Vallentunan juniorit

Tapaninpäivänä TV2 lähetti dokumentin, jossa seurattiin ruotsalaisen Vallentunan juniorien tekemisiä kahden vuoden ajan. Pojat olivat tuplasti vanhempia kuin meidän joukkueessa, joten toiminta oli vähän erilaista jo siinäkin mielessä.

Kovasti näytti aikuisvetoiselta joukkueen touhu. Tuli vahvasti se kuva, että kyseessä oli enemmän vanhempien, kuin lasten harrastus. Kuvissa vilahtavat pojat näyttivät lähinnä vaivaantuneilta kun isä vieressä suunnitteli miten hänen eläkkeitään maksellaan pojan NHL-rahoilla.

Ohjelman lopussa oltiin uuden kauden kynnyksellä ja B-tason koitokset lisääntyvien harjoitusmäärien kanssa pistivät ilmeet vakaviksi. Koko joukkueen 21 pelaajasta vain neljä pääsi jatkamaan seuraavan vuoden B-joukkueessa. Ryhmän ainoa tyttö matkusti Kanadaan pelamaan tyttöjoukkueessa. Kymmenen lopetti saman tien. Loput kuusi jatkoivat muissa joukkueissa, mutta kaikki näistä lopettivat seuraavan vuoden jälkeen.

Muistan oppimateriaaleista lukeneeni että vain kaksi prosenttia ikäluokan aloittaneista pelaa vielä aikuisikäisenä ja yksi promille huipputasolla. Näistä esimerkeistä voi päätellä missä mennään. Jääkiekkoliiton tavoite on että kaikille lopettaneille jäisi hyvä mieli harrastuksestaan. Toteutuuko tämä jos suurimmalla osalla taidot tai motiivia ei riitä, ja mahdollisuutta jatkaa matalammalla tasolla ei ole tarjota. Siinä haastetta juniorikentän toimintaa pohtiville.

Kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki!

Tuo minulle uusi maila jolla osun maaliin. Ja jonka lavassa kiekko pysyy ( edes vähän aikaa ). Sitten vielä pelisukat, jotka eivät unohdu kaapin hyllylle. Niin, ja korvatulpat vaihtopenkin ja keskusmiehen narinan takia.

Toivoisin vielä luistimia jotka liikkuvat nopeammin. Mutta jos se on mielestäsi liikaa, niin ei sitten tällä kertaa. Sen sijaan voisit tuoda joukkueelle uusia kiekkoja. Vanhat lentää kuin lepakko ( sano keskusmies ). Ja maalivahdille pidempi maila, jotta yltää koukkimaan jaloille kauempaa ja tulee iloiseksi.

Tai unohda koko juttu. Pääasia että maassa on rauha... ja jää liukasta.

Hyvää Joulua

Toivoo,

Harrastusjoukkueen nelosketjun laituri #21

( photo by JSS c 2005: "Santasen Klasu plays hockey" )

Maalikooste

Sopivasti syyskauden loppuun saatiin nähtäville yhden ottelun maalikooste. Pelin tilanteista näkyy hyvin, mitä tapahtuu kun ammutaan aina tilanteen tullessa, ja ennen kaikkea - pelataan loppuun asti.

Vastustaja sai ainokaisen maalinsa omasta virheestä joka näkyy myös pätkän loppupuolella. Muita virheitä ei sitten tehtykään. Koosteen voi katsoa tästä.

Kannattaa huomioida pelin loppu jossa muodostuu kohtalainen poikakasa. Tästä taisin jo aikaisemminkin kirjoittaa. Tuossa näkyy kaikki riemu siitä kun peli kulkee.

Tiivis tunnelma kopissa

Syyskauden viimeisessä ottelussa ei Joulupukkia tarvittu vahvistuksena, sillä voitto korjattiin kotiin ihan omin voimin. Koko kauden ajoittain esiintynyt flegmaattinen pelin alku toistui jälkeen. Nyt saatiin kuitenkin diesel vähitellen käyntiin ja sehän käy kun saa vauhdin päälle. Tällä kertaa seitsemän maalin voimin.

Kausi oli mukava päättää poikeuksellisesti Isossa Hallissa jonka kattoon ripustetut 33 voitonmerkkiä mestaruuksista kertovat pitkistä perinteistä. Vaikka puitteet oli areenan puolella hienot, pukukopeissa oli tyytyminen kauden vaatimattomimpiin oloihin.

Samaan pukukoppiin oli järjestetty kolme joukkuetta. Tai voisiko sanoa että kopit oli järjestämättä? Henkilökuntakuntakin oli tilanteen edessä kädetön, kuin se entinen hyökkääjä jonka maali jäi tekemättä. Vapaat kopit saivat siis jäädä lukkojen taakse.

Sopu sijaa antaa, joten koppiin sopi hyvin muiden joukkueiden pojat, vanhemmat kuin muutkin sukulaiset vauvasta vaariin. Osa meidän pojista tosin vaihtoi varusteensa käytävän puolella.

Joulutauko alkaa ja seuraavat harjoitukset pidetään uudenvuodenaattona. Kinkut sulatellaan ja tarinaa irtoaa taas. Voi tietysti olla että tauko tuo uusia ajatuksia niin harjoittelun kuin kirjoittamisenkin osalta. Viimeksi mainittu voi poikia hedelmää välipäivinäkin, mutta jäälle palataan tositoimissa vasta vuoden lopulla.

Joulupukki jäällä

Syyskauden päättäjäistapahtumassa oli myös vanhemmilla ja muilla perheenjäsenillä mahdollisuus olla jäällä. Paljon olikin väkeä saapunut paikalle. Kaikkien kesken järjestettiin myös taito- ja nopeuskisat josta parhaat palkittiin. Loppuaika oli vapaata luistelua.

Jossain vaiheessa itse Joulupukki ilmestyi kokeilemaan taitojaan lasten pariin. En ole koskaan nähnyt ryhmän kiertävän kaukalon puolikasta niin rivakkaa tahtia kuin se tapahtui pukin ohjatessa toimintaa. Jollain taikakäskyllä koko joukko singahti kiertämään keiloja.

Joulupukki osoittautui myös oivalliseksi kiekkotaituriksi. Keilat kierrettiin vuosisatojen tuomalla varmuudella. Yritin värvätä punanuttua joukkueemme riveihin, mutta kuten hän itse mainitsi, olisi luultavasti Y potenssiin 300 vuotta yli-ikäinen näihin kuvioihin.

Harmittava takaisku. Pukista olisi saatu oivaa vahvistusta vuoden viimeiseen peliin sunnuntaina. Koitoksen jälkeen voidaankin kaikki siirtyä joulun viettoon ja unohtaa jääkiekko hetkeksi.

( photo by JSS c 2005 )

Lumimyräkkä

Keskiviikon vuoroilla on tähän asti saatu nauttia hienoista olosuhteista. Niin nytkin. Jää oli mainiossa kunnossa, mutta tuntia liian aikaisin saapunut saderintama heitti lunta tupaan. Välillä jouduttiin käsipelillä auraamaan puhtaita väylillä kiekolle.

Loppupelit jätettiin pelaamatta ja tyydyttiin luisteluihin. Lumikasaan kaatunut Samppa oli aika hurjan näköinen kun ristikkomaski haukkasi koko mitalla lunta sisään.

Mietin itsekin jatkossa ristikollisen ykköskypärän käyttöönottoa myös poikien harjoituksissa. En haukatakseni lunta vaan muista syistä. Yksi kiekko viuhui parinkymmenen sentin päästä ja toinen kopsahti kypärän otsaan. Oma poika veti. Nostoja on harjoiteltu, joten ei auttanut kuin kehua hyvästä vedosta.

Lyömätön taktiikka

Oheinen tilanne on todella kuultu jossain pukukopissa, ei tosin meidän joukkueessa. Tämä sopii hyvin lähestyvään joulunaikaan.

Olimme valmistautumassa pikkunassikoiden lätkäpeliin.Valmentaja jutteli pukukopissa edellisen illan harkoista ja mitä sieltä pitäisi muistaa tämän päivän pelissäkin.Valkku kysyi: "Mitä tärkeää harjoittelimme eilen?" Hetken pohdinnan, muistelemisen ja hiljaisuuden jälkeen erään junnun ilme kirkastui ja oivallus tuli selkeästi kaikkien kuultavaksi: "Ylösnousemusta!!!"

Junnujen rankkarikisa

Lauantaina pidettiin harjoitukset... ja illalla oli tutustuminen pitkästä aikaa Porin jäähalliin. Istumapaikkoja, aitioita ja koppeja on vuosien saatossa tullut lisää, mutta vanha halli on edelleen tunnistettavissa. Legendaarinen seisomakatsomokin on säilytetty typistettynä.

Halli on liigan kylmin paikka - yhä edelleen - ja katsomossa ehkä kovin kannustus. Illan vastustajana ollut Pelicans sai tuntea sen. Ensimmäisessä erässä nähtiin - ties monennen kerran - parivaljakon Helenius-Nielikäinen kohtaaminen. Paikallislehden seuraavan aamun jutusta päätellen ainakin Nielikäinen on jopa kyllästynyt jatkuvaan nyrkinheilutteluun. Mies myös pelasi viimeisen pelinsä Ässissä.

Pelletouhujen vastapainoksi oli mukava katsella erätauolla junnujen rankkarikisaa. Muissakin kaupungeissa voisivat ottaa tämän ohjelmanumeron. Meidänkin pojista löytyisi varmasti innokkaita osallistujia.

Kisaan osallistujat olivat sieltä pienimmästä päästä, alkaen 4-vuotiaasta Emilistä, joka ei ihan pystyssä pysynyt maalille asti. Varmaan hienoa pojillekin päästä noin ison yleisön eteen. Muutama tuuletus maalin jälkeen oli kuin isompien peleistä.

Joulutauko alkoi liigassa. Junnujen harjoituksia on vielä muutama jäljellä ennen siirtymistä joulun viettoon. Tauko on taas paikallaan.

Sata nakkia

Joukkueen yksi tukijoista on legendaarinen Vaakon Nakki Pispalasta. Asiaan liittyen tulee mieleen tositarina jostain 60-luvulta - ajalta jolloin perinteisiä nakkikioskeja vielä oli melkein joka korttelin kulmalla.

Porissa jäätilanne oli huono siihen aikaan. Tekojää odotti vielä kattamista ja tästä syystä paikallinen kiekkoseura teki paljon harjoitusmatkoja Tampereelle. Etäisyys oli melko lyhyt, joten Ässät vieraili usein Hakametsän hallissa.

Eräällä reissulla pelien jälkeen joukkue kaipasi lisäpurtavaa kotimatkalle, joten bussi pysähtyi lähimmän nakkikioskin luona. Huoltaja lähetettiin rahat kourassa jonottamaan.

Pian vuoro tulikin ja tehtiin tilaus. - Sata nakkia sinapilla. Myyjä katseli rauhallisesti takaisin ja vastasi. - Syötkö tässä, vai pistetäänkö pakettiin?

Vapaat luistelut

Rankan pelijakson jälkeen keskiviikon jäävuorolla ei järjestetty ohjattua toimintaa. Vapaille jäille oli kuitenkin ilmaantunut kourallinen poikia ja vanhempia. Edellispäivän turnausmatka ei tuntunut enää missään.

Niilo 4v oli myös mukana opettelemassa maalintekoa. Hyvin näytti sujuvan isoveljen mallin mukaan. Jäällä oli kaikille tilaa tehdä laajojakin kaarroksia ja pitkiä liukuja. Sää mitä parhain.

Luistelu ja pelailu sujui vapaissa merkeissä. Lopussa otettiin vielä pieni höntsypeli kaukalon laidalta löytyneitä isompia poikia vastaan. Maali vain syötöstä ja peli käyntiin. Hyvin pienemmät pojat kiusasivat puolta isompiaan - osittain kaksinkertaisen pääluvun saattelemana - ja osoituksena siitä päädyttiin tasapeliin.

- Tosi kivat harjoitukset, kuului kommentti kun mentiin pukukoppiin. Olihan ne. Joskus on kiva luistella ja pelailla ilman ohjausta ihan omaan tahtiin.

Itsenäisyyspäivä jäällä

Itsenäisyyspäivää voi viettää myös jäällä. Jokerit oli järjestänyt hienon tapahtuman Myllypuroon. Mukana oli myös Hifk ja Hpk kahdella joukkueella. Poikien ensimmäinen turnausmatka jäi varmasti monelle mieleen.

Linja-auto lähti Sentterin pihasta klo 7:30 kohti Helsinkiä. Matkalla pojat söivät eväitä, pelasivat pelejä tai kulkivat muuten vaan pitkin auton käytävää. Vähän oli jännitystä ilmassa.

Linnatuulen taukopaikan jälkeen kuunneltiin musiikkia joka aloitettiin tietysti kappaleella Life Is Live. Loppumatkalla kyseltiin kovasti, koska ollaan perillä? Matka tuonne syrjäisille rannikkoseuduille on pitkä.

Naa Naa Na Naa-kertosäkeen tahdissa saavuttiin perille. Pukukopin löydyttyä valmistauduttiin kohtaamaan Hifk:n joukkueet. Peliaika oli 15 minuttia ottelua kohti. Yllätyksenä tuli, että käytössä oli isot maalit, normaalisti käytettävien pienten sijaan. Myös vaihtopenkkien puuttumista ihmeteltiin. Kaukalon laidoille oli ripustettu Suomen lippuja, kuten itsenäisyyspäivään sopii. Seuran viirit vaihdettiin, jonka jälkeen pudotettiin kiekko jäähän ja pelikello käynnistyi.

Kaikki neljä peliä Hifkiä vastaan voitettiin, jonka jälkeen siirryttiin pukukoppiin tauolle. Nyt oli sopiva hetki ruokailla, onkia palkintoja tai kokeilla laukauksen nopeutta tutkassa. Kukin vietti lepohetken haluamallaan tavalla ennen Jokerien kohtaamista.

Tauko ja ruokailu vaikutti omalta osaltaan, vire laski ja neljä koitosta isäntiä vastaan hävittiin. Kotijoukkueet olivat vireessä ja Peltosen poikien tahdittamina isojen maalien ylänurkat soivat. Vähän ihmettelin mihin Jokerien valmentajat hävisivät heti pelien jälkeen? Yleensä tapana on kätellä vastustajan ohjaajat.

Taas pidettiin pieni tauko jäällä ennen viimeisten pelien alkua. Omat pojat törmäilivät lämmittelyssä ja kopissa käytiin jääpussin kanssa yhtä jalkaa hoitamassa. Viimeiset koitokset saatiin lopulta käyntiin.

Hpk oli hyvillä joukkueilla matkassa ja tasapäisissä peleissä voitot jaettiin. Kättelyn jälkeen oli vuorossa mitalien jako. Suurin osa meidän pojista ei varmaan tiennyt saavansa mitalin Petri Variksen käsistä. Lopuksi järjestäydyttiin vielä yhteiskuviin joukkueittain.

Jokerit oli järjestänyt hienon tapahtuman. Järjestelyt ja aikataulut toimivat, tunnelma oli mukava ja pojilla oli hauskaa. Loppumatkasta pojat katselivat elokuvaa ja osa vanhemmista oli kuluttanut voimansa loppuun. Uni maistui.

Sentterille saavuttiin klo 18:30 ja siitä jatkettiin kotimatkalle kukin omaan suuntaansa. Pitkästä matkasta huolimatta väsymys ei ainakaan Joonassa tuntunut. Ruokailun jälkeen piti vielä illalla päästä hetkeksi ulos leikkimään.

Mistä löytyy tämä kaikki virta?

( photos by JSS c 2005 )

Voitokas viikonloppu

Sunnuntaina saatiin koko ryhmälle ensimmäinen pelkkiä voittoja sisältävä pelipäivä. Kolmessa pelissä tehtiin yhteensä kaksikymmentä maalia ja päästettiin vain kaksi. Tästä on enää vaikea tuloksellisesti parantaa?

Mukavaa nähdä miten toinenkin joukkue on vähitellen löytänyt pelijuonensa. Viikko sitten saatiin vain ensimmäinen peli sujumaan. Nyt meni molemmat peräkkäin samalla tempolla.

Hyvää peliä on esitetty alkukaudestakin, mutta nyt palaset loksehtelevat paikoilleen halutulla tavalla. Oma usko ei poikien osaamisen suhteen ole mennyt missään vaiheessa. Harjoitusten opit tulevat peleissä esiin ja kantavat hedelmää.

Itsenäisyyspäivänä lähdetään Myllypuron jäähallille katsomaan missä kuosissa on Jokerien peli. Turnauksessa ovat mukana myös Hifk ja Hpk, molemmat kahdella 98-joukkueella. Mielenkiintoista nähdä millä tasolla muissa seuroissa ikäluokan pelikuviot pyörivät ja mikä on kehityksen taso.

Viikonlopun hyvät pelit alla on mukava lähteä matkalle. Onhan tämä poikien ensimmäinen vähän pidempi matka turnaukseen. Linja-autolla mennään ja innolla tätä on odotettu - ainakin kyselyistä päätellen joihin on saanut vastata kaukalossa ja kopissa jo viikkoja aikaisemmin.

( photo by: JSS c 2005 )