.

Oli termi sitten mikä tahansa, näiden taiteilijoiden tapauksessa toiminnassa yhdistyvät opitut asiat, poikkeuksellinen taito omassa lajissaan - kyky "nähdä näkemättä" tulevia tilanteita ja toimia sen mukaan ajattelematta loogisesti - päätyen oikeaan lopputulokseen ja sitä kautta menestykseen.

Vaistoon ja intuitioon - tai miten sitä haluamme nimittää - luottaminen luo uusia malleja ja kehittää uutta, oli laji tai toimintaympäristö mikä tahansa. Sanalla sanoen kyvyn hallitsija menestyy. Vaistoon kannattaa luottaa.

Kate Bush: Love and Anger

(Kirjoitettu vaiston ohjaamana.)

Kesäpalloilun makiaa

Kesäsarjoista on monen vuoden kokemus, mutta aina tulee eteen uutta ja ihmeellistä - jopa hämmästyttävää. Junnujen sarja käynnistyi maanantaina maakuntamatkailun merkeissä. Joukkue saatiin nippa nappa kasaan, joka on aina valmentajan ensimmäinen huolenaihe matkapelissä. Ensimmäinen voitto on kun seitsemäs pelimies astuu kentälle. Huh.

Toinen voitto oli se, että pelattiin omaa peliä, eikä kiinnitetty huomiota ulkopuolisiin tekijöihin. Ensimmäisellä jaksolla niihin oli vaara lähteä mukaan, mutta tämä ryhmä skarppaa hienosti, niin pelin kuin käytöksenkin osalta. Molemmat ovat yhtä tärkeitä elementtejä toiminnassa.

Ja illan kolmas voitto oli - niin se voitto. Peli kulki, yritys oli ensiluokkaista ja yhdellä vaihtomiehellä jaksaminen yllättävän hyvää. Harjoitus näkyy ja tuntuu. Kun vielä viimeistelyyn ja laukaustarkkuuteen saadaan kohennusta sekä peliä rauhoitettua varsinkin puolustuspäässä, voi kiitolaukka alkaa.

Ja niistä hämmästyksen aiheista - ei tässä sen enempää. Paikalla olleet voivat hyräillä mukana: "hämmästyttää kummastuttaa..."

Maailmanmestaruus Osa 2 - Mitalin himmeämpi puoli

Tänään maailmanmestarit juhlivat Tampereella 30 000 hengen edessä keskustorilla. Nyt mentiin ihan nollatoleranssilla, toisin kuin kisojen jälkeisenä päivänä. Mitä silloin oikein tapahtui ja miksi?

Jotenkin harmillista, että voiton jälkeen ei puhuttu siitä jääkiekon MM-voitosta, vaan median ja ihmisten huomio kiinnittyi joukkueen käytökseen suurta voittoa seuraavana päivänä. Kuka kaatuili monellako veivillä, kuka hoiperteli satama-altaan reunalla tai mikä sitä nilkkaa nyt vaivasikaan? Moneenko palaseen Poika oikein lopulta saatiin pilkottua? MM-kultaa 16 vuoden tauon jälkeen ja lehdet on täynnä tätä tuubaa. Naurattaisi jos ei potuttaisi.

Ihmettelin miksi kansanjuhla piti järjestää heti kotimaahan saavuttaessa. Voiton jälkeen takki on usein tyhjä ja jotenkin väsyneen joukkueen olemuksesta paistoi "väkisin juhlimisen" maku? Pakko juhlia kun voitto tuli. Olisiko tilanteen voinut rauhoittaa, katsoa muutaman päivän ja astua sitten yleisön eteen hyvissä voimin ja levänneenä?

Voittojoukkue lähti jokaiseen peliin äärimmäisen hyvin valmistuneena, mutta nykypäivän armottoman Youtube-median eteen tultiin ilman mitään suunnitelmaa. Joukkue tekee sitä mitä saa tehdä ja sehän tekee. Johdolla kai pitäisi olla vastuu katsoa että velvollisuudet hoidetaan loppuun asti, mutta valitettavasti kenraalit veivasivat eturivissä.

