maanantaina, huhtikuuta 26, 2010

Voitelukeskus Cup 2010 - 2.päivä

Turnausviikonloppu jatkuu sunnuntaina herätyksellä kello 6:00 ja rutiinit hoidetaan ensimmäisen päivän tuomalla itsevarmuudella. Tällä kertaa suunta käy kohti Sentteriä.

Hallin piha on melko tyhjä - niin kuin se sunnuntaiaamuna hetki ennen kukonlaulua on. Tasaisesti autoja kuitenkin alkaa ilmestyä pihamaalle ja kasseja puretaan haukotusten lomassa. Pelit on pelattava. Finaalien päivä.

Klo 7:30. Rähmät pois silmistä ja touhuamaan. Joukkueet lähtevät ulos haistelemaan viileää kevätaamua ja toimitsijat keskittyvät päivän ensimmäisiin tehtäviinsä.

Klo 8:15 Fortius oli saapunut jo jäälle lämmittelemään ja haki tuntumaa omien joukkueiden väliseen koitokseen. Stadium pelasi samassa lohkossa ja poti pelaajavajausta. Myös Fortiukselta oli muutama pelaaja lainassa toisessa kaukalossa. Pienissä joukkueissa sairastelut ja muut esteet tuntuvat heti.

Ottelut molemmissa kaukaloissa käynnistyvät ajallaan. Alkuperäisestä työlistasta poiketen olenkin luukkumiehenä Stadiumin aitiossa. Peli vihelletään käyntiin ja pelikello alkaa juosta. Pieneksi kutistunut Stadium saa taipua tänään pahasti.

Vilkuilen katkoilla myös viereiseen kaukaloon jossa pelataan tiukempi kamppailu. Joona on lainapaidassa ja pelin alku mennään tasalukemissa. Pelin keskivaiheilla Tapparan Forum joutuu ottamaan muutaman jäähyn, joiden aikana vastustaja rankaisee armotta.

Ensimmäinen peli on saatu päätökseensä Fortiuksen hallitessa ja siirryn seuraamaan viimeisen vartin pressun toiselle puolelle. Loppua kohti Forumin puristus paranee ja ottelu kaventuu muutamalla maalilla. Joona heittää puolustuksesta laidan kautta syötön siniviivalle, josta Riku ottaa muutaman potkun ja ampuu kaukaa kiekon ylänurkaan. Kohtalaisen hieno maali!

Aika kuitenkin loppuu ja Forumin on tyydyttävä Pelikaanien paremmuuteen. Pelaajajonot matelevat hitaasti kohti pukukoppeja. Päivä on käynnissä ja jatkuu hektisenä. Seuraavana on vuorossa kiireinen hallin vaihto. Ensin kiivetään Hervannan kallioiden päälle ja laskeudutaan vielä kerran maahisten luolaan. Saipa Jusut odottaa vastustajaansa.

Klo 11:45. Tiivistahtisia kirjurin hommia tiedossa. Radiopuhelimet on viritetty ja kynä pyöritelty liukkaaksi. Odotetaan vain kiekon putoamista jäähän ja sinnehän se musta solahtaa, lapojen väliseen aukkoon singahtaakseen siitä nopemman pelaajan saattelemana pelin syövereihin. Fortiuksen alkusarjan viimeinen peli pyörähtää käyntiin.

Mukava katsella miten turnauksen edetessä pelit paranee. Fortius venyy ja pitää omaa päätä puhtaana - kuten aluesarjassa on totuttu - ja tästä tulee turnauksen toinen 2-1 voitto. Ottelun loppu huipentuu sellaiseen menoon ja lentoon, että kirjurilla on täysi työ pysyä vauhdissa mukana. Turnaustoimisto kyselee radiopuhelimen kautta lisää tietoa, mutta minkäs teet - kaukalossa tapahtuu koko ajan, laidat rytisee ja ukkoa lentää koppiin. "Tämä on oikeaa hokia", joku lausahtaa katsomossa.

Fortius selvittää tiensä lohkon kakkostilalla illan pronssiotteluun, mutta sitä ennen on vuorossa vielä yksi komennus. Poika ensin kotiin syömään ja lepäämään - sitten suunta kohti Hakametsän kolmoshallia. Pronssiottelun harjoitus toimitsijaringillä ja tutustuminen tulevaan vastustajaan. Kalpa vei Espoota 3-0 ja siinäpä on Fortiuksella vastustaja. Liukkaita hyökkääjiä ja tukeva puolustus.

Klo 19:15. Sarjan pronssiottelussa vastakkain Tappara Fortius ja Kalpa Kuopiosta. Ottelun alku viivästyy kun tietokone kadottaa yhteyden palveluun. Edellinen kirjuri päätti hommansa liian tehokkaasti. Monikymmenpäinen yleisö seurasi kuumeisesti toimitsija-aition tähtihetkeä. Huomiota pitää saada, tavalla tai toisella - joku koiranleuka voisi vääntää.

Muutama piinallisen pitkä minuutti ja järjestelmä on pystyssä. Tekniikka on ihmeellistä kun se toimii, ja vielä ihmeellisempää kun se ei toimi. Pronssiottelu alkakoon.

Peli etenee siistinä - verrattuna aikaisempiin peleihin - ja tapahtumia kirjattavaksi ei juuri kerry kuin muutaman jäähyn osalta. Peli piristyy koko ajan ja Kalpa vyöryttää nopeilla hyökkääjillä vaarallisia tilanteita kohti Fortiuksen maalia. Tappara tekee kuitenkin avausmaalin ja ottaa ohjakset käsiinsä.

Toinen maali vie lähemmäs voittoa, mutta Kalpa ei lannistu. Kavennus tulee ja ottelun loppu on kutkuttavan jännittävä. Toimitsija-aitiossa yritetään pysyä neutraaleina, sillä se kuuluu toimenkuvaan. Kannustus ja aplodit hoidetaan katsomosta käsin.

Kalpan hyökkääjä pääsee läpiajoon, mutta Joona luistelee kiinni, kiilaa kylkeen ja estää maalintekoyrityksen. Tästä on kuitenkin seurauksena jäähy, jonka hoitamalla Fortius on jo mitalin syrjässä kiinni.

Ja hoitaahan se. Kun taululla on turnauksen kolmannen kerran lukemat 2-1, voivat pronssijuhlat alkaa. Ensin perinteisesti hanskat, mailat ja kypärät ympäri jäätä, ja sitten kasa pystyyn. Kun tästä on selvitty, on vuorossa mitalien jako. Kapteeni Niko käy hakemassa pokaalin ja sen kanssa kaukaloa kiertämään.

Ottelun päättyessä kirjurille tulee kiire tehdä viimeiset merkinnät, päättää pöytäkirja ja kaivaa kamera laukusta. Jäälle mukaan ja pokaalisaattueen ohjaus laidalle. Ryhmä riviin, kasaan ja tuuletukset. Tappara Fortiuksen kauden pronssinen päätös on ikuistettu ryhmäkuvaan.

Tappara Fortiuksen kevätkausi huipentui tähän turnaukseen. Joukkue kasvoi koko kevään ajan, paransi peliään ja oli parhaimmillaan omana kokonaisuutena, kun sen jokainen jäsen oli jäällä ja käytettävissä - ja se sai pelata omaa peliään. Pronssi voitetaan ja se on totta. Iloa ja onnistumisen elämyksiä ei koeta vain ylimmällä korokkeella tai sarjatasolla.

Kiitos kaudesta, Fortius!

(Kapteeni hakee pokaalin - kuva Jan Suominen © 2010)

Ei kommentteja: