Kalenteria tutkimassa

Näyttää ja tuntuu siltä, että eletään vuoden kiireisintä aikaa niin töissä kuin vapaa-ajalla. Urheiluharrastukset lomittelevat suloisessa sekamelskassa kaiken muun kanssa. Kalenterissa on enemmän täytettä kuin tyhjiä reikiä - jopa niin, että muutamina päivinä löytyy kolmea tapahtumaa päällekkäin. Ei voi käsittää...

Pojan kisailut haukkaavat suurimman osan. Omaan liikuntaan ei näytä paljon aikaa löytyvän, television katselusta puhumattakaan. Osakan kisatkin ovat livahtaneet koko lailla ohi tähän mennessä. Jospa ehtisi edes Tero Pitkämäen kultakisaa katsomaan. Luotan mieheen kuin vuoreen.

Pitkämäki on alkukauden viettänyt laatuaikaa Isabellen, Lindan ja Mariannen kanssa, joten mies on huimassa kunnossa. Jos nämä kolme neitoa olisivat sitä, mitä luulette, ei heittokunto olisi varmaan kummoinen, mutta kyse on aivan muusta. Pitkämäen keihäät kantavat mainittuja nimiä ja kaksi ensimmäistä toimivat kisavälineinä. Kolmas onkin vain harjoitustyökalu - tärkeä objekti sekin.

Hyppylavan testaus

Syksyn pulikointikausi jatkui Kalevassa, kun Kooveen Vesiralli-ryhmä kokoontui toista kertaa. Ohjelmassa oli ainakin kelluntakisa ja keräkierähdyksiä veteen. Ohjatun toiminnan jälkeen Joona himoitsi vielä uuden osan hyppyaltaaseen kokeilemaan. Totuttelun jälkeen hypyt lähtivät jo ensimmäiseltä lavalta - tosin vielä jalat edellä.

Tälläkin reissulla tavattiin tuttuja. Tapparan kiekkoryhmän Tony oli siskonsa kanssa keppostelemassa lastenaltaassa. Ei kannattaisi, sillä aina on joku paikalla ja kolttoset netissä. Pukukopissa tuli vastaan samaisen ryhmän Veeti, joka oli puseronhaku-reissulla ja eksyi samalla uimaan.

Vesiralli jatkuu vuoden loppuun asti ja luultavasti kaupungin uimakoulu menee peruutukseen kun muun toiminnan aikataulut selkiytyivät. Tällä kertaa valittiin sopivin vaihtoehto syksyn uintipuuhiin. Riittävä tarjonta jättää valinnoille tilaa.

Rantapalloilua

Suojalkapallon lisäksi on muitakin erikoisia lajin pelimuotoja. Beachfutiksen SM-kisat 2007 järjestettiin menneenä kesänä Porin Yyterin hiekkarannoilla. Urheilukanava lähetti viikolla koosteita otteluista.

Mukana oli 170 joukkuetta ja 3500 pelaajaa. Melkoinen määrä pelejä siis kertyi, joista alkusarjat pelattiin meren äärellä ja loppuottelut Porin legendaarisella torilla.

Pelit pelataan hiekalla ja paljain jaloin tai sukin. Pallokin vähän eroaa tavanomaisesta. Tällä kertaa mestaruuden nappasi Mesikämmen BF Porista. Ensi kesänä taas pelataan, joten joukkueita kasaamaan tai sitten katsomoon. Pelialustana toimivat hiekkarannat ainakin ovat maan upeimmat.

( Photos by Juha Saastamoinen/onevision.fi ja Jouni Pihlaja )

Verkot kovilla

Kaukajärvi matkusti Hallilaan ja nähtiin kauden runsasmaalisin ottelu. Tiukka vääntö päättyi lopulta 4-4 tasapeliin. Parasta vireystilaa ei löytynyt tänään oman maalin edustalta ja vastustaja pääsi tekopaikoille liian helposti. Hyökkäyspäässä mentiin vauhdilla tilanteisiin, mutta vastustajan maalivahtipeli onnistui huomattavasti Kaukajärveä paremmin tänään.

Toisella jaksolla Joona #17 kuritti maalivahti Juliusta #11 maalipotkusta: "Anna nyt lyhyenä. Etkö sää ymmärrä!" Mikko #4 oli jalkavaivainen ja otettiin heti alussa huutokuoroon, kun juoksu ei onnistunut lainkaan. Tasakentällisiin ei siis päästy tänäänkään.

Akseli #2 sai kauden kovimman kudin suoraan silmäänsä, mutta eipä käynyt sen pahemmin. Jo seuraavassa vaihdossa vauhti oli päällä. Joskus hurjimmilla näyttävät tilanteet eivät ole niitä pahimpia - onneksi.

Joukkue janosi taas voittoa, mutta aika loppui kesken. Tappioitta jatketaan sarjapeleissä ja peli-into näyttää olevan kova. Hyvä niin, sillä vielä on kolme koitosta edessä. Torstaina jatketaan kotipelin merkeissä.

Kauden päätös

Aurinkokin pilkisti kun Bremenin kausi päättyi Hämeenlinnassa sunnuntaina. Viimeiset pelit pelattiin loppuun ja palkinnot kouraan, kenelle mistäkin ansioista.

Kaksitoista peliä ja saman verran voittoja Mustille ja Punaisille. Sunnuntaina vastus oli jo aavistuksen kovempi, kun HJS tuli - aina vaan - uuden värisillä joukkueille. Nyt puhutaan siis joukkueiden nimistä...

Oudosti energiaa riitti pelien välissäkin. Monilla jopa enemmän kuin kentällä, jossa keskittyminen välillä harhaili. Tauot käytettiin kaikenlaiseen pelailuun ja painiskeluun.

Alla on harvinainen kuva siitä, miten Bremen rauhoittuu. Kuva ei kerro kaikkea, sillä kyseessä on lavastus, ei aito tilanne. Kuvan ulkopuolella on valmentaja, jonka käsky on käynyt - samoin kello. Käskytetty rentoutumishetki.

( Turnauksen kaikki tulokset löytyy täältä / Edit 27.8. )

( Photos by JSS © 2007 )

Kesän viimeinen turnaus

Kesän viimeinen kaksipäiväinen turnaus käynnistyi Hämeenlinnassa. Öinen sade oli tehnyt kentästä liukkaan kengille ja tösähtelevän pallolle. Varsinkin aamun ensimmäinen peli mentiin aika varovaisella tyylillä, mutta se ei Bremenin tahtia haitannut.

Kenttien naapurissa sijaitseva Ahveniston moottorirata antoi omat "äänimerkkinsä" olemassaolostaan, mutta kentällä jylläsivät muut hevosvoimat. Meno oli tuttua jo kesän muista turnauksista. Bremen latoi maaleja ja vastustaja ihmetteli. Maalilukujen laskussakaan ei enää pysynyt perässä. HJS sai taipua ensimmäisessä pelissä 11-0 - tai jotain.

Sunnuntaina jatketaan vielä kolmella pelillä. Toivottavasti Joonankin pääsee paremmin mukaan. Vastoinkäymisiä oli ihan riittämiin, jonka johdosta peli ja liike oli vaisua. Koko viikko on ollut vähän "päähän potkimista", ihan kirjaimellisesti kun viikon harjoituksissa "muulinpotku" tuli suoraan takaraivoon. Muutama minuutti ja nilkka "tökkäsi". Hetkeä myöhemmin kyynärpää tömähti selälleen kaatuessa. Turnauksessa iski nyt muut kiusat. Jalkapalloilu ei ole aina yhtä juhlaa, vaikka voitto tulisi 11-0.

( Oheisessa kuvassa muuten vihreä ei hyökkää, vaikka niin voisi luulla. Punainen Bremen siinä ahdistelee taas vastustajan maalia. )

( Photo by JSS © 2007 )

Suomi - Kazakstan

Suomi kohtasi Ratinassa Kazakstanin ja Bremenin pojat saattoivat pelaajat kentälle maajoukkueasuissaan. Hienosti homma näytti sujuvan - ainakin katsomosta seuraten - ja mikä ettei, sillä harjoitukset oli suoritettu ja kokemusta vastaavista tehtävistä jo kevään TPV-pelistä.

Suomi voitti kotiyleisön edessä hieman nihkeällä pelillä, mutta pisteet kotiin kuitenkin. Sanomalehdistä on saatu lukea ottelutapahtumat, joten ei niistä sen enempää.

Poikien ilta alkoi jo kello 16:30 stadionin portilta omaan pukukoppiin, jossa odottivat maajoukkuepaidat ja tarjoilut. Ennenkuin kello ennätti näyttämään 19:00, oli vuorossa vielä harjoitukset ja sitten pelin alun odottelua.

Seremoniat sujuivat loistavasti kun sinivalkoiset ja sinikeltaiset joukkueet marssivat Bremenin poikien saattamina kentälle. Maammelaulu soi ja tunnelma kohosi pelin alkuun. Pelaajat jäivät kentälle aloitukseen kun pojat poistuivat maratonportin kautta pukuhuoneeseen vaihtamaan asuja ja siirtyivät sitten E-katsomoon seuraamaan ottelutapahtumia.

Mieliinpainuva ja harvinainen tapahtuma, joka ei varmaan tule toistumaan. Mahdollista on, että joku pojista vielä joskus pääse kokeilemaan pallopoikana olemista isoon otteluun. Kasvu vie mahdollisuudet saattajaksi.

Illan päätteeksi taivallettiin ruuhkan läpi autolle ja sitä kautta kotimatkalle. Mielessä kävi, että mahtoiko monen konkelon kautta tilattu ottelunauhoitus onnistua. Näytti olevan monella muullakin mielessä, joten eiköhän joku onnistunut nämä tärkeät hetkeä talteen saamaan.

( Photos by JSS © 2007 )

Kiviset ja Soraset maalia etsimässä

Kauden 16. harjoitukset Kaukajärvellä ja joku oli varastanut maalin. Se ainokainen nappulamaali, joka peräkentällä on ollut - kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kaksi täysimittaista löytyi, mutta niistä ei ollut apua, sillä siirtämiseen olisi tarvittu ne kuuluisat "viisi miestä".

Surkeat olosuhteet eivät meitä lannista. Pistävät kyllä vihaksi ja häpeämään tamperelaisia jalkapallo-olosuhteita, mutta näillä ei meitä kyykkyyn lyödä. Alkuun lähdettiin metsään pienelle lenkille ja katseltiin samalla josko hukkunut maali kävelisi vastaan. Meillähän tehdään välillä jotain erikoista - tunnetusti. Maalia ei näkynyt.

Alkuhiki pinnassa palattiin rämeiden kätköistä sora- eli sepeli- ettensanoisi louhikkokentälle ja sitten vielä vähän askelluksia ja hyppyjä. Venyttelyt ja juomatauko, jonka jälkeen harjoituksia, harjoituksia ja harjoituksia. Lopuksi siirryttiin käytöstä vapautuneelle "paremmalle" nappulakentälle ja päästiin pelaamaan kaksilla ja oikeakokoisilla maaleilla harjoituksen viimeiset minuutit.

Torstaina jatketaan Kaukajärvellä, mutta sitä ennen Suomi kohtaa Ratinassa Kazakstanin ja Bremenin pojat saattavat maajoukkueet kentälle. Eli jos canalplus näkyy, tai olet paikanpäällä - ne pienet pojat maajoukkuepaidoissaan - TPV Bremen -98.

Loikkakisat Pyynikillä

Pyynikillä yleisurheiltiin maanantai-illan hienoissa oloissa. Ohjelmassa oli 3-loikka ja 40 metrin pikapyrähdys. Joona #17 ja Robert #16 olivat mukana lyömässä ennätyksiään ja pitämässä Kaukajärven palloryhmän lippua korkealla.

Kolmiloikka on yllättävän vaikea laji. Seurasin alkuun 8-vuotiaiden yrityksiä, ja monelle hypyn ensimmäinen "konkkaloikka" oli liian vaikea ja punainen lippu viuhui yhtenään. Yliastuttujakin nähtiin, vaikka tämän ikäiset tekevät suorituksen ponnistusalueelta ja hyppy mitataan siitä mihin varpaan kärki osuu - mikäli se osuu ponnistusalueelle.

