Sielukasta

Aurinko paistaa, kesäsade ropisee, julkkiskiekkoilijan vene karahtaa karille ja kisavalinnat puhuttavat. Kesä menee siis vanhaan tuttuun malliin.

Perinteistä menoa löytyy myös musiikkirintamalla. Kirjurinluodolla on käyty ties monettako kertaa, mutta aina vaan sinne pitää päästä.

Tänä kesänä luodolla kaikui mm. Soul Sacrifice. Jos et tiedä mikä se on, voit tarkistaa asian tänään YLE Teemalta klo 22.40 alkaen. Sama biisi soi 40 vuotta sitten Woodstockissa 1969. Nykyajan nopeisiin tarpeisiin pätkä löytyy myös vaikka tästä.

Takaisin nykyhetkeen. Suomi on outojen urheilujajien maa. Kaikenlaisia risteytyksiä keksitään eri puolilla maata. Futisgolfia voi pelata Turun saaristossa. Tuskinpa tästä virallinen laji tulee? Kuvista päätellen reikä näyttää sijaitsevan hiekkakasan keskellä. Ei tietoakaan viheriöstä. Puttaa siinä nyt sitten.

( Photo by JSS © 2008 )

Pyöräilyn ongelmat

Kun loman tiimellyksessä pistäytyy hetkeksi kotimaisemissa, voi huomata keskustelun jatkuvan yhä vaan keskellä kesääkin kuumana. Kyse on Tampereen keskustan liikenteestä, ja siitä miten pyöräilijät ja jalankulkijat eivät mitenkään mahdu samoille väylille. Käsirysyiltään ei ole vältytty.

Tämä köydenveto on jatkunut jo vuosia ja tulee jatkumaan - vuosia. Nyt jalkakäytäville on vedelty viivoja erottamaan liikkujat, mutta tuskin näistä apua on. Mikä meitä tamperelaisia vaivaa?

Oppia pitäisi lähteä hakemaan Tanskasta - tai Porista. Nyt olisi kävelykatujen aika. Olisiko siitäkään apua? Ehkä kaikki liikenne pitäisi kaupungissa vallitsevan nykysuuntauksen mukaan ohjata maan alle tunneleihin. Matojen valtakunnassa voi sitten keskenään puida erimielisyyksiä ihan omassa rauhassaan.

Yksi vaihtoehto on kieltää keskustassa kaikki liikenne - niin autoilu, pyöräily kuin jalankulkukin. Sen jälkeen ahtaus ja kinastelu on mennyt elämää. Eläköön haitoista vapaa ja rauhallinen keskusta!

Kesäloma

Alkavan kesäloman kunniaksi heitin yhden valokuvan Aamulehden kuvakisaan. Tämä kaveri asustelee tuossa ihan naapurissa ja katsokaa mikä nenä! Väritys on tyrmäävä.

Rantalentiksen aika

Alkukesän viimeisiin futis-harjoituksiin oli järjestetty erikoisohjelmaa. Roudasin paikalle verkon ja sessio aloitettiin pelaamalla jalkapallotennistä. Harmi vaan että niin harva pääsi paikalle, mutta toisaalta pienellä joukolla pääsi pelaamaan koko ajan.

Jossain vaiheessa hilattiin verkko ylös ja haettiin autosta rantalentis. Juonesta saatiin kiinni pienen totuttelun jälkeen ja lajihan on varsin hupaisaa - myös katsojalle. Sakit välillä vaihtoon ja uusi peli käyntiin. Näytti olevan kivaa ja sääkin suosi tällä kertaa.

Tilaisuuden aluksi sain ojentaa Matiakselle palkinnon alkukesän suorituksistaan. Osallistuminen niin harjoituksissa kuin peleissäkin on ollut täydet sata. Tässä on hieno esimerkki kelle tahansa ja tunnustuksen arvoinen. Osallistuminen muidenkin osalta on ollut kautta linjan hyvää, mitä nyt keskikesän lomat, leirit ja mummolakäynnit ovat vaatineet oman tarpeellisen aikansa.

Jalkapallotaidoissakin tapahtuu jatkuvasti kehitystä, vaikka sitä ei välttämättä huomaa kun poikia näkee joka viikko. Monenlaiset mittarit kertovat paljon. Pari viikkoa sitten tehtiin harjoituksissa rata, jossa salmiakin mallinen kuvio pujotellaan kahteen suuntaan ja sitten sama juosten. Kello kertoo syntyneen tuloksen.

Kolmelta pojalta oli tulokset samasta radasta myös viime kesältä. Tässä muutokset:

• 52.80 -> 43.97
• 49.32 -> 44.79
• 1.01.48 -> 48.05

Selkeitä parannuksia siis jokaisella pojalla. Myös joukkuelajeissa pitäisi pyrkiä enemmän siihen, että verrataan oman kehityksen muutoksia, eikä niinkään keskinäistä paremmuutta. Itsensä kanssa kilpaileminen on aina se kannustavampi muoto kehityksessä.

Tällä erää siirretään jalkapallot syrjään ja seurataan sään kehittymistä loman alkaessa ensi viikolla. Tunkeeko hellekausi hien pintaan, vai työntyykö jatkuvan sateen pysyvä rintama keskuuteemme. Tätä ei taida tietää edes sammakkomies. Annettakoon ajan kertoa totuus.