Kesäloma

Kesäloman alkamisen voisi kuvitella lisäävän blogitekstien määrää, mutta toisin näyttää olevan. Asian toinen puoli on myös aurinkoinen sää ja ulkoilman houkutukset. Kuka nyt jaksaisi istua koneen ääressä kesähelteillä.

Kaikesta huolimatta aikaa pitäisi olla, ja paljon moneen muuhunkin tekemiseen. Loman koittaessa voi iskeä vimma tehdä sitä kaikkea mikä on jäänyt tekemättä ja "rästiin" talven ja kevään aikana. Lomalainen ajaa helposti itsensä "ähkyyn" ja suorituspaineisiin. Lomalla! Mitä ihmettä?

Ihminen on suorittava eläin. Loma tulee ja loma tappaa. Helteessä ihmispolo juoksee tapahtumasta toiseen, rannalta mökille - ähkii, rehkii, voihkii ja kituu. Tekee sitä, ja tekee tätä, suunnittelee kolmatta. Remonttia, pihan kunnostusta, ulkovaraston tyhjennystä, auton laittoa ja sitä sun tätä puhaa jolla lomansa voi pilata?

Stressi tulee siitä, kun yrittää tehdä liikaa (aivan) liian nopeassa aikataulussa. Kuten vanhan maratoonarin ohje kuului: Ei se matka tapa, vaan vauhti. Ja lomalla tulee helposti illuusio yli-ihmisen kyvystä tehdä maailman kaikki työt ja korjata asiat kuntoon muutaman viikon sisällä - ei nyt ihan koko maailman, mutta lähipiirin edes, mutta kuitenkin: Ihan kaikki. Eikä siihen saa mennä kuin viikko, sillä pitäähän ehtiä vielä "oikeasti" lomailemaan ne viimeiset kolme viikkoa.

Lomalainen. Istu vaikka keinuun ja sulje silmäsi. Odota hetki ja avaa ne. Ympärilläsi on kesän kukoistus, joten nauti siitä nyt. Tee rästityö päivässä, parhaassa kaksi, aikaa on maratoonin verran. Jos ei tänään huivta, niin huomenna sitten. Ja jos otat nyt pari päivää iisimmin, loppuviikosta voit rutistaa loput työt kunnon tehopuristuksella. No niin, ja taas kaatuu työt päälle.

Mitä taas tulee blogin kirjoittamiseen lomalla, siihen ei tarvita tietokonetta. Nykyisillä taskuviestimillä asiaa (ja asiattomuuksia) voi suoltaa keinussa tai laiturilla istuen. Toinen tapa, joka omalla kohdallani toimii myös erinomaisen hyvin, on kirjoittaa niitä "päähän". Tänään kirjoitin yhden aamupalaa syödessä pihaterassilla. Siellä se nyt odottaa pään sisäisellä muistikammalla siirtämistä toiseen muotoon.

Päähän kirjoittamisen ongelmana on, että valmis kirjoitus pitäisi saada purettua ulos mahdollisimman pian. Muuten käy niin, että blogiteksti häviää jonnekin aivojen syövereihin. Monta hyvää juttua on hävinnyt kirjoitusajan puutteen vuoksi. Sinne menivät.

Ihmiskallossa pitäisi olla mahdollisuus wlan-yhteyteen. Kun ajatustyö on valmis, ajattelee vain "Send" ja bloggeriin kolahtaa uusin tuotos. Ehkä tähän vielä päästään, kun ihmisestä tulee cyborgi tai jonkinlainen koneen ja ihmisen välimuoto. Stressaantunut loman aloittaja tosin voi jo nyt tuntea itsensä koneeksi, mutta se on taas toinen juttu - tai ensimmäinen, sillä näin päästiin takaisin tämän tarinan alkuun, eli mitä on olla lomalainen.

Ja lopuksi siihen aamupalalla kirjoitettuun blogitekstiin. Yritän tulostaa sen päästäni ulos vielä tänään otsikolla "Valmentajan haasteet". Aikaa nimittäin on - olenhan nyt lomalla.