Joona aloitti nelosen ponnistusalueelta, mutta onnistuneen ensimmäisen hypyn jälkeen otettiin vitonen käyttöön. Kolmas ja viimeinen yritys olikin jo sitten kelpo loikka. Taisi siinä ennätys rapista, varsinkin kun se oli jo viime kesänä hypätty.

Illan lopuksi pinkaistiin 40 metrin pyrähdys. Viimeisessä erässä Joona asettui radalle kaksi ja otti heti alkuun varaslähdön. Toinen startti, pistooli pamahti ja vauhtiin. Tästä tulikin sellainen ponkaisu, että muut jäivät heti alussa pari metriä. Monia pojan startteja olen nähnyt, mutta tämä oli niistä huippu.

Seisoin kolmenkympin kohdalla jossa Joona johti vielä, mutta lopussa paineltiin kolmen voimin rintarinnan maaliin. Kuuluttaja poimi ensin Joonan voittajaksi, mutta maalikamera soi ykköstilan radalla viisi juosseelle Redalle. Voitto tuli piikkarien mitalla lenkkareilla joussutta Joonaa vastaan, ja taisi kesän lajiharjoittelukin Pyrinnön tallissa painaa osaltaan Redan etua - heittäytymistä oli selvästi harjoiteltu paljon.

( Photo by JSS © 2007 )

Jes!

Voitokasta turnausta vietettiin Kaupin urheilupuistossa. Nurmikenttien äärille oli saapunut taas lukuisia joukkueita. Aurinko paistoi ja peli maistui. Kaukajärvi oli mukana runsaslukuisena ja maalinälkäisenä. Joukkueen vauhti kestää.

Iltapäivän ensimmäisessä pelissä kohdattiin Tesoman joukkue. Pallottelu lähti käyntiin vauhdikkaasti ja hetken päästä Kaukajärvi nauttikin johtoasemasta. Omalla maalilla ei ensi jaksolla tapahtunut mitään, joten maalivahti otti lepoa jopa pitkin nurmipintaa.

Alun leppoisuuteen tuudittautuminen ehkä näkyi toisella jaksolla. Pieni nukahdus pelissä ja epäonnistuneet avaukset maalilta johtivat pian maalilukujen tasoittumiseen. Lopussa kuitenkin lyötiin uutta vaihdetta silmään ja paineltiin taas täysillä. Tämä joukkue parantaa aina lopussa ja varsinkin selkä seinää vasten. Viihdyttävää peliä kaikenkaikkiaan ihan katsomoakin ajatellen. Voitto ensimmäisestä pelistä 5-2.

PJK kohdattiin tauon jälkeen kentällä numero viisi. Alku oli melkoisen nihkeää, mutta vähitellen päästiin taas jyvälle ja rynnittiin 4-0 voittoon. Koko joukkue pelasi pirteää ja yritteliästä peliä. Joona #17 pelasi kesän parhaita pelejään. Mikael #10 kunnostautui molemmissa peleissä puolustuksen purkajana ollen päivän lukko.

Sitten tulee tapaus Julius #11. Torstaina tolpan kautta sisään. Tänään ensimmäisessä pelissä taas tolpan kautta sisään ja yksi ylärimalaukaus. Eikä siinä vielä kaikki. PJK-pelissä loppuun asti juoksu, pallo päätyrajalta viivaa pitkin maalille - nollakulmasta - ja takatolpan kautta sisään. Nyt on viilauksen makua.

Kesän viimeinen kauppariturnaus ja hyvillä mielin lähdetään loppukesän koitoksiin. Koulujen alkamisen jälkeen innostus on taas huipussaan. Kaukajärvi potkii raikkaassa myötätuulessa.

( Photo by JSS © 2007 )

Voittosarja jatkuu

Kaupunginosajoukkueiden sarjapelit käynnistyivät jälleen kesän tauon jälkeen. Kaukajärven voittosarjaa oli saapunut murtamaan Olkahisten joukkue.

Sarjan parhaisiin kuuluva Olkahinen marssitti kentälle Bremenin poikia vilisevän kentällisen ja pilli soi aloituksen merkiksi. Vyörytys lähti aika ryminällä kohti kotijoukkueen maalia.

Vierailijan alun rynnistys kuitattiin ja siitä lähti Kaukajärven peli kulkemaan. Seuraavien neljänkymmenen minuutin aikana pelattiin yksi kauden parhaista peleistä. Maalinteon aloitti Otto #3 ohittamalla muutaman vastustajan ja lataamalla aikamoisen tykin verkon perukoille.

Salama-alku sai vastustajan rivit sekaisin, mutta Kaukajärvi pelasi omanlaistansa peliä. Tähän kuuluvat yksinkertaiset, nopeat ylösnousut, mies maalille ja palloa sinne. Myös kova yritys ja loppuun asti pelaaminen jokaisessa tilanteessa korostuivat tässä pelissä. Näitä olen erityisesti painottanut ohjauksessa.

Julius #11 jatkoi Kaukajärven maalisaldoa harhauttamalla maalivahdin ja sijoittamalla tolpan kautta sisään. Tänään nähtiin hienoja maaleja. Olkahisen Antti laukaisi joukkueensa ainokaisen alanurkkaan niin, että kukaan ei olisi saanut sitä torjuttua. Ei edes Akseli #2 vaikka hienon pelin tänään pelasikin ja oli joukkueen tukipilari muutamissa hyökkäyksissä.

Voitto tänään 3-1 ja Kaukajärvi jatkaa sarjassa edelleen puhtaalla pelillä kun seitsemän kierrosta on takana. Neljä peliä on vielä jäljellä, eikä niissäkään vastustaja helpolla pääse, sillä sellaiseen lentoon joukkue on kauden mittaan nousemassa. Odotettavissa huima syksy?

Kiekkokauden alun varma merkki

Nyt se on sitten virallisesti alkanut - jääkiekkokausi nimittäin. Sen tietää siitä, että Jere Karalahti ilmestyy loppukesän otsikoihin. Kuten pääskynen sinetöi kesän, Jere ennakoi liigan avausta. Syyt lööppeihin vaihtelevat: hukassa, löytynyt tai tehnyt sopimuksen - mutta yksi on varmaa. Kiekko putoaa kohta jäähän.

Jere - tuo jääkiekon pääskynen...

Mistä Kaukaloblogi on tehty?

Polveileva matka 98-syntyneiden junnujen pelikentillä ohjaajan ominaisuudessa - tapahtumia ja ajatuksia...

Pojan urheiluharrastusten myötä tuli ajatus kirjata näiden vuosien tapahtumia. Pöytälaatikkoon kirjoituksia tuskin olisi syntynyt tähän tahtiin, joten yhtenä hyvänä vaihtoehtona tarjoutui nykyaikaan nivoutunut julkinen blogi. Helppo pitää yllä ja jakaa luettavaksi - ja yksikin vakituinen lukija potkii uutta tekstiä putkeen.

Keskeisin ohjenuora oli aihepiirissä pysyminen, josta poikkeminen tuo joskus tarvittavaa vaihtelua. Kasvava poika voi lukea näitä kirjoituksia aikuistuttuaan - ihmetellä, naureskella tai olla lukematta. Mahdollisuus lukemiseen on, sillä nettimuodon lisäksi tekstit tullaan tekemään jossain muodossa myös kirjaksi.

Mukana on henkilöitä, ajankuvausta, näkökantoja sekä kannaottoja aiheen puolesta - tai vastaan. Koska blogimuoto on julkinen, jokaisella lukijalla on mahdollisuus poimia oma osansa kirjoituksista. Otteluselostukset, harjoitustuokiot, samaistuminen ohjaajan tai samanikäisen lapsen maailmaan voivat olla kiinnostavia elementtejä.

Suhtautuminen lasten ja nuorten urheiluun on positiivinen, mutta epäkohtiakaan ei sivuuteta koska sitä ei tee elämäkään. Blogin nimi ei välttämättä tarkoita vain jääkiekkokaukaloa, vaan myös elämänkaukaloa josta välillä poimitaan herkkupalat ja toisaalta taas ryvetytään.

Blogi on siis yksityisen henkilön mielipiteitä, eikä se edusta minkään kirjoituksissaan esiintyvän urheiluseuran virallista kantaa, eikä ole minkään seuran virallinen joukkue- tai fanisivusto.

Ainoa asia jonka taakse blogi asettuu, on lasten ja nuorten urheilu. Julistuksen, paatoksen ja tarkastelun lisäksi asiaan pureudutaan huumorilla, joka ei tekstistä aina hyppää silmille, sillä hymiöitä ei käytetä. Lukijan on itse löydettävä nämä "kukkaset", joita länsirannikolla syntynyt jäyhä huumorintaju kasvattaa.

Tässä viralliset prinsiipit. Kaukaloblogi jatkaa omaa elämäänsä...

500

500. postaus! Ensimmäinen kirjattiin 12.8.2005 - tasan kaksi vuotta sitten. Näihin viiteen sataan hetkeen mahtuu polveilua jos toistakin aiheen parissa ja sitä sivuten. Vieläkö riittää kiinnostusta jatkaa kolmennelle kaudelle?

Jos riittää, 501. tulee olemaan tiivistelmä siitä, mitä Kaukalo-blogi on ja mistä siinä on kyse. Luultavasti etusivulle tulee myös linkki siihen. Tämän kuvauksen olisi ehkä voinut tehdä jo aikaisemmin, mutta näiden kahden vuoden aikana asia on "kiteytynyt" muotoonsa.

Tämä vuodenaika on myös eräällä tavalla uuden vuoden alku - ainakin urheilun parissa. Kesä vaihtuu talven lajeihin, joukkueet perustetaan uudelleen ja kausi käynnistyy. Tämä tapahtuu niin jääkiekon, kuin jalkapallonkin parissa.

Unohtaa ei sovi huomisen päivän suurta muutosta. Syksyn ensimmäinen koulupäivä. Joona ja muut "ysikasit" aloittavat nyt kolmannella luokalla. Antoisaa koulusyksyn alkua.

Vaikka väärinpäin

Osakan MM-kisat lähestyvät ja mitalia odotellaan ehkä eniten miesten keihäästä. Japanissa oltiin myös vuoden 1991 MM-kisoissa ja paikkana oli silloin Tokio. Tässä keihäskisan huipennus. Lentää vaikka väärinpäin...

Lipat taakse

Tänään oli ilmeisesti kesän kuumin päivä Tampereella? Aamulla käytiin tiukka ratagolf-kisa Pyynikin betoniradalla. Osa radoista oli varjossa, joten puhti ei lähtenyt kerrasta.

Iltapäivällä vedettiin lipat taakse Tero Pitkämäen tyyliin ja nakkailtiin keihästä. Joona vetäisi parhaallaan 400 gramman keihästä 13,8 m. Oma tulos 600 gramman keihäällä kolmenkympin pintaan. Mukavaa puuhaa.

Jos aikaa riittäisi paremmin, voisi ajatella osallistuvansa tähän. Parina kesänä on ollut mielessä, mutta toistaiseksi jäänyt aatosten asteelle. Tosimiesten 7-ottelussa olisi tuolla heitolla herunut jotain 480 pistettä. Tässä edelliskesän tuloksia kaikista lajeista. Mukana oli myös Tiia Hautala sijalla 10 - tosimiehet sai kyytiä...

( Photo by JSS © 2007 )

Toistojen juurilla

Kaupunginosan palloilutoiminta käynnistyy taas vähitellen kun väki palailee lomiltaan. Ensi maanantaina alkava koulusyksy palauttaa arjen harrastustenkin pariin. Tänään vietiin läpi harjoitus numero 14 ja Kaukajärvellä oli loppukesän paras osanotto. Joonakin mukana ja polvi juoksukunnossa. Selvittiin säikähdyksellä.

Tämän päivän harjoituksissa myös keskusteltiin tavallista enemmän. Ilmaan heitettiin muutamia kysymyksiä. Miksi tarvitaan toistoja? Sisäterä... ulkoterä... sisäterä... ulkoterä... aina vaan. Otto #3 osasi kertoa vastauksen heti ja muitakin tietäjiä oli. Fiksuja poikia.

