Kirjoittaminen on kuin urheilulaji - jääkiekon pelaaminen - tai mikä tahansa suoritus. Joskus homma toimii, välillä taas ei mikään onnistu. Nyt on se vaikea vaihe. Kirjoittaminen siis tökkii.
Jostain syystä blogitekstejä tulee usein yhtenä ryöppynä - niitä riittää viikon jokaiselle päivälle - mutta sen jälkeen tulee se "kuiva kausi". Ajanjakso jolloin maaleja ei yksinkertaisesti tule - näin jääkiekkotermein ongelmaa kuvatakseni. Tahroja ei synny paperille. Muste on kuivunut. Tarina ei kulje.
Tästä huolimatta asioita tapahtuu ja tarinoita syntyy pään sisällä, mutta ne eivät kulkeudu lopulliseen muotoonsa. Usein kirjoitus on jo valmis, kun koneen ääressä ryhtyy sitä julkaisemaan nähtäville. Miksi siis voi tulla muutaman viikon tauko?
Tämäkään blogiprojekti ei ole maailman tärkein asia. Monta velvollisuutta ajaa sen ohi. Tärkeämpää on kuskata poikaa harjoituksiin, kuin saada muutama rivi tarinaa syntymään. Pakkopulla ei maistu joten pitää kasvattaa nälkää. Ylensyönti on pahasta.
Juniorien urheilussa nälkä on myös tärkeä juttu. Ähky vie ilon tekemisestä. Oikeanlaista nälkää kannattaa pitää yllä ja haistella tuulia. Urheilukoneistossa pitäisi olla sisäänrakennettu kierrostenrajoitin, joka lyö "tappiin" aina kun mennään liian kovilla luvuilla, ja tekemisen nälkä, into ja hauskuus katoaa. Tästä löytyy yksi juoni pitkäjänteiseen tuloksekkaaseen toimintaan. Tekemisen hillitseminen ja nälän ylläpito.
Blogin tekeminen jatkuu. Yhä vaan. Nälkää odotellessa.
(Lindsey Vonn - aika kova laskija... voittaja... nälkäinen urheilija.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti