Jääkiekko on pukemista

Alkusarjan pelirumban keskellä varusteita vedetään päälle myös muista syistä - kuin pelaamisen takia. Perinteinen joukkueiden valokuvaus Hakametsän liigahallin käytävällä kuuluu syksyn edustustilaisuuksiin.

Koko joukkueen järjestäminen kuvauskuntoon vie oman aikansa. Eturivi kiskoo luistimet jalkaansa ja takarivi järjestäytyy pituuden mukaisesti niin, että pisimmät jäävät keskelle. Lopulta kaikki on valmista. Toimihenkilöt asettuvat rivien päihin.

Pressun takana kaukalossa valmistautuvat Tappara ja Kalpa nuorten SM-sarjan otteluun. Kiekkojen kopse kuului hyvin kuvauspaikalle. Jäällä laukovat pelaajat, mutta käytävällä kamera. Kuudestilaukeava laulaa ja homma on hoidettu.

Ryhmäkuvan jälkeen on vuorossa yksittäiskuvat jokaisesta pelaajasta. Naiskuvaaja yrittää kiskoa nuorista pelimiehistä hymyä esiin vitsailemalla yhteisistä tyttöystävistä. Joku vuoroaan odottavasta ryhmästä kysyy, mistä mistä nämä kuivat "heitot" on opittu. Kokemuksen myötä, tulee vastaus kameran takaa.

Vuorossa on kamojen purku kasseihin ja kohti uutta pukemissessiota. Sentterissä odottaa illan oma ottelu Ilveksen Buffaloa vastaan muutaman tunnin päästä. Jääkiekkoilija pukee vaatteita kauden aikana enemmän kuin vaatemalli?

Loppuun erilainen näkökulma tästä tapahtumasta.

Roolit

Katsottiin pojan kanssa TV-mainosta, jossa perheen roolit oli vaihdettu. Vanhemmat skeittasivat pihalla ja lapset tekivät ruokaa.

- Pitäisikö meidänkin joskus tehdä noin? Minä lähden skeittailemaan ja sinä jää kotihommiin ja ruokaa laittamaan, totesin junnulle.

- Tehdään vaan. Et muuten lähde mihinkään. Sulla on läksyjä.

Champions League: Real Madrid - Mancester City 3-2

Valmentaja autossa

Ensimmäistä kertaa vedin tänään jalkapalloharjoitukset autossa istuen. Päivän ohjelma oli vain pelkästään peliä, koska salibandykentällä ympäri menneen nilkan kanssa liikkuminen oli vaivalloista. Varsinkin Viinikan pallokentällä, jonka kunnon paikalliset hyvin tuntevat.

Tesoman jäähallin pihalla sain myöhemmin illalla hyvän vinkin. Joka pojalle langaton nappi korvaan ja ohjeistus olisi sujunut auton penkiltä kuin tyhjää vaan. Samaan tapaan kuin erotuomarit MM-kisoissa kommunikoivat. Luultavasti pelaajilta nämä laitteet olisi peleissä kiellettyjä, mutta harjoituksissa ohjeet kulkisivat perille. "Täällä komentokeskus, kuuleeko keskikenttä?"

Iltaa kohti nilkka on tuntunut yhä paremmalta. Tällä päivälle suunniteltu pyöräily töihin ja illan jalkapunttitreenit jäivät väliin, mutta kävely alkaa vähitellen onnistua. Se on jo jotain. Ei pidä vaatia liikoja.

Edellisestä salibandyhaaverista onkin jo vuosia. Silloin joku tarjoili mailan jalan alle ja nilkka vääntyi. Sitä tapausta nilkutettiin pitkään. Nyt tilanne oli maalinedustatilanteessa samankaltainen, mutta maila puuttui välistä.

Mitä tämä päivä opetti? Urheilu on vaarallista. Valmentaa voi vaikka autosta käsin. Ja elämä jatkuu.

Lassi Hurskainen osa 2

Tässä jatketaan siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Usealla otoksella nämä temput onnistuu, mutta ei silti ihan helppoja ole. Tärkeää on myös se, miltä lopputulos näyttää.

Kolmatta osaa odotellessa...

Lassi Hurskainen osa 1

Jalkapallokausi on loppusuoralla, mutta pallon kanssa kikkailua voi jatkaa keinovalon loisteessa tai salilla. Lassi Hurskainen näyttää tässä mallia.

Joukkueen pojat... tästä mallia? Toimeksi ja kamerat käyntiin?

Paperista toiseen

Nykyaikaiset sähköiset kommunikointivälineet ovat suuri apu valmentajalle. En pystyisi suoriutumaan viikottaisista tiedotusaskareista ilman sähköpostia, nettiä tai vaikkapa matkapuhelinta. Ainakin kaikki olisi huomattavasti hitaampaa ja hankalampaa. Samaa toimintaa on kuitenkin pyöritetty vuosikymmeniä sitten kynän, paperin ja puhelimen voimin. Vaihtoehtoja ei ollut. Huh huh.

Muutama päivä sitten tuli jalkapalloryhmän harjoituksiin muutoksia. Lähetin ryhmäviestin Facebookin kautta, ja ensimmäinen kuittaus tuli minuutin päästä - "check"-teksti pompahti ruutuun. Ja tunnin päästä jo puolet oli lukenut viestin ja kuitannut sen.

Tämän päivän nuoret osaavat käyttää tekniikan mahdollisuuksia luonnostaan. Mobiililaitteet ja datayhteydet mahdollistavat hyvinkin nopean tiedonkulun - mutta vain jos välineet on käytössä. Luultavasti vanhemmille suunnattu sähköpostitus samasta asiasta ei saavuttanut näin kattavaa ja nopeaa tiedon perille menoa. Sukupolvien erot näkyvät.

Urheiluseuroissa näitä uusia välineitä ei vielä hyödynnetä riittävästi. Mahdollisuuksia on, mutta jotenkin asiat jäävät "puolitiehen". Ongelma on myös siinä, että tiedonjako vaatii kaksi osapuolta ja molemmilla pitää olla tietoa, taitoa ja uskallusta - valmiudet ja välineet uuteen viestintään.

Perinteisen tiedon jakamisen lisäksi muita uuden tekniikan käyttötapoja valmennustoiminnassa olisi videokuvan käyttö suoritusmalleihin ja analysointiin, palautteen antaminen kaksisuuntaisena, joukkueen yhtenäisyyden luominen, tai vaikkapa joukkueen välinen keskustelu. Mahdollisuuksia on paljon.

Apuvälineistä ei saa kuitenkaan tulla itsetarkoituksellista. Jos niiden käyttö koetaan hankalaksi, parempi tyytyä perinteisiin menetelmiin. Kynä on hyvä keksintö - ja paperi myös.

Apple julkisti uuden iPhone 5 -puhelimen.

Terät vaihtoon

Ensimmäistä kertaa juniorin terä kuluu nyt nopeammin kuin jalka kasvaa. Aikaisemmin luistimet ovat menneet kasvun tieltä vaihtoon melkoisen nopeasti ja terän loppumisesta  ei ole tarvinnut huolehtia.

Nyt jouduttiin jopa siihen tilanteeseen, ettei teroitus ollut enää mahdollista. Teroituskoneessa tuli ns "pohjat" vastaan. Vanha siis pois ja uusi Tuuk LS kakkonen alle. Nyt riittää taas kulutettavaa, kuten oikeanpuolisesta kuvasta näkyy.

Luistimen terä, sen profiili ja teroitus on tärkeä osa luistelua. Kosketus jäähän ratkaisee löytyykö vauhtia, onko pito kohdallaan, sujuuko kaarteet hallitusti. Ei auta jos miehestä löytyy potkua jollei terä toimi.

Terän teko on taidetta ja tiedettä. Tästä linkistä muutamia perusasioita terätieteen tiimoilta.

Nimi lehteen

Vanha jääkiekkoilijoiden sanonta kuuluu: Kiekko ylämummoon ja nimi lehteen. Tämä on nyt toteutunut ainakin puoliksi. Blogista kirjoitettu juttu on siis julkaistu Länsiväylässä. Sama tarina löytyy myös Tamperelaisen nettisivuilta. Luvassa huimia paljastuksia blogin menneiltä vuosilta. Kuka on salaperäinen "Pena"?

Joko näillä vuosilla voi käyttää sanontaa: Kaukaloblogi - jo vuodesta 2005!

(Terveiset Helille!)

Pallonsyöjäjärvi

Tampereen Hervannassa sijaitsee pieni järvi, joka syö jalkapalloja. Ahvenisjärven ahnaaseen kitaan on uponnut monen pelimiehen väline tänä kesänä. Pallokenttä sijaitsee järven välittömässä läheisyydessä, korkean rinteen päällä. Kun pallo karkaa ohi suojaverkon, se vierii jyrkkää rinnettä alas ja suorastaan pompahtaa veden syleilyyn.

Ongelma on tänä kesänä ollut vielä hankalampi, koska vanha metalliaita purettiin kuplahalli perusteiden tieltä. Tilalle pystytettiin tolppien varaan viritetty lankaverkkoaita. Tämä aita on matalampi kuin vanha ja lisäksi pallot menevät myös sen ali.

Tämän päivän sarjapelissä järvelle karkasi peräti viisi palloa. Kolme lämmittelyn aikana, yksi pelipallo ja yksi vaihtopelaajan oman hölmöilyn ansiosta. Pelin jälkeen lähti järven rantoja kiertämään etsintäpartio. Huomisissa harjoituksissa nähdään saatiinko Pallonsyöjäjärven kitusista mitään takaisin.

TPV Valkoinen muuten voitti pelin Vesviä vastaan puhtaasti 5-0 ja jatkaa sarjakärjessä. Ottelu pelattiin viides päivä syyskuuta, maaleja tehtiin viisi, järvelle karkasi viisi palloa ja niiden kokohan on numero viisi.

Tämän lisäksi lupasin karanneen pelipallon löytäjälle palkkion. Viisi euroa.

Karavaani

Karavaani kulkee, vastustajat ja pelipaikat vaihtuvat. Sarjan alku lähestyy ja harjoituspelit kovenevat. Lahdesta tuli Pelicans kylään ja tarjolla oli parhaat olosuhteet Hakametsän ykköshallissa. Astetta lämpimämmät kuin Tesoman hallin viileydessä.

Tapparan C2-poikien kopissa meteli alkaa ennen pelejä olla sitä luokkaa, että valmentajat tarvitsevat kohta korvatulpat. Iso soittoboksi jytisee nurkassa, eikä tosiaan mitään Rushia, jonka hienouksista nykyteini ei ymmärrä mitään. Jokaisella sukupolvella on omat virityksensä.

Jäällä meno on kuitenkin sitä samaa kuin ennenkin, kiekko on musta ja maalit ratkaisevat. Tappara Forumin rivit ovat tähän peliin harvat. Muutamia sairastuvalla, lainassa turnausmatkalla ja onpa yksi jopa mukana maajoukkueleirillä. Ei mitään turhia pelaajia.

Pelicans aloittaa vauhdilla. Kaukalossa ei ole yhtään ylimääräistä aikaa, vaan jokainen hetki on oltava hereillä.  Ensimmäiset maalit tekee vierasjoukkue. Tappara pääsee mukaan peliin ensimmäisen maalin jälkeen. Joona heittää kiekon nurkasta ja  Make lyö maalin edestä sisään. Tasaisissa merkeissä jatketaan kaksi erää.

Jääkone tekee liukasta pintaa kolmanteen erään ja joukkue lepää kopissa. Kuusi poikaa makaa lattialla, jalat ylhäällä penkkien päällä. "Mun jalat on ihan  tunnottomat". Päävalmentaja antaa ohjeitaan. Valot sammuvat yllättäen. Huomasin taas nojanneeni valokatkaisijan päälle. "Jätetään valot pois". Naps. Tulkoon valkeus.

Kolmas erä ja Pelicans siirtyy johtoon, mutta Tapparan kavennus tulee pian. Lopussa tarjoutuu vielä tilaisuus tasoitukseen rankkarista, joka tulee yllättävästi. Vaihtopenkillä joudutaan kaivelemaan "muistin syövereitä" tämän säännön osalta. Syynä on vaihtovirhe kahden viimeisen minuutin aikana - ja rankkari. Kuka näitä kaikkia muistaa, tuomarit on sitä varten.

Valtteri hoitelee kiekon maaliin ja kättelyyn lähdetään 5-5 tasapelin jälkeen. Joukkueen peli näyttää koko ajan paremmalta. Vuorossa on loppulenkki, suihkut ja kotiin lähtö. Tasainen pelikassikaravaani kulkee poistumisrampin suuntaan. Kohti uusia taipaleita.

Kuvat: Käynnissä harjoituspeli C2-pojat Tappara Forum - Pelicans. Hakametsä 1.