Yleisissä keskusteluissa oli huvittavaa, miten löytyi paljon joukkueen käytöstä moralisoivia ja vielä enemmän näitä moralisteja moralisoivia - niitä samoja joiden mielikuvien ykköspahis - The Evil - on Kukka hattu täti. Tuo kaikkea kivaa vastustava persoona, jota ei kukaan ole varmaan koskaan tavannut. Samanlainen satuhahmo kuin Elli Eläkeläinen, joka esiintyy, ja jolle luvataan maat ja taivaat joka vaalikeskustelussa, mutta joka kuolee vaalien jälkeen herätäkseen jälleen henkiin neljän vuoden päästä koko köyhän kansan inkarnaationa.

Hienoa oli havaita, miten jääkiekkolegenda Ville Nieminen (Kukkahattutäti?) myös uskalsi hieman moittia joukkueen käytöstä - lähinnä kai johdon lipsumista tilanteessa - lehdistön kautta ja herätteli ajatuksia esikuvana olemisesta oman juniorivalmennuksen kautta. Ymmärrän hyvin nämä ajatukset ja samaistun niihin (näin ollen siis myös Kukkahattutäti?).

Suomen maajoukkue on koko kansan omaisuutta ja sen paitaa kantaessa pitää muistaa tehtävän vastuullisuus. Muuten käy sananmukaisesti ohraisesti ja nythän kävi. Kisoja seuraa koko kansa, myös ne jotka eivät oikeasti jääkiekosta välitä. Voittajat ovat koko kansan sankareita jotka nostetaan jalustalle. Kaikki tietävät että Leijonapaidan alta löytyy tavallinen Jonne Jokunen omine heikkouksineen, mutta haluamme kuitenkin nähdä nuhteettomia esikuvia. Nämä hegemoniset voittoepisodit eivät ole reaalielämää, vaan tunneaaltoja jotka ruokkivat ja yhdistävät Kansan itsetuntoa.

Urheilun perimmäinen ajatus on voittamista, sankaruutta ja esikuvia. Onko väärin vaatia kohtalonsa valinneita kantamaan viittansa loppuun asti? Vai pitäisikö naamiot riisua ja kaataa sankarit jalustoiltaan. Jääkö sen jälkeen enää mitään muuta kuin kamppailu ja voittaminen. Pitäisikö siitäkin luopua? Häämöttääkö kaukaisuudessa ystävyysotteluina pelattavat kisat joiden voittaja arvotaan. Miten käy arvojen?

(Kuvassa kisojen himmeän puolen symboli: Pilkottu Poika.)

(Lopuksi: jäi kiusaus tehdä erikseen analyysi Kukkahattutädistä - minkälainen persoona taustalta hahmottuisi... hmm? Ehkä kesän valoisina öinä...)

Palalla on väliä

Rullaluistelu kuuluu jääkiekkojuniorin kesäharjoitteluun niin ohjatusti, kuin myös muulla ajalla. Vauhtia riittää ja jarrupalaa kuluu. Uuden palan vaihto ei aina ole ongelmaton juttu.

Salomon lopetti sinänsä laadukkaiden rullaluistinten tuotannon nelisen vuotta sitten ja samalla loppui myös jarrupalojen valmistus. Kiinnitysstandardia ei ole, vaan jokaisella valmistajalla on oma tapansa tehdä asioita. Tuttua niin monen muunkin laitteen kanssa.

Viimeinen Salomonin oma pala (kuvassa oikealla) tuli heti kesän alussa tiensä päähän, joten tilalle piti saada uutta kumia. Paikallisesta urheiluliikkeestä löytyi Firefly-merkkiseen tuotteeseen sopiva vaihtopala (kuvassa vasemmalla). Silmämääräisesti katsottuna näytti siltä, että tästä voisi muokata uutta vauhdinestoa vanhan tilalle.

Arvio osoittautui oikeaksi. Kun puukolla poisti Fireflyn palasta kuvassa näkyvän ylimmän ison palan kokonaan ja suoritti pienen viimeistelyn, olikin käytössä uusi jarrupala Salomonin luistimeen. Myös vanha kiinnitysruuvi kävi suoraan ja kiristyksen jälkeen istuvuus oli hyvä (alakuva). Ruuvin vaihtaminen Fireflyn paksumpaan malliin olisi vaatinut poraushommia, joten nyt säästyttiin myös siltä työltä.

Myös K2-luistimen jarrupala näytti otolliselta muokattavalta Salomonin malliin, mutta sitä ei tarvinnut kokeilla kun ensimmäinen yritys tuotti tuloksen. Uudella jarrupalalla mennään mahdollisesti tämä kesä. Vuoden päästä tilanne onkin toinen, sillä juniorin jalka kasvaa jatkuvasti ja edessä on välineiden vaihto.