Yksi kysymys oli, juokseeko pelaaja pelin aikana aina samalla nopeudella? Ei, ja miksi? Jaakko #8 pureutui asian ytimeen - tilanteen mukaan. Tämän jälkeen tehtiin harjoitus jossa opeteltiin mikä on tempo, miten sitä vaihdetaan ja miksi. Ehkä pitäisi vielä useammin selittää miksi jotain harjoitusta tehdään. Ei vain miten se tehdään. Toisaalta, aina ei ilmapiiri ole otollinen pureutua syvällisemmin asioihin. Sitten vaan mennään.

Tänään oli sen verran intoa pojilla ja ohjaajalla, että loppupeli oli venähtää pitkäksi. Ja venähti. Seuraava ryhmä "ajoi" meidät kentältä. Minkä sille mahtaa kun pallon perässä juostessa ajantajukin katoaa. Sekä isoilla että pienillä.

Robert #16 pääsi kuvan kanssa lehteen. Paikallisväki voi lukea tämän viikon Hervannan Sanomista sivulta 4. Eräällä tavalla urheiluasioista tässäkin on kyse. Ja palkintona robotteja.

Tänään

Jos minulta tänään kysyttäisiin, pitäisikö trampoliinit asettaa Suomessa - tai koko maailmassa - käyttökieltoon, vastaus olisi selkeä. Kyllä.

Lukuisat lehdet ovat uutisoineet miten loukkaantuneita lapsia on tuotu päivittäin hoitoon. Tämä oli tilanne alkukesästä ja nyt sateiden jälkeen lämpimät säät ovat taas houkutelleet lapsia pomppimaan. Vammoja odotettavissa lisääntyvässä määrin? Kyllä.

Kaikki trampoliinit siis pois kaupoista ja pihat tyhjiksi. Näin on parempi. Voi tuntua ehkä julmalta, mutta näin se vaan on tänään. Poika teloi polvensa jonkun kaverin trampoliinilla tänään ja urheiluharrastukset jäivät telakalle. Miten pitkäksi aikaa, jo huominen kertoo tilanteesta paljon. Tänään ei edes kävellä - saati juosta. Onneksi meni polvi - eikä niska.

Palloralli Toijalassa

Sateet väistyivät ja kesä alkoi uudelleen kun Bremenin pojat matkasivat kahdella joukkueella Toijalaan piirin peleihin. Auringon paistaessa oli kentän laidallakin mukava katsella tämän päivän maalijuhlaa. Ja sitä taas pidettiin.

Vastustajien nimet vähän vaihtelivat eri tietolähteiden mukaan, mutta LeKi, Nopy, Nops ja TP-49 taisivat olla vastustajat. Kaikesta huolimatta pelitulokset neljässä pelissä olivat Bremenin punaisille ja mustille 7-0, 14-0, 16-0 ja lopuksi 10-0 - siis jotain 47-0. Ei näissä oikein tahtonut pysyä laskuissakaan mukana. Sen verran eri tasolla mentiin tälläkin kertaa. Tapahtumasta lisää myös Bremenin virallisilla sivuilla.

Toijalassa riittää hienoja kenttiä, sillä tämäkin "kakkoskenttä" kelpasi mainiosti. Isolla kentällä oli kaukaa kantautuneista kuulutuksista päätellen muuta tapahtumaa. Kenttä viheriöi ja tamperelaiset hiekkakenttien tallaajat katselivat ihmetellen näitä olosuhteita. Ei tästä kenttä enää parane.

Parin viikon päästä AulankoCup Hämeenlinnassa tarjoaa varmasti enemmän vastusta. Se onkin loppukauden päätapahtuma. Siellä peli tulee varmasti olemaan eri näköistä kuin tänään.

Tämän päivän vastustajien maalivahdit näkevät vielä unissaankin miten pallo toisensa jälkeen karkaa yli maaliviivan verkkoon - kuten kuva osoittaa.

( Photos by JSS © 2007 )

Tervetuloa!

Päivän uutinen on tässä. Rob Hisey palaa Ässien riveihin. Tässä vielä herkku kaudelta 2005-2006. Toinen videopätkä samasta aiheesta löytyy linkin takaa kirjoituksestani tammikuulta 2006.

Länsirannikolla keitos porisee...