Maalivahti Nysä

Tässä kaikkien aikojen pienin maalivahti aikuisten pelissä jonka olen nähnyt.

Hetki ennen VHS:n harjoitusten alkamista Kaukajärven tekonurmella sunnuntaina. Mutta se onkin jo toinen juttu. Hiki ainakin tuli.

Joukkueen kaksi puolta

Kaksi erilaista kuvaa joukkueesta samalla sivulla: Riehakas ja asiallinen. Kun nämä elementit osaa yhdistää sopivalla tavalla joukkueeseen, ollaan hyvällä tiellä. Jos toinen puuttuu, kiikkulautaa on vaikea pitää tasapainossa.

Kaukajärvi D12 2010.

Dire Straits - Skateaway

Kiekkolehden tie päättyy

Suomen pitkäikäisin jääkiekon erikoislehti lopettaa toimintansa. Kiekkolehti on tullut liiton lisenssipelaajille maksuun kuuluvana kotiin ja toiminut näin lajin tiedotuskanavana. Jatkosopimusta ei enää syntynyt, koska kiekkoliitto luottaa jatkossa netin voimaan ja vie tiedotuksensa sinne.

Heinäkuun puolivälissä ilmestyy viimeinen numero. Tänään ilmestyneessä numerossa asia kerrottiin "virallisesti". Edellisestä numerosta asia olisi jo selvinnyt tutkimalla keskiaukeaman irtomainosta. JÄÄkiekkolehti nousi raunioille tekemällä tilaustarjouksen ja tekstissä mainittiin "...Kiekkolehden nyt lopettaessa toimintansa...".

Mutasarjan avaus

Kuuden vuoden aikana ei ole peliä jouduttu keskeyttämään sateen takia. Tänään sekin ihme nähtiin, kun Kaukajärvi Park asettui VesViä vastaan Kaukajärvi stadiumilla. Hiekkakenttä meni sen verran puuroksi, että jalkapallon pelaamisesta ei enää voinut puhua.

Tällä kertaa kyllä jäätiin kauas vuoden 2008 elokuun harjoituksista Järvikadulla. Silloin ei puhuttu mudasta, vaan järvestä. Ukkosrintama iski ja vettä oli polviin asti. Tässä kuva kentältä ja koko juttu.

Toistot ei aina auta

MM-kisojen Venäjä-Saksa -pelin erätuolla kolmikko Sihvonen, Nurminen, Peltonen keskusteli juniorijääkiekosta. Mitä pitäisi tehdä 8-13 -vuotiaiden kanssa, jotta pitkällä aikavälillä maajoukkueessa olisi uusia ja osaavia pelimiehiä.

Ratkaisu ei ole helppo. Jos se olisi, asiasta ei tarvitsisi keskustella ja hyviä pelimiehiä riittäisi. Toimittaja Sihvonen esitti tiukkoja ratkaisuja nuorisokiekon tason nostamiseksi. Paljon toistoja ja Nuori-Suomi -toiminta on lopetettava.

Sihvonen voi tietää kaiken pelikirjoista, mutta Nuori-Suomi -periaatteista ei juuri mitään. Kommentti noudatti kliseistä mediahokemaa, jolla pyritään hakemaan "syyllinen" - ja kun tämä peikko poistetaan, kaikki onkin yhtä riemuvoittoa.

Lisättäköön tähän lyhyesti, että Nuori-Suomi -periaatteet eivät estä harjoittelua määrällisesti ja sallivat tasoryhmät. Jopa monet "pitkänlinjan" veteraanit Kallu Nummisesta alkaen ovat todenneet, ettei Nuori-Suomi -mallista ole haittaa.

Sihvonen haluaisi karsia jyvät akanoista jo 8-vuotiaana. Huiput kuoritaan päältä ja pistetään tehoharjoitteluun. Asiat näyttävät helpoilta ja yksinkertaisilta. Totuus on toinen.

Seurattuani läheltä juniorien jääkiekkotoimintaa kuuden vuoden ajan voin todeta seuraavaa. Kehitys on yksilöllistä ja kypsyminen voi tapahtua hitaasti. Tiedän monta tapausta, jossa pelaaja olisi 8-vuotiaana jäänyt varmasti tehoryhmän ulkopuolelle, mutta 12-vuotiaana onkin valittuna AAA-ryhmään.

Sihvonen puhuu toistoista. Taito saavutetaan tekemällä lukuisa määrä toistoja toisensa perään. Tämä tosiasia on ollut tiedossa jo pitkään. Tässä ei ole mitään uutta. Asian ydin onkin siinä, miten saadaan (ilman pakkoa) nämä 8-12 -vuotiaat tekemään ne lukuisat harjoitukset ja toistot.

Lapsella pitää olla halu ja motivaatio harjoitteluun. Lisäksi pitää antaa aika, paikka ja mahdollisuus. Tämän lisäksi pitää motivoida vanhemmat, löytää rahoitus ja pysyä terveenä, innostuneena ja tehdä harjoitukset oikein.

On myös tapauksia joissa koko kiekkoharrastus loppuu kokonaan vaikkapa jo 11-vuotiaana, vaikka taitoa löytyisi ja kuuluisi siihen parhaaseen ryhmään. Jos homma ei kiinnosta, niin se ei kiinnosta. Silloin ei edes toistot auta.

Champions League Final: Bayern - Inter 0-1 - puoliaika

Kahvasta kuulaa

Tänään oli aika heittäytyä kahvakuulien maailmaan. Kiekkopoikien kesäharjoittelut käynnistyivät ja yhtenä välineenä käytetään neljän kilon kahvakuulaa. Ja sitten kaupoille.

Vanha Venäjällä hyvin suosittu harjoitusväline on viime vuosina lyönyt itseään läpi myös Suomessa. Eri kokoisia kuulia siis löytyy monesta kaupasta. Matkalla ensimmäisenä oli vuorossa paikallinen Halpa-Halli, joka myi Karhun keltaista kuulaa hintaan 13,90. Valurautainen mötikkä, jonka alaosaa koristi jonkinlaista suojaa laskualustalle tarjoava muovitus.

Kiinnostusta vertailun suorittamiseen oli sen verran, että seuraavaksi suunta oli tien toiselle puolelle. Sportian urheilukaupasta löytyi karun, mutta toimivan harmaa vaihtoehto. Mielikuvia herättävä Atlas-nimi komeili kyljessä ja pohjassa pehmustetta tarjosi kuminen lätkä. Perusväline raavaille miehille hintaan 12,90.

Kierros jatkui viereisen Prismaan ja urheiluhyllyjä koluamaan. Kohokohta odotti kuntovälineiden taakse sijoitetulla pöydällä. Vaaleanpunaisen kuulan kyljessä komeili tyylikkäästi Emäntä. Tästä tulevan sunnuntain äitienpäivälahja hintaan 14,95. Tuon kun pistää viuhumaan niin isäntä on hallinnassa koko loppukesän. Ei silti, vierestä löytyi myös 8-kiloinen musta Isäntä-vaihtoehto. Duudsonit ovat näköjään lyöneet oman leimansa näihinkin tuotteisiin.

Tässä vaiheessa otettiin puhelinyhteys maailmalle ja tarjottiin vaihtoehdot. Emäntä ei pojalle kelvannut (hyi!), Atlaskin menisi (ok!), mutta keltainen otso valittiin tällä kertaa (ota se!). Siinäpä on mielleyhtymän herättävä nimi kahvakuulalla - Karhun nelonen.

Yllättävästi eri merkkien kahvojen muotoilu poikkesi toisistaan, kuten kuvakin kertoo. En tiedä onko sillä käytännön merkitystä - toinen voi olla parempi kahden käden harjoituksissa, toinen yhdellä viuhtoen. Kahvan paksuudessakin tuntui selvä ero. Mitään standardimitoitusta tuotteissa ei ainakaan näytä olevan. Yhteistä taitaa olla vaan - Made In China.

Kuudennen kesän noste

Päivät ovat erilaisia. Eilen lähdettiin hakemaan keskittymistä ja se löytyi tänään. Kahden peräkkäisen päivän harjoituksilla voi olla uskomaton ero. Ulkopuolisten ärsykkeiden kaaoksesta siirryttiin rauhalliseen, energiseen ja vastustamattomalla imulla etenevään tekemiseen.

Tämän kesän ensimmäinen hyvä harjoitus tehtiin tänään. Harmi vaan, että niin monta oli ryhmästä pois. Sairastelut ovat vieneet oman osansa ja myöhäiset harjoitusajat tekevät omaa kiusaansa. Koulutyötä on vielä tekemättä tälle keväälle joten sillekin pitää antaa aikaa ja voimavaroja.

Joukkueen malli näyttää nyt erittäin hyvältä. Oppiminen, ryhmän henki ja tasapaino pulpahtelevat pintaan. Torstaina jatketaan pallon parissa Kaukajärven nappulassa ja toivotaan iltaharjoituksiin valoa, auringonsäteiden viimeisiä pilkahduksia ja hyvän nosteen jatkoa.

Kuudennen kesän merkeissä.

Keskittymistä hakemaan

Päivän harjoitus kääntyi tänään osin kaaoksen puolelle. Jos ulkoiset olosuhteet eivät ole kunnossa, lopputulos ei aina ole paras mahdollinen. Tänäkin keväänä olen taas huomannut, että Kaukajärven kenttä ei ole aina se paras paikka harjoitukselle. Pinta on hyvä, mutta ympäristön olosuhteet luovat omat häiriötekijänsä.

Jos kenttää ympäröi vettä täynnä oleva oja - johon pallot jatkuvasti menevät - harjoitus ja peli kärsivät. Tänään sinne upposi pallo jos toinenkin, kuten myös yksi pelimies - tosin vain polviaan myöten. Nämä keskeytykset hajoittavat aina tilannetta - ja ohjaajaa.

Isolta kentältä pienelle kentälle aidan yli tasaisesti pomppivat pallot ja läpi kentän pukuhuoneeseensa siirtyvät isot pelaajat kilpailevat huomiosta omaa palloaan kesyttävän pienen pelimiehen kanssa. Ulkopuoliset tekijät häiritsevät keskittymistä.

Harjoitusten alussa piti vielä - jopa kolmeen kertaan - ilmoittaa isoista miehistä koostuvalle ryhmälle, että pojilla alkaa harjoitus ja kentän puolikkaalla peli pitää valitettavasti lopettaa. Eivät ymmärtäneet, että kentällä on seuran ja kaupungin varaus meille, ja että yhteiskäytölle ei ole tilaa. Puhumattakaan siitä, että jos pallo eksyy väärälle puolelle ja tulee vahinko. Ohjaaja on vastuussa pelaajistaan. Poistuivat kuitenkin - haistatellen ja käyttäen tähän blogiin sopimattomia ilmauksia.

Myös hyvää saatiin pallon parissa tehtyä, vaikka aikaa menikin paljon turhaan. Huomenna harjoitukset jatkuvat Järvikadun kentällä, joka on suosikkini siitä syystä, että se takaa häiriöttömän ympäristön - eli on otollinen keskittymiselle ja oppimiselle.

Tämä seikka on hyvin tärkeä asia niin koulun penkillä, kuin jalkapallokentälläkin. Levottomuus luo levottomuutta ja siitä pitää päästä eroon. Keskittyminen on kaiken oppimisen alku.

Jalkapallon pariin

Jalkapallokausi pyörähti käyntiin niin vilkkaasti, että blogi jäi kauaksi jälkeen. Ei silti, kirjottamiset ovat laahanneet jo pidemmän aikaa "jälkijunassa". Ajankäytön ongelmia...?

Harmittavaa sikäli, että monia mielenkiintoisia juttuja on jäänyt kirjaamatta tänä keväänä. Monet asiat ovat ajankohtaisia, ja jos niitä ei heti esille saata, aika ajaa niistä ohi.

Kaukajärven D12-poikien kausi on siis käynnissä ja toiminta näyttää pyörivän hyvin. Sopivan kokoinen ryhmä saatiin kesäksi kasaan ja olen siihen muutenkin tyytyväinen. Tämän lisäksi löytyi vielä toinen ohjaajakin. Kaukajärvellä pyörii hyvin!

Pallohetkiin palataan vielä kesän mittaan monta kertaa. Viikottain kentillä liikutaan kolme kertaa, pelataan sarjapelejä ja osallistutaan useampaan turnaukseen. Tekemistä riittää. Myös viikonloppuisin, koska silloin valmistellaan viikon harjoitusohjelma. Tänään kirjasin Googlen muistikirjaan viikon 18 harjoitukset. Ei tarvitse sitten viikolla uhrata aikaa näiden parissa. Mennään vaan kentälle ja tehdään pois.

Oheinen valokuva on jalkapalloa käsittelevästä kirjasta, jonka luku on loppuvaiheissaan. Sen herättämiä ajatuksia voi halutessaan lukea tästä->.