Oma merkkini on se K2 - sitä voin hyvällä kokemuksella suositella kenelle tahansa - ja siltä pohjalta uutta lähdetään hakemaan. Luistellaan kuitenkin tämä kesä ja Salomonit ensin finaaliin.

Maailmanmestaruus Osa 1 - Kullan kiilto

Ja lopulta se kauan odotettu maailmanmestaruus tuli. Vuosi 1995 on pyörinyt mielissä legendaarisena tapahtumana, jonka muisteloon on palattu joka kisojen tullessa. Nyt voidaan siirtyä raikkasti uudelle vuosiluvulle näissä merkeissä. Vuosi 2011 on jääkiekon uusi vuosiluku.

Erityisen hienoa oli nähdä, miten Suomen joukkue oli yhtenäinen ryhmä joka kasvoi kisojen loppua kohti selvään mestaruuteen. Peleissä näkyi venymisen taito ja sitkeä taka-asemasta voittoon nouseminen. Haettua maalijyvääkin löytyi lopulta runsain mitoin ja oikeaan aikaan.

Yleisesti kisoissa herätti huomiota yksilötähdille rakentuvien joukkueiden romahdus. Sama linja on ollut nähtävissä myös kuluneen kauden SM-liigassa. Yksittäisiin huippupelaajiin vahvasti tukeutuvat ryhmät eivät ole menestyneet parhaalla tavalla. Vastuulla kuormitetut nimipelaajat eivät ole kantaneet, vaan joukkue on romahtanut.

Joukkuehengellä on ollut suuri merkitys. Laajalla rintamalla käytetyt voimavarat ja peluutus yhdistettynä koko ryhmän yhtenäisyyteen ovat tuoneet tulosta paremmin. Nykypäivänä ei enää pärjää yhden tähtiketjun joukkueilla millään areenoilla.

Hieno jääkiekon MM-kulta saatiin vihdoin Suomeen. Kiitos Leijonat. Olitte sen arvoisia.

Lehtikatsaus

Keskiviikon 18.5. Aamulehden jutussa jääkiekkosankari Ville Nieminen toi esille muutaman hyvän ajatuksen juniorikiekkoilun piiristä. Nuorten toiminnassa pitäisi olla enemmän monipuolisuutta ja harjoitusta, jopa pelien vähentämisen kustannuksella, Nieminen puntaroi.

Miksi ahnehtia liikaa jäätä, jäätä ja jäätä? Tietyt ominaisuudet eivät kehity jäällä, vaan siksi tarvitaan erilaisia harjoituksia ja ärsykkeitä myös muilla alustoilla. Jäällä eräät ominaisuudet jopa heikkenevät. Liikunnallinen monipuolisuus on tärkeä kivijalka jos haluaa jatkaa pidemmälle lajin parissa.

Onko myöskään järkeä autoilla puolta tuntia (ja takaisin toinen mokoma) tunnin jääharjoituksen perään, jos tilalle voidaan järjestää lähietäisyydellä muu harjoitus? Toinen seikka on myös kustannuskysymys, johon seurojen on paneuduttava tulevina vuosina yhä pontevammin.

Se toinen Niemisen viesti oli: Suorituspaikat kuntoon! Jäähallit ja oheisharjoittelun tilat ajanmukaisiksi. Hervannan kallioluola onkin kaamea paikka. Kostea ja kylmä, kulku hankalaa ja oheistoimintaan ei tiloja.

Keskusareena vs junnuhallit. Toiseen ei löydy materiaalia ilman toista. Kehitysareenat tarvitaan myös.

Oranssi viuhahtaa

Palloliitto kokeilee Helsingin piirissä oranssin kortin käyttöä junioripeleissä. Kortti viuhahtaa kentän laidalla häiritsevästi huutelevalle vanhemmalle merkkinä siitä, että pelin ohjaajaa pitää kunnioittaa ja kielenkäyttöä hillitä.

Kortin voi viedä mukanaan ja lukea siihen merkityt ohjeet käyttäytyä. Mukana on myös nettiosoite, johon voi turhautumistaan purkaa. Hyvä keino puuttua kaikenlaiseen häiriökäyttäytymiseen junnukenttien laidalla. Toivottavasti tästä tulee yleinen käytäntö.

Ylen uutinen asiasta->.